365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

Monthly Archive: heinäkuu 2015

perjantai

31

heinäkuu 2015

38

COMMENTS

Pieniä valaistumisia

Written by , Posted in Lifestyle, Muoti

Mun on pitänyt kirjoittaa näistä fiiliksistä jo useaan otteeseen, mutta en ole saanut sanoja asettumaan oikein. Nyt päätin, että vähät täydellisistä lauseista, kunhan kirjoitan. Niistä fiiliksistä ja ajatuksista, jotka ovat päässäni pyörineet enemmän tai vähemmän viimeisen vuoden. Koska ehkä joku muukin on joskus miettinyt samoja juttuja. Koska on hyvä sanoa asioita ääneen ja kirjoittaa ajatukset näkyville. 

Olen odottanut tällaista hetkeä kauan. Että olo on kevyt ja haluan taas hymyillä kaikille vastaantuleville. Kun en enää säikähdä ihmisiä, jotka näyttävät etäisesti tutuilta. Kun mun ei tarvitse pohtia puolittaisista hymyistä, onko sen takana jotain mitä en tiedä. Tai kun tajuan, ettei mun tarvitse tietää, eikä varsinkaan välittää.

En edes ollut tajunnut etten ollut oikein ollut oma itseni, ennen kuin huomasin taas miten hyvä olo yhtäkkiä oli. Tai sellainen omanlainen, idamainen. En minä nimittäin ole mikään mököttäjä, vaikka saatankin keskittyneenä näyttää kiukkuiselta. Normaalisti mennä hymyilen vaan, joten oli jo aikakin, että kevään tultua alkoi taas tuntua hyvältä. Kun on ahdistunut ja mielessä pyörii tuhat mörköä, ei ehkä ole kaikkein itsevarmimmillaan. Ja minussa se näköjään näkyi niin, että toisinaan jokainen vastaantuleva jännitti. 

On ollut jo pitkään hyvä fiilis, koko kevään ja kesän oikeastaan; joku painolasti on vihdoin keventynyt. Talvella odotin ja toivoin tätä kevyttä fiilistä niiiin paljon, mutta olisi pitänyt ymmärtää, että se vaatii oman aikansa, että painolasti putoaa. Joitain asioita vaan joutuu kelailemaan loputtomalta tuntuvan ajan ennen kuin ne haalistuvat niin, etteivät ne enää ahdista. Jo se, että joutuu käymään raskaita ja surullisia juttuja läpi mielessään kerta toisensa jälkeen on raskasta, mutta vielä raskaampaa on se, että ei tiedä koska niiden asioiden vatvominen loppuu. Vatvomista ei nimittäin ihan niin vain lopetetakaan, luulen, että se loppuu vasta kun on käsittänyt jotain, tai vatvonut tarpeeksi. Tai sitten se ei lopu ikinä, ja se kanssa täytyy vaan oppia elämään – mutta joka tapauksessa jossain kohtaa helpottaa. 

Onneksi kurjien juttujenkin suhteen voi löytää mielenrauhan. Miettiä, että ne eivät määritä sinua, ottaa niistä jotain opikseen ja ehkä valaistua jonkin asian suhteen ihan uudella tapaa. Mä olen tänä kesänä joutunut moniin hauskoihin tilanteisiin, pieniin ja isoihin; sellaisiin, joiden jälkeen kuljen hymy naamalla ja mietin, että onpa elämä hassujen sattumusten summa. Kun kelaan mielessäni kevättä ja kesää, tulee ekana mieleen nämä: avartavat keskustelut, villit tanssi-illat uusien tyyppien kanssa, yölliset pyöräilyretket, salaisuudet, ensitreffit Tallinnassa, uusien asioiden kokeilu ja opettelu, ihanat polttarit, ystäviksi ja kavereiksi muuttuneet tutun tutut, pesismatsi sukulaisten kanssa, pusut, kaikki ne keikat joilla olen ehtinyt käydä, pienet salaiset juonittelut ja lempeät katseet. Voisi ajatella, että päällimmäisenä on mielessä ikuisuuden jatkunut harmaus ja sade tai viime viikkojen vastoinkäymiset, mutta ei. Mielessä on hyvät jutut. 

kuvat: Mikko Pylkkö

Sain tällä viikolla viestin mun naapurilta, joka muutti pois. Siinä lukee ”You have been very nice neighbour, always smiling, open and kind. Do not ever change your shining spirit!!! I wish all your dreams come true.” Meinasin alkaa itkeä – ihan jo siksi, että naapurista muutti pois aurinkoisin ja iloisin Kuubasta kotoisin oleva nainen poikansa kanssa, mutta myös siksi, miten kauniisti hän minusta kirjoitti. Tiedättekö, just tuollaisena mä haluan näyttäytyä muille. Mukavana, hymyileväisenä, avoimena ja kilttinä. Koska sitä mä tahdon olla, sitä mä olen. Enkä anna minkään muuttaa sitä.

torstai

30

heinäkuu 2015

4

COMMENTS

Kulahtaneet

Written by , Posted in Muoti

 earrings – Poola Kataryna, lace top – Asos 
 skinny jeans – Bik Bok, coat – H&M (gifted), shoes – Reebok 

kuvat: Mikko Pylkkö

Olin taas pitkästä aikaa kuvailemassa Mikon kanssa. Oli selkeä visio siitä, että nuo Ratinan stadionin nätisti haalistuneet katsomon penkit pitäis saada kuviin ja sitten siinä kävikin niin, että kuvattiin parit asut samalla taustalla, hahaa! :–D No mutta ei anneta sen häiritä; noi penkit on mitä makeimmat. Ihanan kulahtaneen pastelliset. 

Asu on erittäin mua; oon liihottanut tuossa takissa koko kesän. Se on onneksi ohut kuin mikä, joten se sopii sekä +20 että +14 keleille riippuen siitä, mitä on alla. Jalassa alkukesästä ostetut Reebokit, joista ehdin haaveilla vuoden ennen kuin vihdoin sain ne; kolmevitoset oli loppu ihan joka paikasta! Onneksi pariin nettikauppaan saa hälytyksen päälle, kun omaa kokoa saapuu lisää varastoon. Korvikset, jotka keräävät aina kehuja, ovat Poola Katarynan. Mulla on samat myös mustina, mutta niistä on tausta irti enkä oo jaksanut liimata sitä (taas…), joten nämä ovat olleet ahkerrassa käytössä helmikorvisten ja hopeisten renkaiden ohella. 

Veikkaanpa, että aika moni muukin on tänä kesänä kulkenut yhdistelmässä valkoiset tennarit + pitkä liehutakki, hohoo.

keskiviikko

29

heinäkuu 2015

18

COMMENTS

Löytämisen riemu

Written by , Posted in Lifestyle

Muistatteko, kun sain pari vuotta sitten äidiltäni aika hauskan ja todella yllättävän tuliaisen Japanista? Jep, äiti toi mulle Japanista asti kotimaista Marimekkoa. Marimekon vihkiruusut ovat jostain syystä ihastuttaneet mua kovasti juurikin näissä pienissä kipoissa enkä ollut löytänyt sellaisia kotimaasta kovasta etsinnästä huolimatta, joten äiti päätti ilahduttaa tytärtään tuliaisilla. En tiedä miksi vihkiruusu miellyttää mua niin kovasti. En edes välitä niistä kankaissa tai muuten, mutta noissa kipoissa ne ovat mielestäni aivan ihanat. 

Varmaan kiljaisin ääneen, kun tänään spottasin Ideaparkin Marimekosta keltaisia vihkiruusukippoja. En ole IKINÄ nähnyt noita Suomessa. Selvisi että ne ovat B-laatua ja jokin hassu jämäerä vain, sillä näitä kippoja ei ole ollut myynnissä useampaan vuoteen. Olen niiiiin iloinen! Oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Nappasin mukaani kaksi, nyt multa löytyy siis neljä nättiä vihkiruusukippoa vaaleanpunaisena ja keltaisena. Jos joku muukin on näihin yhtä ihastunut, niin jätin kyllä vielä useamman kipposen Ideaparkin myymälän hyllylle odottamaan löytäjäänsä ;-)