Voi itku miten kiva viikonloppu takana. Ja oikestaan koko viime viikko; täydellisiä kesäiltoja, spontaaneita reissuja, ystäviä ja uusia tuttavuuksia.
Päätin perjantaiaamuna että hitsit, lähden käymään Tampereella, vaikka sää ei houkutellut. Ystäväni oli kuitenkin juuri palannut parin viikon lomamatkaltaan takaisin kotiin emmekä olleet nähneet aikoihin, joten tein etäpäivän hommat perjantaina osin kotona, osin Onnibussissa ja hetken vielä Tampereellakin. Ja kun painoin läppärin kannen kiinni, avasimme skumppapullon ja nautiskelimme ”vikasta kesäillasta”, sillä heh, Suomen kesästä ei koskaan tiedä, joten parasta nauttia jokaisesta lämpimästä hetkestä kuin viimeisestä.
Illalla pyörähdettiin keskustassa, moikattiin ystäviä ja istuskeltiin terassilla niin kauan, että talojen taakse laskenut aurinko pakotti siirtymään sisälle. Aamuyöllä supateltiin vielä hetki terassilla ja syötiin yöpalaksi päivältä jäänyttä pizzaa, ihan parasta. Seuraavana aamuna heräsin pienen miehen ”hellävaraiseen” herätykseen hänen pompatessa päälleni leikkiautot käsissä ja huutaen täysillä ”herääääätyyyys!” Vitsit oli ollut ikävä noita pieniä lemppareitakin.
Tuntuu rauhoittavalta, että ikävöin Tampereelle vain ystävien ja perheen vuoksi. On kiva lähteä vanhaan kotikaupunkiin kyläilemään, mutta helppo palata kotiin viikonlopun jälkeen. Helsinki tuntuu kodilta ja koko kuvio siltä, että tämä on just hyvä näin. ♥
Kommentit