Lääkärin vastaanotolla ravitsemusasioissa

hyvinvointi, ruoka
10 kommenttia

* Yhteistyössä Asennemedia & Mehiläinen

Vitsit oli mielenkiintoista lukea teidän ajatuksia ravitsemuksesta ja ruokailutottumuksistanne! Osalla teistä on tosi samankaltaisia ajatuksia mitä itsellä, osa suhtautuu rennommin ja osa tiukemmin. On ihan älyttömän inspiroivaa saada kommentteja esim. vegaaneilta, jotka eivät koe vegaaniuden, vehnättömyyden ja sokerittomuuden yhdistämistä hankalaksi – tuollaiset fiilikset inspiroi paneutumaan aiheeseen paremmin ja tutkimaan ruokalistoja tarkemmin.

Kävin hetki sitten Mehiläisellä lääkärin vastaanotolla juttelemassa ravitsemukseen liittyvistä asioista. Minut otti vastaan hurmaava (ja ennen kaikkea helposti lähestyttävä) Pippa Laukka, jonka kanssa juttua olisi riittänyt tunnin vastaanottoaikaa pidempäänkin. Pippa on liikuntalääketieteeseen erikoistunut urheilulääkäri, jonka vastaanotolla käy paljon urheilijoita. Vaikkei ravitsemus siis olekaan Pipan suurin vastuualue, tulee sitä puolta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia mietittyä paljon urheilulääkärin työssä, sillä ruoka on tärkeä osa hyvinvointia – ja tärkeä osa kokonaisuutta.

Musta oli ihan parasta, että ennen lääkärikäyntiä saatoin googlailla kuka Pippa on – lääkärithän ovat tietysti ihan valtavan monimuotoinen joukko ammattilaisia, joten on kiva tietää, millaista ihmistä on menossa tapaamaan. Nyt kyseessä oli yhteistyön kautta varattu vastaanottoaika, mutta etenkin silloin, kun mielessä on joku isompi huoli omaan terveyteen liittyen tai hakusessa esim. luotettava ja osaava erikoislääkäri, kyselen paljon vinkkejä läheisiltä ja googlailen kenen luokse kannattaisi mennä.

Ymmärrän että lääkärin henkilöbrändäyksessä on puolensa (varmaankaan kaikki lääkärit eivät tahdo olla googlailtavissa tai esillä sen enempää), mutta ainakin minussa herättää luottamusta, että voin lukea lääkäristä tämän kotisivuilta tai lukea lääkärin ajatuksista esimerkiksi hänen blogistaan tai selvittää, millaisia asiantuntijalausuntoja hän on antanut. Tietyllä tapaa luotan kyllä siihen, että kun menen lääkäriin, saan asiantuntijan apua, mutta asiantuntijuudessakin jokainen suuntaa tiettyyn suuntaan ja joskus joku toinen lääkäri voi palvella minua paremmin kuin toinen. Siksi oli kivaa, että tiesin jotain Pipasta hänen vastaanotolle suunnatessani.

Pippa kehottikin, että jos etsii lääkäriä johonkin tiettyyn asiaan tai huoleen, kannattaa rohkeasti tiedustella sopivaa lääkäriä aikaa varatessa – Mehiläisen ajanvaraajat on koulutettu juuri sitä varten. Lisäksi Mehiläisen Nuori nainen -sivustolle on listattu nuorelle naiselle hyvin sopivia lääkäreitä. Tulikin tässä mieleeni, etten ole vielä etsinyt itselleni gynekologia Helsingistä; Tampereella mulla oli fiksu ja mukava gynekologi, jonka löysin läheisten suosituksesta. Sillä on uskomattoman paljon väliä, kenen lääkärin vastaanotolle menee, jotta lähtee tyytyväisenä ja helpottuneena vastaanotolta. Olen joskus aiemmin Tampereella asuessani saanut silloiselta omalta lääkäriltäni sellaista kohtelua, että vaihdoin lääkäriä samantien.

Käytiin Pipan kanssa läpi mun ravitsemushistoriaa ja koska Pippa oli lukenut aiemman postaukseni, oli hänellä melko selkeä kuva mun taustoista ja ravitsemustottumuksista. Sain kiitosta siitä, että mun ruokailutottumukset eivät ole pakon sanelemia. Syön terveellisesti, koska siitä tulee hyvä olo. Jos söisin terveellisesti siksi, että haluaisin pakonomaisesti olla mahdollisimman terveellinen tai siksi, että haluaisin muuttaa itseäni, olisi lähtökohdissa tarkastelemisen aihetta. Pippa painottikin sitä, että aina kun tekee muutoksia ruokavalioonsa, kannattaa miettiä miksi muutosta haluaa.

Pippa kertoi, että hänen kokemuksensa mukaan naiset hakeutuvat yleisesti ottaen huomattavasti helpommin lääkäriin kuin miehet ja tulevat lääkärin puheille jo oireista, eivät vasta sitten, kun oireet ovat muuttuneet sairaudeksi. Se on hyvä asia, sillä vaikka lääketieteemme pohjautuu pitkälti sairauksien parantamiseen ja hoitoon, näkee Pippa ihmisen kokonaisuutena, jota pitäisi hoitaa kokonaisvaltaisesti koko ajan, ettei tarvitsisi myöhemmin hoitaa sairauksia. On siis myös lääkäreitä, jotka ajattelevat ihmistä kokonaisvaltaisesti. Tästä syystä puhuimme myös levon ja liikunnan merkityksestä – ja istumatyön haitoista ja tupakoinnista. Tällä hetkellä minusta tuntuukin, että jos joku on osa kokonaisuudesta on huonosti hallussa, se on uni. Olen nukkunut koko viime viikon liian vähän, täytyy ehdottomasti skarpata.

Eniten puhuimme kasvissyönnistä ja siitä, miten etenkin nuoret naiset tuntuvat olevan todella selvillä terveellisesti syömisestä. Kasvisruokapainotteinen trendi on todella hyvä asia ja kun pitää muutamat perusjutut mielessä, pärjää pitkälle.

Mihin kasvissyöjän on hyvä kiinnittää huomiota?

  • Raudan saanti -> jos epäilet saavasi liian vähän rautaa, voit käydä lääkärillä mittauttamassa veren hemoglobiinin ja ferritiiniarvot. Ferritiiniarvot kertovat tarkemmin, mikäli rautavarastot ovat huonot. Nämä arvot saa selville verenkuva-mittauksesta. Kasvissyöjä saa rautaa ravinnosta mm. merilevästä, täysjyväviljoista, vihreistä vihanneksista kuten nokkosesta, pinaatista ja parsakaalista, siemenistä (auringonkukan ja hampunsiemenet), linsseistä ja pavuista.
  • D-vitamiini -> tämä koskee kaikkia suomalaisia, ei pelkästään kasvissyöjiä. D-vitamiinisuositukset ovat Suomessa melko matalat, hyvänä maksimimääränä voi perusterveellä ihmisellä pitää 100 mikrogrammaa päivässä. D-vitamiinin puutoksesta aiheutuu infektioherkkyyttä, väsymystä ja puolikuntoisuutta.
  • Kalsium -> En ole tästä omalla kohdallani huolissani, sillä kalsiumia saa mm. maitotuotteista (myös juustoista) joita käytän jonkin verran sekä kaaleista, palkokasveista, tofusta ja vitaminoiduista kasvimaidoista. Myös siemenistä ja pähkinöistä saa kalsiumia.
  • B12-vitamiini -> ravintolisänä, sillä tätä saa vain liharuuasta. Oma suosikkini on Nordic Healthin B12-suihke. B12-vitamiinin puutosoireita ovat raajojen pistely ja kihelmöinti ja pitkällä aikavälillä puutos voi aiheuttaa hermostollisia vaurioita sekä muistivaurioita.

Kerroin Pipalle, että minua kiinnostaisi mittauttaa vitamiinitasoni, mutta koska vitamiinitasojen mittauttaminen on paikoin epätarkkaa ja hivenaineiden ja vesiliukoisten vitamiinien kohdalla todella epävarmaa, ei mittauttamisesta ehkä ole suuresti hyötyä, ellei epäile jotain puutosta tai imeytymisongelmaa, jota olisi helpompi tutkia. Ravintolisistä olimme samoilla linjoilla; mitä enemmän saat vitamiineja ja hivenaineita ravinnosta, sen parempi. Purkista ravintolisät kannattaa ottaa tarpeen ja tilanteen mukaan; esim. D-vitamiini varsinkin syksystä kevääseen Suomessa, B12 jos on kasvissyöjä jne.

Kysyin Pipalta, onko hänellä mielessään jotain, mikä kaikkien kannattaisi ehdottomasti jättää pois ruokavaliostaan. En saanut tähän mitään ehdotonta ja yksiselitteistä vastausta, sillä kaikissa asioissa on puolensa, mutta makeutusaineiden käyttöä Pippa suosittelee harkitsemaan.

Sen sijaan kun kysyin, mitä hän suosittelee kelle tahansa, tuli vastaus salamannopeasti: kotimaisia marjoja! Etenkin tummia. Ne ovat todella antioksidanttipitoisia ja itse kerättyinä ilmaisia; täydellistä. On tutkittu, että antioksidantit hidastavat vanhenemista, sillä ne hidastavat telomeerien lyhenemistä. Mikä on telomeeri? Jokaisessa tumallisessa solussa on kromosomeja, joiden päissä on telomeerit. Telomeerien lyheneminen on yhteydessä vanhenemiseen ja ne lyhenevät mm. stressistä, tupakoinnista, runsaasta alkoholin käytöstä, koholla olevasta insuliinista, lihomisesta jne – eli antioksidanttipitoiset marjat tulevat monella tarpeeseen. Kotimaiset marjat on helppo tapa lisätä superfoodeja omaan ruokavalioon jos ei halua ostaa kaukaa tuotuja superfoodeja tai kokee sellaiset kalliiksi.

Koska Pipan vahvuudet ovat liikuntalääketieteen puolella, hän suositteli kääntymään spesifimmeissä ravitsemusasioissa Leija-Lotta Kalaojan puoleen. Hänen osaamislistaltaan löytyy mm. syömishäiriöt, allergiat ja maha- ja suolikanavan sairaudet (esim. ärtyneen suolen oireyhtymä, keliakia, ylävatsavaivat). Hän on kiinnostunut erikoisruokavalioista, joten jos kaipaisin (tai joku teistä kaipaa) tarkempaa tietoa tai esim. ruokapäiväkirjan analysointia, voisi Leija-Lotta olla yksi niistä, keiden puoleen kääntyä.

Loppuun haluan vielä vinkata toimivaksi todetun jutun: kun menet lääkärille (johonkin muuhun kuin perustarkastukseen tms), kirjoita mielessä olevat asiat ylös etukäteen! Ne unohtuvat helposti ja kun asiat on ylhäällä, saat vastaanottoajasta kaiken irti. Tätä suositteli myös Pippa. Ja hei, keväällä 2017 julkaistaan Pipan ”Hyvinvoiva nainen” -kirja, jään odottamaan innolla.

Pippa Laukan kuva: /www.pippalaukka.fi
Lähteet: Hyvä Terveys, Fineli, Terve.fi, Vegaaniliitto, Terveyskirjasto, Tri Tolonen, Terveyskirjasto


Tilaa Bloglovin’:ssa / Seuraa Facebookissa

Lisää luettavaa

matalat ferritiinit oireet

Mielessä: matalat ferritiinit, rautainfuusio & Cyklokapron

Alkoholittomat juomavinkit juhliin

5 x Paras alkoholiton kuohuva

Vegaaninen pavlova

Vegaaninen pavlova

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Kiitos mielenkiintoisesta jutusta ja blogista Ida. Itse olen tähän mennessä saanut parhaimman avun ravitsemus- ja vitamiiniasioissa funktionaalisilta lääkäreiltä, jotka ovat lääkäreistä ehkä myös muuten ihmistä eniten kokonaisvaltaisesti ymmärtävä joukko. Jos näiden asioiden syvempi luotaaminen kiinnostaa, niin suosittelen esim. Antioksidanttiklinikan lääkäreiden puoleen kääntymistä. Heillä on myös oma laboratorio, jossa mitataan esim. vitamiineja ja hivenaineita valtavirrasta poikkeavin testein. Funkkareiden vastaanotolla olen oppinut myös, että esim. raudan puutteen arvioinnissa hemoglobiini ja ferritiini eivät ole ne pätevimmät testit, sillä hb voi olla hyvä puutteellisista rautavarastoista huolimatta ja ferritiiniarvoa taas voivat virheellisesti nostaa esim. eräät tulehdukset, synnyttäen sen virheellisen vaikutelman, että rautavarastot ovat hyvällä tasolla. Hyvin matala ferritiini tai hb kertoo siis kyllä anemiasta, mutta hyvät arvot näissä eivät poissulje puutteellisten rautavarastojen mahdollisuutta. Esim. S-TfR eli transferriinireseptori on parempi rautavarastojen mittari, koska siihen eivät tulehdukset vaikuta. Ja D-vitamiinista kannattaa mittauttaa sen tavanomaisesti mitattavan varastoarvon lisäksi myös aktiivinen d-vitamiini, koska joskus varastoarvo voi olla matala huolimatta korkeasta aktiivisesta arvosta eikä silloin ole järkevää tankata isoa annosta d-vitamiinia.

    1. Moikka Kirsi! Kiva kun kommentoit :-)

      Tosi kiinnostavaa tietoa tuo, että rauta-arvot selviäisivät vieläkin paremmin S-TfR-arvon mittaamisella. Vastaanotolla olikin puhetta siitä, että esim. hemoglobiiniin mittaaminen pelkästään ei riitä. Mulla ei toistaiseksi ole ollut ongelmia raudan suhteen mutta jos joku jolla on ollut, päätyy lukemaan tämän tekstin, saanee hän apua myös sun vinkistä.

      Oletko sä mittauttanut D-vitamiinitasojasi? Mä olen funtsinut, että ehkä mun ei tarvitse, kun tuntuu ettei imeytymisongelmia ole. Monipuolisen syömisen lisäksi otan säännöllisesti D-vitamiinit purkista ja saan sitä myös kaloista jonkin verran. Kiinnostaisi kuulla, jos jollekin joka ajattelee samalla tapaa onkin mittauksissa selvinnyt että arvot onkin huonot.

  2. Yhteistyö Mehiläisen kanssa vähän mietityttää: kyseinen firma on toiminut monella eri tavalla eettisesti arveluttavasti:

    http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Yle-Mehil%C3%A4inen-v%C3%A4hent%C3%A4nyt-hoitajien-ty%C3%B6tunteja-kuopiolaisessa-hoivakodissa/852875
    http://yle.fi/uutiset/3-9213153
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014060318366845_uu.shtml
    http://www.hs.fi/talous/a1462855072144
    http://www.hs.fi/kaupunki/a1461646350791

    Vähän huolestuttaa, että tää blogikampanja on Mehiläiseltä maineenpesuyritys, jolla parantaa esim. omaa asemaa sote-kuvioissa. Kiinnostais kuulla, mitä sä ajattelet asiasta? :/ Myös ylipäänsä yhteistyöstä yksityisten isojen terveysalan yritysten kanssa?

    1. Moikka Niia!

      Minun taustani tälle yhteistyölle on itselleni varsin selvä, mutta en tainnut avata sitä erikseen kummassakaan postauksessa, joten avaan nyt hieman ajatuksiani.

      Olen ollut Mehiläisen tyytyväinen asiakas monta vuotta – vakkari vuodesta 2011. Mehiläisessä on ollut mulle mm. kahden eri työpaikan työterveyslääkärin vastaanotto ja Tampereella kävin gynekologilla Mehiläisellä. Olen saanut siellä aina inhimillistä, nopeaa, laadukasta ja asiantuntevaa palvelua ja ne ovat niitä seikkoja, joita arvostan, kun on hätä tai huoli omasta terveydestä. Sillä itsekkäällä hetkellä, kun on huoli omasta terveydestä, ei mieti, kuin että mistä saa avun nopeasti ja luotettavasti.

      Lähdin mukaan sillä olen suositellut Mehiläistä omalle lähipiirilleni omien kokemuksieni vuoksi ja olisin hyvin voinut mainita Mehiläisen blogissani ilman yhteistyötäkin, jos sellainen aihe olisi tullut puheeksi. Lisäksi ravitsemusnäkökulma ja ravintoasiat kiinnostavat minua ja monia tämän blogin lukijoita – arvelin, että yhteistyöstä saa kivaa ja kiinnostavaa sisältöä ja keskustelua ravitsemusasioista.

      Valkkaan blogin yhteistyökumppanit tosi tarkkaan – teen yhteistyötä vain sellaisten yritysten kanssa, joihin luotan ja joiden tuotteet tai palvelut toimivat. Monen vuoden kokemuksella ja vilpittömästi tyytyväisenä asiakkaana yhteistyö tuntui siis tosi luontevalta, vaikken aiemmin olekaan käynyt ravitsemusasioissa Mehiläisellä. Linkkaamasi uutiset eivät tulleet mieleeni, kun minua kysyttiin mukaan kampanjaan, vaan saamani hyvä ja laadukas palvelu, jota haluan vilpittömästi suositella.

      Olen koko ikäni käyttänyt sekaisin sekä julkisen että yksityisen puolen lääkäripalveluja, oli kyse omasta terveydestäni, hampaistani tai oikomishoidoistani. Yhteistyö yksityisen terveysalan yrityksen kanssa tuntuu siksi täysin luontevalta. Mun henkilökohtaisen kokemukseni mukaan olen valitettavasti ollut yksityisen puolen palveluun aina paljon tyytyväisempi.

      Mun hampaani on oiottu yksityisellä hammaslääkärillä, sillä kunnallisella puolella oionta oltaisiin tehty niin, miten ei missään nimessä suositella – multa oltaisiin poistettu sellaisia pysyviä hampaita, joita ei todellakaan suositella poistettavan, sillä niiden poiston vuoksi moni joutuu oiottamaan hampaansa uudelleen aikuisena, jos lapsena on tehty oikomishoito ”väärin” – ja tähän päälle esteettinen haitta oionnasta, jonka osatarkoitus on myös estettisyys. Kunnallisella oltaisiin tehty ”väärin”, koska se olisi ollut kustannustehokkaampaa ja nopeampaa. Olen tosi kiitollinen, että mut vietiin yksityiselle, sillä nyt mun ei luultavasti tarvitse juuri miettiä hampaitani oikomisen suhteen.

      Yksityisellä olen myös saanut usein tosi paljon nopeammin apua, mitä julkisella puolella. Mulla on juurikin tuon oikomishoidon takia kiinteä metallikaari mun alahampaiden takana ja se irtosi toissakesänä toisesta reunasta niin, että se irronnut metallipää tökki koko ajan kieleen enkä voinut puhua kunnolla, sillä se metalli tarttui koko ajan kiinni ja suuni oli haavoilla (kuulostaa naurettavalta, mutta jep, niin siinä kävi). Julkisella puolella mun olisi pitänyt odottaa seuraavaan viikkoon, että olisin päässyt liimauttamaan metallikaaren takaisin paikoilleen, joten mun oli pakko mennä yksityiselle, jonne pääsin samantien. Jos en olisi päässyt hoitoon heti, ja kaari olisi esim. katkennut, olisin joutunut teetättämään uuden ja vaihtamaan koko kaaren (hinta-arvio oli useamman satasen), joten olin tosi helpottunut, että pääsin heti hammaslääkäriin, vaikka käynti maksoikin enemmän kuin julkisella puolella.

      Viimeisin kokemukseni kunnallisesta omalääkäristäni on hieman kyseenalainen; hän oli todella ärsyyntynyt siihen, että ilmeisesti tuhlasin hänen aikaansa, kun olin varannut ajan hänelle sillä olin huolissani terveydestäni. Huokailtuaan aikansa hän suostui laittamaan mut verikokeisiin ja totesi, että ”ei sieltä varmaan syöpää löydy” (AH, enpä tullut ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, kiitos kannustavasta asenteesta ja inhimillisestä kohtaamisesta), kun olin ollut lähinnä huolissani vitamiini- ja veriarvoistani. Tosi lohdullista. Tämä on tietysti yksittäistapaus ja yksittäistapauksia on sekä julkisella että yksityisellä puolella, mutta mulla on tähän mennessä ollut pelkästään hyviä kokemuksia yksityiseltä puolelta, oli kyseessä työterveys, normiterveydenhuolto, erikoislääkärin kanssa asioiminen, gynekologi, hammaslääkärikäynnit tai oionta.

      Samalla tapaa ongelmia on sekä julkisella että yksityisellä puolella, ehkä eri asioissa, mutta silti. Esim. eilisessä Aamulehdessä oli juttua kunnallisen lapsipsykiatrisen osaston vakavasta kiusaamistapauksesta (henkistä väkivaltaa, eristämistä, fyysistä väkivaltaa, uhkailuja) – viitaten nyt vaikka tuohon lääkärin irtisanomiseen vuonna 2014; joku on jossain töissä vaikka ei pitäisi ja joku irtisanotaan vaikka ei pitäisi (ottamatta kantaa siihen oliko tuo irtisanominen aiheellinen vai ei, sillä en tiedä taustoja tuota Iltalehden uutista laajemmin).

      Tuntuu onnekkaalta, että voin valita hädässä yksityisen puolen palvelut sen sijaan, että joutuisin jonottamaan julkisella puolella. En näe siinä mitään ongelmaa, että hyödynnän tarpeen ja tilanteen mukaan sekä yksityistä että julkista puolta – tai että kukaan muukaan tekee niin. Mun vilpitön tarkoitukseni oli kertoa hyvästä palvelusta, asiantuntijuudesta ja hoidoista, joita olen saanut – ja toivoin tietysti, että joku, joka etsii apua vaikkapa nyt sitten ravitsemukseen tai ongelmiin syömisen kanssa, saisi tästä apua ja löytäisi itselleen jeesiä.

      1. Kiitos kun jaksoit vastata pitkästi! Tarkoitus ei ollut olla hyökkäävä vaan mietin juurikin tätä, kun muistan sun puhuneen aiemmin, että valitset tarkkaan sun yhteistyökumppanit ja painotat siinä eettisyyttä :)

        On tosi ikävää, että sulla on ollut noin paljon huonoja kokemuksia julkisesta terveydenhuollosta. Toisaalta nään, että julkisen terveydenhuollon ongelmat johtuu pitkälti siitä, että niitä käyttää valtaosin vain ne, joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Toisin sanoen, kun tarpeeksi hyvätuloiset voi äänestää jaloillaan ja käyttää yksityisiä terveyspalveluja, täytyy näiden terveyspalvelujen myös kiinnittää eri tavalla huomiota laatuun, koska niiden asiakaskunnalla on taloudellista valtaa. Vähävaraisella taas ei oo muuta vaihtoehtoa. Jos taas kaikki käyttäis samasta kanavasta tulevia palveluja, huolehdittais niiden rahoituksesta ja resursoimisesta varmasti paremmin.

        Itse oon esimerkiksi huomannut isoja eroja YTHS:n, joka on myös yksityinen, ja julkisen terveydenhuollon välillä YTHS:n eduksi. Oon silti sitä mieltä, että YTHS pitäisi lakkauttaa, koska se luo epätasa-arvoa terveyspalvelujen käyttäjien välille, että vain yliopisto-opiskelijoilla on mahdollisuus hyödyntää sen palveluja. Samalla tavalla kuin olisi varmasti helpompaa ja mielekkäämpää ostaa epävegaanisia meikkejä kuin metsästää hyviä vegaanisia meikkejä, mutta jätän ne ostamatta koska se ei mahdu omaan etiikkaan.

        Ymmärrettävästi yksilötasolla on tosi luonnollista, että terveysasioissa haluaa parasta mihin vain on mahdollisuus ja ymmärrän hyvin miksi oot käyttänyt näitä palveluja, oon itsekin käyttänyt työterveyshuoltona yksityisiä terveyspalveluja. Nään sen kuitenkin eri asiana kuin julkisen yhteistyön tekemisen kyseisten firmojen kanssa ja niiden mainostamisen. Toivottavasti tää avas mun keloja tästä asiasta :)

        1. Joo, toki! Eettisyys ja ekologisuus on tärkeitä arvoja kun valitsen yhteistyökumppania; tässä tapauksessa nuo uutisoinnit eivät tulleet mieleeni enkä edes osannut alkaa googlailla mitään kun päällimmmäisenä ajatuksena oli vain omat hyvät kokemukset Mehiläisestä, jotka halusin mieluusti jakaa.

          Voi olla etten tiedä tästä aiheesta tarpeeksi, mutta en ymmmärrä miten palvelun laatu paranisi jos valmiiksi ruuhkaisiin julkisen puolen palveluihin jonottaisi yhä useampi ihminen? Verorahat menee sinne kaikilta kuitenkin, hyödynsi palveluja tai ei. Ymmärrän pointin jota ajat takaa, mutta en myöskään osaa ajatella, että miksi palvelun taso olisi huonompaa sellaisille joilla ei ole varaa muuhun? Ei lääkäri tai hoitaja tiedä monestakaan tyypistä ulospäin kuinka varakas tai varaton tämä on.

          Usein julkisella puolella joutuu myös ekana hoitajalle jonka jälkeen sitten vielä jonottamaan, jotta pääsee lääkärille; aikaa ja resursseja kuluu enemmän, kun taas yksityisellä puolella voin varata ajan suoraan lääkärille. Julkisella puolella esim. papa-kokeet ja gynekologiset tarkastukset tekee usein lääkäri, joka ei ole erikoistunut gynekologiaan ja sen ikävä kyllä huomaa käytännössä ihan jo siitä, että tutkimukset ei suju kivutta ja asiantuntevasti, kuten gynekologin vastaanotolla. Tämä on varmasti osa resurssipulaa, mutta en jotenkin näe, että siihen auttaisi se, että lisää jengiä siirtyisi jonoihin julkiselle puolelle. Uskon, että tuo asia on kyllä tiedossa ja että jonot ja resurssipulat on jo nyt niin isoja, että niihin pitäisi reagoida.

          Ymmärrän myös sun pointin yksityisen ihmisen toiminnan erosta vs. maksullisen yhteistyön teosta, mutta mun blogin idea on heijastella mun omaa arkea eikä esim. luoda journalistista sisältöä. Tuntuu että tässä maailmassa jokaiseen asiaan, yritykseen ja ihmiseen voi löytää jonkin negatiivisen kulman sillä mikään ei ole koskaan täydellistä, mutta en halua keskittyä niihin vaan tuoda niitä edes vähän parempia vaihtoehtoja esille. Ne valinnat ja suositukset taas totta kai heijastelevat mun omia kokemuksia – enkä todella halua kenenkään luulevan, että olisin esim. täydellinen kuluttaja tai täydellisen valveutunut asioista, sillä en ole. Olen ihan tavallinen ihminen, joka koettaa tehdä parempia valintoja ja löytää fiksumpia juttuja. Kun mietin oman blogin historiaa, niin olen kyllä tullut tosi kauas alun blogiyhteistyöjutuista. Musta on tullut ihan megatarkka ja kun mietin millaisiin kamppiksiin olen sanonut ei ja miten tarkasti mietin yhteistyövalintani, tuntuu kurjalta tajuta, että se ei tietenkään näytä kaikille muille siltä :D Mutta jep, tajuan mitä mietit!

  3. Ottamatta sen kummemmin kantaa Mehiläisen rooliin tai muuhun tässä postauksessa, haluaisin korjata esitetyn väitteen siitä että B12-vitaamiinia olisi pelkästään lihassa: sitä on myös maidossa ja kananmunissa. Kasvissyöjä saa yleensä B12-vitamiinia ihan riittävästi maitotuotteista, jos niitä käyttää. Vegaanin täytyy sen saannista toki erikseen huolehtia.

    ”Suomalaiset saavat B12-vitamiinia keskimäärin riittävästi: naiset 4,5 µg/vrk ja miehet 6,6 µg/vrk. Suomalaisten tärkeimmät saantilähteet ovat liharuoat, kalaruoat ja maitovalmisteet. Sekaravinnon syöjä saa B12-vitamiinia eläinperäisestä ravinnosta, kuten lihasta, kananmunasta, maitotuotteista ja kalasta. Puoli litraa maitoa päivässä riittää tyydyttämään aikuisen henkilön B12-vitamiinin tarpeen.”
    https://fi.wikipedia.org/wiki/B12-vitamiini

    1. No totta, sekoitin ajatuksen ja tarkoitin eläinperäisiä tuotteita. :-) Mä syön B12 erikseen koska en aina syö viikkoihin juustoa tai kananmunia ja maitoa en käytä kuin jos sitä on jossain ravintola-annoksessa tms.