365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

Monthly Archive: tammikuu 2017

tiistai

31

tammikuu 2017

0

COMMENTS

Pykäri – Run ft. Mio

Written by , Posted in Musiikki

Ohh, pitkästä aikaa löysin uutta kutkuttavan hyvää musiikkia! Tämä talvi on ollut jotenkin onneton uuden musiikin suhteen, syksy taasen oli hyvä. Ehkä se tarkoittaa, että keväällä uutta hyvää musiikkia löytyy talvenkin edestä… (ノ^ヮ^)ノ*:・゚✧ 

MUTTA! Asiaan! Uutta hyvää musiikkia: 

Pykäri ft. Mio - RunPykäri – Run ft. Mio 

Pykäri-nimeä käyttävä Mikko Pykäri on tuttu mm. Regina-yhtyeestä ja Shine 2009:stä ja on tuottanut Reginan, LCMDF:n ja Iisan biisien lisäksi mm. Ruger Hauerin Mature-albumin. Uudella Run-biisillä on mukana LCMDF:stä tuttu Mia Kemppainen. Tykkään! Ihana soljuva kappale. Kevät! Tämän haastiksen perusteella odotan tulevaa levyä innolla. 

maanantai

30

tammikuu 2017

47

COMMENTS

Tavoitteena eettisempi vaatekaappi

Written by , Posted in Muoti

Kerroin aiemmin, että mun tän vuoden tavoitteena on, että tulevat vaatehankinnat olisivat enenevissä määrin eettisiä. Tämä meinaa omalla kohdallani sitä, että mun täytyy aktiivisesti etsiä lisää eettisesti vaatteita valmistavia yrityksiä ja panostaa second hand -aarteiden metsästykseen.

Tiedän, että eettisiä brändejä on olemassa, mutta esteettinen mieltymykseni ei useinkaan mene yhteen näiden brändien kanssa, tai sitten kukkaroni on liian ohut neljänsadan euron neuleille. Olen myös löytänyt kiinnostavia eettisiä kenkävalmistajia, jotka eivät toimita ollenkaan Suomeen jne.

Blogi on mulle hyvä tapa seurata omaa kehitystä ja kun sanon täällä asioita ääneen, suhtaudun niihin totisemmin. Esimerkiksi tämän vaatteiden eettisyys tavoitteen takia tuntuu nyt hassulta postata asukuvat, joissa on uudehko hame, jonka tausta ja valmistus tuskin kestää päivänvaloa. Ihan kamalaa tajuta se, ja silti ostaa sellaisia vaatteita. Ehkä se, että kirjoitan tämän tänne rehellisesti nyt, kannustaa mua etsimään jatkossa fiksumpia vaihtoehtoja. Ja ehkä myös jotain teistä? On aika helppo sulkea silmät vaatteiden taustoilta arjessa ajatellen, ettei vaihtoehtoja oikein ole. Pakkohan niitä on olla. 

Muotibloggaajien vaatekaapin eettisyys

Olen huomannut, että joitakin ärsyttää ihan mielettömästi se, että kirjoitan eettisestä muodista tai vinkkailen fiksumpia valintoja, vaikka en itse ole täydellinen kuluttaja. Minusta nuo kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois millään tapaa, päinvastoin. Se, että tiedostan ristiriitoja omassa kuluttamisessani on ensimmäinen askel siihen, että teen omalla kohdallani muutoksia. Ja se, että kirjoitan ajatuksistani, löydöistäni ja vinkeistäni täällä, ei ole oman sädekehäni kiillottamista vaan osa omaa matkaani eettisemmän vaatekaapin rakentamiseksi. Ja tietysti toivon, että joku teistä tarttuu aiheeseen omalla kohdallaan ja pohtii kuluttamistaan hieman kriittisemmin. Kenties innostuu jostain uudesta brändistä tai hoksaa jonkun asukuvan perusteella, miten omia vaatteita voi yhdistellä itselleen uudella tavalla. Tai siirtyy testaamaan luonnonkosmetiikkatuotteita vanhojen tuotteiden loputtua tai kokeilee kasvimaitoa tavallisen sijaan. Pieniä juttuja, joilla on kuitenkin suuri vaikutus, kun moni tekee parempia valintoja. 

En usko, että kukaan meistä on sellainen kuluttaja, että voisimme juuri kritisoida muita. Muiden kritisiointi nyt tuskin koskaan on se järkevin tapa viedä asioita eteenpäin – on paljon fiksumpaa jakaa inspiroivia esimerkkejä ja kannustaa löytämisen ilon kautta, kuin kyseenalaistaa jonkun toisen jokainen valinta. Meidän kaikkien käsitys eettisestä ja ekologisesta pohjautuu omiin arvoihimme ja tapoihimme ja on täysin ok, että ne muuttuvat ajan myötä ja ovat keskenään erilaiset. Siinä missä jonkun mielestä esimerkiksi lihateollisuuden sivutuotteena syntyvät nahkakengät ovat epäeettiset, ovat ne minusta ekologisempi valinta kuin maatumattomasta muovista valmistetut tekonahkakengät. Asioita voi tarkastella niin monelta eri kantilta. 

Ja se, ettei ole täydellinen kuluttaja (oli sitten kyse vaatteista, matkustamisesta, ruokavaliosta, sisustamisesta, kampaamokäynneistä, haitallisten kemikaalien käytöstä tms) ei tarkoita sitä, etteikö pienilläkin teoilla olisi väliä. 

Eettinen ja ekologinen muoti

Eettiset vaatteet Suomesta
Päällä useamman vuoden vanha merinovillapaita, joka toivottavasti palvelee vielä monen vuoden ajan. Hopeiset korvakorut ovat ohuet, mutta jos ne joskus napsahtavat poikki, ne on helppo korjata tai sulattaa vaikka kokonaan uudeksi koruksi. Hame on alelöytö Topshopista – vaikka tykkään siitä kovasti, tiedostan, ettei se ole millään tasolla eettinen ostos. Saati materiaalinsa puolesta ekologinen. Äh.

Muissa kuvissa näkyvä Minimumin villakangastakki on palvellut kaksi talvea moitteettomasti ja on pysynyt todella hyvässä kunnossa, vaikka on lähes päivittäin käytössä. Omistan kolme talvitakkia; kaksi villakankaista ja yhden untuvatakin kovimmille pakkasille. En tarvitse enempää, mutta tämä tarkoittaa, että takeille tulee talven aikana todella paljon käyttöä, joten niiden täytyy myös kestää. 

Vagabondin nilkkurit ovat pari-kolme vuotta vanhat muistaakseni ja ekat Vagabondit, jotka eivät ole kestäneet niin hyvin kuin toivoin. Muuten olen ollut Vagabondeihini todella tyytyväinen. Niidenkään taustoista en tosin tiedä paljoa, mutta ainakin ne kestävät vuosien käyttöä ja mallistosta löytyy verrattain hyvin kolmevitosia.

Sukkahousut taasen ovat itkettävää kertakäyttökamaa – onko Wolfordin sukkahousut OIKEASTI maineensa veroiset? Montako käyttökertaa 30-50€ sukkahousuille tulee, jos kympin sukkiksille niitä kertyy ehjinä usein alle viisi? Wolfordit ilmeisesti valmistetaan Euroopassa jos en ole väärin ymmärtänyt? Sitten olisi kierrätysmatskuista valmistetut Swedish Stockingsit, mutta kestävätkö ne yhtään normisukkiksia paremmin? Entä miten kierrättää rikkinäiset sukkikset? 

Eettisempi vaatekaappi

kuvat: Emma Hanhiniemi 

Huh, tämä vaateasia on takuulla kinkkisin juttu omien valintojeni suhteen. Jotenkin kaikista hankalin. Mutta haluan petrata tässä ja löytää niin innostavia vaihtoehtoja, että voisin vuosien päästä ihmetellä, miten en löytänyt vaihtoehtoja jo paljon aiemmin. Millaisia fiiliksiä teille herää aiheesta? Onko teidän vaatekaappinne eettistä tarkastelua kestäviä? Jos on, niin jakakaa ihmeessä vinkkinne ja jos ei, niin lähdettekö mukaan tekemään siitä pala palalta fiksumman? 

keskiviikko

25

tammikuu 2017

14

COMMENTS

Mikä se sellainen girl boss oikein on?

Written by , Posted in Lifestyle

Sophia Amoruso – #GirlBoss

Sophia Amoruson #GirlBoss on omaelämänkerrallista kerrontaa ja uravinkkejä yhdistelevä kirja. Amoruso on Nasty Gal -verkkokaupan perustaja. Nasty Gal sai alkunsa eBayssa, jossa Amoruso aloitti Nasty Gal Vintage -nimisen vintageverkkokauppansa pyörittämisen 22-vuotiaana – ilman minkäänlaista kokemusta liiketoiminnasta. Hän paneutui työhönsä hartaasti eikä ikinä ollut huolimaton yhdenkään tuotekuvauksen tai tuotekuvan suhteen, vaan mietti jatkuvasti, miten palvella asiakkaita parhaiten. Ahkera työ tuotti tulosta ja Nasty Gal siirtyi omaksi verkkokaupakseen ja on nykyisin miljoonabisnes. Hänen omaisuutensa arvioidaan olevan 280 miljoonaa dollaria, mikä on ilmeisesti enemmän kuin Beyoncén (kreisiä!).  Amorusolla on melkoisen värikäs historia koulunsa kesken jättäneenä varastelijana ja alisuoriutujana, joten GirlBoss oli viihdyttävää luettavaa ja hauska menestystarina. 

Fiilikset olivat lukemisen jälkeen ristiriitaiset, mutta tykkäsin tästä kyllä, kirja oli viihdyttävä ja siinä oli paljon hyviä pointteja ei-niin-hyvien joukossa. Voin vain kuvitella, miten itsestääselviltä osa Amuruson vinkeistä saattaa tuntua (tarkista hakemuksesta kirjoitusvirheet ennen lähettämistä, pukeudu siististi kun menet työhaastatteluun, älä hae töihin kertomalla miksi sinä tarvitset sen, vaan miten sinusta olisi hyötyä töissä, kunnioita esimiestäsi, älä hae pelkällä cv:llä vaan tee myös hakemus jne), mutta itseasiassa veikkaan, että ne tulisivat todella monelle tarpeeseen.

Olen nähnyt niin monia hutaistuja cv:itä ja hakemuksia, jotka on tyyliin otsikoitu edelliseen haettuun paikkaan, hakijoita, jotka eivät ole ottaneet yhtään selvää siitä, mihin he hakevat (ja niitä, jotka haluavat töihin koska vuokra pitäisi maksaa – no joo, ihan totta, niin meidän kaikkien, muttei kovin validia tietoa noin muuten) ja hakijoita, jotka eivät tajua, ettei cv itsessään kerro sinusta mitään, vaan että hakemus on se, missä pääset kertomaan, miksi aiemmasta kokemuksestasi ja oppimastasi olisi hyötyä hakemassasi paikassa. 

Kirjassa on siis paljon hyviä pointteja, vaikka ”I always knew I’d be a #GIRLBOSS” -tsemppilauseet eivät saaneet minua inspiroitumaan (en ole ikinä innostunut mistään quoteseista). Sen sijaan tarina siitä, miten toivottoman tuntuisistakin tilanteista voi syntyä timanttia, saa. Ja se, että asenne ratkaisee ihan älyttömän paljon. Ei se, mitä osaat tai olet opiskellut, vaan se, millainen motivaatio sulla on oppia ja ottaa selvää.

”Most people don’t land their dream job right out of the gate,
which means you have to start somewhere”

Kirja myös alleviivaa hyvin yhden asian: kukaan meistä ei koskaan ole niin hyvä, etteikö voisi joskus tarttua mopin varteen tai keittää kahvit. Toisin sanoen; kukaan meistä ei ole toistaan parempi ja jokaisen työpanoksella on väliä, oli kyse sitten siivoamisesta, harjoittelujaksosta, tiimin vetämisestä tai esimiesasemasta. Ja siitähän koko kirjassa onkin kyse: jotta voi saavuttaa jotain isoa ja päästä urallaan eteenpäin, pitää aloittaa nollasta ja ymmärtää, että kaikella, mitä matkalla oman elämäsä girl bossiksi oppii, on väliä. 

Hyvistä vinkeistä ja hauskasta kerronnasta huolimatta suhtaudun varauksella Nasty Galiin siksi, että Amoruso painottaa aiemmin olleensa ”kapitalismin vastustaja” jne, mutta on silti rakentanut miljoonabisneksen, joka ei kerro, missä myytävät vaatteet valmistetaan. Jos Nasty Galilla olisi eettiset ja ekologiset ohjeistukset tai edes jonkinlaista läpinäkyvyyttä toiminnassaan, voisin arvostaa tarinaa ja Amorusoa enemmän. Mitään sellaista ei kuitenkaan ole kirjassa nostettu esille, eikä vintage-vaatteiden myyminen osana verkkokauppaa tee siitä mitenkään eettistä tai ekologista. Harmillista, ettei tätä puolta sivuttu millään tasolla kirjassa, joka on kuitenkin julkaistu vasta kaksi vuotta sitten.

On mahtavaa, että menestyneiden naisten tarinoita kerrotaan, mutta kun liiketoimintaa on mahdollista harjoittaa kannattavasti myös ekologisesti ja eettisesti, tuntuu kuristavalta ajatella, että jonkun toisen miljoonaomaisuudet on tahkottu sellaisten selkärangasta, joilla ei ole varaa valita. Heidän omilta sivuiltaan löytyy infoa siitä, että Nasty Gal -brändin tuotteet suunnitellaan Los Angelesissa, mutta muuta tietoa en löydä – tämä ”Alongside the up-and-coming lines we curate, we make our own clothes, shoes and accessories–all designed by us in downtown Los Angeles.” on mielestäni aavistuksen epämääräinen, mutta voihan se toki tarkoittaa, että tuotteet myös valmistetaan Los Angelesissa? Hmmh. Todella monen selaamani tuotteen tuotetiedoissa lukee ”imported”, löysin nopealla selailulla vain pari tuotetta, joiden kohdalla erikseen mainitaan ”Made in USA”. Jos miljoonabisnes syntyy halpatyövoimaa hyödyntäen, tuntuu girl boss -meininki tässä yhteydessä surkealta. Mikä se sellainen girl boss on?