365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

torstai

20

huhtikuu 2017

6

COMMENTS

20.4.2017

Written by , Posted in Lifestyle

365 days with Ida

ida365

Vitsit, vähän hassu olo, kun on sellainen fiilis että pitäisi olla energinen ja kevyt olla, mutta tuntuukin tahmealta ja nuhjaiselta. Tosi kumma fiilis, koska kaikki on tosi hyvin eikä ole mitään isompaa, mikä mietityttäisi. 

Ehkä se onkin siinä? Paljon pikkujuttuja, joita pitäisi hoitaa ja viedä eteenpäin, mutta joille ei tunnu lohkeavan aikaa mistään välistä. Tai no, ei yritysmuodon miettiminen tunnu just nyt mitenkään pikkujutulta, vaikka se saattaa käytännössä hyvinkin olla sitä. Pitäisi myös alkaa selvittää kaikki säästöjuttuja ja tehdä joku suunnitelma siitä, miten saisin mun asp-tilille enemmän vipinää, jotta voisin alkaa joskus haaveilla ikiomasta kodista. Sitten on oikeasti pieniä asioita, jotka pitäisi saada hoidettua: kirppispöydän varaus, mailien läpikäyminen (pelkään että olen unohtanut vastata johonkin tärkeään!), ikkunoiden pesu ja viherkasvien siirtäminen isompiin ruukkuihin. Tietääkö joku teistä miten peikonlehteä kannattaa leikellä? Ja voiko ne leikatut varret samantien istuttaa uusiksi? 

Tai sitten se onkin se, ettei just nyt todella ole mitään isompaa huolta, stressiä tai myllerrystä elämässä. Ei oo aallokkoja, tyyntä vain. Nurinkurista. Tai ehkä en oo vaan ehtinyt levätä kunnolla? Olisi varmaan ollut fiksuinta levätä koko pääsiäinen, ladata akkuja ja sellaista, mutta sen sijaan olinkin koko ajan menossa, koska se tuntui parhaalta valinnalta. Ja olikin sitä! Vitsit mulla oli kiva viikonloppu, näin paljon tyyppejä, joita on ollut ikävä. Tamperetta ei kyllä oo sinänsä ikävä yhtään, mutta ihmisiä siellä toisinaan kyllä kovastikin. Tampereella on kuitenkin ne omat porukat ja piirit joihin kuuluu, täällä ympyrät on erilaiset ja koostuvat pikemminkin yksittäisistä ystävistä ja tutuista isomman porukan sijaan. 

Oon muuten kuunnellut viime aikoina Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma -kirjaa äänikirjana (hämmentävä mutta hyvä!) ja mietin, oonko jotenkin uppoutunut sen sävyihin. Mulle käy usein niin, että lukiessa elän kirjaa niin vahvasti että heijastelen sen herättämiä tunteita arkeenikin. Ehkä sama tapahtuu nytkin? Hmmh. Tähän fiilikseen tuo vesisade tuntuu itseasiassa tosi sopivalta. Taidan kaivautua pian mun untuvatäkin alle ja kuten viime aikoina usein, nukahtaa tuota äänikirjaa kuunnellen. 

Ps. Oldies goldies, tunnelmaa täydentävä biisisuositus iltaanne. x  

Lisää luettavaa:

6 Comments

    • ida365 ida365
  1. Laura
  2. Essi
    • ida365 ida365

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *