Mekkomorkkis

muoti
31 kommenttia

Varoituksen sana: tämä postaus on pitkä ja polveileva vaatepohdinta. Keitä kaveriksi vaikka kuppi teetä ja syvenny, kun sulla on hetki aikaa lukemiselle – ja ehkä myös kommentoinnille?

Tartossa oli viime viikonloppuna niin kuuma, että mulla tuli farkuissa ja tummissa t-paidoissa todella syksyinen ja tunkkainen fiilis. En olisi todella uskonut, että saisimme nauttia jopa +26 asteen lämpötilasta, joten pakkasin tosi maltillisesti ja otin mukaan jopa villapaidan, jolle ei onneksi löytynyt käyttöä. Ostin Tarttosta uuden kesämekon, sillä mukana olleet vaatteet oli vääränlaisia eikä mulla muutenkaan ole montaa kivaa mekkoa.

Uusi kesämekkoni on Zarasta, liikkeestä, jota yleensä välttelen, koska en tiedä vaatteiden valmistusolosuhteista mitään ja tiedän, että ketju on yksi eniten mallistoja ulos tuuttaavia ketjuja – eli siis hulluna ympäristöä kuormittavaa kertakäyttökamaa valmistava pulju. Mekko on siis ostettu ketjusta, jota en haluaisi tukea ollenkaan ja jolle kaikista vähiten haluaisin antaa yhtään palstatilaa. Mutta tiedättekö mitä? Se tekee kivoja mekkoja. Mun yksi kaikkien aikojen käytetyimmistä kesämekoista on sekin samasta puljusta ja nyt neljä vuotta vanha.

Mietin kauan, voinko ostaa Zarasta mitään, mutta päätös oli kesähelteessä lopulta aika helppo, kun parempiakaan valintoja ei ollut tarjolla. Hetken mukavuus meni arvojen edelle, mutta en väitä, etten kokisi tästä ostoksesta huonoa omatuntoa. Päätin vuodenvaihteessa tehdä tästä vuodesta oman vaatekaappini osalta eettisemmän. Olen kirjoittanut aiheesta useamman kerran kuluneen alkuvuoden aikana ja ajattelin, etten ainakaan nyt voi olla kirjoittamatta, kun yksi mekko aiheuttaa niin paljon myllerrystä mielessäni.

Eettinen muoti

Other Stories punoslaukku

Bloggaajat Tarttossa

Zaran farkkumekko

Olen ollut vähän hukassa tyylini suhteen tämän kevään. Talvi meni ihan hyvin, sillä mulla on useampi mukava ja kestävä neule, joissa olo on idamainen. Nyt keväällä tuntuu että vaatteet ei yhtään viesti sitä, miltä haluaisin näyttää tai miten haluaisin pukeutua.

Mulla on tosi hyviä perusvaatteita, mutta ei niitä spessumpia juttuja, joista yleensä tulee se olo, että on löytänyt jotain oman tyylistä. Tämä johtunee siitä, että olen panostanut eettisimmessä ostoksissani hyviin perusvaatteisiin, sillä nehän ovat juuri niitä, joita käytän eniten. On siis järkevää laittaa enemmän rahaa vaatteeseen, jota käyttää paljon, kuin vaatteeseen, joka pääsee päälle pari kertaa vuodessa. Ja koska olen tämän (miltei) puolen vuoden ajan kiinnittänyt erityisen paljon huomiota vaatemielihaluihini ja ostoksiini, en ole ostanut kovin montaa vaatetta. Toivon ihan älyttömästi, että joskus eettisyys, ekologisuus ja trendikkyys voisivat kulkea käsikädessä niin, että kokovalikoimaa olisi kaikenkokoisille ja että hinnat pysyisivät oikeasti kohtuullisina. Tällaisia kivoja brändejäkin on, mutta silti kokonaisvalikoima on edelleen todella suppea.

Tuntuu hassulta, että vielä vuosi sitten en kokenut huonoa omatuntoa silloin tällöin ketjuliikkeistä ostamistani vaatteista, mutta nyt kun olen kirjoittanut tavoitteestani tänne, tuntuu tämä mekko ihan tosi isolta jutulta. Se on myös vähän hassua siinä mielessä, että vaikka Zara saattaakin olla epäeettisimmin ja -ekologisimmin toimiva ketju, ei kaikki muutkaan mun vaatteet ole sellaisilta brändeiltä, joiden toiminta olisi läpinäkyvää. Kai ajattelen, että koska käytän Reebokin lenkkareita monesti viikossa enkä takuulla kyllästy niihin ennen kuin olen käyttänyt ne loppuun, on mun ok ostaa ne, vaikka en tiedä millaisissa oloissa ne valmistetaan. Tai että se on mun mielestäni pienempi paha kuin ostaa upeat eettisesti valmistetut kalliit tennarit, joita ei sitten kuitenkaan huvita pistää jalkaan.

Tai mites tuo mun Other Storiesin laukku? Se on luultavasti valmistettu samoissa oloissa kuin kaikki H&M:nkin vaatteet, mutta koska se on Other Storiesin, on brändimielikuva jotenkin parempi. Älytöntä. Onhan se toki nahkaa ja olen ostaessani tarkistanut että se on valmistettu huolellisesti jotta se kestäisi käyttöä, mutta en siltikään tiedä valmistusoloista. Ehkä mietin myös sitä, että koska Other Storiesin vaatteet maksavat enemmän, on sieltä vaatteiden ostaminen harkitumpaa kuin vaikka ketjun sisarliikkeistä Monkista tai H&M:stä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kalliimpi vaate tarkoittaisi tässä tilanteessa parempaa palkkaa tekijöille.

Tämä on takuulla käytetyin laukkuni ikinä ja toivon ettei se mene ikinä niin huonoon kuntoon, että joutuisin luopumaan siitä. Täytyykin pian viedä se suutarille, jotta olkahihna ei katkea kesken käytön. Vaatteiden huoltaminen, ompelijalla fiksattavana käyttäminen ja kaikenlainen kotihoito kenkien lankkaamisesta neuleiden tuulettamiseen ja oikean pesulämmön valintaan on myös tuttua. Mun ostotottumuksia ohjailee eniten se, että ostan vain asioita joita tarvitsen ja joille tiedän olevan paljon käyttöä. Joskus nuorempana ostin vaatteita paljon impulsiivisemmin ja perustelin itselleni impulsiivisen kirpparishoppailun olevan ok, koska onhan se ekologisempaa. Sanoisin siis, että olen kyllä kehittynyt kovasti, mutta että opittavaa, pohdittavaa ja tutkailtavaa riittää.

Vagabond mules

mekko – Zara, laukku – Other Stories, kengät – Vagabond 

Tarttossa

En usko että ketjuliikkeiden täysboikotti olisi mikään pelastus, sillä tiedän, että monille naisille tehtailla työskentely saattaa olla ainoa järkevä keino ansaita elanto. En silti voi perustella ostoksiani tuolla ajatuksella enkä toisaalta haluaisi antaa ketjuvaatteiden liikkeille näkyvyyttä blogissa, joka tavoittaa kuukausitasolla kymmeniä tuhansia lukijoita. Toisaalta blogi on kuitenkin päiväkirja – en missään nimessä halua leikkiä mitään pyhimystä ja esittää eläväni tosi eettisesti ja ekologisesti, kun en niin pysty tekemään. Haluan mieluummin olla rehellinen ja kertoa näistä fiiliksistä ja toivoa, että joku innostuu mun pohdintojen myötä miettimään omia kulutustottumuksiaan. Olisinhan helposti voinut jättää jakamatta nämä asukuvat ja vain ohittaa aiheen blogissa, mutta en halua tehdä niin.

Olen myös miettinyt, kannattaako brändeistä puhua nimillä ollenkaan, mutta tuntuisi hassulta kierrellä ja kaarrella ja toisaalta mainitsematta jättäminen saattaisi vain herättää entistä enemmän kiinnostusta googlailla tai arvuutella jonkin tuotteen alkuperää. Olen välillä julkaissut blogissa asukuvia ilman, että olen maininnut tekstissä jonkin ketjuliikkeestä ostetun tuotteen alkuperää, mutta sekään ei oikein tunnu toimivalta ratkaisulta. Voisihan sitä lähtökohtaisesti jättää kuvaamatta asut, joissa olevia vaatteita ei halua hehkuttaa, mutta hmm, eihän se olisi kovin aitoa tässä konseptissa. Toisaalta asukuvien poisjättäminen blogista voisi olla ratkaisu sekin, mutta tykkään itse lukea eniten blogeja, joiden kirjoittajien kuvia nään säännöllisesti. En tiedä miksi, ehkä se auttaa samaistumaan? Onhan omien kuvien jakamiseen muitakin keinoja kuin asukuvat, mutta mutta, tästä rutiinista on hankala poiketa näin kymmenen vuoden jälkeen… :D

Ketjuliikkeiden eettisyys

Eettinen vaate

On tämä vaateaihe oikeasti ihan mahdoton. Millaisia ajatuksia teissä herää? Samankaltaista pohdintaa löytyy mm. Musla-blogista Mian tontilta sekä Anna Vihervaarasta -blogista, jonka vaatepohdintoihin mun on helppo samaistua. Vitsit kun useampi kirjoittaisi näistä jutuista, kaipaan vertaistukea. Kirsikan vaatepaasto on myös tosi inspiroiva. Olen huomaamattani ajautunut samaan suuntaan vaatekaapin eettisyyshaasteen kanssa, sillä shoppailu on rajoittunut ja vähentynyt paljon näiden eettisyyspohdintojen myötä, vaikken koskaan ole ollut tolkuton himoshoppailija.

kuvat: Maj / Magicpoks

Lisää luettavaa

5 uuden vaatteen vuosi paketissa

Yli neljä vuotta ostamatta pikamuotia

kööpenhamina second hand

Ihanat second hand -putiikit Kööpenhaminassa

Vastuullinen uimapuku

7 x vastuullisempi uikkaribrändi

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Mä oon itse tehnyt mun muotiblogin kanssa sen päätöksen etten kerro asukuvilla yhteydessä mistä vaatteet on ostettu. Oon itse todennut että kun luen muiden asupostauksia ja näen niissä kivan vaatteen oon melkein heti menossa liikkeen nettikauppaan katsomaan onko vaate vielä myynnissä. Siksi en halua että mä kannustan mun lukijoita tekemään samoin ja jätin brändit mainitsematta kokonaan. Haluan mieluummin että lukija inspiroituu asukokonaisuudesta ilman tietoa vaatteiden alkuperästä ja sen sijaan että tulee impulsiivinen tarve nettishoppailla ehkä miettii oman vaatekaapin sisällön kautta voiko asun luoda jo olemassa olevilla vaatteilla. Jos joku kysyy kommentissa vaatteen alkuperää vastaan tietenkin. Usein tosin mun vaatteet on sen verran vanhoja ettei niitä kaupoista enää löydy. Tää on vain pieni valinta, mutta oon kokenut sen toimivaksi, eikä blogissakaan kukaan ole siitä valittanut. Vaikka onhan se normi että asukuvissa on tuotetiedot. Tällä saatan myös sabotoida itseltäni sen mahdollisuuden että vaatebrändit ei halua mun kanssa työskennellä, mutta jos tämä valinta saa mulle paremman omatunnon ja toivottavasti onnistun inspiroimana lukijoita sen sijaan että kannustan ostamaan, on se pieni hinta siitä.

    1. hei tää on niin totta! itse lukijana meen suoraan nettikauppaan, jos nään jotain kivaa bloggarin yllä ja samalla maininnan tai linkin brändin sivuille

      1. Hei Reetta, tämähän on tosi hyvä idea! Olen pallotellut samaa, mutta olen miettinyt, että johtaako se vain siihen, että moni kyselee kommenttiboksissa vaatteiden alkuperää. Pitääpä testata! Kiva että Oona komppasit tätä ajatusta, taidan ottaa käyttöön!

        Ja toi on toki totta, että tägäämättömyydellä saattaa menettää jotain mahdollisuuksia, mutta mä oon miettinyt sen niin, että en mä haluakaan antaa palstatilaa täällä sellaisille brändeille, jotka ei tee asioita hyvin ja eettisesti/ekologisesti, tai edes pyri siihen. Luotan että oikeat jutut löytää kyllä perille – toivottavasti sulla blogin suhteen sama :)

        1. Tosi harvoin kyllä tulee kommenttia, että mistä jokin tietty vaate on. Odotin että tulisi useammin, mutta kun ei tule niin se on vahvistanut vielä sitä ajatusta, että brändien nimeämin on turhaa kuvien yhteydessä. Tietty tämä varmaan riippuu paljon lukijoista/blogin lukijamääristäkin.

          Kun tästä kirjoitin blogissa että miksi näin en tee, tuli myös samanlaista kommenttia, miten sitä alitajuisesti heti menee nettikauppaan, jos tuotteet on mainittu kuvien alla ja asia sai hyvän vastaanoton :) Samaa mieltä, että kyllä ne oikeat jutut löytää perille ja mä teen tosi vähän mitään yhtestöitä muutenkaan, koska haluan mun blogin olevan ei-kuluttamiseen kannustava. Onneksi näin harraste bloggaajana on sellainen mahdollisuus, eikä elanto riipu tästä päätöksestä. Muutenhan tämä on varmaan aika iso päätös bloggaajalle. Oon huomannut että paljon yleistyy myös merkinnät ”tämäkin on kiva ”täällä samantyylinen” sen alkuperäisen brändilistauksen vierellä, jotka varmaan osittain on affiliate-linkkejä = palkka bloggaajalle.

          1. Aaa joo totta! Moni tekee varmasti affiliate-linkkejä asujensa yhteyteen. Mä teen niitä vaan luonnonkosmetiikan suhteen, koska todella haluan kannustaa ostamaan hyväksi havaitsemiani tuotteita :D sen sijaan vaateshoppailuun en halua innostaa, paitsi niihin fiksumpiin valintoihin. Mieluummin toivois antavansa inspistä siihen miten samat vaatekappaleet toimii monessa asussa ja vuosia vanhat jutut toimii yhä jne. :) Siks ei haittaa vaikka asuissa näkyy samoja jo-nähtyjä vaatteita ja asusteita.

            Mutta totta, toi kyllä varmasti riippuu monesta jutusta! Multa jatkusvasti kysellään tuon punotun laukun alkuperää, vaikka oon kertonut sen kymmeniä kertoja asukuvien yhteydessä, että tiedä sitten hahah.

  2. Kivaa pohdintaa ja samaa mietin itsekin paljon. Esimerkiksi Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK tekee arvokasta työtä työolojen parantamiseksi kehitysmaissa. Heidän tukemisensa voisi olla yksi vaihtoehto saada paremmat olot työntekijöille.

    1. Hei joo, oonkin allekirjoittanut niiden vetoomuksen joskus ja näköjään tuonne voi tehdä myös kertalahjoituksia. Hyvä että muistutit tästä! :)

  3. Ensimmäinen ajatukseni kun bongasin instagramista sun uuden kuvan, oli rehellisesti että vau mikä mekko, koska onhan tuo nyt tosi kaunis. Mutta vielä parempi oli tämä postaus, ihana kun kirjoitit auki monta juttua jota olen itsekin pohtinut.

    Koen olevani monessa asiassa keskivertoa ekologisempi ihminen, mutta parannettavaa löytyisi, nimenomaan myös tämän vaatehankinnan saralla. Shoppailuni on vähentynyt reippaasti teinivuosista ja pyrin panostamaan laatuun, mutta valitettava fakta on että pienipalkkaisena ja opiskelijana on niin paljon helpompi uuden vaatteen tarpeessa napata se H&Mn kahden kympin mekko kuin etsiä eettisempi vaihtoehto ja maksaa siitä kymmenkertainen määrä…

    Valintoja, valintoja, elämä kulutusyhteiskunnassa on välillä aika raastavaa.

    1. No niinpä – tuntuu että mulla on kyllä tosi upeita ja kauniita luottovaatteita eettisinä – on R/H:n mekkoa ja neuletta, Arelan neule ja college, Whitetailin neule, mekko ja paita ja kivoja kirppislöytöjä, mutta sitten ne kivoimmat vaattet, kuten juhlavaatteet ja haalarit ja spessummat kengät esim. on ketjuliikkeistä.

      Mäkin tiedostan tekeväni monia hyviä valintoja ja siksi ei oikeasti tarvitsisi tulla huono omatunto, jos välillä ostaa jotain ketjuliikkeistä tai vastaavaa, koska eihän kukaan voi yksin harteillaan kantaa vastuuta tällaisesta. Onneksi mulla on tää blogi, jossa voin kuitenkin herätellä ajatuksia aiheeseen liittyen.

      Tuo shoppailun vähentäminen on varmasti paras ratkaisu kaikkeen!

  4. Juu! Ostan yleensä vaatteet käytettynä. Alusvaatteita en käytä ja sukat ja sukkahousut on oikeastaan ainoat jotka ostan uutena. Usein marketeista tai vaikka lindexiltä. Ne tarttuu mukaan, kun pyöräilen kaupungilla hoitamassa muita asioita ja tarve on yleensä välitön. En tunne niistä sen suurempaa omantunnon tuskaa, koska ostan niitä pari kertaa vuodessa.
    Mulla tuli joku aika sitten tarve uusille vaatteille ja olen kyllästynyt kirppareilla kiertelyyn, kun tiesin mitä tarvitsen on turhauttavaa koluta kirppareita eikä aina löydä mitä tarvitsee. Menin siis sen enempää miettimättä eurokankaaseen inspiraation ollessa yllä ja ostin kankaat neljään vaatteeseen. Ompelin vaatteet ja olen nyt käyttänyt niitä. Jälkeen päin aloin miettiä oliko tekoni kovin eettinen ja fiksu. Mulla ei käynyt mielessäkään kysyä olisiko eurokankaalla ollut, vaikka luomukankaita ja sellaisia kankaita joiden valmistusprosessi olisi tiedossa.
    Ensi kerralla kysyn. Ja toki, jos innostun koluaan kirppareita niin etsin käsiini kivoja kankaita joista ommella itselleni vaatetta.
    Aina me opimme jotain uutta.

    1. Kuulostaa fiksulta. Mä en oo vielä testannut Swedish Stockingseja, että kestäiskö ne hyvin – ne on kierrätysmatskuista valmistettuja! Kalliita kyllä mun makuun, mutta jos ne kestäis, niin sitten hintakin olisi ok. Oon myös huomannut että esim. H&M:stä saa Italiassa valmistettuja sukkiksia :) Se ei tietty tarkoita etteikö sukkikset olis aika kertakäyttökamaa, mutta ainakin työolot on luultavasti eettisemmät.

      Joo, kun tarvii jotain nopeasti, ei kirpparit oo hirveän hyvä vaihtoehto. Esim. juhlavaatteet, joiden suhteen havahtuu aina liian myöhään! Ja talvitakit ja muut.

      Tuokin on hyvä pointti, että mistä kankaat tulevat…. vitsit, niin paljon juttuja joiden alkuperästä ei tiedä mitään!

      1. Kannattaa testata Swedish stockings, ostin juuri parin ja ne on kyllä kestävät :) Voin siis suositella.

        1. Oh, ihana kuulla, kiitos suosituksesta! Mun pitää varmaan tilata netistä kun nudgessa ei oo koskaan ollut oikeaa paksuutta mun koossa. Mistä sä ostit ne? :-)

          1. Asun Tukholmassa niin sain ne kätevästi Åhlensilta. Niiltä (Swedish Stockings) saa myös alennusta seuraavasta nettitilauksesta kun palauttaa kolme paria käytettyjä :)

  5. Hyvä teksti ja niin samaistuttavia ajatuksia! Itse kamppailen samojen kysymysten kanssa paljon ja usein. Jotenkin kun kunnolla havahtui vaateteollisuuden ongelmiin, tuntuu pahalta ostaa ketjuliikkeistä mitään, vaikka en itsekään usko täysboikotin olevan paras ratkaisu. Mutta silti eettisten ja ekologisten vaihtoehtojen valikoima on vielä suht suppea, että välillä on pakko taipua ja ostaa muualta. Parempaan suuntaan mennään silti koko ajan! Ja kieltämättä hintakin tulee välillä vastaan, mutta ovathan laadukkaat tuotteet sen arvoisia ja sellaisista kyllä hyvillä mielin maksaakin. Niinhän sitä sanotaan, että niitä halpisketjujen hintojahan tässä pitäisi kauhistella, mutta minkäs teet, kun niitä on tottunut pitämään ”normaalina”.

    Pitkälle ollaan kuitenkin tultu niistä ajoista, kun osti ihan älyttömiä määriä halpisvaatteita. Uskon, että kulutustapojaan pikkuhiljaa muuttamalla on jo paljon merkitystä. Ylipäätään ostamalla vähemmän ja vain oikeasti tarpeellista, vaikka se joskus olisikin jostakin ketjuliikkeestä. Ainahan varmasti jotain parannettavaa löytyy, mutta pääasia on, että edes yrittää ja tekee jotain asian eteen!

    On ihanaa, että käsittelet blogissasi eettistä muotia ja tuot esille eettisiä vaatemerkkejä. Se varmasti lisää tietoisuutta ja innostaa myös monia muita kohti kestävämpiä kulutustapoja, mikä on tärkeää, joten kiitos siitä :)

    1. Niinpä. Koetan mietiskellä tän niin, että tässä vaiheessa on tärkeintä hyväksyä tää juttu, tiedostaa se ja miettiä vaihtoehtoja sitä, tarvitseeko ylipäätään jotain. Uskon että pienilläkin valinnoilla on väliä ja sillä, että näistä asioista puhutaan ja keskustellaan eikä vain käännetä katsetta ja jatketa ostamista kuten ennen.

      Mä tilasin just kalleimman laukun mitä mulla on koskaan ollut ja mietin sitä ihan hullun kauan. Laitoin myös brändille viestiä jossa tiedustelin valmistusmaata, työoloja jne ja se, että sain vastauksen, kyllä vaikutti myönteisesti ostopäätökseeni. :) Uskon että tollaisellakin on merkitystä! Että brändit havahtuu, että työolot ja valmistusmaa kiinnostaa ja että nuo ovat kysymyksiä, joihin heillä pitää olla vastaukset.

      Kiitos että kommentoit ja kiitos kauniista sanoista! Toivon kyllä että näillä on väliä, nimenomaan herättelemään ajatuksia ja kannustaen fiksumpiin vaihtoehtoihin. :)

  6. Päänvaivaa aiheuttava aihe kyllä. Aihetta voi myös tarkastella niin monella eri tavalla.

    Itse en halua ostaa esim. keinonahkaa, vaikka se olisi eettisempi vaihtoehto aidolle nahalle. Ostan edelleen nahkakenkiä, koska ne kestää käyttöä mulla paljon pidempään, ja on myös kauniimpia, heh… Nahalle kehitetään tulevaisuudessa varmasti enemmän vaihtoehtoja. Nykyään suurin osa keinonahasta valmistetaan maaöljystä, eikä sen pumppaaminen ole ollenkaan ekologista. Joskus uutisoitiin ananaskuidusta, josta valmistettiin nahan kaltainen materiaali. Ananasmatskusta oli valmistettu laukkuja ja mm. Adidaksen kengät! Näytti tosi hienoilta ja kuinka siistiä että hedelmän kuitua voi hyödyhtää noin :)) Lisää tämmösiä!!

    Ymmärrän kyllä sen ahdistuksen, mikä liittyy ketjuliikkeiden vaatteisiin. Itse ostan suurimman osan kirppikseltä, mutta usein nekin on alun perin ketjuliikkeistä. Vaikka onhan kierrätetty silti parempi, kuin uusi. Joskut vaatekappaleet, kuten istuvat pillifarkut on vaan semmosia mitä en viitsi tilata kalliina netistä, kun ei ne istu kuitenkaan :D Ja niiden pitää olla myös joustavat, tai muuten ei tuu kauppoja. Joustava ja ohut kangat meinaa usein vaan myös sitä, että kangas ei oo kovin kestävää. Omani ostin lopulta Zarasta. Ostin myös neuleen, joka on 50% akryylia, vaikka päätin joskus etten enää semmosta neuletta hankkisi. Metsästin 100% puuvillaista yli vuoden, ei löytynyt. En kuitenkaan kadu kumpaakaan ostosta, koska noi kummatkin on mun käytetyimpiä lempparivaatteita. Enemmän mun mielestä menee pieleen siinä kohtaa, kun ostaa sen eettisemmän ja vähemmän mieleisen vaihtoehdon, jonka jälkeen haluaa kuitenkin ostaa taas uuden, koska vaate ei ollut lopuksi kovin kiva.

    Oon yhä enemmän selvillä omasta tyylistäni ja arvioin aika hyvin nykyään, mitä vaatetta tulee oikeasi käytettyä. Oli pitkään sellanen vaihe että kaappi oli täynnä ihania vaatteita, joita en silti osannut pukea itelleni. Järkevintä oli laittaa ne lopulta eteenpäin. Tällä hetkellä kaapissa on lähinnä peusvaatteita, ja muutama leikkisämpi juttu tai juhlavaate. Vaatekarsintaan vaikutti myös se, että säilytystila ei riittänyt kaikelle ja oli pakko luopua isosta osasta :D Kiinnostava seuraus oli toisaalta se, että pitkästä aikaa tuntuu että mulla on toosi monta vaatetta joista oikeasti tykkään ja joita haluan käyttää. Se on aika kiva fiilis, kun tuntuu ettei tarvi hankkia aina uutta, vaan voi inspiroitua omista vaatteista.

    Mun mielestä sun ei tarvi hirveän huonoa omaatuntoa potea siitä, että ostat satunnaisesti vaatteen ketjuliikkeestä. Teet kuitenkin päivittäin monta hyvää valintaa paremman maailman puolesta. Älä ota liikaa vastuuta haretilles :) Tietysti jos vaate aiheuttaa sulle lähinnä ikävän fiiliksen, niin kannattaa miettiä pystyykö siitä lopuksi nauttimaan tarpeeksi.

    1. Joo, samoja mietteitä! Mullekaan tekonahka ei ole valinta, vaikka se eettisempi olisikin – ekologisuus on siitä todella kaukana nimittäin, just noista syistä mitä listasit.

      Ananaskuitu kiinnostaa! Ne oli musta ehkä Puman lenkkarit, mutta ehkä Addunkin? Joka tapauksessa tosi siistiä! Ananas on ymmärtääkseni kasvina sellainen, ettei sen viljelyyn käytetä paljoa myrkkyjä, mikä on ympäristön kannalta super.

      Vaatteiden suhteen parasta on kyllä takuulla se, että vaate istuu ja on hyvistä materiaaleista valmistettu ja OIKEASTI päätyy usein käyttöön – ja kestää sitä käyttöä ja pesua. :)

      Mun äiti oli huolissaan että en kai mä ole ihan niin murheissani tästä mekosta mitä kirjoitin, hahaa. En mä ole, mekkomorkkis on tietty kärjistetty otsikko – enhän mä olisi sitä ostanut, jos oikeasti olisi kamala morkkis siitä. Ostin sen, koska tarvitsin sen ja halusin sen. Tuo on 100% puuvillaa, joten oon varma että sille tulee paljon käyttöä. :) Mutta koska tuo kumminkin herätti fiiliksiä, halusin kirjoittaa niistä tänne ja ylipäätään pohtia aihetta.

      Ihanaa kesänodotusta sulle, kiva että kommentoit!

  7. Lähestyn aihetta eri näkökulmasta, kun aiemmin kommentoineet. Olen yrittänyt vähentää shoppailuani sitten teinivuosien ja mielellään osan laadukasta hieman kalliimmalla kun määrää. Niin kuin itse pohdit, se että vaate on esimerkiksi ostettu &Other Storiesilta ei kerro sen valmistuksesta yhtään sen enempää kuin H&M vaatteissa. Erona halvempiin H&M:n konsernin brändeihin erona on materiaalit. Kun ostaa ketjuliikkeestäkin jo hieman kalliimman t-paidan, tiedän sen pysyvän parempana pidempään kun 3,95 € maksava versio.

    Olen itse ketjuvaateliikkeessä töissä. Harva ymmärtää kulutushysteriaa ennen kun näkee sen – monet asiakkaista ostavat jotain päivittäin. Valitettavaa on huomata, että monet eivät tunne materiaaleja ollenkaan tai eivät tiedä vaatteiden huollosta paljon mitään. Yllättävän moni valittaa villan nyppääntymisestä ymmärtämättä, että se on materiaalin tapa puhdistaa itseään. Tajuamatta, että vaate kuin vaate tarvitsee materiaalinsa mukaista huoltoa. Monet pyörittelevät silmiään, kun suosittelen villakampaa. Vaatteet tuuletus tai paikallinen pesu kuulostaa suurimman osan korvaan ällöttävältä ja likaiselta.

    Koen, että myös ketjuliikkeistä voi ostaa hyvää. Jos vaate istuu omaan tyyliin ja materiaalit osuvat kohdalleen oikealla huololla se kestää vuosia. Ei niiltä 3,95€ t-paidoilta voi odottaa paljoa, jos ne heittää pesuun jokaisen käyttökerran jälkeen. Lisäksi reklamoiminen on ehdottoman tärkeää. Jos vaate hajoaa, siitä on hyvä ilmoittaa yritykselle. Momissa liikkeeissä asia hoidetaan nopeasti ja vaivattomasti. Tuote joko korjataan, mikä on yleensä se ekologisin vaihtoehto tai etsitään uusi tilalle. Valitettavan usein, asiakkaat haluavat kuitenkin sen uuden tuotteen tilalle, kun 2 viikkoa vanhasta takista irtoaa nappi. Monille se on maailman loppu, itse kun sitä ei millään saa paikalleen. Tullaan huutamaan ja meuhkomaan ja tilalle vaaditaan nimenomaan uusi kappale, vanhassa ne napin kun eivät tunnu pysyvän kiinni. Näissä tilanteissa 2 viikkoa vanha takki jää tyhjänpantiksi, kun sitä ei voi laittaa myyntiin ja maapallo kuormittuu uuden takin verran.

    Kaikki paha ei piile isoissa vaateyrityksissä, ehkä meissä kaikissa kuluttajissa piilee myös jonkin verran vikaa. Ei ne ostamattomat alusvaateet ja sukat maapalloa pelasta. Eikä valitettavasti sekään, että jätetään vaatteiden alkuperä mainitsematta. Suurin osa lukijoista osaa varmasti itsekin löytää kyseiset vaatteet pikaisella googletuksella netistä.

    1. Hyviä pointteja! Iso ongelma (ehkä jopa kaikkein isoin?) on se, että vaatteita ja materiaa ylipäätään tuotetaan AIVAN liikaa. Siis ihan hullua tahtia. Eikä suurin osa meistä (minä mukaanlukien) todennäköisesti edes tiedä millaisissa mittakaavoissa mennään, mutta onhan se sanomattakin selvää kun kaupat jatkuvasti pursuaa uutta ja halpaa tavaraa. Kuluttajan on helppo ostella halpaa ja laadultaan heikkoa, kun tietää että voi mennä koska tahansa ostamaan uuden tilalle.

      1. Joo, oon niin samaa mieltä noista matskuista! Kun ostan jotain ketjuliikkeistä, pidän huolta, että materiaalit ovat hyviä. Huomasin just kirppiskamoja myydessä että miltei kaikki myyntiin päätyneet vaatteet oli 100% polyesteriä :S sellaisia mun ei siis tule käytettyä ja kirpaisi, kun niin moni vaate oli vähän käytetty monenkin vuoden takaa. Tässä siis entistä tarkempana jatkossa, luonnonmateriaalit best.

        Tuo ajatus on kauhistuttava, että joku ostaa päivittäin tai viikoittain jotain uutta?! Huh huh. Ehkä toimin teininä noin itsekin esim. kirppiksillä, ostin, koska oli halpaa ja ihan kivaa. Onneksi nykyisin ei ole edes aikaa kierrellä kauppoja, haha.

        Oon reklamoinnista samaa mieltä! Tosin just luin jutun, jossa vialliset Bik Bokin farkut piti leikata kahtia, jotta asiakas sai reklamoinnista uudet tilalle. Hyi että mitä haaskausta! Nuo farkut oli vielä täysin korjattavissa tai annettavissa eteenpäin esim. hyväntekeväisyyteen. Kaikista typerintä mitä voi tehdä on heittää roskiin jotain täysin kelvollista, oli kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Tiedätkö sä miten sun työpaikalla menetellään tässä asiassa? Onko tuo vaatteiden tuhoaminen yleinen tapa vai onko fiksumpiakin ketjuja?

        Joo ja kyllä kaiken saa kysymällä selville. Ehkä pointtina olisi jättää mainitsematta vain siksi, ettei ainakaan enempää antaisi niille palstatilaa. En sitten tiiä onko siitä mitään hyötyä, vai tekeekö se jengin päinvastoin uteliaammaksi, kuten kirjoitin tuossa tekstissä.

        Kiitos pitkästä ja kiinnostavasta kommentista JB! Mielenkiintoisia ajatuksia.

        1. Kaikissa ketjuissa reklamoidut vaatteet, kengät ja asusteet tuhotaan (useimmiten leikkaamalla). Ajatuksena on, ettei kukaan voi esim. kaivaa vaatetta roskiksesta tai ostaa / saada hyväntekeväisyytenä käyttöönsä, koska se on ”viallinen”. Pelkona on että tuote tulee roskiksesta kaivaneen kautta takaisin reklamoitavaksi, jolloin yksi tuote on tehnyt jo kaksinkertaisen tappion valmistuttajalle. Sad but true.

          1. Ihan järkyttävää! Mä en oo tiennyt että tää on alalla yleisesti vallitseva tapa?!

            1. Olen töissä (nimeltä mainitsemattomassa) kaikkien tuntemassa vaateketjussa, jossa emme heitä reklamoituja pikkuviallisia tuotteita oitis pois. Meillä henkilökunnan on mahdollista ostaa näitä tuotteita itselleen muutamalla eurolla. Jos en löydä mitään itselleni sopivaa niin saatan ostaa viemisiä myös esim äidilleni tai siskolleni, jotteivät vaatteet menisi hukkaan. Yleensä kaksi kolmasosaa näistä pois menevistä on täysin käyttökelpoista kamaa ja saamme ne kaikki ”hyvään kotiin.” Pois heitetään loppujen lopuksi ainoastaan vain todella rikkinäiset vaatteet, ja joskus niitäkin tarkastellaan yhdessä työkaverin kanssa josko korjaaminen olisi vielä mahdollista.

              1. Huh, onneksi sun työpaikalla toimitaan noin. Siis ihan HULLUA että miltei ehjiä vaatteita saksitaan rikki, lahjoitettais ees hyväntekeväisyyteen tai jotain, apua. Uskon kyllä että reklamointejakin tehdään vääristä syistä ja huijaten, mutta ei tossa silti oo mitään järkeä.

                Hyvä että ainakin osa päätyy tuon ansiosta vielä käyttöön. Huhh.

  8. Ensinäkin, arvostan ihan älyttömästi, ettet sensuroi sun blogia vaan kirjoitat avoimesti minkälaisia ongelmia kohtaat sun kuluttamisessa.
    Mä oon kallistunut samaan ajattelutapaan kuin edellisetkin kommentoijat; se että ylipäätään kuluttaa vähemmän auttaa jo paljon. Jos löytää asian, jota oikeasti tarvitsee ja kokee että se sopisi omaan vaatekaappiin täydellisesti ja on varma että siitä vaatteesta tulee käytetty ja rakas, on mun mielestä ok ostaa se ketjuliikkeestä. Kaikkea ei tosiaankaan eettisen muodin puolelta löydy eikä kaikilla ole siihen varaa. Toki kirppareihin ja eettiseen muotiin kannattaa kallistua, mutta jos muualta ei löydy, en koe, että maailma kaatuu yhteen henkkamaukan paitaan.
    Itselleni sattui juuri niin, että näin Cubuksen ikkunassa kevyen takin, jollaista olin haaveillut kesäilloille. Mä jätin sen sinne, mutta mietin sitä kolme viikkoa! Sitten ajattelin, että koska mä olin sellaista etsinyt enkä löytänyt muualta ja että se oikeasti oli jäänyt pyörimään mun mieleen moneksi viikoksi, niin eiköhän siitä aika rakas vaate tule. Oon soveltanut tätä aiemminkin paljon, jos tykästyn johonkin vaatteeseen ja on mahdollisuus vähän miettiä, niin jätän sen kauppaan ja jos se jää pyörimään mieleen niin käyn sen sitten ehkä hakemassa. Suurin osa noista mieliteoista tuppaa kuitenkin unohtumaan parissa päivässä.
    Mä toivon, että tän eettisen ja kestävän muodin kanssa käy vähän samalla tavalla kuin vegaanisten tuotteidenkin; kun ihmiset pitää meteliä ja ilmaisee halunsa ostaa laadukkaampia vaatteita, yritykset vastaisivat siihen. Kuluttajilla kuitenkin on se valta.

    1. Kiitos Milli! Mietin tätä just niin, että tää aihe on just sellainen mistä pitää kirjoittaa ja keskustella. Ehkä aika pieni murhe tämä yksittäinen mekko, mutta jospa tää herätti fiiliksiä muissakin. On mulla varmasti myös paine näistä jutuista siksi, että olen kirjoittanut näistä blogiin. Se on varmasti ihan hyvä juttu, sillä veikkaan, että ilman blogia en miettisi näitä asioita niin paljoa. Tää on siis hyvä kannustin, koska tiedän että niin moni kuitenkin lukee nämä jutut.

      Oon tosi samoilla linjoilla sun kanssa ja haluaisinkin päästä takas tuohon, että ostaa vasta pitkän harkinnan jälkeen! Mä oon pohtinut nyt puolisen vuotta yhden ihanan laukun hankkimista ja vihdoiiiiin tilasin sen itselleni. Ai että :’-) En malta oottaa että saan sen ja toivon että se kestää ikuisuuden käytössä.

      Kirppisshoppailussa toi mietintäaika ei vaan oikein toimi, mutta kaikessa muussa onneksi kyllä. Ja jep!! Juuri tuon takia jaloilla äänestäminen kannattaa kyllä. Musta on esim. ihan tosi ok ostaa ketjuliikkeen ekomalliston vaatteita; se viestii liikkeelle, että ekojutut kiinnostaa.

  9. Hyvää pohdintaa, taas ! Itseä eettisemmässä muodissa harmittaa juurikin se, että sieltä ei löydy omaan tyyliin sopivia juttuja. Perusvaatteita joo, mutta ei just semmoisia missä olisi joku juju ! Joko on supersimppeliä minimalismia tai sitten överikuosikasta ja liian murrettuja sävyjä mun makuun.

    Mulla ei ole tainnut koskaan olla asukuvien yhteydessä vaatteiden merkit näkyvissä. Tämä johtuu paljolti siitä, että iso osa mun vaatekaapista alkaa olla vintagea, second handia, itse tehtyä tai jo sen verran vanhoja, ettei niitä enää kyseisistä putiikeista varmasti enää löydä. Mun shoppailut keskittyy suurimmaksi osaksi kirpputoreille, mutta nyt oon tietoisesti vähentänyt sitäkin. Siihen löytämisen huumaan jää helposti koukkuun !

    Mulla on kuitenkin myös paljon hyviä vaatteita, jotka on ostettu ketjuliikkeestä n. 10 vuotta sitten. Tosin tuntuu, että silloinkin vielä matskut oli parempia eikä myynti vielä niin trendikeskeistä ? Edelleen ostan jonkin verran ketjuliikkeistä, mutta tärkeintä mun mielestä on just se, että tiedostaa tosiasiat ja toimii sitten omien arvojensa mukaan mahdollisimman hyvin.

    Uskon, että sun blogilla ja kirjotuksilla on ollut paljon vaikutusta ihmisten ajatuksiin kuluttamisesta ja eettisemmistä valinnoista :-)

    1. Kiitos Eerika!

      Jep, oon niiiiin samaa mieltä tuosta. Allekirjoitan täysin. Plus tuohon päälle sitten vielä se, ettei tarpeeksi pientä eli normi XS-kokoa usein ole. Tai on XS, mutta se on pikemminkin S- tai S.

      Toi on kyllä ihan fiksua. Mullakin on kyllä paljon secondhandia ja oon miettinyt että sen esille tuominen merkkien luettelun yhteydessä voi olla sekin innostavaa seuraajalle, mutta en sitten tiiä. Tää merkkien luettelu on jotenkin niin pieni juttu, mutta pohdiskelen silti.

      Jep, mun yksi pisimpään kestäneistä pellava t-paidoista oli Zarasta. Oon sen jälkeen ostanut pellavapaitoja Acnelta, COS:lta, H&M:ltä ja Tiger of Swedeniltä ja ne on kaikki reikiintyneet nopeammin kuin se Zaran muinainen… :D että brändi ei oo kyllä tae kestävyydestä.

      Ja vitsit miten kivasti sanottu, toivon että on! Toivon että nää inspiroi eikä ärsytä, tai laittaa pikkuisen vaikka pohtimaan omia tottumuksiaan, vaikkei se kauhean kivaa olekaan.

  10. En ole kovin montaa kertaa tainnut käydä lukemassa sun blogia, eksyin instassa HallaxHallan kautta profiiliisi ja sitä kautta tähän postaukseen. Tästä aiheesta ei voi koskaan kirjoittaa liikaa!

    Olen aina tykännyt vaatteista ja pukeutumisesta, ja olen ollut nyt kolme vuotta töissä vaatealalla myyjänä. Olen osannut valita edustamani brändin onneksi hyvin, ja voin seisoa sen takana ainakin 90%. Se on mielestäni melko hyvin mutta koen silti ajoittain huonoa omaatuntoa edustamastani alasta ja siihen liittyvästä kulutuskulttuurista. Mietin jatkuvasti olisiko olemassa vielä puhtaampaa brändia kuin nykyinen, tai pitäisikö kenties vaihtaa alaa täydellisen hyvän omatunnon takaamiseksi. Toisaalta koen olevani avainasemassa työssä jossa voin oikeasti vaikuttaa ihmisten ostopäätöksiin.

    Luin postauksen lisäksi kaikki siihen tulleet kommentit ja huomaan miten erilaisia näkemyksiä ihmisillä on eettisemmästä vaatekaapista tai viisaammasta kuluttamisesta. Tästä voisi kai vetää johtopäätöksen ettei yhtä ainoaa parempaa tietä ole olemassa. Itse ajattelen äänestäväni joka kerta kaupassa käydessäni, ostin sitten ruokaa tai pesuainetta tai vaatteen. Kolmen euron ostokset ovat pisaroita meressä mutta silti osa isompaa kokonaisuutta. En ole enää viiteen vuoteen ostanut ketjuliikkeistä oikeastaan muuta kuin alushousuja ja sukkia, kahta paria farkkuja unohtamatta. Kun hankin itselleni jotain uutta, suosin second handia sekä kotimaisia valmistajia ja perehdyn tuotteiden alkuperään sekä materiaaleihin. Samalla pyrin kierrättämään vanhat vaatteet oikein. Silti soimaan itseäni välillä kun huomaan ostavani haluun, enkä tarpeeseen. Ja tässä onkin omasta mielestäni ehkä se kaikista tärkein oivallus, mikä on oikeasti tarpeellista sinulle on myös kevyempi taakka kantaa tälle maapallolle. Vaatteet eivät oikeasti tee minua onnelliseksi vaan ne ovat väline itseilmaisuun, mutta sen voimme tehdä varmasti muutoinkin kuin näillä välikappaleilla. Vaikka pukeutuisimme aina niihin perusvaatteisiin, se mikä oikeasti merkitsee on se kuka vaatteita käyttää. Nyt mentiinkin jo eheytymisen puolelle, haha!