365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

keskiviikko

14

kesäkuu 2017

4

COMMENTS

Ihanat naapurit

Written by , Posted in Lifestyle

En kestä, istuin just reilun tunnin kotipihallani muiden tässä taloyhtiössä asuvien kanssa ja tajusin taas konkreettisesti miten onnekas oon ollut tämän kodin kanssa.

Etsin puolitoista vuotta sitten kotia täältä Helsingistä superkiireisellä aikataululla ja olin valmis ottamaan minkä tahansa kriteerini täyttävän mistä tahansa järkevältä alueelta. Vähän vahingossa löytyi suloisin pikkukoti täydelliseltä alueelta läheltä keskustaa. Tämä asunto on rauhallinen ja sympaattinen – ja vaikka lattiat onkin parhaat päivänsä nähneet ja kylppäri jääkylmä, on tämä tosi ihana koti. En voisi toivoa enempää, varsinkin kun siihen päälle lisää tuttavalliset naapurit ja kauniin sisäpihan. 

Tämä taloyhtiö oikeasti viettää aikaa keskenään ja naapureille voi soittaa rankkasateen uhatessa jos omat pyykit on jäänyt narulle, eikä ehdi pelastamaan niitä itse (kyllä, sain tähän juuri kehotuksen yläkerran naapuriltani, en kestä!). Kun täällä alkutalvesta paloi pari asuntoa, sain siitä ensimmäisenä tiedon naapuriltani Instagramin kautta ja kun kerran kuvailin Ninan (naapurini hänkin, joskaan ei samasta taloyhtiöstä) kanssa sisäpihalla, saimme juttuseuraa ihmettelevien katseiden sijaan. Nyt pihalle on  kasattu uusi pöytä ja hankittu kivat tuolit sekä istutettu kauniita kukkia ja yrttejä, joita saa kuulemma vapaasti käydä napsimassa omiin ruokiinsa. En kestä! 

Sain eilen kesken päivän hullun migreenikohtauksen ja lähdin töistä kipeänä ja itkuisena taksilla kotiin. Itkin koko taksimatkan aurinkolasieni takaa, sillä sattui, ahdisti ja vitutti. Kotiin päästyäni mietin, miksei taksikuski kysynyt mitään. ”Onko kaikki hyvin?” olisi riittänyt tekemään kummankin olosta mukavamman. Mietin, että en ainakaan itse halua olla vastaavassa tilanteessa se, joka ei kysy mitään. Ja kun tänään taas tajusin, miten vieraanvaraisia ja kilttejä omat naapurini ovat, tajusin, ettei tämä kyllä ole itsestäänselvyys. 

Tuntuu turvalliselta, että ympärillä on ihmisiä, joilta uskallan pyytää apua tilanteen vaatiessa. Ei tarvitse ihmetellä, senkus menee ja koputtaa ovelle. Ja toivon, että olen kotona, jos joku kaipaa mun apuani. 

Lisää luettavaa:

4 Comments

    • ida365 ida365
  1. Ilona
    • ida365 ida365

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *