kuva: x
Pykäri & Ahjo Ensemble, huh huhh. Tässä on yksi mun tän syksyn suosikeista, Pykärin soololevy. Oon kyllä kirjoittanut tästä aiemmin täällä ja hehkuttanut Flow:n keikkaa kaikille, mutta ajattelin, että Pykäri-nimeä kantava albumi ansaitsee vielä ihan erillisen huomion. Siinä missä koko kesä oli Gaselleja, niin veikkaan että syksystä saattaa tulla Pykäri-syksy.
Eilisen Korjaamon keikan jälkeen tekee mieli kuunnella levyä uudelleen ja uudelleen, eilinen keikka avasi jotkut biisit vielä ihan erilailla. Wish-biisillä esiintyvä Pass on aivan ihana, en kestä miten vaivattoman suloiselta Pass-duon Saaran ääni kuulostaa – sekä levyllä että livenä. Mulla on vahva fiilis siitä, että Pass:sta kuullaan lisää myöhemmin. Wishin lisäksi oon kuunnellut viime aikoina paljon Pykärin ja Mion Silent Explosionsia, Pykärin ja Sami Suovan Annie Lenox -cover Why:ta ja Pykärin ja LCMDF:n Heartsia. En oo oikeastaan koskaan kuunnellut Yonaa, mutta eilisen live-esiintymisen jälkeen tuli sellainen olo, että pitäisi. Maneki Neko oli livenä suloinen.
Mulla on kyllä joku heikko kohta kuoroja kohtaan ja siis esim. lapsikuorot on ehkä liikuttavinta mitä tiedän. Eilisellä Pykäri & Ahjo Ensemble -keikalla mietin, että vitsit, osaispa laulaa niin että voisi olla mukana tuollaisessa nykyaikaisessa kuoromeiningissä. Vähän sama fiilis kuin Frank Oceanin Flow-keikalla kun mietin, että ekan kerran elämässäni harmittaa, etten enää osaa soittaa viulua vaikka harrastin sen soittamista peräti seitsemän vuoden ajan.
Ps. Ei liity Pykäriin, mutta oottehan kuulleet tämän lapsikuoro-vedon Crystal Castlesin Untrust us:sta? Mulla menee edelleen kylmät väreet, vaikka oon katsonut ja kuunnellut tän kymmeniä kertoja.
Kommentit