Pienestä kiinni

lifestyle
10 kommenttia

maailmantuska

maailmantuska

Mulla oli eilen ja toissapäivänä sellainen maailman loppu -fiilis ja rintaa puristava ahdistus. Pidättelin kyyneliä töissä kun luin kesken päivän uutisen kolmevuotiaan puukotuksesta ja illalla ahdistuin lisää selatessani Facebookissa kommenttiketjua, jonka oli aloittanut tuttuni paras kaveri tämän poikaystävän kadottua viime viikonloppuna. Häntä ei ole vieläkään löydetty.

Maanantai-iltana luin viimeisenä uutisena tämän ja mietin, että huh, ollaankohan me se sukupolvi joka tekee muutoksia vai ollaanko me se, joka ei reagoinut vaikka olisi pitänyt.

Eilen illalla tajusin, että ilkeimmät anonyymit kommentit ovatkin tulleet yhdeltä näennäisesti läheisimmistä ihmisistä – ei minulle, mutta ystävälleni, ja en vaan meinaa päästä tästä tiedosta yli. Ihan hirvittävän surullista ja ahdistavaa, kun ihmisillä on niin käsittämättömän huono ja epävarma olo itsestä, että se pitää purkaa kiusaamalla ja olemalla ilkeä ja suorastaan törkeä. 

Olo on välillä aika avuton, kun ei tiedä miten voisi auttaa. Tiedostan kyllä että jatkuvasti tapahtuu kamalia ja surullisia asioita, enkä oikeastaan tiedäkään, miksi juuri nyt järkytyin ja ahdistuin niin suunnattomasti kaikesta. 

Kirjoitin tämän tänne varmaan siksi, että välillä pitää pysähtyä miettimään näitä, jotta muistaisi, miten hyvin omat asiat on.  Ei mulla yleensä ole mitään ongelmia muistaa näitä asioita, mutta toisinaan sen tajuaa selkeämmin kuin aikoihin.

Pahimpaan maailmantuskaan auttaa alkuun vaikka tässä artikkelissa listatut konkreettiset keinot. Se, että välillä pysähtyy muistuttamaan itseään kaikista niistä hyvistä asioista omassa elämässä, vaikka välillä tuntuisikin että kaikki kaatuu päälle. Se, että kysyy läheisiltä vähän useammin kuulumisia ja pysähtyy oikeasti kuuntelemaan.

Ihan kaikelle ei voi tehdä mitään, ja sekin on hyvä ymmärtää. Koko maailmaa ei voi kukaan kantaa harteillaan. 

Lisää luettavaa

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia

ida hanhiniemi – uusi koti.

Uudessa yhteisessä kodissa – vihdoin!

ida365 asunnon myynti

Miten asunto myydään? Kokemuksia ja tietoa asunnon myymisestä välittäjän avulla

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Ida rakas, sä teet osuutesi jakamalle meille muille ajatuksesi eettisistä ja kestävistä arkipäivän asioista, oli ne ruokaa tai vaatteita. <3

    1. no nyt mää alan itkeä. ihana oona. <3 <3 <3 mä en kestä, tää tuli vaan niin oikealla hetkellä jotenkin. ja vielä kun tiiän että oot seuraillut pitkään ja mä sun juttuja ja ää! mietin välillä onko bloggaamisessa mitään järkeä, joten on ihan hullun kiva kuulla että ainakin jollekin on jotain merkitystä. kiitos.

      1. samaa mieltä oonaan kanssa! sun ansiostasi olen siirtynyt luonnonkosmetiikkaan ja luonnollisimpiin pesuaineisiin ja opetellut ostamaan harkiten hyvistä materiaaleista valmistettuja vaatteita. kiitos siitä <3

        joskus on ihan hyvä pistää itsensä vähäksi aikaa uutispimentoon (jos se edes on nykypäivänä mahdollista…..). en oo ite vuosiin pystynyt lukemaan iltalehtiä, enkä aio lukea jatkossakaan. ihan turhaa mässäilyä ikävillä asioilla.

        1. Voi itku miten IHANA kuulla, kiitos että kommentoit Janika!!

          On ihan parasta kuulla, että on onnistunut inspiroimaan tuollaisissa asioissa. Iltalehdet on joo kyllä ihan oma juttunsa, niitä ei kantsi lukea informaation halussa kyllä laisinkaan, mutta välillä tekis mieli jättää Hesari ja Ylenkin uutuusjutut lukematta…

  2. Siiiis oon niin samaa mieltä ylläolevien kommenttien kanssa siitä, että sä teet todellakin osuutesi kirjoittamalla tätä blogia ja jakamalla ajatuksiasi.

    Just tän viikon maanantaina kävin ostamassa ensimmäisen luonnollisen BB-voiteeni evör, nimenomaan sun suosittelujen innostamana ja se on muuten osoittautunut ihan parhaaksi tuotteeksi! Vaihdoin samalla vihdoin ja viimein myös pyykinpesu- ja yleispuhdistusaineet ekologisempiin vaihtoehtoihin, enkä tiedä olisinko sitä ikinä tajunnut tehdä, ellen olisi niistäkin täältä joskus lukenut. Maailmanloppufiiliksiä tää kommentti tuskin helpottaa, mutta haluan ainakin kertoa, että sun kirjoituksista on oikeasti näin konkreettista hyötyä ja iloa. <3

    Piti tulla jo aiemmin kiittämään blogista ja sen tuomasta inspiraatiosta taas kerran, mutta tää postaus taitaa olla sittenkin just oikea hetki siihen.:-')

    <3:lla eräs fanityttö

    1. Voi että Sylvikki, kiitos että kommentoit. Ootpas ihana!

      Niin parasta että oon inspiroinut omalta osaltani tuollaisiin muutoksiin. Kuluttajien valinnoilla on todellakin väliä! Ne viestii päättäjille vallitsevista asenteista, toiveista ja suunnista ja kuluttajien jaloilla äänestämisen avulla voidaan saada muutoksia aikaan isossakin mittakaavassa.

      Voi kiitos että kommentoit. Tuli niin hyvä mieli. Terkkuja <3!

  3. Ymmärrän niin täydellisesti sua. Kärsin itse usein ihan järkyttävää maailmantuskaa, ja se melkein lamauttaa. Tämä syksy on ollut muutenkin tosi rankka henkilökohtaisista syistä ja siihen päälle kaikki muu, niin aika syvissä vesissä on saanut ryömiä.

    Mutta se on kyllä hyvä, että tajuaa sen, mitä oikeasti jo tekee asioiden eteen. Muistustan itse itselleni usein, että olen vegaani (se on iso juttu, vaikka itselle niin tapa, ettei edes tajua) ja oman valintani myötä on lähipiirissäni useammat a) tulleet tietoiseksi mitä se tarkoittaa ja b) alkaneet tehdä toisinaan vegaanista ruokaa (ja tarjoavat esimerkiksi juhlissa lähes aina jotain vegaanista!) tai ryhtyneet jopa vegaaneiksi. Se on yksi isoimpia muutoksia, mitä voi tehdä. Lisäksi on autottomuus, kulkeminen pääasiassa kävellen, pyörällä tai julkisilla, kierrättäminen, ekologiset pesuaineet ja siivousvälineet, luonnonkosmetiikka, harvoin tapahtuva vaatteiden ostaminen jne. Silti tietysti hyvä tajuta, että aina voi tehdä enemmän. Jakaa tietoa esimerkiksi. Mutta siis suosittelen kyllä pohtimaan asiaa tästä näkökulmasta, jos tuntuu, että maailma kaatuu, eikä pysty tekemään mitään.

    Olen tänä syksynä tämän lisäksi luetellut usein asioita, jotka ovat elämässäni hyvin ja joista pidän. Lisäksi olen tehnyt niitä asioita kärsimättä liiaksi huonoa omatuntoa siitä, että niiden jalkoihin ovat jääneet oppari, siivous ja mitä näitä nyt on :D

    Voimia hurjasti. Maailma on karu paikka, ja jotenkin juuri siksi tuntuu kauhean tärkeältä tehdä kaikkensa sen eteen, mutta myös nauttia omasta elämästä.

    1. Voi Katri, I feel u!!

      Toivottavasti säkin muistaisit noina kurjimpina hetkinä, että teet jo tosi paljon ja että kukaan ei voi kantaa taakkaa tällaisesta yksin.

      Tuo on ihan megainspiroivaa, että oot sun kaveripiirin vegaani ja että elät konkreettisesti noin ekologisesti; moni saa sulta varmasti vaikutteita huomaamattaankin.

      Ja mahtavaa että oot tehnyt kivoja asioita kärsimättä suuremmin omatunnon tuskia jos joku muu asia ei oo edennyt ihan niin kuin voisi; ei kaikkea voi saada, eikä varsinkaan kerralla. <3

  4. Mua lohduttaa suunnattomasti se tieto, etten ole ahdistukseni kanssa yksin. Monesti nimittäin tuntuu, että kantaa valtavaa tietomäärää harteillaan, eikä ketään muuta edes kiinnosta. Olen ammatiltani tulevaisuuden tutkija, ja pohdin päivittäin hyvin laajoja kysymyksiä liittyen ympäristön tilaan, epätasa-arvoon, ihmiskunnan tulevaisuuteen, merten ja ilman saastumiseen, ruoan riittävyyteen, ym. Olen muuten ihan positiivinen ja iloinen ihminen, mutta maailman tila ahdistaa usein niin paljon, että olen miettinyt pitäisikö yrittää purkaa sitä myös työn ulkopuolella. Ei kukaan voi kantaa kaikkea maailman murhetta yksin harteillaan. Itse uskon, että meillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa ihmiskunnan tulevaisuuteen, mutta valitettavasti toimemme ovat riittämättömät. Olemme myös viimeinen sukupolvi joka voisi tehdä jotain. Valitettavasti kuitenkin esim. eläinten laajat sukupuutot ovat jo arkipäivää, eikä esim. merten ekosysteemien tuhoutumista voi täysin estää. Uskomme teknologian pelastavan meidät, vaikka oikeasti kyse on lopulta arvoista (ja politiikasta). Haluamme uusia vaatteita ja matkoja, vai kelvolliset elinolot tuleville sukupolville? Haluammeko suojella ympäristöä ja arvokkaita lajeja? Entä onko myös kehitysmaissa ihmisillä oikeus saavuttaa korkeampi elintaso? Uskottelemme itsellemme, että pienet elintapamuutokset riittävät, mutta oikeasti suomalaistenkin pitäisi luopua hyvin paljosta (esim kaikesta lentämisestä ja tuontiruuasta). En tiedä olemmeko valmiita tähän oikeasti. Joitain valintoja on helppo tehdä, ja onneksi esimerkiksi kasvisruoka yleistyy vauhdilla. Yksin se ei silti riitä, ja globaalisti työsarkaa riittää. Luultavasti muutaman vuosikymmenen päästä elämämme on näytettävä hyvin erilaiselta, se on ainut mikä on varmaa.

    Luen mielelläni jatkossakin pohdintojasi laajemmin kulutustottumuksista ja ympäristövaikutuksista. Eli vaikka aihe on ahdistava, sait juuri yhden lukijan lisää. Tällä punnitaan se mitä kukin meistä lopulta oikeasti pitää tärkeänä. Kiitos Ida. Jokaisen ihmisen panoksella on merkitys, ja sä teet tärkeää vaikutustyötä. Ei luovuteta!

    1. Oi voi, sulla on kyllä sellainen ammatti, että ihan takuulla tuntuu välillä siltä että tietää ihan liikaa ja että ketään muuta ei kiinnosta. Miten sen voisi muuttaa, miten ihmiset tajuaisivat ja ymmärtäisivät paremmin? Miten saadaan parempia keinoja vaikuttaa, valita ja kuluttaa?

      Mitä enemmän lukee ja katsoo dokkareita ja googlaa, sitä enemmän tulee sellainen olo että teknologian kehityksen ja robotiikkahaaveilun suhteen ei oteta huomioon ilmastonmuutoksen etenemisvauhtia. Uskon kanssa, että kyse on tosi pitkälle politiikasta ja arvoista. Onneksi jaloilla äänestämällä voi muuttaa arvoja ja viestiä päättäjille tärkeistä asioista, mutta tarvittaisiin lisää aktiivisuutta. Ja tietoa! Helpommin saataville, paremmin jäsenneltynä. Keinoja toimia, vinkkejä.

      Huh, kiitos. Tuo oli kyllä ihan älyttömän isosti ja kannustavasti sanottu. Aion pitää tuon mielessä. Kiitos tsempeistä ja siitä, että kommentoit – jos kirjoittelisin täällä yksin ilman mitään vuorovaikutusta, ei tässä olisi mitään järkeä.