365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

Yearly Archive: 2018

maanantai

22

tammikuu 2018

2

COMMENTS

Veriappelsiinirisotto

Written by , Posted in Ruoka

Tein sitten elämäni ensimmäistä kertaa risottoa! Olen joskus ollut kaverin seurana kokkailemassa risottoa, mutta en ollut vielä koskaan aiemmin valmistanut sitä alusta asti itse – luulin että se on tosi vaikeaa ja että siinä menee helposti pieleen, mutta kauden hehkutetuin risotto, veriappelsiinirisotto, olikin helppo ja nopea valmistaa. Täydellinen arki-illan upgreidaukseen tai  viikonloppuna viinilasillisen kanssa nautittavaksi. 

Mukailin paria eri reseptiä oman makuni mukaan, mm. Natan appelsiinirisoton ohjetta silmällä pitäen. 

Veriappelsiinirisotto (tästä riittää pääruuaksi 2-3:lle) 

1 veriappelsiini (mieluiten luomu, sillä kuorikin käytetään)
2 salottisipulia
3 rkl hyvälaatuista oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
3 dl valkoviiniä
2 rkl timjamia
1 l kasvilientä (1 l vettä + 1 kasvifondi tai kasviliemijauhetta purkin ohjeen mukaan)
raastettua pecorinoa
1 rkl luomuvoita
suolaa
pippuria 

Raasta veriappelsiinin kuori (pese hyvin ennen raastamista) ja purista sen mehu valmiiksi. Nypi tuoretta timjamia valmiiksi.

Tarvitset kaksi kattilaa: valmista toisessa kasviliemi ja pidä liemi lämpimänä (1 litra kiehuvaa vettä + 1 kasvifondi tai kasviliemijauhetta tai kasviliemikuutio) samalla kun kuullotat toisessa kattilassa silputut sipulit oliiviöljyssä.

Lisää kuullotettujen sipulien joukkoon risottoriisi ja kuullota noin minuutti kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää viini sekoittaen riisejä samalla hellävaraisesti (esim. nuolijalla tai ohuella puukauhalla). Anna viinin imeytyä ja lisää raastettu veriappelsiinin kuori sekä mehu ja timjami. Ala lisätä kasvilientä pienissä erissä; anna edellisen nestemäärän imeytyä ennen kuin lisäät seuraavan. Hämmennä mahdollisimman vähän, mutta varo ettei riisi ala tarttua kattilan pohjaan. 

Kun riisi on kypsynyt pakkauksessa olevan keitto-ohjeen mukaisesti ja kaikki kasviliemi imeytynyt, lisää joukkoon voi ja raastettu pecorino ja mausta pippurilla ja suolalla. Tarjoile höyryvän kuumana! 

sunnuntai

21

tammikuu 2018

6

COMMENTS

Ei ehdottomuudelle & vilukissan talvisalaatti

Written by , Posted in Hyvinvointi, Ruoka

* Kaupallinen yhteistyö Apetina & Asennemedia

Rakastan ruokaa ja syömistä, siihen liittyviä perinteitä ja uusia kokeiluja. Pitkäksi venyneitä illallisia ja lounaita, jotka vievät hetkeksi pois arjen hulinasta. Rauhassa ja yhdessä syödyt aamupalat ja venyneet aamut ovat ehkä parasta mitä tiedän ja yhdessä kokkailu on kiinnostavaa, sillä keittiössä häärätessä oppii uutta tutustakin tyypistä. Reissuissa on ihan parasta haahuilla paikallisissa ruokakaupoissa ja ulkona syöminen on toisinaan arjen pelastus, mutta siltikään en aina jaksa panostaa omaan syömiseeni, varsinkaan arki-iltoina töiden jälkeen. Ihan liian usein huomaan syöväni avokadoleipiä iltaruuaksi vaikka tiedän, että oikeasti kroppani kaipaa kunnon ruokaa; värejä ja lämpöä. 

Puolilämmin talvisalaatti vilukissoille

Ei ehdottomuudelle

Olen aika tarkka siitä mitä syön, mutta en missään nimessä ehdoton tai tiukkapipoinen. 

Moni varmasti ajattelee että olen kasvissyöjä, mutta se ei ihan täysin pidä paikkaansa, vaikka se onkin lähimpänä totuutta, jos pitää valita yksi ruokavalio. On paljon helpompi sanoa olevansa kasvissyöjä kuin eritellä, että no jooo, syön myös hirvenlihaa käydessäni vanhempieni luona (ja esittää perustelut sille, että se on mielestäni ekologisinta ja eettisintä – ja mahdollisesti terveimmin elänyttä – lihaa mitä voi olla) ja että joo, syön myös kalaa, mutta nykyisin ostan vain sertifioituja kalalajeja (tai sitten syön kalaa esim. syödessäni sushia paikoissa, joiden tiedän käyttävän vain eettisesti pyydettyä kalaa). Ja että joo, syön juustoja, mutten maitoa enkä kermaa – paitsi kyläillessäni jonkun luona, joka on tehnyt mulle vartavasten ruokaa. Tai joskus ravintolassa jos ei ole muita vaihtoehtoja. 

Ja kun tuohon litaniaan lisäisi sen, että välttelee lisättyä sokeria ja valkoisia viljoja, asettaa esim. ystäville aika pitkän listan muistettavia asioita kyläillessä. Siksi on helpompi todeta olevansa kasvissyöjä ja sitten syödä kyläillessä huolettomammin gluteenia ja sokeria mitä omassa arjessa – mun maailma ei nimittäin siihen kaadu. On ihan eri asia olla allerginen tai vaikka keliaakikko jolloin ruokavaliosta kiinnipitäminen on ehdotonta, mutta mulle on helpompaa joustaa välillä kuin kantaa eväitä paikasta toiseen tai aiheuttaa muille harmaita hiuksia mun valintojeni vuoksi. Jos on tosi tarkka siitä mitä syö, on omien eväiden vieminen mukanaan vähintä mitä voi tehdä läheisilleen. 

Koetan olla olematta ehdoton, sillä olen huomannut käytännön kautta, että minkäänlainen ehdottomuus ei sovi mulle. Ei ruoka- ja ravintojutuissa, mutta aika harvassa asiassa muutenkaan. Jos kiellän itseltäni jotain täysin, alan ihan takuulla himoita juuri sitä kiellettyä asiaa. Jos mulla kieltämisen sijaan on kirkkaana mielessä, miksi toimin tietyllä tavalla, pystyn pitäytymään paremmissa valinnoissa paljon sinnikkäämmin kuin kieltämällä haitalliset jutut.

Jos esimerkiksi päätän, että nyt alan leipä- ja viljalakkoon ja täysin gluteenittomaksi, himoitsen ihan takuulla koko ajan leipää, pizzaa ja pastaa vaikka normiarkena en edes valitsisi noita ruuikseni. Jos taas mietin, että okei, olisi kiva jos ei turvottaisi ja voi olla että ihoni olisi paremmassa kunnossa, jos en söisi paljoa viljoja,  pystyn paljon helpommin valitsemaan niiden sijaan jotain muuta, enkä stressaa päätöksestä samalla tapaa, kuin stressaisin silloin kun olen kieltänyt itseltäni jotain täysin. Ero on pieni ja ihan täysin pään sisällä, mutta sillä on mulle itselleni suuri ero. Sama koskee ruokaa ja ruokafilosofiaani kokonaisvaltaisesti. Puhuin tästä aiheesta taannoin myös lääkärin kanssa, jonka mielestä oli todella hyvä, ettei ruokavalio ole pakon sanelema ja ehdoton. 

En ole ihan varma olenko koskaan aiemmin sivunnutkaan blogissa tätä aihetta sen tarkemmin, mutta joskus nuorempana mun syömiset menivät vähän liian harkituiksi ja oli hetkiä, kun ruoka ei tuonut mitään iloa vaan ainoastaan aiheutti harmia ja päänvaivaa. Onneksi ruuasta ei koskaan tullut itselle ihan älytöntä ongelmaa, mutta niinkin olisi voinut käydä yläaste- ja lukioikäisenä kun kaveriporukassa ja lähipiirissä muutenkin oli monta ruuan, syömisen ja itsetunnon kanssa kamppailevaa ja omasta painostaan ihan liikaa murehtivaa nuorta tyttöä. Noista ajoista jotain oppineena en halua viedä syömistäni liian ehdottomaan suuntaan vaan pyrin mieluummin pitämään suuret linjat kunnossa (kasvispainotteinen, puhtaisiin ja tuoreisiin raaka-aineisiin pohjautuva ruokavalio), jotta ei tarvitse olla koko ajan ihan tosi tarkka tai punnita jokaista ruokaan liittyvää valintaa kovin tarkasti. 

punajuuri-bataatti-fetasalaatti

Enemmän oikeaa ruokaa

Mun tämän vuoden uuden vuoden lupauksiin kuuluu panostaa enemmän eväisiin ja siihen, että söisin kotona iltaisinkin oikeaa ruokaa. Työpäivän jälkeen ei aina jaksa kokata itselleen mitään, etenkään, jos syö yksin. Siksi olen alkanut kehitellä sellaisia ruokia, jotka voin valmistaa illalla sekä iltaruuaksi että seuraavan päivän evääksi. Loppuvuodesta tuli syötyä ihan mitä sattuu ja sen huomaa olossa, joten olen tehnyt nyt aika paljon salaatteja ja keittoja ja koettanut taas vähentää vehnää ja lisättyä sokeria ruokavaliossani. 

Arjessa parasta, edullisinta ja terveellisintä ruokaa saa kun tekee itse hyvistä raaka-aineista. Innostuin, kun luin hetki sitten Eevan tekstin kotona laitetusta ruuasta ja mulle postauksen tärkein anti kiteytyi tähän: ”–on päästävä yli siitä ajatuksesta, että yksinelävä ei ansaitsisi hyvää, kotona kokattua ateriaa, vaikka joka päivä.” Juuri niin! Haluan syödä hyvin tehtyä ruokaa silloinkin, kun syön itsekseni. 

Apetinalla on tammikuun ajan ollut käynnissä kampanja, jossa rohkaistaan suhteellisuuteen ja armollisuuteen itselle ja kannustetaan siihen, että tiukkojen dieettien ja kurin sijaan jokaisen päivän voi ottaa mahdollisuutena tehdä itselleen hyvää. Erityisesti maanantaisin uuden viikon alkaessa voi ja kannattaa panostaa terveelliseen ja ravitsevaan ruokaan. Kun tätä kamppista ehdotettiin mulle, oli spontaani reaktioni ”joo!”, sillä Apetinan juustot ovat tuttuja ja käytössä arjessa. Ne löytyvät helposti pienimmänkin lähikaupan valikoimasta ja nuo valmiit Apetina snackit ovat helppo valinta silloinkin, kun kasaan salaatin vasta työpaikalla. Kuten tiedätte, käytän juustoja, vaikka muita maitotuotteita välttelenkin: en huomaa juustojen vaikuttavan ihooni tai olooni negatiivisesti, kun muut maitotuotteet eivät enää tee hyvää oloa. 

Mun arkinen suosikkini on salaatti, joka toimii sekä puolilämpimänä (samana iltana valmistettuna) että kokonaan kylmänä (seuraavan päivän eväänä). Tämän salaatin tekoon menee uunissa kypsyvien juuresten vuoksi hetki, mutta samalla voi vaikka kuunnella podcasteja ja kun juureksia paahtaa kerralla isomman satsin, on ruokaa valmiina seuraavaksikin päiväksi. Halusin jakaa reseptin teille, sillä vaikka se on helppo, se on toimiva ja monipuolinen ja just sellainen, jonka jaksaa tehdä silloinkin, kun ruuanlaitto ei huvittaisi mutta haluaa syödä hyvää itsetehtyä ruokaa. Tämän kanssa pääsee helpolla.

Salaattijuusto salaatti uunipaahdetuilla juureksilla

Täyttävä papusalaatti juustolla & siemenillä

Pohjaksi babypinaattia tai lehtikaalia
Kirsikkatomaatteja
Puolikas avokado

···
Punajuurta
Bataattia
Oliiviöljyä
Mausteita 

···
Mustapapuja
Lehtipersiljaa tai persiljaa
Apetina-juustoa (esim. aurinkokuivattu tomaatti
Seesaminsiemeniä 
Pekaanipähkinöitä

Kuori ja pilko bataatti ja punajuuret (esim. puolikas bataatti ja kolme neljä punajuurta kahta tai kolmea annosta varten), laita uunipellille leivinpaperin päälle ja kaada päälle pikkuisen oliiviöljyä ja mausta mielesi mukaan. Punajuurien päälle en laittanut mausteita, mutta bataattien päälle laitoin juustokuminaa, cayanne-pippuria, voimakasta paprikaa, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa 225-asteessa kunnes ovat kypsiä. 

Huuhtele ja pilko tarpeen mukaan muut raaka-aineet. Jos kaadat Apetina-purkista salaatin päälle öljyä, et välttämättä tarvitse erikseen muuta kastiketta. 

Tässä talvisessa salaatissa on sen verran proteiinia (pavuista, pähkinöistä, siemenistä ja juustosta) että tällä jaksaa hyvin, etenkin jos salaatin kaverina syö vaikka siivun siemenleipää hummuksella – testattu, toimii! 

Arla Apetina salaattijuusto

Jos haluat salaatista pikkuisen juhlavamman, korvaa pinaatti lehtikaalilla ja paahda pekaanipähkinät pannulla hunajassa. Ai itku miten hyviä hunajapaahdetut pähkinät ovat juuston ja paahdettujen juuresten kanssa ja lehtikaali antaa salaattiin voimakkaamman maun. En yleisesti ottaen tykkää syödä pelkästään kylmiä ruokia talvella, kun tuntuu että olen muutenkin koko ajan viluinen, mutta tällainen puolilämmin salaatti toimii hyvin ja uunijuureksia voi maustaa mielen mukaan lämmittävillä mausteilla. Joskus pilkon tuoretta chiliä salaatin päälle – sekin toimii lämmittävänä elementtinä! 

Tämä uusi eväs-rutiinini ei ole vielä ihan rutinoitunut, mutta olen ajatellut, että voisin alkaa kokkailla aina maanantai-iltaisin joogan jälkeen itselleni iltaruuan yhteydessä myös seuraavan päivän eväät. Jos viikossa söisi vaikka kaksi tai kolme kertaa itsetehtyä lounasta, olisi helppo vaikuttaa ruokavalion monipuolisuuteen ja terveellisyyteen. 

lauantai

20

tammikuu 2018

6

COMMENTS

Arkioivalluksia

Written by , Posted in Lifestyle

Tiedättekö, kun joskus toisten arkirutiineija seuraillessa tajuaa, että eikä, tuon voi tehdä noinkin! Sitä jumahtaa helposti omiin rutiineihinsa niin, ettei tule kyseenalaistaneeksi omia toimintatapojaan ollenkaan. 

Tässä viimeisimmät oivallukseni: 

x Sylvia vinkkasi mulle hetki sitten, että jauhaa nykyisin kahvipavut blenderillään. OMG, miten en ole koskaan tajunnut ajatella, että voisin ostaa kahvin papuina ja jauhaa pavut blenderillä!? Mun Rawmix (joka muuten toimii edelleen moitteetta, vanhoihin postauksiin tulee tästä aina välillä kyselyitä) jauhoi kahvipavut moitteetta ja samaa Sylvia sanoi Vitamixistään. Joku kahvihifistelijä voi kertoa, jos jauhanta blenderillä on jostain syystä ihan kauhistuttavan väärin, mutta hahaa, toimii! 

x Rikoin viime vuonna (…. joo-o, en tiedä montako lasiasiaa olen rikkonut viimeisten 365 päivän sisällä, huoh) mun lasisen juomapullon, jota käytin salilla ja töissä. En ole saanut aikaiseksi ostaa uutta joten olen välillä käyttänyt muovisia, vaikka ne on ällöjä ja epähygieenisia. Joku aika sitten kuitenkin tajusin, että mun lempparikombuchan lasipullo on täydellinen juomapullona! Kyseessä on tietty Karma Kombucha, jota Helsingissä myy useampi K-Kauppa, Ekolo ja Ruohonjuuret. Tampereelta löytyy ainakin Ruohonjuuresta.

x Salilla yksin käymisestä tuli just tuhat kertaa kivempaa kun ostin itselleni langattomat kuulokkeet. Kympin maksaneet kuulokkeet ovat varmaan laadullisesti surkeat, mutta ekan käyttökerran perusteella ihan kelvolliset salikuulokkeiksi. Tätä ennen olen epätoivoisesti survonut kuulokkeiden päässä olevaa puhelinta urheilurintsikoihin tai housun vyötärökaistaleen alle, sillä puhelin ei tietenkään yllä kuulokkeista lattialle asti. Nyt voin ripellyksen sijaan pitää puhelimen vesipullon ja avainten vieressä ja keskittyä siihen, mitä salille tulin alunperin tekemäänkin.