Olin loppuvuodesta tyytyväisenä, jotenkin tosi odottavalla ja varmalla tuulella. Tiesin, että vuodesta 2018 tulee hyvä ja ihan oikeasti tuntui siltä, että vuosi vaihtuu. Jotenkin tosi konkreettisesti, eri tavalla mitä koskaan aiemmin.
Eka viikko meni alkanutta vuotta fiilistellen ja ihan konkreettisestikin töihin palatessa; en lomaillut jouluna pyhiä enempää, mutta koska tein välipäivät töitä etänä, tuntui arjen alkaminen vähän samalta kuin lomalta paluu. Vuoden ekalla viikolla kuuntelin äänikirjaa, luin jokaisen mahdollisen vuosihoroskoopin ja kirjasin ylös alkaneen vuoden tavoitteita.
Sitten jostain käsittämättömästä syystä olinkin tokan viikon ihan ahdistunut. Jouduin välillä puremaan hammasta oikein kunnolla ja pidättelemään itkua ihan ihmeellisinä hetkinä. En haluaisi myöntää, mutta kriiseilin vähän synttäreitä ja sitä että tulisin täyttämään 27, vaikka mitä hittoa, sehän on ihan täysin ok ikä.
Voi olla että kriiseilyt liittyvät myös siihen, että tiedän että mun täytyy jossain vaiheessa muuttaa pois tästä kämpästä ja haaveilen, että löytäisin seuraavaksi kodikseni ihan ikioman kodin, mutta jännittää, ehtiikö oikeanlainen koti löytyä ennen kuin pitäisi muuttaa vai muutanko välissä vielä jonnekin vuokralle.
Kämppää ostaessa on kyllä huomattavasti tarkempi kaikesta kuin vuokra-asuntoa etsiessä, ja huomaan että olen tottunut ihan tosi hyvään tässä nykyisessä kodissani – tämän sijainti on täydellinen ja vaikkei asunto vastaakaan ihan täysin haaveitani, on se varsin toimiva ja tilava yksiöksi. Kämppiä katsellessa ja näytöissä käydessä olen tajunnut, millainen tuuri mulla kaksi vuotta sitten kävi tämän kyseisen asunnon kanssa. Vaikka asunto löytyikin lopulta fb-ryhmästä ja vuokranantaja paljastui kaverin kaveriksi, olen vieläkin tosi kiitollinen kaikista vinkeistä joita silloin sain, kun olin muuttamassa Helsinkiin aivan lennosta.
Mutta nyt, kun synttärit oli ja meni, olo onkin tyyni. Ehkä määrittelemätön alkuvuoden ahdistus ei liittynytkään mitenkään ikään. Ehkä se liittyikin siihen, että ajattelin naiivisti, että kun vuosi vaihtuu, niin keskeneräiset asiat valmistuvat ja ne jutut, joihin olen toivonut muutosta, muuttuvat. Mutta eihän se tietystikään mene niin.
Koetan olla murehtimatta liikaa niitä asioita, joihin en voi vaikuttaa ja luottaa siihen, että kaikki menee just niin kuin pitääkin. Olen huomannut että mulle suurimpia stressin aiheita on sellaiset jutut, joiden tavoitteita tai deadlineja tai varmuutta en tiedä millään tasolla tai joita en voi edistää mitenkään itse; kaikki epävarmat suunnitelmat tekee musta levottoman ja ehkä myös ahdistuneen, jos sellaisia asioita on kerralla monta. Ehkä epävarmuuteen totuttelu tekee isossa mittakaavassa jotain hyvääkin? Ja ehkä se fiilis jo tosiaan helpotti.
Synttäreiden jäljiltä olo on tosi hemmoteltu ja vaikka joka vuosi mietinkin, pitäisikö piilottaa Facebookista synttärit, niin onneksi en tehnyt niin nytkään – jokainen onnittelu tuntuu niin kivalta.
Huh, semmoista mielessä just nyt. Nyt kone kiinni niin kuin olisi jo – palataan pian muihin juttuihin. Koetan kirjoittaa Instagramin yksityisviesteissä käymistäni keskusteluista innostuneena muovipostausta viimeistään viikonloppuna ja ensi viikolla jaan mun lemppariarkireseptin, joka sopii hyvin alkuvuoden freesausfiiliksiin. Toivottavasti teidän tammikuun alku on ollut kiva. (｡◡‿◡) ♪♬
Kommentit
”Ehkä se liittyikin siihen, että ajattelin naiivisti, että kun vuosi vaihtuu, niin keskeneräiset asiat valmistuvat ja ne jutut, joihin olen toivonut muutosta, muuttuvat. Mutta eihän se tietystikään mene niin.”
Tää postaus oli ehkä terapeuttisinta mitä olisin tänäaamuna voinut lukea! Mullakin oli suuret tavoitteet jo alkuvuodelle, olin järjestänyt kaiken aikani niin että saisin asiat oikeasti hoidettua ja energiaa ja intoa oli vaikka muille jakaa. Sit muakin alkoi ahdistaa monet asiat, suunnitelmat pettivät ja vaikka aikaa löytyi, tuntui silti etten saanut puoliakaan asioista tehtyä.
Tänään on onneksi vähän parempi ja inspiroivampi aamu, tää postaus ainakin helpotti! :)
Ja muuten IHANAA SYNTYMÄPÄIVÄÄ vaikkakin myöhässä! :) <3 27 kuulostaa just mahtavalle iälle!
Voi Saranda, kiitos ihanasta kommentista ja ihana kuulla, että tänään oli kiva aamu.
Jotenkin sitä kyllä tiedostaa aina kaikenlaista (esim. että ei jutut tietenkään muutu sormia napsauttamalla tai kalenteria vaihtamalla) mutta sitten ei osaakaan aina johdonmukaisesti analysoida omia fiiliksiä.
KIIITOS <3 27 on ainakin varsin ok! ;)
Voi vitsi, mulla on blogissa luonnoksissa teksti, missä oon kirjoitellut hyvin samantapaisia tuntemuksia. Hölmösti sitä ajattelee, että yhdessä yössä kaikki vaan järjestyy ja kaikki vanhat hommat mitkä painaa mieltä jotenkin vaan häviäisi ! Mut hei, tää vuosi on vasta alussa, hyvä siitä tulee <3
Ja huoli pois, mun kuulemani mukaan 27 on just hyvä ikä ! Ja onnea :–)
Ooh noniin, muillakin on siis samoja ajatuksia mielessä. Hyvä tästä tulee, sitä en yhtään epäile. <3
Ja KIIITOS beibi, ehkä se on niin!
Tuttuja fiiliksiä.. :-)
Olen kokenut samankaltaista ahdistusta melkeimpä joka vuoden alussa, koska tavoitteet ja toiveet ei ookkaan sormia napsauttamalla tapahtuneet (todella yllättävää hei…..) Nyt asennoiduin ihan toisella tavalla, kuuntelin tarkasti omaa sisintä; halusin tiedostaa ne merkityksellisimmät asiat, joihin oikeasti haluan muutosta ja pyrkiä niihin kärsivällisyysellä ja päättäväisyydellä. Nostin uuden vuoden aattona tarot -kortin tulevalle vuodelle ja se herätti paljon ajatuksia, ja kortin tulkinnassa mainittiin täsmälleen samoja aiheita joita olin itse käynyt läpi mielessäni ja ystävien kanssa – ehkä se oli sattumaa, ehkä ei. Oleellista oli kuitenkin se että sain vahvistuksen omista fiiliksistä ja oman intuition kuuntelemisesta.
Tää vuosi on vasta aluillaan, mutta oon huomannut aika selkeää muutosta sellaisissa ihan arkisissa tilanteissa ja toimintatavoissa. Oon tietoisesti muistuttanut itseäni, että nyt sitä kärsivällisyyttä ja asia kerrallaan –
ja se on alkanut toimia. Saan enemmän asioita hoidettua ja mieli on yleisesti melko kevyt. Oon tehnyt myös isoja, ehkä jonkun toisen silmissä ”vääriä ratkaisuja” mutta vihdoin tiedän että ne on itselleni oikeita. Rahahuolia on tiedossa, siitä huolimatta itkin helpotuksesta kun vihdoin tiesin että teen oikean päätöksen.
Omaa intuitiota kannattaa kuunnella. Se voi tuntua usein vaikealta enkä itsekään aina osaa tulkita omia fiiliksiä ja sekamelskaa pään sisällä. Mutta sekin on ok, kaikki ajallaan. Kärsivällisyyttä, kärsivälisyyttä… Ihanaa alkanutta vuotta!
Ooh joo, varmaan tämä liittyy just tavoitteiden asettamiseen ja siihen, millä aikavälillä olettaa niiden etenevän. En oo aiemmin kokenut samanlaista kriiseilyä vuoden vaihtueassa tai omien synttäreiden takia, mutta nyt kyllä.
Mäkin haluaisin nostaa tarotit tälle vuodelle! Täytyy kysyä jotain kaveria joka osaa.
Ihanaa alkanutta vuotta Ilona <3 Ihana kuulla että mieli on melko kevyt ja muutoksia tapahtumassa!
Mulla on täysin sama tilanne kämpän kanssa just! Vuosi sitten kun muutin Helsinkiin, löysin lähes täydellisen ja too-good-to-be-true-kämpän ja nyt se tietty menee myyntiin ja uus koti on löydyttävä ennen sitä. Ahdistaa ihan hirveesti joten en yhtään ihmettele, jos sulla on samoi fiiliksiä vaikka tilanne ei vielä ihan oliskaan ajankohtainen.
Koti on kuitenkin se tärkein paikka niin sen toivois tietenkin olevan jatkossakin viihtyisä, hyvällä paikalla ja sellainen johon on varaa. :D
Anyhow tsemppiä tähän vuoden alkuun ja hyvää synttäriä myöhässä :–)
Uuuuaaah eikä! I feel u!!! Hitsi miten inhottava tilanne. :( Mä toivon että säkin löydät superkivan kämpän ja sellaisen, johon on varaa. Arvelen että joudun itse vaihtamaan asuinaluetta ja vaikka se vähän kirpaisee kun olen nykyiseen niin kovin mieltynyt, niin koitan ottaa sen seikkailun kannalta. Rutiinien rikkominen tekee hyvää, mutta kämpän täytyy kyllä olla valoisa, siisti ja siellä pitää olla leveät ikkunalaudat ja kiva lattia.
Ja voi kiitos :* ihanaa alkuvuotta ja nyt peukut pystyssä kämpän suhteen!