Ei ehdottomuudelle & vilukissan talvisalaatti

hyvinvointi, ruoka
7 kommenttia

* Kaupallinen yhteistyö Apetina & Asennemedia

Rakastan ruokaa ja syömistä, siihen liittyviä perinteitä ja uusia kokeiluja. Pitkäksi venyneitä illallisia ja lounaita, jotka vievät hetkeksi pois arjen hulinasta. Rauhassa ja yhdessä syödyt aamupalat ja venyneet aamut ovat ehkä parasta mitä tiedän ja yhdessä kokkailu on kiinnostavaa, sillä keittiössä häärätessä oppii uutta tutustakin tyypistä. Reissuissa on ihan parasta haahuilla paikallisissa ruokakaupoissa ja ulkona syöminen on toisinaan arjen pelastus, mutta siltikään en aina jaksa panostaa omaan syömiseeni, varsinkaan arki-iltoina töiden jälkeen. Ihan liian usein huomaan syöväni avokadoleipiä iltaruuaksi vaikka tiedän, että oikeasti kroppani kaipaa kunnon ruokaa; värejä ja lämpöä. 

Puolilämmin talvisalaatti vilukissoille

Ei ehdottomuudelle

Olen aika tarkka siitä mitä syön, mutta en missään nimessä ehdoton tai tiukkapipoinen. 

Moni varmasti ajattelee että olen kasvissyöjä, mutta se ei ihan täysin pidä paikkaansa, vaikka se onkin lähimpänä totuutta, jos pitää valita yksi ruokavalio. On paljon helpompi sanoa olevansa kasvissyöjä kuin eritellä, että no jooo, syön myös hirvenlihaa käydessäni vanhempieni luona (ja esittää perustelut sille, että se on mielestäni ekologisinta ja eettisintä – ja mahdollisesti terveimmin elänyttä – lihaa mitä voi olla) ja että joo, syön myös kalaa, mutta nykyisin ostan vain sertifioituja kalalajeja (tai sitten syön kalaa esim. syödessäni sushia paikoissa, joiden tiedän käyttävän vain eettisesti pyydettyä kalaa). Ja että joo, syön juustoja, mutten maitoa enkä kermaa – paitsi kyläillessäni jonkun luona, joka on tehnyt mulle vartavasten ruokaa. Tai joskus ravintolassa jos ei ole muita vaihtoehtoja. 

Ja kun tuohon litaniaan lisäisi sen, että välttelee lisättyä sokeria ja valkoisia viljoja, asettaa esim. ystäville aika pitkän listan muistettavia asioita kyläillessä. Siksi on helpompi todeta olevansa kasvissyöjä ja sitten syödä kyläillessä huolettomammin gluteenia ja sokeria mitä omassa arjessa – mun maailma ei nimittäin siihen kaadu. On ihan eri asia olla allerginen tai vaikka keliaakikko jolloin ruokavaliosta kiinnipitäminen on ehdotonta, mutta mulle on helpompaa joustaa välillä kuin kantaa eväitä paikasta toiseen tai aiheuttaa muille harmaita hiuksia mun valintojeni vuoksi. Jos on tosi tarkka siitä mitä syö, on omien eväiden vieminen mukanaan vähintä mitä voi tehdä läheisilleen. 

Koetan olla olematta ehdoton, sillä olen huomannut käytännön kautta, että minkäänlainen ehdottomuus ei sovi mulle. Ei ruoka- ja ravintojutuissa, mutta aika harvassa asiassa muutenkaan. Jos kiellän itseltäni jotain täysin, alan ihan takuulla himoita juuri sitä kiellettyä asiaa. Jos mulla kieltämisen sijaan on kirkkaana mielessä, miksi toimin tietyllä tavalla, pystyn pitäytymään paremmissa valinnoissa paljon sinnikkäämmin kuin kieltämällä haitalliset jutut.

Jos esimerkiksi päätän, että nyt alan leipä- ja viljalakkoon ja täysin gluteenittomaksi, himoitsen ihan takuulla koko ajan leipää, pizzaa ja pastaa vaikka normiarkena en edes valitsisi noita ruuikseni. Jos taas mietin, että okei, olisi kiva jos ei turvottaisi ja voi olla että ihoni olisi paremmassa kunnossa, jos en söisi paljoa viljoja,  pystyn paljon helpommin valitsemaan niiden sijaan jotain muuta, enkä stressaa päätöksestä samalla tapaa, kuin stressaisin silloin kun olen kieltänyt itseltäni jotain täysin. Ero on pieni ja ihan täysin pään sisällä, mutta sillä on mulle itselleni suuri ero. Sama koskee ruokaa ja ruokafilosofiaani kokonaisvaltaisesti. Puhuin tästä aiheesta taannoin myös lääkärin kanssa, jonka mielestä oli todella hyvä, ettei ruokavalio ole pakon sanelema ja ehdoton. 

En ole ihan varma olenko koskaan aiemmin sivunnutkaan blogissa tätä aihetta sen tarkemmin, mutta joskus nuorempana mun syömiset menivät vähän liian harkituiksi ja oli hetkiä, kun ruoka ei tuonut mitään iloa vaan ainoastaan aiheutti harmia ja päänvaivaa. Onneksi ruuasta ei koskaan tullut itselle ihan älytöntä ongelmaa, mutta niinkin olisi voinut käydä yläaste- ja lukioikäisenä kun kaveriporukassa ja lähipiirissä muutenkin oli monta ruuan, syömisen ja itsetunnon kanssa kamppailevaa ja omasta painostaan ihan liikaa murehtivaa nuorta tyttöä. Noista ajoista jotain oppineena en halua viedä syömistäni liian ehdottomaan suuntaan vaan pyrin mieluummin pitämään suuret linjat kunnossa (kasvispainotteinen, puhtaisiin ja tuoreisiin raaka-aineisiin pohjautuva ruokavalio), jotta ei tarvitse olla koko ajan ihan tosi tarkka tai punnita jokaista ruokaan liittyvää valintaa kovin tarkasti. 

punajuuri-bataatti-fetasalaatti

Enemmän oikeaa ruokaa

Mun tämän vuoden uuden vuoden lupauksiin kuuluu panostaa enemmän eväisiin ja siihen, että söisin kotona iltaisinkin oikeaa ruokaa. Työpäivän jälkeen ei aina jaksa kokata itselleen mitään, etenkään, jos syö yksin. Siksi olen alkanut kehitellä sellaisia ruokia, jotka voin valmistaa illalla sekä iltaruuaksi että seuraavan päivän evääksi. Loppuvuodesta tuli syötyä ihan mitä sattuu ja sen huomaa olossa, joten olen tehnyt nyt aika paljon salaatteja ja keittoja ja koettanut taas vähentää vehnää ja lisättyä sokeria ruokavaliossani. 

Arjessa parasta, edullisinta ja terveellisintä ruokaa saa kun tekee itse hyvistä raaka-aineista. Innostuin, kun luin hetki sitten Eevan tekstin kotona laitetusta ruuasta ja mulle postauksen tärkein anti kiteytyi tähän: ”–on päästävä yli siitä ajatuksesta, että yksinelävä ei ansaitsisi hyvää, kotona kokattua ateriaa, vaikka joka päivä.” Juuri niin! Haluan syödä hyvin tehtyä ruokaa silloinkin, kun syön itsekseni. 

Apetinalla on tammikuun ajan ollut käynnissä kampanja, jossa rohkaistaan suhteellisuuteen ja armollisuuteen itselle ja kannustetaan siihen, että tiukkojen dieettien ja kurin sijaan jokaisen päivän voi ottaa mahdollisuutena tehdä itselleen hyvää. Erityisesti maanantaisin uuden viikon alkaessa voi ja kannattaa panostaa terveelliseen ja ravitsevaan ruokaan. Kun tätä kamppista ehdotettiin mulle, oli spontaani reaktioni ”joo!”, sillä Apetinan juustot ovat tuttuja ja käytössä arjessa. Ne löytyvät helposti pienimmänkin lähikaupan valikoimasta ja nuo valmiit Apetina snackit ovat helppo valinta silloinkin, kun kasaan salaatin vasta työpaikalla. Kuten tiedätte, käytän juustoja, vaikka muita maitotuotteita välttelenkin: en huomaa juustojen vaikuttavan ihooni tai olooni negatiivisesti, kun muut maitotuotteet eivät enää tee hyvää oloa. 

Mun arkinen suosikkini on salaatti, joka toimii sekä puolilämpimänä (samana iltana valmistettuna) että kokonaan kylmänä (seuraavan päivän eväänä). Tämän salaatin tekoon menee uunissa kypsyvien juuresten vuoksi hetki, mutta samalla voi vaikka kuunnella podcasteja ja kun juureksia paahtaa kerralla isomman satsin, on ruokaa valmiina seuraavaksikin päiväksi. Halusin jakaa reseptin teille, sillä vaikka se on helppo, se on toimiva ja monipuolinen ja just sellainen, jonka jaksaa tehdä silloinkin, kun ruuanlaitto ei huvittaisi mutta haluaa syödä hyvää itsetehtyä ruokaa. Tämän kanssa pääsee helpolla.

Salaattijuusto salaatti uunipaahdetuilla juureksilla

Täyttävä papusalaatti juustolla & siemenillä

Pohjaksi babypinaattia tai lehtikaalia
Kirsikkatomaatteja
Puolikas avokado

···
Punajuurta
Bataattia
Oliiviöljyä
Mausteita 

···
Mustapapuja
Lehtipersiljaa tai persiljaa
Apetina-juustoa (esim. aurinkokuivattu tomaatti
Seesaminsiemeniä 
Pekaanipähkinöitä

Kuori ja pilko bataatti ja punajuuret (esim. puolikas bataatti ja kolme neljä punajuurta kahta tai kolmea annosta varten), laita uunipellille leivinpaperin päälle ja kaada päälle pikkuisen oliiviöljyä ja mausta mielesi mukaan. Punajuurien päälle en laittanut mausteita, mutta bataattien päälle laitoin juustokuminaa, cayanne-pippuria, voimakasta paprikaa, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa 225-asteessa kunnes ovat kypsiä. 

Huuhtele ja pilko tarpeen mukaan muut raaka-aineet. Jos kaadat Apetina-purkista salaatin päälle öljyä, et välttämättä tarvitse erikseen muuta kastiketta. 

Tässä talvisessa salaatissa on sen verran proteiinia (pavuista, pähkinöistä, siemenistä ja juustosta) että tällä jaksaa hyvin, etenkin jos salaatin kaverina syö vaikka siivun siemenleipää hummuksella – testattu, toimii! 

Arla Apetina salaattijuusto

Jos haluat salaatista pikkuisen juhlavamman, korvaa pinaatti lehtikaalilla ja paahda pekaanipähkinät pannulla hunajassa. Ai itku miten hyviä hunajapaahdetut pähkinät ovat juuston ja paahdettujen juuresten kanssa ja lehtikaali antaa salaattiin voimakkaamman maun. En yleisesti ottaen tykkää syödä pelkästään kylmiä ruokia talvella, kun tuntuu että olen muutenkin koko ajan viluinen, mutta tällainen puolilämmin salaatti toimii hyvin ja uunijuureksia voi maustaa mielen mukaan lämmittävillä mausteilla. Joskus pilkon tuoretta chiliä salaatin päälle – sekin toimii lämmittävänä elementtinä! 

Tämä uusi eväs-rutiinini ei ole vielä ihan rutinoitunut, mutta olen ajatellut, että voisin alkaa kokkailla aina maanantai-iltaisin joogan jälkeen itselleni iltaruuan yhteydessä myös seuraavan päivän eväät. Jos viikossa söisi vaikka kaksi tai kolme kertaa itsetehtyä lounasta, olisi helppo vaikuttaa ruokavalion monipuolisuuteen ja terveellisyyteen. 

Lisää luettavaa

matalat ferritiinit oireet

Mielessä: matalat ferritiinit, rautainfuusio & Cyklokapron

Alkoholittomat juomavinkit juhliin

5 x Paras alkoholiton kuohuva

Vegaaninen pavlova

Vegaaninen pavlova

Kommentit

Vastaa käyttäjälle katja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Mulla on täysin sama ruokafilosofia kuin sulla! On tosiaan helpompi selittää vain olevansa kasvissyöjä tai syövänsä kasvispainotteisesti, eikä selittää jokaista poikkeusta erikseen. Mulle sopii niin paljon paremmin se, että kaikki on sallittua. Silloin tulee harvemmin ahmittua ja kohtuullisuus pysyy!

    Mä kokkailen paljon kotona, mutta pyörittelen samoja reseptejä viikosta toiseen… Olisi kiva löytää ja testailla uusia reseptejä, sellaisia suhteellisen helppoja, joihin riittäisi vain muutama raaka-aine. Pitääkin siis laittaa tämä papusalaatti kokeiluun seuraavaksi! :)

    1. No niinpä – onneksi omassa arjessa voi olla just niin tarkka kuin huvittaa niin sit ei ole mikään ongelma vähän joustaa omista periaatteista kyläillessä.

      Oh jes, laita ihmeessä! :) Mun reseptit on kyllä aina tosi helppoja, en kanssa jaksa väsätä kymmenien raaka-aineiden kanssa. Ootko kokeillu vietnamilaisia kevätrullia (http://ida365.fi/2017/05/04/vietnamilaiset-kevatrullat), kikherneet ja pinaattikvinoa (http://ida365.fi/2017/01/24/tayttava-ja-nopeasti-valmistuva-kasvisruoka/) tai lohipastaa papupastalla (http://ida365.fi/2016/01/29/pastaperjantain-suosikki-kermainen-lohipasta/)?

      Täällä kans lisää arkiruokia: http://ida365.fi/2016/07/18/ruokajumituksia-osa-2/ :)

  2. Uijui, tämä menee kyllä testiin! Uunissa paahdetut bataatti ja punajuuri ovat jo nyt ihan lemppareita.

    Minäkin painiskelen tuon ongelman kanssa, että itselle on vaikea vaivautua laittamaan arkena ruokaa – ja jotenkin se yksin syöminenkään ei tunnu samalta kuin jonkun muun kanssa aterian jakaminen. Tulee helposti napattua puhelin kouraan tai tartuttua johonkin muuhun häiriötekijään, jolloin koko ruoka saattaa vain kadota huiviin ihan huomaamatta. Mitenhän siitä omasta iltaruoasta saisi tehtyä oikein juhlahetken?

    1. Jee, tosi kiva kuulla! Uunijuurekset on kyllä niin helppoja jos ei oteta kuorimisesta aiheutuvaa punajuurisotkua huomioon, hah.

      Mä olen alkanut jättää puhelimen yksin syödessä tarkoituksella pois; selaan lehteä tai luen kirjaa mieluummin samalla tai kuuntelen podcastia. Laitan tosi usein myös itselleni kynttilät palamaan enkä pidä kirkasta kattovaloa iltaisin päällä – siitä tulee panostetumpi ja rauhallisempi fiilis. :)

  3. Hei ihan kuin mun kynästä (tai reseptiarkistosta)! Oon muutenkin miettinyt ehdottomuutta viime aikoina, esimerkiksi ylipäätään kestävämmän elämäntavan suhteen. Sitran hiilijalanjälki-testi esimerkiksi ärsytti toden teolla – vaihtoehdot olivat tosi mustavalkoisia. Joko elät hyvin tai sitten et – testistä sai syyllisen olon, vaikka ruokafilosofiani noudattelee pääpiirteissään sun ajatuksia, eli on kestävämpi kuin keskimääräisen lihan ja maitotaloustuotteiden suurkuluttajan. Mutta siis pointti on, että samoja keloja on myös täällä, ja ruokavalion lisäksi tämä koskee muutakin elämää.

    Ja totta myös tuo, että helpompaa määritellä itsensä tiukan raamin mukaan kuin alkaa sepustaa omia erityispiirteitään! Tähän ehkä liittyy myös ainakin mulla se, että en halua olla vaivaksi tai kiinnittää itseeni turhaa huomiota, jos voin kuitata asian vain kasvissyönnillä. Myös se oletus, että lihansyönti on normi alkaa olla vähän vanhentunut…

    1. Haa, mahtavaa!

      Ooh joo, se Sitran testi on kyllä aika mustavalkoinen joissain kohdissa… Siitä lopputulemana voi olla aika lannistunut fiilis, vaikka tekee paljon hyviäkin valintoja. Ehkä se laittaa asioita mittasuhteisiin sitten joo ja osoittaa, että lennoilla on tositosi paljon väliä, mutta ei saa unohtaa että kaikilla valinnoilla on merkitystä.

      Ja jep, mulla on kyllä sama meininkin tuon suhteen, että en halua olla vaivaksi, mieluummin joustan vähän välillä.

  4. pakko kysyä että voiko sun mielestä elävän olennon tappaa eettisesti? :D itse kasvissyöjänä oon ihan sinut sen kanssa että suurin osa kavereista syö lihaa ja se on ihan fine, mutta jos joku sanoo että kun se on eettisesti pyydetty/tapettu, niin vähän kummastelen. miten ihmisenkään eettisesti tappaisi? ei se kala tai lehmäkään halua kuitenkaan kuolla..
    pisti vain tuo kyseinen kommentti korvaan, kuulostaa hassulta.