365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

Author Archive

tiistai

19

syyskuu 2017

2

COMMENTS

Sugarin omat vastuulliset tuotteet & verkkokauppa

Written by , Posted in Muoti

Yksi kaikkien aikojen siisteimmistä työprojekteista näki viime perjantaina päivänvalon kun julkaistiin Sugar Universe, eli Sugarin uudistunut media ja Sugarin omat tuotteet ja niitä myyvä Sugar Store.

My dream just came true, meillä on omia, itse suunniteltuja tuotteita! Niistä jokainen  Pure Wasten kangaskassia (jonka valmistus tapahtuu Intiassa valvotuilla tehtailla täysin kierrätetystä ylijäämäpuuvillasta) lukuunottamatta valmistetaan Suomessa vastuullisesti tuotetuista materiaaleista yhteistyössä osaavien suomalaisten yrittäjien kanssa. 

Sugar Universe - media ja verkkokauppa

Jokaisen tuotteen kohdalta löytyy tieto siitä, missä tuotteet on valmistettu ja mistä materiaalista – ja tulemme avaamaan tuotteiden valmistus- ja suunnitteluprosessia yksityiskohtaisemmin Sugarin sivuilla. Ensimmäinen juttu lahjakkaasta korusepästä, Matilda Mannströmistä, on jo julki. Hän suunnitteli Sugarille Matilda loves Sugar -korumalliston. Jatkoa seuraa! 

No Fear Sylvia Sene

No Fear -paita on tehty yhteistyössä super girl Taika Mannilan kanssa. Paitojen malli (sama No Fear- ja Sugar-paidoissa) on Sugarin suunnittelema, kaavoitus ja valmistus tapahtuu Nokialla Nokian Neulomolla sertifioidusta luomupuuvillasta, joka tulee Bosnian alueelta. Paitojen brodeeraukset tekee R-Collection Kajaanissa. 

Sugar-kangaskassi

Sugar-kassit valmistaa Pure Waste. Varmaan aika tuttu brändi monelle? Mulla on useampi Pure Wasten kangaskassi eikä näiden kestävyydestä ole mitään huonoa sanottavaa. Ovat kestäneet pesut ja festarit poikkeuksellisen hyvin.

Pure Wasten -valmistusprosessista lisää täällä, mutta lyhkäisyydessää tarina on tämä: materiaalit ovat 100% kierrätettyä ylijäämäpuuvillaa, eli kassin valmistamiseen ei ole kulunut vettä. Valmistusprosessissa ei tarvita lainkaan haitallisia kemikaaleja ja kaikki Pure Wasten tuotteisiin käytettävä puuvilla menisi roskiin, ellei sitä jatkojalostettaisi uusiksi tuotteiksi. Melkoinen win-win siis. 

No Fear -t-paita

Sugar Helsinki Ida Hanhiniemi

Leena Kouhia Raaka Rå kynttilä Sugar Helsinki

Ihanat Raaka Rå:n kanssa yhteistyössä tehdyt tuoksukynttilät tulevat myyntiin hetken päästä! Kerron näistä lisää myöhemmin. 

Milkyway-sormus

Ekologiset ja eettiset vaatteet

Orbit-kaulakoru Matilda Mannström

Sugar Helsinki verkkokauppa

Sugar Pluto-korvakorut

Sugar-t-paita

Sugar korut Matilda Mannström

Sugar Helsinki Milkyway sormus

Sugar Universe - media ja verkkokauppa

kuvat: minä, paitsi ensimmäinen ja viimeinen: Osma Harvilahti
//////

Tämän vuoksi mä olin kesällä työreissussa Parisiissa, meillä oli lookbookin kuvaukset. Oli ihana kuvata fiiliskuvia Pariisiin lempeässä valossa, valo on siellä ihan eri mitä täällä. Käykää kurkkaamassa uudistunut media ja verkkokauppa ja kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette!! Ollaan oltu aika jännityksissä täällä, iik! 

/////

go check out (!!!!): 

Sugar Store 

Sugar Universe 

sunnuntai

17

syyskuu 2017

0

COMMENTS

Pykäri

Written by , Posted in Musiikki

kuva: x 

Pykäri & Ahjo Ensemble, huh huhh. Tässä on yksi mun tän syksyn suosikeista, Pykärin soololevy. Oon kyllä kirjoittanut tästä aiemmin täällä ja hehkuttanut Flow:n keikkaa kaikille, mutta ajattelin, että Pykäri-nimeä kantava albumi ansaitsee vielä ihan erillisen huomion. Siinä missä koko kesä oli Gaselleja, niin veikkaan että syksystä saattaa tulla Pykäri-syksy. 

Eilisen Korjaamon keikan jälkeen tekee mieli kuunnella levyä uudelleen ja uudelleen, eilinen keikka avasi jotkut biisit vielä ihan erilailla. Wish-biisillä esiintyvä Pass on aivan ihana, en kestä miten vaivattoman suloiselta Pass-duon Saaran ääni kuulostaa – sekä levyllä että livenä. Mulla on vahva fiilis siitä, että Pass:sta kuullaan lisää myöhemmin. Wishin lisäksi oon kuunnellut viime aikoina paljon Pykärin ja Mion Silent Explosionsia, Pykärin ja Sami Suovan Annie Lenox -cover Why:ta ja Pykärin ja LCMDF:n Heartsia. En oo oikeastaan koskaan kuunnellut Yonaa, mutta eilisen live-esiintymisen jälkeen tuli sellainen olo, että pitäisi. Maneki Neko oli livenä suloinen. 

Mulla on kyllä joku heikko kohta kuoroja kohtaan ja siis esim. lapsikuorot on ehkä liikuttavinta mitä tiedän. Eilisellä Pykäri & Ahjo Ensemble -keikalla mietin, että vitsit, osaispa laulaa niin että voisi olla mukana tuollaisessa nykyaikaisessa kuoromeiningissä. Vähän sama fiilis kuin Frank Oceanin Flow-keikalla kun mietin, että ekan kerran elämässäni harmittaa, etten enää osaa soittaa viulua vaikka harrastin sen soittamista peräti seitsemän vuoden ajan.

Ps. Ei liity Pykäriin, mutta oottehan kuulleet tämän lapsikuoro-vedon Crystal Castlesin Untrust us:sta? Mulla menee edelleen kylmät väreet, vaikka oon katsonut ja kuunnellut tän kymmeniä kertoja. 

 

keskiviikko

13

syyskuu 2017

25

COMMENTS

10 vuotta bloggaajana

Written by , Posted in Lifestyle

En kestä, että tätä on jatkunut jo 10 vuotta! Yli kymmenen vuoden ajan oon päivittäin käynyt joko kurkkaamassa onko tullut uusia kommentteja, kirjoittanut postauksia, muokannut kuvia tai vähintäänkin miettinyt jotain blogiin liittyvää. Yli kymmenen vuotta! Se tuntuu aika hullun pitkältä ajalta. 

Perustin ekan blogini vuonna 2007. Se tapahtui hetken mielijohteesta – ystäväni Linda oli esitellyt mulle tuolloin hetki sitten löytämiään ruotsalaisia blogeja. Ruotsalaisten suosikkien, mm. nyt jo kuopatun Moderniteter-blogin löytymisen myötä löysin nopeasti myös suomalaisen, silloin vielä pienen blogiskenen. 

Fashi ON! -blogi  Ida ja Linda

eka banneri ikinä, as you can see… armoa, tästä on 10 vuotta!!! 

Blogit oli tuolloin aika symppiksiä nettipäiväkirjoja ja usein niitä kirjoteltiin anonyymisti, hurjimmat ehkä omalla nimellään, mutta usein myös salanimien takaa – ja varsin usein englanninkielisten sellaisten. Mun eka blogi oli kekseliäästi nimetty Fashi ON! (jep) ja sitä kirjoitti mun kanssa myös Linda ja Miina – joskin taisin olla joukon aktiivisin.

Ei ehkä oltu ymmärretty miksi vanhempien mielestä kuvien laittaminen nettiin oli riskaabelia puuhaa, kun alusti asti pidettiin blogia omilla nimillä eikä sutattu kasvoja piiloon. Eikä blogia perustaessa käynyt mielessäkään, mihin se voisi johtaa tai että sitä voisi lukea joskus isompikin joukko. Mulla oli jo vuosia ollut aktiivinen livejournal-tili, joten blogi tuntui luontevalta jatkumolta sille, vaikkei se ollutkaan aivan yhtä henkilökohtainen. 

En tiedä mikä meihin lopulta meni, mutta kevättalvella aloitettu blogi laitettiin suhteellisen nopsaa kiinni. Ja koska ei silloin vielä tiedetty, että poistamisen sijaan voisi esim. piilottaa blogin, niin tämä ihan eka blogi ihan tosi poistettiin hetken mielijohteesta. 16-vuotiaan kypsyydellä totta kai lopetettiin homma tyylikkäästi: ilmoitimme jäävämme mammalomalle raskausvatsakuvien kera. Demi.fi kuhisi ja kanssabloggaajat kommentoivat omissa blogeissaan avoimen närkästyneinä meidän meininkiä lapselliseksi – hups, mitenhän ihmeessä?!

Kuvitella, että blogit oli joskus niin pienen piirin juttu, että kun blogipiireissä tapahtui jotain, sitä kommentoitiin omassa blogissa. Pitkään juuri tuo piirre olikin se, joka bloggaamisesta teki niin siistiä. Se oli pienen piirin yhteinen, vähän salainen ja jännittäväkin juttu. Alkuun kaikki bloggaajat tuntuivat olevan keskenään kavereita koska tehtiin samaa juttua. Nyt kymmenen vuoden jälkeen meininki on luonnollisesti ihan eri – blogin pitäminen ei sinällään enää riitä yhdistäväksi tekijäksi. Välillä sitä ei enää edes muista, mutta tosi tosi pitkään piti selittää kaikille, mitä bloggaaminen ylipäätään tarkoittaa.

Suu kiinni - blogi Ida Linda Miina

No, ei mennyt kauaakaan kun perustettiin kolmisin toka blogimme. Sen nimi oli Suu kiinni. AHHH, poskeni punottaisivat häpeästä jos ei jo naurattaisi oma meininki. Niin fiksuja ja kypsiä!

Yllä meidän tyylikäs banneri. Uskokaa pois, silloin se oli suorastaan oivaltavan upea. Suu kiinni -blogia ei sitäkään kestänyt lopulta ihan hirvittävän kauaa koska kaiken uhmailun lisäksi bloggailu oli mun mielestä oikeasti ihan tosi kivaa. Tuolloin sitä vaiheili vielä aika paljon, että onko tää nyt ihan meganoloa koko homma ja kantsiiko tätä tehdä tosissaan ja siksi varmaan päätyi tekemään kaiken muka vitsillä. Mun jutuista takuulla paistoi, että olin ihan liian innokas ollakseni cool ja suhtautuakseni välinpitämättömästi koko blogin pitämiseen. Linda ja Miina eivät ehkä olleet yhtä innoissaan tai vakavissaan, joten homma vähän jäi. Eikä tuo keskarit pystyssä -meininki lopulta ehkä ollut ihan mun juttu sekään, vaikka kuinka olisin halunnut olla sellainen tyyppi tuolloin. 

Puukkohupparitytöt

Uhmakkainta blogivaihetta taisi kestää muutama kuukausi ja sinä aikana selvisi, että silloin mua kiinnosti bloggailla vaatteista, musiikista, Tampere-jutuista ja muusta ajankohtaisesta aika päiväkirjamaisella otteella. Meni jonkin aikaa ja syntyi Puukkohupparitytöt – eka blogi, joka oikeasti kestikin sitten vähän kauemmin. Se oli mun ja Lindan yhteinen blogi – ja se on yhä olemassa, salasanojen takana. 

Näitä kuvia katsellessa mun päässä alkoi soimaan CSS, laittakaapas tekin soimaan yksi noiden aikojen lempparibändeistä – tai kurkatkaa Puukkohupparitytöt-soittolista jonka just loin. Voisko joku joskus järkkää bileet, joissa soitettaisiin biisejä vuosilta 2007-2010? Nu rave -meininki, kuka edes muistaa?! Tuolloin käytiin selailemassa hienoja kuvia fffoundista (aika ennen Pinterestiä ja Tumblria), haaveiltiin pääsystä yhtä siisteihin bileisiin kuin mistä The Cobrasnakessa (en muuten tiennyt että se on yhä olemassa) julkaistut bilekuvat oli, luettiin Erlend Loen Supernaiivia ja kirjoiteltiin livejournaliin salaisuuksia todella salamyhkäisesti ja niin, että ne taisivat lopulta kuulostaa paljon kiinnostavammalta kuin oikeasti olivatkaan. Kuunneltiin Uffieta ja ostettiin bamboo-korvikset, koska Lily Allenillakin oli. Tilattiin jotain ihan mitä vaan American Apparelilta, jotta voisi sanoa, että joku vaate oli sieltä. Verkkatakit tuoksui Viktor&Rolfin Flowerbombilta ja aina kun nähtiin kaupungilla hieno keikkajuliste, pöllittiin se itselle. Mun huonetta koristi ainakin Placebon, SMG:n ja Mewin julisteet. 

Puukkohupparitytöt oli kyllä jotain ihan kreisisiistiä aikoinaan, jollain mittarilla blogien kulta-aikoina – oltiin Blogilistan (RIP) top 3:ssa luetuimmissa, turhimmista turhimpaan postaukseen saattoi tulla useita kymmeniä tai jopa satoja kommenteja ja kirjoitettiin kyllä ihanan häpeilemättömästi ihan kaikesta. Silloin ei onneksi ollut Jodelia, mutta totta kai nykyiset jodlaajat muistavat mitä muistavat, hahaa, interwebzzz never forgetz.
 Puukkohupparitytöt Ida ja Linda

Ida Linda Jutta blogi

Ida ja Linda

Miina ja Linda blogi

Tampereen blogimiitti 2009

Ekassa blogimiitissä, olikohan tää 2009?! 

Puukkohupparitytöt oli mun ja Lindan yhteinen blogi, nimetty Melodican puukkohuppareiden mukaan. Perustettiin se maaliskuussa 2008 ja jatkettiin syyskuuhun 2009 asti. Sitten pidettiin kuukauden dramaattiselta tuntunut tauko (ahdistuttiin blogiristeilyllä kaikesta bloggaajien välisestä draamasta ja mietittiin ettei haluta olla osa tätä ja lopetettiin blogi – ja aloitettiin uus kuukauden päästä. Hitto mitä sähläystä!). Sitten tuli Jutta Ida Miina Linda -blogin, eli ashacucu-blogin vuoro, meidän lukiojengin yhteisblogi. 

Ashacucu

Ida ja Jutta bloggaajat

Lindan ja Idan blogi

Ja se on vieläkin olemassa! Ja julkisena kaikille! Hahaa, oon tainnut olla kaukaa viisas kun oon poistellut osan omista teksteistäni sieltä, mutta joitain tosi fiksuja postauksia olen näemmä kuitenkin päättänyt säästää, mm. top 5 things i hate that everyone else seems to like. Ashacucu-meininki oli hauskaa ja sekavaa, mutta ehkä viimeistään tuossa vaiheessa, parin vuoden blogisähellyksen jälkeen tajusin, että voisin pitää blogia ihan itsekin ja tehdä siitä ihan omannäköisen. Helmikuussa 2010 perustin 365 days with Ida -blogin ja tänä vuonna 7 vuotta täyttänyt blogi on mun pitkäjänteisimmin toteutettu blogiprojekti ikinä. 365 days with Ida

Milja Linda ja IdaMilja, Linda ja minä, kuusi vuotta sitten. Miljan blogi oli myös ekoja blogeja, jonka löysin! 

Blogikengät

Blogikengät, hahahah. Noi oli ihan törkeän huonot jalkaan mutta munkin oli pakko saada ne, koska kaikilla muillakin oli ne.

ida365

Adulting big time

paperbag waist

Autenttiset kuvausympäristöt kotikotona – en tosiaankaan häiriintynyt vaikka taustalla näkyi kaikki sotku. 

Plastic Cameras

ida365

Indiedays bileet 2009

Juulia, Emmi, Milja, minä, Linda ja Marianna blogikemuissa. Mariannan blogi on muuten yksi ensimmäisistä suomalaisista, jota aloin lukea! 

ida365 marimekko
Marimekko-yhteistyö junnuna, yksi lemppareista. Yksi mun kuvaama kuva päätyi myös Marimekko-kirjaan – se tuntui tuolloin ihan hullun siistiltä jutulta.

Mua muuten jännitti tuolloin ihan hirveästi että huomaisiko kaikki, että kuvauslainassa olleet kengät olivat koko 42 – eli vain seitsemän numeroa liian isot! :-D Tuolloin kukaan ei todellakaaan lainannut vaatteita pr-toimistosta asukuvia varten tai tilannut niitä nettikaupasta ja palauttanut kuvat otettuaan, joten musta tuntui vähän huijaukselta poseerata väärän kokoisten kenkien kanssa, vaikka ne olivat joka tapauksessa vain lainassa. Oi voi, miten paljon oma medianlukutaito onkaan kehittynyt noista vuosista. Varmaan kuvittelin tuolloin, että kaikissa lehtijutuissa olevat jutut on just niin kuin ne oikeastikin on, että ei mitään stailata vain kuvia varten.  

Nyt kun mietin, niin musta on vähän kreisiä että perustettiin Lauran kanssa Plastic Cameras. Ja niin siistiä! Ei mietitty liikoja tulisiko siitä mitään ja ehkä vähän sisuunnuttiinkin siitä, että jotkut varmasti ajatteli, ettei filmikameroiden myymisessä ole mitään järkeä. Onneks perustettiin – opittiin paljon, tuotiin suosittuja Instax-kameroita ekojen joukoissa Suomeen ja saatiin myytyä Plastic Cameras vielä eteenpäinkin. On ollut kiva seurailla että se on yhä olemassa, vaikkakin jo uuden omistajan näköinen eikä enää meidän tuotos. En olisi varmastikaan uskaltanut perustaa moista, jollen olisi valmiiksi tiennyt, että pelkästään mun blogin lukijoista löytyi ihmisiä, jotka oli yhtä innoissaan filmikameroista kuin minä tuolloin. 

Berliinissä Olympuksen pressimatkalla Veeran ja Jennin kanssa. Olympus on ihan ehdottomasti yksi mun tärkeimmistä yhteistyökumppaneista – lämmin kiitos Henrik & Olympus Suomi. 

ida365 asennemedia

kuva: Sam Jamsen 

Ei näitä kymmentä vuotta voi mitenkään summata, mutta jos blogin suhteen pitäisi yrittää niin huh. Enpä olisi ikinä uskonut, että blogista tulee mulle työ tai että miten siisteihin juttuihin pääsisin blogin kautta osallistumaan. Tai että miten bloggaamisen myötä opituista asioista olisi mulle myöhemmin suuri hyöty työelämässä ja opinnoissa. Ja tärkeimpänä: miten monta rakasta ystävää ja kaveria mun elämään on tullut bloggaamisen myötä. Aloin ensin luetella ihmisiä nimeltä, mutta listasta tuli niin pitkä ettei siinä ollut järkeä – tästä aiheesta saisi muutenkin jo kokonaisen postauksen.

Samoin siitä, mitä kaikkea olen oppinut. Mietin myös aina välillä, mitä kuuluu entisille ja nykyisille vakkarikommentoijille ja blogikolleegoille vuosien takaa. Mutta kuten sanottu – tästä saisi monta postausta lisää. Ehkä palaan aiheeseen vielä ja jos ei muuta, niin olen päättänyt hemmotella teitä pikkuisen, joten kuten ennen tapasin blogipostauksiini kirjoittaa vihjailujen yhteydessä: stay tuned! 

Mutta vitsit, olispa kiva kuulla, että luitteko te blogeja jo 10 vuotta sitten, vai koska löysitte ne? Ketkä on teidän ekat blogisuosikit? Musta tuntui niin hauskalta, että törmäsin tänä kesänä yhteen mun kymmenen vuoden takaisista lemppareista, nimittäin Hit me with your rhythm stick -blogin Aneen. En kestä, ihan parasta.