365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

Author Archive

maanantai

20

marraskuu 2017

0

COMMENTS

6 kysymystä bloggaamisesta: eettisyys, feministisyys, yhteiskunnallisesti merkkittävät aiheet ja yhteisöllisyys

Written by , Posted in Lifestyle, Muoti

Hetki sitten minulta pyydettiin vastauksia Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen kurssille, joka käsittelee mm. blogeja ja feminismiä. Kysymykset herättivät aika paljon pohdintaa mielessäni, joten ajattelin että miksi en jakaisi vastauksiani myös täällä.

Lähetin vastaukset kiireisen viikon keskellä joten nämä ovat hieman jatketumpia vastauksia, sillä ajatukset jäivät vastaamisen jälkeenkin muhimaan mieleen. Kysymykset koskevat bloggaamista, syitä siihen, feministisyyttä, eettisyyttä, yhteiskunnallisesti merkittävien aiheiden tärkeyttä blogeissa ja yhteisöllisyyttä. Joten here we go

Ida Hanhiniemi

Miksi olet aikaan aloittanut bloggaamisen?

Aloitin bloggaamisen vuonna 2007 hetken mielijohteesta. Silloin blogit olivat Suomessa uusi juttu ja lähes kaikki sivusivat jotenkin tyyliä tai muotia. Tuolloin oli kiva jakaa ajatuksia samanhenkisten tyyppien kanssa blogien kommenttikentissä – omassa kaveripiirissä vaatteiden fiilistely ja muotilehtien selaaminen oli aika marginaalista puuhaa, mutta blogimaailmasta löytyi nopeasti samanhenkisiä tyyppejä. Blogi oli myös luonteva jatke livejournalille, jota kirjoitin pari vuotta ennen ekan blogin perustamista. Blogi toimi luontevana paikkana jakaa kuvia ja kirjoituksia – kymmenen vuotta sitten kun ei esimerkiksi ollut Instagramia. 

Koetko blogisi ja/tai bloggaajaidentiteettisi feministiseksi? Miten se näkyy blogissa tai somessa?

Koen oman identiteettini feministiseksi ja uskon että se näkyy joillekin ja joillekin ei. Minulle itselleni se näkyy niin, että haluan nostaa esille kiinnostavia tekijöitä ja ilmiöitä (varsinkin naisoletettuja, mutta miesoletettuja myös) ja tukea esim. tuttuja naisyrittäjiä kertomalla heidän jutuistaan seuraajilleni.

Olen kirjoittanut mm. siitä, miten girl bossiksi itseään kutsuva takoo omaisuutensa muita naisia sortaen ja siitä, miten koottiin kiinnostavia naisia eri aloilta yhteen puhumaan mm. palkasta, tabuista, häpeästä jne. Luulen että pitkäaikaisimmille seuraajille tai niille, jotka oikeasti lukevat tekstini, on selvää, että identifioin itseni feministiksi mutta yhtälailla osa vain selaa blogeja, eikä ehkä edes tule ajatelleeksi onko joku feministi tai ei. En koe tarvetta alleviivata sitä, sillä uskon että se tulee esille teksteistä ja arvoistani.

Googlasin äsken ”feministiset bloggaajat” ja törmäsin Henriikan tekstiin Tampereen bloggaajamiitistä, joka joskus vuosia sitten järjestettiin Marin kanssa. Henriikka kirjoitti että ”Idan ja Majn houstaama old school bloggaajamiitti oli hyvän mielen tapahtuma. Kasa aivan erilaisia blogeja ja ihmisiä (tai no, ei nyt tietenkään aivan) ja kuitenkin niin hyvä meininki ja yhteishenki. Tuntui, että porukassa aidosti tahdottiin toisille hyvää, oli sellaista naisenergiaa, lempeän feministinen ote.” Ihanasti sanottu! Ei sitä useinkaan analysoi omaa toimintaansa tai lokeroi sitä feministiseksi tai ei, mutta totta kai siihen koko ajan pyrkii, myös alitajuisesti. Suosittelemalle, tsemppaamalla, sparraamalla, auttamalla ja ennen kaikkea tajuamalla, ettei kenenkään muun menestys ole itseltä pois.  

Feminismi ei ole mulle julistamista, vaan tekoja ja valintoja, mutta ihan ehdottomasti julistamista ja valistamistakin tarvitaan. Se ei vain ole mun tapa, mutta uskon että arvot kyllä välittyvät teoillakin, vaikka välillä onkin hyvä statementata tekojen ja valintojen taustoja ja omia arvoja. Jos feministisesti ajattelevat ja toimivat eivät uskalla sanoa olevansa feministejä, ääneen pääsee vain ääripäät – ne, jotka ovat todella tietoisia ja asiaan perehtyneitä ja ne, jotka eivät tiedä aiheesta tarpeeksi tai eivät ajattele asioista feministisesti. 

Ida365, Mustarttu, Viena K.. Jonnamaista

Mitä eettisiä valintoja joudut tekemään blogatessasi?

Suurimmat eettiset valinnat teen yhteistyökumppaneita valitessani. Blogi on ollut mulle sivutyö vuodesta 2011 ja näihin kuuteen vuoteen on mahtunut kyllä kaikenlaista yhteistyöehdotusta ja kampanjaa. Jokaisen kaupallisen yhteistyöpostauksen (=postaus, josta saan palkan) kohdalla olen aina ollut tosi tarkka siitä, millaisen yrityksen tai tuotteen kanssa voin tehdä yhteistyötä, mutta nuorempana olen myös esim. esitellyt blogissa asukuvissa jotain halpisvaatteita, joita en enää ottaisi vastaan. On kiva huomata kehittyneensä ja että omat arvot menevät houkutusten edelle toisin kuin nuorempana, kun kaikki tuollainen oli uutta ja jännää.

Teen yhteistyötä vain sellaisten tuotteiden/brändien/yritysten/palveluiden kanssa joita käytän tai käyttäisin myös ilman palkkiota. Blogeja lukevat eivät usein varmasti ymmärrä, miten monenlaisia yhteistyöehdotuksia tulee ja miten monelle osa bloggaajista sanoo ei. Saan parhaimmillaan yhteistyöehdotuksia päivittäin ja blogiin niistä päätyy 1-4 kuukaudessa. Aluksi kirpaisi sanoa isoille kampanjapalkkioille ei jos kyse oli jostain näennäisesti pienestä asiasta (esim. teenkö normivitamiineista kampanjan sillä palkkio on suuri vai en, kun en itse ehkä ostaisi kyseisiä vitamiineja vaikkei niissä sinänsä mitään vikaa olisikaan jne), mutta kun niin on tehnyt pari kertaa, se helpottuu. Haluan seistä kaiken takana mitä teen tiedostaen silti, ettei kukaan meistä voi elää täysin eettisesti tai ekologisesti. Mun mielestä siinäkin on eroa, että näkyykö asukuvissani joku ison ketjuliikkeen vaate vai teenkö sille isolle ketjulle kampanjoita.

Eettisiä valintoja on myös olla muokkaamatta kuvia epäluonnollisen paljon ja esim. kieltäytyä yhteistyöstä sellaisten tuotteiden kohdalla, joihin itsellä ei olisi varaa tai halua panostaa – en esim. voisi ottaa hyvällä omatunnolla mainostettavaksi jotain hullun kallista vaatetta/kodinkonetta, jollaiseen en ikinä itse raaskisi panostaa. Kaikki on suhteellista ja bloggaillessa tuollaiset asiat saattaa helposti sumentua, sillä kukapa haluaisi kieltäytyä jostain, mistä haaveilee, mutta johon itsellä ei olisi välttämättä vaikka varaa tai halua panostaa omasta pussista?

Mietin tätä myös tosi kalliiden luonnonkosmetiikkatuotteiden kohdalla ja siksi en koskaan otakaan testiin tuotteita niin, että lupaan kirjoittaa niistä. Jos jokin megakallis tuote lunastaa lupauksensa ja on sellainen, että voisin itsekin korkeasta hinnasta huolimatta panostaa siihen, niin sitten voin nostaa sen esille. Mutta en vain siksi, että olen saanut tuotteen testiin. 

Näiden eettisten kysymysten takia en näe, että mun kohdallani täysipäiväinen bloggaaminen olisi mahdollista tai edes innostavaa. Kun bloggaa työkseen, pitää mainos- ja kampanjatulojen olla säännöllisiä ja se tarkoittaa sitä, että kampanjoita pitää tehdä useampia kuukaudessa. Siinä missä bannerimainoksista tienasi joskus kohtuullisen hyvin, on pääpaino ansaintalogiikassa nykyisin ehdottomasti kaupallisissa kampanjoissa. Vaikka voisin elää blogilla nytkin esim. jos asuisin edullisemmin ja luopuisin jostain asioista (esim. reissuista tai kalliimmista hankinnoista), en haluaisi sitä, sillä joutuisin varmasti tekemään kompromisseja mainostamieni asioiden suhteen. Tiedän että olen välillä vähän hankala tyyppi kun kieltäydyn niin monesta kampanjasta, mutta tiedän, että se on mulle ainoa tapa tehdä kamppiksia. Uskon myös, että loppupeleissä se on paljon fiksumpaa kuin tehdä kamppista vähän kaikesta rahan takia. 

Ja vaikka onkin tarkka, välillä kohdalle osuu myös jälkikäteen ajateltuna ei niin toimivia kamppiksia ja toisaalta joku vuosia sitten itselle ihan täydellisesti istunut kamppis ei sopisi omaan juttuun nykyisin enää ollenkaan. 

Ida Hanhiniemi Sam Jamsen

Koetko, että kaltaisesi suositun bloggaajan tulisi ottaa kantaa blogissa/somessa myös yhteiskunnallisesti merkittäviin aiheisiin, vaikka ne eivät blogin teemoihin suoraan sopisikaan?

En koe että se on kenenkään (minun tai kenenkään muunkaan bloggaajan) velvollisuus, mutta arvostan niitä, jotka niin tekevät. Blogin kirjoittaminen on lähtenyt mulla kymmenen vuotta sitten ihan eri lähtökohdista mistä se lähtisi, jos nyt perustaisin blogin – ennen jaoin blogissa kaiken tyylisiä kuulumisia ja blogi keskittyi omaan elämään kun taas nykyisin blogini sisältö on enemmän suosittelevaa ja postaukset ovat informatiivisempia ja pohtivampia; oli sitten kyse ruuasta, kosmetiikasta, tapahtumista tai vaikka niistä vaatteista, josta blogi alunperin sai alkunsa.

Tiedän että jotkut mun juttuja pidempään lueskelleet haikailevat sellaisen randomimman höpinä-sisällön ja yksityiskohtaisempien kuulumisten perään, mutta en enää koe sellaisen jakamista relevantiksi. Ja totta puhuen on aika hiton ahdistavaakin välillä, kun ihmiset juoruavat asioista josta eivät tiedä kuin murto-osan; en halua itse antaa sellaiseen aihetta enkä todellakaan perustanut blogia siksi, että asioitani ruodittaisiin yhtään missään. Sen sijaan haluan kirjoittaa kiinnostavista asioista ja ilmiöistä, pohtia kiinnostavia aiheita, vinkata mua kiinnostavista jutuista ja ehkä tarjota jollekin vertaistukea jossain asiassa. Henkilökohtaisuus kulkee kyllä mukana, mutta yksityisyyden ehdoilla. 

Kepeään lifestyle-blogiin voisi olla äkkiseltään vaikea ujuttaa yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita. Huomaan että oman blogini sisältö on muuttunut kiinnostuksen kohteiden muututtua ja oman tietoisuuden kasvettua ja muutos on tapahtunut aika luonnollisesti, joten nykyisin on helpompi kirjoittaa isommistakin asioista ja aiheista. Välillä kyllä jännittää kirjoittaa etenkin aiheista, jotka kiinnostavat, mutta joista ei ehkä vielä tiedä tarpeeksi eikä ole ehkä täysin muodostanut omaa mielipidettäkään, vaikka sellaisiakin ajatuksia ja juttuja olisi tärkeä tuoda esille.

Välillä bloggaaminen ja siihen käytetty aika mietityttää. Pidän bloggaamisesta ihan jo siksi, että pääsen sen myötä kehittämään esim. kirjoitus- ja valokuvaustaitojani ja haastamaan itseäni ottamaan selvää eri asioista, mutta haluan, että blogini inspiroi ja innostaa myös isompien ja vakavampien aiheiden suhteen. Tajusin tänä vuonna jotenkin todella konkreettisesti sen, että jos blogissani vierailee kuukauden aikana sama määrä jengiä kuin Flow:ssa oli loppuunmyytynä perjantaina, kannattaa se joukko ihmisiä hyödyntää jotenkin.

Vaikuttaminen ei ole koskaan ollut syy aloittaa bloggaamista, mutta koska tiedän, että sillä todella on väliä, mitä blogeista luetaan, haluan omalta osaltani hyödyntää sitä potentiaalia osaamiseni ja mahdollisuuksien mukaaan. Oli se sitten vaikka se, että joku siirtyy esimerkkini ansiosta testailemaan luonnollisempia kosmetiikkatuotteita, innostuu käymään kiinnostavassa näyttelyssä, valitsee kaupassa sesongissa olevaa ruokaa tai hoksaa olla kiitollinen jostain kivasta pienestä asiasta omassa arjessaan.

Asennemedia bloggaajat

kuvat: Sam Jamsen 

Oletko koskaan kokenut, että naisbloggajana sinua ei otettaisi samalla tavalla tosissaan kuin miesbloggaajia?

En oikeastaan, sillä ala on pitkään ollut niin naispainotteinen. Bloggaamiseen alana on kyllä suhtauduttu pitkään naisten puuhasteluna eikä vakavasti otettavana alana, vaikka ala on käytännössä syntynyt tyhjästä ja reilussa viidessä vuodessa moni liiketoiminta pyörii sen ympärillä. Ehkä esim. miespuolisia asia- tai tiedebloggaajia ei aluksi edes nimitetty bloggaajiksi vaikka alusta olisi ollut sama. Bloggaamiselle naureskeluun ja sen vähättelyyn olen kyllä törmännyt ja useimmin nimenomaan miesten toimesta. Olen myös törmännyt ällöttävään esineellistämiseen tyyliin ”nyt olen sitten treffaillut bloggaajaakin”. :))))) 

Onneksi ilmapiiri on muuttunut ja muuttuu eikä bloggaajia voi enää niputtaa yhdeksi pieneksi porukaksi, kun koko ala on kasvanut niin mielettömästi. 

Millaisena tilana näet blogisi? Onko se esimerkiksi pohjimmiltaan sinua varten vai enemmän yhteisöllinen alusta?

Tässä vaiheessa olisi huijausta sanoa, että blogia tekee itselleen. Totta kai teen sitä muille. Tavoitteeni on jakaa ilahduttavia asioita, informoida ja inspiroida ja herättää miettimään asioita. Koen että blogi, jossa yhdistyy kevyemmät aiheet vakavampien ja henkilökohtaisempien juttujen kanssa on kiva alusta, sillä se ei tunnu liian hyökkäävältä tai julistavalta, vaan innostus esim. kasvissyöntiin tai luonnolliseen kosmetiikkaan siirtymiseen saattaa syntyä lukijalle ihan huomaamatta. Tietynlaisen kepeyden ja informaation yhdistely on joskus haastavaa, mutta siihen koetan pyrkiä.


Millaisia fiiliksiä teille herää näistä aiheista ja kysymyksistä? Olisi ihana kuulla teidän mietteitä! 

lauantai

18

marraskuu 2017

0

COMMENTS

Kauneimmat kalenterit vuodelle 2018

Written by , Posted in Lifestyle

sasha kretova kalenteri 2018 kierrätyspaperista
Sasha Kretovan kalenterit ovat tänäkin vuonna simppeleitä ja pelkistettyjä. Tämä pilkkullinen on suosikkini, sen hinta on 36 euroa + postarit. Mulla oli tänä vuonna käytössäni Lahden muotoiluinstituutin Vesi 2017 -kalenteri ja Sasha Kretovan kalenteri kakkoskalenterina töissä. Merkkasin siihen päivän to do -listat  – toimii sellaiseen tarkoitukseen täydellisesti! Kretovan kalenterit on sidottu käsin Töölössä ja kalenteriin käytetty paperi on 100% kierrätettyä. 

vaaleanpunainen kalenteri 2018

Mi Goalsin 18-kalenteria saa lohenpunaisen lisäksi mm. harmaana, mustana ja khakin värisenä. Hinta 34,95 dollaria. Pysyyköhän kankainen kalenteri siistinä vuoden ajan? Hmm. 

Rifle paper 2018

Papershopissa myytävät Rifle Paperin kalenterit ovat aina kivoja, joskin tuntuvat vähän liian tyttömäisiltä omaan makuuni just nyt. Mustakultainen kasveilla koritseltu kalenteri on kaunis ja koristeellisuudestaan huolimatta makuuni, se maksaa 37,50 €.

Rifle paper 2018 kalenteri

Myös Rifle Paperin Agenda 2018 on kaunis. Lohenpunainen + kulta toimii, 37,50€  tämäkin.

2018 kalenteri kikki.k

Kikki.K. -brändin spottasin jonkun teistä vinkkaamana viime vuonna. Aika moni tämän vuoden kalentereista ei ole mun makuuni, mutta tämä on aivan ihana! Tässä on jotain tosi japanilaista, tulee mieleen lapsuuden kirjepaperit. Tällä on hintaa 25 €. 

puuteri ja kulta kalenteri

Puuteria ja kultaa yhdistelevä 2018-kalenteri näyttää kivalta ja yksinkertaiselta sekä fiksun kokoiselta. Tämä on muihin suosikkeihini nähden edullinen, 29,95 € Papershopissa. Vaaleanpunaisen lisäksi tätä saa myös mustana.

TWO THOUSAND EIGHTEEN kalenteriMarjolein Delhaasin kalenterista olen vinkannut jo pari vuotta sitten ja kuten myös tänä vuonna, kalenteri on myyty nopeasti loppuun kiinnostavimmissa sävyissä. MUTTA!! Mulla kävi tuuri, ja löysin kauniin puuterinsävyisen TWO THOUSAND EIGHTEEN -kalenterin Amsterdamista söpöstä putiikista. Jihuuu! Hintaa kalenterilla oli 39,95 €, kuvassa erikoiserä samettimaisella pinnalla. Sen hinta on hieman kalliimpi mutta se on jo ilmeisesti kokonaan sold out. 

aie 2018 kalenteri

Aie 2018 -kalenteri on suloisen tyttömäinen ja sisäsivuilta selkeän minimalistinen kalenteri. Kalenteri on Eveliina Kauvosaaren yhden naisen projekti; Eveliina päätti tehdä oman kalenterin, kun ei löytänyt mieleistään valmiina.

Tämä on kooltaan isohko (B5) ja mietinkin, että tästä tulisi töihin hyvä pöytäkalenteri ja to do -kalenteri, sillä multa löytyy jo tuo mukana kannettava pikkukalenteri, joka mahtuu laukkuun kuin laukkuun. Kirjoitan töissä tosiaan kaikki päivän ja viikon aikana tehtävät hommat ylös ja koska tässä on aukeamalla aina selkeä viikkonäkymä päiväkohtaisine kellonaikoineen, toimisi tämä töissä täydellisesti pöytäkalenterina! Paperimatsku on laadukas ja mattapintainen. Hinta on 28 € + postikulut. 

Joko te olette löytäneet uuden kalenterin ensi vuodelle? 

keskiviikko

15

marraskuu 2017

8

COMMENTS

Pienestä kiinni

Written by , Posted in Lifestyle

maailmantuska

maailmantuska

Mulla oli eilen ja toissapäivänä sellainen maailman loppu -fiilis ja rintaa puristava ahdistus. Pidättelin kyyneliä töissä kun luin kesken päivän uutisen kolmevuotiaan puukotuksesta ja illalla ahdistuin lisää selatessani Facebookissa kommenttiketjua, jonka oli aloittanut tuttuni paras kaveri tämän poikaystävän kadottua viime viikonloppuna. Häntä ei ole vieläkään löydetty.

Maanantai-iltana luin viimeisenä uutisena tämän ja mietin, että huh, ollaankohan me se sukupolvi joka tekee muutoksia vai ollaanko me se, joka ei reagoinut vaikka olisi pitänyt.

Eilen illalla tajusin, että ilkeimmät anonyymit kommentit ovatkin tulleet yhdeltä näennäisesti läheisimmistä ihmisistä – ei minulle, mutta ystävälleni, ja en vaan meinaa päästä tästä tiedosta yli. Ihan hirvittävän surullista ja ahdistavaa, kun ihmisillä on niin käsittämättömän huono ja epävarma olo itsestä, että se pitää purkaa kiusaamalla ja olemalla ilkeä ja suorastaan törkeä. 

Olo on välillä aika avuton, kun ei tiedä miten voisi auttaa. Tiedostan kyllä että jatkuvasti tapahtuu kamalia ja surullisia asioita, enkä oikeastaan tiedäkään, miksi juuri nyt järkytyin ja ahdistuin niin suunnattomasti kaikesta. 

Kirjoitin tämän tänne varmaan siksi, että välillä pitää pysähtyä miettimään näitä, jotta muistaisi, miten hyvin omat asiat on.  Ei mulla yleensä ole mitään ongelmia muistaa näitä asioita, mutta toisinaan sen tajuaa selkeämmin kuin aikoihin.

Pahimpaan maailmantuskaan auttaa alkuun vaikka tässä artikkelissa listatut konkreettiset keinot. Se, että välillä pysähtyy muistuttamaan itseään kaikista niistä hyvistä asioista omassa elämässä, vaikka välillä tuntuisikin että kaikki kaatuu päälle. Se, että kysyy läheisiltä vähän useammin kuulumisia ja pysähtyy oikeasti kuuntelemaan.

Ihan kaikelle ei voi tehdä mitään, ja sekin on hyvä ymmärtää. Koko maailmaa ei voi kukaan kantaa harteillaan.