365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

Hyvinvointi Archive

sunnuntai

21

tammikuu 2018

7

COMMENTS

Ei ehdottomuudelle & vilukissan talvisalaatti

Written by , Posted in Hyvinvointi, Ruoka

* Kaupallinen yhteistyö Apetina & Asennemedia

Rakastan ruokaa ja syömistä, siihen liittyviä perinteitä ja uusia kokeiluja. Pitkäksi venyneitä illallisia ja lounaita, jotka vievät hetkeksi pois arjen hulinasta. Rauhassa ja yhdessä syödyt aamupalat ja venyneet aamut ovat ehkä parasta mitä tiedän ja yhdessä kokkailu on kiinnostavaa, sillä keittiössä häärätessä oppii uutta tutustakin tyypistä. Reissuissa on ihan parasta haahuilla paikallisissa ruokakaupoissa ja ulkona syöminen on toisinaan arjen pelastus, mutta siltikään en aina jaksa panostaa omaan syömiseeni, varsinkaan arki-iltoina töiden jälkeen. Ihan liian usein huomaan syöväni avokadoleipiä iltaruuaksi vaikka tiedän, että oikeasti kroppani kaipaa kunnon ruokaa; värejä ja lämpöä. 

Puolilämmin talvisalaatti vilukissoille

Ei ehdottomuudelle

Olen aika tarkka siitä mitä syön, mutta en missään nimessä ehdoton tai tiukkapipoinen. 

Moni varmasti ajattelee että olen kasvissyöjä, mutta se ei ihan täysin pidä paikkaansa, vaikka se onkin lähimpänä totuutta, jos pitää valita yksi ruokavalio. On paljon helpompi sanoa olevansa kasvissyöjä kuin eritellä, että no jooo, syön myös hirvenlihaa käydessäni vanhempieni luona (ja esittää perustelut sille, että se on mielestäni ekologisinta ja eettisintä – ja mahdollisesti terveimmin elänyttä – lihaa mitä voi olla) ja että joo, syön myös kalaa, mutta nykyisin ostan vain sertifioituja kalalajeja (tai sitten syön kalaa esim. syödessäni sushia paikoissa, joiden tiedän käyttävän vain eettisesti pyydettyä kalaa). Ja että joo, syön juustoja, mutten maitoa enkä kermaa – paitsi kyläillessäni jonkun luona, joka on tehnyt mulle vartavasten ruokaa. Tai joskus ravintolassa jos ei ole muita vaihtoehtoja. 

Ja kun tuohon litaniaan lisäisi sen, että välttelee lisättyä sokeria ja valkoisia viljoja, asettaa esim. ystäville aika pitkän listan muistettavia asioita kyläillessä. Siksi on helpompi todeta olevansa kasvissyöjä ja sitten syödä kyläillessä huolettomammin gluteenia ja sokeria mitä omassa arjessa – mun maailma ei nimittäin siihen kaadu. On ihan eri asia olla allerginen tai vaikka keliaakikko jolloin ruokavaliosta kiinnipitäminen on ehdotonta, mutta mulle on helpompaa joustaa välillä kuin kantaa eväitä paikasta toiseen tai aiheuttaa muille harmaita hiuksia mun valintojeni vuoksi. Jos on tosi tarkka siitä mitä syö, on omien eväiden vieminen mukanaan vähintä mitä voi tehdä läheisilleen. 

Koetan olla olematta ehdoton, sillä olen huomannut käytännön kautta, että minkäänlainen ehdottomuus ei sovi mulle. Ei ruoka- ja ravintojutuissa, mutta aika harvassa asiassa muutenkaan. Jos kiellän itseltäni jotain täysin, alan ihan takuulla himoita juuri sitä kiellettyä asiaa. Jos mulla kieltämisen sijaan on kirkkaana mielessä, miksi toimin tietyllä tavalla, pystyn pitäytymään paremmissa valinnoissa paljon sinnikkäämmin kuin kieltämällä haitalliset jutut.

Jos esimerkiksi päätän, että nyt alan leipä- ja viljalakkoon ja täysin gluteenittomaksi, himoitsen ihan takuulla koko ajan leipää, pizzaa ja pastaa vaikka normiarkena en edes valitsisi noita ruuikseni. Jos taas mietin, että okei, olisi kiva jos ei turvottaisi ja voi olla että ihoni olisi paremmassa kunnossa, jos en söisi paljoa viljoja,  pystyn paljon helpommin valitsemaan niiden sijaan jotain muuta, enkä stressaa päätöksestä samalla tapaa, kuin stressaisin silloin kun olen kieltänyt itseltäni jotain täysin. Ero on pieni ja ihan täysin pään sisällä, mutta sillä on mulle itselleni suuri ero. Sama koskee ruokaa ja ruokafilosofiaani kokonaisvaltaisesti. Puhuin tästä aiheesta taannoin myös lääkärin kanssa, jonka mielestä oli todella hyvä, ettei ruokavalio ole pakon sanelema ja ehdoton. 

En ole ihan varma olenko koskaan aiemmin sivunnutkaan blogissa tätä aihetta sen tarkemmin, mutta joskus nuorempana mun syömiset menivät vähän liian harkituiksi ja oli hetkiä, kun ruoka ei tuonut mitään iloa vaan ainoastaan aiheutti harmia ja päänvaivaa. Onneksi ruuasta ei koskaan tullut itselle ihan älytöntä ongelmaa, mutta niinkin olisi voinut käydä yläaste- ja lukioikäisenä kun kaveriporukassa ja lähipiirissä muutenkin oli monta ruuan, syömisen ja itsetunnon kanssa kamppailevaa ja omasta painostaan ihan liikaa murehtivaa nuorta tyttöä. Noista ajoista jotain oppineena en halua viedä syömistäni liian ehdottomaan suuntaan vaan pyrin mieluummin pitämään suuret linjat kunnossa (kasvispainotteinen, puhtaisiin ja tuoreisiin raaka-aineisiin pohjautuva ruokavalio), jotta ei tarvitse olla koko ajan ihan tosi tarkka tai punnita jokaista ruokaan liittyvää valintaa kovin tarkasti. 

punajuuri-bataatti-fetasalaatti

Enemmän oikeaa ruokaa

Mun tämän vuoden uuden vuoden lupauksiin kuuluu panostaa enemmän eväisiin ja siihen, että söisin kotona iltaisinkin oikeaa ruokaa. Työpäivän jälkeen ei aina jaksa kokata itselleen mitään, etenkään, jos syö yksin. Siksi olen alkanut kehitellä sellaisia ruokia, jotka voin valmistaa illalla sekä iltaruuaksi että seuraavan päivän evääksi. Loppuvuodesta tuli syötyä ihan mitä sattuu ja sen huomaa olossa, joten olen tehnyt nyt aika paljon salaatteja ja keittoja ja koettanut taas vähentää vehnää ja lisättyä sokeria ruokavaliossani. 

Arjessa parasta, edullisinta ja terveellisintä ruokaa saa kun tekee itse hyvistä raaka-aineista. Innostuin, kun luin hetki sitten Eevan tekstin kotona laitetusta ruuasta ja mulle postauksen tärkein anti kiteytyi tähän: ”–on päästävä yli siitä ajatuksesta, että yksinelävä ei ansaitsisi hyvää, kotona kokattua ateriaa, vaikka joka päivä.” Juuri niin! Haluan syödä hyvin tehtyä ruokaa silloinkin, kun syön itsekseni. 

Apetinalla on tammikuun ajan ollut käynnissä kampanja, jossa rohkaistaan suhteellisuuteen ja armollisuuteen itselle ja kannustetaan siihen, että tiukkojen dieettien ja kurin sijaan jokaisen päivän voi ottaa mahdollisuutena tehdä itselleen hyvää. Erityisesti maanantaisin uuden viikon alkaessa voi ja kannattaa panostaa terveelliseen ja ravitsevaan ruokaan. Kun tätä kamppista ehdotettiin mulle, oli spontaani reaktioni ”joo!”, sillä Apetinan juustot ovat tuttuja ja käytössä arjessa. Ne löytyvät helposti pienimmänkin lähikaupan valikoimasta ja nuo valmiit Apetina snackit ovat helppo valinta silloinkin, kun kasaan salaatin vasta työpaikalla. Kuten tiedätte, käytän juustoja, vaikka muita maitotuotteita välttelenkin: en huomaa juustojen vaikuttavan ihooni tai olooni negatiivisesti, kun muut maitotuotteet eivät enää tee hyvää oloa. 

Mun arkinen suosikkini on salaatti, joka toimii sekä puolilämpimänä (samana iltana valmistettuna) että kokonaan kylmänä (seuraavan päivän eväänä). Tämän salaatin tekoon menee uunissa kypsyvien juuresten vuoksi hetki, mutta samalla voi vaikka kuunnella podcasteja ja kun juureksia paahtaa kerralla isomman satsin, on ruokaa valmiina seuraavaksikin päiväksi. Halusin jakaa reseptin teille, sillä vaikka se on helppo, se on toimiva ja monipuolinen ja just sellainen, jonka jaksaa tehdä silloinkin, kun ruuanlaitto ei huvittaisi mutta haluaa syödä hyvää itsetehtyä ruokaa. Tämän kanssa pääsee helpolla.

Salaattijuusto salaatti uunipaahdetuilla juureksilla

Täyttävä papusalaatti juustolla & siemenillä

Pohjaksi babypinaattia tai lehtikaalia
Kirsikkatomaatteja
Puolikas avokado

···
Punajuurta
Bataattia
Oliiviöljyä
Mausteita 

···
Mustapapuja
Lehtipersiljaa tai persiljaa
Apetina-juustoa (esim. aurinkokuivattu tomaatti
Seesaminsiemeniä 
Pekaanipähkinöitä

Kuori ja pilko bataatti ja punajuuret (esim. puolikas bataatti ja kolme neljä punajuurta kahta tai kolmea annosta varten), laita uunipellille leivinpaperin päälle ja kaada päälle pikkuisen oliiviöljyä ja mausta mielesi mukaan. Punajuurien päälle en laittanut mausteita, mutta bataattien päälle laitoin juustokuminaa, cayanne-pippuria, voimakasta paprikaa, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa 225-asteessa kunnes ovat kypsiä. 

Huuhtele ja pilko tarpeen mukaan muut raaka-aineet. Jos kaadat Apetina-purkista salaatin päälle öljyä, et välttämättä tarvitse erikseen muuta kastiketta. 

Tässä talvisessa salaatissa on sen verran proteiinia (pavuista, pähkinöistä, siemenistä ja juustosta) että tällä jaksaa hyvin, etenkin jos salaatin kaverina syö vaikka siivun siemenleipää hummuksella – testattu, toimii! 

Arla Apetina salaattijuusto

Jos haluat salaatista pikkuisen juhlavamman, korvaa pinaatti lehtikaalilla ja paahda pekaanipähkinät pannulla hunajassa. Ai itku miten hyviä hunajapaahdetut pähkinät ovat juuston ja paahdettujen juuresten kanssa ja lehtikaali antaa salaattiin voimakkaamman maun. En yleisesti ottaen tykkää syödä pelkästään kylmiä ruokia talvella, kun tuntuu että olen muutenkin koko ajan viluinen, mutta tällainen puolilämmin salaatti toimii hyvin ja uunijuureksia voi maustaa mielen mukaan lämmittävillä mausteilla. Joskus pilkon tuoretta chiliä salaatin päälle – sekin toimii lämmittävänä elementtinä! 

Tämä uusi eväs-rutiinini ei ole vielä ihan rutinoitunut, mutta olen ajatellut, että voisin alkaa kokkailla aina maanantai-iltaisin joogan jälkeen itselleni iltaruuan yhteydessä myös seuraavan päivän eväät. Jos viikossa söisi vaikka kaksi tai kolme kertaa itsetehtyä lounasta, olisi helppo vaikuttaa ruokavalion monipuolisuuteen ja terveellisyyteen. 

lauantai

6

tammikuu 2018

4

COMMENTS

Enemmän ja parempaa

Written by , Posted in Hyvinvointi

On kyllä huvittavaa, miten joidenkin asioiden tärkeyden tiedostaa todella hyvin, mutta silti niitä on arjessa helppo laiminlyödä. Mulle uni on tällainen asia; nukkuminen on ihan parasta ja tiedän tarvitsevani 7,5-8h yöunet, mutta silti nukun tosi usein paljon vähemmän.

Olen luontaiselta rytmiltäni iltavirkku ja saan usein iltakymmenen jälkeen mielettömän draivin hoitaa asioita ja usein juuri silloin esimerkiksi kirjoittaminen sujuu kuin itsestään, vaikka päivällä en saisi tekstiä millään kasaan. Iltaisin pääsen helposti flow-tilaan, jonka ansiosta saatan havahtua tuntien päästä siihen, että jahas, aikaa nukkumiselle on enää viisi tai kuusi tuntia ennen herätystä.

Aamuheräämisistä en juuri luista, sillä aloitan työt lähes aina klo 8:30 tai 9:00 – aika usein kotoa käsin ja siirryn toimistolle pikkuisen myöhemmin. En ehdi nukkua päiväunia enkä tiedä tekisivätkö päiväunet mulle hyvää vai eivät, sillä välillä olo on torkkujen jälkeen niin tokkurainen, ettei mistään tulee yhtään mitään. Viikonloppuisin koetan tasata unitilannetta mutta jos se ei onnistu, olen ihan puhki. Tiedän myös sen, että jo parien lyhyiden yöunien jälkeen mun vastustuskykyni heikkenee ja tulen helpommin kipeäksi – silloin parhaiten auttaa pitkät yöunet ja lepo. Todella paradoksaalista ymmärtää syyt ja seuraukset mutta silti toimia niiden vastaisesti. 

Kuuntelin vuoden ensimmäisenä kirjana Voittamisen anatomian ja inspiroiduin sen ansiosta miettimään nukkumista ja sitä, miten jatkuva vähäunisuus vaikuttaa tehokkuuteeni ja jaksamiseeni. Vaikka tiedänkin olevani aika tehokas arjessa, en voi olla miettimättä miten paljon vähemmän saattaisin rasittua omasta arjestani, jos nukkuisin enemmän. Tiedän hyvin, ettei kuuden tunnin unet riitä mulle arjessa, joten miksi ihmeessä mun on silti niin helppo karsia juuri yöunesta? Enhän ikinä skippaa ruokaakaan koska tiedän, että ilman säännöllistä ateriarytmiä mistään ei tule mitään. Miksi unesta on sitten niin helppo nipistää? Koetan keksiä konkrettisia keinoja siihen, että menisin aiemmin nukkumaan ja se, että kirjoitan tästä tänne, tekee tästä mulle konkreettisempaa. Asioiden ääneen sanominen tai ylöskirjoittaminen auttaa mun kohdallani aina, tuntuu että sitten en voi enää velmuilla vaan asialle on oikeasti tehtävä jotain. Ehkäpä raportoin unijutuista myöhemmin lisää. Taannoisen Offline-aikahaasteen mukaisesti aion ainakin laittaa puhelimeni kiinni puolituntia ennen nukkumista, sitä Hintsakin suositteli hyvinvointimallissaan.

Kirjasin pari iltaa sitten tavoitteita ja ajatuksia tästä alkaneesta vuodesta ylös muistikirjaan ja unen määrään panostaminen on kyllä tämän vuoden isoin hyvinvointitavoite. Ruoka-asiat ovat aika mallillaan ja viime vuoden aikana olen myös saanut säännöllisestä liikkumisesta osan arkeani. Toki kaikkea voi aina petrata, mutta uskon että kun saan myös nukkumisen paremmalle tolalle, paranevat muutkin hyvinvoinnin osa-alueet entisestään siinä samalla. Väsyneenä on helpompi valita ratikka kävelemisen sijaan ja väsyneenä tekee mieli herkutella jatkuvasti. 

Kirjasin tämän vuoden lupauksiin myös meditointiharjoittelun – mun on pitkään pitänyt tehdä siitä itselleni tapa, mutta ”en ole ehtinyt”, heh heh. Kolleegani Oonan esimerkistä inspiroituneena otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja aloitin uuden tavan. Koetan alkuun meditoida ilman ohjausta taustamusiikin avulla, mutta jos siitä ei tule pidemmällä aikavälillä mitään, taidan panostaa ja ostaa Headspace-sovelluksen, jonka testijakson olen käyttänyt jo ajat sitten ja todennut puhujaäänen miellyttäväksi. 

Oletteko te miettineet jotain lupauksia tai tavoitteita tälle vuodelle? ◠ ◡ ◠ 

tiistai

12

joulukuu 2017

23

COMMENTS

Kaurapuuro best, eli paras aamupala ikinä

Written by , Posted in Hyvinvointi, Ruoka

Mun lempiruoka on aamupala – se on usein päivän paras ateria ja mulle monessa mielessä myös se tärkein. Ne kerrat, kun lähden kotoa ilman aamupalaa on vuoden aikana laskettavissa yhden käden sormilla, sillä mun päivä ei yksinkertaisesti käynnisty ilman aamupalaa ja kahvia. 

Pienenä inhosin kaurapuuroa mutta viimeiset vuodet en ole muuta arkiaamuisin syönytkään. Viikonloppuisin saatan tehdä vähemmän puuroa jotta jaksaisin aamupalalla myös avokadoleivän tai vaikka smoothien, mutta puuroa pitää olla. Kaurassa on vesiliukoista kuitua, beetaglukaania, joka muodostaa veden kanssa hyytelömäisen massan. Se suojaa vatsaa ja tasapainottaa kolesteroliakin.

Liikkuessaan ruuansulatuksen läpi beetaglukaani muodostaa suojaavan kalvon vatsalaukkuun ja ohutsuoleen jonka läpi esimerkiksi glukoosi ei pääse imeytymään niin nopeasti, joten verensokeri säilyy tasaisempana ja kalvo hidastaa myös huonon LDL-kolesterolin imeytymistä. Tämän takia kaurapuuro on mitä mahtavin aamupala. Kaura suojaa vatsaa myös hapoilta, eli varsin niiden, jotka juovat paljon kahvia, kannattaisi syödä aamulla ekana kaurapuuroa vatsan suojaamiseksi. Aika supervilja tuo kaura siis! 

Kookosmaitoon keitetty kaurapuuro banaanilla, manteleilla, raakakaakaonibseillä ja manteleilla
•••

Kun kaurapuuroa syö vuodesta toiseen joka ikinen aamu, saattaisi kyllästyä helposti. Lapsena söin puuron hillolla, myöhemmin otin kaveriksi pakastemarjat ja nykyisin marjojen kaverina on aina pähkinöitä tai siemeniä antamassa pikkuisen proteiinia ja hyviä rasvoja. En ole ikinä syönyt puuroa voisilmällä, pitäisköhän testata? 

Kaurapuuro manteleilla, cashew-pähkinöillä, pekaanipähkinöillä, mustikoilla, karhunvatukoilla, hunajalla ja kauramaidolla
•••

Aika usein syön kaurapuuron kauramaidoilla. Kaslinkin kauramaito on ihanan kermaista ja kotimaista, Oatlyn taasen luomulaatuista vaikkakin koostumukseltaan ohuempaan mutta sen vuoksi raaka-ainelistakin on selkeämpi. Hyviä kumpikin, onneksi molempia saa lähikaupasta.  

Kaurapuuro raakasuklaamulpereilla, cashew-pähkinöillä ja mustikoilla
•••

Raakasuklaamulperit on superhelppo tehdä itse: valmista pieni annos raakasuklaata (esim. tällä reseptillä) ja kaada leivinpaperille levitettyjen mulperien päälle. Tai kippaa mulperit sulan raakasuklaan joukkoon, pyörittele ja ripottele leivinpaperille kuivumaan. 

Kuvan puuroannos olisi toiminut myös ilman mustikoita; tilalle olisi sopinut suklaisten mulpereiden kaveriksi paremmin ehkä banaani tai päärynä. 

Jos siellä on muita, jotka syötte aina aamupalaksi kaurapuuroa, niin kertokaa; mitä te syötte puuron kaverina? Mitä  laitatte sen päälle? Ja (kasvi)maidolla vai ilman? 

Lähteet: Yle, Kauneus & Terveys
& Kaurayhdistys