365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

asukuvat Archive

lauantai

10

kesäkuu 2017

2

COMMENTS

Mun oli ikävä mua

Written by , Posted in Muoti

Onpas ollut ihana aamu; ollaan nukuttu pitkään Maj:n kanssa, tehty hyvä aamupala ja nyt näpytellään kumpikin postaukset valmiiksi ja päätettiin, että siinä on työt tämän viikonlopun osalta. Aika usein nähdään toisiamme töiden merkeissä, joten välillä on tosi hyvä päättää, että nyt ei mietitä tai tehdä työjuttuja ollenkaan. Ollaan vaan ja nautitaan kesäpäivistä. Ihanaa!

APC half moon nahkalaukku

Le Specs No Smirking

Nämä kuvat on napattu yhtenä kivana arki-iltana, jolloin oltiin pienellä porukalla kuuntelemassa Juulian uusia biisejä ennakkoon. Mun oli ikävä mua -biisi julkaistiin eilen ja siitä on vaikea olla tykkäämättä, etenkin kun tietää miten kupliva ja aito tyyppi Juulia on. 

Mulla on ollut vähän samoja fiiliksiä viime päivinä kuin tuossa biisissäkin; tuntuu että pitäisi olla jo kesä-Ida-moodissa, mutta en vielä ihan täysin oo. Kaikki nämä mustat ja harmaat vaatteet tuntuu niin nuhjuisilta ja talvisilta ja ehkä olo muutenkin on vielä vähän nuutunut talven jäljiltä. Ehkä se tästä, tänään taitaa pärjätä paljain säärin ja vois vaikka syödä lounasta ulkona. 

liehulahkeet

nahkatakki – H&M, pellava t-paita – H&M, housut – Monkin, kengät – Aldo
laukku – A.P.C., aurinkolaist – Le Specs (Sofinah)

A.P.C. demi lune bag

kuvat: Maj / Magicpoks

//////

Nyt kone kiinni ja ulos, vitsit mikä ihana keli. Suloista lauantaita tyypit! x

torstai

1

kesäkuu 2017

0

COMMENTS

Kevään suosikkiasu

Written by , Posted in Muoti

Olen viime kuukausina tajunnut taas tosi selkeästi miksi ja miten paljon tykkään bloggaamisesta; se on mun oma juttu, jota teen omilla ehdoilla ja omilla säännöillä. Mun päivätyöni on välillä sellaista, että mitään selkeää deadlinea tai projektin loppua ei yksinkertaisesti ole, joten tuntuu kivalta pitää blogia, jonka päivitystahdista, sisällöstä, deadlineistä ja noh, kaikesta, vastaan minä. Hyvää tasapainoa, vaikka kahden päivätyön verran työllistävän työn kanssa sumpliminen välillä onkin vähän konstikasta. 

Mutta on tällä vapaudella tietysti kääntöpuolensakin; silloin kun on tapahtuu paljon tai asioita, joita ei ole omassa päässään täysin selvittänyt, on tosi hankalaa kirjoittaa tänne yhtään mitään. Silloin tuntuu, ettei ole yhtään mitään sanottavaa – yhtään mistään asiasta. 

Siksi mennäänkin tänään aika kevyellä linjalla; kuvissa kevään ehkä lempparein asu: 

nahkatakki – H&M, neule – Arela (For Good/Second Hand)
hame – second hand, nilkkurit – Global Accessories, laukku – second hand 

Mietiskelin teidän kommenttienne pohjalta, josko jättäisin asukuvista mainitsematta brändit ja ostopaikat täysin, mutta en oikein tiedä onko sillä mitään väliä. Tässäkin asussa on kolme kirppislöytöä, jotka on kiva tuoda esille ihan jo sen takia, että se saattaa innostaa jotain poikkeamaan kotimatkalla kirppiksen kautta tai selaamaan kirppissovelluksia tai vastaavia. Ja toisaalta, todellakin toivon, että joku vaikka innostuisi selailemaan Arelan neulevalikoimaa tämän perusteella. Tuosta Arelan vaaleanpunaisesta neuleesta ja Arela For Good -konseptista kirjoitinkin aiemmin täällä, kantsii lukaista jos second hand -neuleet kiinnostaa.

kuvat: Nina / Tunnetila 

Nämäkin asukuvat on ottanut mun ihana naapurini Nina, jonka kanssa pidetään mahdollisimman usein asukuvaustreffejä. Puin tämän asun päälleni ihan vahingossa juuri ennen sovittuja kuvaustreffejä (kun olin ensin repinyt asukriisissä lähestulkoon kaikki vaatteeni lattialle) ja sen jälkeen olenkin pukenut saman asun päälleni parikin kertaa. Tuo Arelan neule on yksinkertaisesti täydellinen. Ymmärrän, että neuleet eivät ehkä nyt kesän korvilla juurikaan jaksa kiinnostaa, mutta totuus on se, että Suomen kesässä tarvitaan myös neuleita….

Toivon niin paljon, että nyt tulevana viikonloppuna olisi lämpimämpää kuin on luvattu, ihan vaan kaikkia yo-juhlia ja muita valmistujaisia juhlivia ajatellen. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että omista yo-juhlista on jo 7 vuotta, huh!  

tiistai

23

toukokuu 2017

31

COMMENTS

Mekkomorkkis

Written by , Posted in Muoti

Varoituksen sana: tämä postaus on pitkä ja polveileva vaatepohdinta. Keitä kaveriksi vaikka kuppi teetä ja syvenny, kun sulla on hetki aikaa lukemiselle – ja ehkä myös kommentoinnille?

Tartossa oli viime viikonloppuna niin kuuma, että mulla tuli farkuissa ja tummissa t-paidoissa todella syksyinen ja tunkkainen fiilis. En olisi todella uskonut, että saisimme nauttia jopa +26 asteen lämpötilasta, joten pakkasin tosi maltillisesti ja otin mukaan jopa villapaidan, jolle ei onneksi löytynyt käyttöä. Ostin Tarttosta uuden kesämekon, sillä mukana olleet vaatteet oli vääränlaisia eikä mulla muutenkaan ole montaa kivaa mekkoa.

Uusi kesämekkoni on Zarasta, liikkeestä, jota yleensä välttelen, koska en tiedä vaatteiden valmistusolosuhteista mitään ja tiedän, että ketju on yksi eniten mallistoja ulos tuuttaavia ketjuja – eli siis hulluna ympäristöä kuormittavaa kertakäyttökamaa valmistava pulju. Mekko on siis ostettu ketjusta, jota en haluaisi tukea ollenkaan ja jolle kaikista vähiten haluaisin antaa yhtään palstatilaa. Mutta tiedättekö mitä? Se tekee kivoja mekkoja. Mun yksi kaikkien aikojen käytetyimmistä kesämekoista on sekin samasta puljusta ja nyt neljä vuotta vanha. 

Mietin kauan, voinko ostaa Zarasta mitään, mutta päätös oli kesähelteessä lopulta aika helppo, kun parempiakaan valintoja ei ollut tarjolla. Hetken mukavuus meni arvojen edelle, mutta en väitä, etten kokisi tästä ostoksesta huonoa omatuntoa. Päätin vuodenvaihteessa tehdä tästä vuodesta oman vaatekaappini osalta eettisemmän. Olen kirjoittanut aiheesta useamman kerran kuluneen alkuvuoden aikana ja ajattelin, etten ainakaan nyt voi olla kirjoittamatta, kun yksi mekko aiheuttaa niin paljon myllerrystä mielessäni. 

Eettinen muoti

Other Stories punoslaukku

Bloggaajat Tarttossa

Zaran farkkumekko

Olen ollut vähän hukassa tyylini suhteen tämän kevään. Talvi meni ihan hyvin, sillä mulla on useampi mukava ja kestävä neule, joissa olo on idamainen. Nyt keväällä tuntuu että vaatteet ei yhtään viesti sitä, miltä haluaisin näyttää tai miten haluaisin pukeutua.

Mulla on tosi hyviä perusvaatteita, mutta ei niitä spessumpia juttuja, joista yleensä tulee se olo, että on löytänyt jotain oman tyylistä. Tämä johtunee siitä, että olen panostanut eettisimmessä ostoksissani hyviin perusvaatteisiin, sillä nehän ovat juuri niitä, joita käytän eniten. On siis järkevää laittaa enemmän rahaa vaatteeseen, jota käyttää paljon, kuin vaatteeseen, joka pääsee päälle pari kertaa vuodessa. Ja koska olen tämän (miltei) puolen vuoden ajan kiinnittänyt erityisen paljon huomiota vaatemielihaluihini ja ostoksiini, en ole ostanut kovin montaa vaatetta. Toivon ihan älyttömästi, että joskus eettisyys, ekologisuus ja trendikkyys voisivat kulkea käsikädessä niin, että kokovalikoimaa olisi kaikenkokoisille ja että hinnat pysyisivät oikeasti kohtuullisina. Tällaisia kivoja brändejäkin on, mutta silti kokonaisvalikoima on edelleen todella suppea. 

Tuntuu hassulta, että vielä vuosi sitten en kokenut huonoa omatuntoa silloin tällöin ketjuliikkeistä ostamistani vaatteista, mutta nyt kun olen kirjoittanut tavoitteestani tänne, tuntuu tämä mekko ihan tosi isolta jutulta. Se on myös vähän hassua siinä mielessä, että vaikka Zara saattaakin olla epäeettisimmin ja -ekologisimmin toimiva ketju, ei kaikki muutkaan mun vaatteet ole sellaisilta brändeiltä, joiden toiminta olisi läpinäkyvää. Kai ajattelen, että koska käytän Reebokin lenkkareita monesti viikossa enkä takuulla kyllästy niihin ennen kuin olen käyttänyt ne loppuun, on mun ok ostaa ne, vaikka en tiedä millaisissa oloissa ne valmistetaan. Tai että se on mun mielestäni pienempi paha kuin ostaa upeat eettisesti valmistetut kalliit tennarit, joita ei sitten kuitenkaan huvita pistää jalkaan. 

Tai mites tuo mun Other Storiesin laukku? Se on luultavasti valmistettu samoissa oloissa kuin kaikki H&M:nkin vaatteet, mutta koska se on Other Storiesin, on brändimielikuva jotenkin parempi. Älytöntä. Onhan se toki nahkaa ja olen ostaessani tarkistanut että se on valmistettu huolellisesti jotta se kestäisi käyttöä, mutta en siltikään tiedä valmistusoloista. Ehkä mietin myös sitä, että koska Other Storiesin vaatteet maksavat enemmän, on sieltä vaatteiden ostaminen harkitumpaa kuin vaikka ketjun sisarliikkeistä Monkista tai H&M:stä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kalliimpi vaate tarkoittaisi tässä tilanteessa parempaa palkkaa tekijöille. 

Tämä on takuulla käytetyin laukkuni ikinä ja toivon ettei se mene ikinä niin huonoon kuntoon, että joutuisin luopumaan siitä. Täytyykin pian viedä se suutarille, jotta olkahihna ei katkea kesken käytön. Vaatteiden huoltaminen, ompelijalla fiksattavana käyttäminen ja kaikenlainen kotihoito kenkien lankkaamisesta neuleiden tuulettamiseen ja oikean pesulämmön valintaan on myös tuttua. Mun ostotottumuksia ohjailee eniten se, että ostan vain asioita joita tarvitsen ja joille tiedän olevan paljon käyttöä. Joskus nuorempana ostin vaatteita paljon impulsiivisemmin ja perustelin itselleni impulsiivisen kirpparishoppailun olevan ok, koska onhan se ekologisempaa. Sanoisin siis, että olen kyllä kehittynyt kovasti, mutta että opittavaa, pohdittavaa ja tutkailtavaa riittää. 

Vagabond mules

mekko – Zara, laukku – Other Stories, kengät – Vagabond 

Tarttossa

En usko että ketjuliikkeiden täysboikotti olisi mikään pelastus, sillä tiedän, että monille naisille tehtailla työskentely saattaa olla ainoa järkevä keino ansaita elanto. En silti voi perustella ostoksiani tuolla ajatuksella enkä toisaalta haluaisi antaa ketjuvaatteiden liikkeille näkyvyyttä blogissa, joka tavoittaa kuukausitasolla kymmeniä tuhansia lukijoita. Toisaalta blogi on kuitenkin päiväkirja – en missään nimessä halua leikkiä mitään pyhimystä ja esittää eläväni tosi eettisesti ja ekologisesti, kun en niin pysty tekemään. Haluan mieluummin olla rehellinen ja kertoa näistä fiiliksistä ja toivoa, että joku innostuu mun pohdintojen myötä miettimään omia kulutustottumuksiaan. Olisinhan helposti voinut jättää jakamatta nämä asukuvat ja vain ohittaa aiheen blogissa, mutta en halua tehdä niin.

Olen myös miettinyt, kannattaako brändeistä puhua nimillä ollenkaan, mutta tuntuisi hassulta kierrellä ja kaarrella ja toisaalta mainitsematta jättäminen saattaisi vain herättää entistä enemmän kiinnostusta googlailla tai arvuutella jonkin tuotteen alkuperää. Olen välillä julkaissut blogissa asukuvia ilman, että olen maininnut tekstissä jonkin ketjuliikkeestä ostetun tuotteen alkuperää, mutta sekään ei oikein tunnu toimivalta ratkaisulta. Voisihan sitä lähtökohtaisesti jättää kuvaamatta asut, joissa olevia vaatteita ei halua hehkuttaa, mutta hmm, eihän se olisi kovin aitoa tässä konseptissa. Toisaalta asukuvien poisjättäminen blogista voisi olla ratkaisu sekin, mutta tykkään itse lukea eniten blogeja, joiden kirjoittajien kuvia nään säännöllisesti. En tiedä miksi, ehkä se auttaa samaistumaan? Onhan omien kuvien jakamiseen muitakin keinoja kuin asukuvat, mutta mutta, tästä rutiinista on hankala poiketa näin kymmenen vuoden jälkeen… :D 

Ketjuliikkeiden eettisyys

Eettinen vaate

On tämä vaateaihe oikeasti ihan mahdoton. Millaisia ajatuksia teissä herää? Samankaltaista pohdintaa löytyy mm. Musla-blogista Mian tontilta sekä Anna Vihervaarasta -blogista, jonka vaatepohdintoihin mun on helppo samaistua. Vitsit kun useampi kirjoittaisi näistä jutuista, kaipaan vertaistukea. Kirsikan vaatepaasto on myös tosi inspiroiva. Olen huomaamattani ajautunut samaan suuntaan vaatekaapin eettisyyshaasteen kanssa, sillä shoppailu on rajoittunut ja vähentynyt paljon näiden eettisyyspohdintojen myötä, vaikken koskaan ole ollut tolkuton himoshoppailija. 

kuvat: Maj / Magicpoks