365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

eettinen muoti Archive

tiistai

23

toukokuu 2017

31

COMMENTS

Mekkomorkkis

Written by , Posted in Muoti

Varoituksen sana: tämä postaus on pitkä ja polveileva vaatepohdinta. Keitä kaveriksi vaikka kuppi teetä ja syvenny, kun sulla on hetki aikaa lukemiselle – ja ehkä myös kommentoinnille?

Tartossa oli viime viikonloppuna niin kuuma, että mulla tuli farkuissa ja tummissa t-paidoissa todella syksyinen ja tunkkainen fiilis. En olisi todella uskonut, että saisimme nauttia jopa +26 asteen lämpötilasta, joten pakkasin tosi maltillisesti ja otin mukaan jopa villapaidan, jolle ei onneksi löytynyt käyttöä. Ostin Tarttosta uuden kesämekon, sillä mukana olleet vaatteet oli vääränlaisia eikä mulla muutenkaan ole montaa kivaa mekkoa.

Uusi kesämekkoni on Zarasta, liikkeestä, jota yleensä välttelen, koska en tiedä vaatteiden valmistusolosuhteista mitään ja tiedän, että ketju on yksi eniten mallistoja ulos tuuttaavia ketjuja – eli siis hulluna ympäristöä kuormittavaa kertakäyttökamaa valmistava pulju. Mekko on siis ostettu ketjusta, jota en haluaisi tukea ollenkaan ja jolle kaikista vähiten haluaisin antaa yhtään palstatilaa. Mutta tiedättekö mitä? Se tekee kivoja mekkoja. Mun yksi kaikkien aikojen käytetyimmistä kesämekoista on sekin samasta puljusta ja nyt neljä vuotta vanha. 

Mietin kauan, voinko ostaa Zarasta mitään, mutta päätös oli kesähelteessä lopulta aika helppo, kun parempiakaan valintoja ei ollut tarjolla. Hetken mukavuus meni arvojen edelle, mutta en väitä, etten kokisi tästä ostoksesta huonoa omatuntoa. Päätin vuodenvaihteessa tehdä tästä vuodesta oman vaatekaappini osalta eettisemmän. Olen kirjoittanut aiheesta useamman kerran kuluneen alkuvuoden aikana ja ajattelin, etten ainakaan nyt voi olla kirjoittamatta, kun yksi mekko aiheuttaa niin paljon myllerrystä mielessäni. 

Eettinen muoti

Other Stories punoslaukku

Bloggaajat Tarttossa

Zaran farkkumekko

Olen ollut vähän hukassa tyylini suhteen tämän kevään. Talvi meni ihan hyvin, sillä mulla on useampi mukava ja kestävä neule, joissa olo on idamainen. Nyt keväällä tuntuu että vaatteet ei yhtään viesti sitä, miltä haluaisin näyttää tai miten haluaisin pukeutua.

Mulla on tosi hyviä perusvaatteita, mutta ei niitä spessumpia juttuja, joista yleensä tulee se olo, että on löytänyt jotain oman tyylistä. Tämä johtunee siitä, että olen panostanut eettisimmessä ostoksissani hyviin perusvaatteisiin, sillä nehän ovat juuri niitä, joita käytän eniten. On siis järkevää laittaa enemmän rahaa vaatteeseen, jota käyttää paljon, kuin vaatteeseen, joka pääsee päälle pari kertaa vuodessa. Ja koska olen tämän (miltei) puolen vuoden ajan kiinnittänyt erityisen paljon huomiota vaatemielihaluihini ja ostoksiini, en ole ostanut kovin montaa vaatetta. Toivon ihan älyttömästi, että joskus eettisyys, ekologisuus ja trendikkyys voisivat kulkea käsikädessä niin, että kokovalikoimaa olisi kaikenkokoisille ja että hinnat pysyisivät oikeasti kohtuullisina. Tällaisia kivoja brändejäkin on, mutta silti kokonaisvalikoima on edelleen todella suppea. 

Tuntuu hassulta, että vielä vuosi sitten en kokenut huonoa omatuntoa silloin tällöin ketjuliikkeistä ostamistani vaatteista, mutta nyt kun olen kirjoittanut tavoitteestani tänne, tuntuu tämä mekko ihan tosi isolta jutulta. Se on myös vähän hassua siinä mielessä, että vaikka Zara saattaakin olla epäeettisimmin ja -ekologisimmin toimiva ketju, ei kaikki muutkaan mun vaatteet ole sellaisilta brändeiltä, joiden toiminta olisi läpinäkyvää. Kai ajattelen, että koska käytän Reebokin lenkkareita monesti viikossa enkä takuulla kyllästy niihin ennen kuin olen käyttänyt ne loppuun, on mun ok ostaa ne, vaikka en tiedä millaisissa oloissa ne valmistetaan. Tai että se on mun mielestäni pienempi paha kuin ostaa upeat eettisesti valmistetut kalliit tennarit, joita ei sitten kuitenkaan huvita pistää jalkaan. 

Tai mites tuo mun Other Storiesin laukku? Se on luultavasti valmistettu samoissa oloissa kuin kaikki H&M:nkin vaatteet, mutta koska se on Other Storiesin, on brändimielikuva jotenkin parempi. Älytöntä. Onhan se toki nahkaa ja olen ostaessani tarkistanut että se on valmistettu huolellisesti jotta se kestäisi käyttöä, mutta en siltikään tiedä valmistusoloista. Ehkä mietin myös sitä, että koska Other Storiesin vaatteet maksavat enemmän, on sieltä vaatteiden ostaminen harkitumpaa kuin vaikka ketjun sisarliikkeistä Monkista tai H&M:stä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kalliimpi vaate tarkoittaisi tässä tilanteessa parempaa palkkaa tekijöille. 

Tämä on takuulla käytetyin laukkuni ikinä ja toivon ettei se mene ikinä niin huonoon kuntoon, että joutuisin luopumaan siitä. Täytyykin pian viedä se suutarille, jotta olkahihna ei katkea kesken käytön. Vaatteiden huoltaminen, ompelijalla fiksattavana käyttäminen ja kaikenlainen kotihoito kenkien lankkaamisesta neuleiden tuulettamiseen ja oikean pesulämmön valintaan on myös tuttua. Mun ostotottumuksia ohjailee eniten se, että ostan vain asioita joita tarvitsen ja joille tiedän olevan paljon käyttöä. Joskus nuorempana ostin vaatteita paljon impulsiivisemmin ja perustelin itselleni impulsiivisen kirpparishoppailun olevan ok, koska onhan se ekologisempaa. Sanoisin siis, että olen kyllä kehittynyt kovasti, mutta että opittavaa, pohdittavaa ja tutkailtavaa riittää. 

Vagabond mules

mekko – Zara, laukku – Other Stories, kengät – Vagabond 

Tarttossa

En usko että ketjuliikkeiden täysboikotti olisi mikään pelastus, sillä tiedän, että monille naisille tehtailla työskentely saattaa olla ainoa järkevä keino ansaita elanto. En silti voi perustella ostoksiani tuolla ajatuksella enkä toisaalta haluaisi antaa ketjuvaatteiden liikkeille näkyvyyttä blogissa, joka tavoittaa kuukausitasolla kymmeniä tuhansia lukijoita. Toisaalta blogi on kuitenkin päiväkirja – en missään nimessä halua leikkiä mitään pyhimystä ja esittää eläväni tosi eettisesti ja ekologisesti, kun en niin pysty tekemään. Haluan mieluummin olla rehellinen ja kertoa näistä fiiliksistä ja toivoa, että joku innostuu mun pohdintojen myötä miettimään omia kulutustottumuksiaan. Olisinhan helposti voinut jättää jakamatta nämä asukuvat ja vain ohittaa aiheen blogissa, mutta en halua tehdä niin.

Olen myös miettinyt, kannattaako brändeistä puhua nimillä ollenkaan, mutta tuntuisi hassulta kierrellä ja kaarrella ja toisaalta mainitsematta jättäminen saattaisi vain herättää entistä enemmän kiinnostusta googlailla tai arvuutella jonkin tuotteen alkuperää. Olen välillä julkaissut blogissa asukuvia ilman, että olen maininnut tekstissä jonkin ketjuliikkeestä ostetun tuotteen alkuperää, mutta sekään ei oikein tunnu toimivalta ratkaisulta. Voisihan sitä lähtökohtaisesti jättää kuvaamatta asut, joissa olevia vaatteita ei halua hehkuttaa, mutta hmm, eihän se olisi kovin aitoa tässä konseptissa. Toisaalta asukuvien poisjättäminen blogista voisi olla ratkaisu sekin, mutta tykkään itse lukea eniten blogeja, joiden kirjoittajien kuvia nään säännöllisesti. En tiedä miksi, ehkä se auttaa samaistumaan? Onhan omien kuvien jakamiseen muitakin keinoja kuin asukuvat, mutta mutta, tästä rutiinista on hankala poiketa näin kymmenen vuoden jälkeen… :D 

Ketjuliikkeiden eettisyys

Eettinen vaate

On tämä vaateaihe oikeasti ihan mahdoton. Millaisia ajatuksia teissä herää? Samankaltaista pohdintaa löytyy mm. Musla-blogista Mian tontilta sekä Anna Vihervaarasta -blogista, jonka vaatepohdintoihin mun on helppo samaistua. Vitsit kun useampi kirjoittaisi näistä jutuista, kaipaan vertaistukea. Kirsikan vaatepaasto on myös tosi inspiroiva. Olen huomaamattani ajautunut samaan suuntaan vaatekaapin eettisyyshaasteen kanssa, sillä shoppailu on rajoittunut ja vähentynyt paljon näiden eettisyyspohdintojen myötä, vaikken koskaan ole ollut tolkuton himoshoppailija. 

kuvat: Maj / Magicpoks

perjantai

12

toukokuu 2017

7

COMMENTS

Ylellistä luomusilkkiä

Written by , Posted in Muoti

Vitsit tämän viikon kelit ovat olleet ihan omaa luokkaansa – ollaan naurettu toimistolla ääneen, kun ikkunan takaa vuorotella paistaa aurinko, pyryttää lunta tai sataa rakeita. Ihan uskomatonta, että yhdessä päivässä voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa!

Toivon todella, että pian päästään viime kevään lukemiin ja kulkemaan paljain säärin, olis nimittäin kesävaateinnostusta vaikka muille jakaa. Tai jos nyt pääsisi edes aloittamaan paljaista nilkoista ja ainakin vähän totisemmin haaveilemaan tulevan kesän illoista, joina aion viipottaa ympäri kaupunkia kevyissä silkkivaatteissa. Näissä Whitetailin uutukaisissa nimittäin: 

Whitetail luomusilkki

Whitetail luomusilkki culottes

Saatatte muistaa Whitetailin ihanat alpakkaneuleet, joista kirjoitin talvella. Tiesin jo silloin, että keväällä tuotevalikoima tulee laajenemaan ihanilla luomusilkeillä ja vaikka en ollut nähnyt uutuustuotteita, tiesin, että tulen pitämään niistä. Whitetail nimittäin taitaa todella hyvin kauniiden ja monikäyttöisten vaatteiden teon. Mulla on päälläni valkoiset culottesit ja valkoinen silkkitoppi – toimivat sekä yhdessä että erikseen ja voisin kuvitella pukevani kummankin vaatteen sekä arkeen että juhlaan. 

Luomusilkki-uutuudet ovat myynnissä Whitetailin verkkokaupassa. Hinnat ovat todella kohtuulliset kun ottaa huomioon materiaalit, eettisyyden ja ekologisuuden – silkkitoppi (jota saa myös mustana) on 97 € ja valkoiset culottesit 159 €. Samanmalliset mustat silkkihousut pitkällä lahkeella kuuluvat myös valikomaan, hinta on sama. Mallistoon kuuluu myös kaunis ja ajaton silkkimekko mustana – sen tulette näkemään päälläni myöhemmin; sitten kun on niin lämmin, että silkkimekossa tarkenee paljain säärin. 

Whitetail vaatteet

Whitetail ekologiset vaatteet Suomesta

Nään itseni haahuilemassa jossain eurooppalaisessa kaupungissa kesähelteellä tässä kokovalkoisessa asussa. Ehkä Italiassa, ehkä ensi syksynä? Toivotaan, että tänä kesänä saisi nauttia hellepäivistä Suomessakin. Silkki tuntuu kesähelteellä ihanan viileältä iholla ja on muutenkin hengittävä ja luonnollinen materiaali. Luomuna vielä tavallista ekologisempi. Käytin koko viime talven silkkitoppia neuleiden alla, sillä silkki lämmittää viileällä säällä ja kuumalla säällä viilentää. Eron oikeasti huomaa ja siksi silkki onkin kiva materiaali ympäri vuoden. 

Whitetailin mitoituksesta sen verran, että mulla on kuvissa päälläni XS-kokoinen toppi ja samankokoiset housut. Toppi on aavistuksen iso, mutta tuollaisena reilumpana tosi kiva. Housut sen sijaan ovat vyötäröltä sen verran isot, että mun täytyy varmaan pikkuisen pienennyttää näitä, jotta ne istuisivat mulle haluamallani tavalla. Tämä malli on tarkoitettu asettumaan lantiolle, mutta minulle malli sopisi paremmin vyötärölle asettuvana – silloin lahkeetkin jäisivät oikeaoppisesti lyhyemmiksi. Maj kokeili malliston mustia silkkihousuja ja hänelle (n. 170 cm) ne ovat täydellisen pituiset korkojen kanssa. 

Valkoiset silkkihousut Whitetail

Ekologiset silkkivaatteet

Luomusilkki

Vaikka tänä viikonloppuna ei vielä pärjää ohuissa silkkihousuissa, näyttää sääennuste aika lupaavalta. Olen tehnyt koko aamun töitä sellaisella vimmalla, että pääsen ajoissa viikonlopun viettoon – ihan parasta, sillä pikkusisko tulee visiitille luokseni. Ohjelmassa on ainakin herkuttelua, kivoissa putiikeissa kiertelyä ja lasilliset kuohuvaa. Ai että.

Suloista viikonloppua, toivon niiiiin kovasti, että aurinko hellii! x 

kuvat: Nina / Tunnetila
Vaatteet saatu/kuvauslainassa Whitetailitla

tiistai

25

huhtikuu 2017

2

COMMENTS

On my mind x 5

Written by , Posted in Lifestyle

/// kuvat Miss Moss:n kautta,  Ricardo Bofill & Tekla Evelina Severin

Paikka, jonne haluaisin päästä: La Muralla Roja

Oon varmaan pinnannut kymmeniä täällä otettuja kuvia eri Pinterest boardeilleni, enkä vain pääse yli tästä vuosienkaan jälkeen. Ihan mieletön! Tuolla sais kuvattua niiiin kauniita kuvia ja siis öö mites toi katolla oleva uima-allas? Ihan ok. Ricardo Bofillin vuonna 1973 suunnittelema rakennus on todella ajankohtainen. Arvaatteko mikä on parasta? Tuonne pääsee yöpymään! Esim. Airbnb:n kautta. Yksi juttu vain; miksi noin upea rakennus kätkee sisälleen noin tavallisen huoneiston? Come on, pikkuisen panostusta! 

kuvitus: Taika Mannila for Sugar Helsinki 

Paras self help: Magic x Sugar -juttusarja Sugarin blogissa

Taika Mannilan upeat kuvitukset ovat naurattaneet ja saaneet nyökyttelemään päätä jo pitkään, joten on ihan supersiistiä, että jatkossa Taika kuvittaa meille Sugarin blogiin parhaat elämänviisaudet. Kuvituksissa seikkailee fiktiivinen Sugar Gang. Kurkkaa täältä Magic Mannilan haastattelu!

Haaveiden kesäkassi: Someware-merkin ihanat, käsin punotut kassit ovat saaneet mut huokailemaan ihastuksesta. Itse kassi on kohtuullisen hintainen, mutta postikuluja tulee miltei kolmekymppiä kaupan päälle, joten jäin hauduttelemaan ostopäätöstäni. Mutta arvaatteko mitä, mulla kävi tuuri ja löysin kirpparilta tällaisen kesäkassiksi, joten ei tarvitsekaan ostaa uutta. Nämä  ovat niin kauniita ja huolella käsin valmistettuja, että ajattelin että ehkä joku teistä saattaisi ilahtua tästä vinkistä. Someware lahjoittaa jokaisesta ostoksesta tietyn prosenttiosuuden yhteisöille, jotka nämä tuotteet valmistavat. Super! 

Epämukavuusalueella: Huh huh, enpä  ole aikoihin ollut yhtä tällättynä! Sape loihti mulle siistin meikin Asennemedian kuvauksiin ja vaikka aluksi jännitinkin, että onko irtoripset too much, niin kannatti vain luottaa guruun – kuvissa meikki tuntui toimivan täydellisesti. Mutta yks juttu; enkö mä ikinä tule tottumaan kuvattavana olemiseen?! Tätä hommaa on nyt harjoiteltu kymmenen vuotta kummiskin, hmm. 

Paras kampanja: Älä kerro Martille. Olettehan jo kaikki kuulleet tästä? Ihan uskomattoman hyvä toteutus ja vaikka asia on vakava, se on tuotu esille syyllistämättä. Syyllistäminen takuulla toimii joskus sekin, mutta tämä on innostavaa! Jos vain voi, niin kannattaa lahjoittaa – esimerkiksi lounaan tai take away -kahvin verran.