365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

hyvinvointi Archive

sunnuntai

21

tammikuu 2018

6

COMMENTS

Ei ehdottomuudelle & vilukissan talvisalaatti

Written by , Posted in Hyvinvointi, Ruoka

* Kaupallinen yhteistyö Apetina & Asennemedia

Rakastan ruokaa ja syömistä, siihen liittyviä perinteitä ja uusia kokeiluja. Pitkäksi venyneitä illallisia ja lounaita, jotka vievät hetkeksi pois arjen hulinasta. Rauhassa ja yhdessä syödyt aamupalat ja venyneet aamut ovat ehkä parasta mitä tiedän ja yhdessä kokkailu on kiinnostavaa, sillä keittiössä häärätessä oppii uutta tutustakin tyypistä. Reissuissa on ihan parasta haahuilla paikallisissa ruokakaupoissa ja ulkona syöminen on toisinaan arjen pelastus, mutta siltikään en aina jaksa panostaa omaan syömiseeni, varsinkaan arki-iltoina töiden jälkeen. Ihan liian usein huomaan syöväni avokadoleipiä iltaruuaksi vaikka tiedän, että oikeasti kroppani kaipaa kunnon ruokaa; värejä ja lämpöä. 

Puolilämmin talvisalaatti vilukissoille

Ei ehdottomuudelle

Olen aika tarkka siitä mitä syön, mutta en missään nimessä ehdoton tai tiukkapipoinen. 

Moni varmasti ajattelee että olen kasvissyöjä, mutta se ei ihan täysin pidä paikkaansa, vaikka se onkin lähimpänä totuutta, jos pitää valita yksi ruokavalio. On paljon helpompi sanoa olevansa kasvissyöjä kuin eritellä, että no jooo, syön myös hirvenlihaa käydessäni vanhempieni luona (ja esittää perustelut sille, että se on mielestäni ekologisinta ja eettisintä – ja mahdollisesti terveimmin elänyttä – lihaa mitä voi olla) ja että joo, syön myös kalaa, mutta nykyisin ostan vain sertifioituja kalalajeja (tai sitten syön kalaa esim. syödessäni sushia paikoissa, joiden tiedän käyttävän vain eettisesti pyydettyä kalaa). Ja että joo, syön juustoja, mutten maitoa enkä kermaa – paitsi kyläillessäni jonkun luona, joka on tehnyt mulle vartavasten ruokaa. Tai joskus ravintolassa jos ei ole muita vaihtoehtoja. 

Ja kun tuohon litaniaan lisäisi sen, että välttelee lisättyä sokeria ja valkoisia viljoja, asettaa esim. ystäville aika pitkän listan muistettavia asioita kyläillessä. Siksi on helpompi todeta olevansa kasvissyöjä ja sitten syödä kyläillessä huolettomammin gluteenia ja sokeria mitä omassa arjessa – mun maailma ei nimittäin siihen kaadu. On ihan eri asia olla allerginen tai vaikka keliaakikko jolloin ruokavaliosta kiinnipitäminen on ehdotonta, mutta mulle on helpompaa joustaa välillä kuin kantaa eväitä paikasta toiseen tai aiheuttaa muille harmaita hiuksia mun valintojeni vuoksi. Jos on tosi tarkka siitä mitä syö, on omien eväiden vieminen mukanaan vähintä mitä voi tehdä läheisilleen. 

Koetan olla olematta ehdoton, sillä olen huomannut käytännön kautta, että minkäänlainen ehdottomuus ei sovi mulle. Ei ruoka- ja ravintojutuissa, mutta aika harvassa asiassa muutenkaan. Jos kiellän itseltäni jotain täysin, alan ihan takuulla himoita juuri sitä kiellettyä asiaa. Jos mulla kieltämisen sijaan on kirkkaana mielessä, miksi toimin tietyllä tavalla, pystyn pitäytymään paremmissa valinnoissa paljon sinnikkäämmin kuin kieltämällä haitalliset jutut.

Jos esimerkiksi päätän, että nyt alan leipä- ja viljalakkoon ja täysin gluteenittomaksi, himoitsen ihan takuulla koko ajan leipää, pizzaa ja pastaa vaikka normiarkena en edes valitsisi noita ruuikseni. Jos taas mietin, että okei, olisi kiva jos ei turvottaisi ja voi olla että ihoni olisi paremmassa kunnossa, jos en söisi paljoa viljoja,  pystyn paljon helpommin valitsemaan niiden sijaan jotain muuta, enkä stressaa päätöksestä samalla tapaa, kuin stressaisin silloin kun olen kieltänyt itseltäni jotain täysin. Ero on pieni ja ihan täysin pään sisällä, mutta sillä on mulle itselleni suuri ero. Sama koskee ruokaa ja ruokafilosofiaani kokonaisvaltaisesti. Puhuin tästä aiheesta taannoin myös lääkärin kanssa, jonka mielestä oli todella hyvä, ettei ruokavalio ole pakon sanelema ja ehdoton. 

En ole ihan varma olenko koskaan aiemmin sivunnutkaan blogissa tätä aihetta sen tarkemmin, mutta joskus nuorempana mun syömiset menivät vähän liian harkituiksi ja oli hetkiä, kun ruoka ei tuonut mitään iloa vaan ainoastaan aiheutti harmia ja päänvaivaa. Onneksi ruuasta ei koskaan tullut itselle ihan älytöntä ongelmaa, mutta niinkin olisi voinut käydä yläaste- ja lukioikäisenä kun kaveriporukassa ja lähipiirissä muutenkin oli monta ruuan, syömisen ja itsetunnon kanssa kamppailevaa ja omasta painostaan ihan liikaa murehtivaa nuorta tyttöä. Noista ajoista jotain oppineena en halua viedä syömistäni liian ehdottomaan suuntaan vaan pyrin mieluummin pitämään suuret linjat kunnossa (kasvispainotteinen, puhtaisiin ja tuoreisiin raaka-aineisiin pohjautuva ruokavalio), jotta ei tarvitse olla koko ajan ihan tosi tarkka tai punnita jokaista ruokaan liittyvää valintaa kovin tarkasti. 

punajuuri-bataatti-fetasalaatti

Enemmän oikeaa ruokaa

Mun tämän vuoden uuden vuoden lupauksiin kuuluu panostaa enemmän eväisiin ja siihen, että söisin kotona iltaisinkin oikeaa ruokaa. Työpäivän jälkeen ei aina jaksa kokata itselleen mitään, etenkään, jos syö yksin. Siksi olen alkanut kehitellä sellaisia ruokia, jotka voin valmistaa illalla sekä iltaruuaksi että seuraavan päivän evääksi. Loppuvuodesta tuli syötyä ihan mitä sattuu ja sen huomaa olossa, joten olen tehnyt nyt aika paljon salaatteja ja keittoja ja koettanut taas vähentää vehnää ja lisättyä sokeria ruokavaliossani. 

Arjessa parasta, edullisinta ja terveellisintä ruokaa saa kun tekee itse hyvistä raaka-aineista. Innostuin, kun luin hetki sitten Eevan tekstin kotona laitetusta ruuasta ja mulle postauksen tärkein anti kiteytyi tähän: ”–on päästävä yli siitä ajatuksesta, että yksinelävä ei ansaitsisi hyvää, kotona kokattua ateriaa, vaikka joka päivä.” Juuri niin! Haluan syödä hyvin tehtyä ruokaa silloinkin, kun syön itsekseni. 

Apetinalla on tammikuun ajan ollut käynnissä kampanja, jossa rohkaistaan suhteellisuuteen ja armollisuuteen itselle ja kannustetaan siihen, että tiukkojen dieettien ja kurin sijaan jokaisen päivän voi ottaa mahdollisuutena tehdä itselleen hyvää. Erityisesti maanantaisin uuden viikon alkaessa voi ja kannattaa panostaa terveelliseen ja ravitsevaan ruokaan. Kun tätä kamppista ehdotettiin mulle, oli spontaani reaktioni ”joo!”, sillä Apetinan juustot ovat tuttuja ja käytössä arjessa. Ne löytyvät helposti pienimmänkin lähikaupan valikoimasta ja nuo valmiit Apetina snackit ovat helppo valinta silloinkin, kun kasaan salaatin vasta työpaikalla. Kuten tiedätte, käytän juustoja, vaikka muita maitotuotteita välttelenkin: en huomaa juustojen vaikuttavan ihooni tai olooni negatiivisesti, kun muut maitotuotteet eivät enää tee hyvää oloa. 

Mun arkinen suosikkini on salaatti, joka toimii sekä puolilämpimänä (samana iltana valmistettuna) että kokonaan kylmänä (seuraavan päivän eväänä). Tämän salaatin tekoon menee uunissa kypsyvien juuresten vuoksi hetki, mutta samalla voi vaikka kuunnella podcasteja ja kun juureksia paahtaa kerralla isomman satsin, on ruokaa valmiina seuraavaksikin päiväksi. Halusin jakaa reseptin teille, sillä vaikka se on helppo, se on toimiva ja monipuolinen ja just sellainen, jonka jaksaa tehdä silloinkin, kun ruuanlaitto ei huvittaisi mutta haluaa syödä hyvää itsetehtyä ruokaa. Tämän kanssa pääsee helpolla.

Salaattijuusto salaatti uunipaahdetuilla juureksilla

Täyttävä papusalaatti juustolla & siemenillä

Pohjaksi babypinaattia tai lehtikaalia
Kirsikkatomaatteja
Puolikas avokado

···
Punajuurta
Bataattia
Oliiviöljyä
Mausteita 

···
Mustapapuja
Lehtipersiljaa tai persiljaa
Apetina-juustoa (esim. aurinkokuivattu tomaatti
Seesaminsiemeniä 
Pekaanipähkinöitä

Kuori ja pilko bataatti ja punajuuret (esim. puolikas bataatti ja kolme neljä punajuurta kahta tai kolmea annosta varten), laita uunipellille leivinpaperin päälle ja kaada päälle pikkuisen oliiviöljyä ja mausta mielesi mukaan. Punajuurien päälle en laittanut mausteita, mutta bataattien päälle laitoin juustokuminaa, cayanne-pippuria, voimakasta paprikaa, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa 225-asteessa kunnes ovat kypsiä. 

Huuhtele ja pilko tarpeen mukaan muut raaka-aineet. Jos kaadat Apetina-purkista salaatin päälle öljyä, et välttämättä tarvitse erikseen muuta kastiketta. 

Tässä talvisessa salaatissa on sen verran proteiinia (pavuista, pähkinöistä, siemenistä ja juustosta) että tällä jaksaa hyvin, etenkin jos salaatin kaverina syö vaikka siivun siemenleipää hummuksella – testattu, toimii! 

Arla Apetina salaattijuusto

Jos haluat salaatista pikkuisen juhlavamman, korvaa pinaatti lehtikaalilla ja paahda pekaanipähkinät pannulla hunajassa. Ai itku miten hyviä hunajapaahdetut pähkinät ovat juuston ja paahdettujen juuresten kanssa ja lehtikaali antaa salaattiin voimakkaamman maun. En yleisesti ottaen tykkää syödä pelkästään kylmiä ruokia talvella, kun tuntuu että olen muutenkin koko ajan viluinen, mutta tällainen puolilämmin salaatti toimii hyvin ja uunijuureksia voi maustaa mielen mukaan lämmittävillä mausteilla. Joskus pilkon tuoretta chiliä salaatin päälle – sekin toimii lämmittävänä elementtinä! 

Tämä uusi eväs-rutiinini ei ole vielä ihan rutinoitunut, mutta olen ajatellut, että voisin alkaa kokkailla aina maanantai-iltaisin joogan jälkeen itselleni iltaruuan yhteydessä myös seuraavan päivän eväät. Jos viikossa söisi vaikka kaksi tai kolme kertaa itsetehtyä lounasta, olisi helppo vaikuttaa ruokavalion monipuolisuuteen ja terveellisyyteen. 

lauantai

6

tammikuu 2018

4

COMMENTS

Enemmän ja parempaa

Written by , Posted in Hyvinvointi

On kyllä huvittavaa, miten joidenkin asioiden tärkeyden tiedostaa todella hyvin, mutta silti niitä on arjessa helppo laiminlyödä. Mulle uni on tällainen asia; nukkuminen on ihan parasta ja tiedän tarvitsevani 7,5-8h yöunet, mutta silti nukun tosi usein paljon vähemmän.

Olen luontaiselta rytmiltäni iltavirkku ja saan usein iltakymmenen jälkeen mielettömän draivin hoitaa asioita ja usein juuri silloin esimerkiksi kirjoittaminen sujuu kuin itsestään, vaikka päivällä en saisi tekstiä millään kasaan. Iltaisin pääsen helposti flow-tilaan, jonka ansiosta saatan havahtua tuntien päästä siihen, että jahas, aikaa nukkumiselle on enää viisi tai kuusi tuntia ennen herätystä.

Aamuheräämisistä en juuri luista, sillä aloitan työt lähes aina klo 8:30 tai 9:00 – aika usein kotoa käsin ja siirryn toimistolle pikkuisen myöhemmin. En ehdi nukkua päiväunia enkä tiedä tekisivätkö päiväunet mulle hyvää vai eivät, sillä välillä olo on torkkujen jälkeen niin tokkurainen, ettei mistään tulee yhtään mitään. Viikonloppuisin koetan tasata unitilannetta mutta jos se ei onnistu, olen ihan puhki. Tiedän myös sen, että jo parien lyhyiden yöunien jälkeen mun vastustuskykyni heikkenee ja tulen helpommin kipeäksi – silloin parhaiten auttaa pitkät yöunet ja lepo. Todella paradoksaalista ymmärtää syyt ja seuraukset mutta silti toimia niiden vastaisesti. 

Kuuntelin vuoden ensimmäisenä kirjana Voittamisen anatomian ja inspiroiduin sen ansiosta miettimään nukkumista ja sitä, miten jatkuva vähäunisuus vaikuttaa tehokkuuteeni ja jaksamiseeni. Vaikka tiedänkin olevani aika tehokas arjessa, en voi olla miettimättä miten paljon vähemmän saattaisin rasittua omasta arjestani, jos nukkuisin enemmän. Tiedän hyvin, ettei kuuden tunnin unet riitä mulle arjessa, joten miksi ihmeessä mun on silti niin helppo karsia juuri yöunesta? Enhän ikinä skippaa ruokaakaan koska tiedän, että ilman säännöllistä ateriarytmiä mistään ei tule mitään. Miksi unesta on sitten niin helppo nipistää? Koetan keksiä konkrettisia keinoja siihen, että menisin aiemmin nukkumaan ja se, että kirjoitan tästä tänne, tekee tästä mulle konkreettisempaa. Asioiden ääneen sanominen tai ylöskirjoittaminen auttaa mun kohdallani aina, tuntuu että sitten en voi enää velmuilla vaan asialle on oikeasti tehtävä jotain. Ehkäpä raportoin unijutuista myöhemmin lisää. Taannoisen Offline-aikahaasteen mukaisesti aion ainakin laittaa puhelimeni kiinni puolituntia ennen nukkumista, sitä Hintsakin suositteli hyvinvointimallissaan.

Kirjasin pari iltaa sitten tavoitteita ja ajatuksia tästä alkaneesta vuodesta ylös muistikirjaan ja unen määrään panostaminen on kyllä tämän vuoden isoin hyvinvointitavoite. Ruoka-asiat ovat aika mallillaan ja viime vuoden aikana olen myös saanut säännöllisestä liikkumisesta osan arkeani. Toki kaikkea voi aina petrata, mutta uskon että kun saan myös nukkumisen paremmalle tolalle, paranevat muutkin hyvinvoinnin osa-alueet entisestään siinä samalla. Väsyneenä on helpompi valita ratikka kävelemisen sijaan ja väsyneenä tekee mieli herkutella jatkuvasti. 

Kirjasin tämän vuoden lupauksiin myös meditointiharjoittelun – mun on pitkään pitänyt tehdä siitä itselleni tapa, mutta ”en ole ehtinyt”, heh heh. Kolleegani Oonan esimerkistä inspiroituneena otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja aloitin uuden tavan. Koetan alkuun meditoida ilman ohjausta taustamusiikin avulla, mutta jos siitä ei tule pidemmällä aikavälillä mitään, taidan panostaa ja ostaa Headspace-sovelluksen, jonka testijakson olen käyttänyt jo ajat sitten ja todennut puhujaäänen miellyttäväksi. 

Oletteko te miettineet jotain lupauksia tai tavoitteita tälle vuodelle? ◠ ◡ ◠ 

torstai

14

joulukuu 2017

7

COMMENTS

Mehustamisen ABC & talviset mehureseptit

Written by , Posted in Ruoka

* Kaupallinen yhteistyö, Wilfa

Oon niin innoissani etten kestä!! Mehustin on tullut taloon! 

Omena-inkivääri-sitruuna-kaneli-mehu

Omena-inkivääri-sitruuna-kaneli-mehu; täydellisen lämmittävä talvimehu

Mehustaminen on hassu juttu; tuntuu että vuosi vuoden jälkeen siitä edelleen revitään mitä ihmeellisempiä ”mehustaminen ei sittenkään kannata!” -tyylisiä kohuotsikoita. Ihan kuin yhtään mikään asia kannattaisi jos homma menee överiksi.

Mehustamista verrataan monesti smoothieiden tekoon ja parjataan siksi, että mehustaessa hedelmien ja vihannesten kuidut jäävät hyödyntämättä toisin kuin smoothieissa. Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta mun ruokavaliossa mehut ja smoothiet eivät aja samaa asiaa; mehut ovat aamun käynnistäjiä ja vitamiinipommeja siinä missä smoothiet kuuluvat mulla olennaisesti varsinkin kevääseen ja kesään ja silloin ne näyttelevät tärkeää välipalan tai jopa kevyen ruuan roolia. Mun smoothiet on ruokaisia ja täyttäviä kun taas mehusta haluan tummia ja kirkkaita värejä ruokaympyrääni, vitamiineja, antioksidantteja ja energiaa. 

Kohtuus kaikessa, myös mehuissa – vaikka mun mielestä tähän aikaan vuodesta saa mennä vähän överiksikin, kun värejä ja vitamiineja olisi varsin suotavaa tankata tavallista enemmän. Ja itsetehty mehu on kuitenkin ihan eri juttu mitä kaupan täysmehut ja ”tuoremehut”. 

Mehustamisvinkit - mehustamisen abc

Sain itselleni yhteistyön myötä Wilfan Largo Slow Juicer -mehustimen. Itseasiassa toivoin juuri tätä, sillä mietin Wilfan eri mehustimia vertaillessani, että tämän hintaiseen laitteeseen raaskisin itsekin panostaa ja siksi tuntuu luontevalta kirjoittaa juuri tästä, eikä sarjan kalleimmasta mehustimesta. Ekaksi mehustimikseni en ehkä raaskisi suorilta ostaa usean sadan euron konetta, mutta laadukasta ostaessa on hyvä varautua parinsadan panostukseen. Wilfalta löytyy myös huomattavasti kalliimpia laitteita, mutta koska kuulin pariltakin eri tyypiltä kehuja juuri tästä keskihintaisesta Largosta, päätin valkata tämän. Tämä on muuten myös Tekniikan maailman laitevertailun testivoittaja

Largo on itseasiassa yllättävän kompaktin kokoinen, olin varautunut sen vievän enemmän tilaa keittiön tasolta. Nyt se mahtu vedenkeittimen, kahvinkeittimen ja smoothievempaimen viereen ihan näppärästi. Kasaaminenkin on helppoa vaikka pitää olla tarkka siitä, että osat menevät oikein paikoilleen; kun kasaamisen tekee kerran ajatuksella sujuu se ja purkaminen jatkossa nopeasti. Mehustimen osat kannattaa pestä aina heti mehustamisen jälkeen, sillä kuitupitoinen mössö tarttuu muuten tosi tiukasti kiinni eri osiin. Tuoreeltaan pelkkä juoksevan veden alla huuhtelu riittää osien puhdistamiseen.

Testissä Wilfa Largo mehustin

Lehtikaali-kurkku-päärynä-kiivi-lime-mehu

Lähdin testailemaan mehustamista innolla enkä ole vielä saanut aikaiseksi mitään karmeita yhdistelmiä. Nyt talvella hyödynnän satokauden hedelmiä ja kasviksia eli mehustan sitrushedelmiä, persimonia, omenaa, lehtikaalia, ananasta, granaattiomenaa ja päärynää. En kyllä malta odottaa kesää ja eri yrteillä maustettujen melonimehujen testailua… mmh! Mutta mutta, aloitetaan perusjutuista: 

Vinkkejä mehustamiseen:

  • Valitse mehua kohden 3-6 raaka-ainetta; sen enempää ei tarvita. Suosi tuoremehuissa luomua mahdollisuuksien mukaan
  • Kuori sitrushedelmät ja poista valkoiset, kitkerät osat veitsellä. Pehmeäkuorisia hedelmiä ja vihanneksia (kuten omena, päärynä, inkivääri ja porkkana) ei tarvitse kuoria, huolellinen pesu riittää
  • Aloita mehustaminen sitruksista, jos mehuun tulee myös helposti tummuvia raaka-aineita; näin ne säilyttävät värinsä kirkkaina
  • Jos haluaa mehuista kauniin värisiä, kannattaa mehustaa keskenään saman väripaletin kasviksia ja hedelmiä
  • Tuoremehu on parhaimmillaan heti valmistuksen jälkeen, mutta säilyy mun empiiristen kokemusten mukaan päivän pari jääkaapissa
  • Kannattaa säästää kivoja lasipulloja itsetehtyjä mehuja varten. Jos etiketit eivät lähde pelkällä liottamisella, kannattaa kokeilla ruokaöljyllä! Kaadan vähän öljyä esim. keittiöpyyhkeeseen ja hankaan vesihauteessa pehmenneen etiketin liimoineen pois
  • Pidä tippalukko suljettuna mehun puristuksen ajan jotta laite ehtii sekoittaa mehusta tasaista ja avaa lukko vasta lopuksi valuttaaksesi mehun kannuun

Alkalisoiva vihermehu

Tuorepuristetut mehut - reseptiikkaa

Olen ehtinyt testata reilussa viikossa jo ties kuinka monta reseptiä (moi vaan lähikaupan tyypit, tämän takia oon tyhjännyt hedelmä- ja vihannesosastoa tavallistakin aktiivisemmin) joten tässä pari suosikkiani: 

Oranssi energiamehu

2 porkkanaa 
2 appelsiinia
1/5 ananasta 
1/3 sitruunaa 
pala inkivääriä 

//////

Herkullinen vihermehu

2-3 oksaa lehtikaalia
2 päärynää 
1 kiivi 
1 omena
puolikas kurkku

pala inkivääriä 

//////

Pinkki talvimehu

1 isohko omena
puolikas granaattiomena
2 appelsiinia

+ kokeile maustaa valmis mehu kardemummalla!

 

Mehujen maustaminen

Tämä ylläoleva talvinen kardemummalla maustettu vihermehuohje löytyy Mehuisan facebookista videolta – olin nimittäin hetki sitten Mehuisan ihanan Jasminin vieraana kokeilemassa mehustamista ekaa kertaa ikinä – jep, siitä on videomatskua! Kokeiltiin mehujen maustamista ja sehän sujui hyvin, ensikertalaiseltakin. Tosin videon perusteella mulle haastavinta oli limen viipaloiminen, heh… Lisää herkullisen kuuloisia reseptejä löytyy Mehuisan sivuilta – siinä on muuten harvinaisen kauniilla kuvilla varustettu sivusto. 

Mehustamisen terveyshyödyt

Onko mehustaminen teille tuttu juttu? Otan lämmöllä vastaan teidän suosikkireseptit, jos haluatte jakaa omianne! Ja toivottavasti mehureseptit kiinnostavat, niitä on takuulla luvassa tulevaisuudessa lisää.