365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

kirjat Archive

sunnuntai

14

tammikuu 2018

3

COMMENTS

Oivallus kirjojen lukemisesta

Written by , Posted in Lifestyle

Luin joululomalla loppuun Elena Ferranten Uuden nimen tarinan, se on toinen osa Napoli-sarjaa, johon on muuten ihan juuri ilmestynyt kolmas osa suomeksi – en malta odottaa että pääsen lukemaan sen!

Ferranten Napoli-sarjan kaksi ensimmäistä osaa suorastaan ahmin ja nauratti, kun spottailin muiltakin vastaavia lukukokemuksia Insta Storiesista joululomalla. Nämä ovat kirjoja, joiden kanssa havahtuu siihen että on jo aamuyö ja olisi pitänyt olla nukkumassa ajat sitten. 

Elena Ferranten Uuden nimen tarinanNapoli-sarjan ensimmäisestä osasta kirjoitin täällä. Toinen osa oli aivan yhtä hyvä, mutta nyt kun lukukokemuksesta on jo hetki, en enää oikein osaa analysoida ja eritellä sitä. Olen kirjoja lukiessani vähän sellainen, että uppoudun fiilikseen ja tarinaan ihan täysin lukemisen ajaksi, mutta saatan hetkessä kirjan loppuun lukemisen jälkeen unohtaa henkilöhahmojen nimet ja jotkut isot juonenkäänteet kun taas jotkin yksityiskohdat ja fiilikset saattavat jäädä mieleen pitkäksikin aikaa.

Kuulostaako tutulta, vai oletteko te sellaisia, että muistatte jälkikäteen kokonaisuuden ja hahmot tosi hyvin? Mulla on sama homma tv-sarjojen ja elokuvienkin suhteen; uppoudun ja eläydyn, mutta voi hyvin olla etten muista olenko nähnyt jonkun leffan vai en, etenkin jos se ei ole sykähdyttänyt. Ja vaikka olisikin, saatan muistaa vain yksityiskohtia, jonkin tietyn kohtauksen tai vaikka jonkin irrallisen lauseen. Vähän hassua ehkä, mutta tämän vuoksi en nyt ala analysoida Uuden nimen tarinaa sen tarkemmin, mutta suosittelen kyllä lämmöllä koko Napoli-sarjaa. Ferrante kuvaa naisten välistä ystävyyttä, naisena olemista, kasvamista ja sosiaalisia rooleja jotenkin aivan älyttömän tarkasti ja samaistuttavasti. 

Hanya Yanagiharan Pieni elämä arvosteluNyt mulla on kesken kaksi kirjaa: Hanya Yanagiharan Pieni elämä ja Yuval Noah Hararin Sapiens. Onneksi ne ovat keskenään niin eri tyyppiset, että ei haittaa vaikka niitä lukee vuorotellen. En ole Pienessä elämässä vielä kovinkaan pitkällä, mutta olen kuullut siitä niin paljon kehuja etten malta odottaa että pääsen sen kanssa vauhtiin. Sapiensin jälkeen on ihan pakko lukea Homodeus, joka kuumottaa jo vähän etukäteen. 

Olen tainnut muuttua kirjojen lukijana pikkuisen rennompaan suuntaan, sillä ennen olin ihan ehdoton siitä, että luen kirjan kerrallaan – ja loppuun asti, vaikka en pitäisi siitä. Nyt ajattelen, että miksi ihmeessä huono kirja pitäisi lukea loppuun? Enhän katso huonoa sarjaakaan loppuun ja jätän surutta huonon leffankin kesken, miksi kirja on tuntunut tähän mennessä jotenkin niin arvokkaalta, ettei sitä saisi jättää kesken?

Tämän oivalluksen myötä olen lukenut enemmän ja kuunnellut enemmän äänikirjoja – joitain olen jättänyt kesken, mutta ennen kaikkea olen lukenut ja kuunnellut kirjoja paljon aiempaa enemmän. 

* kuvien kirjat saatu pr-kappaleina

maanantai

30

lokakuu 2017

5

COMMENTS

Kirjavinkki: Elena Ferrante – Loistava ystäväni

Written by , Posted in Lifestyle

Elena Ferrante - Loistava ystäväni

Elena FerranteLoistava ystäväni 

Enpä ole hetkeen lukenut yhtä hyvää kirjaa (vaikka tykkäsin esim. Tytöt-kirjasta kovasti, herätti tämä mussa paljon suurempia tunteita). Elena Ferranten Loistava ystäväni on Napoli-kirjasarjan ensimmäinen osa. Se on kiehtova romaani jonka keskeisimpiä teemoja ovat ystävyys, rakkaus, yksilönvapaus, yhteisön merkitys ja naisten asema miesten hallitsemassa maailmassa. Tapahtumat sijoittuvat Napolin köyhimpiin työväenluokkaisiin alueisiin toisen maailman sodan jälkeisenä aikana. 

Ferranten Napoli-kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat olleet myyntimenestyksiä niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja mystisyyttä ja kiinnostavuutta ei ainakaan vähennä se, että kirjailija on onnistunut pysymään tuntemattomana salanimensä ansiosta. Kirjailijan henkilöllisyyttä on arvuuteltu ja selvitetty paljon mutta kirjan kustantaja ei ole tunnustanut mitään arviota todeksi. Itselleni tuli sellainen fiilis, että kirjoittajan on pakko olla nainen, sillä hän kuvaa kahden tytön (ja ensimmäisessä kirjassa myöhemmin nuoren naisen) välistä monimutkaista ystävyyssuhdetta niin hyvin. Kirjailijan henkilöllisyys ei kiinnosta sen enempää vaan musta on aika siistiä, että se on pysynyt salassa, mutta on kiinnostavaa miettiä onko tarinassa kuinka paljon kirjailijan omaa elämänkertaa. 

Mun on vaikea tiivistää, miksi kirja oli niin hyvä ja miksi tekee mieli lukea toista osaa hitaasti ja rauhassa, kaikesta nauttien. Ehkä siksi, että usein fiktionnälkään kelpaa tv-sarja tai elokuva ja fiktiiviset kirjat eivät aina onnistu vakuuttaamaan täysillä, mutta tämä onnistui? Tyyli on realistinen, vaikka tarina onkin fiktiivinen. Ehkä tämä oli niin hyvä siksi, että kirjan pääteemana on romanttisen rakkauden sijaan ystävyys? Ehkä siksi, että Napolista tulee kiehtova fiilis ja että tekisi mieli matkustaa sinne haahuilemaan kujille, toreille ja rannoille, jotka kirjassa mainitaan? 

Helinä Kankaan suomennos on todella hyvä ja soljuva ja vaikka Napoli-sarjassa on hulluna henkilöhahmoja, on tarinaa miellyttävä seurata ja eri henkilöhahmot helppo muistaa. Se ei ole itsestäänselvää ja kirjaa aloittaessa vähän kahvahdinkin ekojen aukeamien hahmolistausta, josta voi tarinan edetessä tarkistaa kuka kirjan hahmo on kyseessä ja mihin perheeseen tämä kuuluu. 


Oletteko te lukeneet viime aikoina hyviä kirjoja? Jahka olen lukenut Ferranten Napoli-sarjan tokan osan, Uuden nimen tarinan, taidan lukea loppuun Zadie Smithin Swing Timen joka jäi aiemmin kesken tai sitten voisin syventyä vaikka uusimpaan Murakamiin – tai lukea vaihteeksi jotain ihan muuta. Onko teillä suosituksia? 

keskiviikko

11

lokakuu 2017

8

COMMENTS

Kirjasuositus: Emma Cline – Tytöt

Written by , Posted in Lifestyle

Emma Cline – Tytöt

Linda lainasi Emma Clinen Tytöt-kirjan mulle luettuaan sen ensin itse kun arveli, että voisin pitää Clinen tavasta kuvailla asioita. Kirja tempaisikin mut nopeasti mukaansa ja sitä lukiessa muistin, miten nuorena uppouduin paljon useammin kirjoihin ja vain luin ja luin tuntikausia. Tämän kanssa kävi samalla tavalla; luin kun menin nukkumaan ja luin aamupalaa syödessäni. Luin hampaita harjatessa ja vielä ratikassakin. Lopulta luin päivän altaalla ja lopetin hengästyneenä; sekä lukutahdistani että tarinasta. 

Olen lukenut parikin kommenttia siitä, miten kirja ei meinannut aluksi ollenkaan aueta joillekin, mutta mulle kävi toisin; uppouduin tähän samantien, mutta petyin kirjan loppuun. Kun pääsin yli pettyneestä fiiliksestä, tajusin lukeneeni tosi hyvän kirjan. Minulle kirjan hienous oli ehdottomasti mukaansatempaavassa kerronnassa. Taitavasti rakennetussa tunnelmassa, ihmissuhteiden, tyttöyden ja ystävyyden kuvailussa, jotka tuntuivat välillä pelottavan samaistuttavilta. Juoni ja kultti, johon tarina pohjautuu, jäivät toissijaisiksi. 

Tarina sijoittuu 1960-luvun lopun Kaliforniaan, jonka paahteen saattoi lukiessa välillä suorastaan tuntea (tai sitten se johtui siitä, että luin kirjaa rannalla auringon paahtaessa). Kuvailu teini-ikäisenä koetusta tylsyydestä on niin tutun tuntuista, ettei tosikaan. Jos halautte tietää kirjasta ja kultista sen taustalla lisää, kannattaa lukea tämä Hesarin juttu. Odotan innolla, mitä Cline kirjoittaa seuraavaksi. 

/////////

Ehdin lukea reissussa pari muutakin kirjaa, joten kirjavinkkailuja on tiedossa pian lisää. Sain just luettua loppuun reissussa aloittamani Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäisen osan ja vitsit se oli hyvä. Aloitin tokan osan samantien – mutta tästä lisää toisella kertaa. 

Oletteko te lukeneet Emma Clinen Tytöt? Entä mikä kirja teillä on luvussa just nyt?