365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

kirjat Archive

sunnuntai

19

helmikuu 2017

2

COMMENTS

Emelie Schepp – Ikuisesti merkitty

Written by , Posted in Lifestyle

* Kaupallisessa yhteistyössä Harper Collins Nordic & Asennemedia

Koetin tarkoituksella rauhoittaa tällä viikolla arki-iltoja viime viikon kiireiden jälkeen enkä sopinut treffejä tai menoja kuin parille illalle. Muina iltoina koetin mennä ajoissa nukkumaan. Ja arvatteko mitä, se onnistui todella helposti (hmm, siis sänkyyn pääseminen ajoissa, nukahtaminen ei niinkään), kun houkutuksena oli uusi kirja.

Sain viime viikolla loppuun edellisen kesken olleen kirjan, joten oli sopiva hetki aloittaa uusi, superkehuttu ja yli puolimiljoonaa kappaletta myynyt Emelie Scheppin Ikuisesti merkittyjoka saapuu nyt Suomeen. 

Emelie Schepp Ikuisesti merkitty kirja-arvioHain kirjan torstaina postista ja olen lukenut tätä parina iltana kymmeniä ja kymmeniä sivuja kerralla ahmien. Olen reilusti yli puolessa välissä eikä kirja päästä otteestaan; oikeastaan nytkin tekisi mieli olla lukemassa. Kunhan saan kirjoitettua tämän hetkiset fiilikset ylös tätä postausta varten, taidan keittää kupin teetä ja hakeutua takaisin tuohon sohvannurkkaan, jossa usein luen. 

Ystäväni oli juuri ollut kirjakauppa Niteessä tapaamassa Emelie Scheppiä ja kuullut tämän tarinan, joka on kyllä aika mieletön. Schepp ei kuulemma aluksi meinannut saada kirjaansa millekään kustantamolle ja päätti ottaa riskin ja julkaista sen itse; ja kyllä kannatti, sillä kirjaa on nyt myyty jo yli puoli miljoonaa kappaletta! Pelkästään Ruotsissa, eli Scheppin kotimaassa, kirjaa on myyty yli 140 000 kappaletta. Se on huikea määrä ja kyseessä on kuitenkin esikoiskirja ja kaikkea, huh huh. Viime vuonna Schepp valittiin Ruotsissa vuoden dekkarikirjailijaksi. 

Emelie Schepp Ikuisesti Merkitty kirja-arvostelu

Ikuisesti merkitty on kirjasarjan ensimmäinen osa. Se kertoo Jana Berzeliuksesta, syyttäjästä, joka ottaa maahanmuuttoviraston johtajan murhan tutkintaansa. Hetken päästä löytyy toinen murhattu; nuori poika ja hänen luotaan ase, jolla sekä hänet että aiempi uhri murhattiin. Tutkinnan edetessä Janan oma menneisyys alkaa valjeta pala palalta melko hyytävällä tavalla. 

Ikuisesti merkitty tempaisee mukaansa nopeasti ja vaikka kirjassa esitellään samantien useita eri hahmoja, on tarinassa helppo pysyä kärryillä. Osa henkilöistä on juonen kannalta ainakin tässä vaiheessa kirjaa todella merkityksettömiä, mutta ehkä tilanne muuttuu loppua kohden tai tulevissa osissa? Se ei ole negatiivinen asia, mutta olen pohtinut sitä. Tarinaa etenee nopeasti ja tykkään tyylistä, joka ei jää liikaa kuvailemaan ympäristöä tai yksityiskohtia vaan jättää jonkin verran arvailtavaa lukijan mielikuvituksen varaan. Hahmot ovat uskottavia ja kiinnostavia, mutta pakko sanoa, että jotkut kohdat pikkuisen tökkivät – en tiedä onko se suomennoksen syytä vai mitä, mutta tuntuu että jotkut kohdat eivät vain jotenkin toimi; jotkut yksittäiset lauseet ovat tönkköjä. Juttelin tästä Pajun kanssa, jolla on sama kirja luettavanaan, ja hän totesi nasevasti, että ”mäki olisin osannut kirjoittaa paremmin”. En epäile yhtään. Se ei onneksi häiritse liikaa, mutta mietitytti välillä kuitenkin. 

Tykkään siitä, että vaikka kirja alkaa aika perinteisen oloisesti, siihen alkaa kuitenkin nopeasti syntyä kerroksia ja päällekkäisiä tarinoita. Alussa ei edes hoksaa, että Jana on kirjan päähenkilö. Ikuisesti merkitty on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä myös siksi, että aihe tuntuu pakolaiskriisin osalta riipaisevan todelliselta. 

Emelie Schepp - Ikuisesti Merkitty
Dekkarien kannet eivät yleensä juuri puhuttele, mutta tästä tykkään, dekkarikategorian huomioon ottaen. Kirjan kannella on kyllä harmillisen iso vaikutus siihen, tuleeko kirjaan tartuttua kaupassa vai ei – sekä totta kai sillä, millaisia suosituksia siitä on kuulut tai lukenut. Siksipä siis mieluusti vinkkaan tästä teille. Jos mielipiteeni muuttuu, kun pääsen loppuun, lupaan tulla kertomaan. Toivotaan ettei, koska en ole lukenut viime vuonnakaan kuin yhden dekkarin ja nyt ihmettelen vähän, miksi. Ehkä pitäisi lukea nyt vauhtiin päästyä myös hyllyssä oleva Kepler, jonka sain ystävältäni lukuun – vaikka tätä Scheppin kirjaa on kehuttu Kepleriä koukuttavammaksi. Hmmm! 

keskiviikko

25

tammikuu 2017

14

COMMENTS

Mikä se sellainen girl boss oikein on?

Written by , Posted in Lifestyle

Sophia Amoruso – #GirlBoss

Sophia Amoruson #GirlBoss on omaelämänkerrallista kerrontaa ja uravinkkejä yhdistelevä kirja. Amoruso on Nasty Gal -verkkokaupan perustaja. Nasty Gal sai alkunsa eBayssa, jossa Amoruso aloitti Nasty Gal Vintage -nimisen vintageverkkokauppansa pyörittämisen 22-vuotiaana – ilman minkäänlaista kokemusta liiketoiminnasta. Hän paneutui työhönsä hartaasti eikä ikinä ollut huolimaton yhdenkään tuotekuvauksen tai tuotekuvan suhteen, vaan mietti jatkuvasti, miten palvella asiakkaita parhaiten. Ahkera työ tuotti tulosta ja Nasty Gal siirtyi omaksi verkkokaupakseen ja on nykyisin miljoonabisnes. Hänen omaisuutensa arvioidaan olevan 280 miljoonaa dollaria, mikä on ilmeisesti enemmän kuin Beyoncén (kreisiä!).  Amorusolla on melkoisen värikäs historia koulunsa kesken jättäneenä varastelijana ja alisuoriutujana, joten GirlBoss oli viihdyttävää luettavaa ja hauska menestystarina. 

Fiilikset olivat lukemisen jälkeen ristiriitaiset, mutta tykkäsin tästä kyllä, kirja oli viihdyttävä ja siinä oli paljon hyviä pointteja ei-niin-hyvien joukossa. Voin vain kuvitella, miten itsestääselviltä osa Amuruson vinkeistä saattaa tuntua (tarkista hakemuksesta kirjoitusvirheet ennen lähettämistä, pukeudu siististi kun menet työhaastatteluun, älä hae töihin kertomalla miksi sinä tarvitset sen, vaan miten sinusta olisi hyötyä töissä, kunnioita esimiestäsi, älä hae pelkällä cv:llä vaan tee myös hakemus jne), mutta itseasiassa veikkaan, että ne tulisivat todella monelle tarpeeseen.

Olen nähnyt niin monia hutaistuja cv:itä ja hakemuksia, jotka on tyyliin otsikoitu edelliseen haettuun paikkaan, hakijoita, jotka eivät ole ottaneet yhtään selvää siitä, mihin he hakevat (ja niitä, jotka haluavat töihin koska vuokra pitäisi maksaa – no joo, ihan totta, niin meidän kaikkien, muttei kovin validia tietoa noin muuten) ja hakijoita, jotka eivät tajua, ettei cv itsessään kerro sinusta mitään, vaan että hakemus on se, missä pääset kertomaan, miksi aiemmasta kokemuksestasi ja oppimastasi olisi hyötyä hakemassasi paikassa. 

Kirjassa on siis paljon hyviä pointteja, vaikka ”I always knew I’d be a #GIRLBOSS” -tsemppilauseet eivät saaneet minua inspiroitumaan (en ole ikinä innostunut mistään quoteseista). Sen sijaan tarina siitä, miten toivottoman tuntuisistakin tilanteista voi syntyä timanttia, saa. Ja se, että asenne ratkaisee ihan älyttömän paljon. Ei se, mitä osaat tai olet opiskellut, vaan se, millainen motivaatio sulla on oppia ja ottaa selvää.

”Most people don’t land their dream job right out of the gate,
which means you have to start somewhere”

Kirja myös alleviivaa hyvin yhden asian: kukaan meistä ei koskaan ole niin hyvä, etteikö voisi joskus tarttua mopin varteen tai keittää kahvit. Toisin sanoen; kukaan meistä ei ole toistaan parempi ja jokaisen työpanoksella on väliä, oli kyse sitten siivoamisesta, harjoittelujaksosta, tiimin vetämisestä tai esimiesasemasta. Ja siitähän koko kirjassa onkin kyse: jotta voi saavuttaa jotain isoa ja päästä urallaan eteenpäin, pitää aloittaa nollasta ja ymmärtää, että kaikella, mitä matkalla oman elämäsä girl bossiksi oppii, on väliä. 

Hyvistä vinkeistä ja hauskasta kerronnasta huolimatta suhtaudun varauksella Nasty Galiin siksi, että Amoruso painottaa aiemmin olleensa ”kapitalismin vastustaja” jne, mutta on silti rakentanut miljoonabisneksen, joka ei kerro, missä myytävät vaatteet valmistetaan. Jos Nasty Galilla olisi eettiset ja ekologiset ohjeistukset tai edes jonkinlaista läpinäkyvyyttä toiminnassaan, voisin arvostaa tarinaa ja Amorusoa enemmän. Mitään sellaista ei kuitenkaan ole kirjassa nostettu esille, eikä vintage-vaatteiden myyminen osana verkkokauppaa tee siitä mitenkään eettistä tai ekologista. Harmillista, ettei tätä puolta sivuttu millään tasolla kirjassa, joka on kuitenkin julkaistu vasta kaksi vuotta sitten.

On mahtavaa, että menestyneiden naisten tarinoita kerrotaan, mutta kun liiketoimintaa on mahdollista harjoittaa kannattavasti myös ekologisesti ja eettisesti, tuntuu kuristavalta ajatella, että jonkun toisen miljoonaomaisuudet on tahkottu sellaisten selkärangasta, joilla ei ole varaa valita. Heidän omilta sivuiltaan löytyy infoa siitä, että Nasty Gal -brändin tuotteet suunnitellaan Los Angelesissa, mutta muuta tietoa en löydä – tämä ”Alongside the up-and-coming lines we curate, we make our own clothes, shoes and accessories–all designed by us in downtown Los Angeles.” on mielestäni aavistuksen epämääräinen, mutta voihan se toki tarkoittaa, että tuotteet myös valmistetaan Los Angelesissa? Hmmh. Todella monen selaamani tuotteen tuotetiedoissa lukee ”imported”, löysin nopealla selailulla vain pari tuotetta, joiden kohdalla erikseen mainitaan ”Made in USA”. Jos miljoonabisnes syntyy halpatyövoimaa hyödyntäen, tuntuu girl boss -meininki tässä yhteydessä surkealta. Mikä se sellainen girl boss on? 

torstai

19

tammikuu 2017

4

COMMENTS

Kirjavinkki x 2 — Kaikki se valo jota emme näe ja 1Q84

Written by , Posted in Lifestyle

En usko tippaakaan niihin tyyppeihin, jotka ovat sitä mieltä, että jos elämä on kondiksessa, ei siitä kaipaa lomaa. Hyvä ja kiinnostava arki ja loma eivät missään nimessä sulje toisiaan pois; on esimerkiksi ihanaa lomalta tullessaan tajuta, miten itsestäänselvyyksinä pitää vaikka lämmintä vettä suihkussa ja juotavaa vettä kraanassa. Ja muita sellaisia asioita, jotka tajuaa vain, kun on lomaillut jossain muualla. Omaa rauhaa, jos lomailee jonkun toisen luona. Omaa sänkyä, jos ei lomaile kaukana, mutta kuitenkin oman kodin ulkopuolella ja niin edelleen. 

Mutta yksi ihanin asia lomailussa on se, että on enemmän aikaa lukea. Mun viimeisimmät lomat Kreikkaan ja Espanjaan ovat olleet nimenomaan akunlatauslomia ja niihin kuuluu olennaisesti kirjojen lukeminen. Vietnamiin pakkasin kaksi kirjaa kymmenen päivän reissulle ja luin toisen kokonaan ja toisen puoleen väliin – ja juuri ennen lomalle lähtöä viimeistelin pitkään kesken olleen romaanin, joten nyt olis kirjasuosituksia teille.  

Haruki Murakami – 1Q84 osat 1 ja 2

Tämä kirja oli kesken ikuisuuden, mutta vitsit mikä lukukokemus mua odottikin. Jätin tämän kesken muistaakseni Tiklin takia ja no, sekään ei ollut mikään nopeimmin lukaistu kirja, joten kesti hetki päästä kärryille kun taas aloin lukea tätä. En edes tiedä miksi tämä alun alkaen jäi kesken; Murakamin kerronta on mukaansatempaavaa ja tekstiin on helppo uppoutua, eli tämä ei jäänyt kesken siksi että tämä olisi tuntunut tylsältä. Ehkä tarina eteni alussa hitaammin tai jotain? 

1Q84 on kertomus siitä, miten kirjan päähenkilöt Aomame ja Tengo siirtyvät kumpikin tahoillaan rinnakkaistodellisuuteen. Kirja seuraa vuorotellen kummankin päähenkilön elämää ja sitä miten he lopulta kohtaavat. Tengo on opettaja, joka on sotkeentunut menestyskirjan alkuperäisen version paranteluun ja Aomame on arkisin liikunnanohjaaja, mutta murhaa väkivaltaisia miehiä sivutyönään. Murakamille ominaisesti kirjassa tapahtuu epätodellisia ja todella kummallisia asioita, jotka kuitenkin luettuna ja osana tarinaa tuntuvat lukuhetkellä täysin normaaleilta. Todellisuuden ja mielikuvituksen raja on monessa kohtaa häilyvä. Kirjassa tapahtuu paljon ja sekä Tengo että Aomame joutuvat punnitsemaan tekojaan usein; ovatko ne oikein vai väärin. Kirja on osittain hieman sekava ja aika moni asia jää lukijan arvailun varaan; ehkä se on Murakamille ominainen piirre, josta pidän. Ei turhia selittelyitä, varsinkaan silloin, kun kirjassa tapahtuu jotain outoa.

1Q84 on ehdottomasti yksi viime vuoden parhaista lukukokemuksista. Tämä ja Tikli ovat varmasti viime vuodelta parhaiten mieleen jäävät kirjat – kumpikin pitkiä ja sellaisia, että kun niissä pääsee vauhtiin, ei kirjaa tee mieli laskea kädestä. En ole vielä lukenut yhtäkään huonoa Murakamia ja vähän jännittää, koska petyn ensimmäisen kerran – siitä puheen ollen, kannattaako skipata kolmas osa suosiolla? En ole kuullut siitä lainkaan kehuja. 

Anthony Doerr – Kaikki se valo jota emme näe

Tämä kirja on mulla vielä kesken, mutta aloittaessani tämän kotiinpaluumatkalla reissussa, luin miltei puolet kirjasta samalla istumalla. Kerronta tempaa samantien mukaansa ja tämä tekee mieli ahmia – mikä on aika poikkeuksellista, kun kyseessä on historiallinen sota-aikaan sijoittuva romaani, joka ei ehkä tuon kuvauksen perusteella sytytä välittömästi. Kuten sanoin, olen vasta puolessa välissä, mutta oli pakko suositella tätä jo nyt, sillä kokemukseni mukaan tässä on täydellinen kirja pitkille lennoille! 

Kirja kertoo tarinaa sodasta, rakkaudesta ja salaperäisestä jalokivestä (Maj, olisko tää sun juttu, hmm?) kahden lapsen silmin. Tarinat kulkevat ainakin alun erillään toisistaan ja joskus tällaisten kertomusten seuraaminen on raskasta, mutta tässä kirjassa ei, sillä kumpikin tarina on omalla tavallaan kiinnostava (+ usein mulle käy kirjoja lukiessa niin, että samaistun vain toiseen rinnakkain kerrotuista tarinoista ja haluaisin skipata kaikki muut kohdat kirjasta, mutta tämän kohdalla niin ei ole, hahaha). Hitsit, en malttaisi odottaa että mulla olisi aikaa istahtaa sohvalle pariksi tunniksi lukemaan, sillä luulen että loppupuolisko ahmaisee sekin mukaansa.

Olen joskus lukenut tästä jonkin arvostelun ja muistelen, että siinä kehuttiin erityisesti kirjan loppuosaa; eli mulla saattaa olla vielä paras osuus edessä. Vai mitäs sanotte?

Olivatko vinkkaukset tällä kertaa tuttuja? Kuulen mieluusti teidän kokemuksia jos olivat!