365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

muistiinpanoja Archive

torstai

20

huhtikuu 2017

6

COMMENTS

20.4.2017

Written by , Posted in Lifestyle

365 days with Ida

ida365

Vitsit, vähän hassu olo, kun on sellainen fiilis että pitäisi olla energinen ja kevyt olla, mutta tuntuukin tahmealta ja nuhjaiselta. Tosi kumma fiilis, koska kaikki on tosi hyvin eikä ole mitään isompaa, mikä mietityttäisi. 

Ehkä se onkin siinä? Paljon pikkujuttuja, joita pitäisi hoitaa ja viedä eteenpäin, mutta joille ei tunnu lohkeavan aikaa mistään välistä. Tai no, ei yritysmuodon miettiminen tunnu just nyt mitenkään pikkujutulta, vaikka se saattaa käytännössä hyvinkin olla sitä. Pitäisi myös alkaa selvittää kaikki säästöjuttuja ja tehdä joku suunnitelma siitä, miten saisin mun asp-tilille enemmän vipinää, jotta voisin alkaa joskus haaveilla ikiomasta kodista. Sitten on oikeasti pieniä asioita, jotka pitäisi saada hoidettua: kirppispöydän varaus, mailien läpikäyminen (pelkään että olen unohtanut vastata johonkin tärkeään!), ikkunoiden pesu ja viherkasvien siirtäminen isompiin ruukkuihin. Tietääkö joku teistä miten peikonlehteä kannattaa leikellä? Ja voiko ne leikatut varret samantien istuttaa uusiksi? 

Tai sitten se onkin se, ettei just nyt todella ole mitään isompaa huolta, stressiä tai myllerrystä elämässä. Ei oo aallokkoja, tyyntä vain. Nurinkurista. Tai ehkä en oo vaan ehtinyt levätä kunnolla? Olisi varmaan ollut fiksuinta levätä koko pääsiäinen, ladata akkuja ja sellaista, mutta sen sijaan olinkin koko ajan menossa, koska se tuntui parhaalta valinnalta. Ja olikin sitä! Vitsit mulla oli kiva viikonloppu, näin paljon tyyppejä, joita on ollut ikävä. Tamperetta ei kyllä oo sinänsä ikävä yhtään, mutta ihmisiä siellä toisinaan kyllä kovastikin. Tampereella on kuitenkin ne omat porukat ja piirit joihin kuuluu, täällä ympyrät on erilaiset ja koostuvat pikemminkin yksittäisistä ystävistä ja tutuista isomman porukan sijaan. 

Oon muuten kuunnellut viime aikoina Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma -kirjaa äänikirjana (hämmentävä mutta hyvä!) ja mietin, oonko jotenkin uppoutunut sen sävyihin. Mulle käy usein niin, että lukiessa elän kirjaa niin vahvasti että heijastelen sen herättämiä tunteita arkeenikin. Ehkä sama tapahtuu nytkin? Hmmh. Tähän fiilikseen tuo vesisade tuntuu itseasiassa tosi sopivalta. Taidan kaivautua pian mun untuvatäkin alle ja kuten viime aikoina usein, nukahtaa tuota äänikirjaa kuunnellen. 

Ps. Oldies goldies, tunnelmaa täydentävä biisisuositus iltaanne. x  

tiistai

11

huhtikuu 2017

10

COMMENTS

Elämäni ensimmäinen kahvikupillinen

Written by , Posted in Lifestyle

* Kaupallinen yhteistyö, Moccamaster 

Arvaatteko mitä laskeskelin tässä yksi päivä? No että olen juonut aamukahvin lähestulkoon 13 vuoden ajan, joka ikinen aamu. Ihan käsittämätöntä! Varmaan vain puuron syöminen aamupalaksi on pidempi perinne ruuan osalta, hah hah. 

Muistatteko te vielä elämänne ensimmäisen kahvikupillisen? Minä muistan omani. Olin seiskaluokalla ja meillä oli koulussa joku sellainen päivä, että perheet saivat tulla vierailemaan koululle. Tarjolla oli ruokaa ja totta kai jälkkärikahvit. Muistan, miten haluttiin opetella juomaan kahvia silloisen parhaan ystäväni kanssa – olimmehan isoja ja kypsiä seiskaluokkalaisia. Kipattiin kahvin sekaan niin paljon kermaa, että se oli pikemmin kermaa kahvilla, kuin kahvia kermalla. Ei ihme etten heti vakuuttunut kahvista! 

Meni vuosi ja olin tet-jaksolla Tampereen suloisimmassa vaatekaupassa, Super Mukavassa. Olin innoissani, sillä olin saanut niin kivan työelämään tutustumispaikan ja pääsin ihan oikeasti esim. ompelemaan ja suunnittelemaan jotain pientä. Mut otettiin niin hyvin vastaan etten olisi voinut toivoa parempaa työelämäkokemusta sen ikäisenä. Super Mukavasta jäi tuon lisäksi mieleen myös tummapaahtoinen kahvi ja Marianne-karkit – silloin opin juomaan kahvia ja oikeasti myös tykkäämään siitä. Veikkaan, että kasiluokasta asti olen juonut aamuisin aamukahvin paria hyvin harvaa poikkeusta lukuunottamatta. 

Aloin muistella kahvimenneisyyttäni Moccamasterin kahvipöytäkirjan ja kultaisen keittimen saavuttua luokseni viime viikolla. Moccamaster lähetti maaliskuun alussa kultaisen kahvinkeittimen ja ihka ensimmäisen kahvipöytäkirjan kiertämään bloggaajalta toiselle haastaen bloggaajat kertomaan kahvimuistoja, jakamaan kahvihetken tai herkullisimman reseptin kahvin kaveriksi. Henriikka jakoi viikon jokaisen kahvihetken lukijoidensa kanssa, Jenni jakoi maanantaiaamuisen kahvihetkensä, Maja mietiskeli hetkiä, jotka jättävät jäljen ja paljasti juotujen kuppien lukumäärän ja Petri ja Mervi kertoivat, että Petrin ainoita vaatimuksia ekan yhteisen kodin suhteen oli se, että Moccamaster on oltava. Hahaa, ymmärrän!

En tiedä muistatteko, mutta siirryin käyttämään Moccamasteria muutamia vuosia sitten yhteistyön merkeissä, ja siitä saakka olen ollut todella tyytyväinen Moccamaster-kahvittelija. Epäilin ennen kahvinkeittimen vaihtoa, että voisinko huomata eroa keitinten suhteen, että mahtaako Moccamasterin ympärillä oleva hype pitää paikkansa. No pitihän se. Sen huomaa todella konkreettisesti siitä, että töissä juotu kahvi ei ole yhtä hyvää kuin kotona – erotuksena on vain keitin, kun kahvi on tismalleen samaa. Epäilykseni olivat täysin turhat. 

Kirjoittelin kahvipöytäkirjaan kahviaiheisia mietteitä ja jaoin pari instax-kuvaa viime viikon kahvihetkestä ystäväni kanssa. Maj:llakin on kotonaan Moccamaster, kaunis valkoinen. Mun omani on vaaleanpunainen, mutta nyt yhteistyön ajan viikon verran klassinen mattakulta, joka on sekin aika ihana. Moccamasterissa on parasta se, että sillä on 10 vuoden takuu ja että se valmistetaan edelleen Hollannissa käsityönä. Moccamastereihin on saatavilla paljon varaosia, eli jos jotain rikkoontuu, ei tarvitse miettiä uuden laitteen ostamista. Mulla meni jokin aika sitten hajalle kahva mun vedenkeittimestä ja sitä ei voi korjata eikä korvata mitenkään, turhauttavaa. Onneksi jotkut brändit ajattelevat pidemmälle.

Minä taisin olla viimeinen, jolle keitin kahvipöytäkirjoineen lähetettiin, eli haastan teidät kertomaan: muistatteko ekan kahvikupillisenne? Milloin ja missä nautitte sen? Kylmänä, kuumana, mustana, maidolla? 

sunnuntai

9

huhtikuu 2017

2

COMMENTS

Kohti aurinkoa

Written by , Posted in Muoti

Tyypit, vitsi te olette innostavia ja ihania – ja huh huhh, mitä moni teistä on joutunut hormonaalisen ehkäisyn takia kokemaan. Oon välillä ollut iho kananlihalla ja pari kertaa pyyhkinyt kyyneliä teidän kommentteja lukiessa. Huh huh. 

Mulla tulee tänä vuonna täyteen yhteensä 10 vuotta bloggaamista ja jaksan yhä hämmästyä näitä mahtavia keskusteluita joita täällä aina välillä syntyy. E-pillerit ja niiden vaikutukset sekä hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen tuntuvat olevan ajankohtainen aihe monelle muullekin. Olen myötäelänyt teidän juttuja niin, että joidenkin kommenttien vastaamiseen on mennyt ikuisuus kun en ole tiennyt mitä sanoisin. Ja toisaalta on ihanaa, että pillereistä on löytynyt apua esim. endometrioosiin, joka voi olla ihan sietämätön sairaus ilman lääkitystä. Ihanaa että te osallistutte ja kommentoitte, koska ilman sitä tällaiset asiat eivät saa ansaitsemaansa huomiota. Ja että keskustelun taso ei ole syyllistävää tai arvottavaa, vaan ihan oikeasti välittyy sellainen fiilis, että jokainen haluaa oman tarinan jakamalla auttaa muita ja jakaa tietoa, eikä esim. arvostella. Ihan supersiistiä!

Olen myös ihan todella onnellinen siitä, että voin valita yhteistyökumppanini niin, että he mahdollistavat tällaisista tärkeistä asioista keskustelun ja tuovat keskusteluun oman ammattitaitonsa. Vaikka aihe olisi ollut luonteva tuoda blogiin ilman yhteistyötäkin, olisi se silti voinut tuntua vaikeammalta aiheelta lähestyä ilman että olisin päässyt puhumaan aiheesta niin vasta ammattilaisen kanssa. Vastailen kaikkiin loppuihinkin kommentteihin kyllä, kiitos niistä jokaisesta. Teki vain mieli tulla sanomaan jo hei. 

Tällä viikolla on ollut vähän kaikenlaista; oon nukkunut öisin liian vähän kun on ollut niin paljon hommia. Mutta arvaatteko mitä? Sain just valmiiksi erään projektin, joka alkoi viime kesänä ja tuli osittain päätökseen eilen illalla, kun toimitin viimeiset siihen projektiin minun vastuullani olleet asiat. En todellakaan vielä ymmärrä, että nyt voi vain olla ja odottaa lopputulosta. Viimeisen puolen vuoden ajan mulla on käytännössä ollut kolme työtä – päivätyö Sugarilla, tämä blogi, joka työllistää välillä päivätyön verran ja sitten vielä tämä toistaiseksi salainen projekti. Kerron teille lisää jahka voin – ja ihan viimeistään sitten, kun on jotain näytettävää. Jännää! 

On ollut vähän muutakin; huolta läheisen terveydestä ja suuri helpotus, kun kaikki onkin hyvin. Onneksi. Tuntuu että ekaa kertaa elämässäni lähipiirissä alkaa ilmaantua sairauksia. Alkaako sitä olla sen ikäinen, että ei enää olla terveitä kaksikymppisiä? Vaikka ei kai se iästäkään ole aina kiinni. Kaikki terveyteen liittyvät asiat ovat olleet viime viikkoina ja kuukausina tosi kovasti pinnalla ja se on saanut mut mietteliääksi monenkin jutun suhteen. Ajatukset on vielä aika irrallista sekamelskaa mun mielessä, mutta jahka saan koottua ajatuksiani, voisin kirjoitella mielessä pyörineitä asioita tännekin.

Pillereiden lopettamisesta – haha jep kyllä, lopetin ne sitten samana päivänä jona julkaisin postauksen – varmasti lisää sitten myöhemmin, kun alan huomata mahdollisia muutoksia tai eroja entiseen. Kiva raportoida tänne, kun sain lukea teiltä niin monta tarinaa omista kokemuksistanne. Mulla on helpottunut fiilis siitä, että sain vihdoin tehtyä päätöksen. Nyt jännityksellä odotan mitä ihon kanssa käy ja miten elimistöni reagoi hormonien poisjättämiseen. 

kuvat: Nina / Tunnetila

Ps. En voi uskoa että pitkästä aikaa kivoimmat asukuvat onnistuu silloin kun olen edellisen illan jäljiltä huonovointinen liian monesta skumppalasillisesta ja nukkunut vain kolme tuntia. Kaikkea sitä! Toisaalta; alan vihdoin tajuta miksi kaikki muut kuvaa asukuvat niin usein aurinkolasit päässä – kuvien onnistumismahdollisuus taitaa parantua potentiaalisesti, haha! En ole ihan varma miksi kerroin tämän teille. Ehkä siksi, että useammin muistaisi, ettei kuva kerro koko totuutta.