365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

muistiinpanoja Archive

lauantai

24

helmikuu 2018

2

COMMENTS

Kuluneen viikon ihanimmat x 5

Written by , Posted in Lifestyle

call me by your name

Kuluneen viikon ihanimmat kertaa viisi: 

1. Baby!!

Mun rakas ja läheinen ystävä sai beben!! En kestä miten ihanaa ja jännää, pääsen ensi viikolla tapaamaan pienokaista joka näyttää kuvien perusteella maailman söpöimmältä. 😭 Oon ollut koko viikon ihan yliherkässä tilassa ja itkenyt ties mille, mutta beben takia itkin vain ilosta ja liikutuksesta – töissä, tietysti. Niin jännittävää ja ihanaa. 

2. Call me by your name

Call me by your name -elokuva meni luihin ja ytimiin. En oo aikoihin itkenyt elokuvissa yhtä vuolaasti, piti ihan ottaa vieressä istuvaa ystävää kädestä kiinni kesken elokuvan.

Eilen illalla ja tänään on kahlattu aika syvissä vesissä leffan jälkimainingeissa – pohdittu rakkautta, rakastumista ja sitä hullun riipaisevaa tunnetta, kun tietää, ettei jutusta tule mitään, vaikka rakkautta olisikin. Call me by your name oli kaunis ja surullinen. Ehdottomasti paras pitkään aikaan näkemäni elokuva. En pettynyt, vaikka odotukset oli ihan hullun korkeat kaiken hehkutuksen jälkeen. Jos ette vielä ole käyneet katsomassa, niin menkää.


3. Sufjan Stevens 

Fiilistelin jo ennen leffaa Call me by your namen soundtrackia ja oon muutenkin kuunnellut viime aikoina aika paljon Sufjan Stevensiä, The Greatest Gift -albumin Wallowa Lake Monsteria ja Tonya Harding (in D major):ia. Sufjan Stevens – Mystery of Love & Visions of Gideon ovat soineet repeatilla leffan jälkeen. Jos ette ole vielä nähneet leffaa, niin yllä oleva musiikkivideo menee trailerista. Miten ihanat sävyt ja mikä fiilis. 

4. Kympin bussiliput Tampereelle

Olin suunnitellut viettäväni viikonlopun Helsingissä, mutta etukäteen sovittujen menojen muututtua muutin mieltäni ja hyppäsinkin ekstempore Onnibussiin ja Tampereelle. Kaksi tuntia bussissa ei tunnu missään, jos puhelimessa on akkua ja voi kuunnella esim. edellä mainittuja biisejä ja fiilistellä hämärtyvää iltaa bussin ikkunasta. Bussi oli mun onnekseni harvinaisen tyhjä, vaikka olikin perjantai-ilta. Aina Tampereella vietetyn viikonlopun jäljiltä tuntuu, että viikonloppu olisi ollut tavallista pidempi.

5. Sama sali eri kaupungeissa

Hah, en muista oonko ikinä, siis IKINÄ kirjoittanut blogiin yhtikäs yhtään mitään salilla käymisestä, vaikka oon käynyt (enemmän ja vähemmän aktiivisesti) salilla ysiluokasta asti. Nyt ollaan tavallaan palattu siihen mistä oon alun alkaen lähtenyt, eli Fressille. Tampereen keskustan Fressi oli muistaakseni eka sali jonne mulla oli jäsenyys ja nyt käyn siellä Tampereella käydessäni Marin kanssa, sillä käyn Helsingissäkin Fressillä ja samalla jäsenyydellä saa käyttää kaikkia Suomen Fressejä, ihan parasta. Salilla käyminen kaverin kanssa on ihan parasta. 

tiistai

20

helmikuu 2018

2

COMMENTS

BACK IN BUZINEZZZZ

Written by , Posted in Lifestyle

Jihuuu, täällä taas!!! Blogi on jälleen livenä! 

ida365 blogi
Blogi oli kiinni viime torstaista asti tähän päivään siksi, että täällä havaittiin haittaohjelma. Sain viime viikolla blogiani lueskelleelta Jenniltä (kiitos vielä kerran!♥) viestiä, että blogini näyttää oudolta ja että saitilla on kummallisia linkkejä – luin tuon viestin tietysti illalla juuri kun pohdin, että voisi mennä kerrankin ajoissa nukkumaan. No mitä vielä; sillä samalla sekunnilla hälytin apuuni superkaimani ja tehtiin, mitä silloin suinkin keksittiin. ”Vika”, eli haittaohjelma, ei kummiskaan lähtenyt niillä keinoilla, mutta onneksi nopeasti löytyi ammattilainen, joka oli ennenkin putsannut hyökkäyksen kohteena olevia sivustoja ja pääsi suhteellisen nopeasti fiksailemaan mun sivustoa. Sain ihan mielettömän kivoja tsemppausviestejä ja mulle vinkkailtiin muitakin ammattilaisia ja olen siitä ihan älyttömän kiitollinen. U best! 

Aluksi olin ihan rikki, että eiiiiiiiiih, mitä teen kun blogi on kiinni monta päivää eikä ole tietoa, koska se saadaan kuntoon ja olis sovittuja kamppispostauksiakin ja kaikkea, mutta sitten tajusin, että huh, eiköhän tämä tästä. Että kyllä blogi aukeaa ja saadaan kuntoon ja kamppikset eivät ole tässä tilanteessa päivästä kiinni. Koko tämä homma sai mut kyllä pohtimaan omaa identiteettiäni, että kuinka paljon se on vuosien varrella rakentunut blogiminän varaan? Että entäs mitä sitten, jos ja kun en joskus enää pidäkään blogia? Vai olenkohan just se tyyppi, joka näpyttelee vielä mummonakin suosikkireseptejään ja kuvailee kaiken maailman hurukiviä ikkunalaudoilla? Voi hyvinkin olla… 

Blogissa haittaohjelma

kuvat: Nina / Tunnetila

Tuntui tavallaan helpottavaltakin olla hetki ”pakkolomalla”, kun tiesi, ettei blogiin yksinkertaisesti pääsisi tekemään mitään, mutta nyt tuntuu IHAN parhaalta, että blogi on taas auki. Jännä juttu, miten 11 vuodenkin jälkeen tämä jaksaa tuntua edelleen yhtä tärkeältä. Ja mulla olis vaikka mitä asiaa ja jaettavaa teille! 

Teille jotka luette tätä vielä tänään tiistai-iltana, haluan vinkata samantien uudesta suosikkibiisistäni; Peura – The Art of Dying. Ihan tajuttoman kaunis biisi, jota artisti itse on kuvaillut Yle X:n haastattelussa eräänlaiseksi itsensäkeräämisbiisiksi. Just sellainen se on. Herkkä, melankolinen mutta toiveikas – täydellinen iltakappale. 

tiistai

6

helmikuu 2018

0

COMMENTS

Positiivisuushaasteen tarpeessa

Written by , Posted in Muoti

Ihana Viena haastoi mut postiivisuushaasteeseen ja huh kun tulikin oikeaan hetkeen. Olen ollut tänään kotiin päästyäni ihan älyttömän kiukkuisella tuulella! 

Oon aikatauluttanut tämän viikon ihan hulluksi minuuttiaikatauluksia ja stressilevelit nousevat heti, kun joku asia vähänkin venähtää tai siirtyy musta riippumattomista syistä. Jotta saan hoidettua loppuviikon kunnialla, tekee positiivisuushaaste tässä vaiheessa terää. Nyt just fiilis on nimittäin tämä – ja haluan tuosta tunteesta eroon, kun tiedän vallan hyvin, että vain minä itse voin tälle tunteelle jotain. Joten, let’s do this. 

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI

Monipuolisuus – harva päivä on samanlainen, tai edes sellainen, jonkalaiseksi sen suunnittelin. Se tuo omat haastensakin toki, mutta on useimmiten parasta. En muista, koska mulla olisi viimeksi ollut tylsää tai liian rutiininomaista.

Rutiinit – ne mahdollistavat sen, että päivissä on tilaa spontaaneillekin suunnitelmille ja suunnanmuutoksille. Kun tietyt rutiinit pyörii, aikaa ei haaskaudu eikä tarvitse olla jatkusvasti improvisoimassa. Tykkään myös sovituista suunnitelmista ja perinteistä, esim. Silta-treffeistä sunnuntaisin, maanantai-illan joogasta ja torstaiaamun salista. Ihan best. 

Ihmiset – parhaat työkaverit, ne kaverit joiden whatsapp-ryhmän avatessa saattaa purskahtaa nauramaan ääneen, se, jonka kanssa on viimeksi puhuttu syvällisiä (hehe, indeed) esimerkiksi suolihuuhtelusta ja se, jolle voin soittaa ihan koska vaan (ja vaikka kahdesti tai kolmesti samana iltana jos siltä tuntuu). Isä ja äiti, jotka raportoivat mitä kaurajuomaa ovat nyt maistaneet (jes, ehkä normimaito jää kohta hyllylle kokonaan?), sisko, josta kuuluu harvoin, mutta sitten kun kuuluu, niin aiheesta. Se, joka lähtee keikalle kaveriksi ekstempore ja se, joka ei suutu vaikka vastaan parin päivän viiveellä. 

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Uteliaisuus – haluan ottaa asioista selvää enkä tahdo jämähtää paikoilleni. Kun innostun jostain, innostun kunnolla ja tahdon tietää mm. kaiken. Mulla aina jotain omia projekteja käynnissä, välillä varmaan vähän liiaksikin, mutta tahdon jatkuvasti oppia uutta ja selvittää mistä joku asia johtuu. Jos täällä on muita perfume loverseja kuulolla, niin uusin projekti jossa oon mukana, on kurkattavissa täällä, jos kiinnostaa.

Lojaaliuus – olen luotettava ja uskollinen läheisilleni ja nään mieluusti vaivaa läheisteni eteen, jos vain voin. 

Herkkyys – feeling all the feelings on kyllä välillä vähän raskasta, mutta samalla se on myös ihan parasta. Pikkujutut tekee mut onnelliseksi ja mun on helppo löytää arjesta asioita, joista innostua ja olla iloita.  Mun mieli on välillä sellaista tunnekuohua ettei tosikaan ja joskus tietysti kaipaan, että voisin ajatella asiat pelkällä järjellä tunteiden sijaan. Mutta oikeasti en vaihtaisi herkkyyttä pois, sillä just se tunteiden kirjo tekeee tästä kaikesta niin jännittävää. 

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Tämän hetkinen elämäntilanne – kun miettii isolla mittakaavalla, niin asiat on kyllä ihan todella hyvin.

Rakkaat ihmiset – mulla on niin mieletön tukiverkko, että en voisi toivoa parempaa. Olen tästä ihan älyttömän kiitollinen, sillä tiedän ettei tiivis tukiverkko ole mikään itsestäänselvyys. On paljon asioita, joista en olisi selvinnyt ilman läheisiäni, oli kyse sitten konkreettisesta avusta, läsnäolosta, kuuntelemisesta, tsemppaamisesta ja tukemisesta tai hyvistä neuvoista. 

Työkuviot – olen tosi kiitollinen siitä, että työkuvioni kulkevat käsikädessä arvojeni kanssa ja että saan tehdä töitä hyvällä tiimillä – sekä päivätöissä että blogin parissa. Esimerkiksi huomenna aamun ekaan asiakaspalaveriin saapuu yksi mun rakkaista ystävistäni. Ihan hassua ja ihan parasta! 

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Tuleva oma koti – jota en kylläkään vielä ole löytänyt, mutta joka löytynee kun on oikea hetki. Universumi, u hear me?! 

Kesä – no tietty. Yks aika iso ja ihana ajanjakso. Ruisrock-majoitus on jo kuulkaas varattuna ja jahka lyön lukkoon milloin pidän lomat, aion varata jonkin ulkomaanreissun ja suunnitella muita kivoja kesäseikkailuja. 

Varmuus – sellainen tietynlainen varmuus siitä, että oon löytänyt oman paikkani. En ehkä pysyvästi, mutta jossain määrin. Tänä vuonna(kin) moni asia tulee varmasti muuttumaan ja vuoden lopussa summaan varmasti, että huh, enpä olisi vuoden alussa uskonut tämän kaiken tapahtuvan, mutta joka tapauksessa mulla on varma olo siitä että tästä vuodesta tulee hyvä. 

takki – Samsøe & Samsøe, farkut – Levi’s (vintage), laukku – A.P.C.,
pipo – Samsøe & Samsøe, poolo – Uniqlo, mokkanahkaiset saappaat – River Island 

 

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

Fiksut ja inspiroivat lukijat – olen oppinut vuosien aikana ihan hullun monta juttua teiltä, oli sitten kyse jostain näkökulmasta tai vaikka biisisuosituksesta. Arvostan sitä, millainen fiilis mun kommenttibokseissa useimmiten vallitsee ja tuun ihan älyttömän iloiseksi aina kun huomaan, että blogiin on tullut uusi kommentti. Kiitos että luette ja kommentoitte, vuorovaikutus on tässä touhussa ihan parasta. 

Se, että voin buustata täällä hyviä juttuja – annan täällä mieluusti tilaa kiinnostaville ja inspiroiville jutuille, toimiville tuotteille, eettisemmille ja ekologisemmille valinnoille. 

Historia – vaikka välillä hävettääkin, on aika siistiä, että voi palata niin konkrettisesti vaikka kahdeksan vuotta vanhoihin juttuihin. Onneksi kolmelta ekalta vuodelta ei ole enää suurinta osaa teksteistä tallessa ja ne jotka ovat, saavatkin pysyä salasanojen takana. Jos en olisi kirjoittanut blogia kohta 11 vuoden ajan, muistaisinko asioita yhtä hyvin? Olisinko tutustunut niin moneen ihmiseen tai saanut asioihin niin monenlaisia näkökulmia? Joutunut miettimään omia valintojani tai perustelemaan ajatuksiani yhtä tarkasti? 


kuvat: Nina / Tunnetila 

KOLME BLOGGAAJAA JOIDEN TOIVON VASTAAVAN KYSYMYKSIIN:

Marianna – haluaisin kuulla mitä hyviä juttuja sulle kuuluu, vähän vakavampien ja synkempien juttujen vastapainoksi. 
Vilma – sun postauksiin uppoutuu aina huolella, joten olisi kiva kuulla mitkä jutut ilahduttaa just nyt. 
Henriikka – jahka saavut reissusta, kerro sun kuulumisia!