365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

vaatteet Archive

sunnuntai

15

lokakuu 2017

10

COMMENTS

Vuoden paras hankinta: vaatehöyrystin

Written by , Posted in Muoti

Mietin, voinko otsikoida tätä postausta näin mahtipontisesti, mutta en keksinyt mitään, mikä olisi kiilannut yksittäisenä tarvikkeena tai varsinkaan kodinkoneena tämän ohitse. En ole hankkinut uutta puhelinta tai kameraa, jotka olisivat voineet olla tätä fiksumpia ja parempia hankintoja, joten jep, tämän vuoden paras hankinta so far: vaatehöyrystin

Philips vaatehöyrystin kokemuksia

Ostin tämän kesällä ja veikkaan, että olen tässä ajassa käyttänyt tätä määrällisesti enemmän kuin silitysrautaa koko vuonna. Vaatekaappi tuntuu monipuolisemmalta, kun arkikäyttöön pääsee nekin vaatteet, joiden silittämiseen on aiemmin tuhraantunut liian monta minuuttia.

Vaatehöyrystin lämpenee käyttökelpoiseksi silitysrautaa nopeammin (minuutissa), mutta varsinainen ero on siinä, miten nopeasti höyryttämällä saa sileän vaatteen silittämiseen verrattuna. Laitan vaatteet ripustimeen, täytän vesisäiliön, laitan laitteen kuumenemaan ja höyrytän vaatetta hetken – valmista! Itse höyryttämiseen menee vaatteesta riippuen muutama kymmenen sekuntia tai pari minuuttia, ei sen enempää. Höyrystin toimii täydellisesti ohuiden silkkivaatteiden ja muiden arkojen materiaalien kanssa, sellaisten, joiden silittäminen on haastavaa ja riskialtista. Se toimii täydellisesti myös t-paitoihin, paksumpaan puuvillaan, helposti rypistyvään viskoosiin ja jopa villakangastakin paksuun kankaaseen. Ja esim. verhoihin! 

Pikkuiseen yksiöön ei jaksa alkaa levittää silityslautaa joka ainut aamu eikä mun kärsivällisyys muutenkaan riitä ohuiden silkkipaitojen silittämiseen – siitäkään huolimatta, että kaapista löytyy ainakin kolme silkkipuseroa, jotka ovat aiemmin olleet hintaansa nähden aivan liian vähällä käytöllä. On varmasti vaatteita ja materiaaleja joihin silitysrauta tepsii varmemmin, mutta mun käytössäni vaatehöyrystin korvaa silitysraudan täysin. 

Silkkipaita

Silkkipusero – second hand / Adornment, hopeinen riipus – maman tekemä

Philips StyleTouch Pure -vaatehöyrystin

Philips StyleTouch Pure -vaatehöyrystin maksaa Gigantissa 129 € ja on mielestäni ehdottomasti sen hintansa väärti. En ole tarvinnut silitysrautaa kertaakaan tämän ostettuani (joskin silitysrauta on varmasti kätevämpi jos silittää esim. lakanat, mutta ei mulla ole sellaiseen energiaa) ja aika paljon kertonee se, että tämä pääsee käyttöön monta kertaa viikossa, ei ehkä ihan päivittäin, mutta lähestulkoon, siinä missä käytin silitysrautaa pari kertaa kuukaudessa. Vaatekaappi pääsee siis paljon paremmin käyttöön ja juhlavaatteet siliävät hetkessä ilman että tarvitsee pelätä että esim. arka samettimekko menee pilalle tai että silkkipaidan hihaan tulisi kummallisia taitoksia. 

Halvempia vaatehöyrystimiä saa alle kuudellakympillä, esim. tällaisen. Meillä on tuollainen toimistolla ja se ajaa asiansa ihan hyvin myös. Suurimpana erona tuohon kalliimpaan laitteeseen on pienempi vesisäiliö, jota pitää olla täyttämässä huomattavasti tuota isompi säiliöistä useammin ja se, ettei tuossa halvemmassa höyrystimessä ole metallista suutinosaa. Metalli kuumenee eri tavalla kuin muovi ja helpottaa ja nopeuttaa siten esim. paksummasta puuvillasta valmistetun vaatteen höyryttämistä. Joten siis joo, edullisemmallakin saattaa pärjätä, mutta kannattaa ehdottomasti panostaa tähän pikkuisen kalliimpaan malliin, jos tietää että höyrystimelle tulee käyttöä. Isommassa höyrystimessä on miinuspuolena se, että se painaa enemmän, mutta en ole kokenut sitä ongelmalliseksi, sillä höyrytän yleensä kerralla yhden tai kaksi vaatetta.  

No fear Taika Mannila x Sugar Helsinki -t-paita

Sugar x Taika Mannila No fear -t-paita 

Ehkä jotain mun ja vaatehöyrystimen suhteesta intensiivisyydestä kertoo se, että pakkasin sen mukaani Sardinian lomalle – ja sillehän oli käyttöä, viskoosiset ja pellavaiset kesämekot oikenivat hetkessä – ja viime viikonlopun Tampereen reissulle, kun pakkasin iltaa varten mukaani helposti rypistyvän takkimekon. Onneksi läheiseni alkavat olla vakuuttuneita vaatehöyrystimen tarpeellisuudesta, niin kohta saan ehkä jättää omani kyläilyreissujen ajaksi kotiin… haha! 

perjantai

9

kesäkuu 2017

34

COMMENTS

Parhaat luonnolliset pyykinpesuaineet & siivousaineet

Written by , Posted in Lifestyle

Mun on pitänyt pitkään kirjoittaa ekologisesta ja ympäristöystävällisestä pyykinpesusta, sillä oon löytänyt monta niin hyvää tuotetta, ettei paluuta normipesuaineisiin enää ole. Viimeisen sysäyksen jutulle sain kun luin tänään Ylen jutun siitä, miten kulutustottumuksiamme voisi muuttaa kestävämpään suuntaan paikallisesti. 

Kun isot kuviot junnaa paikoillaan (tai ottavat takapakkia, Pariisin ilmastosopimus, kröhömmmh), uskon, että on tärkeämpää kuin koskaan äänestää omilla jaloillaan ja osoittaa valinnoilla, että mitä tukee. Koen että on ihan supertärkeää äänestää vaaleissa ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta sen ohella kuluttaminen on konkreettisin ja helpoin tapa näyttää, mitä haluaa tukea. Aina ei oikeasti ole varaa tai mahdollisuutta valita parasta mahdollista vaihtoehtoa, mutta kun yrittää parhaansa, niin sillä on hulluna väliä. Jos meitä ei kiinnostaisi vegaaniset tuotteet, ei kaupat olisi alkaneet kerätä vegaanisia tuotteita selkeästi esille tai ylipäätään ottaa vegaanisia vaihtoehtoja valikoimiinsa. Kaupoissa myydään sitä mitä ostetaan ja siksi onkin ihan hullun siistiä, että esim. vegaanisten tuotteiden valikoima on reilun vuoden aikana kasvanut niin valtavasti. 

Kuten Ylen jutussa todetaan, on julkisella rahoituksella toimivilla organisaatioilla suuri rooli ja vastuu, sillä niillä on valtava ostovoima. Miettikää, miten paljon kemikaalikuorma vähenisi (sekä ympäristön että pesuaineiden kanssa työskentelevien osalta), jos kaikki julkiset laitokset ostaisivat pesuaineet ja saippuat ympäristöystävällisinä? Ylen jutun mukaan Euroopassa käynnistetään joka sekunti 1130 pesukonetta – se on ihan kreisiä! Joten on todellakin väliä, mitä pesuaineita niihin pesukoneisiin laitetaan – isojen laitosten lisäksi myös jokaisen omassa kodissa. 

Ekologiset pesuaineet

Omiksi suosikeikseni nestemäisistä pyykinpesuaineista ovat nousseet Ecover, Attitude ja Maison Belle

Attituden Citrus-pyykinpesuaine tuoksuu raikkaalta ja sen tuoksu on peräisin luonnollisista eteerisistä öljyistä. Märkinä vaatteet tuoksuvat melko voimakkaasti pesuaineelta, mutta kuivana tuoksua ei enää huomaa. Miltei kahdenkympin hinta selittyy sillä, että pesuaine on tiivistettä, eli pieni määrä riittää! Attituden tuotteet valmistetaan Kanadassa, ne ovat sertifioidusti (Ecologo, Pohjois-Amerikan arvostetuin ympäristösertifikaatti kuulemma) luonnollisia, biohajoavia ja hiilidioksiidineutraaleja – eli ne pyritään valmistamaan uusiutuvaa energiaa käyttäen mahdollisimman pienin päästöin ja ne päästöt, jotka syntyvät, korvataan istuttamalla puita. Sarja on vegaaninen. Attitudella on myös hajusteeton pyykinpesuaine

Ecoverilta ostan usein joko hajusteetonta zero-pesuainetta tai kuvassa olevaa kaikelle pyykille sopivaa pesuainetta sekä villa- ja hienopesuainetta, jota käytän villapaidoille ja silkkivaatteille sekä koneessa että käsinpesussa. Myös Ecoverin tuotteet ovat vegaanisia ja biohajoavia. Myös Maison Bellen biohajoava villapesuaine on hyväksi havaittu – sen tuoksu tosin on sen verran voimakas (joskin aivan ihana), että ei sovi niille, jotka haluavat pyykkinsä tuoksuttomana. Nykyisin ekologisia pesuaineita löytää jo ihan jokaisesta isommasta kaupasta. Ostan omani Stockalta, Ruohonjuuresta, Prismasta, K-marketeista tai tilaan Hyvinvoinnin tavaratalosta. 

Kannattaa muuten myös katsoa, mitä pesulämpötilaa pesuainepurkissa suositellaan – monet pesuaineet toimivat moitteeta 30-asteen lämpötilassa. Pesen pyyhkeet ja lakanat 60-asteessa, mutta kaikki käyttövaatteet joko 30- tai 40-asteessa ja kun vaatteet eivät ole erityisen likaisia, vain vaan tunkkaisia, käytän lyhyttä pesuohjelmaa, sillä se riittää kyllä ja säästää sekä vettä että energiaa. 

Ecover valkaisuaine & Sonett Sappisaippua

Valkoisten vaatteiden tahranpoistoon kannattaa testata Ecoverin valkaisuainetta – se hajoaa pesun aikana hapeksi ja soodaksi, eli on todella ympäristöystävällinen. Ei ole tepsinyt mulla pinttyneimpiin tahroihin, mutta kirkastaa hyvin esim. keittiöpyyhkeitä. 

Sonettin sappisaippuaa olen käyttänyt niin kauan kuin muistan, myös vanhemmillani asuessani. Sillä lähtee lähestulkoon kaikki tahrat mustikasta punaviiniin, kuulakärkikynätahraan ja vereen. Ja kurkumaan! Kokeiltu on, suosittelen. Parhaan lopputuloksen saa hankaamalla sappisaippuaa tuoreeseen tahraan ja antamalla saippuan vaikuttaa vaatteessa ennen kone- tai käsinpesua. Sappisaippua käsittelyn voi toistaa parikin kertaa ennen varsinaista pesua. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä, että vaatteesta lähtisi väri tai vastaavaa, tästä on pelkästään hyviä kokemuksia ja uskaltaisin testata tätä myös aremman väriseen neuleeseen. Lisäksi tämä kolmen euron saippuapala on ihan älyttömän riittoisa! Kirjoitin pari vuotta sitten, että tätini on saanut sappisaippualla paidastaan pois tumman hiusvärin. True story! 

Attitude pesuaineet

Myös muut mun kodin pesuaineet ovat vaihtuneet pikkuhiljaa ekologisemmiksi. Attituden Ikkunasuihke on ihan älyttömän tehokas peilipinnoilla (sain tämän avulla pois peiliin jumahtaneen hiuslakan) ja pian se pääsee testiin myös ikkunanpesussa. Yleispuhdistukseen ostan usein Ecoverin yleispuhdistusainetta jota lantraan suihkepulloon käyttövalmiiksi.

Käytän siivouksessa myös tavallista ruokasoodaa. Sillä voi raikastaa esim. matot niin, että ripottelee soodaa matolle, antaa vaikuttaa hetken ja imuroi pois. Toimii ainakin mun tiiviillä villamatollani. Sooda toimii myös viemäreiden desinfioinnissa – soodan ja etikan seosta viemäriin, antaa vaikuttaa hetken ja perään kuumaa vettä. Ummehtuneen hajuiset kengätkin voi koettaa raikastaa soodan avulla! 

Klooria käytän harvoin esim. valkoisten pyyhkeiden valkaisemiseen silloin kun ne eivät enää puhdistu raikkaan valkoisiksi tahranpoistoaineella tai sappisaippualla. Klooria käytän harvoin, mutta sille on paikkansa desinfioinnissa ja valkaisussa. 

Frantsilan eteeriset öljyt

Välillä lisään pari tippaa eteerisiä öljyjä pesukoneen huuhteluainelokeroon, sillä eteeriset öljyt raikastavat pyykkiä mutta eivät jää tuoksumaan niissä voimakkaasti. Vakisuosikkini on eukalyptus, mutta myös appelsiini ja laventeli toimivat. En muuten ikinä käytä huuhteluainetta, sillä se tuntuu jotenkin ihan turhalta. Voi olla että mun pyyhkeet olisivat pehmeämpiä huuhteluainetta käyttäessä, mutta en jaksa. En ole useampaan vuoteen ostanut huuhteluainetta, enkä totta puhuen kertaakaan kaivannut. 

Pesemisen lisäksi on toki muitakin keinoja puhdistaa vaatteita. Ensinnäkin vaatteita voi pestä vain osittain, jos niihin tulee tahra, mutta vaate on muuten raikkaan tuoksuinen ja puhdas. Muita hyviä  tapoja raikastamiseen: 

Tuulettaminen

Huomaan itsekin peseväni vaatteita välillä turhan tiuhaan, kun tuulettamalla ja pakastamalla voisi pitkittää pesuväliä ja säästää vaatetta. Tuuletus toimii erityisen hyvin talvella pakkasella, mutta myös muulloin. Tuulettamalla saa pois hajuja ja vaate tuntuu raikkaammalta. 

Pakastaminen / lumipesu

Vaikka mulla on pikkuinen pakastin, laitan sinne marjojen joukkoon välillä farkut ja neuleita pariksi päiväksi raikastumaan. Jo yhden yön yli pakastaminen tekee vaatteesta raikkaamman, mutta ei pidemmästäkään pakastuksesta haittaa ole. Erityisesti farkkujen kanssa suosin tätä usein, sillä niitä jos mitä kannattaa pestä harvoin, jotta ne pysyvät mallissaan eikä väri haalistu. 

Talvipakkasilla vaatteille (esim. villakangastakeille) voi tehdä lumipesun puuterilumessa. Myös villamatot voi ”pestä” lumessa. Tarkemmat ohjeet lumiraikastukseen täällä

Taisinkin jo aiemmin mainita, että ostoslistallani on vaatehöyrytin. Sen lisäksi että se on esim. silkkipaidoille ja juhlavaatteille paljon silitysrautaa hellävaraisempi, se myös raikastaa vaatteita höyryn avulla. Onko kellään teistä vaatehöyrystintä? Olen lukenut kehuja Phililpsin eri höyryttimistä ja testannut Clash Ohlsonilla myytävää edullista höyrytintä, joka oli varsin toimiva, mutta jonka vesitankki on tosi pieni. Koska asun pienessä kämpässä en kyllä jaksaisi mitään isoa vekotintakaan toisaalta… 

////////

Onko teillä tuotesuosituksia ympäristöystävällisempään pyykinpesuun?

 

* Osa linkeistä affiliate-linkkejä. Attituden pesuaineet &
Frantsilan eteeriset öljyt saatu testiin. 

tiistai

23

toukokuu 2017

31

COMMENTS

Mekkomorkkis

Written by , Posted in Muoti

Varoituksen sana: tämä postaus on pitkä ja polveileva vaatepohdinta. Keitä kaveriksi vaikka kuppi teetä ja syvenny, kun sulla on hetki aikaa lukemiselle – ja ehkä myös kommentoinnille?

Tartossa oli viime viikonloppuna niin kuuma, että mulla tuli farkuissa ja tummissa t-paidoissa todella syksyinen ja tunkkainen fiilis. En olisi todella uskonut, että saisimme nauttia jopa +26 asteen lämpötilasta, joten pakkasin tosi maltillisesti ja otin mukaan jopa villapaidan, jolle ei onneksi löytynyt käyttöä. Ostin Tarttosta uuden kesämekon, sillä mukana olleet vaatteet oli vääränlaisia eikä mulla muutenkaan ole montaa kivaa mekkoa.

Uusi kesämekkoni on Zarasta, liikkeestä, jota yleensä välttelen, koska en tiedä vaatteiden valmistusolosuhteista mitään ja tiedän, että ketju on yksi eniten mallistoja ulos tuuttaavia ketjuja – eli siis hulluna ympäristöä kuormittavaa kertakäyttökamaa valmistava pulju. Mekko on siis ostettu ketjusta, jota en haluaisi tukea ollenkaan ja jolle kaikista vähiten haluaisin antaa yhtään palstatilaa. Mutta tiedättekö mitä? Se tekee kivoja mekkoja. Mun yksi kaikkien aikojen käytetyimmistä kesämekoista on sekin samasta puljusta ja nyt neljä vuotta vanha. 

Mietin kauan, voinko ostaa Zarasta mitään, mutta päätös oli kesähelteessä lopulta aika helppo, kun parempiakaan valintoja ei ollut tarjolla. Hetken mukavuus meni arvojen edelle, mutta en väitä, etten kokisi tästä ostoksesta huonoa omatuntoa. Päätin vuodenvaihteessa tehdä tästä vuodesta oman vaatekaappini osalta eettisemmän. Olen kirjoittanut aiheesta useamman kerran kuluneen alkuvuoden aikana ja ajattelin, etten ainakaan nyt voi olla kirjoittamatta, kun yksi mekko aiheuttaa niin paljon myllerrystä mielessäni. 

Eettinen muoti

Other Stories punoslaukku

Bloggaajat Tarttossa

Zaran farkkumekko

Olen ollut vähän hukassa tyylini suhteen tämän kevään. Talvi meni ihan hyvin, sillä mulla on useampi mukava ja kestävä neule, joissa olo on idamainen. Nyt keväällä tuntuu että vaatteet ei yhtään viesti sitä, miltä haluaisin näyttää tai miten haluaisin pukeutua.

Mulla on tosi hyviä perusvaatteita, mutta ei niitä spessumpia juttuja, joista yleensä tulee se olo, että on löytänyt jotain oman tyylistä. Tämä johtunee siitä, että olen panostanut eettisimmessä ostoksissani hyviin perusvaatteisiin, sillä nehän ovat juuri niitä, joita käytän eniten. On siis järkevää laittaa enemmän rahaa vaatteeseen, jota käyttää paljon, kuin vaatteeseen, joka pääsee päälle pari kertaa vuodessa. Ja koska olen tämän (miltei) puolen vuoden ajan kiinnittänyt erityisen paljon huomiota vaatemielihaluihini ja ostoksiini, en ole ostanut kovin montaa vaatetta. Toivon ihan älyttömästi, että joskus eettisyys, ekologisuus ja trendikkyys voisivat kulkea käsikädessä niin, että kokovalikoimaa olisi kaikenkokoisille ja että hinnat pysyisivät oikeasti kohtuullisina. Tällaisia kivoja brändejäkin on, mutta silti kokonaisvalikoima on edelleen todella suppea. 

Tuntuu hassulta, että vielä vuosi sitten en kokenut huonoa omatuntoa silloin tällöin ketjuliikkeistä ostamistani vaatteista, mutta nyt kun olen kirjoittanut tavoitteestani tänne, tuntuu tämä mekko ihan tosi isolta jutulta. Se on myös vähän hassua siinä mielessä, että vaikka Zara saattaakin olla epäeettisimmin ja -ekologisimmin toimiva ketju, ei kaikki muutkaan mun vaatteet ole sellaisilta brändeiltä, joiden toiminta olisi läpinäkyvää. Kai ajattelen, että koska käytän Reebokin lenkkareita monesti viikossa enkä takuulla kyllästy niihin ennen kuin olen käyttänyt ne loppuun, on mun ok ostaa ne, vaikka en tiedä millaisissa oloissa ne valmistetaan. Tai että se on mun mielestäni pienempi paha kuin ostaa upeat eettisesti valmistetut kalliit tennarit, joita ei sitten kuitenkaan huvita pistää jalkaan. 

Tai mites tuo mun Other Storiesin laukku? Se on luultavasti valmistettu samoissa oloissa kuin kaikki H&M:nkin vaatteet, mutta koska se on Other Storiesin, on brändimielikuva jotenkin parempi. Älytöntä. Onhan se toki nahkaa ja olen ostaessani tarkistanut että se on valmistettu huolellisesti jotta se kestäisi käyttöä, mutta en siltikään tiedä valmistusoloista. Ehkä mietin myös sitä, että koska Other Storiesin vaatteet maksavat enemmän, on sieltä vaatteiden ostaminen harkitumpaa kuin vaikka ketjun sisarliikkeistä Monkista tai H&M:stä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kalliimpi vaate tarkoittaisi tässä tilanteessa parempaa palkkaa tekijöille. 

Tämä on takuulla käytetyin laukkuni ikinä ja toivon ettei se mene ikinä niin huonoon kuntoon, että joutuisin luopumaan siitä. Täytyykin pian viedä se suutarille, jotta olkahihna ei katkea kesken käytön. Vaatteiden huoltaminen, ompelijalla fiksattavana käyttäminen ja kaikenlainen kotihoito kenkien lankkaamisesta neuleiden tuulettamiseen ja oikean pesulämmön valintaan on myös tuttua. Mun ostotottumuksia ohjailee eniten se, että ostan vain asioita joita tarvitsen ja joille tiedän olevan paljon käyttöä. Joskus nuorempana ostin vaatteita paljon impulsiivisemmin ja perustelin itselleni impulsiivisen kirpparishoppailun olevan ok, koska onhan se ekologisempaa. Sanoisin siis, että olen kyllä kehittynyt kovasti, mutta että opittavaa, pohdittavaa ja tutkailtavaa riittää. 

Vagabond mules

mekko – Zara, laukku – Other Stories, kengät – Vagabond 

Tarttossa

En usko että ketjuliikkeiden täysboikotti olisi mikään pelastus, sillä tiedän, että monille naisille tehtailla työskentely saattaa olla ainoa järkevä keino ansaita elanto. En silti voi perustella ostoksiani tuolla ajatuksella enkä toisaalta haluaisi antaa ketjuvaatteiden liikkeille näkyvyyttä blogissa, joka tavoittaa kuukausitasolla kymmeniä tuhansia lukijoita. Toisaalta blogi on kuitenkin päiväkirja – en missään nimessä halua leikkiä mitään pyhimystä ja esittää eläväni tosi eettisesti ja ekologisesti, kun en niin pysty tekemään. Haluan mieluummin olla rehellinen ja kertoa näistä fiiliksistä ja toivoa, että joku innostuu mun pohdintojen myötä miettimään omia kulutustottumuksiaan. Olisinhan helposti voinut jättää jakamatta nämä asukuvat ja vain ohittaa aiheen blogissa, mutta en halua tehdä niin.

Olen myös miettinyt, kannattaako brändeistä puhua nimillä ollenkaan, mutta tuntuisi hassulta kierrellä ja kaarrella ja toisaalta mainitsematta jättäminen saattaisi vain herättää entistä enemmän kiinnostusta googlailla tai arvuutella jonkin tuotteen alkuperää. Olen välillä julkaissut blogissa asukuvia ilman, että olen maininnut tekstissä jonkin ketjuliikkeestä ostetun tuotteen alkuperää, mutta sekään ei oikein tunnu toimivalta ratkaisulta. Voisihan sitä lähtökohtaisesti jättää kuvaamatta asut, joissa olevia vaatteita ei halua hehkuttaa, mutta hmm, eihän se olisi kovin aitoa tässä konseptissa. Toisaalta asukuvien poisjättäminen blogista voisi olla ratkaisu sekin, mutta tykkään itse lukea eniten blogeja, joiden kirjoittajien kuvia nään säännöllisesti. En tiedä miksi, ehkä se auttaa samaistumaan? Onhan omien kuvien jakamiseen muitakin keinoja kuin asukuvat, mutta mutta, tästä rutiinista on hankala poiketa näin kymmenen vuoden jälkeen… :D 

Ketjuliikkeiden eettisyys

Eettinen vaate

On tämä vaateaihe oikeasti ihan mahdoton. Millaisia ajatuksia teissä herää? Samankaltaista pohdintaa löytyy mm. Musla-blogista Mian tontilta sekä Anna Vihervaarasta -blogista, jonka vaatepohdintoihin mun on helppo samaistua. Vitsit kun useampi kirjoittaisi näistä jutuista, kaipaan vertaistukea. Kirsikan vaatepaasto on myös tosi inspiroiva. Olen huomaamattani ajautunut samaan suuntaan vaatekaapin eettisyyshaasteen kanssa, sillä shoppailu on rajoittunut ja vähentynyt paljon näiden eettisyyspohdintojen myötä, vaikken koskaan ole ollut tolkuton himoshoppailija. 

kuvat: Maj / Magicpoks