Lukuvinkki: Petos lautasella

ruoka
39 kommenttia

petos lautasella-kirja

 Mats-Eric Nilsson – Petos Lautasella WSOY 2008

Kaikki terveellisemmästä ja puhtaammasta ruuasta kiinnostuneet, lukekaa tämä kirja. Lukekaa myös toinen lempparini, Noora Shinglerin Marjoja & Maskaraa sekä Mats-Ericin toinen teos, Aitoa ruokaa. Olen saanut mielettömän paljon tietoa irti näistä kirjoista. Kirjoitin Petos lautasella -kirjan luettuani kirjaesseen opintojani varten ja ajattelin julkaista sen täällä hieman lyhennettynä ja mukautettuna. Essee on kirjoitettu kestävän ja muita kunnioittavan liiketoiminnan näkökulmasta liittäen kirjan sisältöä myös omiin arkipäiväisiin valintoihini. Merkkailin lähteitä vain sivunumeroin, sillä viittaan tekstissäni vain tähän kirjaan oman tietämykseni lisäksi. Osa tiedoista olikin tietysti tuttuja jo valmiiksi muista lähteistä, mutta näin voitte itse lukea lisää jos jokin tietty juttu jää mietityttämään.

 

Ajatuksiani kirjasta:

 

Olen pitänyt itseäni nirsona ja kranttuna ruoan suhteen, mutta viime vuosina olen alkanut ymmärtää, etten olekaan ainoa. Se, että minua ällöttää e-koodein kyllästetyt vanukkaat, aspartaamilla makeutetut kevyttuotteet ja makkarat, joissa on enemmän vettä ja jauhoja kuin lihaa, onkin ihan normaalia, en ole ainoa. Onneksi lisäaineettomuus ja puhdas ruoka ovat nousevia megatrendejä.

Mats-Eric Nilssonin Petos lautasella herättää suuria tunteita ja sai minut pohtimaan kieroutunutta elintarviketeollisuutta. Elintarviketeollisuudessa ei juuri pelätä johtaa kuluttajaa harhaan tai leikkiä sanamuotojen kanssa niin, että ostajaa ei varsinaisesti huijata, mutta melkein. Kun ruokaa tehdään mahdollisimman halvalla, on pakko ottaa avuksi lisäaineet, jotta ruuan makua saataisiin parannettua, ulkonäköä kohennettua ja kestävyyttä pidennettyä. Mutta kuka tahtoo syödä omenoita, jotka ovat vuoden vanhoja?

 

Melkoinen kemikaalicocktail

Teollistuneissa maissa asuvat ihmiset syövät 6-7kg lisäaineita vuodessa, millainen kemikaalicocktail näistä lisäaineista mahtaa syntyä? Vaikka suurin osa lisäaineista on todettu turvallisiksi maailmanlaajuisesti, esimerkiksi EU:ssa on muutamia sallittuja lisäaineita jotka on kielletty jenkeissä. Esimerkiksi paljon puhutut atsovärit olivat Suomessa ja Ruotsissa ennen EU:hun liittymistä kiellettyjä, sillä atsovärien on todettu aiheuttavan allergisia reaktioita. EU-komissio kuitenkin katsoi, ettei Suomessa ja Ruotsissa voida kieltää värejä terveysriskeihinkään vedoten, koska ne ovat sallittuja muissa EU-maissa. (s. 23) Allergiaa aiheuttavat väriaineet sallittuja? Värjäämistapoja on niin monia, että tuntuu karmealta, että ne, jotka allergisoivat tutkitusti, voidaan sallia. Ei vaikuta kovin läpinäkyvältä ja kestävältä toiminnalta kuluttajan näkökulmasta.

On myös hyvin hämmentävää, että aromeja ei tarvitse EU-säädösten mukaan eritellä pakkausselosteessa. Riittää, että selosteessa mainitaan ”aromit”, oli tuotteessa sitten käytetty kahta tai useampaa aromia. Aromeja on yli 4500 ja niiden tarkoituksena on vahvistaa ruoan makua kun se on teollisen prosessin aikana laimentunut. Toisinaan niiden tarkoitus on jopa jäljitellä alkuperäistä makua, kun tuotteessa ei sitä muuten olisi. (s.25) On hämmentävää, millaisia asioita kuluttajilta salaillaan ja miten yksittäisten kuluttajien ihmetys ei tee asioille vielä yhtään mitään. Vaikka näiden päätösten taustalla on tietysti iso joukko ihmisiä ja ihan erilaisia organisaatioita kuin yksittäiset yritykset, en voi olla miettimättä yksittäisten yrittäjien vastuuta. Onko vastuullista ja kestävää yrittäjyyttä, jos käyttää tai myy aineita, joita ei tarvitse määritellä kuluttajalle sen tarkemmin? Onko vastuullista käyttää aineita, jotka olivat ennen kiellettyjä ja nyt sallittuja vain siksi, että ne ovat muuallakin EU:ssa?

Kuluttajana se tuntuu melkoisen hämmentävältä ajatukselta. Vaikka yksittäinen lisäaine olisi näennäisesti turvallinen, ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa siitä, miten keinotekoiset aineet käyttäytyvät elimistössämme kun ne sekoittuvat keskenään ja kun niitä käytetään useita vuosia. Muutamia kymmeniä vuosia sitten lisäaineita ei käytetty lähellekään samoja määriä, mitä nyt.

 

Mihin lisäaineita tarvitaan?

Mihin lisäaineita ja kaikkea tätä kuluttajan vedättämistä sitten tarvitaan, jos ennenkin on pärjätty ilman? No, rahan tekemiseen tietysti. Lisäaineilla kyllästetty ruoka on halpaa, säilyy pitkään ja sitä on nopea valmistaa. Aidot raaka-aineet maksavat lisäainehuttuun nähden mielettömästi eivätkä ne edes säily kauaa. Tietenkään kaikki lisäaineet eivät ole pahasta, mutta suurin osa e-koodeista on turhaa, kemiallisesti tuotettua huttua, jotta kuluttaja ei tajuaisi miten vähän oikeita raaka-aineita heidän ruokaansa on käytetty. Tavallinen kuluttaja ei osaa eikä usein edes jaksa perehtyä pitkiin ja pienellä printattuihin pakkausselosteisiin, joten he eivät usein tiedä, mitä todellisuudessa ostavat.

Petos lautasella on pelottavaa luettavaa. Etenkin, jos ei ole aiemmin perehtynyt elintarviketeollisuuden toimintatapoihin ja puhtaaseen ruokaan. Minulle osa asioista oli tuttua, sillä olen aika tiedostava kuluttaja, mitä elintarvikkeisiin tulee. Lisäaineiden käyttöä perustellaan usein pilaantumisen estolla, vaikka painossa mitattuna säilöntäaineiden ja hapettumisen estoaineiden osuus kaikista käytetyistä lisäaineista on vain 1% luokkaa. (s. 20) Yleensä lisäaineilla pyritään vaikuttamaan makuun, ulkonäköön, rakenteeseen tai johonkin muuhun, mikä on hävinnyt teollisen prosessin aikana.

 

Vastuu kuluttajalla

Nilsson tuo esille ajatuksen siitä, että elintarviketeollisuus huijaa kuluttajaa. Mitä ihmeellisimmät tuotenimet, sekavat ja pienellä kirjoitetut pakkausselosteet, hämmentävä mielikuvamarkkinointi ja harhaanjohtavat mainoslauseet. On tavallaan surullista, että kuluttajat sulkevat silmänsä eivätkä lue pakkausselosteita, mutta toisaalta ymmärrän – siitä on tehty äärimmäisen hankalaa. Lisäksi lisäaineisiin ja prosessoituihin ruokiin perehtyminen vie aikaa ja vaatii pitkäjänteistä tarkastelua ja omien ostotottumusten kyseenalaistamista. On tylsää, että vastuu jätetää kuluttajalle, eikä elintarviketeollisuus kanna itse vastuuta. Onneksi erikoistuminen kannattaa aina, ja nyt pientuottajat ja mahdollisimman puhdasta ruokaa myyvät yritykset ovat saaneet huimasti medianäkyvyyttä.

Kirjaa lukieassa alkaa mietityttää, että ovatko monet ihmiset todella niin tottuneita epäaitoihin makuihin, etteivät edes kaipaa aitoja makuja, saatikaan tunnista niitä? Eihän kuluttaja tällöin olekaan kiinnostunut tuoteselosteesta. Lisäksi kuluttajia johdetaan harhaan EI OO -markkinoinnilla. Purkin kylki saattaa olla täynnä ei oota: ei lisättyä sokeria, ei aromivahventeita. Purkkia tarkastellessa tuotteesta löytyy kuitenkin keinotekoinen makeutusaine, säilöntäaine, emulgointiaine… Minusta tämä on kuluttajan harhaanjohtamista, vaikka tietysti on oletusarvoista, että tiedämme itse mitä ostamme ja että osaamme itse kyseenalaistaa mainonnan luomia mielikuvia.

Jännittävää, että samaa kuluttajien huijaamispeliä pelataan myös kosmetiikka-alalla. Olen ollut tietoinen tästä jo jonkin aikaa sillä luen alalle erikoistuneita blogeja ja mm. tuossa Marjoja & Maskaraa -opuksessa on paljon tietoa aiheesta, mutta sain tästä taas muistutuksen hetki sitten. Olen vastikään kuullut ja lukenut muun muassa firmoista, joiden shampoilla ei ole muuta eroa kuin etiketti ja tuoksu. Väärentämistä ja kuluttajan huijaamista siinä missä elintarviketeollisuuden monimutkaisempi ja vaikeammin ymmärretävämpi huiputus. On myös pelottava ajatus, että samoja lisäaineita käytetään sekä shampoossa että salaatinkastikkeessa – mikä ihme niiden merkitys voi olla, jos ne sopivat noin erilaisiin käyttötarkoituksiin?! Jos kyseessä ei ole jokin todella luonnollinen lisäaine, olen ymmälläni. Myös terveysvaikutteiset elintarvikkeet hämmentävät – voivatko nämä funktionaaliset elintarvikkeet todella toimia esimerkiksi vatsaongelmiin, jos ne ovat täynnä lisäaineita, sokeria ja muuta huttua?

Vaikka olenkin tiedostava ja tarkka ruokaostoksilla, opin tämän kirjan lukemisesta paljon. Nyt on vihdoin aika jättää karkit, jätskit ja halpissipsit kauppaan. Nämä ovat luonnollisesti olleet heikoin kohtani, vaikkakin oikean ruoan suhteen olen ollut pitkään megatarkka. Tuntuu myös hivenen surulliselta, että tavallisen arjen keskellä syön huonoimmiten juuri kesken opiskelujen – juuri silloin, kun ihminen tarvitsee eniten energiaa! Einesruoista sitä ei saa kunnollisessa muodossa. Pitäisi siis alkaa panostaa eväisiin ja valita yhä useammin se niukka salaattipöytä niiden iänikuisten pakasteseitien sijaan. Huomaan voivani paljon paremmin silloin, kun en herkuttele kaupan hurutuotteilla. Huomaan eron selkeimmin ihoni kunnossa, joka on herkkä reagoimaan esimerkiksi siihen mitä syön.
Onko joku teistä lukenut samoja kirjoja tai pohtinut samoja asioita?

 

Lisää luettavaa

Alkoholittomat juomavinkit juhliin

5 x Paras alkoholiton kuohuva

Vegaaninen pavlova

Vegaaninen pavlova

Gluteeniton pizzapohja (pellillinen)

Kommentit

Vastaa käyttäjälle ida365 Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Myös jatko-osa ”Aitoa ruokaa” on kiinnostava. Sen sijaan kaikkein viimeisin, ”Vaara vaanii kattilassa” on nyt ollut kesken jo useamman kuukauden. Jostain syystä se ei ole enää samalla tavalla vetänyt puoleensa.

    1. Niin on, kirjoitinkin siitä tuossa alussa maininnan. Luin sen itseasiassa ekana ja nyt vasta tämän :-)

      Hei muistankin kuulleeni tuosta vikasta, en tiennyt että sekin on Nilssonin!

  2. Tosi mahtavaa, että uskalsit ottaa tämän asian esille (muutoin hieman eriotsikkoisessa blogissa). Ihan samoilla linjoilla olen minäkin. 3,5 vuotta sitten innostuin ensin superruoasta, jonka jälkeen tietojyvänen kerrallaan aloin ymmärtää ruoasta kaikenlaista. Noora Shinglerin Kemikaalicocktail on toiminut oivana suunnannäyttäjänä. Toki sortumisia tulee vieläkin, mutta pizzat ovat vaihtuneet monipuolisiin salaatteihin ja kaappien kattilat ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota. Samoin kosmetiikka vaihtui paria tuotetta lukuunottamatta luonnonkosmetiikkaan.

    Hyvään suuntaan ollaan Suomessa näissä asioissa jo menty, mutta jos minulta kysyttäisiin, kyllä nuo kevyttuotteet ja muut ravinneköyhät valmishötöt voisi lakikin kieltää. Lisäaineita puolustellaan yhteen lisäaineeseen kohdistetulla tutkimuksella, jossa se todetaan vaarattomaksi. Mutta liekö kukaan koskaan tehnyt tutkimusta pitkänajanvaikutuksista tai yhteisvaikutuksista.. ei ainakaan se firma, joka niillä rahansa tekee.

    Näihinkin joka vuosi aivan varmasti joku kuolee, jos ei itse lisäaineiden, niin ainakin lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin. Surullista, mutta todellisuutta.

    1. Kiitos! Joo, olen ajatellut että mun pitäis kirjoitella tänne enemmän ruoka-aiheisia juttuja kun olen niin utelias oppimaan tästä aiheesta lisää ja jonkin verran siitä jo tiedänkin. :-)

      Ihana kuulla sinun tarinasi, superkiintoisaa! Mä en ole varsinaisesti koskaan saanut potkua superfoodeista, mutta ymmärrän että monen innostus on voinut lähteä juuri siitä ilmiöstä. Shingler tekee hyviä havaintoja ja linkkailee ajankohtaisimmat uutiset, joten hänen palstojaan seuraa mielellään.

      Kyllä täälläkin tulee sortumisia, mutta se on vain elämää enkä edes jaksa ajatella niitä ”sortumisena” kun ruokavalio on muuten kunnossa. Välillä pitää herkutella ja lipsua ettei mene turhan vakavaksi! ;-) Nimimerkillä eilen hurukinkkisafkaa, siinä saattoi olla vaikkapa natriumglutamaattia gulpss……

      Mutta totta, olen samaa mieltä kanssasi! Toki ymmärrän miksi kaikki ravinneköyhä huttu on halpaa, mutta mennään vähän väärään suuntaan jos ruokaan ei panosteta. Ja jep, juuri tuota minäkin mietin, että mites noi lisäaineiden yhteisvaikutukset. Vaikka yksittäisenä moni olisikin ”täysin harmiton” (joka ei muuten meinaa sitä että siitä olisi silti mitään hyötyä hyvinvoinnin tai terveyden kannalta), ei pitkäaikaisista vaikutuksista ja yhteisvaikutuksista voi vielä tietää.

      Jep, juurihan siitä oli juttua, että lihavuus tappaa kolme kertaa enemmän kuin aliravitsemus. http://www.hs.fi/ulkomaat/Lihavuus+tappaa+n%C3%A4lk%C3%A4%C3%A4+enemm%C3%A4n/a1355545786314

      Vaikka tuo artikkeli ei suoraan liitykään postaukseeni, niin onhan tuohon lihavuuteen pakko olla muitakin syitä kuin se, että lompakko on pulleampi. Ihmiset syövät ihan käsittämättömän huonosti ja ravinneköyhää ruokaa.

  3. Hui! Itse en ole aiemmin miettinytkään, että ihan tavallisessa ruoassa, jota kaupasta kotiini kannan, sisältäisi noin paljon huttua! Nyt on pakko lähteä kirjastoon lainaamaan kyseiset kirjat ja jos ei löydy ne on pakko käydä ostamassa, sen verran mielenkiintoni heräsi.
    Kiitos hyvästä tekstistä, sait silmäni auki! :)

    1. Valitettavasti sitä saa olla aika tarkkana sen suhteen mitä ostaa :-( Jugurtit, leivät, valmisleivokset, jäätelöt ja tuollaiset ovat niitä pahimpia, vaikka moni ajattelee ne niin arkipäiväisinä ettei tajua epäilläkään että ne sisältäisivät hirveätä moskaa. Onneksi joukosta löytyy helmiäkin! :-)

      Jee, loistavaa! Suosittelen, kaikki kirjat ovat helposti lähestyttäviä ja hitsi että näistä tulee uteliaaksi.

    1. Uskaltaa jos oma terveys ja hyvinvointi kiinnostaa ;–) ei ne oikeasti ole pelottavia, jotkut asiat vaan tuskastuttaa vähän…

  4. Oon samaa mieltä elintarviketeollisuuden huijauksista, mitä itse kirjoitit ja kiva, että ostit asian esille blogissasi! Oon lukenut Aitoa Ruokaa -kirjan ja katsonut erilaisia dokumenteja, sillä mielestäni aihe on todella mielenkiintoinen.
    Oon keskustellut paljon aiheesta tuttujeni kanssa, ja on ollut jännä huomata miten joitain ruuan sisältö tai alkuperä ei hetkauta lainkaan. Onneksi niitäkin löytyy joiden kanssa voi yhdessä kauhistella kinkkujen ja valmisleivosten ainesosia ja sisältöä:D
    Mediassakin on nyt aika paljon puhuttu elintarvikkeiden sisällöstä, kuten suklaan sisältämästä torakan osista ja syömäkelpoisista 5 vuotta vanhoista kääretortuista. En tiedä kuinka hyvin nuokin uutiset pitävät paikkaansa, mutta ainakin ne herättää ihmiset pohtimaan mitä sitä oikein suuhunsa laittaa!

    1. Loistavaa! Musta on ihan sairaan mielenkiintoista kuulla miten muut suhtautuu tähän asiaan, joissain tilanteissa tunnun olevani niiin yksin näiden ajatusten kanssa. Oma lähipiiri kylläkin on melkoisen tiedostavaa ja minusta on ihanaa että tähän asiaan voi suhtautua ilman tiukkapipoisuuttakin, kunhan vain jaksaa nähdä vaivaa ja perehtyä. Mutta miksikäs oman terveyden ja hyvinvoinnin takia ei jaksaisi :- )

      Hahaha, munkin lempipuuhaa on kaupassa luetella ääneen kaikki valmistorttujen ainesosat:D niitä on ihan käsittämätön litannia! Ja joo, nuo kohujutut herättää mielipiteitä suuntaan ja toiseen ja saavat joskus aika mustavalkoisen kuvan aikaiseksi tärkeistä aiheista. Miten vaan, mutta 5v vanha syötävännäköinen kääretorttu on megapelottava……..

  5. tosi mielenkiintonen juttu idamoni!!! ajattelin vihdoinkin ostaa ton marjoja ja maskaraa, niinkun suosittelit jo aikoja sitten :-) pus! loro

    1. UUU lottapod!! <3 Kannattaa, taisi muuten olla suomalaisessa (siinä stockaa vastapäätä) aika edullisesti (jotain 12-14e?) jos en ihan väärin muista, törmäsin tuohon jouluostoksilla nimittäin! Hitto mulla on se vieläkin kaverilla lainassa, joten en oo ehtinyt saada sitä kunnolla kiertoon vaikka joskus lupailin moista:—D ÄÄKS.

      :——–** pusss!!

  6. Samaa mieltä! Tosin tässäkin voidaan sanoa, että Ekoodi kauhistelu on joskus turhaakin, sellaisia tuttuja ja luonnossakin esiintyviä aineita kuten esimerkiksi bentsoehappoa ja cvitamiinia voidaan yksinkertaisesti merkitä Ekoodeilla. Suurin osa ekoodeista tietysti on aivan turhia ja vaikutus tuotteeseen on lähinnä kosmeettinen tahi täysin tarpeeton käyttöiän pidennys.

    1. Totta, ei e-koodi automaattisesti tarkoita että se on huono ja turha ja huttua, mutta usein nuo luonnollisimmat e-koodit avataan pakkausselosteissa ja aika paljon pystyy onneksi päättelemäänkin :–) oikeassa olet!

  7. oon ite kans lukenu tuota petos lautasella kirjaa, se on hurjan kiinnostava! se on tosin vielä kesken ku hurahdin tässä välissä taas yhteen dekkariin ja oon huono lukeen montaa kirjaa yhtäaikaa… mutta asia oli se että kantsii lukea myös sellasta kirjaa kun eläinten syömisestä. hulluna kaikkea tosi kiinnostavaa eläinten tuotannosta. on kyllä myöskin välillä aika rankkaa luettavaa, mutta mun mielestä kaikkien pitäis lukea sitä!!

    kirjota ihmeessä enemmän tästä aiheesta! plus sun blogi rulaa! :—)

    1. Niin on! Luepas loppuun dekkarisi jälkeen ;-D

      Ja tuon kirjan minäkin haluaisin lukea, sen jälkeen varmaan loppuis kanankin syönti kääks. Se voisi olla ihan fiksua kun luomukanaa ei löydy mistäääään.

      JEE, kiiitos, minä kirjoitan kylllä. Kiitos ihana:-)

  8. hyvä kirjoitus, tästä aiheesta olisi tosi mielenkiintoista kuulla lisää! pitääpä hankkia tuo kirja jostain käsiini. sun reseptivinkit on myös aina mieluisaa luettavaa kun tietää sun tekevän harkittuja ruokaostoksia :-)

    1. Kiiiitos! Ihana kuulla:-) Ja tuo on kyllä totta, ruokavinkeissä jaan tietty aina ne parhaimmat enkä mitää huruja. Jee!

  9. Oivoi, harmi kun joululahjatoivelista on jo pukille postitettu, mutta ehkä käyn lainaamassa nää teokset kirjastosta ja sitä kautta sivistän itseäni. Kiinnostaa todella paljon tämmöset asiat, mutta en kovin tietoinen niistä valitettavasti ole (omaa laiskuuttani..).

    Tosin opiskelijabudjetilla en valitettavasti pysty kuin ostamaan sitä halvinta tällä hetkellä, kun sitä rahaa ei juuri ole ylimääräistä..
    Miten voi pienelläkin budjetilla karsia höttöä, olisko sulla vinkkejä siihen? :)

    1. Voi kääks, onneksi joululahjaksi saattaa tulla vaikka lahjakortti kirjakauppaan hihi:-) Mutta tosiaan, kirjasto on aina hyvä vaihtoehto!

      Voi kuule, näistä minun pitäisi oikeasti kertoa enemmän, koska ei mullakaan ole opiskelijabudjettia kummoisempi rahatilanne. Näistä täytyy siis laittaa vinkit jakoon! :- )

  10. heippa! likenisikö sinulta joitain vinkkejä liittyen ruokaan? tarkoitan tällä sitä, että voitko esim vinkata mitä kantsii syödä ja mitä on ”turvallista” puputtaa. olisi hauskaa nähdä päivän ruuat -tyyppinen postaus tai ns. ”ruokahistoriasi”.
    itse heräsin aiheeseen vastikään ja siksi haluaisin tietää enemmän (pitäisi lainata nuo kirjaset!). itse kun en aiheesta vielä kauheasti tiedä, niin hieman pelottaa syödä kun ei osaa sanoa kuinka huttua kyseinen ruoka on.

    ps. sinulla on ihana blogi! tiutiu! :-)

    1. Liikenee! Minun pitäisi jakaa arkireseptejä enemmän, mutta voit kurkkailla mun food + goodies -osion reseptit, pyrin aina tekemään mahdollisimman hyvistä raaka-aineista ruokaa. :- ) Niistä saa vähän vinkkiä, mutta tiedän että pitäisi antaa konkreettisempiakin vinkkejä!

      Jos lähtee siitä että tekee alusta asti itse, ei mennä ainakaan pahasti pieleen ;–) Toki kaikissa arjessa käytetyissä jutuissa piilee vaaransa, olen esim. siirtynyt tosi prosessoiduista margariineista ja kevytruokakermoista aitoihin makuihin!

  11. olen samoilla linjoilla, mutta myös sitä mieltä, että välillä ei oo mitään parempaa kuin sipsit tai pakastepitsa. eli niin kuin ylempänä kommenteissa mainitsit: ”Välillä pitää herkutella ja lipsua ettei mene turhan vakavaksi!” Niinpä!

  12. Mäki oon just nyt lukemassa tota kirjaa! Innostuin siitä kun luin viime jouluna Madventures-poikien ruokakirjan jota suosittelen erittäin kovasti ja hartaasti. Harmitti vähän koska se oli kirjotettu slangilla ja outoon vuoropuhelumuotoon… Mut itse sisältö oli hurjan mielenkiintoinen, ei ollu ollenkaan sellanen ”höhöhö me syödään apinanaivoja” -tyyppinen mitä odotin. Eli suosittelen! Pojat suosittelivat kirjassaan taas tätä Petosta lautasella ja mä tietenkin menin ja lainasin sen kirjastosta ja – petyin. Ruotsalainen Nils-Erik selittää kyllä asioista mutta mikään hyvä kirjottaja hän ei ole, eikä sinänsä tuo mitään uutta. Totta kai (toivottavasti) suurin osa kuluttajista tietää että kaupassa myytävä ruoka on nykyisin täynnä lisäaineita yms. Mutta Nils-Erik vain tyytyy kuvailemaan ja syyttämään näitä ”pahoja” ruokateollisuustahoja, eikä oikein anna mitään konkreettista että miten tilannetta voisi parantaa. Suututti vähän myös kun kirjassa oli rivien välistä luettavana että ”kun naiset siirtyivät työelämään, ei ketään ollut enää kotona laittamassa ruokaa ja ihmiset alko syömään eineksiä”, eli lisäaineet = naisten vika? ööh. Plus että se että ruokaa tuotetaan halvalla johtuu myös siitä, että yksinkertasesti kaikilla ei vaan oo varaa ostaa sitä ”aidompaa” ruokaa. Toisekseen sitä ei oo niin hyvin saatavilla, mihin tietenkin kuluttajat voi vaikuttaa, mut mitenkäs vaikutat jos ei oo rahaa. Jotain sitä on kuitenkin pakko syödä.

    1. Hei senkin mä haluaisin lukea! Tosin just toi Madventures-konsepti takana on hämmentänyt, sillä oon miettinyt että miten ne on toteuttaneet tietokirjan, joka sisältää ehtaa asiaakin.

      Mutta jooo, hyvä että sanoit ja muistutit, pitää tsekata se!

      Hmmm, minusta Nilsson osaa kyllä kirjoittaa, mutta ehkä kerrontatyyli on aika asiapitoista. Toisaalta se on minusta ihan hyvä tällaisessa kirjassa, ei tule sellainen olo että joku yrittää tuputtaa jotain ajattelumallia minulle. Se on joskus vaarana kun lukee räväkästi kirjoitettuja kirjoja tärkeistä aiheista – vaikka olisi itse samaa mieltä asiasta, alkaa kirjoittajan tyyli kääntyä sanomaa vastaan jos se on liian provosoiva. Mutta et varmaan tarkoittanut tuota siis, mutta minusta tuo toimi kyllä tuollaisena.

      Eihän tuo konkreettisesti tarjoa paljoa uusia juttuja jos on tiedostava ja jaksanut ottaa asioista selvää itse, mutta tuo takuulla tuo uutta niille jotka ovat kiinnostuneita mutteivat ole jaksaneet selvitellä asioita vielä paljoa.

      Tässä asiassa on kyllä niin paljon puolia. Minä en itse takertunut tuohon naisasiaan, mielestäni sitä ei oltu ilmaistu sillä tavalla. Tottahan se on, että arki on varmasti muuttunut kun kaksi perheenjäsentä tekee pitkää työpäivää jnejne, mutta ei siinä minusta syytelty kuitenkaan. Ja jep, toivonkin että tähän asiaan ollaan heräämässä ja aitoja juttuja aletaan suosia enemmän – silloin saataisiin tervettä kilpailua tuollekin osuudella ruoka-alasta.

  13. Moikka ihana Ida!

    Oon jo pitemmän aikaa lukenut sun blogia, mutta vasta viime aikoina oon toden teolla kiinnostunut, koska olet alkanut nostaa eko- ja ruoka-asioita esille blogissasi. KIITOS <3

    Tuntuu siltä, että lukisi omia ajatuksia omista lempikirjoista :) Noora on myöskin idolini ja luin myös vähän aikaa sitten Petos lautasella -kirjan, jota todella suosittelen kaikille.

    Kiitos kun uskallat kirjoittaa näistä, tiedän moni bloggaajia, jotka eivät uskalla, koska paskaa saattaa sataa niskaan.

    1. Hei ihana Mia! Onpa ilo kuulla :’–) Minä ajattelin että tämä blogi kaipaa pikkuisen erikoistumista johonkin suuntaan ilman että unohdetaan arkinen höpinä.

      Jee, ihan loistavaa että meillä on samoja innostuksenkohteita! :-) Kantsii lukea Aitoa ruokaa myöskin!

  14. Muutama juttu pitää oikaista: Atsovärien on osoitettu aiheuttavan yliherkkyysoireita JOILLEKIN IHMISILLE, samalla tavalla kuin jotkut saavat allergisia oireita vaikkapa pähkinästä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kaikilta pitäisi kieltää pähkinät, eikös vaan?

    Ja tämäkin lause kummastutti: ”Lisäaineiden käyttöä perustellaan usein pilaantumisen estolla, vaikka painossa mitattuna säilöntäaineiden ja hapettumisen estoaineiden osuus kaikista käytetyistä lisäaineista on vain 1% luokkaa.”

    Eviran sivuilta lainattua: Nitraattia ja nitriittiä (NO 2- eli nitriitti-ioni) käytetään myös lisäaineena liha- ja makkaravalmisteisiin ja juustoihin. Ne estävät haitallisten mikrobien, erityisesti Clostridium botulinumin kasvua. Klassisen botulismin ensimmäiset oireet ovat uupumus ja heikkouden tunne, ja niitä seuraavat puhe- ja nielemisvaikeudet sekä näköhäiriöt. Hengityksen lamaantuminen johtaa kuolemaan, mikäli hoitoa ei aloiteta nopeasti. Toipuminen voi kestää useita viikkoja.

    Voi sitten itse miettiä, kumpi on vaarallisempaa nitriitti vai botulismi… Ja tottakai lisäaineiden osuus tuotteesta on hyvin pieni, eikös se ole hyväkin juttu, että hyvin pieni määrä lisäainetta riittää?

  15. jee, jee, jee! oot paras ku kirjotat tämmösistä jutuista myös! :—)

    mua vaan nykyään tosin aika lailla ahdistaa ruokakaupassa, oon välillä niin hukassa, että mitä ”saa” syödä… :// tiiän että ei pitäis ottaa nii ressiä mutta mutta.. haluisin syödä mahdollisimman hyvin, mutta raha etenkin on ainainen murhe. kaipaisinkin aika konkreettisia vinkkejä, koska aika hyvin löytyy jo tietoa, mutten oikein aina tiedä, miten sitä soveltaa käytäntöön.

    ja mulla tosiaan on edelleen se sun marjoja & maskaraa lainassa…….. :)))

  16. Hei tosi mahtavaa että kirjotat tällaisistakin aiheista! Mulle itsellenikin on tosi tärkeää tietää mitä se ruoka oikein on, mitä suuhuni laitan. Mutta se huono puoli siinä kyllä on, että ruokavalio on jäänyt aika yksipuoleiseksi, nimittäin lautaselta löytyy hyvin pitkälti enää rehua :D ja noista e-koodeista sitä vaan että eihän ne kaikki mitään ’myrkkyjä’ ole, sillä osa lsäaineista on peräisin luonnollisista tuotteista kuten porkkanoista tai muista vihanneksista. Joten henkilökohtaisena neuvonna voin sanoa, että ei kannata ottaa liian tiukkaa linjaa ruoan terveellisyyden ja puhtauden suhteen sillä siitä saattaa kehittyä ortoreksia, joka rajoittaa elämää todella paljon ja vie elämästä nautinnon kokemuksia.

  17. Whoop! Kiitos tästä Ida! Ostin sun inspaamana kirjan ”siskolle” joululahjaksi :–D Mä haluun lukee eka!

  18. Voi vitsit! Etsin tuota kirjaa innoittamanasi kissojen ja koirien kanssa ympäri koskikeskusta ja muuta tamperetta, mutta en löytänyt mistään kirjakaupasta sitä, harmi. :-( Kirjasto onneksi pelasti ja pääsin ahmimaan kirjaa. Hirveän mielenkiintoinen, mutta samalla ällöttävää luettavaa. En koskaan syö einesruokia, sillä niiden valmistusprosessi arveluttaa. Taidaa jäädä karkkipussienkin osto HYVIN paljon vähemmälle kuin ennen kirjan luettuani…. :-D

  19. Syön tässä samalla aamupalaa, enkä tän jälkeen ees uskallan vilkasta ton Lidlin jugurttipurkin kylkeä… Kirjaimellisesti alkoi ällöttää :D En oo tähän mennessä ihan hirveesti asiaa ajatellut, varsinkin kun kotona asun ja ruoka vaan ilmestyy kaappiin, mutta ton kirjan vois kyllä lukasta, jäi kyllä nää asiat nyt häiritsemään. Shampoo ja ruoka?! Oikeesti?