Nään tänään mun rakasta ystävää Alisaa, vissiin tokaa kertaa Köpiksen jälkeen?! Onneksi on ystäviä, joiden kanssa mikään ei muutu vaikkei näkisi moneen viikkoon. En malta odottaa, että voidaan tänään avata viinipullo ja purkaa sydämiämme; itku miten ihanaa. Mikäs olisikaan siis parempi hetki jakaa julkaisematta jääneitä kuvia huhtikuun alun Köpis-reissulta, jossa olin juuri tuon saman ihanaisen kanssa reissussa. Hassua miten täällä on yhä yhtä kylmä, mitä huhtikuun alussa oli Kööpenhaminassa. Enää en sentään suostu käyttämään nahkahanskoja.
Hengailtiin kahviloissa, luettiin kirjoja ja vertailtiin kahvin makua edelliseen nautittuun kupilliseen. Kertaakaan ei tarvinnut pettyä.
Kahviloissa, kuppiloissa ja putiikeissa oli paljon viherkasveja – hullun helppo sisustusvinkki. Peikonlehden ehdinkin jo ostaa. Olen myös kantanut useamman kimpun pioneita kotiini – arvaatteko mistä saa parhaimmat ja halvimmat? Lidlistä, tietty, hahaa. Kimppu maksaa alle neljä euroa, värinkin suhteen on ollut valinnanvaraa.
Söpö matkaseuralaiseni. Ei mennyt hermo kertaakaan toiseen, kummallakaan; lomamatkalla kiukuttelu on maailman turhauttavinta. Olen ollut sellaisillakin lomilla, enkä tahdo enää yhtään sellaista reissua.
Käppäiltiin aika paljon; vähän alle 20 kilsaa useampana päivänä, muina sellaiset kymmenen. Pyörällä liikkuminen olisi varmasti ollut helppoa, mutta kävellen ehtii havainnoida ja tarkkailla juttuja, joita ei huomaisi fillarin selästä.
Paras. I love u Hans-Peter Feldmann.
Ja sinua.
Näin ekaa kertaa livenä kukkivan magnolia-puun! Ihana! Kukat ovat niin epätodellisen kauniita, että niitä luulee feikeiksi.
Köpiksessä oli ihanan paljon leipomoita ja kahviloita joka paikassa; olispa Tampereellakin enemmän leipomoita! Kauppahalli on esim. niin väärällä puolella keskustaa, että sieltä ei tuu haettua aamupalaleipiä.
Maailman pienin hotelli, kuulemma. Tässä hotellissa on vain yksi huone, hihi!
Helposti paras koskaan syömäni brunssi. Ai itku! Miksei mikään Tampereella yllä tämän tasolle? Helsingissä sentään on Sandro, joka on eri tyyppinen mitä tämä, mutta ehdottomasti Suomen paras vegebrunssi. Nyt kun aloin miettimään, niin ei noita kahta edes voi verrata; tajuttoman hyviä molemmat.
Turistijutuista suosittelen kapuamaan Round Toweriin, pääsymaksu ei ollut kova ja se on todella kaunis sisältä.Ulkotasanteella oli niin hullu tuuli että pelkäsin tippuvani vaikkei sellaisesta ollut oikeasti huolta. Näkymät kaupungin ylle olivat kapuamisen arvoiset. Tornissa on sellainen ”kuilu”, josta näkee ihan alas asti – siis älyttömän korkealta ihan maahan, hyi! En pidä itseäni korkeanpaikankammoisena mutta jostain syystä pelkään tippumista; vähän ahdisti kurkata kuiluun vaikka kuilun päällä oli paksu lasi. Hyyyyiiii.
Tuitui! :-*
Mulla on vähän ikävä Köpikseen, koska:
x Ihmiset olivat niin hyväntuulisia
x Käytiin paikoissa, joista olin vain haaveillut Pinterestissä ja internetin ihmeellisessä maailmassa
x Kahvi oli monessa paikkaa tajuttoman hyvää
x Alisan kanssa oli niin helppo olla yhdessä reissussa
x Majotuin ekaa kertaa ikinä hostelliin ja monen hengen dormiin! Kuinka jännää, vähän leirikoulufiilis
x Syötiin niiin hyvin. Niiiiin monessa sellaisessa paikassa ettei Tampereella ole tarjota mitään vastaavaa
x Raakaruoka ja luomuvalikoimat oli mielettömät ja pikemminkin sääntö kuin poikkeus
Onneksi Alisa tulee ihan kohta kylään.
Kommentit
En kestä, mun Köpiskuume kasvaa vaan!!!!
No uskon!! ;–) Varaa reissu jos voit, Köpis on aivan ihana!
magnolia-puut on aivan ihania!!! oon kehittänyt niistä pakkomielteen, ihastelin vappuna just oslossa ja ekan kerran lübeckissä vuonna 2010 :D pakko saada semmonen joskus omalle pihalle! (ja ensin se piha!)
No älä muuta sano!! <3 __ <3 menestyyköhän noi Suomessa, miks en oo törmännyt täällä kertaakaan?!?! Aivan älyttömän ihania nimittäin!!
En mäkään oo nähnyt, mutta oon googlaillut että kyllä niitten pitäis ihan suomessakin pärjätä. Niitä on erilaisia lajikkeita. Aion ainaki kokeilla joskus!
Oiiii, ihanaa!! Todellakin kokeilet! <3