Ala-asteikäisinä mulla ja mun siskolla sekä serkkupojilla oli muutamana kesänä kausarit – Särkkikseen tietty. Siellä me mennä kohellettiin nelisin ja oltiin omasta mielestämme tosi rebeleitä ja koviksii, etenkin jos silloin pikkuisen alle 140cm sisko pääsi sniikkaamaan itsensä Tornaadoon. Ai että sitä jännityksen määrää ja sokerihumalaa, koko päivä Särkkiksessä, monta kertaa kesässä. Jonain vuonna olin niin ahkera, että liimasin päiväkirjaani kaikki sen kesän rannekeet ja kirjoitin ylös, missä laitteissa minäkin päivänä oli käyty. Meistä oli esim. tosi siistiä käydä tornadossa seitsemän kertaa peräkkäin… Särkkiskesistä tulee mieleen ne oranssit bon bon -tikkarit ja sellaiset tuttipullotikkarit joissa oli joku kirpeä jauhe mukana.
Vanhempana oon päässyt nauttimaan Särkänniemen fiiliksestä hieman erilaiselta kantilta; olin ekoissa oikeissa kesätöissä 18- ja 19-vuotiaana Särkänniemessä. Olin töissä herkku- ja jätskikioskeilla ja jäinpä vielä lukion päätyttyä yhdeksi talvikaudeksi järjestämään lastensynttäreitä ipanoille. Tykkäsin noista hommista kovasti, oli sopivasti vastuuta ja vapautta ja älyttömän kivoja samanikäisiä työkavereita. Särkkä-kesät vietettiinkin aika tiiviisti särkkisläisten kanssa kaikissa illanistujaisissa ja kaupunkiseikkailuissa. Vaikken enää nää särkkiskamuja säännöllisesti, tulee aina kiva fiilis kun törmää vanhaan työkaveriin ja vaihtaa kuulumiset – tai kun joku vanhoista kioskikavereista jättää kommentin blogiin. :-) Särkänniemi ekana oikeana työpaikkana on opettanut ihan älyttömästi asiakaspalvelusta. Oli kiva huomata asiakkaan roolissa, että työntekijät ovat superystävällisiä ja joustavia ja tekevät omalta osaltaan kaiken, että huvittelupäivä olisi ikimuistoinen.
Särkänniemeltä lähestyttiin viime viikolla ja kysyttiin, joskos haluaisin päästä hurvittelemaan päiväksi. No totta kai, mikä oiva tilaisuus päästä fiilistelemään vanhaa kesätyöpaikkaa ja lapsuudenkesiä. Nappasin mukaan Maj:n ja Sapen sekä muksut ja lähdettiin päiväksi hurvittelemaan.
Särkkis on paljon värikkäämpi ja visuaalisempi mitä vielä muutama vuosi sitten. Bloggaajana tietty mietin monen kivan seinän ja värikkääksi maalatun alueen kohdalla, että tässäpä olis oiva asu kuva -tausta :-D Vietettiin aikaa pääosin noilla pienemmille suunnatuilla alueilla ja vietiin Samppaa ja Rebeä laitteisiin, mutta mun ja Sapen oli myös päästävä Half Pipeen, se on ihan paras!
Käytiin lounaalla Neulasessa, josta saa maistuvia pitaleipiä, laadukkaita salaatteja ja astetta gourmeempia hodareita. Mä testasin vuohenjuusto-pitaleivän, oli herkkua! Erityisesti ne marinoidut punasipulit, ai ai. Olispa näitä ollut jo silloin, kun olin itse töissä Särkkiksessä :-D koska silloin eväiden unohtuessa kotiin oli lounasvaihtoehtoina ranut tai melko mauton paniini. Kauas ollaan tultu niistä ajoista, ihanaa. Kiinnitin myös huomiota siihen, että kertakäyttömukit ja lautaset näyttivät olevan biohajoavia, jee!
Välillä käytiin viilentymässä sisätiloissa ja ihailemassa kaloja akvaariossa.
Päätin verestää muistoja ja tilata frezzamoccaan tehtävän pehmis-annoksen. Yhtä ällömakeaa mitä ennenkin! :-D Mun Särkkis-kesien ansiosta mun ei oikeastaan koskaan tee mieli jäätelöä. Suosittelen jätskikiskassa työskentelyä kaikille, jotka haluavat rajoittaa jäätelönkulutustaan. Kun on pyörittänyt koko kesän jätskipalloja ja maistellut kaikki uutuusmaut läpi, ei tee ainakaan vuoteen mieli jäätelöä.
Metrilaku-neuvottelu Sampan kanssa.
Oli aivan ihana hellepäivä Särkkiksessä muksujen kanssa. Tekis kyllä mieli mennä vielä toisen kerran ihan vaan kavereiden kanssa, nyt jäi nimittäin vielä pari mulle ihan uutta laitetta testaamatta, Take Off ja High Voltage näytti hurjilta, hahaa. Oon myös vähän järkyttynyt siitä faktasta, että Viikinkilaiva otti kovasti mahanpohjasta; mitä ihmettä, lapsenahan se oli seminössö laite?!
Ens viikko onkin täydellistä aikaa käydä kaveriporukalla Särkkiksessä, luvassa on nimittäin ”Kesän jatkot”, jolloin huvipuistossa on iltaohjelmaa ja huikeita tarjouksia. Voin vaan kuvitella miten nätiltä Särkkiksessä näyttää hämärtyvinä iltoina, kaikki ne valot. Eli siis 10.–14.8. Kesän jatkot-tarjouksessa mm. Elämysranneke: yli 120 cm 25 € (norm. 41 €), 100–120 cm 20 € (norm. 35 €). Terassiravintola Neulasessa (missä käytiin lounaalla) on luvassa ilmaiskonsertteja – sukulaisia on näköjään puistossa tuolloin enemmänkin; toinen esiintymässä ja toinen töissä laitteilla, hahaa!
Koska tänä vuonna on juhlittu 40 vuotta täyttävää Särkänniemeä, pääsee Näsinneulaan ilmaiseksi (normaalisti 5€) ja lippu Koiramäkeen maksaa vitosen normaalin 15 euron sijaan. TÄÄLTÄ voi kurkkaa kaikki loppukesän tarjoukset ja aukioloajat.
Kommentit
Huhhuh, ite pelkään huvipuistolaitteita ihan hullusti, kerran kävin halfpipessä ja melkein itkien, jalat täristen ja pää jomottaen tulin sieltä pois… :D on muuten mahtavaa, jos voi muistella ekoja duunipaikkojaan lämmöllä. Ite olin reilu kolme vuotta mäkkärissä ja nyt, melkein vuosi lopettamisen jälkeen voin kyllä sanoa sydämestäni että se opetti aivan älyttömästi ja on oikein hyvä työpaikka nurkilla (ainakin se ravintola missä itse olin). Ja eipähän tule enää käytyä siellä syömässä :D
EIHÄN? :-D hahaa, voi sua! Et oo varmaan saanu lapsena tollasta hullua siedätyshoitoa niin kuin mä…
Joo, toi on kyllä mainiota! :-) Siistiä että nuorena oppii jo monta tärkeää asiaa tulevaisuuden varalle.
Siis nuorille ei nurkilla…. Puhelimella kommentointi ei oo kaikkein näppärintä :D
Siis mitäää, mullehan jäi noista kesistä vain jäätävä jätskihimo päälle! Ja limuhimo, ähh. Edelleen voisin syödä jäätelöä vaikka joka päivä ja monta kertaa päivässä :D
HAhaa, eihän?!?!? :–D Mä taas en oo koskaan syönyt niin paljoa jädeä kuin Särkkis-vuosina. Ennen niitä jäätelö oli mun lempiherkku ja sit taas tänä kesänä oon syöny jätskii ehkä neljästi? Niistä 3/4 kertaa niin, että kaverin on tehny mieli jätskii ja oon seuraks ostanu myös, haha.
Eli siis mun neuvo on väärä, se ei toimi kaikkien kohdalla katkaisuhoitona!!
Onko Särkänniemessä vielä delfinaario? Ja omistaako sen siis Särkänniemi?
En nimittäin ihan purematta niele kaikkia niitä selityksiä delfinaariossa tehdyistä tärkeistä ”tutkimuksista” ja suojelutyöstä, joilla toimintaa koitetaan jollakin tavoin oikeuttaa. Varmasti siellä toimitaan EU:n säädösten mukaisesti ja maailmassa on paikkoja, joissa merinisäkkäillä on paljon huonommatkin olot, mutta jotenkin itseä ahdistaa ajatuskin delfinaarion toiminnan tukemisesta :(
On vielä, toivottavasti se suljetaan kun nykyisistä asukeista aika jättää. En usko että monikaan nielee ja olen itsekin delfinaariota vastaan. Mun omien pähkäilyjen mukaan asialle ei nyt voi mitään; tai luulen ettei delfiinejä ole esim. mitään järkeä vapauttaa luontoon kun ovat alkujaankin syntyneet osa(?) vankeuteen. Sen sijaan toivon ettei sinne oteta uusia ja toiminta lakkautetaan kun delfiinit luonnollisesti kuolevat. En tiedä olisiko tähän parempaa ratkaisuakaan?
Ymmärtääkseni delfinaarion omistaa joo Särkänniemi ja Särkänniemen Tampereen kaupunki?
Särkänniemi oli mun lapsuuden kesien kohokohta, mutta nykyään en delfinaarion takia halua sitä tukea :( Sirkustouhu on vain niin vastenmielistä, ja toivon sydämeni pohjasta, että Tampereen kaupunki sulkisi delfinaarion. Delfiineille olisi tiedossa loppuelämän vanhainkoti merialueella kansainvälisen valaidensuojelujärjestön puolesta.