1991
Isä on opettanut mulle paljon. Sinnikkyyttä ja toimeen tarttumista. Itsekunnioitusta ja oman arvon tuntemista. Itsenäisyyttä ja sen, miten tärkeää on muistaa auttaa muita kun pystyy. Isä on se tyyppi, kelle soitan, kun jotain menee rikki tai olen pulassa. Ja se, keltä saan parhaat vinkit kun mietin jotain isoa siirtoa tai töihin liittyvää kuviota – isä osaa ajatella järjellä, kun omia päätöksiä ohjaa usein tunteet. Isä on opettanut mulle monta hyödyllistä taitoa patterien ilmaamisesta auton renkaiden vaihtoon ja omistan takuulla 24-vuotiaaksi nuoreksi naiseksi aika erityisen kattavan työkaluboksin – olen saanut sen tietysti isältä. Musta on mahtavaa oppia tekemään asioita itse isän opastuksella. Siksi arvostan suuresti sitä, että pääsin tekemään remonttia ihan täyspäiväisesti isän kanssa reilu vuosi sitten, kun laitettiin tämä mun koti ihan uuteen uskoon. Siinä meinasi välillä mennä hermot itse kullakin, mutta olipa se opettavaa.
Pikkuisena näytin ihan samalta, mitä isä omissa lapsuuskuvissaan. Vaikka nykyisin taidan olla enemmän eri värinen versio äidistäni kuin isästä, on isässä ja minussa paljon samaa. Silmien ja poskipäiden lisäksi olen tainnut periä isältä ajoittaisen jääräpäisyyteni… huono huumorintaju sen sijaan on periytynyt siskolleni, heh heh.
Olen kyllä ihan älyttömän onnekas, kun mulla on niin mainio perhe. Hyvää isänpäivää maailman paras isi. ♥
Kommentit
Kauniita sanoja tärkeälle ihmiselle. :) Samanlaisia tunteita täälläkin isiä kohtaan, varsinkin tuo jos jokin menee rikki, soitan heti isille. Itselle tärkeää on , että pitäisi muistaa muinakin päivinä kuin isänpäivänä tai äitienpäivänä yms. aina kiittää ja sanoa että välittää! Joka päivä on isinpäivä:)
*siis pitäisi yrtittää muistaa :D KOmmentti vähän karkasi! Mutta varmaan sait ideasta kiinni :)
Kiitos :-) Ja totta puhut. Musta on ihanaa kun äiti ja isä asuvat niin lähellä, niin nähdään yleensä viikottain. Se on tosi tärkeää mulle, perhe on paras.
Oot kyllä tosi saman näköinen! :)
Hihii hauskaa :’-) Niin taidan olla.