Ravitsemusterapeutin vinkit kasvissyöjälle

hyvinvointi, ruoka
14 kommenttia

* Yhteistyössä Mehiläinen & Asennemedia

Tämä on mun viimeinen yhteistyöpostaus yhdessä Mehiläisen kanssa. Olen aiemmin kertonut teille taustoistani ja ajatuksistani ravintoon liittyen ja käynnistäni Pippa Laukan vastaanotolla. Puhuimme tuolloin yleisellä tasolla ruuasta ja hyvinvoinnista ja kerroin myös siitä, miksi olen lähtenyt yhteistyöhön juuri Mehiläisen kanssa.

Pääsin vielä tapaamaan edellisessä postauksessa mainitsemaani Pippa Laukankin suosittelemaa ravitsemusterapeuttia, Leija-Lotta Kalaojaa tarkempien kysymysteni kanssa. Hänen osaamislistaltaan löytyy mm. syömishäiriöt, allergiat ja maha- ja suolikanavan sairaudet (esim. ärtyneen suolen oireyhtymä, keliakia, ylävatsavaivat). Koska hän on kiinnostunut erikoisruokavalioista, ajattelin, että voisin saada häneltä hyviä vinkkejä ja ajatuksia omaan ruokavaliooni liittyen.

Ennen tapaamista toimitin Leija-Lotalle koostamani ruokapäiväkirjan. Ehdin pitää ruokapäiväkirjaa ainoastaan neljän päivän ajan, mutta sillä päästiin onneksi liikkeelle. Jos haluat, voit kurkata tämän suppeahkon ruokapäiväkirjani täältä.

Leija-Lotta kysyi ensimmäisenä, että miksi tulin tapaamaan häntä; onko mulla ongelmia tai huolia syömiseni suhteen. Kerroin, että tulin tapaamaan häntä yhteistyön tiimoilta ja koska halusin keskustella ruokavaliostani asiantuntijan kanssa. En koe, että mulla olisi isoja ongelmia tai huolia syömisistäni, mutta halusin tietää, saako ammattilainen jotain irti muutaman päivän ruokapäiväkirjasta – olisiko kehitysideoita tai kohtia, joita kannattaisi miettiä.

Leija-Lotta totesi, että yleensä ruokapäiväkirjaa pidetään ainakin viikon ajan ja sen tulee olla täsmällinen, sillä esimerkiksi mun ruokapäiväkirjasta ei voi laskea mitään määriä ja arviot ja ajatukset siitä ovat siksi summittaisia. Pari päivää on myös liian lyhyt ajanjakso analyysille. Minun ruokapäiväkirjani perusteella syön terveellisesti ja monipuolisesti, eikä perusasioista tarvitse olla huolissaan, mutta Leija-Lotta löysi myös kohtia, joita pohdimme yhdessä vastaanotolla:

  • Jaksanko aamupalallani tarpeeksi pitkään? Tuleeko nälkä tunnin tai kahden sisällä aamupalan syömisestä? Jos joo, niin voisi olla fiksua lisätä aamupalaan proteiinia esim. soijajugurtin tai kasviproteiinijauheen (esim. hamppu) muodossa. Koen usein pärjääväni aamupalalla lounaaseen saakka, mutta nyt kun mietin, niin onhan siinä tosi vähän proteiinia, vaikka pähkinöitä syönkin. Olen pitänyt tämän mielessäni ja lisännyt pähkinöiden ja siementen määrää hieman.
  • Saanko tarpeeksi kalsiumia? Suosin juustoissa usein vuohenjuustoa joka on ilmeisesti paljon huonompi kalsiumin lähde kuin lehmänmaito. Jos haluaisin helpolla tavalla lisätä kalsiumin saantia, voisin vaihtaa luomukauramaidon tavalliseen versioon, johon on lisätty kalsiumia ja B12-vitamiinia. Kalsiumia saa myös soijasta, manteleista, seesaminsiemenistä ja esim. Oatlyn kaurajugurtti on kalsiumilla rikastettua.
  • Seleenin määrä voi jäädä vähäiseksi jos käyttää paljon luomutuotteita, sillä seleeniä lisätään tavallisiin lannoitteisiin ja näin ollen luomuvihanneksissa ja -juureksissa seleeniä ei ole kuten tavallisissa. Seleeni suojaa elimistöä tulehdussairauksilta ja ylläpitää maksan normaalia toimintaa, näkökykyä ja ihon ja hiusten normaalia uusiutumista. Seleenin saannin voi taata syömällä päivässä 1-2 parapähkinää; liian suuri määrä seleeniä ei ole hyväksi, joten kohtuullisuus on tärkeää.
  • Jodin saantia kannattaa myös tarkkailla, sillä vegaani saa jodia merilevästä (ei kaikista, esim. yleisimmin käytetty nori on huono lähde jodille) ja jodioidusta suolasta. Kasvissyöjä saa jodia myös maidosta ja juustosta sekä kananmunasta. Sitä on myös kaloissa ja äyriäisissä. Uskoisin saavani jodia riittävästi kananmunasta ja maitotuotteista, mutta tämä on kyllä hyvä pitää mielessä!
  • Jos haluan välillä vaihtelua esim. aamupuurolleni, voisin kokeilla kauran sijaan hirssi- ja tattaripuuroja, jotka ovat molemmat lempeitä vatsalle.
  • Probiooteista ei ole haittaa elimistölle ja niitä voi syödä jatkuvasti tai kuuriluontoisesti purkista tai koettaa saada niitä ravinnosta esim. hapankaalista, Yosa-kauravalmisteista ja kimchistä.
  • Muita ravintolisiä (paitsi probiootit ja D-vitamiini) kannattaa käyttää vain kuuriluontoisesti, esim. Immune Support vain kun on tulossa kipeäksi tms.
  • Muita kasviproteiinivaihtoehtoja ruokavaliota monipuolistamaan: nyhtökaura (tätä käytänkin aina silloin kun sitä suinkin löydän kaupasta), härkis (tosin sisältää jonkin verran lisäaineita) ja quorn (osassa lisäaineita, osassa ei paljoa).

Mua hieman jännitti lähettää rehellinen ruokapäiväkirja Leija-Lotan luettavaksi, sillä mun kirjauspäiviksi sattui sellainen viikko, jolloin oli syntymäpäiväjuhlat ja pitkän kaavan mukaan nautittu ravintolaillallinen sekä pr-tilaisuutta ja muuta, jotka hieman sekottivat normiarkea. Toisaalta havahduin myös miettimään, että näinhän viikot aika usein kuluvat, vaikka eivät ehkä ihan tällaisia viikoittain olekaan. Alkoholia kului noiden neljän päivän aikana normaalia enemmän ja joinain päivinä ateriarytmit venyivät tavallista enemmän. Siihen olen tyytyväinen, ettei mun ollut vaikeaa olla rehellinen päiväkirjaa kirjoittaessani enkä joutunut miettimään syömisiäni sen takia, että ”ai niin,  mulla on se ruokapäiväkirja, en voikaan syödä tätä keksiä koska en halua kirjoittaa sitä ylös”. Leija-Lotta kertoi, ettei ruokapäiväkirjaa aina tarvita kun hänen vastaanotolleen tulee, mutta usein siitä on paljon hyötyä – jos se on kirjoitettu rehellisesti.

Minusta on hienoa, että Leija-Lotta uskoo vahvasti yksilökeskeisiin ratkaisuihin ja siihen, että hänen vastaanotolleen tuleville tarjotaan henkilökohtaisia vaihtoehtoja. Ideana on nimenomaan auttaa, eikä missään nimessä tuomita, joten ravitsemusterapeutin vastaanotolle mennessä ei tarvitse ajatella, että joutuu tuomituksi jos omat syömistottumukset eivät ole kunnossa. Leija-Lotta kertoi, että joskus jo ihan tosi pienillä muutoksilla voidaan saada huikeita lopputuloksia ja että pieni muutos voi tehdä suuren eron esim. oloon ja jaksamiseen.

Puhuimme myös siitä, miten jokaisen hyvinvointiin vaikuttaa niin moni tekijä, ettei koskaan pitäisi puhua pelkästä ravinnosta. Unen määrällä ja laadulla, liikkumisella, arkirytmillä, henkisellä hyvinvoinnilla jne on aivan yhtä paljon väliä hyvinvoinnin suhteen kuin oikeanlaisilla ravitsemustottumuksilla. Siksi näistä kaikista asioista puhutaankin tarpeen tullen Leija-Lotan vastaanotolla.

Tämä yhteistyö herätteli minut ajattelemaan pienten yksityiskohtien lisäksi myös kokonaisuutta; miksi ihmeessä olen valmis pihistämään yöunistani, jos en ole valmis pihistämään syömisistäni? Entä miksi skippaan joogatunnin kun olo on väsynyt, vaikka tiedän, että saisin joogatunnista lisää energiaa ja rauhallisemman mielen? Välillä on hyvä kuulla itsestäänselviltäkin tuntuvia asioita joltain ulkopuoliselta, että tajuaa, missä asioissa on parantamisen varaa. Minulla ne ovat ehdottomasti nukkuminen ja säännöllinen liikkuminen. Koetan myös miettiä joogalle kaveria – jotain pikkuisen rankempaa, mutta mitä?

Onko tämä yhteistyö herättänyt teissä ajatuksia? Oletteko pohtineet syömisiänne tai hoksanneet jotain uutta? Entä onko joku teistä käynyt ravitsemusterapeutilla ja saanut apua?

Lähteet: Mehiläinen.fi, Et 

Ps. Perjantaisin Mehiläisen Snappitilillä on Snapcat-tohtori klo 18-21! Snapchat: mehilainen_fi
Silloin sairaanhoitajat ja kätilöt ovat snäpissä vastaamassa sukupuolitauteihin ja ehkäisyyn liittyviin kysymyksiin.


 Tilaa Bloglovin’:ssa / Seuraa Facebookissa

Lisää luettavaa

matalat ferritiinit oireet

Mielessä: matalat ferritiinit, rautainfuusio & Cyklokapron

Alkoholittomat juomavinkit juhliin

5 x Paras alkoholiton kuohuva

Vegaaninen pavlova

Vegaaninen pavlova

Kommentit

Vastaa käyttäjälle Maija Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Pilates, pilates!

    Siis joogan kaveriksi.
    Tekee hyvää selälle ja hartioille, jotka meillä istumatyöläisillä aika kovilla, ja samalla antaa kyllä kunnon treenin vatsalle, kyljille, jaloille ja käsille.

    Tsekkaa vaikko jotain Youtube-videoita ensin ja koita himassa, miltä tuntuu? :-)

    1. AH, oot niin oikeassa!! Kävin joskus ennen pilateksessa ja tykkäsin siitä, mutta se jotenkin jäi kun hurahdin joogaan, vaikka Pilates on kuitenkin eri tyyppistä. Hei ihanaa, välillä sitä TODELLA kaipaa että joku muu sanoo ne itsestäänselvät asiat ääneen että ne todella hoksaa :D hahaa. Pitääpä googlaa missä kaikkialla ois kivoja pilates-tunteja. Onko sulla joku suosikkimesta?

  2. Kaikessa on lisäineiya, porkkamassakin! T. Hän jota ärsyttää ”tässäkin om lisäaineita” huomauttelijat

      1. Varmaan tarkoitti, että useimmat E-koodilla varustetut lisäaineet löytyvät myös tavallisesta ruoasta tai niitä esiintyy elimistössä normaalistikin. Esim. C-vitamiinin E-koodi on E300 ja se toimii hapettumisenestoaineena. Siksi sellainen yleinen E-koodien välttely voi turhaan hankaloittaa elämää, koska koodi nimenomaan kertoo kyseisten lisäaineiden olevan tutkittuja ja soveltuvan ruoan ominaisuuksien säilyttämiseen tai pilaantumisen estoon :)

        1. Joo, ymmärrän tuon, mutta Härkiksen tapauksessahan ei ole kyse C-vitamiinista vaan stabilointiaineista ja täyteaineista, kuten muunnetusta tärkkelyksestä jne. :)

  3. C-vitamiini olikin vain yksi esimerkki :) Härkiksen tuoteselosteessa mainitut E460 ja E461 ovat luonnostaan mm. banaanissa esiintyviä yhdisteitä, ja muunnettua tärkkelystä käytetään koska se toimii sakeuttamisessa paremmin kuin ”tavallinen” tärkkelys (joka esiintyy kasveissa amyloosina ja amylopektiininä). Muunnettu tärkkelys kuitenkin hajoaa ja imeytyy ohutsuolessa kuten em. tärkkelysyhdisteetkin. Muita vieraan kuuloisia aineita ei (mielestäni) Härkiksessä olekaan? Olisi kyllä tosi hyvä, jos elintarvikkeissa käytetyistä lisäaineista puhuttaisiin paljon enemmän niin se ei aiheuttaisi turhaa päänvaivaa ihmisille.

    1. Jep, mutta vaikka joku lisäaine olisi alkuperältään luonnollinen, se on silti eristetty alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja lisätty sellaiseen paikkaan, johon se ei luonnostaan kuulu – eikä voi olla varmaa, tunnistaako elimistö sitä enää ruokana kuten sen normaalissa ympäristössä.

      En siis halua itse valita tuotetta, jota on prosessoitu. Kun ruokien valmistaminen on mahdollista ilman lisäaineita ja eristämistä, niin mieluummin valitsen tuotteen, johon ei ole tarvinnut lisätä mitään ylimääräistä tai prosessoida – vaikka lisätty raaka-aine olisikin luonnollinen alkuperältään. Ymmärrätkö mitä ajan takaa? :) Tämä on minun valintani, on täysin ok jos joku muu valitsee toisin.

      1. Ja siis sama kaiken ruuan suhteen, Härkis oli nyt vain helppo rinnastaa Nyhtökauraan tässä tapauksessa. :) Myös Quorn-kuutioiden sisältö on vähän hämärä; kyllä näitä silloin tällöin voisi syödä, mutta en joka viikko valkkaisi tämmöisiä tuotteita, joissa on esim. aromeita ja kiinteyttämisaineita.

  4. Juu, toki jokainen saa valita niitä ruokia jotka kokee sopiviksi itselleen :) Ei ollut tarkoituksena sitä kyseenalaistaa. Tuo mainitsemasi huoli, että elimistö ei enää tunnistaisi jotakin ainetta, jos sitä ei saada sen luonnollisesta lähteestä, on aika yleinen ja törmään siihen usein. Mutta miten se eroaisi normaalista tilanteesta, jossa syöt aterialla eri ruoka-aineita ja ne sekoittuvat täysin mahassa ja ohutsuolessa ennen imeytymistään? Ei elimistö silloinkaan ”tiedä”, mistä yksittäiset ainesosat ovat alunperin kotoisin vaan ne imeytyvät yhtälailla. On kyllä totta, että esim. nitriitti on sellainen lisäaine jonka saantia kannattaakin vähän tarkkailla. Mutta tämä siis vaan tällaisena yleisenä pohdiskeluna, ei ole tarkoitus mitenkään haastaa riitaa aiheesta :D

    1. Minusta se kyllä eroaa, sillä kysehän on yksittäisen raaka-aineen tai vitamiinin tai osan eristämisestä, jolloin se yhdistetään täysin erilaiseen yhteyteen, eikä tuo eristetty osa enää toimi luonnollisessa ympäristössään.

      Esim. vitamiinienkin suhteen mietitään nykyisin tosi paljon sitä, miten elimistö saadaan tunnistamaan ne ravintona, jolloin ne imeytyvät paremmin. Tavallinen synteettinen vitamiini kun ei imeydy kovin hyvin, vaikka se ”vastaisikin luonnollista vitamiinia”. Ja tähän vaikuttaa moni asia; miten laadukas vitamiini on ja millaisessa yhteydessä se nautitaan jne. Samaa ajattelen ruuasta; syön mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, sillä sen elimistö osaa tunnistaa. Esim. en usko, että vitamiinivesissä olevat luonnolliset vitamiinit imeytyvät elimistöön yhtä hyvin kuin ne imeytyisivät luonnollisessa muodossa, eli puhtaasta, prosessoimattomasta ruuasta.

      Sanoit, että törmäät usein tähän ajattelutapaan; saanko kysyä, teetkö töitä ravitsemuksen parissa tms?

  5. En tiedä, ymmärränkö nyt ihan oikein tuon vitamiinia koskevan kohdan, mutta siis pillereistä otettuna suuri kerta-annos voi imeytyä suhteellisesti heikommin, kuin pienempi kerta-annos. Ruoasta saatuna niin suuria määriä ei yleensä saada kerralla, etteikö imeytyminen olisi suhteellisesti tehokasta (jos suolisto on terve, eikä käytössä ole siihen vaikuttavia lääkkeitä). Jotkin vitamiinit (lähinnä B12) ja kivennäisaineet voivat olla pillereissä sellaisessa muodossa, jota ei esiinny yleensä ravinnossa, mutta käsittääkseni se liittyy enemmän teknisiin ominaisuuksiin jotta se ylipäätään saadaan säilymään pillerimuodossa (tähän pitäisi saada farmaseutin tmv. vastaus :)) Yleensä kuitenkin jos niitä joutuu käyttämään, on kyseessä jokin sairaus tms. joka vaatii ravintoainetäydennyksen, ja pillerit pystyvät vastaamaan siihen tarpeeseen riittävän hyvin.
    Ja kyllä, teen töitä ravitsemuksen parissa.

    1. Joo, tämä vitamiiniasia menee ehkä ohi aiheen mistä aloitit, mutta yritin tuolla vitamiinivesi-esimerkillä havainnollistaa sitä, miksi uskon siihen, että ruoka imeytyy paremmin kun sen syö sellaisessa muodossa, millaisena se on muuntelemattomana saatavilla. :) Ehkä me ajatellaan tästä eri tavalla ja sulla on varmasti työsi puolesta tietynlaista kokemusta. En uskokaan että lisäaineiden suhteen kannattaa olla hysteerinen, mutta jos voin valita puhtaan ja prosessoimattoman, teen sen.

  6. Paljon kalsiumia sisältävät esimerkiksi lehti- ja parsakaali sekä valkoiset ja punaiset pavut