Japanilaisia makuja ravintola Kamomessa

Pääsin toissa viikolla testaamaan ravintola Kamomen tulevan menun. Onneksi äiti pääsi kaverikseni, sillä hän jos kuka osaa arvostaa hyvää ruokaa ja nauttii japanilaisista mauista suuresti. Oikeastaan kuka tahansa perheenjäsenistäni olisi ollut innoissaan Kamomesta ja äiti totesikin, että tänne on pakko viedä koko perhe joku kerta. Ekasta visiitistäni kirjoitin täällä. Jos et ole vielä käynyt Kamomessa niin nyt kannattaa olla kuulolla, sillä en suinkaan ole ainoa joka paikkaa hehkuttaa – vakuuttuaksesi kurkkaa tämä, tämä, tämä ja tämä.

Kamome löytyy Pursimiehenkadulta. Ravintola on tullut tunnetuksi Ruokala Lokki -nimisestä elokuvasta, jonka ansiosta paikka täyttyy usein japanilaisista turisteista. Ruokalistalta löytyy sekä japanilaisia että suomalaisia makuja sulassa sovussa. Menusta vastaa saksalainen Michelin-tähdellä palkittu kokki Gerald Zogbaum, ja sen huomaa – kaikki annokset on mietitty loppuun asti.

Yhdeksi suosikeistani nousi tämä alkuun tarjoiltu piikkimakrilli-tartar soija-lime-jäätelön kera. Ihana yhdistelmä! Jäätelö teki annoksesta todella kutkuttavan.

Join Kamomessa sakea, josta voin ekaa kertaa sanoa, että se oli hyvää. Ennen tätä ravintolakokemusta en kylläkään ollut maistanut kuin kolmea eri sakea, mutta ne ovat kaikki olleet mielestäni oudon ja voimakkaan makuisia. Tämä ”True Mirror”-sake oli mielestäni miellyttävää, kuten myös alkupalan kanssa tarjottu Hakutsuro Sake Red Golden -sake. Jos sakehommat kiinnostaa, mutta miellyttävän makuista ei ole löytynyt, suosittelen testaamaan nämä kaksi. Yllätyin positiivisesti.

Seuraavaksi pöytään tuotiin pieniä annoksia. Edamame-papuja (muihin japanilaisiin ravintoloihin verrattuna ihanan vähäsuolaisia!), kimchiä (koukuttavan makuista) ja mustekalaa sinappikastikkeella.

Oikealla kipossa on onsen tamago, eli kylpevä kananmuna. En tiedä onko raaka oikea sana, mutta sitä se minulle oli – outo kokemus, vaikka tiedän, että Aasiassa syödään paljon raakaa kananmunaa. Yllätyin siitä miten herkullista tämä oli! Jahka unohdin, että minulle koostumus tuntui raa’alta, tykkäsin tästä kovasti. Juulia on kirjoittanut mahtavan analyysin kylpevistä kananmunista blogiinsa – eli raa’asta kananmunasta tässä ei ihan kuitenkaan ole kyse, vaan miedolla lämmöllä kylpeneestä kananmunasta. Alla taisi olla tujaus wasabia, sillä annoksessa oli myös jotain mausteisuutta. Todella herkullista!

Riisikeksit matcha-suolalla tasapainottivat kimchin voimakasta makua kivasti. Pikkuannosten jälkeen eteen tuotiin chawanmushi-niminen annos taimenen mädillä, katkaravuilla ja sienillä kruunattuna. Mereneläviltä maistuva viilimäinen kylmä keitto oli vähiten makuuni maistamistani annoksista, sillä en ole merenelävien suurin ystävä ja inhoan viiliä – you do the math. Kummassakin koostumus on se asia, minkä yli en meinaa päästä. Äitini mielestä tämä annos sen sijaan oli oikein hyvä ja yksi Natan lemppareista, joten nyt täytyy vain auliisti myöntää, etten selkeästikään ymmärrä tämän annoksen hienoutta.

Seuraavana pöytään kannettiin kokonainen kala – jättimäinen annos sashimia! Toinen puoli kalasta oli valeltu kuumalla vedellä, joten tarjolla oli kahta eri tyyppistä sashimipalaa. Tämä oli ehkä herkullisinta koskaan maistamaani sashimia! Ihan tolkuttoman hyvää. Kannattaa kysyä tästä pöytävarausta tehdessä tai illallisen aluksi, sillä tällainen annos tarjoillaan vain jos laadukasta ja oikeanlaista kalaa on saatavilla. Itsetehty wasabi oli maukasta ja vitsit, tajuaakohan kuvasti miten taidokkaasti veistelty kurkkupala sen vieressä tuli?

Pääruokien kanssa maistelimme kahtaa eri Rieslingiä; Rajaa ja Kalk Glimmeriä. Tykkäsin kummastakin, sopivat hyvin kalapainotteisten ruokien kaveriksi.

Tässä vaiheessa menun testaamista aloin jo olla aivan täynnä, mutta tämä seuraavaksi eteemme kannettu annos, paahdettu kultaotsa-ahven dashi-liemessä keitetyllä daikonilla, eli retikalla, nousi yhdeksi suosikikseni. Ah, miten herkullista tuo retikka olikaan! Googlailin vähän ja selvisi, että dashi-lientä käytetään usein myös misokeiton pohjana. Se voidaan valmistaa esim. levästä ja tonnikalahiutaleista. Miellyttävä kombo, joskaan ei niin yllätyksellinen mitä aiemmat annokset ja ehkä juuri siksi tämä nousi suosikikseni, heh.

Perinteisempi annos, joskin todella herkullinen; paahdettuja juureksia mustalla valkosipulikastikkeella, vinegrettellä ja jugurtilla.

No, se ei ollut vielä siinäkään – viimeisenä suolaisena ruokana maistoimme nabea, eli eräänlaista hot potia merenelävä-painotuksella. Vihannekset, kalat ja merenelävät kypsennetään itse keskelle pöytää tuodussa kattilassa ja annos siis kootaan itse oman mieltymyksen mukaan. Hauska idis isommallekin seurueelle jaettavaksi!

Jälkiruokahan menee tunnetusti eri mahaan… sishojugurttijäätelö oli ihanan neutralisoiva ja raikas kaiken suolaisen ruuan päätteeksi. Shiso maistui tässä yhteydessä todella hyvältä.

Jälkiruoaksi suklaasoufflé puolukkasorbetilla ja -hillolla. Kyllä, puolukkahilloa jälkiruuaksi, toimi. Kupliva rosé-cava sopi jälkiruan kaveriksi erinomaisesti.

Ja loppuun vielä aterian kruunaajaksi mochit Geisha-suklaan ja Matcha-jäätelön makuisina. Huh huh! Googlatkaapa ”mochi”, niin söpöjä. o(≧∇≦o)

Olin Kamome-vierailumme jälkeen pyörällä päästä ja maha aivan täysi – onneksi silti ilman ällötystä, sillä kaikki maistamamme oli suhteellisen kevyttä ja terveellistä, joten vaikka söimme paljon, ei olo ollut mahdoton. Onneksi! Oli niin paljon mielettömiä makuyhdistelmiä ja makuja, joita maistella.

Suosittelen Kamomea ehdottomasti kaikille japanilaisen ruuan (ja japanilais-suomalaisen) ystäville. Listalta ei löydy lainkaan sushia, mikä on mielestäni inspiroivaa. Sille löytyy kyllä omat paikkansa. Japanilainan ruoka on paljon muutakin kuin sushia, joten on mahtavaa, että Kamomesta löytyy kaikkea muuta. Onko joku teistä jo käynyt testaamassa?