Meidän serkkukatraan nuorimmainen toisiksi nuorimmainen (kääk! Mun nuorin serkku on vasta muutaman kuukauden ikäinen, enkä ole vielä päässyt tapaamaan pienokaista) pääsi tänään ripille ja auts, tuntui kyllä pienoinen kouraisu vatsanpohjassa, kun tajusin, että omasta riparista on jo 11 vuotta aikaa. Yksitoista! Miten!?
Vaikka aika kuluu tajutonta vauhtia, on ihana huomata, että osa riparikavereista on yhä mun ystäviä ja monia sen aikaisia ystäviä muistelee lämmöllä, vaikkei enää näe kuin sattumalta. Riparikesä oli kyllä kaikin puolin jännittävä ja vaikka en koskaan ole ollut uskonnollinen tai enää edes kuulu kirkkoon, muistelen lämmöllä riparia. Meillä taisi käydä tuuri, kun riparia vetänyt pappi oli niin nuori ja rento; uskonnollisten aiheiden sijaan keskityimme aika pitkälti yhdessä oloon ja pohdimme esim. moraalisia kysymyksiä uskontunnustusten ulkoaopettelun sijaan.
Mulla oli tänään päälläni mun kolme tai neljä vuotta vanha samettimekko & Other Storiesilta ja jalassa mokkanahkaiset luottokorkkarit Biancolta. A.P.C.:n laukun ostin tänä keväänä. Korut ovat äidin tekemiä lapsena saatua delfiini-rannekorua ja kuvissa huonosti näkyviä korviksia lukuunottamatta.
On kivaa huomata, että useamman vuoden vanhat vaatteet näyttää ja tuntuu tosi kivoilta, eikä niihin ole mennyt maku eikä oma tyyli ole muuttunut niin, ettei enää pitäisi vaatteesta. Tuo samettinen pikkumusta on yksi mun kivoimmista vaatteista; se on monikäyttöinen ja materiaalinsa ansisosta myös helppo reissuvaate; tämä ei juuri silittämistä kaipaa. Silkki hengittää ja laskeutuu kauniisti.
Viikonloppuna juhlistettiin nuorimman serkun ripille pääsyn lisäksi myös isoisän 85-vuotissynttäreitä. Oli ihana nähdä äidin puolen sukulaisia pitkästä aikaa kunnolla ja käydä pyörähtämässä Tampereella pikapikaa – tulin lauantaina käytännössä suoraan juhliin ja lähdin tänään suoraan juhlista. Nyt on ihana olla kotona, hetki ihan yksin ja rauhassa. Taidan laittaa pyykit pyörimään ja tehdä iltapalaa ja linnoittautua sohvalle lukemaan kirjaa.
Lempeää iltaa. x
Kommentit
Oi miten ihana mekko ja look muutenkin! :)
Voi kiitos Piia! :-)
Hei, mä pääsin ensimmäisen kerran baariin 10 vuotta sitten. Mitä helvettiä! Toisaalta lohduttaa se, ettei ole enää ihan sama uuno kuin silloin. Vanhenemisessa on paljon hyvää.
Ihana mekko! Jos vielä itse osaisin käyttää mekkoja, niin tuollaisen voisin haluta. Mutta nykyään tuntuvat niin vierailta päällä, että jään vain ihailemaan muiden.
Kiitos Katri! :-* ja hei kuinka kiva kuulla susta!
Hahaha joo, siis niinpä, ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika kuluu. Mutta oon samaa mieltä, vanhenemisessa on paljon hyvää kyllä.