Jihuuu, täällä taas!!! Blogi on jälleen livenä!
Blogi oli kiinni viime torstaista asti tähän päivään siksi, että täällä havaittiin haittaohjelma. Sain viime viikolla blogiani lueskelleelta Jenniltä (kiitos vielä kerran!♥) viestiä, että blogini näyttää oudolta ja että saitilla on kummallisia linkkejä – luin tuon viestin tietysti illalla juuri kun pohdin, että voisi mennä kerrankin ajoissa nukkumaan. No mitä vielä; sillä samalla sekunnilla hälytin apuuni superkaimani ja tehtiin, mitä silloin suinkin keksittiin. ”Vika”, eli haittaohjelma, ei kummiskaan lähtenyt niillä keinoilla, mutta onneksi nopeasti löytyi ammattilainen, joka oli ennenkin putsannut hyökkäyksen kohteena olevia sivustoja ja pääsi suhteellisen nopeasti fiksailemaan mun sivustoa. Sain ihan mielettömän kivoja tsemppausviestejä ja mulle vinkkailtiin muitakin ammattilaisia ja olen siitä ihan älyttömän kiitollinen. U best!
Aluksi olin ihan rikki, että eiiiiiiiiih, mitä teen kun blogi on kiinni monta päivää eikä ole tietoa, koska se saadaan kuntoon ja olis sovittuja kamppispostauksiakin ja kaikkea, mutta sitten tajusin, että huh, eiköhän tämä tästä. Että kyllä blogi aukeaa ja saadaan kuntoon ja kamppikset eivät ole tässä tilanteessa päivästä kiinni. Koko tämä homma sai mut kyllä pohtimaan omaa identiteettiäni, että kuinka paljon se on vuosien varrella rakentunut blogiminän varaan? Että entäs mitä sitten, jos ja kun en joskus enää pidäkään blogia? Vai olenkohan just se tyyppi, joka näpyttelee vielä mummonakin suosikkireseptejään ja kuvailee kaiken maailman hurukiviä ikkunalaudoilla? Voi hyvinkin olla…
kuvat: Nina / Tunnetila
Tuntui tavallaan helpottavaltakin olla hetki ”pakkolomalla”, kun tiesi, ettei blogiin yksinkertaisesti pääsisi tekemään mitään, mutta nyt tuntuu IHAN parhaalta, että blogi on taas auki. Jännä juttu, miten 11 vuodenkin jälkeen tämä jaksaa tuntua edelleen yhtä tärkeältä. Ja mulla olis vaikka mitä asiaa ja jaettavaa teille!
Teille jotka luette tätä vielä tänään tiistai-iltana, haluan vinkata samantien uudesta suosikkibiisistäni; Peura – The Art of Dying. Ihan tajuttoman kaunis biisi, jota artisti itse on kuvaillut Yle X:n haastattelussa eräänlaiseksi itsensäkeräämisbiisiksi. Just sellainen se on. Herkkä, melankolinen mutta toiveikas – täydellinen iltakappale.
Kommentit
Hauska, miten otsikko loi näihin kuviin aivan eri fiiliksen kuin mitä niissä olisi ollut jollain tylsemmällä otsikolla :D