Voimakivistä ja kristalleista

/// lifestyleTags: , , , , ,

Voihan kivet ja kivijutut. Kristallit ja energiat.

Vuorikristalli

Mua naurattaa, kun mietin, miten hörhöksi mun meininki on mennyt – jos siis joku ei-hörhö kuuntelee ja tarkkailee mun juttuja, mulle itsellenihän nämä jutut on ihan perus. Olen kai aina ollut vähän kiinnostunut kaikista maagisista, yliluonnollisista ja selittämättömistä jutuista. Oon toisaalta aika herkkä kaikelle selittämättömälle, sillä mielikuvitukseni on sellainen, että pystyn lietsomaan itseni kauheaan tilaan jos niikseen tulee, mutta sitten taas toisaalta olen myös joskus ollut aika kyyninen kaiken yliluonnollisen suhteen. Tuntuu että mitä vanhempi olen, sitä enemmän ajattelen, että mitä vaan voi tapahtua ja mitä vaan voi olla.

Joskus nuorempana ajattelin olevani ateisti ja taisin kyseenalaistaa ihan kaikenlaiset uskomukset –  nykyisin suhtautumiseni ei ole yhtä ehdoton. Nuorempana ei ehkä oikein ymmärtänyt miten vähän lopulta ymmärtää yhtään mistään – ja siksi oli helppo olla omissa ajatuksissaankin niin mustavalkoinen. En oikein usko mihinkään tiettyyn nytkään, mutta oon tosi utelias kuulemaan ja oppimaan siitä, mihin muut uskoo. Ehkä uskon vaan siihen, että kaikki on energiaa ja että me ei todellakaan voida ymmärtää kaikkea täällä maapallolla. Että se, mitä me nähdään, on vain pienin pieni osa kokonaisuutta ja sen takia ihan kaikille asioille ei aina ole mitään selitystä.

Järkytyin joskus nuorempana paljon, kun näkemykseni ja ajatukseni olivat enemmän järkiperäisiä, kun pari todella läheistä ihmistä kertoi uskovansa ufojuttihin ja samalla jakoivat heille tapahtuneet yliluonnolliset tilanteet aivan vakavissaan. Ja nämä tyypit ovat vielä olleet sellaisia mun elämäni ”järjen ääniä”, joiden en olisi ajatellut uskovan mihinkään tällaiseen. Vitsit miten sitä voikin oppia uutta toisista ihmisistä vuosienkin jälkeen. Ehkä viimeistään tuolloin tajusin, ettei ihan kaikkia asioita vain voi selittää järjellä, ei edes ne järkevimmät ja loogisimmat tyypit. Miten tämä kaikki sitten liittyy kiviin ja kristalleihin?

Kivikauppa Seraphine Kalevankatu

Energiakivet ja kivienergia – mistä oikein on kyse?

Kristallien ja kivien voimille ei ole minkäänlaista tieteellistä selitystä. Ja arvaatteko mitä? Se on ihan ok. Ei kaikelle tarvitse olla selitystä, varsinkaan tieteellistä. Ja mitä kiviin tulee, niin mulle ne ovat  fiilistelyä, pysähtymistä ja niiden kauneuden ihmettelyä.

Oon ihan takuulla perinyt kiinnostuksen kauniisiin asioihin – ja kiviin – äidinmaidossa, sillä kauniita asioita rakastavalta kultaseppä-äidiltäni on aina löytynyt ties millaisia aarteita; jalokiviä, helmiä ja kauniita koruja. Ja jo pikkutyttönä haltioiduin mummolassa äitini ja hänen siskojensa leikeissä käyttämistä pukukoruista säihkyvine kivineen (ihan tismalleen samanlaisista joita tukholmalainen lemppari second hand -putiikkini Adornment muuten myy).

Kiinnostus kauniisiin kiviin juontaa tosiaan lapsuudesta, mutta ehkä nyt ollaan menty seuraavalle tasolle. Löytyy nimittäin unikiveä ja meditointikiveä – mutta just tuosta pidänkin kivien suhteen kovasti – niistä tulee jollain jännittävällä tavalla hyvin rauhallinen olo. Kun puristaa kiveä rintakehää vasten nukkumaan mennessä, on helpompi pysäyttää harhailevat ajatukset ja keskittyä vaikka siihen, miltä viileä kivi tuntuu kädessä. Meditointikin on huomattavasti helpompaa, kun voi palauttaa harhailevat ajatukset siihen tunteeseen, että puristaa kiveä. Tuo ylemmän kuvan vaaleansininen ohut ja sileä kivi on mun unikivi ja nuo isommat violetit ametistit taasen mun meditointikiviä.

Olen ostanut suurimman osan mun kivikokoelmani kivistä Seraphinesta, Kalevankadulla sijaitsevasta kivikaupasta. Se on Helsingin paras. Ei kivikaupassa käyntiä oikein voi selittää enkä haluakaan; kivikauppa ja siellä asiointi on jokaisen koettava itse. Olen ymmärtänyt, että ihan kaikille sieltä ei koskaan löydy kiveä, ellei sitten halua ostaa kiveä vain koristeeksi. Kaupan omistaja nimittäin tarkistaa, onko kivi oikea just sulle – aina ei ole. Enpä ole usein törmännyt liikkeeseen, jossa saatetaan sanoa kassalla, että täällä ei ole tällä kertaa mitään sinulle – aivan best, en voi olla tykkäämättä tästä liiketoimintamallista!

Kun on tarkistettu, että kivi on oikea juuri sulle, saa kuulla siihen liittyvän ajatuksen tai käyttötarkoituksen. Olen saanut esimerkiksi unikiven, jonka tarkoitus oli selkeyttää ajatuksia sekä kiven, jonka piti helpottaa vaikeasta asiasta puhumista. Käyttötarkoitukset voivat olla tosi ympäripyöreitäkin, jolloin joutuu miettimään mitä se omalla kohdalla tarkoittaa tai sitten ne voivat olla niin henkilökohtaisen tuntuisia, että vieressä kuuntelevalta ystävältä punehtuu posket kun kuvaus ja käyttötarkoitus on niin henkilökohtainen ja nappiin menevä, että puistattaa. Uskomusjuttujahan nämä ovat, mutta suhtaudun noihin hetkiin kuin pieniin terapiatuokioihin. Ehkä saan jonkun uuden näkökulman tai ehkä voin nähdä jonkin elämässäni olevan asian uudessa valossa.

En tiedä miksi kivet tuntuu niin spessuilta, mutta kamoon, mitä haittaakaan niistä olisi? Pienet kivet eivät maksa montaa euroa ja jos niistä saa jotain iloa, niin hyvä. Ei ehkä minimalistisin sisustusratkaisu, mutta jotain merkillistä niissä on.

Energiakivi

Oon saanut kiviä myös lahjaksi ja antanut niitä itsekin joko eteenpäin tai sitten ostanut kaupasta juuri tietylle henkilölle kiven ja tarkistuttanut, miksi juuri tuo kivi valikoitui tietylle ihmiselle. Kerran hankin kiven Marille ja sen tarinan voikin sitten lukea täältä. Hahaa, kadonneen kiven mysteeri.

Jos kiinnostaa lukea erilaisista kivistä enemmän, niin ainakin täällä on aika kattava listaus. Yllä oleva sateenkaaren väreissä hohtava sininen kivi on muuten yksi mun suosikeista; sain sen lahjaksi ystävältäni hänen Kalifornian reissultaan. Se on nimeltään peacock stone, chalcopyrite ja lempinimeltään sateenkaarikivi – ja suomeksi tietty tosi loogisesti kuparikiisu. KUPARIKIISU!! Hahaha. Aivan.

Mulla on myös muutama kivimessuilta (jep, sellaisetkin on!) ostettu kivi – olin siellä nuorempana töissä myymässä helminauhoja ja jalokiviä. Varmaan ymmärrätte tämän kaiken perusteella, miksi olen niin tohkeissani myös luonnonkosmetiikasta, jossa on käytetty energisoivia kiviä joko raaka-aineena tai koristeena?

Ruusukvartsi

Fun fact: kun olin pikkutyttö, siis alle kouluikäinen, mulla oli kotipihassa oma kivikokoelma. Keräsin sitä kesäisin kotipihalla olevan ison ja pyöreän kiven päälle ja talven tullen siirsin sen talteen sisälle lasikantiseen vitriiniin. Mun kivikokoelman kruununjalokivi oli äidiltä saatu hiottu ruusukvartsi (yllä olevassa kuvassa) – ai itku miten kalliilta aartelta se pikkutyttönä tuntuikaan. Sain joskus myöhemmin tämän samaisen kiven äidiltä itselleni (sori Emma, tiiän että oot vieläkin harmissasi tästä ja ehkä myös sitä mieltä, että kivi on edelleen yhteinen tai jotain hehee) ja se on edelleen mulla tallessa. Tuntuu aika hauskalta, että oon jo pikkutyttönä keräillyt kiviä. Ei siis mikään niin uusi juttu…

Muut kivihörhöt, pliis ilmoittautukaa! Onko teillä jotain jänniä ja hauskoja stooreja kivijuttuihin liittyen? Olis niiiiiin ihana kuulla!

17 kommenttia

  1. Avatar lusene /// 08/05/2018 / 19:18:10

    Ehkä minutkin on ainakin joskus voinut lukea kivihörhöksi, sillä tapanani oli pitkään keräillä kiviä eri kaupungeista ympäri Suomea ja ulkomailta. En edes välittänyt, onko kivi kaunis tai mistä se on otettu, kunhan se on kivi. Sitten laitoin kiveen lapun, johon kirjoitin sen alkuperän, ja laitoin sen muiden joukkoon puiseen laatikkoon. Pyysin myös muita ihmisiä tuomaan minulle kiviä matkoiltaan. Lippaassani on kiviä niin kotoisista Turusta ja Porvoosta kuin Karibialta, Fuji-vuorelta Japanista, saksalaisen lentokentän pihalta, Dublinin O’Connell Streetiltä ja Madeiralta ja ties mistä. Innostus keräilyyn pääsi jossain välissä vähän lopahtamaan, mikä toisaalta vähän harmittaa, koska olen viime vuosina matkustellut aika paljon. Harmittaa kaikki kivet, jotka ovat nyt jääneet poimimatta :D

    Kivien voimat ja energiat eivät ehkä täysin avaudu minulle, mutta esim. nuo postauksesi kivet ovat kyllä kauniita ja hypistelisin niitä varmaan itsekin ihan onnessani. Eniten minulle on ehkä aina merkinnyt kivien alkuperä, sillä siinä on jotain kiehtovaa, että kivi on ollut osa maaperää jossakin ja jotenkin se on päätynyt minulle. Mummo antoi minulle ylioppilaslahjaksi kaulakorun, jonka kivi on spektroliittiä, jota louhitaan vain sukuni synnyinseudulla. Ajatuksessa on minusta jotain todella kaunista.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 10/05/2018 / 22:23:43

      Oooh, ihanaa! Kuulostaa samalta miltä mun kivikokoelma-keräilyt pikkutyttönä; oli kiviä mökiltä ja ulkomailta. Vähän samaan tyyliin oon kerännyt simpukoitakin, niitäkin mulla on vaikka mistä ja vielä paljon enemmän, mitä mitään kiviä!

      Oooh toi sun ylioppilaslahjakaulakoru kuulostaa ihanalta! Superkaunis ajatus sen taustalla, ihana mummo.

      Vastaa
  2. Avatar Piia /// 08/05/2018 / 20:11:00

    Jes, oon ootellut tätä postausta! Mä oon siinä hörhöyden rajamailla lipsahtamassa hörhön puolelle! :D Mulla kulkee mukana poikaystävän reissusta tuoma, meren hioma sileä kivi, jota pyörittelen usein kävellessä ja töissä käsissä. Tuntuu, että se auttaa maadoittumaan. Ja toki siitä tulee poikaystävä mieleen, kun hän sen antanut. Nyt oon mietiskellyt kivikaupassa käymistä, mutta en oikein tiedä mikä olisi Tampereella kiva paikka. Lapsena mulla oli jostain messuilta ostettu ametisti ja se oli mun suurin aarre <3

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 10/05/2018 / 23:50:41

      Hihiii ihan parasta! Kesti hetki että sain ajatuksista selkeän kokonaisuuden.

      Ihanaa, hörhöys on just best. Elämä on ihan liian lyhyt jotta kaiken katsoisi vaan tieteen kautta. Uskon, että me ei vaan voida todella käsittää ihan kaikkea tällä planeetalla, joten hörhöyksille pitää jättää vähän tilaa kanssa.

      Oii, ihana maadoittumiskivi. Mulle toi unikivi merkkaa just samaa, se maadoittaa, kun tuntee sen painon ja viileyden.

      Vitsit, Tampereellahan oli ainakin ennen kivimuseo kirjaston yhteydessä? Onko enää, kun sitä sen vieressä ollutta Muumi-museota rempattiin? Sieltä olis ainakin voinut ostaa kauniita kiviä.

      Vastaa
  3. Avatar Essi /// 08/05/2018 / 21:08:07

    Vaikka en ite ookaan mikään kivihörhö (:-D) niin vitsi tätä oli kiva lukea!! Ja ah aina ihana kuunnella/lukea kun joku selittää innoissaan omasta intohimo-asiastaan. Eli kiitos, pidä tää! Ei kaiken tarviikaan olla aina järjellä selitettävissä.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 10/05/2018 / 23:51:33

      Ihana kuulla Essi! <3 Niin kiva että kommentoit, vaikkei kivet ookaan (vielä ainakaan, hehe) sun juttu. Tuli kiva fiilis! :'-)

      Vastaa
  4. Avatar Aiss /// 08/05/2018 / 21:18:17

    Oon jo pitkään lukenut sun blogia ja en ole tainnut kommentoida aiemmin kertaakaan. Tällä kertaa oli pakko, kun tämä kirjoitus kyllä osui ja upposi! Olen itse ollut ihan samanlainen pienenä ja keräillyt kiviä, muistan että yhtenä jouluna sain jopa VHS-kasetin kivistä vanhemmiltani lahjaksi. Puolivälissä matkaa kylään sukulaisten luokse oli myös kivikauppa j siinä taisi olla joku kivinäyttelykin. Siihen oli IHAN PAKKO aina pysähtyä. Lapsuuden ihanimpia kokemuksia oli kun mentiin perheen kanssa Luostolle (?) ametistikaivokselle vierailulle ja siellä sai itse kaivaa maasta oman ametistin. Satuin löytämään aika ison palan ja pelotti mennä kysymään että saanko silti pitää sen. Onneksi sain, koska se on yksi tunnearvoltaan suurimmista tavaroista mitä omistan.

    Jotenkin tämä kivihulluus on jäänyt itselleni viimeaikoina taakse ja olen katsellut näitä kosmetiikkasarjoja jotka sisältävät ”kivien energiaa” yms vähän vinoon ja ajatellut että mitä ihmeen hihhulihommia nuo on- Tämän postauksen jälkeen tuli itselle sellainen ihana fiilis, ja muistin miten kivalta tuntui pienenä vaan pitää kylmää kiveä kädessä ja tuntea miten se muuttuu lämpimäksi. Niin pieni mutta ihana muisto. Kiitos niin paljon Ida, tämän kirjoituksesi ansioista sain sen muiston takaisin.

    Oot ihana <3

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 11/05/2018 / 00:01:11

      Oi eiikä, tiiätkö, ihan sairaan kiva että kommentoit! Tuli lämmin fiilis, ihana kuulla että teksti osui ja upposi!

      En kestä että sulla on ollut pikkuisena video kivistä, ihan huikeaa! Mä en tainnut olla lapsena noin perehtynyt, mutta en kyllä myöskään tiedä mistä kivikokoelma-ideani tuli alunperin, aika jännä harrastus.

      Oi eiii miten ihana muisto toi kivikauppa & -näyttely ja toi ametistikaivoshomma! Mä haluaisin edelleenkin tollaiselle kaivokselle vierailulle ja louhimaan. Ihanaa että sait pitää kiven, vaikka löytö oli iso – voin vaan kuvitella ton jännityksen lapsena.

      Hahaa ja tiiätkö, ymmärrän täysin myös ton silmien pyörittelyn kosmetiikalle, jossa on kristalleja tai niiden läpi suodatettua vettä esim – en tiiä oikein itsekään mitä mieltä siitä olisin. Ehkä mun ajatukset kiteytyy siihen, että mitä haittaa siitä olisi? Ja että jos se voi mahdollisesti tehdä jotain hyvää, niin siitä vaan. Joku kivissä ja kiviin liittyvissä jutuissa kuitenkin kiehtoo tosi kovasti ja siksi mun suhtautumiseni on suurimmilta osin positiivinen ja utelias.

      Sä oot<3 ihana kun kommentoit! Ihan oikeesti tässä blogihommassa parasta on se, kun voi fiilistellä jotain asioita jonkun kanssa jota ei tunne.

      Vastaa
  5. Avatar Iina /// 08/05/2018 / 22:54:30

    Oih kuinka mielenkiintonen postaus! Jotenkin tosi nautinnollista luettavaa tälläset vähän erilaiset ja ”oudommat” jutut. Itse suhtaudun kaikkeen vähän turhan tylsän loogisesti ja tieteellisesti, eikä mitkään yliluonnolliset/maagiset/uskonnolliset jutut oo koskaan auenneet mulle, mutta se toisaalta on varmaan kans suuri osa mun persoonaa ja kasvatustakin. Mutta mua silti kiehtoo tälläset jutut kamalasti, ihana postaus siis!

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 11/05/2018 / 00:10:59

      Jeee Iina, ihanaa että kommentoit <3__<3

      Hahaa joo, ymmärrän täysin tonkin suhtautumisen ja mua itseänikin vähän hämmentää koko tää mun suhtautuminen. Että miks fiilistelen näitä kiviä näin paljon? Jännää!

      Vastaa
  6. Avatar Mama /// 09/05/2018 / 11:45:36

    Ida ihana! Illalla väsyneenä luin juttusi silmät kosteina naurusta. Tuli iloinen olo ja mieleeni tulvi tuhat muistoa mm. siitä kuvan ruusukvartsista ja pienistä ihmisistä häärimässä pihamme ”kivikokoelmakivellä”.
    Sen ruusukvartsin sain ystävältäni, kun odotin sinua. Noh.. minä kun suhtaudun kiviin ihan toisesta näkökulmasta, en enää muista tarkalleen sen tarkoitusta. Oletettavasti ruusukvartsin piti suojella meitä rauskauden aikana tai suojella lasta tms. Minua hiukan jopa silloin harmitti, että kiveen oli ladattu noin paljon muita merkityksiä, kun se voi olla myös vain kaunis olemassaolollaan. En ollut/ole vähääkään ”taikauskoinen” ja tuollaisten vastaanottaminen on vähän niin kuin tunnustaisi uskon kiviin, silloin mietin. Mutta, se kivi on ilmiselvästi täyttänyt tehtävänsä myös muuten kuin kauniilla värillään! Huomaan… Ja se on siis sinun kivesi. Pikkusiskollesi sillä ei edes olisi samaa merkitystä, kun hän ei siihen usko…

    Ennen nukahtamista tulin pohtineeksi tuota jutun ydintä,kun puhut hörhöilystä. Toisaalta suhtaudut ja analysoit asioita todella järkevästi, mutta sitten sinua välillä kiehtoo tämä kaikki. Tunnistat senkin puolen itsestäsi ja hyväksyt sen. Meillä ihmisillä on niin monenlaisia ”uskontoja”, tämä ei liene niistä harmillisin ollenkaan. Jos kivien kauneus tai niissä oleva energia saa ihmisen voimaan paremmin, hymyilemään enemmän ja tuntemaan olonsa onnelliseksi, onko siitä haittaa tai pitäsikö sitä pitää turhana?

    Opiskeluaikana muistan ensimmäisen kerran törmänneeni kivien energioihin silloin, kun mellä oli jalokiviopin tunnit. Silloisessa kiviopin kirjassa – Jalokivet ja korukivet; Walter Schumann; 1979,Otava – oli (mitä silloin suuresti ihmettelin) ja yhä on ametistin kohdalla kiven kuvauksen yhteydessä painettuna teksiin(!): ” kivellä väitetään olevan yliluonnollisia ominaisuuksia: se tuo onnea, antaa kestävyyttä, suojaa taikuutta ja koti-ikävää vastaan. Nimi (kr.) tarkoittanee ”raitis”, sillä ametistia on pidetty amulettina juoppoutta vastaan.” Ilmeisen tärkeä asia, kun se oli mukana kirjassa, joka selvittä yleisesti ottaen kivien taitekertoimet, ominaispainot, lohkeavuuden, kemiallisen koostumuksen jne. Eikä tämä viitannut vain kiven historialliseen merkitykseen.

    Minusta kivet ovat todella ”vain” kauniita ja kiehtovia siitä syystä. Mietin kyllä joskus omia kiviä katsellessani, että millainenhan maailma silloin oli kun tämä kivi syntyi, mitähän se kertoisi siitä ajasta, voi kunpa se voisi!! Mykkiä, kauniita kappaleita, jotka tuovat kauneudellaan terveisiä välillä kaukaakin menneisyydestä. Istutan kiven koruun ja sitten siitä tuleekin jo ihan toisen tarinan ja merkityksen alku…

    Yhtä kaikki: kivet ovat ihania!

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 11/05/2018 / 00:46:18

      Äitiiii, mä en kestä!!! Ihanaa että kirjoitit näin pitkän stoorin.

      Mä ehdinkin jo soitella sun kanssa tänään, mutta koska tää kommentti oli niin ihana ja suloinen, mun on pakko jatkaa tänne vielä vähän mun fiiliksiä.

      Musta on niin hauskaa ja kuvaavaa, että Henriikka laittoi mulle viestiä että sitä alkoi itkettää luettuaan sun kommenttisi. Muakin alkoi! En tiennyt että sä olet saanut tuon ruusukvartsin mua odottaessasi ja se tuntuu jotenkin ihan kreisiltä ja osuvalta. Kivi näköjään todellakin teki tehtävänsä ja nyt kun tiedän kuka kiven on sulle antanut, tuntuu viime kesäinen lämmin kohtaaminen hänen kanssaan jotenkin vielä spessummalta. En kestä. Ihan superjännää. U best mama <3

      Vastaa
  7. Avatar HANNA /// 09/05/2018 / 20:26:49

    <3 <3 <3
    Mä en oo vielä hankkinut kiviä, jotain on kyllä lapsuudesta, mut en oo niitä "käyttänyt" toistaiseksi mihinkään. Mut uskon kyllä todella niiden värähtelyyn, kuten kaiken muunkin värähtelyyn ;) Oonkin miettinyt että sitä, värähtelytasoja ja vetovoiman lakia, voisin kutsua tavallaan "uskonnokseni". Kuunnellut paljon Abraham Hicks -videoita Youtubesta ja voi vitsit, en ees tiiä mitä pitäis sanoa! Mut suosittelen, luulen että vois iskeä suhunkin :D Tuntuu että elämä todella on muuttunut kun aloin kiinnittää huomiota niistä oppimiini asioihin.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 11/05/2018 / 00:57:24

      Ooh, vitsit, määpäs laitan kuule heti googlaten, sillä en suorilta saa päähäni mistä on kyse, vaikka nimi onkin etäisesti tuttu!

      Ja vitsiiit, käypä kuule Seraphinessa joku kerta ja kerro sit millainen sun käynti oli!!! <3

      Vastaa
  8. Avatar Katri /// 10/05/2018 / 23:26:45

    Haha, mainio kivijuttu.
    Oma äitini on aina pitänyt kivistä, niiden hiplailusta ja keräilystä. Lapsena oli ihan perus pongailla kauniita kiviä tien reunoilta ja muistan, että äitini joskus myös osti jostain kiviä.

    Itselläni ei ole tällaista suhdetta kiviin varsinaisesti. Vaikka jokin kivien illuusiomaisessa pysyvyydessä kiehtoo ja ehkä se kosketus maahan, luontoon. Ja olenkin toisinaan keräillyt luonnosta kauniita kiviä. Nytkin asunnossani on muutama kivi esillä koko ajan, ne ovat Kööpenhaminasta erään rannan tuntumasta. Matkamuistoja.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 11/05/2018 / 01:09:11

      Ooh ihanaa! :) Mäkin keräsin just tolla tyylillä kiviä pienenä; mökkitien varresta ja koulumatkalta.

      Ihania matkamuistoja! Mulla on tollaisia muistoja Tanskan rannikoilta aika paljon ja joistain muiltakin reissuilta.

      Vastaa
  9. Avatar m /// 12/05/2018 / 21:41:08

    Tulin hyvälle mielelle luettuani tämän :) En oo ajatellut tätä vuosiin, mutta nyt mieleen palasi muisto, että itse myös lapsena intoilin kivistä ja säilytin niitä kuin aarteita! Ihanaa muistaa se fiilis. Voisin ehkä vierailla tuolla kivikaupassa, jos uskallan heh. Ihanaa että kirjoitit kivistä, hörhöjutut on just hyviä <3

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle HANNA Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.