Feeling all the feelings

lifestyle
4 kommenttia

On ollut monenlaisia päiviä.

Mulla on kaikki hyvin ja tuntuu hassulta, että niistä lähtökohdista oon silti aivan cry babyna vähintään kerran viikossa (tai oikeasti ehkä aika paljon useammin). Vaikka asiat on tosi hyvin, tuntuu ihan tosi isosti kaikki; pienet kivat jutut ja pienet vähäpätöiset murheet siinä missä isot ilot ja suuremmat surutkin. Sen sijaan, että harmittelisin omaa lomautustani, itken ystävän lomautusta ja harmittaa, kun tiedän, että niin monella freenä tai yrittäjänä työskentelevällä ystävälläni on kaikki työkeikat tai asiakkaat peruttu, eikä vieläkään varmuutta mistään toimeentulosta, kun tukien hakeminen on ihan yhtä hankalaa kuin aina ennenkin. Mietin vaan, että perustulo saattaisi vähentää tässä hetkessä tosi monen kohdalla ahdistusta toimeentulosta…

Multakin on peruuntunut työjuttuja ja teen nyt kesään asti päivätöissä lyhyempää työviikkoa, mutta olen ihan hyvillä mielin sen suhteen, että tilanne kyllä tasoittuu jossain vaiheessa. Kyllä tässä pärjätään. Töitä kuitenkin on, vaikka loogisesti normaalia vähemmän, kun kaikki tilaisuudet tältä keväältä ja kesältä on peruttu ja moni miettii, miten toimia kun tulevan ennakointi on aiempaa vaikeampaa.

On tässä kaikessa myös pakko olla jotain hyvää.

Kun kaikki kesän suunnitelmat on peruttu, on pakko miettiä asioista uusiksi. Tavallaan on myös tosi helpottavaa, ettei mitään voi suunnitella kovin pitkälle ja ettei monikaan asia tällaisena hetkenä ole itsestä kiinni. Se tuntuu yhtä aikaa oudolta ja vapauttavalta.

Mietin, että ainakin tämä kaikki vähentää turhaa stigmaa lomautusten ja irtisanomisten ympäriltä. Kun joku kaukaiselta tuntunut asia yhtäkkiä koskettaa monia, on helpompi tajuta, ettei oudot ja kurjat olosuhteet aina ole mitenkään riippuvaisia yksilön omasta halusta, osaamisesta, intohimosta tai sisusta. Ei, vaikka tietä menestykseen meille kuinka markkinoidaan niin.

Tuntuu, että moni haluaa miettiä tarkemmin, mihin rahansa laittaa, ketä tukee ja ylipäätään miettii, onko jotain pakko saada. Kulutuspäätökset tuntuvat tosi tietoisilta valinnoilta. Tuntuu myös aika kreisin hemmottelulta vastaanottaa upeita ja hienoja tuotelahjoja kiitoksena alkuvuoden yhteistöistä. Niin ylimääräiseltä ja ah-niin-ihanalta – ja niin hiton ristiriitaiselta.

Jos jostain, niin siitä olen ihan älyttömän onnellinen, etten vietä tätä self quarantine -arkeani yksin, vaan saan jakaa tämän kaiken (kaikki ne tunteet myös, hehee) ihanan tyypin kanssa. Naurattaa, että tässähän on käytännössä muutettu yhteen, kun nähdään vain toisiamme ja jaetaan kaikki tämä uudenlainen arki yhdessä. Tämä on ihanaa, vaikka hetki sitten vielä mietin, että mitenhän totun enää koskaan asumaan kenenkään kanssa yhdessä, kun olen tottunut asumaan yksin niin monta vuotta. Näköjään niin helposti, etten heti edes tajua.

Pienentynyt elämänpiiri ja rauhoittunut tahti tekee hyvää ja mietin, miten pidän tästä rauhallisemmasta temmosta kiinni myös sitten, kun arki alkaa palailla takaisin uomiinsa. Kai se palaa? Palaako?

Lisää luettavaa

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia

ida hanhiniemi – uusi koti.

Uudessa yhteisessä kodissa – vihdoin!

ida365 asunnon myynti

Miten asunto myydään? Kokemuksia ja tietoa asunnon myymisestä välittäjän avulla

Kommentit

Vastaa käyttäjälle ida365 Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.