Vuoden 2020 parhaat kirjat

kirjat, lifestyle
6 kommenttia

Huh, ihan just alkaa joululoma! Kohta laitan vikat mailit matkaan ennen joulua ja napsautan lomavastaajan päälle ja lomailen. Koska ajattelin viettää joululomasta suurimman osan lukemalla kirjoja ja lehtiä, julkaisen tänne lomalukemiseksi kirjasuosituksia jos joltain sattuu loppumaan lukeminen kesken. Jos siis kaipaat kirjavinkkejä, niin nappaa mun vuoden 2020 lempparikirjojen joukosta ylös ne nimet, jotka puhuttelevat sinua. 

Olen lukenut tänä vuonna enemmän kuin aikoihin. Olen ekaa kertaa vuosiin saanut takaisin sen ihanan tunteen, kun ei malttaisi laittaa kirjaa kiinni kun haluaa lukea vielä yhden ja vielä yhden sivun. 

Olen ollut reilun vuoden Lönkan lukupiirin jäsen ja lukupiiriin sitoutuminen on varmasti edesauttanut lukemisen makuun pääsemistä. En ole koskaan aiemmin kuulunut lukupiiriin mutta onneksi vihdoin kuulun, koska vitsit miten ihanaa on vaihtaa ajatuksia kirjoista, jonka kaikki ovat juuri lukeneet. Sillä ei ole mitään väliä keskustelun kiinnostavuuden kannalta, onko kaikki pitäneet luettavana olevasta teoksesta tai edes päässeet loppuun; on kiinnostavaa kuulla, miksi ajattelemme kirjoista ja lukukokemuksista usein niin eri tavalla. Ja toisaalta, millaisia ovat ne teokset, joita hehkutamme kaikki kuorossa?

parhaat kirjat 2020

Olen lukenut tänä vuonna monia erinomaisia kirjoja. Tähän postaukseen nostan ne , jotka ovat jääneet jostain syystä mieleen muita paremmin. Moni näistä on vuoden 2020 uutuuksia, mutta ei kaikki.

Tähdellä (*) merkityt kirjat on saatu pr-näytteinä kustantajalta.

parhaat kirjat 2020

Jenny Offill – Ilmastoja

Tartuin Jenny Offilin Ilmastoja-teokseen ilman sen suurempia odotuksia, en oikeastaan tiennyt, mitä kirja käsittelisi. Useampi paljon kirjoja lukeva ystäväni oli nostanut Offillin (joko ekan Syvien pohdintojen jaosto -teoksen tai tämän perusteella) suosikikseen, joten uteliaisuuteni heräsi ja ostin kirjan tutun kannen perusteella samalla kun olin ostamassa isälle isänpäivälahjaa. Kannatti!

Kirjan kappaleet ovat lyhyitä ja siksi tarina soljuu eteenpäin kevyesti, vaikka aiheet ovat painavia. Kappaleet tuntuvat päiväkirjamerkinnöiltä ja havainnoilta ja ne kuvaavat tarkkanäköisesti tätä aikaa. Vaihtelu ja arvaamaton rytmi sopivat hyvin tähän teokseen. Olisin toivonut, että tämä jatkuu pidempään, teoksen parissa oli helppo viihtyä.

Rachel Cusk – Outline

Rachel Cuskin Outline on Ääriviivat-trilogian ensimmäinen kirja. Kirja on täynnä keskusteluita ja kertomuksia; tarinoita elämästä ja erilaisista ihmiskohtaloista, suhteista ja  useimmiten kokijan itsensä kertomana. Siinä missä monessa tarinassa muiden tarinat tuodaan esille päähenkilön kertomana tai hänen kokemuksensa läpi, on muiden tarinoilla tässä merkittävämpi rooli, kun päähenkilö ei ota tarinoihin kantaa tai kerro niitä omiin kokemuksiinsa peilaten tai arvottaen.

Cusk toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa Ääriviivat-kirjastaan näin: ”Ääriviivat kuvaa paljon sitä, millaista on yhtäkkiä leijua kodin ja parisuhteen kaltaisten rakenteiden ulkopuolella”. Se tiivistää paljon kirjan teemoja ja sisältöä. Pidin Outline-kirjasta paljon ja luen parhaillaan trilogian toista osaa.

Elena Ferrante – Aikuisten valheellinen elämä *

Vitsit oli ihana lukea pitkästä aikaa Elena Ferrantea! Tykkäsin Ferranten Napoli-sarjasta paljon, mutten ole siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tarttunut muihin hänen teoksiinsa.

Tämä oli monella tapaa tuttua Ferrantea, muttei sitten kuitenkaan. Lukupiirissämme joku totesi, että suosittelisi jatkossa tätä kirjaa ensimmäiseksi Ferranteksi niille, joille kirjailijan teokset eivät vielä ole tuttuja ja ymmärrän hyvin miksi. Napoli-sarjan viipyilyvyyteen ja hitaammin etenevään kerrontaan verrattuna tämä tarina etenee vauhdikkaammin eikä kiinnostus lukijana herpaannu kesken tarinan. Aikuisten valheellinen elämä käsittelee Ferrantelle tuttuja teemoja; mm. luokkaerot, naiseksi kasvaminen ja tyttöjen välinen ystävyys.

Tara Westover – Opintiellä *

Tara Westoverin Opintiellä oli ollut kirjakaapissani kauan ennen kuin tartuin siihen useamman ”kiinnostavamman” kirjan ensiksi luettuani. Onneksi tartuin, tämä oli järisyttävä lukukokemus.

Tara Westover kasvoi Idahon vuorilla omiin oloihinsa eristäytyneessä perheessä, jossa valmistauduttiin maailmanloppuun ja koettiin yhteiskunta vihollisena. Esimerkiksi perinteinen lääketiede nähtiin uhkana eikä yhteiskunnan järjestämä koulutus kuulunut asioihin, joita perheessä arvostettiin. Opintiellä on melkoinen kertomus siitä, miten Tara irtautuu perheestään ja pääsee yliopistoon itseoppineena, mutta ennen kaikkea se on kertomus koulutuksen merkityksestä.

Evie Wyld – Me olemme susia *

Evie Wyldin Me olemme susia on sellainen kirja, josta en oikein edes osaa sanoa miksi pidin siitä niin paljon. Se oli synkkä ja ahdistava, mutta jostain syystä siitä ei jäänyt ahdistunut ja huonovointinen olo – tarina kuljetti sujuvasti eteenpäin läpi hirveyksienkin.

Pakko sanoa, että nimen perusteella oletin jotain muuta – mulle ei ainakaan jäänyt sellainen olo, että naiset olisivat olleet susia toisilleen, johon nimellä ehkä viitataan? Päinvastoin. Kirja kertoo kolmen naisen kolmeen eri aikakauteen sijoittuvaa tarinaa. Tarinoista ahdistavia ja karmivia tekevät tarinoiden miehet, siksi en ymmärrä nimivalintaa (tai suomennosta tässä tapauksessa). Naisten välinen solidaarisuus on se, joka kannattelee. Tajusin kirjan kolmen tarinan yhtymäkohdat kunnolla oikeastaan vasta kirjan luettuani.

Tämä vaati pysähtymistä – vaikka väkivalta ja kauheudet olivat läsnä alusta asti, hahmotin kirjan teeman oikeastaan vasta sen luettuani. Olisipa ollut kiinnostavaa lukea tämä lukupiirin kanssa! Mutta onneksi lukupiirin puutetta korvaa hyvin muiden pohdinnat samasta kirjasta. Mitä luimme kerran -kirjablogin Laura kirjoitti tästä mainion arvostelun; jos haluat perehtyä tarkemmin kirjan teemaan, lue arvio täältä. Vika kappale kiteyttää kirjan sanoman todella taitavasti.

Maggie Nelson – Argonautit

Maggie Nelsonin Argonauteista olen kirjoittanut aiemminkin, mutta en voinut jättää sitä pois tästä listauksesta. Se oli kenties mielenkiintoisin teos kaikista tänä vuonna lukemistani. Osittain varmaan siksi, että tuntuu, että se pitää lukea vielä uudelleen ja uudelleen jotta voisin ymmärtää siitä uusia tasoja.

Caroline Criado Perez – Näkymättömät naiset *

Kirjoitin tästä kirjasta kesällä näin: ”Näkymättömät naiset avaa dataan perustuvan näkökulman naisten asemasta yhteiskunnassa. Kun ymmärtää naisiin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää, on helpompi ymmärtää myös ei-valkosiin kohdistuvaa rakenteellista rasismia ja syrjintää. Tämän soisin ihan joka ikisen lukulistalle.”

Mua ihmetyttää, ettei Caroline Criado Perezin Näkymättömistä naisista tullut samanlaista teosta kuin vaikka Sapiensista; sellaista, joka vilahtaa tuon tuosta ihmisten insta stooreissa osoituksena siitä, että yrittää ymmärtää. Toisaalta, ehkä kansi ei ole yhtä instagrammattava? Jep, on silläkin väliä, tässä tapauksessa valitettavasti.

Eeva Kolu – Korkeintaan vähän väsynyt *

Näiden lisäksi en mitenkään voi olla sivuuttamatta Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirjaa ja lukukokemustani sen parissa, vaikka olen kirjoittanut tästäkin aiemmin täällä. Samaistuin, nyökyttelin ja naureskelin Eevan ihanan itseironiselle otteelle. Tämän lukeminen tuntui helpottavalta. Se ei ehkä tarjonnut vaihtoehtoja tai ratkaisua siihen, mikä kaikki meitä uuvuttaa, mutta vahvan samaistumiskokemuksen.

 

Näiden lisäksi olen löytänyt tänä vuonna näiden nerokkaiden sarjakuvien pariin: 

Kiinnostavimmat sarjakuvat: Liv Strömquist, Moa Romanova, Ulla Donner

Liv Strömquist – Kielletty hedelmä

Jos Liv Strömquist ei ole vielä tuttu, aloita vaikka Kielletty hedelmä -teoksesta. Strömquistit ovat niin hyviä ja osuvia, että pitäisi varmaan naurun sijaan itkeä.

Ihan älyttömän tarkkanäköinen ja huomionsa perusteleva teos. Kustantajan sivuilla teosta kuvaillaan näin: ”Kielletty hedelmä on opettavainen ja hauska historiallinen analyysi eräästä huonosti ymmärretystä elimestä. Teos tuo virkistävän puheenvuoron suomalaiseen keskusteluun sukupuolesta ja feminismistä.”  

Ulla Donner – Spleenish

Ulla Donnerin Spleenish-teosta kuvaillaan mm. näin kustantajan sivuilla: ”Spleen on raskasmielisyyttä, melankoliaa, haluttomuutta, ikävystymistä. Spleenish on olotila, joka kuvastaa y-sukupolven maailmaa kaikki on yhtä aikaa helppoa ja epävarmaa. Muut ihmiset ovat fiksumpia, laihempia, aikaansaavempia.” Spleenish kuvaa nerokkaasti aikaamme ja sukupolvemme kipuilua. Se kestää useamman lukukerran ja yksittäisiä sivuja pysähtyy tarkastelemaan aukeama toisensa jälkeen. Punavalkoinen kuvitus on upea.

Jos jutut puhuttelevat, suosittelen ottamaan myös Donnerin Instagram-tilin seurantaan.

Moa Romanova – Paniikkiprinsessa

Ahmin tämän visuaalisesti miellyttävän tarinan nopeasti tänä kesänä; oli lämmin ja kaunis päivä eikä Moa Romanovan Paniikkiprinsessan sisältö ja tunnelma sopinut omaan fiilikseeni, mutta kontrastista huolimatta siihen oli helppo samaistua. Koetin aina välillä käännellä sivuja hitaammin ja tarkastella kaikkia yksityiskohtia huolella, mutta ahmimiseksi se silti meni, tämä oli niin herkullinen kuvamaailmansa puolesta.

Liv Strömquist – Nousu ja tuho

Strömquistin kapitalismia ja luokkaeroja käsittelevä Nousu ja tuho -sarjakuva on loistava sekin. Oon ahminut tänä vuonna suurimman osan Strömquistin suomeksi käännetyistä teoksista ja mietin, että miten hitossa en ole osannut ottaa näitä lukuun aiemmin? Tuntuvat niin tärkeiltä, että on aavistuksen hämmentävää tajuta, että en ole tajunnut näitä aiemmin. Suosittelen todella lämpöisesti.

Oletteko te lukeneet tänä vuonna kirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen ja jääneet mieleen? Otan suositukset lämmöllä vastaan! Ja jos olette lukeneet samoja teoksia, on aina ihana kuulla muiden ajatuksia niistä.

Lisää luettavaa

Meikkipussin päivitys syksyyn ja hyvää tekevä kuivakuppausrutiini

Kesäkuulumisia

ida hanhiniemi – uusi koti.

Uudessa yhteisessä kodissa – vihdoin!

ida365 asunnon myynti

Miten asunto myydään? Kokemuksia ja tietoa asunnon myymisestä välittäjän avulla

Kommentit

Vastaa käyttäjälle eerika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Virkistävää että vinkkaat sarjakuvista! Itse olen lukenut lapsuuden ja nuoruuden tosi paljon sarjakuvia, mutta aikuisille suunnattujen sarjakuvien pariin en ole vielä löytänyt (suurin osa lukemistani on lyhyitä stripeistä koostuvia kokoelmia). Ehkä vielä innostun!

    1. Hei ihana kuulla, että sarjisvinkit kiinnostaa! :) Nää on mullekin uusi aluevaltaus sitten lapsuuden, mut vitsit, ovatpa nämä nerokkaita. Mun käsitykseni sarjiksista on ennen tätä ollut Hesarin ja muiden isojen sanomalehtien sarjis-palstat jotka on vuodesta toiseen samojen tyyppien (miehien) hallussa. Ei ehkä ihme, etteivät ne ole niin puhuttaneet.

  2. Suosittelen lukemaan kirjan nimeltä Suon Villi Laulu. Ai että. Nerokas, upea kertomus rämemökkiin syntyneestä tytöstä. Tarina monisyinen ja paikoin henkeäsalpaava.
    Myös äänikirjana upea hyvän lukijan ansiosta.

    1. Mä luin sen tänä kesänä, mut unohdin tästä listauksesta tyystin! :-D se oli todella koukuttava!

  3. Ääh tykkään niin kirjapostauksista, olispa itselläkin jotenkin rohkeutta (??) kirjoittaa niitä enemmän !

    Mun suosikkeja tänä vuonna luetuista oli:

    Anni Kytömäki – Kultarinta
    Tommi Kinnunen – Lopotti
    Jenny Offill – Syvien pohdintojen jaosto
    Beth O’Leary – Kimppakämppä ( tää oli sellanen ihana ennalta-arvattava rakkaushömppä !! hehe)
    Pirkko Saisio – Spuuki Spaiderman ja raju Nonna
    Sally Rooney – Normaaleja ihmisiä ( rakastin sarjaa u know, tää täydensi sopivasti)
    Kazuo Ishiguro – Ole luonani aina

    Ja mitääää vähänkö noi Rachel Cuskin alkukielisten teosten kannet on kauniit !!! Miks ne on niin tylsät käännöksissä :o

    1. Voi beibi, anna mennä vaan! Mullakin oli kynnys aloittaa pitkästä aikaa kirjoittamaan kirjoista yhtään mitään, mut mitä useammin niin tekee, sitä helpommaksi se muuttuu. On vaan kokemuksia, ei oikeita ja vääriä mielipiteitä ja mitä enemmän kirjoittaa, sitä helpommin saanee paperille / blogiin / kuvatekstiin sen, mitä oikeasti yrittää sanoa. Joskus kirjoista on nimittäin tosi vaikea kirjoittaa niin, että arvio tekisi oikeutta teokselle.

      Ihana suosittelulista!! Offilin syvien pohdintojen jaosto kiinnostaa ja Rooneyn oon kans lukenut, itseasiassa jo ennen sarjaa. Ja se Conversations with friends on kans hyvä. Ah mulla on nyt menossa Beth O’Learyn uutuus, Vaihtokauppa! Kuuntelen sitä äänikirjana ja se on jotenkin niiiiin kepeä ja hauska, en oo aikoihin lukenut tällaista hyvänmielen hömppää!!