Vitsit, enpäs oo aikoihin kirjoittanut tänne kuulumisia! Helmikuun lopussa näköjään viimeksi, reilu pari kuukautta sitten! Ensin vähän tajunnanvirtaa ja lopussa tämän kevään lemppareita, jotta itsellekin olisi selkeämpää, että mitä kaikkea tänä keväänä on fiilistelty.
Kotona
Aika on monella tapaa menettänyt merkityksensä. Unohdan helposti mitä tein viime viikolla (tai edeltävänä päivänä) ja tuntuu, että vuosi sitten tapahtuneista asioista on pakko olla ainakin kolme vuotta. Siksi tekee hyvää kirjoittaa välillä kuulumisia ylös, joko päiväkirjaan tai tänne, jotta muistaisi paremmin, kun aika tuntuu kuluvan eri temmolla kuin yleensä.
Onneksi pariin viimeiseen viikkoon on jo mahtunut lupauksia kesästä, ihania aurinkoisia kevätpäiviä vastapainoksi lumisateelle ja järkyttävän kylmälle tuulelle. Lämpimät päivät ovat tehneet ystävien näkemisestä niin paljon helpompaa! On ollut ihanaa nähdä ihmisiä kävelyllä ja puistonpenkillä istuskellen, kuulla mitä muut ovat miettineet lähiaikoina ja mistä he ovat löytäneet arkeensa iloa. On ihanaa kuulla ajatuksia kasvokkain.
Viime viikolla syötiin lounasta kahden ystävän kanssa ulkona (Kampai3:n tofu bowl oli herkullinen) ja oli ihanaa, vaikkei vielä varsinaisesti olekaan piknik-keli sään puolesta. Useissa villakerroksissa pärjäsi juuri ja juuri.
Huomaan olevani vähän puhki iltakävelyiden, sisäpihan kahvitreffien ja puhelinmaratoonien jälkeen. Miltähän sitten joskus tuntuu, kun alkaa törmätä spontaanisti tyyppeihin tai kun on mahdollista nähdä isommilla porukoilla? Osaankohan enää small talkia? Tottuuko tungokseen enää koskaan vai tottuuko siihen ihan hetkessä?
Vaikka sosialisointi vie tauon jälkeen eri tavalla energiaa, on se tosi ihanaa. Ja ehkä nykyisin vaan huomaa aiempaa paremmin levon tarpeen, kun aiemmin hälinässä oli jatkuvasti puhki eikä oikein osannut reagoida väsymykseen, kun väsymys oli vallitseva olotila? Tai ehkä tämä on kevätuupumusta, eikä mitään sen ihmeellisempää.
Kevät on aina jokseenkin ristiriitaista aikaa (mä olen aina keväisin väsynyt, vaikka valon lisääntyessä luulisi, että energiakin lisääntyy) ja tuntuu, että tänä vuonna se korostuu jotenkin erityisesti omassa lähipiirissä. Huomaan, että moni lähipiirissäni on tosi tosi uupunut. Etenkin moni yksin asuva, mutta myös moni muu. Kai se on tämä pitkään jatkunut epävarmuuden aika.
Onneksi ilmassa on lupaus iisimmästä kesästä; ei voi kuin toivoa että saadaan pian rokotteet ja voidaan kohdata toisiamme huolettomammin. On ikävä spontaaneita, suunniteltuja, ison ja pienen porukan kohtaamisia ja hengailuja. Vaikka sosialisoinnit nyt tuntuukin vievän aiempaa enemmän energiaa, se varmasti liittyy myös siihen, ettei tapaamiset ole ihan paineettomia, vaikka näkisikin mahdollisimman turvallisesti.
Kuuluu siis kaikenlaista: hyvää, mutta vähän uupunutta. Toiveikasta, läheisistä huolestunutta, mutta myös tosi onnellista. Loppuun vielä muutama tämän kevään lempparijuttu:
Nämä sävyään vaihtavat pionit jaksavat hämmästyttää joka kevät
Kevään paras musiikkilöytö: Ollaan kuunneltu kotona Mallan uutta levyä uudelleen ja uudelleen. Levy on täydellinen kokonaisuutena, mutta tykkään monesta biisistä myös yksittäin. Teki mieli kirjoittaa, että täydellinen kevätlevy, mut nään kyllä itseni fiilistelemässä tätä lämpiminä kesäiltoinakin, ai että. Malla jäi mun mieleen ekan kerran jo reilu vuosi sitten talvella, kun kuuntelin tätä biisiä silloisen ihastukseni, nykyisen avopuolisoni, luona hengaillessa.
Kevään paras kirja: Ocean Vuongin On Earth We’re Briefly Gorgeous. Yleensä olen hidas lukemaan englanninkielistä kaunokirjallisuutta, mutta tämä soljui kevyesti aiheiden raskaudesta huolimatta. Todella kaunis, runollinen ja rankka teos. Kirja on muuten juuri suomennettu!
Muita hyviä kirjoja tältä keväältä: Saara Turusen Järjettömiä asioita (joka jakoi lukupiirissä mielipiteet ihan täysin – osa tykkäsi, osa inhosi. Minä tykkäsin, sain lukukokemuksesta perspektiiviä erilaisiin suhteisiin, sellaisiinkin, joita en pidä ideaaleina, ja jäin pohtimaan luokkaeroja ja sitä, miltä tuntuisi hävetä omaa rakastaan) ja Simone de Beauvoirin Erottamattomat, jonka kuvaus tyttöjen välisestä ystävyydestä tuntui aidolta ja henkilökohtaiselta.
Lempparifarkut kirppikseltä & perjantaipizza
Kevään kivoin projekti: Mulla on aikomuksena uudistaa blogin ulkoasua ja käytettävyyttä tässä kevään, ehkä ensi kuun aikana. Oon palkannut hommaan ammattilaiset ja on ollut ihana päästä pohtimaan yhdessä kaikenlaista sävymaailmasta fontteihin ja etusivun nostoihin.
Haluaisin, että blogia olisi jatkossa helpompi selata etusivulta niin, että voisin esim. kesän kynnyksellä nostaa etusivulle aiemmin kirjoittamiani juttuja, jotka ovat siinä hetkessä taas ajankohtaisia ja olis kiva, että ne multa useimmin kysytyt jutut löytyisi entistä iisimmin blogista niitä kaivatessaan (mm. vastuulliset vaatebrändifiilistelyt, futon-jutut, luonnonkosmetiikkasuositukset, raflavinkit ja tietyt reseptit).
Kevään kivoin ruoka: ollaan jumitettu meidän vakkareissa, joten valintani ei nyt ole ruoka, mutta ruokajuttu kuitenkin. Meira nimittäin lanseerasi just uudet dipit, joissa ei oo natriumglutamaattia tai muita arominvahventeita ja raaka-ainelistat ovat ilahduttavan selkeät. Tomaatti-basilika ja valkosipuli ovat ihan superhyvät, sitä kolmatta en ole vielä testannut. Ja nämä ovat tosi maistuvia, joten kantsii testata ekana sekoitussuhteeksi 2dl kermaviiliä / vegekermaviiliä kohden n. 1/2 pussillista dippijauhetta.
Kevään kivoin löytö: Indigo-zine, omani tuli just postissa! Haaveilen omasta puutarhasta ja niin kauan kuin sellaisesta voi ja kannattaa ainoastaan haaveilla, on ihana fiilistellä muiden puutarhanlaittojuttuja. Odotan myös Kirsikan ja Vienan puutarhajuttuja kevään edetessä.
Kevään kivoin vaate: mun nahkatakki!! Ai itku miten oon odottanut sitä, että saan tuulettaa ja pakata talvitakit säilöön kesän ajaksi ja vaihtaa omemmilta tuntuviin, eli nahkatakkiin ja sit myöhemmin säiden lämmettyä, trenssiin. Tuntuu niin paljon enemmän Idalta nahkatakissa kuin isossa untsikassa.
Järjestelin mun vaatekaapista talvisimmat jutut ja väärän kokoiset vaatteet jemmaan ja testailin kevätvaatteitani rauhassa ja keksin monta kivaa asuyhdistelmää. Kuvasin osan puhelimen muistiin, etten voisi huijata itseäni ”ei ole mitään päälle pantavaa” -urputuksella. Se, että ajan kanssa testailee vaatekaappinsa sisältöä ja etsii sieltä omiin Pinterest-tallennuksiin matchaavia vaateyhdistelmiä, on oikeasti innostavaa. Vaatteiden potentiaalia vaan ei tajua jos niitä ei ole hetkeen testaillut ja pukenut päälleen.
Mitä teille kuuluu? ♥
Kommentit
Ah, siis tällaset kuulumispostaukset ja fiilistelyt on mun lemppareita!
Tuntuu, että omassakin lähipiirissä on aika uupunutta menoa ja ehkä sen tuoma kontrasti on saanut itseni tajuamaan, miten hyvin mulla kaikki on. Kevät on totta puhuen aina mulle sellasta positiivisuuden ja kasvun aikaa, mutta nyt se tuntuu extra-kutkuttavalta viime kevään täydellisen eristäytymisen jälkeen. Jännittää kyllä just kaiken sosialisoinnin palaaminen ”normaaliin” ja samaistun täysin tohon sun sosiaalisuuden jälkeiseen väsymykseen. Tällä hetkellä en esim. todellakaan osaa kuvitella enää käyväni harrastuksissa 3-4 kertaa viikossa, hah. Onneks ei ole kiire mihinkään, vaan voi (ja suositusten sanelemana) edetä hiljalleen.
Jaoit instassa Vaatevallankumoukseen liittyen vaatteiden ikä -stoorin ja jäin miettimään sitä. Uskon todellakin siihen, että vaatteiden tulisi kestää vuosia ja käytettynä ostaminen on parasta. Itselle kuitenkin vielä tärkeämpi attribuutti on käyttökerrat. Omistan suhteellisen vähän vaatteita ja siksi myös käytän kerralla aika harvaa vaatekappaletta kerralla ja tän huomaa esim. housuissa. Luonnollisesti se, että käytän samoja housuja päivästä toiseen johtaa siihen, että ne myös kuluu puhki korjauksesta ja vahvikkeista huolimatta. Näin ollen vaatteen ikä saattaa jäädä mulla lyhyeksi, mutta suhteutettuna käyttökertoihin vaate on ”antanut” mulle enemmän kuin vaikkapa monta vuotta vanha villapaita, jota rakastan, mutta käyttökerrat vaikkapa vuoden aikavälillä jäävät vähiin. Tykkään myös laskea rahallisesti vaatteiden ns. arvoa (arvo tietysti sisältää niin paljon muitakin tekijöitä kuten eettisyys), esimerkkinä reppu, joka maksoi aikanaan 180 euroa ja oli mulle silloin opiskelijana kallis hankinta. Käytin sitä lähes päivittäin 4 vuotta ja uusin sen aikana 30 eurolla kahvat/remmit kerran suutarilla. Repun hinta siis yhteensä mulle 210 euroa. Jos lasken, että käytin reppua vaikkapa 200 päivää vuodessa, käyttökertoja kertyi yhteensä 800. 210 euroa / 800 käyttökertaa = 0,26 euroa per käyttö. Parasta oli, että kyseinen reppu alkoi kulua vuoden vaihteessa selästä puhki (ja on siis helposti korjattavissa), se sai uuden elämän äidilläni, kun kaipasin itse tyylillisesti vaihtelua. Ja siis nykypäivänä 4 vuotta on jo kunnioitettava ikä vaatteelle. Pohdin usein tälläistä käyttöhintaa uusia tuotteita ostaessa, koska haluan varmistaa että se on mulle kannattavaa.
Ihanaa toukokuun jatkoa!
Heii Milja, ihana ilostuttava kommentti ja viesti! Niin hyviä pohdintoja ja siis ensinnäkin ihana kuulla, että kuulumispostaukset kiinnostaa. :-)
Siis toipa juurikin; korona on kohdellut tosi epätasa-arvoisesti ja tiedän, että mua se on kohdellut harvinaisen lempeästi. Oon voinut itse valita jäädä tekemään töitä kotiin, mun läheisimmillä ja itsellä on kaikki ollut terveyden kannalta hyvin ja olen jaksanut rajoituksia ja niiden noudattamista suht ongelmitta, vaikka TIETTY välillä uuvuttaa ja ärsyttää ja kyllästyttää. Mut se on tositosi siedettävää, kun asettaa oman ärsytyksen isompaan mittakaavaan.
Mut jep, onneks ei oo pakko jatkaa samalla hulinatahdilla kun korona helpottaa! Muakaan ei saa kyllä enää sopimaan after work -treffejä 3-6 kertaa viikossa töiden jälkeen :D
Ja samaa mieltä käyttökerroista :) Oon välillä miettinyt, et hitto pitäis pitää exceliä siitä miten monta kertaa vaatteet saa käyttökertoja, se olis todella kiinnostavaa.
Toi tyylihaaste jonka jaoin, on musta hauska tapa miettiä omien vaatteiden ikää, mut vaatteiden käyttökerrat on mustakin parempi mittari, tosin paljon vaikeammin todennettavissa oleva – vaatteen ostovuoden kun ehkä just muistaa, mutta käyttökertojen arviointi vois kyllä helposti heittää monella kymmenellä, jos niitä ei kirjaa järjestelmällisesti ylös.
Mut mietin tätä esim. kun ostin juuri uudet farkut siksi, että kaikki vanhat ovat yhtiä lukuunottamatta tällä hetkellä väärän kokoisia. Tuntui ärsyttävältä joutua ostamaan uudet, etenkin kun kaapissa on ihania lempparifarkkuja, mut minkäs teet, kun ne ei oo oikeaa kokoa! :D Ajatus siitä, että ovat saaneet mun käytössäni jo kymmeniä ja satoja käyttökertoja (ja vintage-levikset ennen mua varmasti satoja käyttöjä siihen päälle), helpotti vähän. Säästän noita siltä varalta, että paino heittelee tulevaisuudessakin – ja uudet housut tulevat saamaan paaaljon käyttöekertoja, koska en raaski ostaa monia uusia housuja tähän hätään.
Ihana toi sun reppustoori! <3 Toi on myös hyvä esimerkki siitä, miks niihin eniten käytössä oleviin vaatteisiin on musta ihan tosi ok panostaa vs. juhlavaatteisiin johonkin spessutilaisuuteen, jolloin vaatteelle ei juurikaan kerry käyttökertoja. Eli mieluummin vuokraa/lainaa niihin spessujuttuihin vaatteet ja panostaa vähän enemmän niihin, joille tulee paljon käyttökertoja.
Ihania kuulumisia! <3
Täällä on myös jokakeväistä väsymystä taas havaittavissa, enkä oikein tosiaan tiedä vetääkö energiatasoja alas jotenkin yllättäen alkamaan päässyt jatkuvalta tuntuva valoisuus vai ensimmäiset allergiaoireet, mutta päiväunia voisi vedellä vaikka kuinka monet päivän aikana. Täytyy toivoa, että tasoittuu taas kevään edetessä kesään.
Oon myös fiilistellyt viime päivinä pioneja ja sitä, että kohta ei enää tarvitse kääriytyä takkiin ulos lähtiessä (tai vetää hanskoja käsiin yllättäen iskevässä viimassa, kuten vappuna!). Siitä tulee aina todellakin niin kevyt olo, kun saa laittaa raskaammat talvitakit säilöön ja siirtyä kevyempiin.
Ihanaa kevään jatkoa! <3