Kiitos 2020, tervetuloa 2021

/// lifestyleTags: ,

Jos jotain, niin viime vuosi pisti asioita mittasuhteisiin. 2020 kohteli meitä ihan älyttömän epätasa-arvoisesti ja epäreilusti ja tiedostan, että kuulun niiden joukkoon, joita koronavuosi on kohdellut lopulta hyvin lempeästi. Viime vuosi tuntui henkilökohtaisesti helpottavalta, kun kaikki ylimääräinen karsiutui pois ja sen ansiosta syntynyt tila auttoi hahmottamaan asioiden tärkeysjärjestystä paremmin.

Ei ollut sellainen vuosi kuin olin etukäteen ajatellut tai toivonut. Vuosi oli paikoitellen raskas ja täynnä epävarmuutta koronaan ja koronaan liittymättömien syiden vuoksi. Kaiken epävarmuuden ja läheisten puolesta koetun huolen läpi on ollut helppo ymmärtää, että asiat ovat monella mittarilla kaikesta huolimatta todella hyvin.

Vuodesta 2020 jää mieleen tietysti korona, BLM ja jenkkien presidentinvaalit. Meidän nykyinen hallitus ja nämä poikkeusajat. Tämä nykyinen koti ja sohva, jolla nytkin istun. Hyvin tutuiksi tulleet lähikorttelit, joiden ympäri olen kävellyt lukemattomia kertoja taukoja pitäessäni. Ääniviestit, turvavälikävelyt Töölönlahdella ja ihana, verrattain huoleton kesä erikoisen kevään ja rajoitetumman syksyn välissä.

ida365 suomenlinna

Ja rakkaus. Tämä epävarmuuksia täynnä oleva vuosi on ollut mulle myös todella kutkuttava ja onnellinen. Tapasin alkuvuodesta ihmisen, jonka kanssa ollaan oltu älyttömän onnekkaita, kun saatiin viettää kevään poikkeusaika vastarakastuneina toisiimme tutustuen ja kotiin kahdestaan linnoittautuen. Tuntuu ihanalta, että olen tavannut ihmisen, jonka kanssa jakaa arki ja suunnitella tulevaa. Miten monella eri tavalla tämäkin vuosi olisi voinut sujua.

Samanaikaisesti mielessä myllersi, kun olin kriiseillyt jo pidempään sitä, mitä haluan tehdä työkseni ja millaista arkea elää.

Vaikkei päätös lähteä kivasta päivätyöstä ja ennen kaikkea ihanasta työyhteisöstä ollut helppo, se oli oikea päätös. Pohdin irtisanoutumistani kauan ja kun vihdoin olin varma päätöksestäni ja irtisanouduin, helpotti olo välittömästi. Tuntui kliseisesti siltä, että harteilta putosi valtava taakka – ja samalla tietysti mietin, että onhan tämä nyt ihan älytön aika irtisanoutua vakityöstä tällaisessa maailmantilanteessa. Luulen, että jo pitkään muhineet ajatukset kypsyivät lopulta juurikin tämän koronavuoden vuoksi; millaista ”normaalia” haluan elää, sitten kun voimme palata takaisin normaalimpaan elämään?

ida365 suomenlinna

Lähitulevaisuudessa toivon voivani työllistää itseni yrittäjänä mutta myös hieman himmata työtahtia aiempaan nähden; olen aika monta vuotta tehnyt kahta työtä niin, että kun työpäivä päivätöiden osalta on loppunut, olen aloittanut perään blogiin liittyvät työt. Vaikka olen viimeiset kaksi vuotta tehnyt päivätöissä nelipäiväistä viikkoa, ei yksi päivä viikossa ole mitenkään riittänyt blogiin liittyviin töihin. Se on ollut täysin itsevalittua ja harvoin blogiduunit ovat edes tuntuneet työltä, mutta kivatkin asiat alkavat puuduttaa, jos niitä on liikaa.

Nyt haluan priorisoida elämääni enemmän vapaa-aikaa ja toisaalta myös tyhjää tilaa – ja sen sijaan, että tekisin jatkuvasti töitä, tahdon viettää aikaa kumppanini kanssa. Päätös himmata työtahtia aiemmasta on ollut selvä jo ennen hänen tapaamistaan, mutta viime vuoden aikana ajatus vahvistui entisestään.

ida365 vuosi 2020

Selailin puhelimen kuvakansiota ja päiväkirjojani viime vuodelta, jotta muistaisin mitä kaikkea vuonna 2020 oli mielessä. Tässä muutamia yksittäisiä kivoja juttuja viime vuodelta.

 

 NICE THINGS 2020: 

Asia, josta en ole joustanut: Rehellisyys. Multa kesti melkoinen tovi ymmärtää, että sitä voi halutessaan olla aivan täysin rehellinen esimerkiksi ihmissuhteissa ja parisuhteessa. Jos joku asia mietityttää, voi kysyä tai kertoa itse, mitä asiaa miettii sen sijaan, että spekuloisi loputtomasti itsekseen ja vetäisi omien arvailujensa perusteella johtopäätöksiä. Voi lopettaa turhan ylianalysoinnin ja arvailun, ihan kaiken suhteen. Huh miten vapauttavaa. Ja miten yksinkertaista!

Rehellisyys vaatii opettelua ja sitä, että on valmis kohtaamaan asioita, jotka ei aina tunnu mukavalta kohdata. Joskushan on ihanempaa elää siinä välitilassa,  että asioista ei puhuta suoraan vaikka arvataan, miten ne ovat, ettei ihan vielä sattuisi tai ettei tarvitsisi tehdä päätöksiä. Mutta mitä sellaisesta hyötyy pidemmässä juoksussa? Rehellisyys kiinnostaa.

Elokuva, joka jäi mieleen: Portrait of a lady on fire.

Kirja, joka jäi mieleen: Maggie Nelson – Argonautit. Liv Strömquist – Kielletty hedelmä. Tara Westover – Opintiellä. Rachel Cusk – Outline. Eeva Kolu – Korkeintaan vähän väsynyt. Näistä lisää täällä.

Blogin eniten luetut postaukset vuodelta 2020: 1) Helsingin parhaat ravintolat 2) Hyvät rutiinit ja kivoja pikku juttuja, jotta päivät eivät toistaisi itseään 3) Parhaat luonnonkosmetiikkatuotteet – herkän sekaihon luonnolliset ihonhoitotuotteet 4) Vastuulliset alusvaatteet & sukat 5) Vanha Ikea-sohva, uudet Bemz-päälliset

Asia, jota opettelen: Oikeat sanavalinnat, liittolaisena toimiminen ja vanhojen haitallisten toimintatapojen purkaminen niitä ymmärtäessään – olen esimerkiksi tajunnut, että olen vuosia käyttänyt sanaparia ”hullun ihana” tai ”hullu vuosi” ajattelematta sanavalintojani sen enempää.

Viimeisin keikka ennen koronaa: Lxandra Tavastialla tammikuussa, monestakin syystä spesiaali.

Uusi tapa: ajoissa nukkumaan. JEP! Ida2019 ei uskoisi. Vaikka musta on ihanaa valvoa myöhään hääräillen ties mitä, tiedän, että säännöllinen unirytmi ja ajoissa nukkumaan meneminen on yksi hyvinvointini kannalta tärkeimmistä muutoksista.

Ja lukeminen. Oon lukenut tänä vuonna enemmän kuin aikoihin ja se tuntuu ihanalta.

ida365 vuosi 2020

kuvat: rakas ja taitava ystäväni Linda Lehtovirta 

Kiva arkijuttu: saunavuoro! Vitsit olen ehtinyt unohtaa näinä saunattomina vuosina, miten hyvää saunominen tekee mielelle ja kropalle. On ihanaa pakata koriin shampoot ja hoitsikat (ja testailla sellaisia tehohoitoja, joita ei arkisuihkujen yhteydessä jaksa), valita saunan jälkeen joku saunajuoma (alkoholiton olut ja humalavesi ovat olleet suosittuja) ja kietaista päälle kylpytakki ennen saunaan hipsimistä.

Uusi taito: autolla ajaminen – opettelin tuon jännityksen taakse hukkuneen taidon tänä vuonna uudelleen.

Lempiruoka: kesäkurpitsapasta. Ne kerrat, kun tänä vuonna kutsuimme ystäviä illalliselle luoksemme, olemme kokanneet kesäkurpitsapastaa. Sillä on vaikea mennä pieleen ja resepti on helppo tehdä sekä gluteenittomana että vegaanisena.

Oivallus: tämän vuoden hyvin vähäinen alkoholin nauttiminen on sopinut mulle hyvin. Nukun paremmin, enkä ole ahdistunut turhien krapuloiden takia. Yhdetkään illanistujaiset tai juhlat eivät ole olleet tylsemmät alkoholittoman oluen takia – ja jos niin olisi, olisin varmaan väärissä bileissä sitten.

Uusia rajoja: poistin syksyllä puhelimesta Facebook- ja Messenger-sovellukset, vaikka pelkäsin, että saatan missata jotain asioita, kun en voi kurkata Facebook-päivityksiä ja vastata viesteihin kuin koneelta. Olen varmasti missannut jotain, mutta olen saanut tilalle rauhaa ja arvostan sitä enemmän.

Työni takia en voisi kuvitellakaan poistavani esimerkiksi Instagramia puhelimesta, joten vedän muiden sovellusten käytön minimiin. Mun kaikki notifikaatiot ovat viestejä ja puheluita lukuunottamatta pois päältä ja pyrin siihen, että katsoisin instanotifikaatiotkin yhdellä kertaa enkä olisi koko ajan kurkkimassa niitä.

Joululomalla pidin somelomaa ja tajusin sen päätteeksi olevani tosi onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääni – ehkä siksi, etten jatkuvasti verrannut omaa elämääni muiden elämää? En esim. voinut harmistua siitä, että joku muu järkkää kemuja vaikkei se itsestä tässä ajassa tunnu sopivalta ja niin edelleen. Suosittelen.

Musta on ihana pysähtyä muistelemaan edellistä vuotta vuoden vaihtuessa ja vaikka tänä vuonna vuoden vaihtuminen ei tuntunut kovinkaan konkreettiselta, alkaa tämä vuosi ihan uusissa merkeissä ainakin työn puolesta. Jännää!

Kiitos ja heippa 2020,
tervetuloa 2021.
·

Vuoden 2020 parhaat kirjat

/// lifestyleTags: ,

Huh, ihan just alkaa joululoma! Kohta laitan vikat mailit matkaan ennen joulua ja napsautan lomavastaajan päälle ja lomailen. Koska ajattelin viettää joululomasta suurimman osan lukemalla kirjoja ja lehtiä, julkaisen tänne lomalukemiseksi kirjasuosituksia jos joltain sattuu loppumaan lukeminen kesken. Jos siis kaipaat kirjavinkkejä, niin nappaa mun vuoden 2020 lempparikirjojen joukosta ylös ne nimet, jotka puhuttelevat sinua. 

Olen lukenut tänä vuonna enemmän kuin aikoihin. Olen ekaa kertaa vuosiin saanut takaisin sen ihanan tunteen, kun ei malttaisi laittaa kirjaa kiinni kun haluaa lukea vielä yhden ja vielä yhden sivun. 

Olen ollut reilun vuoden Lönkan lukupiirin jäsen ja lukupiiriin sitoutuminen on varmasti edesauttanut lukemisen makuun pääsemistä. En ole koskaan aiemmin kuulunut lukupiiriin mutta onneksi vihdoin kuulun, koska vitsit miten ihanaa on vaihtaa ajatuksia kirjoista, jonka kaikki ovat juuri lukeneet. Sillä ei ole mitään väliä keskustelun kiinnostavuuden kannalta, onko kaikki pitäneet luettavana olevasta teoksesta tai edes päässeet loppuun; on kiinnostavaa kuulla, miksi ajattelemme kirjoista ja lukukokemuksista usein niin eri tavalla. Ja toisaalta, millaisia ovat ne teokset, joita hehkutamme kaikki kuorossa?

parhaat kirjat 2020

Olen lukenut tänä vuonna monia erinomaisia kirjoja. Tähän postaukseen nostan ne , jotka ovat jääneet jostain syystä mieleen muita paremmin. Moni näistä on vuoden 2020 uutuuksia, mutta ei kaikki.

Tähdellä (*) merkityt kirjat on saatu pr-näytteinä kustantajalta.

parhaat kirjat 2020
Jenny Offill – Ilmastoja

Tartuin Jenny Offilin Ilmastoja-teokseen ilman sen suurempia odotuksia, en oikeastaan tiennyt, mitä kirja käsittelisi. Useampi paljon kirjoja lukeva ystäväni oli nostanut Offillin (joko ekan Syvien pohdintojen jaosto -teoksen tai tämän perusteella) suosikikseen, joten uteliaisuuteni heräsi ja ostin kirjan tutun kannen perusteella samalla kun olin ostamassa isälle isänpäivälahjaa. Kannatti!

Kirjan kappaleet ovat lyhyitä ja siksi tarina soljuu eteenpäin kevyesti, vaikka aiheet ovat painavia. Kappaleet tuntuvat päiväkirjamerkinnöiltä ja havainnoilta ja ne kuvaavat tarkkanäköisesti tätä aikaa. Vaihtelu ja arvaamaton rytmi sopivat hyvin tähän teokseen. Olisin toivonut, että tämä jatkuu pidempään, teoksen parissa oli helppo viihtyä.

Rachel Cusk – Outline

Rachel Cuskin Outline on Ääriviivat-trilogian ensimmäinen kirja. Kirja on täynnä keskusteluita ja kertomuksia; tarinoita elämästä ja erilaisista ihmiskohtaloista, suhteista ja  useimmiten kokijan itsensä kertomana. Siinä missä monessa tarinassa muiden tarinat tuodaan esille päähenkilön kertomana tai hänen kokemuksensa läpi, on muiden tarinoilla tässä merkittävämpi rooli, kun päähenkilö ei ota tarinoihin kantaa tai kerro niitä omiin kokemuksiinsa peilaten tai arvottaen.

Cusk toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa Ääriviivat-kirjastaan näin: ”Ääriviivat kuvaa paljon sitä, millaista on yhtäkkiä leijua kodin ja parisuhteen kaltaisten rakenteiden ulkopuolella”. Se tiivistää paljon kirjan teemoja ja sisältöä. Pidin Outline-kirjasta paljon ja luen parhaillaan trilogian toista osaa.

Elena Ferrante – Aikuisten valheellinen elämä *

Vitsit oli ihana lukea pitkästä aikaa Elena Ferrantea! Tykkäsin Ferranten Napoli-sarjasta paljon, mutten ole siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tarttunut muihin hänen teoksiinsa.

Tämä oli monella tapaa tuttua Ferrantea, muttei sitten kuitenkaan. Lukupiirissämme joku totesi, että suosittelisi jatkossa tätä kirjaa ensimmäiseksi Ferranteksi niille, joille kirjailijan teokset eivät vielä ole tuttuja ja ymmärrän hyvin miksi. Napoli-sarjan viipyilyvyyteen ja hitaammin etenevään kerrontaan verrattuna tämä tarina etenee vauhdikkaammin eikä kiinnostus lukijana herpaannu kesken tarinan. Aikuisten valheellinen elämä käsittelee Ferrantelle tuttuja teemoja; mm. luokkaerot, naiseksi kasvaminen ja tyttöjen välinen ystävyys.

Tara Westover – Opintiellä *

Tara Westoverin Opintiellä oli ollut kirjakaapissani kauan ennen kuin tartuin siihen useamman ”kiinnostavamman” kirjan ensiksi luettuani. Onneksi tartuin, tämä oli järisyttävä lukukokemus.

Tara Westover kasvoi Idahon vuorilla omiin oloihinsa eristäytyneessä perheessä, jossa valmistauduttiin maailmanloppuun ja koettiin yhteiskunta vihollisena. Esimerkiksi perinteinen lääketiede nähtiin uhkana eikä yhteiskunnan järjestämä koulutus kuulunut asioihin, joita perheessä arvostettiin. Opintiellä on melkoinen kertomus siitä, miten Tara irtautuu perheestään ja pääsee yliopistoon itseoppineena, mutta ennen kaikkea se on kertomus koulutuksen merkityksestä.

Evie Wyld – Me olemme susia *

Evie Wyldin Me olemme susia on sellainen kirja, josta en oikein edes osaa sanoa miksi pidin siitä niin paljon. Se oli synkkä ja ahdistava, mutta jostain syystä siitä ei jäänyt ahdistunut ja huonovointinen olo – tarina kuljetti sujuvasti eteenpäin läpi hirveyksienkin.

Pakko sanoa, että nimen perusteella oletin jotain muuta – mulle ei ainakaan jäänyt sellainen olo, että naiset olisivat olleet susia toisilleen, johon nimellä ehkä viitataan? Päinvastoin. Kirja kertoo kolmen naisen kolmeen eri aikakauteen sijoittuvaa tarinaa. Tarinoista ahdistavia ja karmivia tekevät tarinoiden miehet, siksi en ymmärrä nimivalintaa (tai suomennosta tässä tapauksessa). Naisten välinen solidaarisuus on se, joka kannattelee. Tajusin kirjan kolmen tarinan yhtymäkohdat kunnolla oikeastaan vasta kirjan luettuani.

Tämä vaati pysähtymistä – vaikka väkivalta ja kauheudet olivat läsnä alusta asti, hahmotin kirjan teeman oikeastaan vasta sen luettuani. Olisipa ollut kiinnostavaa lukea tämä lukupiirin kanssa! Mutta onneksi lukupiirin puutetta korvaa hyvin muiden pohdinnat samasta kirjasta. Mitä luimme kerran -kirjablogin Laura kirjoitti tästä mainion arvostelun; jos haluat perehtyä tarkemmin kirjan teemaan, lue arvio täältä. Vika kappale kiteyttää kirjan sanoman todella taitavasti.

Maggie Nelson – Argonautit

Maggie Nelsonin Argonauteista olen kirjoittanut aiemminkin, mutta en voinut jättää sitä pois tästä listauksesta. Se oli kenties mielenkiintoisin teos kaikista tänä vuonna lukemistani. Osittain varmaan siksi, että tuntuu, että se pitää lukea vielä uudelleen ja uudelleen jotta voisin ymmärtää siitä uusia tasoja.

Caroline Criado Perez – Näkymättömät naiset *

Kirjoitin tästä kirjasta kesällä näin: ”Näkymättömät naiset avaa dataan perustuvan näkökulman naisten asemasta yhteiskunnassa. Kun ymmärtää naisiin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää, on helpompi ymmärtää myös ei-valkosiin kohdistuvaa rakenteellista rasismia ja syrjintää. Tämän soisin ihan joka ikisen lukulistalle.”

Mua ihmetyttää, ettei Caroline Criado Perezin Näkymättömistä naisista tullut samanlaista teosta kuin vaikka Sapiensista; sellaista, joka vilahtaa tuon tuosta ihmisten insta stooreissa osoituksena siitä, että yrittää ymmärtää. Toisaalta, ehkä kansi ei ole yhtä instagrammattava? Jep, on silläkin väliä, tässä tapauksessa valitettavasti.

Eeva Kolu – Korkeintaan vähän väsynyt *

Näiden lisäksi en mitenkään voi olla sivuuttamatta Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirjaa ja lukukokemustani sen parissa, vaikka olen kirjoittanut tästäkin aiemmin täällä. Samaistuin, nyökyttelin ja naureskelin Eevan ihanan itseironiselle otteelle. Tämän lukeminen tuntui helpottavalta. Se ei ehkä tarjonnut vaihtoehtoja tai ratkaisua siihen, mikä kaikki meitä uuvuttaa, mutta vahvan samaistumiskokemuksen.

 

Näiden lisäksi olen löytänyt tänä vuonna näiden nerokkaiden sarjakuvien pariin: 

Kiinnostavimmat sarjakuvat: Liv Strömquist, Moa Romanova, Ulla Donner
Liv Strömquist – Kielletty hedelmä

Jos Liv Strömquist ei ole vielä tuttu, aloita vaikka Kielletty hedelmä -teoksesta. Strömquistit ovat niin hyviä ja osuvia, että pitäisi varmaan naurun sijaan itkeä.

Ihan älyttömän tarkkanäköinen ja huomionsa perusteleva teos. Kustantajan sivuilla teosta kuvaillaan näin: ”Kielletty hedelmä on opettavainen ja hauska historiallinen analyysi eräästä huonosti ymmärretystä elimestä. Teos tuo virkistävän puheenvuoron suomalaiseen keskusteluun sukupuolesta ja feminismistä.”  

Ulla Donner – Spleenish

Ulla Donnerin Spleenish-teosta kuvaillaan mm. näin kustantajan sivuilla: ”Spleen on raskasmielisyyttä, melankoliaa, haluttomuutta, ikävystymistä. Spleenish on olotila, joka kuvastaa y-sukupolven maailmaa kaikki on yhtä aikaa helppoa ja epävarmaa. Muut ihmiset ovat fiksumpia, laihempia, aikaansaavempia.” Spleenish kuvaa nerokkaasti aikaamme ja sukupolvemme kipuilua. Se kestää useamman lukukerran ja yksittäisiä sivuja pysähtyy tarkastelemaan aukeama toisensa jälkeen. Punavalkoinen kuvitus on upea.

Jos jutut puhuttelevat, suosittelen ottamaan myös Donnerin Instagram-tilin seurantaan.

Moa Romanova – Paniikkiprinsessa

Ahmin tämän visuaalisesti miellyttävän tarinan nopeasti tänä kesänä; oli lämmin ja kaunis päivä eikä Moa Romanovan Paniikkiprinsessan sisältö ja tunnelma sopinut omaan fiilikseeni, mutta kontrastista huolimatta siihen oli helppo samaistua. Koetin aina välillä käännellä sivuja hitaammin ja tarkastella kaikkia yksityiskohtia huolella, mutta ahmimiseksi se silti meni, tämä oli niin herkullinen kuvamaailmansa puolesta.

Liv Strömquist – Nousu ja tuho

Strömquistin kapitalismia ja luokkaeroja käsittelevä Nousu ja tuho -sarjakuva on loistava sekin. Oon ahminut tänä vuonna suurimman osan Strömquistin suomeksi käännetyistä teoksista ja mietin, että miten hitossa en ole osannut ottaa näitä lukuun aiemmin? Tuntuvat niin tärkeiltä, että on aavistuksen hämmentävää tajuta, että en ole tajunnut näitä aiemmin. Suosittelen todella lämpöisesti.

Oletteko te lukeneet tänä vuonna kirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen ja jääneet mieleen? Otan suositukset lämmöllä vastaan! Ja jos olette lukeneet samoja teoksia, on aina ihana kuulla muiden ajatuksia niistä.

·

Paras luonnonkosmetiikan hammastahna fluorilla x 4

/// kauneus, luonnonkosmetiikkaTags: , , ,

* Osa postauksen linkeistä affiliate-linkkejä

Luonnolliseen hammastahnaan vaihtaminen ei tullut ihan heti siinä samalla, kun vaihdoin pikkuhiljaa muita ihonhoito- ja hiustenhoitotuotteitani luonnollisempiin. Mulla oli vuosia käytössä yksi tietty Sensodynen hammastahna, koska jossain vaiheessa hampaani vihloivat helposti ja mulle tuli muista tahnoista aftoja (Sensodyneistäkään kaikkia en voinut käyttää, piti vältellä SLS:ää eli natriumlauryylisulfaattia, joka on tahnan vaahtoavuuteen vaikuttaa raaka-aine joka saattaa lisätä aftoja, mikäli niihin on taipumus). Alkuun tuntui, ettei luonnonkosmetiikan hammastahnojen valikoimassa edes ollut fluoria sisältäviä tahnoja, mutta nykyisin niidenkin valikoima alkaa olla runsas, ihanaa!

Käytän fluoria sisältävää hammastahnaa. Luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävistä tahnoista löytyy paljon sekä fluorillisia että fluorittomia, joten jokaiselle löytyy luonnollinen tahnavaihtoehto. Minä vinkkaan nyt neljä parasta fluoritahnaa, koska sellaisia käytän itse.

Hesari julkaisi 19.12. jutun, jonka mukaan Karieksen Käypä hoito -suosituksen mukaan aikuisten ja yli 6 vuotta täyttäneiden olisi hyvä käyttää hammastahnaa, jossa on fluoridia 1000-1450 ppm, kahdesti päivässä (paitsi alueilla, joissa käyttöveden fluoridipitoisuus on korkea). Päivittäistavarakaupoissa myytävissä tahnoissa enimmäismäärä fluoridille on 1500 ppm.

Edit 20.12.2020: Ilmeisesti virallinen suositus aikuisille ja yli 6-vuotiaille on 1450ppm (Lähde: Hammaslääkäriliitto), vaikkakin joissain suosituksissa viitataan, että ”Terveille aikuisille fluorin lähteeksi riittää 1100–1500 ppm–” (Lähde: Duodecim Terveyskirjasto), mutta ilmeisesti tällä viitataan kokonaisfluorin saantiin ja tähän vaikuttaa myös käyttöveden fluoripitosuus? 

Näin ollen kaksi tämän postauksen tahnoista on tuon 1450 ppm -suosituksen mukaisia, kahdessa muussa on hieman vähemmän, kuitenkin yli 1000ppm fluroidia. (Edit päättyy)

Hesarin jutun mukaan, että fluoridin osuus hammastahnasta on alle prosentin – eli 99 prosenttia tahnasta on muita aineita. Siksi tuntuu luonnolliselta valita luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävä tahna.

 

4 x paras luonnollinen fluorihammastahna:
Ecodenta luomu papaija hammastahna fluoria

Ecodentan valkaiseva luomu papaija -hammastahna on ollut käytössäni usean tuubin verran ja tälle annan täydet pisteet. Miellyttävä maku, mutta jos olet tottunut superraikkaisiin minttuisiin makuihini, niin sitten tämä voinee tuntua miedolta.

Tästä kerrotaan House of Organicin sivuilla näin: ”Papaijauutteessa olevat luonnolliset vaikuttavat aineet valkaisevat hampaita turvallisesti kiillettä vahingoittamatta. Hammastahna on maultaan miedon makea, hedelmien makuinen sekä vaahtoava.” Sanoisin, että miedosti vaahtoava, tosin, joka on mulle positiivinen ominaisuus.

Fluorin  (1131 ppm) lisäksi raaka-aineena on xylitolia, jonka tiedetään olevan hyväksi hampaille. Tätä mun hammaslääkärikin muuten on suositellut mulle! Tämä on näistä neljästä toisiksi vähiten fluoria sisältävä tuote.

Hinta 5,50€ House of Organicilla.

Ecodenta luomu spirulina hammastahna fluoria Ecodenta valkaiseva luomu spirulina -hammastahna on yhtä hyvä kuin useamman tuubin verran käytössäni ollut papaija-versio, mutta tämä on niille, jotka haluavat, että tahna on raikkaan makuinen ja tuoksuinen. Tätä olen käyttänyt vasta puolikkaan tuubin, mutta uskalsin vinkata, koska muut Ecodentalta kokeilemani tahnat ovat olleet hyviä (myös valkaiseva hiilitahna, mutta se on fluoriton eikä siten päätynyt arkikäyttöön) ja tässä selkeimpänä erona on raikkaampi maku.

Myyjän mukaan spirulina, aloe vera, xylitol ja mintun eteerinen öljy poistavat plakkia ja antavat pitkäkestoisen suojan reikiintymistä ja hammaskiven muodostumista vastaan. Myös tässä on fluoria, 1448 pm, eli miltei 1450 ppm suosituksen mukaisesti.

Hinta 5,50€ House of Organicilla.

Urtekram minttu hammastahna

Urtekramin Minttu-hammastahna sisältää fluoria (1000 ppm, eli vähän vähemmän kuin muut tässä postauksessa mainituista mutta silti suositusten rajojen mukaisesti). Muut Urtekramin hammastahnoista eivät sisällä fluoria, eli valikoimaa löytyy sekä fluoritahnan että fluorittoman ystävälle.

Tahna on Ecocert-sertifioitu ja miellyttävän raikas, tahna koostumukseltaan hieman Ecodentan tahnoja paksumpaa. Todella hyvä hinta-laatu-suhde ja ilokseni olen törmännyt tähän ruokakaupoissakin. Olen kirjoittanut Urtekramin hammastahnoista tarkemmin täällä.

Hinta 2,95 € Hyvinvoinnin Tavaratalossa.

The Humble minttu hammastahna fluoria

The Humble Co:n Minttu-hammastahna on myös varsin toimiva, menee Urtekramin kanssa ”perushyvä hammastahna” -kategoriaan. Myös The Humblen inkiväärin makuinen hammastahna on hyvä (ja sisältää fluoria 1450 ppm, suosituksen mukaisesti), mutta sitä ei ollut House of Organicin valikoimassa. Humblen valikoimaan kuuluu myös fluoria sisältävä aktiivihiilihammastahna! En tiedä, kuuluuko sellaista muiden brändien valikoimaan, tuntuu että aktiivihiilitahnat ovat muilla olleet fluorittomia.

Hinta 5,95 € House of Organicilla.

·