Parhaat luonnonkosmetiikkatuotteet – herkän sekaihon luonnolliset ihonhoitotuotteet

/// kauneus, luonnonkosmetiikkaTags: , ,

* Osa postauksen linkeistä on affiliate-linkkejä.
Osa tuotteista saatu alunperin testiin blogin kautta.

Vuoden 2019 parhaat luonnonkosmetiikkatuotteet -listauksen sijaan ajattelin, että kokoan yhteen postaukseen kaikkien aikojen parhaimmat luonnonkosmetiikkatuotteet. Olen käyttänyt luonnonkosmetiikkaa useamman vuoden (tai siis KYMMENEN vuoden ajalta, kun selasin blogin arkistoja, huh!), joten olen löytänyt selkeät suosikkituotteet monessa eri kategoriassa ja haluan listata nämä, koska vaikka tykkään kokeilla uutta ja esitellä erilaisia sarjoja blogissa, olen tajunnut, etten ehkä anna tarpeeksi painoarvoa omille suosikeilleni.

johanna gullichsen meikkipussi

Kaunis Johanna Gullichsen -meikkipussukka saatu Ihohoitola Lupauksen putiikista lahjaksi <3

Ne ovat kuitenkin ne, joita suosittelen kerta toisensa jälkeen omille ystävilleni ja perheenjäsenilleni heidän kysellessä suosituksia ja ne ovat niitä, jotka kerta toisensa jälkeen hankin loppuneen tilalle. Eli nyt tulee mun lemppareista lemppareimmat! Nämä ovat ne, joita oon ostanut monesti lisää ja joihin huomaan palaavani jonkun edellisen purnukan tyhjennyttyä. Kaikki tässä postauksessa mainitut tuotteet ovat sellaisia, että olen ostanut niitä itse – jos en itselleni, niin lahjaksi läheisille.

Jottei yhdestä postauksesta olisi tullut ihan törkeän pitkä, jaan tämän postaussarjan kolmeen osaan. Osa 1: ihonhoito, osa 2: meikit, osa 3: vartalonhoito & hiukset. Aloitetaan siis mun ihonhoitotuotesuosikeilla! Mun ihoni on usein herkistynyt sekaiho, joka on talvella pintakuiva ja kaipaa superpaljon kosteutusta, mutta menee myös helposti tukkoon. Tuotteet on siis valittu tällaisen oikuttelevan sekaihon tarpeisiin.

Aamutuotteet:

Misellivesi kasvojen puhdistukseen: Mossa – Juicy Clean Micellar Water. Tämä on hyvä, edullinen ja toimiva ja löytyy helposti, jopa osasta pieniä ruokakauppoja! Käytössä erityisesti kesäaamuina vesipesun korvaajana. En aina käytä misellivettä, mutta kun käytän, ostan Mossaa.

Kasvovesi kosteutukseen: Esse – Sensitive Toner tai Esse – Toner Plus kun iho on erityisen huonossa kunnossa, nämä kaksi auttavat. Ovat kalliita, mutta hintansa arvoisia. Hyvässä kunnossa olevan ihon kosteuttamiseen ja tasapainon ylläpitoon yks lemppari on Dabba – Kamomillakukkaisvesi. Kosteuttaa ja rauhoittaa, mutta ei ole mikään ihmeiden tekijä kuten Esset. Flow Cosmetics – Chamomile + Probiotics Facial mist -rauhoittava kasvovesi taasen on jotain Dabban ja Essen väliltä – todella todella hyvä ekan putelin perusteella ja siksi pääsi mukaan listaukseen. En ole pitkään aikaan ilahtunut mistään tuotteesta näin paljoa! Kotimaista luksusta, aih.

Seerumi päiväkäyttöön meikin alle: Novexpertin C-vitamiiniseerumi (kalliihko, mutta välillä Natcosin aleissa!) on ihanan kirkastava eikä tunnu kuivattavan ihoa. Suoraan epäpuhtauksille täsmähoitona tai kuuriluontoisesti Absolution – Le Purete -seerumi (tämäkin on hieman hintava, mutta toisaalta myös riittoisa, jos käyttää täsmähoitona). Yksi ikilempparini on Evolven Hyaluronihapposeerumi, joka kannattaa levittää kasvovedestä kosteille kasvoille, koska siten se auttaa lukitsemaan kosteutta ihoon. Jos tuotteen levittää kuivan kiristelevälle iholle, hyaluronihappo lukitsee ihossa olevaa kosteutta itseensä ja siten iho kuivuu entisestään – eli levitys kasvovedestä kostealle iholle ennen kosteusvoidetta!

Dr. Hauschka ruusuvoide

Päivävoide: Syksyllä ja talvella mulla on käytössä Dr. Hauschka – Kevyt ruusuvoide ja keväällä ja kesällä Weledan Manteli-kasvoemulsio. Ihan parhaat! Näistä kahdesta en ihan helpolla vaihda, en oo aikoihin ottanut pysyvään käyttöön mitään muita. Dr. Hauschkan ruusuvoide on tosi hellivä ja pehmentävä ja Weledan Almond-sarjan emulsiovoide imeytyy nopeasti, mutta kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa. Moneen muuhun hyvään ja toimivaan päivävoiteeseen verrattuna kohtuuhintaisiakin.

Kesäisin, ihon rasvoittuessa eniten, käytän välillä Dr. Hauschkan Revitalising -päivävoidetta jonka sekaan sekoitan tipan saman sarjan kirkastavaa kasvonaamiota. Tuo kombo tasoittaa ja kirkastaa ihoa ja sopii rauhoittamaan ihoa auringossa vietettyjen päivien jälkeen. En oo enää hetkeen käyttänyt Nafhan tuotteita, mutta ne olivat vuosia mun lemppareita ja uskon, että toimisivat edelleen.

Aurinkovoide kasvoille: Essen meikkivoide SPF 30. Tämän voisi listata myös meikkeihin, mutta tämä on paras kasvoille tarkoitettu aurinkosuoja epäpuhtaalle iholle. Ei tuki ihohuokosia, kuten kaikki muut testaamani fysikaaliset aurinkosuojat kasvoille.

Evolve hyaluronihapposeerumi
Iltatuotteet:

Meikinpuhdistusaine: Esse – Sensitive Cleansing Milk + Esse – Refining Cleanser. Tämä kombo on voittamaton, joskin vähän ärsyttää, että myös melkoisen hintava. Talvella mun iho ei kestä yhtään tujumpaa putsaria, joten tämä hellävaraisen puhdistusmaidon ja saviputsarin kombo on lyömätön. Eli teen noilla tuplapuhdistuksen. Nyt just saviputsari on loppu, joten käytän Essen puhdistusmaidon kanssa konjac-sientä tai musliiniliinaa (tai ihan vaan froteepyyhkeen kulmaa) hellän kuorinnan vuoksi.

Kesäisin Evolven Detox-kasvojenpuhdistusgeeli on vallan toimiva sekin ja harvoin käytettynä myös talvella, vaikka onkin selkeästi tätä komboa pesevämpi. Tämä Evolven geeli + Essen Refining Cleanser on myös paras kombo fysikaalisten aurinkosuojien pesuun kasvojen iholta (luonnonkosmetiikan aurinkosuojat ei lähde hirveän hyvin maitomaisilla hellävaraisilla putsareilla nimittäin).

Mossa kasvovesi

Kasvovesi meikinpuhdistuksen viimeistelyyn: YA naturae kasvovesi on todella hyvä meikinpuhdistuksen viimeistelyyn. Pyyhkäisen kasvot meikinpuhdistuksen jälkeen musliiniliinalla, johon olen kaatanut vähän YA naturaen kasvovettä. Sen jälkeen suihkaisen vielä jotain hoitavampaa kasvovettä (esim. aiemmin mainittuja Essen kasvovesiä tai Flow Cosmeticsia). Myös Mossan kasvovesi on tähän tarkoitukseen hyvä.

Kasvovesi kosteutukseen & hoitamiseen: Samat aiemmin mainitut Esset ja Flow Cosmetics (aamu-kohdassa). KORA:n kasvovesistä laventeli ja sitruuna ovat ihania, niitä voi suihkia kasvoille kesken päivän virkistämään ja kosteuttamaan. Ne ovat täyshintaisina aika kalliita, mutta jos spottaat nämä alesta, niin kantsii nuuhkia!

Itseruskettava kasvovesi: Vaaleahipiäiselle Zuiin itseruskettava kasvovesi, tummempihipiäiselle Eco by Sonyan itseruskettava kasvovesi.

Mia Höytö Lempeä Uni -seerumi

Seerumi yökäyttöön: Nämä kaksi ovat todella hyviä ja kotimaisiakin vielä: Mia Höytö – Lempeä Uni -öljyseerumi, Frantsila – Anti-Pollution Facial Serum. Nämä ovat molemmat sellaista luksusta, jonka voi hyvin skipata arkikäytössä, pelkällä tehokkaalla yövoiteellakin pärjää.

Yövoide: Dr. Hauschka – ruusuvoide. En oo parin viimeisen vuoden aikana käyttänyt tämän lisäksi yövoiteena kuin jonkun yksittäisen testiin saadun putelin, sillä tämä tuntuu niin toimivalta, etten oikein osaisi nyt vaihtaa muuhun.

Ihoöljy: BYBI – Bakuchiol Oil siloittamaan juonteita (joo en uskoisi, jos en olisi itse kokeillut ja todennut niin toimivaksi). Levitän tätä lähinnä otsaan, en koko kasvoille. Koko kasvojen kosteutukseen ja rauhoittamiseen Frantsila – Kehäkukka-porkkanaöljy. Pari tippaa yövoiteen joukkoon tai päälle lukitsemaan kosteutta ihoon ja pehmentämään ihoa. KORA:n Noni-öljy on tosi hyvä sekin; imeytyy nopeasti ja jättää iholle ihanan terveen hehkun.

KORA Noni-kasvoöljy

kuva: Lilli Salminen 

Yksittäisille näpyille: Kotimainen propolis-uute. Tätä en vaihda, ihan paras! Veikkaan että oon testannut melkein kaikki Suomen markkinoilla olevat luonnolliset täsmätuotteet näpyille ja tää on ehdottomasti toimivin ja fiksuimman hintainen ja helposti saatavilla esim. Ruohonjuuresta ja isompien tavaratalojen eko-osastoilta. Ainoa miinuspuoli on se, että tämä sotkee sekä lavuaarin että liian runsaasti kasvoille levitettynä myös lakanat, eikä meinaa lähteä kovin helposti.

__________________

Sitten ylellisyystuotteet, joita ilman pärjää arjessa vallan mainiosti, mutta joihin on välillä kiva panostaa ja joita mun hankala ihoni kyllä toisinaan kaipaa, vaikka huomaan, että minimalistinen ihonhoitorutiini ja samoissa tuotteissa pysyminen edesauttaa ihon pysymistä hyvässä ja rauhallisessa kunnossa.

Mossa kasvonaamio
Tehohoitotuotteet:

Kosteuttava kasvonaamio: Patyka – Intensive Moisturising Mask on aivan hullun hyvä kosteuttava naamio. Kallis, mutta todellllla hyvä. Budjettiystävällisempi ja hyvä kosteuttava ja rauhoittava naamio on Mossan Vitamin Cocktail -naamio. Yövoiteen ja naamion yhdistelmä rauhoittaa ihoa. Dafna’sin Revival -kasvonaamio on ihanan hemmotteleva ja ylellinen, mutten tiedä raaskisinko ostaa tätä itselleni. Lahjana kuitenkin ihana, yksi kivoimmista naamioista joita olen päässyt kokeilemaan. Dr. Hauschkan Soothing Mask on myös todella hyvä.

Kirkastava kasvonaamio: Dr. Hauschkan Revitalising Mask, ihan paras! Tasoittaa ja rauhoittaa ihoa.

100% pure sheet mask

Sheet maskit: Luksusjuttuja, mutta hyviä esim. reissussa kun iho on koetuksella ja mukana kannettavien tavaroiden määrä rajallinen. 100% Puren Green Tea -naamio on rauhoittava ja kosteuttava, Pulpe de Vien Moji’Detox-naamio jätti iholle kivan tunteen ja räväkästä pakkauksestaan huolimatta rauhoitti ihoa. Mujin sheet maskeihin imeytän esim. itsetehtyä hoitonestettä tai Dabban kamomillakasvovettä rauhoittamaan ihoa.

Kuorinta: Aiemmin mainittu Essen Refining Cleanser. Kerran kuussa käytän Whamisan Organic Flowers Peeling Mitt -kuorintalappuja kirkastamaan ja ikään kuin ”tehohoitona”. Käytän kuorintoja nykyisin aika vähän,  mutta säännöllisesti käytössä olevat musliiniliina ja konjac-sieni ajavat osittain samaa asiaa.

Weleda Skin Food huulivoide

Huulivoide: Weleda Skin Food -huulirasva ja YA naturaen huulirasva ovat parhaat talvella. Myös Weledan Everon-huulivoide on tosi hyvä ja tykkään kovasti myös HURRAW:n kirsikkahuulivoiteesta (sävyttävä!) ja auringossa SUN-huulivoiteesta (spf15).

__________________

Vitsit mikä määrä tuotteita! Aika älytön :D Haluan korostaa, että loppujen lopuksi aika vähällä pärjää ja tässä on monen vuoden kokeilujen ja testailujen perusteella valkkaamani lempparit. Jos iho ei ole yhtä ärsyttävän paljon oireileva kuin mulla, pärjää takuulla vähemmällä tuotearsenaalilla. Kasvojenhoitotuotteet ovat mun kylppärinkaapissa ne tuotteet, joihin panostan eniten ja esim. vartalonhoitotuotteisiin ja hiustenhoitoon panostan huomattavasti vähemmän.

Voi olla, että tämä lista on vuoden tai kahden päästä ihan toisenlainen, mutta nämä ovat olleet viimeiset pari vuotta kovassa käytössä. Muutamien kalliimpien lemppareideni rinnalle olisi kiva löytää jotkut hieman edullisemmat vaihtoehdot, mutta muuten oon kyllä löytänyt ihan hullun hyviä ja toimivia tuotteita vakkareiksi. Onko teillä samoja lemppareita kuin teillä? Tai suosituksia näiden rinnalle? 

·

Kiitos 2019

/// lifestyleTags:

Voi luoja millainen vuosi. Ihmeellinen!

Oon varma, että 2019 jää mun mieleen vuosilukuna, vaikken yleensä muista yksittäisiä päivämääriä tai vuosia mitenkään erityisinä; vuosien ja ajanjaksojen sijaan muistan paljon herkemmin tunteita ja tunnelmia, mutta 2019 vuoden kohdalla tapahtunee poikkeus. Tuntuu että tänä vuonna tapahtui kaikki. (Ja kun kirjoitan noin, tiedän, ettei se todellakaan ole niin ja että joskus vielä ajattelen, että hah, mitähän silloin kuvittelin, mutta siltä musta just nyt tuntuu.)

Viime vuosi on ollut upea, outo, riipaiseva ja välillä vähän raskaskin. Tuon kaiken keskellä on tuntunut siltä että oon ollut enemmän kuin vuosiin oma itseni.

ida365

Oon ollut parhaani mukaan läsnä kaikessa, mitä on tullut vastaan. Valoheijastukset talojen seinissä on olleet kauniimpia, oon kuunnellut biisien sanat tarkemmin ja kirjoittanut päiväkirjaa enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä.

Oon ollut rakastettu ja rakastanut. Tuntenut oloni tärkeäksi ja monta kertaa miettinyt, että hitto miten ihania tyyppejä mun elämässä on.

Oon ollut lohduttaja ja lohdutettavana.

Oon opetellut hyväksymään, että on paljon asioita, joihin en voi vaikuttaa ja muistanut, että on paljon, joihin voin. Tärkeimpänä se, miten suhtaudun asioihin ja ihmisiin.

Sain viime vuonna yhden tosi tärkeän pestin; musta tuli kummitäti suloiselle ja uteliaalle pienelle tytölle.

Opettelin rajojani. Jaksamisen suhteen ja sen, mikä kuuluu mun harteille ja mikä ei. Asioista kieltäytyminen on aina saanut mut empimään, mutta on ollut helpottavaa huomata, että kieltäytymisestä seuraa välillä hyviä asioita; on ollut aikaa olennaisille asioille ja ihmisille. Kuulostaa naurettavan yksinkertaiselta tähän kirjoitettuna, mutta ein sanomisen opettelu on ollut kaikkea muuta. Ein sanominen kivoille asioille ja ihmisille on tosi vaikeaa.

Oon huomannut, etten enää vastaa ”mitä kuuluu?” kysymykseen ”hyvää, mutta kiireistä”, vaikka sekin olisi välillä totta. Tai jos vastaan, saan siitä itseni samantien kiinni ja mietin, että äh, miksi vastasin noin. Vaikka mun elämä olisi täynnä tapahtumaa, en halua glorifioda kiirettä tai antaa kellekään sellaista kuvaa, että kiire olisi jotenkin olennaista tai tärkeää. Ei ole. Se on sitä, ettei osaa sanoa ei, ettei osaa priorisoida tai delegoida ja ettei osaa pitää itsestään huolta. Sitä, että tulee tärkeä olo siitä että on kiire. Mulle se ainakin on ollut vakuuttelua siitä, että riitän, kun teen niin kamalasti ja sitä, etten osaa tai tohdi sanoa ei. Onneksi oon alkanut ymmärtää, että riitän vähän vähemmälläkin itselleni ja että se, että sanon joskus ei johonkin, on ihan todella ok. Että saan sanoa niin ja että mun pitää itse pitää omasta jaksamisestani huolta.

Oon tänä vuonna majoittanut monta ystävää mun sohvalle tai lattialle, välillä mun pienessä Tehtaankadun yksiössä oli kerralla useampikin yökyläilijä. Se on ollut ihanaa!

ida hanhiniemi

Silloin kun kroppa ja mieli oli eniten solmussa, kävin monta kertaa viikossa vastapäisellä joogasalilla. Kävin kävelyillä ja opettelin olemaan tekemättä koko ajan jotain ”hyödyllistä”. Jatkan opettelua. Olen tajunnut, etten voi keksiä mitään uutta, jos koko ajan touhuan jotain enkä varaa elämääni yhtään tyhjää tilaa.

Olen mokannut, pyytänyt anteeksi ja korjannut mokani parhaani mukaan.

Olen opetellut olemaan avoimempi kuin olen aikoihin uskaltanut olla ja ymmärtänyt, että asioita ei tarvitse tehdä vaikeammaksi kuin ne on. Jos haluaa ja päättää, ei ole mitään pelejä.

Olen käynyt tuntemattomien ihmisten kanssa ihan älyttömän hyviä keskusteluita. Osan aloittanut itse, toisissa on riittänyt, että olen ollut läsnä ja valmis kohtaamaan toisen ihmisen.

Eiran puistonpenkit tuli kesällä tosi tutuiksi. Istuin niillä tunteja lukemassa, kirjoittamassa ja miettimässä. Aion etsiä Kalliosta tai jostain lähistöltä samanlaisen lempparispotin ensi kesänä.

Laitoin puhelimen lentokonetilaan useammin kuin ennen; iltakävelyillä, ennen joogatunteja ja kelluntoja. Oon varmasti ollut huonompi vastaamaan viesteihin nopeasti, mutta se on tehnyt mulle tosi hyvää, että osaan jättää puhelimen huomiotta. Mitä vähemmän vietän aikaa puhelimellani, sen vähemmän koen selittämätöntä ahdistusta.

Tein ekan matkan ikinä rinkka selässäni. Se ei ollut mikään tyypillinen reppureissu, mutta niksautti tarpeeksi totutusta.

Olen lähentynyt sellaisten ihmisten kanssa, joiden olen aina tiennyt olevan merkityksellisiä mutta joiden kanssa en silti syystä tai toisesta ole ollut aiemmin niin läheinen, kuin olisin toivonut olevani. Olen saanut uusia ystäviä ja nähnyt joitakin tärkeitä tyyppejä aivan liian vähän.

Oon ollut kiitollinen siitä, että oon luottanut itseeni enkä kuunnellut muita varsinkaan silloin, kun en ole pyytänyt mielipidettä tai neuvoa.

Oon onnellinen, että edellisen vuoden lopussa tehty päätös nelipäiväsestä työviikosta alkoi näkyä omassa hyvinvoinnissa ja jaksamisessa. Hiukset ei enää tipu päästä enkä enää herää aamuyöllä siihen, että sydän meinaa tulla ulos rintakehästä ja päässä pyörii joku isossa mittakaavassa merkityksetön to do -lista.

Selasin kuukausia asuntoilmoituksia ja muutin mulle kolmanteen osoitteeseen Helsingissä. Tajusin, että meni kaksi vuotta, ennen kuin Helsinki alkoi tuntua kodilta, mutta nyt on helppo ja kevyt olo siitä, että tämä todella on mun koti nyt. Täällä on mun elämä ja mun ihmiset. Aluksi olo oli irrallinen ja vaikka kaupunki tuntui heti oikealta, meni hetki, ennen kuin sosiaaliset ympyrät täällä alkoivat vakiintua.

Oon oppinut itsestäni häkellyttävän paljon uutta. Tai sitten vaan uskaltanut myöntää asioita, jotka oon jo tiennyt. Kirjoitin päiväkirjaan joskus keväällä, että ”Tää on ollut hassu aikakausi. Vähän kuin oisin tehnyt sovinnon itseni kanssa, virallisesti, vaikka tiedän, että ainekset on olleet valmiina jo kauan. Ehkä oon vaan uskaltanut olla enemmän minä kuin hetkeen?” 

ida hanhiniemi

Yksi juttu vielä: mietin monesti kesäöinä uinuvan kaupungin läpi polkiessani, että luoja oon onnekas, kun oon elossa. Miten pieni todennäköisyys on, että ollaan täällä ja saadaan kokea tää kaikki.

Mieluummin kaikki tää kuin ei mitään – se oli muuten yksi viime vuoden läpi mukana kulkeneista mantroista ja aika hyvä, pätee hyvässä ja pahassa.

·

Vuoden tärkein lahja – kokemuksia Gubbe-palvelusta

/// lifestyleTags: , ,
* Yhteistyössä Gubbe  

Mua jännitti etukäteen hulluna, miten isoäiti ja isoisä ottaisivat Gubben vastaan.

Mun äidin vanhemmat asuvat Rovaniemellä. Vaikka Rovaniemellä on ihana käydä, ei sinne asti tule lähdettyä kovin usein – viimeksi kävin Rovaniemellä kolme vuotta sitten ja sitä edelllisen kerran kuusi vuotta sitten. Junalla matkan taittamiseen menee suuntaansa yli kahdeksan tuntia, joten matkantekoon pitää varata junaillessa päivä suuntaansa.

Onneksi isovanhemmat ovat vielä verrattain hyvässä kunnossa ja ovat tähän asti käyneet melko usein Tampereen suunnalla, jossa heidän omat lapsensa, eli mun äitini ja tätini, asuvat. Lähivuosina vierailut ovat jo hieman harventuneet; pitkät matkat autossa tai junassa eivät ole enää kovin miellyttäviä isovanhempieni iässä. Mun isovanhemmat ovat 87- ja 86-vuotiaat, mutta asuvat edelleen yhdessä omakotitalossaan ja ovat tähän mennessä selvinneet arjesta hyvin, vaikkeivät enää olekaan aivan nuoria ja vetreitä.

Kävin Rovaniemellä viimeksi itsenäisyyspäivän aikoihin kun pystyin pitämään töistä yhden ylimääräisen päivän vapaata ja siten moikata pitkän viikonlopun aikana samalla Rovaniemen reissulla takaisin kotiseuduilleen muuttaneen ystäväni ja isovanhempani. Äiti tuli vanhempiensa luokse hänkin omia matkojaan ja lähdettiin viikonlopun päätteeksi takaisin kohti etelää yhtä matkaa. Ihana miniloma pohjoisessa! Rovaniemen-visiitillä oli monta syytä, mutta yksi mun ja äidin aikataulujen yhteensovittamisen tärkeimmistä syistä oli se, että voitaisiin yhdessä kertoa isovanhemmille Gubbesta.

gubbe kokemuksia
Mikä ihmeen Gubbe?

Gubbe on palvelu, joka yhdistää ikäihmiset ja nuoret; Gubbeina töissä olevat nuoret auttavat ikäihmisiä ihan tavallisissa arkiaskareissa. Pitävät seuraa, käyvät kaverina kaupassa, auttavat netti- ja teknologia-asioissa, toimivat kuljetusapuna tai vaikka kaverina ulkoilussa. Arkista apua kahden tunnin ajan viikoittain.

Tämä heidän saitiltaan napattu pätkä kiteyttää Gubben täydellisesti:

Gubbe on uudenlainen
ei-sairaanhoidollinen vanhuspalvelu,
joka pitää ikäihmisen aktiivisena,
auttaa arjen askareissa sekä samalla tuo turvaa koko perhepiirille. Lisäksi luomme merkityksellistä työtä nuorille.

Kun Gubbelta kiiteltiin mun aiemmista Gubbe-vinkkauksista (olen aina välillä nostanut Gubben esim. joululahjavinkkeihin tms) ja kysyttiin, haluaisinko tehdä heidän kanssaan yhteistyötä ja tarjota heidän palvelunsa jollekin läheiselleni, olin häkeltynyt, innoissani ja vähän kauhuissani, koska halusin kiljua että joo!! ja samalla jo stressasin, että mitähän isovanhemmat tähän sanovat – osaisivatko he ottaa avun vastaan?

gubbe kokemuksia

Ikääntyminen ja avun ottaminen vastaan eivät tunnu olevan kovin helppoja juttuja. Tiedostan tuon itsestänikin – mun on todella opeteltava pyytämään apua paremmin, tai muuten mun käy viimeistään vanhuksena kalpaten. Ehkä olen perinyt ”minä ihan itse osaan kyllä hoitaa juu ei kiitos ei tarvitse vaivata sinun päätäsi tällä minä kyllä yksin selviän” -asenteeni isovanhemmiltani… Tämän vuoksi jännitti, torppaisivatko isovanhempani Gubbe-idiksen samantien ihan täysin. He pärjäävät kyllä, mutta on paljon askareita, joiden kanssa apu olisi tarpeen. Paljon sellaisia nostelu- ja kantelujuttuja, joissa joku nuorempi hoitaisi saman homman paljon sutjakkaammin ja turvallisemmin. Olisi ihanaa, jos joku voisi auttaa ipadin käytössä ja katsoa, että laskujen maksaminen nettipankissa sujuu oikein. Olisi ihanaa, jos joku neuvoisi kärsivällisesti uudelleen ja uudelleen, miten tekstiviesteihin vastataan.

Ja kun koko muu lähisuku asuu kaukana, useiden satojen kilometrien päässä, olisi ihanaa, kun mummolassa kävisi joku kaverina säännöllisemmin ihan vain kaverina. Juttelemassa ja olemassa seurana. Olisi ihanaa, että isovanhemmat voisivat tutustua uuteen tyyppiin ja kuulla millaista elämää parikymppinen elää samassa kaupungissa kuin he. Olisi ihanaa, että me saataisiin säännöllisesti kuulla, miten isovanhemmilla menee ja jos jotain huolestuttavaa ilmaantuisi, saisimme kuulla myös siitä.

gubbe palvelu vanhuksille

Kerroin Gubbelaisille huoleni isovanhempieni empivästä asenteesta avun vastaanottamisessa ja gubbelaiset jaksoivat ihanan kärsivällisesti käydä läpi kanssani erilaisia skenaarioita; kannattaisiko kertoa Gubbesta etukäteen isovanhemmille vai vasta Rovaniemelle päästyäni? Miten Gubbesta kannattaisi kertoa? Kannattaisikohan minun kertoa Gubbesta, vai äitini?

Kun varasin junamatkat Rovaniemelle ja takaisin, oli eka Gubbe-tapaaminen jo sovittuna, mutta isovanhempani eivät vielä tienneet siitä mitään. Äidin ja tätien kanssa olimme keskustelleet palvelusta ja oli ihanaa, että kaikki olivat yhtä innoissaan Gubbesta etukäteen. Mun isovanhempani eivät ainakaan toistaiseksi tarvitse lääkinnällistä apua, joten tällainen palvelu sopii heille täydellisesti.

Miten kertoa Gubbesta isovanhemmille?

Gubben perustajat vinkkasivat, että isovanhemmille kannattaisi ehkä kertoa Gubben ensitapaamisesta vaikka vasta edellisenä päivänä, jotteivat he ehtisi jännittää tapaamista liikaa. Mietin itse asiaa niin, että siinä missä oli tärkeää kertoa heille Gubbesta uutena kaverina joka auttaisi arkisissa asioissa ja olisi seurana. Oli myös hyvä tuoda esille se, että tämä on näillä Gubbeina toimiville nuorille tosi merkityksellinen työ. Osa nuorista työskentelee Gubbena lukio- tai korkeakouluopintojen ohessa ja osa voi olla hakeutunut töihin, koska omassa lähisuvussa ei ole ikäihmisiä, joiden kanssa käydyistä keskusteluista saisi erilaista perspektiiviä omaan elämään. Vitsit miten kivaa olisi ollut lukioikäisenä tehdä tällaista työtä viikoittaisen siivousduunin sijaan (vaikka olin silloin kyllä tosi iloinen siitäkin duunista, ei sillä).

Kerroin Gubbesta isoäidille ja isoisälle yhteisen illallisen ja lautapelien pelaamisen jälkeen – vasta, kun olimme ehtineet vaihtaa kaikki tärkeimmät kuulumiset ja viettää aikaa nelisin. Alkuun isovanhemmat suhtautuivat asiaan hivenen varautuneina; eihän me nyt mitään apua missään tarvita (vaikka juuri olimme keskustelleet siitä, miten kivaa ja tärkeää oli, että naapurin pojat olivat auttaneet pressun levittämisessä auton päälle, kun isovanhemmat eivät olleet siihen yksin pystyneet) ja että mikäs tämä tämmöinen homma nyt oikein on. Kun asiasta ehdittiin jutella syvällisemmin ja he kuulivat siitä, millainen tyyppi heille seuraavana päivänä kahville tuleva Gubbe-Roosa olisi, he vähitellen lämpenivät ajatukselle.

Seuraavana aamuna isoisä kysyi minulta, että osaisikohan Roosa hitsata. Se taisi olla vitsi, mutta otin sen kiinnostuksen merkkinä ja aloin jännittää isovanhempieni reaktion sijaan sitä, millainen tyyppi Roosa olisi livenä.

Ensitapaaminen Gubben kanssa

Roosa oli ensitapaamisen perusteella aivan ihana! Oltiin etukäteen saatu kuulla, mitä Roosa harrastaa, minkä ikäinen hän on, mistä hän on kotoisin ja missä hän opisekelee sekä nähty hänen kuvansa.

Olin kertonut Gubbelaisille millaisia isovanhempani ovat ja millaisista asioista he pitävät (kuoro, puutarhanhoito, maalaaminen ja piirtäminen, musiikki jne) ja sen perusteella Rovaniemellä toimivista Gubbe-nuorista valikoitui Roosa. Roosan tapaaminen oli meille kaikille helpotus – Roosa oli just niin reipas ja ihanan oloinen tyyppi kuin olimme toivoneet ja isoäiti ja isoisä ottivat uuden tyypin luontevasti uudeksi kaverikseen. Parin tunnin kahvittelujen jälkeen Roosan kanssa sovittiin seuraavalle viikolle uusi tapaaminen.

Isoäiti tunnusti jälkikäteen luulleensa että Roosa oli se kaveri, jota minä olin samalla Rovaniemen visiitilläni käynyt katsomassa ja ehkä ihan hyvä niin – ehkä sekaannus karisti kaikki tarpeettomat ennakkoluulot, kun Roosa otettiin vastaan kaverina.

Reilu viikko visiittimme jälkeen sain viestiä Gubbelta; tilanneraportti siitä, miten Roosan ja isovanhempieni eka tapaaminen kolmisin oli sujunut:

Olin unohtanut, että Gubbe-visiitti oli ollut edellisenä iltana ja itkupillille tyypilliseen tapaan kuivailin silmäkulmiani samalla kun lähetin screenshotin palautteesta äidille ja tädeilleni. Huojentavan ihana viesti.

Tässä kuvaa napatessa kerroin isoäidille että nuorisolaiset ottaa puhelimella peilikuvia ja sain vastaukseksi hämmentyneen puuskahduksen, että voi noita nykyajan hömpötyksiä ja myöhemmin isoäidistä kuvaa ottaessani hän huikkasi että älä tuhlaa sitä kallista filmiäsi minuun. Voi toista!

Gubbe toimii koko Suomessa ja on mahdollista sopia käynnistä läheisen luona viikoittain, kaksi kertaa kuukaudessa tai kerran kuukaudessa. Hinta on kotitalousvähennyksen jälkeen 38-152 € /kk. Kurkkaa lisää täältä.

Tämä on mulle merkityksellisin ja henkilökohtaisesti tärkein yhteistyö ikinä ja oon ihan hullun kiitollinen, että Gubben perustajat tarjosivat mun isovanhemmilleni käyttöön Gubbe-palvelun. Kiitos Meri-Tuuli ja Sandra, teette ihan äärettömän tärkeää työtä. Ja kiitos, että me saadaan kokeilla Gubbe-palvelua. ♥

Ps. Soittelin isoäidin kanssa joulun jälkeen kuulumisia ja puhelun lopuksi vaihdettiin pari sanaa Gubbestakin – Roosa on kuulemma todella mukava tyyppi ja tulee vuoden alussa taas käymään kylässä. Oli aivan älyttömän ihanaa, että isoäiti kiitteli Gubbesta kovasti, vaikkei ihan täysin ymmärtänyt että miten tämä liittyy mun blogiin, voi toista :’-)  

·