Archetype — vastuullisia & kauniita käyttövaatteita

/// muotiTags: , , , , ,

Vastuullisempien vaatemerkkien valikoima alkaa olla koko ajan parempi ja monipuolisempi, mutta harmillisen usein törmään edelleen siihen, että joku minua muuten puhutteleva vaate on ”pilattu” isolla / selkeästi vaatteesta erottuvalla logolla (siis miksei se brändin nimi voi olla vaan niskalapussa ja that’s it) tai jollain suhteellisen mitättömänä näyttäytyvänä yksityiskohtana, joka kuitenkin pilaa muuten kauniin ja toimivan vaatteen.

Siksi oonkin tosi hyvilläni Archetypestä. Kuulin Archetype-vaatebrändistä ekan kerran Mialta, hän oli spotannut uuden tulokkaan Instagramista. Otin brändin heti seurantaan, sillä estetiikka, vastuullisuus ja laadukkaat materiaalit vakuuttivat samantien. Täydellisen klassisia vastuullisesti lähellä valmistettuja vaatekappaleita, jotka eivät ole älyttömän kalliita. Eikä mitään ylimääräistä kikkailua tai mitään turhia logoja missään, jes!

Archetype vaatemerkki

The Archetype

From ancient Greek, the word Archḗ stand for a beginning, or an origin, and týpos translates to a pattern or a model. More concisely, it refers to the original model or the very first prototype.

Eettinen muoti pellava kauluspaita

Archetype – Basic Shirt 125 € – mulla on tämä päälläni näissä kuvissa.

Archetype on ihana ja kuvaava nimi brändille, joka valmistaa yksinkertaisen kauniita käyttövaatteita. Kyselin brändin perustajalta Millalta muutaman lisäkysymyksen Archetypeen liittyen.

Miten Archetype on saanut alkunsa?

Milla: Me aloitettiin suunnittelemaan mallistoa viime keväänä, ja suunnittelun lähtökohtana oli miettiä vaatekaapin perusvaatteita urbaanille naiselle. Pilottimallistoa myytiin testinä jo kesällä, ja eniten asiakkaat tykkäsivät juuri minimalisista vaatteista joita on helppo yhdistellä ja käyttää päivittäin. Tämä tosiaan istuu hyvin Archetypen konseptiin tehdä aikaa ja käyttöä kestäviä perusvaatteita.

Olemme tosi onnekkaita että meillä on partnereina laadukas kutomo Liettuassa ja Etelä-Virossa ompelimo, joka tekee myös työvaatteita. Heillä on kokemus käyttöä kestävien vaatteiden ompelusta, sillä univormujen pitää kestää jatkuvaa pesua ja kovaa kulutusta.

Archetype-pellavapaita
Mulle lähetetyt paidat istuvat superkauniisti ja ovat nimensä mukaisesti täydellisen kauluspaidan arkkityyppejä. Miten olette osanneet valmistaa täydellisten perusvaatteiden kaavat?

Milla: Protoja sovitettiin eri kokoisilla ystävillä, ja malleihin tehtiin muutoksia istuvuuden perusteella. Myös pilottimalliston palautteen pohjalta tehtiin vielä muutoksia. Meillä on tavoitteena tehdä vaatteita jotka säilyvät mallistossa pitkään, joten suunnitteluun ja tuotteiden hiomiseen voi siten myös käyttää enemmän aikaa.

Archetype label kokemuksia

Archetype – Cropped Top 65 €

Archetype label kokemuksia

Sain valita Archetypeltä pari vaatetta itselleni ja päädyin valitsemaan kaksi puseroa; kauniin klassisen kauluspaidan valkoisena ja valkaisemattomasta pellavasta tehdyn ”shirt jacketin”. Mulla on molemmista S-koko; hieman väljiä, kuten toivonkin.

Kumpikin pellavapusero on valmistettu Virossa liettuassa valmistetusta pellavasta. Olen kirjoittanut pellavasta materiaalina aiemminkin; se on esimerkiksi puuvillaan verrattuna paljon ekologisempi materiaali ja viskoosiin ja muihin muuntokuituihin nähden paljon ympäristö- ja valmistajaystävällisempi, koska kemikaaleja ei tarvita. Lisää materiaaleista ja valmistuksesta voi lukea täältä.

Archetype jacket shirt

Archetype – Shirt Jacket 139 €. Mun päällä myös näissä kuvissa.

Archetype pellava kauluspaita vastuullinen

 

suomalainen vastuullinen vaatemerkki

Archetype – Wrap Dress 125€

Teillä on valikoimassanne pellavaa, cashmerea ja alpakkaa. Onko tarkoituksena ottaa jotain muita materiaaleja mukaan?

Milla: Ensimmäinen mallisto on tehty pellavasta, mutta meidän on tarkoitus tehdä talveksi vaatteita villasta. Etenkin hieman paksumpi pellava on erittäin kestävää, joten se sopi ensimmäiseksi materiaalivalinnaksi täydellisesti. Haluamme keskittyä luonnonmateriaaleihin, ja tavoitteena on että materiaalit kestää käyttöä, niitä voi korjata ja tarvittaessa kierrättää.

Vastuullinen muoti

Archetypellä on myös ihanan näköinen myymälä Aleksanterinkatu 24:ssä, sinne suuntaan sitten kun ihmisten välttely ei enää ole tarpeen.

Myymälässä on Archetype -vaatteiden lisäksi koruja, keramiikkaa, paperimassaruukkuja sekä muita valikoituja sisustustuotteita.

Archetype vastuullinen muoti

Archetype – Mini Tote Bag 22 €

Kankaiden ylijäämä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan pienempien asusteiden valmistamiseen. Nämä Mini Tote Bagit näyttävät niin söpöiltä!

Mun suosikkini Archetypeltä on ehdottomasti nuo kauniin klassiset pellavakauluspaidat, mutta odotan kyllä innolla, että pääsen testaamaan myös nuo pellavahousut. Mun monta vuotta kestäneet liehuhousut eivät ehkä palvele enää kovin kauaa, joten olen alkanut katsella sillä silmällä mustia, leveälahkeisia housuja, mutta nämä pitää ehdottomasti päästä testaamaan eka.

·

Hyvät rutiinit ja kivoja pikkujuttuja, jotta päivät eivät toistaisi itseään

/// ruoka, sisustusTags: , ,
* Kaupallinen yhteistyö, Iittala 

Jotta päivät eivät toistaisi itseään ja elämä sisätiloissa alkaisi tuntua ahdistavalta, tuntuu tärkeältä panostaa pieniin juttuihin ja tehdä arkirutiineista mahdollisimman kivoja. Siksi katan pöydän kauniisti, laitan kynttilät palamaan ja ostan kukkia kotiin, vaikkei kukaan muu olisi edes näkemässä – niin toimin muutenkin arjessa, josta pyrin aina tekemään mahdollisimman kivaa, koska sitähän tämä elämä suurimmaksi osaksi on, arkea.

Tällaisessa etätyöarjessa vanhat hyväksi havaitut rutiinit tuntuvat entistä tärkeämmiltä, vaikka niistä olisikin ihan tavattoman helppo lipsua poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tiedän, että tekisi hyvää vaihtaa vaatteet työvaatteiksi heti aamusta, koska kun tekee töitä mekko tai kauluspaita päällä, on ihan eri tavalla skarppi ja aikaansaava olo kuin yöpaidassa unentuoksuisena. Meikata en ole juurikaan jaksanut ja on ollut hauskaa huomata, että niinä päivinä kun meikkaan, se tuntuu tosi kivalta kun aiemmin se oli vain yksi aamun aikaavievistä rutiineista. Ja sama homma ruuanlaiton suhteen; siinä missä se on usein tavallisessa arjessa tuntunut ärsyttävältä ja aikaavievältä, tuntuu se nyt tosi mielekkäältä ja rentouttavalta.

IITTALA VUOSIVÄRI PELLAVA

Tässä uudessa staying home club -arjessa päiviä rytmittää eniten ruokailu. Onnekseni saan jakaa tätä uutta arkea toisen kanssa ja kattaa pöydän yhden sijasta kahdelle – jos olisin yksin, veikkaan, että järkkäisin enemmän lounas- ja illallistreffejä online, sillä yhdessä syöminen on asia, jota tulee yksinään helposti ikävä, eikä omiin syömisiin aina jaksa yksin ollessa panostaa samalla tavalla kuin seurassa. Ja voi itku kun olen onnellinen, että mulla on näissä olosuhteissa tiskikone, edellisessä kämpässä ei ollut. Pieni astianpesukone täyttyy ja tyhjenee parhaimmillaan pari kertaa päivässä, kun lähes kaikki viikon ateriat ja välipalat kokkaillaan nyt itse.

Kun ruuanlaitolle on ihan eri tavalla aikaa tässä uudelleen rytmitetyssä arjessa, on ehtinyt kokeilla uusia reseptejä, palata vanhojen lohturuokien ääreen ja oivaltaa oman kuivakaapin monipuolisuuden. Ja voinut kattaa pöydän monella eri tavalla!

Seuraavaksi muutamia arkisia oivalluksia päivän tärkeimpien rutiinien, eri ruokailuhetkien, lomasta. Kattauksissa mun astiakaapin vanhoja lemppareita ja Iittalan uutta vuosiväri Pellavaa – miten ihanastuttava vuosiväri!

Iittala vuosiväri pellava
Aamupala:

Aamupala on aina ollut mun päivien tärkein rutiini, siitä en jousta. Syön aamiaisen aina heti herättyäni, meikkaan ja pukeudun vasta sen jälkeen. Etätyöskennellessä ei onneksi tarvitse herätä hullun aikaisin, kun aamun siirtymäajat säästyvät, mutta pyrin silti pitämään arjesta tuttua rytmiä yllä.

Kokeilein viime viikolla käyttää chiansiemeniä lämpimään kaurapuuroon. Kaurahiutaleita oli jäljellä enää yhden ihmisen annoksen verran, joten piti keksiä, miten saisi taiottua aamiaista kahdelle desistä puurohiutaleita. Tein puuron veden sijaan kauramaitoon ja lisäsin reilut pari ruokalusikallista chiansiemeniä kattilaan siinä vaiheessa kun puuro oli jo miltei valmista. Maustoin kardemummalla ja vaniljalla ja tarjoilin cashew-pähkinöiden, kookoshiutaleiden ja puolukoiden kera. Puurosta tuli tosi hyvää ja siemenillä höystetty annos piti nälän loitolla normipuuroa paremmin.

Iittala kastehelmi vuosiväri 2020 pellava

Mulla on useampi Kastehelmi-purkki, kaksi tädiltä lahjaksi saatua kirkasta ja yksi Pellava-vuosivärissä. Säilytän pienimmässä suolaa ja isoissa pähkinöitä ja kookoslastuja puuron päälle. 

Sytytän kynttilät aamupalan ajaksi miltei aina, ihan tavallisina arkiaamuinakin. On ihan parasta tehdä aamun ekoista tunneista mahdollisimman rauhoittavia, vaikka avaisinkin läppärin vielä aamukahvin ollessa kesken.

Ruutu-maljakko ruskea

Ruutu-maljakko & Kartio-kaadin Pellava-vuosivärissä. Pellava-sävy näyttää täydelliseltä kuivakukkien kanssa. 

Iittalan vuoden 2020 vuosiväri on kaunis ja rauhoittava Pellava. Pidän tuosta maanläheisestä sävystä kovasti, koska se tuntuu sopivan yhteen ihan kaiken kanssa ja tekevän eripariastioistakin koostuvasta kattauksesta harmonisen kokonaisuuden.

Iittala valmistaa sävylliset lasituotteensa niin, että koko lasimassa värjätään, ei vain pintaa. Olen tajunnut tämän eron joskus taannoin pestyäni jonkun muun brändin värillisen tuikkukupin pesukoneessa ja pesun jälkeen kirkasta tuikkukuppia käsissä pyöritellessäni – pinnalta värjätty kerros oli kuoriutunut tuikkukiposta pesussa pois. Näin ei tietenkään käy läpivärjätylle lasimassalle ja esim. Iittalan tuikkukipoista pöytään heijastuvat varjot ovat nekin värillisiä, kun lasimassa on itsessään värillistä pinnoituksen sijaan. Ihana yksityiskohta, jonka olen tajunnut vasta reilu vuosi sitten.

Ida365 Iittala

Pellava-vuosivärikokoelmaan kuuluu astioita ja sisustustuotteita monesta eri sarjasta. Omat suosikkini on Raami-sarjan juomalasit, Ruutu-maljakko ja Kastehelmi-sarjan lasipurkit ja tuikkukipot, joita mulla on ennestään kirkkaana.

Kartio-kaadin Iittala pellava

Kartio-kaadin on ajaton klassikko. Tässä värissä erityisen kaunis! 

Kartio pellavanvärisenä
Lounas:

Keeping it simple! Tehdään ja syödään lounas yhdessä yleensä jossain siinä 11.30-12.30 välillä. Koska lounastuntiin on varattu puolisen tuntia, tulee ruuan valmistua nopeasti ja olla sen verran kevyttä, ettei sen syömisen jälkeen tule hirveä ruokakooma.

Ruokaisat salaatit toimivat hyvin (etenkin, jos osa ruuasta on lämmintä; kaipaan tähän aikaan vuodesta aina jotain lämmittävää ruokaa), samoin keitot ja edellisen päivän illalllisen tähteet. Alla yksi helppo ja täyttävä salaaatti.

Ruokaisa beanit-salaatti

Salaattia ja lehtikaalia
Tomaattia (tai vaikka kurkkua, paprikaa – u name it)
Avokadoa
Oliiviöljyä
(Fetaa)
Pippuria

n. 1dl kvinoaa
Beanitia paketillinen
1 pienehkö sipuli
Öljyä paistamiseen
Suolaa, pippuria, chilihiutaleita

Laita kvinoa keittymään, sillä kestää pisimpään. Kuullota pilkottu sipuli öljyssä pannulla ja paista beanit-suikaleet (valkosipuli&yrtit on oma suosikkini!) sipulin kaverina rapsakoiksi. Mausta pippurilla, suolalla ja chilihiutaleilla.

Valmista salaatti: Pirskottele revityn lehtikaalin päälle hieman oliiviöljyä ja pikkuisen sitruunamehua ja ”möyhi” kevyesti, jotta lehtikaali pehmenee. Revi salaatti, pilko tomaatit ja avokado. Murenna päälle halutessasi fetaa (ei mitenkään välttämätön, meillä sattui olemaan) ja rouhi vähän pippuria mausteeksi ja ripottele chilihiutaleita päälle.

Iittala Pellava vuosiväri 2020

En aina raaski ostaa kotiin kukkia, mutta vitsit ne piristävät paljon ja leikkokukista riittää toisinaan pitkäksi aikaa iloa. Nämä kotimaiset tulppaanit ovat kestäneet hyvin reilun viikon verran ja ne näyttävät ihanilta rönsyillessään vallattomasti pellavanvärisestä Kastehelmi-maljakosta kohti pöytää.

Ida365 rutiinit
Välipala:

Oon parina päivänä havahtunut työpäivän päätteeksi siihen, etten ole pitänyt lounaan jälkeen yhtäkään taukoa. Normaalissa työpäivässä toimistolla taukoja tulee pakostakin, mutta kotona ollessa tauot pitää näköjään merkata kalenteriin. Kahvi- tai tee ja hedelmät tai leipä iltapäivästä auttavat kirkastamaan ajatuksia loppupäiväksi.

Jos aikaa ei ole happihyppelylle kesken työflown, voi työpäivän katkaista hetkeksi vaikka viemällä roskat tai kiertämällä korttelin ympäri – aivot toimivat niin paljon paremmin pienen tauon jälkeen ja vaikka kuinka tuntuisi, ettei ehdi pitää taukoa, se kannattaa aina.

Note to self: jos pitää pienen välipalahetken, ei ehdi tulla nälkäkiukku illallista laittaessa…

Kartio-kaadin, Kastehelmi-tuikkukippo, kastehelmi-kulho ja Raami-lasit Pellava-vuosivärissä. Muut astiat Raami-sarjaa, aterimet Iittalan Scandiat. Tämä on ihan yks lempparikattauksistani viime viikolta!

Kaikki Iittalan vuoden 2020 vuosiväri Pellava-tuotteet voi kurkata täältä.

 

Jos päivällä syö kevyemmin ja tuoreita kasviksia, voi illalla mennä pasta-linjalla. Ollaan kokkailtu niin hyviä pastakastikkeita etten kestä!  Jaan mieluusti teillekin pastakastikkeiden kokkailuun liittyvän tärkeimmän oivalluksen: malta hauduttaa! Mä olen yksin kokkaillessani aivan liian malttamaton enkä usein anna kastikkeiden hautua riittävän pitkään. Kun kokkailee yhdessä tai muille, on onneksi kärsivällisempi.

Olen huomannut, että mun on tehnyt hirveästi mieli kaikkia lohduttavia lapsuudestakin tuttuja makuja nyt staying home clubeillessani. Leivottiin yksi yö mun lapsuuden lempparikeksejä ja ollaan tehty pariin otteeseen soijarouhebolognesea, joka oli lapsena hirvenlihasta tehtynä mun lemppariruoka. Ja on sitä edelleen vaikka onkin harvoin tarjolla olevaa herkkua – arjessa soijaruoheversio toimii loistavasti. Alla resepti!

Soijarouhebolognese
Illallinen:
Tulinen soijarouhebolognese

2 kynttä valkosipulia
1 punasipuli tai tavallinen sipuli
Tuoretta chiliä maun mukaan
Oliiviöljyä paistamiseen

1 dl soijarouhetta (turvota vedessä)
210g tomaattimurskaa (esim. Muttin pikkuinen tölkki)
Pieni truuttaus tomaattipyreetä
Loraus punaviiniä
Pippuria, suolaa, timjamia, oreganoa, chilihiutaleita, ruokosokeria

Spaghettia (mä käytän arkena gluteenitonta, esim. Barilla tai Urtekram)
Raastettua parmesania
Tuoretta basilikaa

Laita soijarouhe turpoamaan veteen. Pilko sipuli, chili ja valkosipulit. Kuullota sipuli ja valkosipuli oliiviöljyssä pannulla chilin kanssa. Siirrä kuullotetut sipulit hetkeksi lautaselle odottamaan ja paista samalla pannulla turvotettu soijarouhe. Lisää öljyä paistamiseen tarpeen mukaan ja malta paistaa soijarouhetta tarpeeksi, ettei se jää koostumukseltaan liian lössöksi.

Lisää sipulit takaisin pannulle ja lisää sekaan tomaattimurska. Lisää joukkoon pieni truuttaus tomaattipyreetä (suora lainaus kokilta) ja loraus punaviiniä. Mausta timjamilla, oreganolla, chilihiutaleilla, suolalla ja pippurilla ja ripauksella ruokosokeria. Hauduttele ylimääräinen neste pois ja anna kastikkeen tekeytyä rauhassa miedolla lämmöllä. Kastike maustuu ja tekeytyy hauduttelun aikana – tässä ei kantsi kiirehtiä, vaan keittää kastike rauhassa kasaan. Kantsii varata pelkästään tähän vähintään 20min, usein ollaan hauduteltu kastiketta huomattavasti pidempäänkin. Ja juuri tästä syystä se välipala iltapäivällä kannattaa.

Keitä spaghetti suolatussa vedessä. Tarjoile raastetun parmesanin ja tuoreen basilikan kanssa.

Ida365 astiat

Huh millainen viikko takana. Tuntuu ihanalta jäädä minilomalle, sulkea hetkeksi työmaili ja keskittyä puuhailemaan kaikenlaista pientä kivaa. Kun rutiineista saa sopivasti taukoa, ne tuntuvat taas ihanan tutuilta, mutta nyt viikonlopun yli kaikkea muuta.

Ihan superrentoa pääsiäistä, stay safe. ♥

·

Vastuullisuus ei kiinnosta

/// lifestyleTags: , , , ,

Tämä teksti on alunperin työpaikkani Sugarin maaliskuun uutiskirjeen pääkirjoitus (uutiskirjeen voi tilata tämän sivun alalaidasta, jos haluat saada nelisen kertaa vuodessa kivaa luettavaa – me uskotaan uutiskirjeissäkin zero waste -meininkiin, eli emme spämmää roskaa). 🍒

Vastuullisuus ei kiinnosta

On toiveita herättävää ja innostavaa, että kaikki haluavat nyt puhua vastuullisuudesta. Mutta kun blogimailini täyttyy tiedotteista, joissa jokin isossa mittakaavassa mitätön teko on naamioitu vastuullisuudeksi (“Broilerinfileet sujahtivat ekologisempaan sinkkupakkaukseen – 54% vähemmän muovia!” ja lisäksi tiedote tietysti iloisesti hehkuttaa, että broilerin suosio ei näytä hiipuvan suomalaisten keskuudessa), alkaa ärsyttää. 

On hienoa, että uusien tuotesarjojen päästöjä kompensoidaan ja uutuustuotteita pakataan kierrätettävissä oleviin pakkauksiin (tai peräti kierrätysmateriaaleista valmistettuihin!), sillä on kiire tehdä parempia tekoja ja kaikki paremmat teot lasketaan, mutta isojen yritysten isolla rahalla viestityt ja mainostetut pikkuteot pistävät mietteliääksi. Eikö kukaan uskalla keskittyä olennaiseen, tehdä jotain isompaa? Kyseenalaistaa, että onko jokin tuote, keksintö tai brändi jo kenties aikansa elänyt ja muuttunut tarpeettomaksi tässä ajassa? Mitä jos yksittäisten “sinkkupakkausten” ja näennäisen muovin vähentämisen sijaan keskityttäisiinkin siihen itse sisältöön, tässä tapauksessa broileriin? Tai miten pitäisi suhtautua siihen, että viestitään vihreästi, mutta kuitenkin linjataan, ettei haluta sitoutua toimiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi


Keskitytäänkö nyt pikkujuttuihin siksi, ettei vielä ole ihan pakko tarttua isompiin linjoihin ja kyseenalaistaa koko tätä vallitsevaa kulttuuriamme? Pistääkö maailmanlaajuinen pandemia meidät vihdoin toimimaan myös vastuullisuustekojen suhteen? 

Politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole uskallettu puhua asioista sillä tasolla, jolla pitäisi, jotta asiat oikeasti muuttuisivat parempaan – on helppo ymmärtää miksi, koska jos puhuisimme asioista kunnolla, joutuisimme kyseenalaistamaan monia ammatteja ja ammattikuntia sekä keksimään kokonaan uusia, sillä ilmastonmuutoksen vuoksi meidän on ennemmin tai myöhemmin pakko. Nyt jylläävä pandemia pakottaa meidät ajattelemaan tätä kaikkea nopeammin, kuin hitaammin etenevän ilmastonmuutoksen takia. Monen elämä on muuttunut parissa viikossa. 

Kaikki vastuu tuntuu olevan kuluttajalla: meidät laitetaan valitsemaan fiksummin, vertailemaan ja kompensoimaan päästömme, mutta miksei yrityksiltä vaadita yhtään mitään? On absurdia, ettei yrityksiltä esimerkiksi vaadita läpinäkyvyyttä tuotantoketjujen osalta yhteiskunnallisella tasolla, vaan vastuu selvittää asioita jää kuluttajalle. Miten se on mahdollista? Miten tuotantoketjujen avaaminen ja siihen liittyvä läpinäkyvyys voi olla vapaaehtoista? Onneksi jotkut yritykset tajuavat muuttaa suuntaa vastuullisempaan jo ennen kuin on pakko. Makia kertoi hetki sitten tehneensä panostuksia vastuullisemman tuotannon eteen “vaikka se tulee kalliiksi” ja Sushibar+Wine kertoo miten vastuullisuus ulottuu heidän toimintansa jokaiselle osa-alueelle. Ja miten raikkaalta tässä ajassa tuntuukin, kun yritys myöntää, ettei ole vastuullinen

Vastuullisuus ei kiinnosta, jos se tarkoittaa sitä, että kytätään, ostaako joku kaupassa muovipussin tai onko joku vegaaniksi mielletty tyyppi syönyt erehdyksessä voihin leivotun croissantin ja vielä kehdannut raportoida siitä Instagramiin. Tuija Siltamäki kiteytti ajanhenkeä Hesarin haastattelussa osuvasti: “Me olemme hirveän viehtyneitä pieneen kiistelyyn, kun nopealla aikataululla pitäisi tehdä tosi konsensushenkisiä päätöksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. YK:n arvion mukaan vuoteen 2050 mennessä voi olla 250 miljoonaa ilmastopakolaista. Riidelläänkö me silloin vielä siitä, saako vanhustentalossa tarjoilla lehmänmaitoa?”

Kaikessa kauheudessaan tämä hankala ja ahdistavakin tilanne ei tunnu ihan täysin toivottomaltakaan. Kuten Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina toimiva Heikki Hiilamo Ylen kolumnissaan toteaa: “Korona voi silti vahvistaa ymmärrystä siitä, että meidän on yhdessä sovittava pelisäännöistä ja toimenpiteistä myös näiden hitaampien uhkien torjumiseksi ja lieventämiseksi. Toivon ja uskon, että edessä on uuden ja kestävämmän globalisaation aika.”

Nothing changes if nothing changes.

·