Miksi äänestän ja ketä

/// lifestyleTags: , ,

Jännittää vähän kirjoittaa politiikasta, koska tuntuu, ettei siitä saisi puhua kukaan muu kuin sitä työkseen tekevät – ja juuri siksi kirjoitan nyt tätä postausta. En haluaisi, että julkinen poliittinen keskustelu jännittäisi minua tai ketään muutakaan, koska siten se jää vain poliitikoille.

Kummallista, etten ole kirjoittanut vaaleista ja äänestämisestä blogiin koskaan aiemmin, vaikka olen tainnut käyttää äänioikeuttani aina kun mahdollista. En ole kirjoittanut politiikasta mitään oman otsikkonsa alla, mutta olen melko varma, että poliittiset arvoni ovat jollain tasolla selvät niille, jotka ovat lukeneet juttujani pidempään. Siinä mielessä tämä postaus tuskin tulee yllätyksenä; tuntuu tärkeältä muistuttaa äänestämisestä ja siitä, että äänestämällä meillä kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa. Äänestämättä jättäminen on aina voitto niille puolueille ja edustajille, joita et ainakaan äänestäisi.

Poliittiset arvoni tulevat esille sivulauseissa, mutta ennen kaikkea sen perusteella, mitä tuon esille täällä ja mitä jätän tuomatta. Toivon että täällä välittyy utelias, liberaali, ennakkoluuloton ja toiset hyväksyvä ilmapiiri. Ympäristöön ja tulevaisuuteen vakavasti, mutta innokkaasti suhtautuva. Joustava, keskusteleva ja valmis muutokseen. Sellaista politiikkaa ja maailmaa minä toivon. Ja sellaisen maailman puolesta aion äänestää.

 

Miksi politiikasta puhuminen tuntuu just nyt niin älyttömän tärkeältä?

 

Siksi, että viime eduskuntavaaleissa peräti kolmasosa kaikista äänistä tuli 56-78-vuotiailta. Siksi, että nuoret eivät äänestä. Alle 20-vuotiaat olivat viime eduskuntavaaleissa suurin yksittäinen äänestämättä jättävä ikäryhmä. 18-34-vuotiaista äänestysoikeuttaan käytti viime eduskuntavaaleissa vain hieman yli puolet. Toivon että näin ei olisi näissä vaaleissa.

Toivon myös, ettei kukaan jättäisi äänestämättä siksi, ettei ole ihan varma siitä, ketä äänestää. Tai ettei löydä ehdokasta tai puoluetta joka on 100% samaa mieltä kaikesta – koska en usko että sellaista on.

∗∗∗

Tiedostan toisinaan tosi hyvin, millaisessa kuplassa elän. Se on poliittisesti vihreä ja enemmän vasemmalla kuin oikealla ja arvomaailmallisesti liberaali ja utelias. Mun kupla  korostuu silloin, kun luulen, että kaikkia muitakin kiinnostaa ilmastonmuutos, että kaikki pitävät tasa-arvoasioita itsestäänselvinä ja muiden auttamista ikään, sukupuoleen, kulttuuriin, uskontoon, perhetaustaan tai etnisyyteen katsomatta tärkeänä ja tajuan, ettei näin olekaan. Kun luulen että koulutukseen panostaminen ja sen linkittäminen tasa-arvon edistämiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen olisi kaikille tärkeä asia. Tipahdan maanpinnalle kun luen uutisia siitä, että pikamuotia ostetaan Suomessa yhä enemmän ja enemmän vaikka uutisoidaan, että pikamuoti on yksi pahimpia ilmastonmuutoksen edistäjiä ja että lihansyönti jatkuvasti vain kasvaa, vaikka omassa kuplassani jengi miettii, voiko enää lentää  ja että onko tosi paha, jos ei ole ihan 100% vegaani.

Helsingin Sanomien Suomi puhuu -tapahtuma on ihan loistava esimerkki siitä, miten omaa kuplaa voisi puhkoa rakentavalla tavalla, ilman tarpeettomia me/ne -asetelmia. ”Malli Suomi puhuu -tapahtumalle tulee Saksasta, missä Zeit Online -lehden järjestämät keskustelut ovat saavuttaneet suuren suosion. Konseptin idea on saada ihmiset tulemaan ulos samanmielisten kuplista ja ymmärtämään ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavoin”, kirjoittaa Hesari. Kannattaa lukea myös tämä juttu samasta aiheesta; kun ihmiset kuulevat eriäviin mielipiteisiin perustelut kasvotusten, ei yleensä synny samanlaista hullua kuilua eri näkemysten välille, joka helposti syntyy kaikessa nettikeskustelussa.

Uskon, että kun asioista paperilla eri mieltä olevat ihmiset kohtaavat ja kuulevat toisen perustelut eriäville mielipiteille, voi mielipiteiden välinen kuilu kaventua ja tarpeeton pelko ”meidän” ja ”muiden” välillä hälventyä. Tästä samasta asetelmasta johtuen politiikka tuntuu usein niin vieraalta kentältä. Tuntuu, että se keskittyy samalla tapaa me/ne -jaotteluun ja että kaikki inhimillisyys puuttuu, kun ihmiset jaotellaan joukkueiksi (puolueina) tappelemaan keskenään.

Olisi ihanaa, että julkinen poliittinen keskustelu olisi helpompaa ja että useampi ottaisi siihen osaa, muutkin kuin ääripäät. On ollut mahtavaa huomata että niin moni bloggaajakolleega on ottanut lähiaikoina osaa keskusteluun: Vienan ja Artun No Filter -podcastissa käydään läpi vaalikoneiden kysymyksiä, Paju on  ottanut aiheeseen kantaa useamman kerran Insta Storieissaan ja Joonas kirjoitti juuri oivallisen postauksen äänestämisen tärkeydestä.

∗∗∗

Vaikka välillä tuntuu, ettei ole mitään väliä ketä mä äänestän, koska meidän poliittinen järjestelmä on niin vanhanaikainen ja kömpelö, ettei uudistuksia tapahdu sillä tahdilla mitä toivois, aion ehdottomasti äänestää. Jokainen meistä voi tehdä paljon ilmastonmuutosta hillitäksemme tai vaikkapa oman yhteisön hyvinvointia parantaakseen, mutta on tiettyjä asioita, jotka muuttuvat vain eduskunnasta käsin (eduskunnan keskeinen tehtävä on lakien säätäminen) – ja siksi on niin tärkeää äänestää.

 

Ketä äänestää?

Jos et tiedä, ketä äänestäisit, tee alkuun vaalikone tai pari, esim. Ylen ja Helsingin Sanomien. Mulle tuli molemmissa vaalikoneissa kärkeen sama ehdokas ja vaikka kysymykset on vaalikoneissa eriävät, näytti top10:ssä olevan paljon keskenään samoja kasvoja. Tein vaalikoneet kahdesti – heti kun ne julkaistiin ja uudelleen nyt, tätä tekstiä kirjoittaessa ja vaikka vastasin takuulla joihinkin kysymyksiin eri tavalla kuin ekalla vastauskerralla, oli molemmissa vaalikoneissa edelleen sama ehdokassuositus ensimmäisenä.

Kannattaa lukea myös ehdokkaiden perustelut itselle tärkeisiin kysymyksiin, sillä joskus vaalikoneiden kysymyksiin saattaa valita ihan toisen ääripään vastauksen, vaikka perustelu olisi sama. Jotkut kysymykset on helppo ajatella useammalla eri tavalla ilman perusteluja.

Tiedän, että eduskuntavaalit ovat tässä poliittisessa järjestelmässä puoluevaalit ja on tärkeää äänestää sellaista puoluetta, joka ajaa omien arvojen mukaisia asioita, mutta uskon ihan älyttömästi myös yksilöihin ja siihen, että kun oikea tyyppi pääsee puhumaan oikeista asioista sekä oman puolueensa sisällä että yleisesti poliittisessa kentässä, hyvät asiat kertaantuvat ja saavat näkyvyyttä. Siksi musta tuntuisi hullulta äänestää pelkkä puolue edellä, vaikka joku muu saattaa olla tästä ihan eri mieltä.

Screenshot Ylen vaalikoneesta. Olen aika yksinäni tuolla alareunassa hmph, lähimmät puolueet arvokysymysten perusteella olivat RKP, Vihreät ja Piraattipuolue. Tämän vuoksi puolue edellä äänestäminen ahdistaa vähän. 

 

Ajattelen myös, että olisi ihan hullun tärkeää, että jokaisessa puolueessa olisi myös yleisestä puoluetyylistä erottuvia tyyppejä, niitä, joista puhutaan että ”se erilainen kokoomuslainen” (tarkoittaen vaikka tyypin olevan tyypillistä kokoomuslaista enemmän vasemmalla arvoiltaan tms)  jne, koska sitähän me kaikki ollaan, yksilöitä. Esimerkiksi turkistarhauksen lopettamiseksi olisi tärkeää, että turkistarhausta vastustavia olisi niissäkin puolueissa, jotka yleisesti kannattavat tarhausta. Ja että liharuokien verotuksen nostamista kannattavia muissakin puolueissa kuin vihreissä ja vasemmistoliitossa. Ja että pienyhdinvoimaloiden mahdollisuuksista puhuttaisiin myös vihreiden riveissä.

Puolueajattelu on ehkä juuri tästä syystä mulle niin hankalaa, kun tuntuu ettei ole yhtä puoluetta jonka takana voisi täysin seistä ja siksi tuntuu hankalalta äänestää pelkkä puolue edellä. Tämän vuoksi kiinnostaisi tietää, miten puolueet suhtautuvat puoluekuriin ja siihen, miten kansanedustaja voi äänestää puolueen yleistä kantaa vastaan, kun on eri mieltä jostain.

∗∗∗

Aion äänestää sellaista ehdokasta, jonka uskon voivan herättää keskustelua tärkeistä asioista sekä yleisesti että oman puolueensa sisällä.

Sellaista, joka ei väitä tietävänsä kaikkea, mutta joka tietää, miten ottaa selvää asioista ja joka osaa selvittää oikeat asiantuntijat asioihin, joissa oma osaaminen ei riitä. Onhan nimittäin aika hullua, että yksittäisten kansanedustajien pitäisi tietää vastaukset ihan kaikkeen ja olla kartalla ihan kaikesta. Se ei ole realistista ja siksi onkin tärkeää, että äänestämäni tyyppi luottaa tieteeseen ja tutkimukseen ja tietää, ketä kuunnella isojen, vaikeiden ja itselleen vieraiden kysymysten äärellä. Haluan ettei äänestämäni ehdokkaan ajatukset perustu mututuntumaan vaan faktoihin ja asiantuntijoiden arvioihin. Uhkien sijaan mahdollisuuksiin ja positiiviseen tulevaisuuskuvaan.

Sellaista nuorta ja nuorten asioita ajavaa tyyppiä, jonka uskon voivan muuttaa ajattelua ja rakenteita eduskunnasta käsin. Jolla on kyky keskustella sopivalla lempeydellä ja rakentavasti myös ihan eri tavalla ajattelevan kanssa. Aion äänestää tulevissa vaaleissa sellaista ehdokasta, joka ei hae politiikkaan omaa egoa pönkittääkseen tai poliittinen menestys mielessä, vaan sellaista, joka ihan oikeasti haluaa viedä asioita eteenpäin ja keskustella tulevaisuuden mahdollisuuksista innostus edellä.

Mulle on tärkeää äänestää tyyppiä, jolle ympäristökysymykset ovat tärkeitä ja joka uskaltaa ajatella ympäristökysymyksiä myös totuttua suuremmassa mittakaavassa, jotta voitaisiin tehdä pitkän tähtäimen ratkaisuja ja pysäyttää ilmastonmuutos. Että se, jota äänestän, ymmärtää, miten tärkeää koulutukseen satsaaminen on ja miten tärkeää on, että toisen asteen koulutus olisi kaikille maksuton.

∗∗∗

Ketä minä äänestän?

Musta on hauskaa, että tänä vuonna mun vaalialueelta pyrkii eduskuntaan kaksi mun ystävääni. Kumpikin heistä on tullut mulle vaalikoneessa top10:iin, toinen aivan kärkeen.

Kaarle Hurtig (RKP) on ollut mulla ekana sekä Ylen että Hesarin vaalikoneessa sopivimpana ehdokkaana. Tuntuu yhtä aikaa sekä hauskalta että loogiselta, sillä viime aikoina hänen kanssaan pitkiä keskusteluita käyneenä tiedän hyvin ajatusmaailmojemme kohtaavan, mutta en olisi arvannut, että vaalikonevastauksetkin menisivät näin yhteen, sillä ihan kaikesta vaalikoneessa kysytystä emme ole puhuneet keskenämme. Kaarle on toimittajataustainen yrittäjä jonka optimistista uteliaisuutta ja aitoa kiinnostusta ja paneutuimsta asioihin ihailen valtavasti.

Koska tiedän millaisia arvoja Kaarle kannattaa, mun on helppo vinkata hänestä tässä yhteydessä, vaikka ehdokkaiden listaaminen tavallaan tuntuukin vieraalta. Mutta miksi ei, jos kerran voin puhua samoista asioista ystävieni ja tuttavieni kanssa?

En ole aina ollut ihan varma kannastani vastikkeettoman perustulon suhteen, mutta Kaarlen kanssa keskustellessa tajusin ekaa kertaa millaisen määrän potentiaalia vastikkeeton perustulo voisi vapauttaa, kun energia ei kuluisi nykyiseen byrokratiaviidakkoon. Ja miten tarpeellinen perustuloajatus on tässä maailmassa, jossa moni nykyinen elinkeino on pakko lopettaa jollain aikavälillä ilmastosyistä. Esimerkiksi turkistarhaus, maito- ja lihateollisuus ja muut ympäristön kannalta kestämättömät talouden muodot.

RKP on mulle puolueena hankala, koska se kannattaa turkistarhausta – jota en itse todellakaan kannata. Kaarle vastustaa turkistarhausta puolueen yleisestä kannasta huolimatta ja on saanut puolueelta luvan äänestää puolueen yleistä kantaa vastaan. Kuten aiemmin kirjoitinkin, uskon, että on hyvä että turkistarhausta kannattavissa puolueissa on myös sitä vastustavia edustajia. Sen sijaan että keskitytään siihen onko turkistarhaus oikein (ei ole) vai ei, pitäisi keskittyä keksimään ratkaisuja siihen, miten voimme lopettaa tällaisen toimeentulon muodon ja turvata työtä niille, joilta se alan lopettamisen myötä loppuisi.

Uskon aidosti ja sydämestäni, että Kaarle olisi sellainen tyyppi, joka voisi tehdä politiikkaa eri tavalla kuin sitä on totuttu tekemään. Siksi tuntuu helpolta nostaa tähän ehdokas esille, vaikka tämä aiheena tuntuukin kovin tahmealta.

∗∗∗

Toinen ehdolla olevista ystäväni on Noora Shingler (Vihreät), joka hakee tänä vuonna myös ensimmäistä kertaa eduskuntaan – veikkaan että monille mun blogin lukijoista hän on jo tuttu Kemikaalicocktail-blogin Noorana. Myös Atte Harjanne (Vihreät), jota en tunne henkilökohtaisesti, vaikuttaa fiksulta vaihtoehdolta ja on kiinnostavaa, että hänen tieteeseen pohjautuvat ajatuksensa pienydinvoimaloista ratkaisuna ilmastonmuutokseen ovat ristiriidassa puolueen yleisen linjan kanssa. Freesiä, koska tämä on yksi syy siihen, miksi Vihreät eivät tunnu puolueena itsestäänselvältä vaihtoehdolta; toi ydinvoimala-asia nimittäin kiinnostaa, kun tuntuu että oon kasvanut pelkäämään ydinvoimaloita ja useamman eri asiantuntijan mielestä ne voisivat olla selkeimpiä ratkaisuja ilmastonmuutokseen. En tosin tiedä tästä aiheesta tarpeeksi kuin todetakseni että se ja siitä lisää kuuleminen kiinnostaa, eli ei siitä tässä yhteydessä enempää.

Tiedättekö te jo, ketä äänestätte? Mä meinasin käydä äänestämässä mahdollisimman pian, ehkä jo tänään, vaikka onhan virallisena vaalipäivänä äänestämisessä tietynlaista juhlavuutta.

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään 3.4. ja jatkuu 9.4. asti. Virallinen vaalipäivä on sunnuntaina 14.4.2019. 

 

Lähteet äänestysprosentteihin: Tilastokeskus, Vaalitutkimus

·