Fiksummat nilkkurit kotimaiselta brändiltä – Palmrothin uusi Vegtile-materiaali

/// muoti, vastuullinen muotiTags: , , , , ,

Pitkästä pitkästä aikaa päivän asu ja samalla vähän asiaa vastuullisemmista kengistä!

Kasvipohjaisista materiaaleista (esim. ananaspohjaisesta Pinatexista) on pitkään povattu vastuullisempia vaihtoehtoja nahalle ja tekonahalle, sillä näihin kahteen yleisimpään matskuun liittyy materiaaleina erilaisia ekologisia ja eettisiä kysymyksiä, mutta muita parempia vaihtoehtoja ei toistaiseksi ole ollut juurikaan markkinoilla. Kangaskengät ovat nekin tietysti yksi vaihtoehto, mutta niissäkin on puolensa, sekä kestävyyden että materiaalin vastuullisuuden puolesta sekä haasteita sääolomme huomioon ottaen.

Uusien materiaalien kehittäminen on takuulla pitkä prosessi, mutta ihanaa, että fiksumpia vaihtoehtoja tulee tarjolle vähitellen ja ihan parasta, että niiden kohdalla ei tarvitse tinkiä siitä, miten hyvältä materiaali näyttää tai siitä, miltä matsku tuntuu.

Ida365 Palmroth Vegtile-nilkkurit

neule – second hand, farkut – second hand (Levi’s), nilkkurit – Palmroth (pr-lahja), helmikorvikset – Aida Impact 

Sain Palmrothilta nämä nätit nilkkurit uudessa Vegtile-jokasäänmateriaalissa.

Uusi Vegtile-materiaali on on synteettinen; sen valmistuksessa käytetään kierrätettyä polyesteriä sekä maissiöljypohjaista biomassaa, eli se on vegaaninen vaihtoehto nahalle. Palmrothin mukaan sen hiilijalanjälki on normaalikenkää pienempi. Palmrothin pääsuunnittelija Anu Haalahti kertoo, että mm. Stella McCartney käyttää saman valmistajan vastaavaa vegaanista materiaalia, mutta tiettävästi Palmroth Vegtile on markkinoiden ainoa myös säätä kestävä ja vettähylkivä materiaali. Todella kiintoisaa!

Vegtile (vegan + reptile (matelija) = vegtile) on vettähylkivä ja erittäin kevyt ja sen pitäisi olla myös erittäin helppohoitoinen; kengät voi pyyhkäistä liinalla puhtaaksi käytön jälkeen. En ole vielä uskaltautunut näillä nyt taas lumen peittämille kaduille, mutta raportoin myöhemmin, miltä vaikuttavat käytössä ja miten hyvin kestävät käyttöä.

Ennakkoajatukseni synteettisten materiaalien kestävyydestä ja käyttömukavuudesta on mulle suurin syy, miksi valitsen yleensä aina nahan, jos pitää valita nahan, tekonahan tai kankaan välillä; laadukas nahka kestää käytössä hyvin ja suorastaan paranee käytössä. Siksi odotan jännityksellä, miten nämä nilkkurit kestävät käyttöä. Oma käsitykseni tekonahasta on nimittäin se – ehkä syyttä – että ne ovat jalassa kovat ja hengittämättömät. Kotona jalkaan vedettyinä nämä ainakin tuntuvat tosi kivoilta.

Palmroth-nilkkurit vegaaniset

Multa löytyy ennestään yhdet sirot korkonilkkurit, joita oon käyttänyt reilu pari vuotta, mutta koska ne ovat mokkanahkaa, ne eivät sovi ihan kaikille keleille. Nämä ovat täydellinen jokasään nilkkuripari niiden kaveriksi kevään ja syksyn sateisiinkin. Näiden korko on myös noita vanhoja nilkkureitani maltillisempi (5 cm), joten nämä pääsevät arkikäyttöön. Näyttävät musta ihan superkivalta esimerkiksi farkkujen kanssa!

Vastuulliset kengät tehty Euroopassa

Onko Palmroth teille tuttu brändi?

Mulle brändi on tuttu: äidillä on tai on ainakin ollut useampiakin Palmrothin kenkiä ja laukkuja ja tanssin vanhojen tanssit Palmrothin nilkkureissa, koska silloin brändi oli niitä harvoja, joilla oli kokovalikoimassaan myös kolmevitosta.

Palmrothin kengät suunnitellaan edelleen Tampereella, jossa brändin tarina on alkanut jo vuonna 1928. Vuodesta 2012 perustajan pojan poika Mikko Palmroth on jatkanut jalkinebrändin eteenpäin luotsaamista. Historiasta voi lukea lisää täältä.

Palmroth valmistaa kenkänsä vastuullisesti Portugalissa. Palmrothilla on oma henkilö valvomassa paikallista tuotantoa ja he vierailevat itsekin säännöllisesti tehtaalla. Materiaalit hankitaan Euroopasta vastuullisilta tuottajilta.

Lisäksi Palmroth kertoo, että mallistossa on jo nyt muutamia kenkiä, joiden pohjat on valmistettu osittain kierrätetystä materiaalista ja tässä uudessa Vegtile-materiaalissa on kierrätyspolyesteria. Tavoitteena on kasvattaa kierrätysmateriaalien osuutta. Lue lisää vastuullisuudesta täältä.

Euroopassa valmistetut kengät koko 35

Tykkään erityisen paljon siitä, että näiden nilkkureiden korko on päällystetty samalla materiaalilla josta kenkä on valmistettu! Ja siitä, ettei näissä nilkkureissa ole logoa näkyvillä. Vaikka ymmärrän, että moni valmistaja haluaa logonsa selkeästi näkyville, en henkilökohtaisesti halua vaatteisiini logoja – näkyvillä oleva logo saattaa olla selkeä este ostopäätöksen syntymiselle muuten kivan tuotteen kohdalla ja näin harmillisen usein on juuri vastuullisempien brändien kohdalla.

Palmrothin mallistosta löytyy myös Vegtile-matskusta valmistetut loaferit ja perinteisemmät nilkkurit.

Ida Hanhiniemi vastuulliset kengät

Tässä asussa ainoa uusi asia on nilkkurit, muutoin kaikki vaatteet ovat useamman vuoden vanhoja perusvaatteita. Silti tässä asussa tuntui tänään tosi eriltä, jotenkin ihanan skarpilta ja keväiseltä verrattuna mun normaaleihin asuihin viime ajoilta. Saattaa tietysti johtua siitä, että teen yleensä kotoa käsin töitä joogahousut jalassa huppari tai iso neule päällä hiukset sotkunutturalla…

Palmrothin mallistossa on myös muutamia muita kenkämalleja, jotka voisin kuvitella itselleni. Ramona-nilkkurit (tekonahkaa) vaikuttavat siltä, että niillä on helppo kävellä korosta huolimatta, mokkanahkaisissa Chunky-nilkkureissa on ihanan paksu pohja ja nämä ylipolven saappaat mokkanahkaisina olisi kiva joskus sovittaa, näyttävät klassikoilta. Ja vitsit, saisipa Aurora-ballerinoja yksivärisenä! Kiinnostaisi, konjakin värisinä ja mustina, nahkaisina tai mokkanahkaisina.

Onko teillä vinkata muista vastuullisemmista kenkäbrändeistä?

Tennarit ostaisin VEJA:lta, sandaalit Birkenstockilta (apua, nythän brändi myytiin LVMH:lle, saa nähdä vaikuttaako se valmistusmaahan – nyt sandaalit valmistuvat Saksassa) ja elegantimpia sandaaleja, ballerinoja ja korkokenkiä katsoisin myös Flatteredin valikoimasta, joka valmistuttaa kenkänsä Espanjassa.

·

30-vuotias

/// lifestyle, muotiTags: , ,
Andiata Traci-bleiseri

Jakku oli lainassa The Ateljélta synttäri-iltana (lainauskokeilu saatu). 

Lempeä ja onnellinen olo, 30 on ikänä viikon kokemuksella aivan ok! Ei kriiseilytä (koska kriiseilin kolmenkympin edestä 27-vuotiaana) eikä tunnu isolta, vaikka pitääkin opetella kirjoittamaan uudella numerolla alkava ikä. Tajusin hetki sitten jotain lomaketta täyttäessäni, että ahaaa, siirryn joissain lomakkeissa uuteen 30-35v. -boksiin. Mielenkiintoista.

Siitä on nyt 11 vuotta kun muutin pois kotoa, heti lukiosta valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen oon asunut reilut 5 vuotta Helsingissä, sitä ennen Tampereella. Helsinki on tuntunut jo pitkään kodilta ja on hassua, että tuntuu kuin olisin asunut täällä pidempään kuin Tampereella, vaikken siis todellakaan ole, ihan murto-osan Tampereella asutusta ajasta vasta. Jos laskin oikein, olen ehtinyt asua kotikotoa muuttamisen jälkeen 7 eri kodissa, neljässä eri osoitteessa Tampereella ja kolmessa eri osoitteessa Helsingissä.

On hurjaa miten nopeasti aika kuluu; enää reilu puoli vuotta ja olen asunut tässä asunnossa kaksi vuotta ja sitten voin jo alkaa miettiä tämän kodin myymistä, jos siltä sitten tuntuu. Voi olla, että katselemme yhdessä yhteistä, vähän isompaa kotia heti kun mahdollista, eli ensi syksynä, vaikkei tästä ole vielä mikään kiirus minnekään ja tämä on sijainniltaan loistavalla paikalla. Ajatus jossain vähän kauempana keskustasta asumisesta tuntuu nyt ekaa kertaa ikinä ihan mielenkiintoiselta ja harkitsemisen arvoiselta. Ei ehkä ihan vielä, mutta joskus ehkä?

The Atelje -vuokraus

Lempparikorvikset Aida Impact

Kaivoin juuri käyttöön mulle 6. luokalla ostetut toppahousut – sopivat edelleen, en kestä. Ihan yllättävän hyvin olen 12-vuotiaana valinnut, ovat tyylillisesti kestäneet aikaa jollain tasolla, vaikken samanlaisia enää valitsisikaan. Jotain hyötyä siitäkin, että mulle ostettiin niin pitkään ”vähän kasvunvaraa” vaatteisiin vaikken sitten koskaan kasvanutkaan kaikkia niitä varoja täyttämään. Mulla on samasta syystä ollut mm. kaksi numeroa liian isoja kenkiä ja sitä rataa.

Olen tänä vuonna ekaa kertaa ikinä, siis ekaa kertaa koko elämäni aikana, kasvattanut kainalokarvat. Vähän niin kuin testimielessä, että miltäs tämä tuntuu ja miksi olen sheivannut nämä siitä asti, kun alkoivat ala-asteen lopussa kasvaa. Tuntuu hurjalta ja upealta tarkastella omaa kroppaa luonnontilassa ja tajuta, että viihtyykin ihan hyvin.

On myös ihan parasta, miten paljon tänä vuonna somessa on näkynyt meikittömiä ja filtterittömiä kasvoja, karvaisia sääriä, finnejä, arpia ja vatsamakkaroita ja etenkin niin, ettei niitä ole erikseen alleviivattu. Alleviivaamisellekin on toki paikkansa näiden ”normalisoinnissa” ja siksi kai minäkin nyt tästä kirjoitan, mutta toivon, että jossain vaiheessa näitä normaaleja asioita ulkonäössä ei tarvitse enää tuoda esille rohkeana tekona, vaan ne vaan voisivat olla. Surullista, että jotain normaalia täytyy normalisoida, mutta se on ihan supertärkeää, kun ajatus normaalista on niin uskomattoman kapea.

Oon viimeiset pari vuotta opetellut omia rajojani ja kieltäytymistä. Opettelen edelleen, mutta oon oppinut paremmaksi, vaikka kieltäytyminen edelleenkin kirpaisee lähestulkoon aina. Outoa, kai se on jotain miellyttämisen halua, että ei haluais koskaan joutua sanomaan ei, vaikka pakkohan sitä välillä on – se on kaikkien etu, että osaa vetää rajoja. Ja kun opettelee kieltäytymään, jää aikaa niille asioille, joihin ihan oikeasti haluaa käyttää aikansa. Kun sen pitää kirkkaana mielessä, on kieltäytyminen jokseenkin helpompaa.

Oon myös oppinut paljon itsestäni ja siitä, millaisessa seurassa olen sellainen tyyppi, joka haluaisin aina olla – iloinen, kupliva, lempeä, helposti innostuva ja optimistinen.

ida365 ikä

Housut ovat Uhana Designin ihanat samettihousut ja helminauha ranteessa äidin punoma

Tämän päivän parhaat asiat: kävelylenkki ystävän kanssa ja myöhäinen synttärilounas toisen kanssa. On ollut tosi kiva työviikko. Illalla on saunavuoro ja mulla on jemmassa kasvonaamio, jonka laitan sitten saunomisen jälkeen. Ihanaa.

Nyt tehdään perjantaiburgerit. Nämä Linda McCartneysin vegaaniset pihvit on superhyvät ja sen verran lihaisat, että mun piti pitää näistä pieni tauko ennen kuin taas kelpuutin ne ostoslistalle, kun niiden lihaisuus alkoi tuntua liian aidolta ja siten vähän pahalta, vaikka ovat siis loistava tuote, eivätkä lihaisuudestaan huolimatta lihaa nähneetkään. Suosittelen!

·

Kiitos 2020, tervetuloa 2021

/// lifestyleTags: ,

Jos jotain, niin viime vuosi pisti asioita mittasuhteisiin. 2020 kohteli meitä ihan älyttömän epätasa-arvoisesti ja epäreilusti ja tiedostan, että kuulun niiden joukkoon, joita koronavuosi on kohdellut lopulta hyvin lempeästi. Viime vuosi tuntui henkilökohtaisesti helpottavalta, kun kaikki ylimääräinen karsiutui pois ja sen ansiosta syntynyt tila auttoi hahmottamaan asioiden tärkeysjärjestystä paremmin.

Ei ollut sellainen vuosi kuin olin etukäteen ajatellut tai toivonut. Vuosi oli paikoitellen raskas ja täynnä epävarmuutta koronaan ja koronaan liittymättömien syiden vuoksi. Kaiken epävarmuuden ja läheisten puolesta koetun huolen läpi on ollut helppo ymmärtää, että asiat ovat monella mittarilla kaikesta huolimatta todella hyvin.

Vuodesta 2020 jää mieleen tietysti korona, BLM ja jenkkien presidentinvaalit. Meidän nykyinen hallitus ja nämä poikkeusajat. Tämä nykyinen koti ja sohva, jolla nytkin istun. Hyvin tutuiksi tulleet lähikorttelit, joiden ympäri olen kävellyt lukemattomia kertoja taukoja pitäessäni. Ääniviestit, turvavälikävelyt Töölönlahdella ja ihana, verrattain huoleton kesä erikoisen kevään ja rajoitetumman syksyn välissä.

ida365 suomenlinna

Ja rakkaus. Tämä epävarmuuksia täynnä oleva vuosi on ollut mulle myös todella kutkuttava ja onnellinen. Tapasin alkuvuodesta ihmisen, jonka kanssa ollaan oltu älyttömän onnekkaita, kun saatiin viettää kevään poikkeusaika vastarakastuneina toisiimme tutustuen ja kotiin kahdestaan linnoittautuen. Tuntuu ihanalta, että olen tavannut ihmisen, jonka kanssa jakaa arki ja suunnitella tulevaa. Miten monella eri tavalla tämäkin vuosi olisi voinut sujua.

Samanaikaisesti mielessä myllersi, kun olin kriiseillyt jo pidempään sitä, mitä haluan tehdä työkseni ja millaista arkea elää.

Vaikkei päätös lähteä kivasta päivätyöstä ja ennen kaikkea ihanasta työyhteisöstä ollut helppo, se oli oikea päätös. Pohdin irtisanoutumistani kauan ja kun vihdoin olin varma päätöksestäni ja irtisanouduin, helpotti olo välittömästi. Tuntui kliseisesti siltä, että harteilta putosi valtava taakka – ja samalla tietysti mietin, että onhan tämä nyt ihan älytön aika irtisanoutua vakityöstä tällaisessa maailmantilanteessa. Luulen, että jo pitkään muhineet ajatukset kypsyivät lopulta juurikin tämän koronavuoden vuoksi; millaista ”normaalia” haluan elää, sitten kun voimme palata takaisin normaalimpaan elämään?

ida365 suomenlinna

Lähitulevaisuudessa toivon voivani työllistää itseni yrittäjänä mutta myös hieman himmata työtahtia aiempaan nähden; olen aika monta vuotta tehnyt kahta työtä niin, että kun työpäivä päivätöiden osalta on loppunut, olen aloittanut perään blogiin liittyvät työt. Vaikka olen viimeiset kaksi vuotta tehnyt päivätöissä nelipäiväistä viikkoa, ei yksi päivä viikossa ole mitenkään riittänyt blogiin liittyviin töihin. Se on ollut täysin itsevalittua ja harvoin blogiduunit ovat edes tuntuneet työltä, mutta kivatkin asiat alkavat puuduttaa, jos niitä on liikaa.

Nyt haluan priorisoida elämääni enemmän vapaa-aikaa ja toisaalta myös tyhjää tilaa – ja sen sijaan, että tekisin jatkuvasti töitä, tahdon viettää aikaa kumppanini kanssa. Päätös himmata työtahtia aiemmasta on ollut selvä jo ennen hänen tapaamistaan, mutta viime vuoden aikana ajatus vahvistui entisestään.

ida365 vuosi 2020

Selailin puhelimen kuvakansiota ja päiväkirjojani viime vuodelta, jotta muistaisin mitä kaikkea vuonna 2020 oli mielessä. Tässä muutamia yksittäisiä kivoja juttuja viime vuodelta.

 

 NICE THINGS 2020: 

Asia, josta en ole joustanut: Rehellisyys. Multa kesti melkoinen tovi ymmärtää, että sitä voi halutessaan olla aivan täysin rehellinen esimerkiksi ihmissuhteissa ja parisuhteessa. Jos joku asia mietityttää, voi kysyä tai kertoa itse, mitä asiaa miettii sen sijaan, että spekuloisi loputtomasti itsekseen ja vetäisi omien arvailujensa perusteella johtopäätöksiä. Voi lopettaa turhan ylianalysoinnin ja arvailun, ihan kaiken suhteen. Huh miten vapauttavaa. Ja miten yksinkertaista!

Rehellisyys vaatii opettelua ja sitä, että on valmis kohtaamaan asioita, jotka ei aina tunnu mukavalta kohdata. Joskushan on ihanempaa elää siinä välitilassa,  että asioista ei puhuta suoraan vaikka arvataan, miten ne ovat, ettei ihan vielä sattuisi tai ettei tarvitsisi tehdä päätöksiä. Mutta mitä sellaisesta hyötyy pidemmässä juoksussa? Rehellisyys kiinnostaa.

Elokuva, joka jäi mieleen: Portrait of a lady on fire.

Kirja, joka jäi mieleen: Maggie Nelson – Argonautit. Liv Strömquist – Kielletty hedelmä. Tara Westover – Opintiellä. Rachel Cusk – Outline. Eeva Kolu – Korkeintaan vähän väsynyt. Näistä lisää täällä.

Blogin eniten luetut postaukset vuodelta 2020: 1) Helsingin parhaat ravintolat 2) Hyvät rutiinit ja kivoja pikku juttuja, jotta päivät eivät toistaisi itseään 3) Parhaat luonnonkosmetiikkatuotteet – herkän sekaihon luonnolliset ihonhoitotuotteet 4) Vastuulliset alusvaatteet & sukat 5) Vanha Ikea-sohva, uudet Bemz-päälliset

Asia, jota opettelen: Oikeat sanavalinnat, liittolaisena toimiminen ja vanhojen haitallisten toimintatapojen purkaminen niitä ymmärtäessään – olen esimerkiksi tajunnut, että olen vuosia käyttänyt sanaparia ”hullun ihana” tai ”hullu vuosi” ajattelematta sanavalintojani sen enempää.

Viimeisin keikka ennen koronaa: Lxandra Tavastialla tammikuussa, monestakin syystä spesiaali.

Uusi tapa: ajoissa nukkumaan. JEP! Ida2019 ei uskoisi. Vaikka musta on ihanaa valvoa myöhään hääräillen ties mitä, tiedän, että säännöllinen unirytmi ja ajoissa nukkumaan meneminen on yksi hyvinvointini kannalta tärkeimmistä muutoksista.

Ja lukeminen. Oon lukenut tänä vuonna enemmän kuin aikoihin ja se tuntuu ihanalta.

ida365 vuosi 2020

kuvat: rakas ja taitava ystäväni Linda Lehtovirta 

Kiva arkijuttu: saunavuoro! Vitsit olen ehtinyt unohtaa näinä saunattomina vuosina, miten hyvää saunominen tekee mielelle ja kropalle. On ihanaa pakata koriin shampoot ja hoitsikat (ja testailla sellaisia tehohoitoja, joita ei arkisuihkujen yhteydessä jaksa), valita saunan jälkeen joku saunajuoma (alkoholiton olut ja humalavesi ovat olleet suosittuja) ja kietaista päälle kylpytakki ennen saunaan hipsimistä.

Uusi taito: autolla ajaminen – opettelin tuon jännityksen taakse hukkuneen taidon tänä vuonna uudelleen.

Lempiruoka: kesäkurpitsapasta. Ne kerrat, kun tänä vuonna kutsuimme ystäviä illalliselle luoksemme, olemme kokanneet kesäkurpitsapastaa. Sillä on vaikea mennä pieleen ja resepti on helppo tehdä sekä gluteenittomana että vegaanisena.

Oivallus: tämän vuoden hyvin vähäinen alkoholin nauttiminen on sopinut mulle hyvin. Nukun paremmin, enkä ole ahdistunut turhien krapuloiden takia. Yhdetkään illanistujaiset tai juhlat eivät ole olleet tylsemmät alkoholittoman oluen takia – ja jos niin olisi, olisin varmaan väärissä bileissä sitten.

Uusia rajoja: poistin syksyllä puhelimesta Facebook- ja Messenger-sovellukset, vaikka pelkäsin, että saatan missata jotain asioita, kun en voi kurkata Facebook-päivityksiä ja vastata viesteihin kuin koneelta. Olen varmasti missannut jotain, mutta olen saanut tilalle rauhaa ja arvostan sitä enemmän.

Työni takia en voisi kuvitellakaan poistavani esimerkiksi Instagramia puhelimesta, joten vedän muiden sovellusten käytön minimiin. Mun kaikki notifikaatiot ovat viestejä ja puheluita lukuunottamatta pois päältä ja pyrin siihen, että katsoisin instanotifikaatiotkin yhdellä kertaa enkä olisi koko ajan kurkkimassa niitä.

Joululomalla pidin somelomaa ja tajusin sen päätteeksi olevani tosi onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääni – ehkä siksi, etten jatkuvasti verrannut omaa elämääni muiden elämää? En esim. voinut harmistua siitä, että joku muu järkkää kemuja vaikkei se itsestä tässä ajassa tunnu sopivalta ja niin edelleen. Suosittelen.

Musta on ihana pysähtyä muistelemaan edellistä vuotta vuoden vaihtuessa ja vaikka tänä vuonna vuoden vaihtuminen ei tuntunut kovinkaan konkreettiselta, alkaa tämä vuosi ihan uusissa merkeissä ainakin työn puolesta. Jännää!

Kiitos ja heippa 2020,
tervetuloa 2021.
·