Mitä sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi?

/// lifestyle, muotiTags: ,

Marimekko kysyi multa lähestyvän naistenpäivän kunniaksi, että mitä haluaisin sanoa 20-vuotiaalle itselleni. Kirjoitin lyhyen pohdinnan yhteistyön tiimoilta instaan, mutta teki vielä mieli avata ajatuksia pidemmin tänne blogin puolelle.

kirje 20-vuotiaalle minulle

Vaatteet kuvauslainassa Marimekko-instagram-yhteistyöstä varten 

Mä olin 20-vuotias 9 vuotta sitten, vuonna 2011. Olin silloin pitänyt yhden välivuoden lukion jälkeen – onneksi pidin, se teki tosi hyvää ja opetti paljon – ja olin aloittamassa opinnot korkeakoulussa, josta en ollut ihan varma.

Mulla ei ollut opintoja aloittaessa harmainta aavistustakaan siitä, mikä musta tulis isona ja tuntui, ettei opinto-ohjaajat olleet lukiossa osanneet auttaa kovinkaan paljoa tulevaisuuden suunnitelmien suhteen ellei haaveena ollut ollut joku selkeähkö urapolku lääkäriksi tai toimittajaksi. En oikein usko, että kukaan olisi osannutkaan vinkata töistä, joihin olen päätynyt. Mitenhän hankalaa nykypäivän opinto-ohjaajilla on, kun moni toiselta asteelta valmistuva tulee päätymään elämänsä aikana hommiin, joita ei ole vielä ehkä keksittykään. Miten sellaiseen voi varautua ja valmistautua? Opetetaanko kouluissa tarpeeksi uteliaisuutta ja kokeilemista ja sitä, että on myös ok, ettei vielä tiedä mitä haluaa? Vai pitääkö nykyisin tietää yhä aikaisemmin, miksi haluaa isona, että osaa tehdä oikeat valinnat? Huh, miten stressaava ajatus!

Vaikka olen varsinkin nuorempana ollut melkoinen murehtija vähän kaiken suhteen, taisin osata suhtautua siihen, etten vielä tiennyt mikä musta tulee isona, suhteellisen hyvin. Tosin kaksikymppisenä olin aivan varma, että lähempänä kolmeakymppiä todellakin tietäisin. Hahaa, niinpä niin.

Sanoisin 20-vuotiaalle Idalle, että älä murehdi niin paljoa, ei sun tarvitse vielä tietää minne oot matkalla. Riittää, että oot utelias, tutkit ja kokeilet. Jos joku juttu ei toimi, niin se ei oo vakavaa, suuntaa ehtii ja saa kyllä muuttaa. Mun äidilläni on useampi eri tutkinto ja hän on tehnyt useammalla eri alalla töitä ja se jos mikä on aina inspiroinut mua.

Sen sanoisin 20-vuotiaalle Idalle myös, että uskalla pyydä apua. Sun apua tullaan kaipaamaan myös ja muut auttaa yleensä ihan tosi mielellään, jos vain avaa suunsa ja pyytää. Kiitä. Puhu muista hyvää selän takana ja suosittele hyviä tyyppejä eteenpäin.

Mee sinnekin minne et heti uskaltaisi ja heittäydy hassuihin tilanteisiin. Kokeile edes kerran, ennen kuin päätät, ettei joku juttu ole sua varten. Äläkä luovuta heti; uuden oppiminen vie aikaa ja on välillä tosi raivostuttavaa. Huomasin tämän viime kesän tenniskurssilla ja tajusin samalla myös sen, että itseään ei vie kovin mielellään tuollaisiin tilainteisiin, joissa ei osaa yhtään mitään. Ehkä pitäisi? Se avuttomuuden tunne ja ärsytys siitä, ettei vielä osaa, tekee varmaan aika hyvää lopulta.

ida365 marimekko

kuvat: Linda Lehtovirta

Ja yhden jutun haluaisin vielä sanoa; älä suostu, jos joku vaatii jotain sellaista mikä ei tunnu yhtään oikealta. Äläkä ota sitä henkilökohtaisestik, kun joku kokee uhkana sen, että sä tiedät ainakin mitä et halua tehdä. 

·

Tammikuun kivoja

/// lifestyle, muotiTags: , , ,

En muista, että tammikuu olis koskaan ollut näin lämmin ja sateinen. Yleensä aina mun syntympäivän aikoihin on lunta ja pakkasta, mutta ei tänä vuonna.

Oon yllättävän pirteä ja energinen pimeydestä huolimatta, on ollut helppoa olla sosiaalinen, nähdä ihmisiä ja puuhailla kaikenlaista töiden jälkeen. Tammikuussa on tapahtunut vaikka mitä kivaa, joten tässä muutamat vinkit puuhasteluun ja vähän muuhunkin: 

ida365

Portrait of a Lady on Fire (Nuoren naisen muotokuva -elokuva). Pitkästä aikaa sellainen elokuva, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa. Uskomattoman kauniita sävyjä ja tunnelma, joka piti otteessaan alusta loppuun. Mun kaverini kuvaili musiikin roolia elokuvassa upeasti; sitä oli niin harkitusti, että tuntui, kuin musiikki olisi ollut yksi roolihahmoista.

Unfold -näyttely (22.3. asti) & Vivian Maierin Omakuva ja sen varjo -näyttely (24.5. asti) Valokuvataiteen Museossa. Unfold-näyttely esittelee joukon valokuvataiteilijoita Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelmasta ja mukana on mm. mun ystävän Lindan ja hänen ystävänsä Emilian yhteisiä töitä. Käykää katsomassa molemmat näyttelyt samalla visiitillä. En oo vielä katsonut Yle Areenasta Vivian Maier -dokkaria, mutta olen kuullut siitä kehuja!

– Pubitreffit ystävien kanssa. Tampereella tuli treffattua ystäviä pubeissa ja kuppiloissa, mutta Helsingissä en ole harrastanut moista juurikaan. Nyt ollaan otettu haltuun meidän ystäväporukan lähipubeja. Ihan parasta vähän laajentaa omaa käsitystään lähikuppiloista; Kolmannen linjan Toveri on kiva ja Kalevan Krouvi taas autenttinen; sellainen pubi jossa hengaa ihan kaikenlaista porukkaa, luultavasti aamusta iltaan. Hyvää vaihtelua kaikille ihanille ja tyylikkäillä kahviloille ja rafloille, hehee.

marimekko hialmina

Samuji Archives kiinnostaa! Kun seuraavan kerran kaipaan juhliin tai edustustilaisuuteen jotain spessumpaa, aion käydä kurkkaamassa voisinko löytää jotain kiinnostavaa Samuji Archivesin valikoimasta.

Helene Schjerfbeckin Maailmalta löysin itseni -näyttely Ateneumissa. Näyttelyn vika päivä on tämän viikon sunnuntaina, joten kantsii kiirehtiä, että näkee näyttelyn!

– Lukuvinkki ayurvedasta kiinnostuneille: Pohjoista Ayurvedaa -kirja. Ihanan selkeä, kattava ja konkreettinen. Kirjassa jaetaan ayurvedisia viisauksia pohjoinen sijaintimme huomioon ottaen. Musta ayurveda on kiinnostavaa ja oon poiminut heidän filosofiastaan itselleni mm. ajatuksen siitä, että riittää, että tekee n. 80% hyviä valintoja arjessa ja joustaa loput 20%. Ja olen löytänyt vaikka mitä ihania ayurvedisia reseptejä arkikäyttöönikin (mm- erilaiset lämpimät ja mausteiset iltamaidot kurkumalatten rinnalle), kirjassa on mm. ihan tajuttoman herkullisen ruusulatten resepti.

– Tulppaanit. Luoja miten kauniita ne ovatkaan, olin unohtanut! Parhaimmillaan vähän ylipitkiksi kasvaneina ja vallattomina maljakosta nuokkuen. Paju toi mulle ihanat oranssit tulppaanit synttärilahjana ja hitto ne on kauniit rönsyillessään pitkin pöytää

Pura neule ida365

Levikset – second hand, neule – Pura, kengät – Vagabond, pipo Pupulandia for a+more,
takki – Samsøe & Samsøe, laukku – Marimekko

Tannerin pizzat! Okokokok olen pizzojen suhteen aika avarakatseinen, mutta nyt just Tannerin pizzat kiinnostaa eniten. Puu-Vallila, Lehtikaali ja Kalasatama on mun suosikit. Mmmh!

Helsingin villasukkatehtaan villasukat. Kävin tehtaalla visiitillä pari viikkoa sitten ja en kestä, etten oo kovin kauaa tiennyt, että meillä täällä tällainen ihana tehdas, joka tekee yksinkertaisen kauniita villasukkia mulesing free -merinovillasta.

Eeva Kolun Rutiini nimeltä säläperjantai -teksti sai mut nyökyttelemään että juuuu, ryhtyminen on usein se isoin haaste. Mun päivätyöt on jatkuvaa asioihin tarttumista ja ryhtymistä ja ehkä juuri siksi omat arkiset tylsät velvollisuudet houkuttaa aika ajoin niin kovin vähän. Oon kuitenkin huomannut saman kuin Eeva; kun asiat listaa ja määrittää ajan jolloin ne hoitaa, ne ei koko ajan häiritse kaikkeen muuhun keskittymistä. Kiire helpottaa, kun tietää, että tietyn sälän hoitamiselle on yksi päivä viikossa (vaikka koetan myös hoitaa kaikki sellaiset asiat, joiden hoitamiseen menee alle 2min, samantien kun ne tulevat mieleen tai kohdalle – oli sitten kyse mailiin vastaamisesta tai ajanvarauksesta).

Ihanaa viikonloppua & tammikuun vikoja päiviä! Käsittämätöntä, että kohta vaihtuu jo helmikuuksi.

·

Lempivaatteeni & vuosi sitten aloitettu pikamuodin välttelyhaaste

/// muotiTags: , , ,

Mä tein viime vuoden lopussa itsekseni päätöksen, että ostaisin tänä vuonna mahdollisimman vähän uusia vaatteita ja että ostaisin mahdollisimman vähän mitään mistään ketjuliikkeestä. Päätin, että voisin tehdä hankintoja kirpparilta ja jos tarvitsisin jotain nopealla aikataululla, pitäisi mun ensin kahlata kaikki vastuulliset vaihtoehdot läpi ja vasta vaihtoehdot selvitettyäni voisin edes harkita jonkin asian ostamista ketjuvaateliikkeestä.

Tein tämän päätöksen ja haasteen itselleni, jotta voisin tarkkailla omaa toimintaani ja havaita, että milloin vain haluan jotain uutta todellisen tarpeen sijaan. Itseä on nimittäin harvinaisen helppo huiputtaa! Olen aika hyvä miettimään ostoksiani kaikissa muissa kategorioissa, mutta vaatteet ja omaan tyyliin liittyvät asiat ovat olleet kompastuskiviä.

En ajatellut päätöstäni ostolakkona, koska tiedän kokemuksesta, että jos asetan itselleni ehdottomia rajoja, niin muutos alkaa tuntua vaikealta ja vastenmieliseltä. Oli paljon helpompi suhtautua tähän haasteena; voisinko löytää kaiken kaipaamani käytettynä tai vastuullisilta brändeiltä? Olisi kivaa, jos jokaisella ostoksella voisi tukea jotain hyvää sen sijaan, että tulee tukeneeksi riistoa, epäoikeudenmukaisuutta tai jotain vielä kuumottavampaa vain siksi, että saisi itselleen jotain kivaa päällepantavaa.

En ole vuosiin harrastanut shoppailua – luoja, miten paljon joskus teininä pyörinkään kaupungilla maleksimassa ja miten normaalia oli, että spotattiin ystävän kanssa uutuudet vaatekaupoista heti kun ne saapuivat myyntiin. Hengailtiin tuolloin vaatekaupoissa niin paljon, että osattiin niiden valikoimat ulkoa. Se oli myös aikaa jolloin joku saattoi pokalla kertoa harrastuksekseen shoppailun ja muistan että mulla ja mun ystävälläkin oli irc-galleriassa omasta mielestämme ah-niin-nerokas sovituskoppi-kanava paikkakunnat & alueet -otsikon alla. Joskus kymmenen vuotta sitten yksi tuttava asui kaksiossa, jonka toisesta huoneesta hän oli tehnyt vaatehuoneen, koska omisti niin paljon vaatteita. Huh!

Kun on kasvanut Sex and the Cityn Carrien walk-in-closetista haaveillen, voi olla tosi vaikea muuttaa omaa suhtautumistaan kauniiden vaatteiden omistamistarpeeseen. Sama pätee luksuslaukkuihin ja kaikkeen muuhunkin sellaiseen statement-meininkiin, jota olemme oppineet pitämään jonkinlaisena merkkinä siitä, että nyt on onnistuttu elämässä. Saavutettu joku taso ja menestytty.

Vaikken siis todellakaan ole aina ollut järkevä kuluttaja, olen onneksi pitkään ollut suhteellisen nirso vaatteiden laadun ja matskujen suhteen. Se tekee uuden ostamisesta sopivan hankalaa. Siitä ja mun kirppismieltymyksistä huolimatta moni mun nykyisistä lempivaatteista on ketjuvaateliikkeistä (esim. näiden kuvien housut Monkista), oli ne ostettu uutena tai kirpparilta. Ja jos totta puhutaan, niin vasta ihan viimeisen parin vuoden aikana markkinoille on alkanut tulla sellaisiakin vastuullisia brändejä, jotka kiinnostavat mua ihan aidosti ja joihin mulla on varaa. Vastuullisten vaatebrändien vähäisen valikoiman (tai niiden huonon saatavuuden) takia mua jännitti tämä haaste. Onneksi upeita ja kiinnostavia vastuullisia brändejä alkaa löytyä.

Veikkaan että vastuullisuus on tositosi harvalle ykköskriteeri yhtään mitään ostaessa; kun mietin vaatteita, mietin ensiksi estetiikkaa, istuvuutta, matskuja (kestävät, luonnolliset, helposti huollettavissa olevat) ja sitten vasta vastuullisuutta. Hinta tietysti kiinnostaa myös ja mitä helpommin vaate on sovitettavissa ja testattavissa ennen ostopäätöstä, sen parempi. Sama pätee ruuassa ja kosmetiikassa; ei vastuullisuus ole niissäkään mun ensisijainen valintaperuste ostaa jotain, mutta ruuan ja kosmetiikan suhteen toimivia vaihtoehtoja on niin paljon, että vastuullisuutta ei enää joudu miettimään erikseen.  Vastuullinen, toimiva, kaunis ja kiinnostava kuuluvat usein samaan pakettiin, kun mietin mun luonnonkosmetiikkavalintoja mutta vaatteiden suhteen tuollaisia komboja ei ole ollut liikaa tarjolla. Jotta olisi valmis maksamaan totuttua enemmän jostain siksi että se on vastuullista, sen pitää myös näyttää ja tuntua hyvältä. Brändin pitää puhutella ja kiinnostaa. Ei riitä, että on pelkästään vastuullinen.

Vaatteet tuntuvat myös siksi niin paljon haastavammalta, koska ne ovat osa omaa identiteettiä ihan eri tavalla kuin jokin kylppärinkaapissa piilossa oleva puteli tai hiutaleet, joista teen aamuisin puuroni. Ja toisaalta vastuullisuuskaan ei ole suoraan tae kestävyydestä. Kumpi sitten onkaan tärkeämpää; kestävyys vai työolot? Ympäristö vai ihmiset? Jep, ollaan isojen asioiden äärellä. Tästä samasta aiheesta Kalenterikarju-Mikko haastatteli mua aiemmin Vastuullisuus-podcast-jaksossa ja huomattiin, että mekin lähestytään vastuullisuutta eri näkökulmista ja siten meidän tärkeysjärjestykset olivat keskenään erilaiset.

Miten tämä vuosi ja vastuullisempi vaatekaappi -haasteeni sitten sujui?

Olen tehnyt tämän vuoden aikana joitakin hankintoja, suurimman osan second handina, mutta ostanut paljon vähemmän asioita kuin aiemmin.  Huomasin, että helpoin tapa vältellä pikamuotia ja turhia mielitekoja on yksinkertaisesti olla menemättä pikamuoti myyviin liikkeisiin – kaduilla, ostoskeskuksissa ja netissä. Varmaan tulen vielä joskus löytämään jotain kivaa ja kestävää jostain ketjuvaateliikkeestä joten en halua jeesustella (esim. mun villakangastakit on ketjuvaateliikkeistä ja palvelleet mua oikein hyvin), mutta jos en olisi päättänyt olla menemättä liikkeisiin tietoisesti, olisin varmasti kehittänyt itselleni paljon enemmän mielitekoja, jotka olisin perustellut itselleni mm. sillä että minkäs minä nyt tälle halulleni mahdan kun olen tällainen esteetikko heh heh. Niinpä niin. Tärkeintä on ollut muuttaa omia rutiineja ja kyseenalaistaa omaa toimintaa.

Musta on fiksuinta ostaa tarpeeseen ja sellaisia juttuja, joiden uskoo kestävän ja joista todella tykkää, sellaisia, jotka oikeasti pääsevät käyttöön. Kuluttaa vähemmän ja miettiä tarviiko todella yhtään mitään. Mun olis mahdoton ostaa joku ei-niin-kiva-vaate vain sillä perusteella, että se on vastuullisin vaihtoehto. Vastuullisuuden tulee olla houkuttelevaa ja haluttavaa. 

Olen myös lopettanut ketjuliikkeiden uutiskirjeiden tilaukset ja sellaisten Instagram-tilien seuraamisen, joiden perusteella huomaan kehittäväni itselleni ihmeellisiä tarpeita. Jos tarvitsen jotain uutta enkä meinaa löytää kirpparilta, tsekkaan Zadaan (jossa voi nykyisin tallentaa hakuja esim. suosikkibrändien mukaan), Nudgen, Weecosin, Ivalon, Kaarna Livingin, Samujin, TRE:n ja Weekendbeen (myy nykyisin Girlfriend Collectiven treenivaatteita!) valikoiman. Olen tehnyt yksittäisiä hyviä löytöjä kotiin myös Cillasista ja Nougatista ja musta on ihanaa, että Stockaltakin löytyy useampia vastuullisia brändejä. Relovet ovat parantaneet uskoani siihen, että kiinnostavia vaatteita voi löytää myös second handina ja Radhican valikoimaa kurkkailen säännöllisesti myöskin.

Lisää vinkkejä vastuullisista brändeistä kannattaa kurkata täältä ja täältä sekä mun eettinen muoti -hashtagin alta.

Olen myös huomannut vaatteiden kulumisen ihan eri tavalla, kun ei osta uutta. Olen parsinut mun lempparineuleita (onneksi niin moni mun vaatteista on mustia, niin niiden korjailu on useimmiten suhteellisen huomaamatonta) ja huollattanut kenkiä suutarilla. Olen pesettänyt kainaloista likaantuneita paitoja pesulassa ja miettinyt, että välillä on pakko hankkia jotain uutta kun vanha vaate ei enää istu kuten ennen tai kun johonkin vaatteeseen tulee tahra, joka ei lähde millään pois. Sellainen kuuluu elämään ja on ihan eri asia hankkia asioita tarpeeseen kuin huvin vuoksi.

Ja totta kai joskus on tosi ihanaa ostaa jotain ihan vain siksi, että siitä tulee hyvä mieli, mutta kun asioita on pohtinut eri vastuullisuuskulmista, ei itselle enää tule kiva olo mistään, mitä en tarvitse tai ole miettinyt pitkään, varsinkaan, jos se ei ole millään tapaa fiksumpi vaihtoehto.

kuvat: Viena K

Olen myös oppinut tyylistäni paljon ja tiedän nyt paljon vuoden takaista paremmin, millaisissa vaatteissa oikeasti viihdyn tällä hetkellä. Tässäkin asussa on paljon vanhaa; ainakin neljä vuotta vanhat housut, vanha neule takin alla, ehkä kuusi tai seitsemän vuotta vanha villahuivi ja samanikäiset nahkahanskat. Laukku on saatu tänä kesänä ja villakangastakki on tämän syksyn kirpparilöytö. Housut ja huivi ovat ketjuvaateliikkeiden valikoimasta, mutta ajattomia klassikoita kumpikin ja materiaaliensa vuoksi kestäneet hyvin käyttöä.

Ostoslistan tekeminen ja sen mukana pitäminen auttaa. Siten teen kirppareillakin paljon helpommin löytöjä, kun tiedän jo valmiiksi mitä etsin ja toisaalta myös vältän virheet, joihin varsinkin nuorempana sorruin kirpparilla; ostin jotain vain siksi, että se oli edullinen ja mun kokoa. Teen myös jonkin verran löytöjä netistä, vaikka musta onkin helpoin tehdä ostopäätös livenä matskun ja ulkonäön perusteella.

Olen palannut tämän Mian kirjoittaman nerokkaan postauksen äärelle monta kertaa tämän vuoden aikana. Kun saan itseni kiinni ”no mitä väliä tällä mun yksittäisellä valinnalla nyt muka on” -ajattelusta, mietin tuon postauksen vinkkejä numero 3 ja 5.

Tulen ihan takuulla tekemään edelleenkin virheostoksia enkä väitä olevani valaistunut tyylini tai kuluttamisen suhteen, mutta olen saanut paljon uutta pohdittavaa vuosi sitten tekemäni päätökseni ansiosta. Se lähti näistä kengistä – aloin miettiä, että haluanko esitellä blogissa uusia nilkkureitani koska ne olivat ketjuvaateliikkeestä vaikkakin arvelin, että ne myös tulisivat kestämään käytössä hyvin (ovat kestäneet toistaiseksi loistavasti!).

Vaikka tuon kanavissani esille pääasiassa vain fiksumpia vaihtoehtoja, haluan olla rehellinen valinnoistani ja pohdinnoistani ja alleviivata sitä, etten todellakaan ole täydellinen kuluttaja. En aina tiedä kaikesta kaikkea tai osaa ottaa jokaista näkökulmaa huomioon. Mun arvoni voivat olla samat kuin jonkun toisen, mutta niiden tärkeysjärjestys voi silti olla ihan eri kuin jollain muulla, joka on näennäisesti samaa mieltä asioista.

Koetan muistaa, ettei kukaan meistä ei ole täydellinen kuluttaja. Välillä mietin, että onko mitään järkeä kertoa mistään paremmista vaihtoehdoista blogissa tai instassa, kun kaiken materian mainostaminen mietityttää ja uusien vaihtoehtojen esille tuominen saattaa sekin herättää jossain tarpeettomia mielitekoja. Olenko mä vastuussa siitä? Onko kuitenkin fiksumpaa, että voin levittää tietoa niistä fiksummista vaihtoehdoista ja toivoa, että niihin tartutaan vain kun on tarve, ei huvikseen? Toivon, että mun blogi ja insta ovat sellaisia, joista voi etsiä tietoa tai inspiraatiota sitten kun tarvii jotain uutta vaatekaappiin, meikkipussiin tai miettii, minkä brändin luomuteet ovat herkullisimpia.

Musta on tärkeää tuoda fiksumpia vaihtoehtoja esille, mutta samalla tämä kaikki täällä näkyvä on heijastusta mun elämästä ja valinnoista, ei koko totuus. Osa siitä matkasta ja prosessista, joka on käynnissä kohti fiksumpia valintoja ja kestävämpää arkea. Valinta kerrallaan parempia juttuja.

·