21. joulukuuta

/// muotiTags: , ,

Ei hitto, en voi uskoa että nyt on joulu! Kokonaiset kuusi päivää (ja yhden etätyöpäivän jälkeen vielä perään viisi päivää) työmaili pysyy suljettuna ja jos tänään ja viikonloppuna kirjoittelen valmiiksi vuoden viimeisiä blogitekstejä, voin pitää läppärin kiinni muutaman päivän. Luksusta.

Blogijutut eivät tunnu samalla tapaa työltä kuin päivätyö, mutta pieni tauko koneella istumisesta ja puhelin kädessä elämisestä tekee hyvää. Antaa tilaa jollekin muulle – mulla on parikin äänikirjaa kesken ja pakkasin mukaan myös paksun romaanin, jonka aloittamista olen odottanut alkusyksystä saakka. Ja aion ihan vaan laiskotellakin! Olla tekemättä mitään suunnitelmia ennen kuin siltä tuntuu ja nukkua kuten teininä; niin pitkään, että jonkun on herätettävä.

ida365 rauhaniemen kylpylä

Tajusin kuluneella viikolla todella konkreettisesti, ettei joulufiilis todellakaan synny itsestään, vaan se pitää oikeasti luoda. Ehkä kaikki joulupuuhailu on monelle juuri siksi niin tärkeää; joulufiilis ehkä hiipii siten pikkuhiljaa?

En ole mikään maailman suurin joulufiilistelijä, mutta olen fiiliksissäni lomasta, vanhempieni luokse matkustamisesta, aatonaaton omista jouluperinteistä (paras ystävä, sali, avanto ja omat jouluherkut!), illallisesta sukulaisteni kanssa ja siitä, ettei tarvitse suorittaa tai selviytyä mistään minuuttiaikataulussa.

ida365 rauhaniemi avanto

takki – Minimum (INCH” Store 2015), farkut – Levi’s (2018), maiharit – 2nd hand Dr. Martens (2018),
huivi – Weekday (2015), pipo – A+more x Pupulandia (2018) 

ida hanhiniemi

Näissä maisemissa me käydään aatonaattona pulahtamassa avantoon – ilmeisesti Tampereella on jo ihan kunnon talvi? Jos ei avantoa, niin ainakin jääkylmä järvi ja tupaten täysi sauna.

Veikkaan että käydään aatonaattona läpi kulunutta vuotta ja summataan kohokohtia ja aallonpohjia sekä vähän fiilistellään jo tulevaa vuotta. Ehkä voisin summata vuotta bloginkin puolella myöhemmin – mun mielestä on kiva käydä läpi menneen vuoden tapahtumia ja sitä, vastasivatko ne odotuksia ja mitä haluaa muuttaa seuraavana vuonna ja mitä ottaa edellisestä mukaansa. Mitä on oppinut ja mistä tullut onnelliseksi.

Tekee myös mieli lukea kaikki vuosihoroskoopit tulevalle vuodelle ja tehdä instassa best nine ja selata puhelin kuvarulla vuoden alusta vuoden loppuun, jotta muistaisi, mitä kaikkea on kokenut ja tuntenut.

rauhaniemi tampere

Rauhaniemen kansankylpylä

kuvat: Magicpoks

Just nyt mulla on tosi huojentunut ja helpottunut fiilis – ja se näkyy tietty siten, että tuntuu, että oon tulossa kipeäksi, joten pakkasin kaikki mun lisäravinteet ja rohdot mukaani joululomalle. :D Perus, stressi helpottaa ja kroppa ja mieli alkavat vihdoin hellittää suorittamismoodista.

Ihan superrentouttavaa ja huoletonta joulun aikaa ♥ Kiitos että ootte lukeneet, kommentoineet ja jakaneet mun juttuja ja kiitos että olette kertoneet fiksuja ajatuksianne ja herätelleet keskustelua. Palataan varmasti vielä ennen vuotta 2019 asiaan, mutta jos voitte, niin viettäkää tekin päivä tai pari ilman konetta tai puhelimen jatkuvaa tarkastelua. Oon satavarma, että se tekee todella hyvää.

·

Pohdintoja asukuvien tarpeellisuudesta

/// muotiTags: ,

Oletteko spottailleet instasta asukuvia, joissa on avattu kuvassa olevien vaatteiden ikä osallistuen kestotyylihaasteeseen? Se on aika nerokas juttu!

Olen vähän kipuillut sen suhteen, että onko mitään järkeä postata asukuvia blogiin, kun mun asukuvissa toistuu usein samat vaatteet, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Talven asukuvissa näkyy kolme tai neljä eri takkia, pari vuotta sitten vain kaksi, että kiinnostaako moinen ketään, vuodesta toiseen. Ja toisaalta sitten se, että joku muu ei nää asiaa yhtään samalla tavalla kuin minä, joka nään vaatteeni päivittäin – jollekin muullehan saattaa vaikuttaa siltä, että kuvissa on aina jotain uutta, vaikkei oikeasti olisikaan.

Tuo kestotyylihaaste on @tankkisll:n lanseeraama kamppis. Tankki on Suomen luonnonsuojeluliiton hanke ja kuka vaan voi ottaa osaa kestotyylihaasteeseen avaamalla omien vaatteidensa ikää. Ehkä voisin tuoda haasteen blogin puolelle pysyvästi? Olen huomannut että Jenni on alkanut listata asukuvissaan vaatteidensa ikää. Mitäs sanotte, olisiko tuo inspiroivaa? Ehkä mulle ainakin tulee sellainen fiilis, että vau, onpa tuo vaate säilynyt hyvin tai kestänyt hyvin aikaa, kun näkisi, milloin se on hankittu.

Se, että merkkaisin kuviin jatkossa vaatteen ostovuoden, voisi ehkä innostaa miettimään omaa vaatekaappia ja sen aarteita.

Olen joskus miettinyt, että voisihan sitä lopettaa asukuvien postaamisen ihan tyystin, kun blogini pääpaino ei ole vuosiin ollut vaatteissa, mutta toisaalta, en ehkä itse lukisi blogia, jossa ei ikinä näkyisi kuvia kirjoittajasta ja asukuvat ovat tietyllä tapaa helppo tapa tuoda kasvot kirjoittajalle, kun selfieiden postailu blogiin ei ehkä olisi se juttu kuiteskaan. Tai asukuvat ja asukuvat – harvoinhan mulla on postauksia joissa koko postauksen pointti olisi vain se asu, mutta kuitenkin.

Nämä kengät ovat uudet – ne olivat hiton kalliit ollakseen ketjuliikkeestä ja ottaen huomioon, että pohjat piti heti teetättää suutarilla. Mietin pitkään, voisinko löytää vastaavanlaiset jostain muualta, mutta tulin siihen tulokseen, että olet etsinyt tämäntyylisiä siistejä korollisia nilkkureita vuosia, eikä sopivia ja sopivan kokoisia ole aiemmin löytynyt, joten ehkä se, että ostos kirpaisee, on just hyvä merkki. Eipä tule ostettua mitään ihan kivoja vahingossakaan. Vaikka olisi kiva suosia aina vain eettisiä ja ekologisia merkkejä, en voi kyllä tinkiä omista makumieltymyksistäni, sillä tunnen oman makuni sen verran hyvin, että tiedän, etten todellakaan käyttäisi mitään vain siksi että se on eettisesti valmistettu. Pitää myös näyttää omalta ja tuntua hyvältä.

Kengät ovat oikeasti paljon haastavampi juttu kuin vaatteet, joita löytää hyvin sekä fiksummilta brändeiltä että kierrätettynä. Mulla kenkämetsästystä vaikeuttaa jonkin verran myös kengänkoko – esim. Terhi Pölkki, jonka upeita kenkiä usein fiilistelen, ei valmista mun kokoani. Jalkaan sujautettavissa kengissä tai maihareissa se ei aina ole ongelma, mutta nilkkureissa ja avokkaissa, joiden pitää istua ja pysyä jalassa napakasti, se on.

Toivon, että ne kestävät käyttöä ja pysyvät hyvinä – ainakin malli on klassinen ja ajaton.

takki – Minimum (INCH” Store, 2015), neule – & Other Stories (2016), farkut – Levi’s (2018),
nilkkurit – & Other Stories (2018), laukku – A.P.C. (2017), korvikset (ainakin 30 vuotta vanhat, mun käytössä viimeisen vuoden, sitä ennen äidillä)

kuvat: Magicpoks 

·

Tänä talvena en palele

/// muotiTags: , ,

* Takki saatu Joutsenelta

Oon aina ollut melkoinen vilukissa ja mun ääreisverenkierto on ilmeisesti heikko, koska mun varpaat ja sormenpäät on tosi usein jäässä. Helsingin talvet ovat alkuun tuntuneet melkoisen hulluilta Tampereen huomattavasti leudompiin verrattuna, sillä merituuli ja viileä ilma ovat yhdessä jotain ihan käsittämätöntä! Vaikkei pakkasta olisi välttämättä ollenkaan, tekee merituuli usein kelistä hyytävän. Nytkin, kun mittari näyttää paria lämpöastetta, sataa ja tuuli on viileä, menee kylmyys ihan eri tavalla luihin ja ytimiin kuin tuulettomana päivänä.

Olen kyllä pikkuhiljaa oppinut varustautumaan talviin oikein, koska siitä talvipukeutumisessa on kyse: oikeanlaisesta asennoitumisesta ja oikeanlaisista vaatteista. Tänä talvena en palele, koskan sain valita kotimaisen Joutsenen valikoimasta itselleni untuvatakin.

Joutsen Ilma-untuvatakki

Lähipiirini ei ole juuri puhunut Joutsenesta, mutta sen sijaan vanhemmillani ja heidän ikäisillä sukulaisillani tuntuu olevan selkeä kuva brändistä: laadukkaita kotimaisen perheyrityksen takkeja ja täkkejä – Joutsen siis valmistaa untuvatakkien lisäksi myös peittoja ja tyynyjä. Perheyritys on yli 80 vuotta vanha ja on näyttäytynyt viime aikoina kivan freesinä. Valikoimaan on otettu tyylikkäitä unisex-takkeja, joiden tikkaukset ja leikkaukset miellyttävät mun silmääni.

Joutsen Ilma-untuvatakki

Ilma-untuvatakkiJoutsen (saatu näkyvyyttä vastaan), college – Arela,
farkut – Levi’s, maiharit – second hand (Dr. Martens)

Joutsen Ilma-untuvatakki

Tämä mullakin kuvissa päällä oleva Ilma-takki on ihanan ajaton. Tykkään myös lyhyemmästä Aarni-takista. Ilma-takki on koostaan huolimatta superkevyt päällä ja nimensä mukaisesti ilmavan tuntuinen. Ja arvaatteko mikä tässä on ihan parasta?! No tuo huppu! Se on ihan ehdoton sitten kun mittari näyttää -10 ja varsinkin kun lämpö tippuu kahteenkymmeneen ja alle.

Joutsen käyttää  takeissaan vain eettistä untuvaa ja avaa asiaa sivuillaan näin: ”Emme koskaan ole käyttäneet eläviltä linnuilta nypittyä untuvaa. Joutsen on eurooppalaisen höyhenjärjestö EDFAn jäsen, joka kieltää kaikkia jäseniään käyttämästä elävältä nypittyä untuvaa.” Untuva on siis lihateollisuuden ylijäämää EU-alueelta, pieni osa myös Suomesta. Joutsenelta kerrottiin, että tiloilla käydään säännöllisesti tarkistamassa, että ne toimivat kuten lupaavat ja useisiin tuottajiiin on jo syntynyt kymmenien vuosien suhde. Jokainen untuvaerä voidaan tarkastaa eränumeron perusteella.

Joutsenen untuvatakit valmistetaan Virossa ja Kiinassa tehtailla, joiden työolot ja työnlaatu käydään tarkistamassa ja untuvapeitot ja -tyynyt valmistetaan Suomessa Joutsenen  omalla Riihimäen tehtaalla.

Olen miettinyt paljon sitä, mikä olisi fiksuin ja lämpimin takkivaihtoehto Suomen talviin, enkä keksi eettisesti valmistettua untuvatakkia fiksumpaa. Ekologisesti parasta olisi, jos tällaisen löytäisi kirpparilta, mutta jos ostaa uutta, tämä taitaa olla eettisin untuvatakkivaihtoehto.

Mä en pärjää villakangastakilla Suomessa kovimmilla pakkasilla. Oikeastaan pärjään villakangastakilla talvella lähinnä niin, että olen pukenut alle ohuen untuvatakin, kuten täällä vinkkaan. En halua pukea turkista päälleni vaikka olemassa on myös eettisiä road kill -turkiksia ja voi olla, että second hand -turkis saattaisi olla uutta, maatumatonta keinokuitutoppatakkia ekologisempi vaihtoehto. Villakangastakilla ei pärjää kovimmilla pakkasilla ja maalaisjärjellä ajateltuna maatumattomat keinokuituiset toppatakit ovat epäekologisempia vaihtoehtoja kuin untuvatakki, jonka untuva kestää huollettuna todella kauan. Pohdiskelen kyllä sitä, että onhan untuvatakin ostaminen toki välillisesti lihateollisuuden tukemista, mutta niin kauan kuin on lihateollisuutta, on myös ylijäämä untuvaa ja sen vuoksi ylijäämä untuvasta valmistettu takki tuntuu fiksulta, jos eläinperäisten raaka-aineiden (villa, silkki, untuva) käyttö on itselle ok.

En enää nykyisen tietämykseni valossa ostaisi uutena untuvatakkia, jonka untuvan alkuperästä en tiedä mitään, sillä en voisi tietää, onko untuvat saatu takkiin ylijäämänä vai eläviltä linnuilta väkivaltaisesti nypittynä. Tällaisia asioita en osannut ajatella vielä muutama vuosi sitten.

Joutsenen untuvatakkia on helppo huoltaa, sillä untuvatakin voi pestä vaikka kotona, sillä sen kuivaamiseen ei tarvita kuivausrumpua. Laadukkaasti valmistetut takit kestävät pesua kotioloissakin – tämän vuoksi laadukkaaseen takkiin satsaamisessa on järkeä. Takkia voi myös korjauttaa Joutsenen omassa korjauspalvelussa Riihimäellä. Korjausta tai pesua vailla olevan takin voi viedä Joutsenen myymälään josta he toimittavat sen fiksattavaksi eteenpäin.

Äiti juuri kertoi, että on joskus tehnyt loppuun asti käytetystä untuvatakistaan peiton, sillä kun takkikangas joskus kuluu niin huonoksi, ettei sitä enää voi korjata, voi takin sisällä olevan untuvan kuitenkin hyödyntää uudelleen. Lopultahan untuva on myös maatuvaa.

Lupasin vinkata teille, että Joutsenen takkisuunnittelijat Mari Mattila-Kämäräinen ja Mari Talka (suunnitelleet myös Ilman) ovat ensi viikon keskiviikkona 31.10.2018 paikalla Helsingin Mikonkadun liikkeessä klo 15-19. Ilma-takki on silloin tarjouksessa, joten kannattaa seurata Joutsenen instaa, jossa lähempänä kerrotaan aleprosentti ja lisätietoja suunnittelijapäivästä.

·