Noniin, Italia-suosituksia osa 2! Tällä kertaa seikkailaan Napolista Giunganoon, Salernon alueelle sekä Amalfin rannikon läpi Sorrenton kautta Vesuviuksen ohi takaisin Salernoon ja vinkkaan tarkemmin yhdestä ihanimmasta majoituksesta ikinä.
Tiedän ainakin kolme seuruetta, jotka ovat suuntaamassa vielä tänä kesänä tai syksyn aikana kohti Amalfia, Sorrenton aluetta ja Salernoa, joten ajattelin että hitto, pakko kirjoittaa ylös kivoimmat vinkit muiden matkaajien iloksi.
Oltiin Italian reissulla ensin yksi päivä ja yö Napolissa (Napoli-vinkit löydät täältä) ja suunnattiin seuraavana aamuna vuokra-autolla kohti Giunganoa ja Domus Laetaa, josta olimme varanneet seuraavan yön majoituksen.
Auton vuokraaminen Italiassa
Vuokra-auto löydettiin kätevästi Rental Cars -nettisivun kautta. Käytiin ensin Budgetin omassa liikkeessä kysymässä autoa ja sanoivat sieltä ettei ole ja että tulkaa seuraavana aamuna takaisin, mutta koska olin just katsonut netistä että autoja on, laitettiin sitten varaus saitin kautta ja käytiin vielä uudelleen liikkeessä varmistamassa, että onhan meillä nyt voimassa oleva varaus seuraavalle aamulle. Kassan takana oleva tyyppi oli aika nöyränä että no juu on näköjään sittenkin. Eli jos väittävät liikkeessä ettei autoja oo, niin kantsii kurkata netistä. Kun käytiin kysymässä toisesta autovuokraamosta hintoja, oli hintatarjous reilusti yli 200€ samalle ajalle, joten nettivaraus oli tässä ehdottomasti järkevin vaihtoehto.
Söpön Fiat Mini 500:n autovuokra ja vakuutus maksoivat neljältä päivältä n. 112 €. Ilman vakuutusta vuokra olisi ollut vaivaiset 48 € neljältä päivältä, mutta en mä olis uskaltanut olla ottamatta vakuutusta. Saatiin auto käyttöömme Napolin keskustasta (Piazza Garibaldin metroaseman ja päärautatieaseman vierestä) ja palautettiin auto kätevästi Napolin lentokentälle lähtöpäivänä. Pikkuinen auto oli muuten varsin näppärä kapeilla kaduilla!
Matkalla Napolista Giunganoon oli muutamia tietulleja. Muistaakseni ne maksoivat 2,20-2,40 € / suunta ja maksu hoitui helpoimmin käteisellä.
Domus Laeta, Giunganon kylä (Salernon alue):
Domus Laeta, Giungano
Kun saavuttiin Domus Laetaan tokana lomapäivänä, kysyttiin samantien pienen kierroksen jälkeen, että olisiko heillä tilaa meille myös loppulomaksi. Paikan päälle päästyämme oli nimittäin helppo todeta, ettei samanlaista paikkaa löytyisi lähiseudulta mitenkään samaan hintaan. Onneksi tilaa oli!
Kolme yötä Domus Laetassa maksoi kahdelta 270 €. Majoitukseen kuului aamupalat hotellin ihanalla katetulla terassilla, josta oli näkymät vehreään laaksoon.
Perheomisteinen Domus Laeta on 1600-luvun upea linna. Huoneita oli muistaakseni kymmenen, joten älytöntä tunkua ei oikein voi olla. Jokainen huone on erilainen ja piha on suuri ja viehättävä uima-altaineen ja sitruuna-, appelsiini- ja sitruuna-appelsiinipuineen.
Aamupala Domus Laetassa. Oman puun hedelmiä, leipää, juustoa, mehua, luonnonjugurttia ja erilaisia muroja ja myslejä. Hyvää kahvia.
Trentinara
Giunganon kylä, jossa Domus Laeta sijaitsee, on pieni mutta kaunis. Kävelyetäisyydellä on ihana perheomisteinen ravintola La Torretta ja lähellä oli myös pieni baari, josta pystyi ostamaan snackseja hotellille. Jos olet liikkeellä autolla, pääset helposti lähikyliin ja lähivuorille. En tiedä onko alueella kauppaa, mutta tuosta lähiravintolasta näytti voivan ostaa juomia ja jotain pientä syötävääkin mukaan. Suhteellisen lähellä olisi ilmeisesti ollut myös pizzeria.
Lähivuoren huipulla sijaitsevasta Trentinaran kylästä löytyy pari ihanaa ravintolaa. Konstailematonta Antiche Muraa pyörittää mies äitinsä kanssa. Siellä käydessämme meille ei tuotu ollenkaan menuja, vaan meiltä tiedusteltiin haluaisimmeko kalaa, lihaa vai kasvisruokaa ja ehdotettiin annoksia päivän tuoreiden raaka-aineiden perusteella. Söin täällä mm. kesäkurpitsankukkia, ihanaa bruschettaa (sitä kantsii tilata aina kaikkialla, vaikkei olisi listallakaan, tomaatit ovat Italiassa niin omaa luokkaansa) ja grillattuja kasviksia. Naapuripöydässä syötiin herkullisen näköistä simpukkapastaa ja jälkkäriksi tilattu tiramisu oli yksi kaikkien aikojen parhaista.
Trentinaran kylässä kannattaa myös käppäillä näköalapaikalle ja ihastella loputonta vuoristomaisemaa ja sen alle avautuvia laaksoja.
La Torretta. Lämmin suositus bruschetoille ja caprese-salaatille ja talon valkkarille. Ravintolan omistajan pikkupojasta tuli samantien mun kaveri, vaikkei meillä ollut yhteistä kieltä. Ihana paikka ja sympaattinen meininki.
Giunganon kylä ja ruusubongailu
Salernon alueelta löytyy myös Paestum, eli Poseidonia. Paestumin rauniot ovat osa Cilenton ja Vallo di Dianon kansallispuistoa, joka on Unescon maailmanperintökohde. Alueelle oli muistaakseni reilun kympin sisäänpääsymaksu.
Amalfin rannikko
Ajettiin Amalfin rannikko läpi yhden päivän aikana niin, että pysähdyttiin aina, kun siltä tuntui. Pysähdyttiin, kun vastaan tuli kiinnostava keramiikkamyymälä tai kun maisema oli niin lumoava, että oli pakko pysähtyä fiilistelemään.
Ristorante Torre Normanna sijaitsee upealla paikalla Maiorissa Amalfin rannikolla ja näytti kaueampaa ihasteltuna ihan tajuttoman upealta. Tämä oli varmasti reissumme kallein ravintola (ruuat ja kahvit kahdelta about 100 €), mutta sanoisin että kokonaisuudessaan hintansa väärti. Ruoka oli hyvää, palvelu mutkattoman lämmintä ja näköalat omaa luokkaansa.
Oli vähän sellainen mistäs leffasta tämä kohtaus oikein on -fiilis tuolla ollessa. Jos käyt täällä, käy myös kattoterassilla ihailemassa maisemia.
Saatiin myös italialaistaustaiselta tutulta vinkki lähellä olevasta Capo d’Orso -nimisestä ravintolasta.
Positano
Joku keramiikkakauppa, jossa pysähdyimme visiitille muistaakseni jossain Maiori-Minori-akselilla. En kestä miten upeita käsintehtyjä ruukkuja ja kaakeileita tuolta olisi voinut hankkia. Oli ihana nähdä, miten upeat pöytämaalaukset syntyivät.
Conca dei Marini
Amalfilla ajellessa silmä turtui nopeasti siihen älyttömän kauniiseen rantaviivaan ja kallioihin, joten huomaan, että mulla ei todellakaan ole kuvia kameralla kaikista ihanista paikoista, mieleessä vain. Mulla on Instagramissa tallennettunna highlightseihin Italia-fiilistely, joiden kautta pääsee ehkä vielä elävämmin näihin maisemiin ja fiiliksiin.
Tämä Italian reissu oli ensimmäinen sellainen, että olin reissussa autolla ja voi luoja miten paljon enemmmä lyhyessä ajassa ehti nähdä, kun pystyi liikkumaan omien aikataulujen mukaan. Pari harmaata päivääkään ei haitannut mitään.
Kun oli reissussa autolla, pääsi ajelemaan pikkuteitä ja kurkkimaan hauskan näköisille alueille ja pihakirppiksille. Löydettiin upeita puutarhoja ja kiipeilypaikka, joihin ei takuulla oltaisi eksytty ilman autoa. Jos lähtee Domus Laetaan lepolomalle tai vaikka kirjoittamaan, uskon, että siellä pärjää ilman autoakin.
Koska olimme reissussa off seasonilla, emme joutuneet jonottelemaan autoletkoissa ja matka taittui iisisti. Yhdellä näköalapaikalla juttelimme paikallisen taksikuskin kanssa, joka osoitti meille juuri ajamaamme tienpätkää ja sanoi, että kesällä sen ajamiseen menee tunti, kun nyt matka taittui alle kymmenessä minuutissa. En siis osaa sanoa, kuinka kauan Amalfin läpi seikkailuun kannattaa lomasesongilla varata aikaa.
Huh, ihan parhaimmasta päästä tämä reissu.
kommenttia