* Kaupallinen yhteistyö Mehiläinen & Asennemedia

Stressi ja jaksaminen, siinä vasta kevyet aiheet. Kun alkuvuodesta suunnittelimme yhdessä Mehiläisen kanssa vuosiyhteistyön teemoja, oli stressi aihe, johon halusin ehdottomasti tarttua.

Työuupumus, burnout ja stressin erilaiset oireet ovat aiheita, joista bongaan jatkuvasti uutisia ja artikkeleita ja aihe, josta suurin osa lähipiiristäni puhuu usein. Miksi meidän sukupolvemme stressaa niin paljon? Miten se vaikuttaa meihin ja miten stressiä voisi pyrkiä ehkäisemään? 

Kävin tapaamassa Mehiläisen työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri Anne Lehtosta (vitsit miten hurmaava nainen!), jonka kanssa puhuimme jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Parhaiten mieleeni jäi se, miten meidän kaikkien kannattaisi opetella kuuntelemaan omaa kehoamme tarkemmin. 

Stressi on tiettyyn pisteeseen asti hyvä asia; se saa ainakin omalla kohdallani aikaan tehokkuutta ja selviydyn paremmin oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Mutta jos stressiä jatkuu pitkään, alkaa se vaikuttaa negatiivisesti ja näkyä olossa. Pitkään jatkunut stressi altistaa myös vakaville sairauksille. Kun stressi saa kunnon otteen, kaikki pienetkin asiat alkavat ahdistaa ja esimerkiksi päätöksenteko vaikeutuu. Olen myös huomannut, että stressi tarttuu helposti, joten haluan opetella huomaamaan nopeammin milloin alan olla stressistä tiukkana jottei se vaikuttaisi myös läheisiini. 

Miten stressi oikein oireilee?

Iho-oireet, uupuminen, migreeni, päänsärky, toistuvat flunssat, ahdistuneisuus, levottomuus, ärtyneen suolen oireyhtymä ja muut vatsavaivat, uniongelmat, muistihäiriöt ja erilaiset ihottumat – u name it. Kuulostaa kamalalta ja kamalan tutulta. 

Kun mulla on kaikista pahin stressi, se alkaa heijastua yöuniini. Saatan nukahtaa ihan normaalisti, mutta herään säpsähtäen aamuyöstä kesken unien ja mielessä alkaa pyöriä keskeneräiset projektit ja hoitamattomat asiat. Sen jälkeen voi olla vaikea nukahtaa uudestaan. Kun stressaan, huomaan myös purevani hampaita yhteen unissani. Pitäisi varmaan varata aika hammaslääkärille ja tarkistuttaa, että pitäisikö mun hankkia yöksi sellaiset kiskot, jotka estävät hampaiden narskuttelun. Narskuttelun takia saatan herätä pää kipeänä, kun olen koko yön purrut hampaitani yhteen. Päivälläkin huomaan joskus jännittäväni hampaita yhteen stressatessani, mutta siihen on onneksi helppo reagoida. 

Vuosi sitten sain myös pitkästä aikaa migreenikohtauksen ja uskon, että se liittyi silloiseen todella kuormittavaan vaiheeseen elämässäni – kroppa koetti kertoa, että nyt riittää. Juuri tästä puhuimme myös Annen kanssa; hänen mielestään olisi tärkeää, että oppisimme kuuntelemaan kehoamme paremmin, sillä vatsavaivat ja päänsärky ovat aina merkkejä jostakin. Jos oireita ei tunnista tai noteeraa, on niihin vaikea reagoida.

Mun kohdallani stressi liittyy lähestulkoon aina ajankäyttöön liittyviin asioihin sekä ihmissuhdehuoliin. Nämä ovat Annen mukaan yleisiä stressin aiheuttajia muillakin nuorilla naisilla, mutta myös raha ja ulkonäköasiat aiheuttavat monille huolia ja stressiä. En voi myöskään olla ajattelematta, että olisiko onnellisempi, jos ei somen kautta aina saisi selville millaisista jutuista ”jää paitsi” jos ei ole päässyt joihinkin kivoihin kemuihin tai jos näkee muiden viilettävän onnellisena jossain, kun itse pitää hoitaa jotain tylsempiä asioita?

Miten oireisiin voi reagoida, eli miten stressistä pääsee eroon?

Stressiä ei todellakaan voi aina välttää, mutta jos sen tiedostaa, sille voi alkaa tehdä jotain. Kun stressi jatkuu liian pitkään, esimerkiksi yli kaksi viikkoa yhteen menoon, alkaa sen vaikutukset helposti olla negatiivisia ja niillä voi olla pitkään jatkuneena ikäviä seurauksia. Kaksi viikkoa on aika hyvä ja konkreettinen mittari ja todella herättelevä aikaraja – tajusin nimittäin juuri, että nyt alkaa helpottaa n. 1,5kk kestänyt hullunmylly. Meillä on ollut töissä harvinaisen kiireinen kevät, mulla on ollut ihania mutta aika työläitä blogikamppiksia ja siihen päälle vielä muutto, uuden kämpän remppa-asioista sopiminen ja muut henkilökohtaisen elämän koukerot, jotka ovat verottaneet jaksamista. On siis ollut pikkuisen liikaa meneillään yhtä aikaa – ja pikkuisen liian pitkään. 

Miten ihmeessä sitten varmistaisin, etten ensi keväänä ole taas samassa tilanteessa? Kieltäytymällä ylimääräisistä menoista, sanomalla ei projekteihin, joita en yksinkertaisesti ehdi toteuttaa ilman että jokin muu tärkeä asia (esimerkiksi oma hyvinvointi) kärsii. Välillä on tosi vaikea sanoa ei, jos jutut on kivoja, mutta koetan opetella ymmärtämään, että ihan kaikkea kivaakaan ei vaan yksinkertaisesti ehdi.

Priorisoimalla. Varaamalla kalenteriin omaa aikaa – sellaista, kun mun ei tarvitse tehdä yhtään mitään mutta jolloin voin halutessani tehdä mitä huvittaa – tai ihan vaan levätä. Pitämällä kiinni siitä, että en skippaa tärkeitä harrastuksiani. Syömällä lounaan joka ikinen päivä, vaikka se joskus kiireessä tuntuisi hankalalta. Pitämällä taukoja, vaikka tauko tuntuu kiireessä oudolta ajatukselta. Onneksi tiedän, että taukojen ansiosta ajatukset rullaavat paljon paremmin. Tauolla tarkoitan pientä happihyppelyä, venyttelyä, horisonttiin katselua, kahvihetkeä tai vastaavaa – puhelimen selaaminen tai tietokoneella vietetty hetki ei oikein mene tauosta, kun niitä käyttää muutenkin jatkuvasti työpäivän aikana. Tunnistamalla asiat joihin voi vaikuttaa; jos voit esimerkiksi pitää tavanomaisen palaverin sijaan kävelypalaverin kolleegan kanssa, pidä. Tai jos voit tehdä töitä välillä etänä, tee. Pyytämällä apua ja delegoimalla. 

Nuku tarpeeksi, syö terveellisesti ja liiku – nämä kolme asiaa ovat ne tärkeimmät hyvinvoinnin ylläpitoon ja stressin ehkäisyyn. Jos yksi noista kolmesta ei ole kunnossa, alkavat muutkin osa-alueet kärsiä; jos ei nuku riittävästi, alkaa himoita kaikkea epäterveellistä ja toisaalta väsyneenä ei jaksa liikkua ja skippaa helposti kaiken arkisen hyötyliikunnankin. Epäterveellinen syöminen heijastuu herkimmillä helposti unen laatuun ja jos taas ei liiku, ei uni välttämättä tule tai ole syvää. Nämä ovat tosi yksinkertaisia asioita, mutta ihan älyttömän vaikeasti toteutettavissa silloin, kun on kovin kiire ja pahin stressi.

/////////

Uni: Koetan olla itselleni armollinen ja pyrkiä nukkumaan pahimman kiireen aikana kunnolliset yöunet edes parina yönä – vaikka sitten viikonloppuna, jos en arkena meinaa ehtiä. 5-6h yöunet eivät riitä mulle, 7h on ehdoton minimi siihen, että jaksan normaalisti. Ideaalein olisi varmaan yli 8h, ainakin talvella. Kun on kovin kiire, päätän, että nukun ainakin parina yönä kunnon yöunet. 

Terveellisesti syöminen: Kun stressaa, tekee terveellisen ruuan sijaan mieli pizzaa eikä iltaisin jaksaisi väsätä eväitä töihin, vaikka just silloin pitäisi jaksaa syödä terveellisesti. Olen huomannut, että jos en syö talvella lounaaksi jotain lämmintä, voin huonosti, mutta keväällä ja kesällä pärjään hyvin kevyellä salaattilounaallakin. Tiedän myös tulevani huonovointiseksi ja väsyneeksi jos en syö kunnon ruokaa vaan ainoastaan napostelen tai syön välipaloja pitkin päivää, joten koetan kiireenkin keskellä muistaa säännöllisen ateriarytmin – ja lämpimän ruuan. 

Liiku: Jos pahimman kiirejakson keskellä ehdi harrastaa liikuntaa yhtä paljon kuin normaalisti, tee pieniä arkisia valintoja; kävele ratikkamatkan sijaan, valitse portaat aina kun mahdollista ja tee kevyt kotitreeni aamulla tai illalla. Joogaa tai venyttele iltaisin vaikka 10 minuutin ajan, jotta mieli rauhoittuisi.

Muita hyväksi havaittuja keinoja stressin lievittämiseen: saunominen – yksin tai ystävän kanssa. Jos taloyhtiössä ei ole saunaa, kannattaa hyödyntää salien infrapunasaunat. Talvella avannossa käyminen. Kelluntatankissa aistiärsykkeettömässä tilassa kelluminen. Meditoiminen. Podcastin tai äänikirjan kuuntelu puhelimen räpläämisen sijaan ennen nukkumaan menoa. Lämmittävä ja rauhoittava iltatee tai kurkumalatte. Vartalon huolellinen kuivaharjaaminen ja rasvaaminen – kun puhteeseen keskittyy kunnolla, se menee meditaatiosta. Taukojen pitäminen. Jos voit, pidä kolleegan kanssa kävelypalaveri raittiissa ulkoilmassa – saat samalla happea ja ajatus juoksee paremmin. Hieronta, kasvohoito ja muut hemmottelut. 

Stressioireita ei kannata sivuuttaa, vaan ajatella oireet hälytysmerkkeinä siitä, että nyt on ihan liikaa kaikkea. Kun kroppa alkaa oireilla, on yksinkertaisesti pakko höllätä vähän, hiljentää tahtia ja levätä. Joskus olo helpottaa sillä, että kalenterissa on vapaapäivä tai -ilta ilman mitään suunniteltua menoa. Joskus olo helpottaa viikon löhölomalla, joskus jo sillä, että lähtee iltakävelylle. Kun mua stressaa, soitan maratoonipuhelun ystävälleni tai kilautan äidille – läheiset osaavat usein antaa neuvoja, joita ei stressisumussa hoksaa, vaikka ne jälkikäteen tuntuisivat itsestäänselviltä. 

Mutta suurin oivallus, jonka olen hoksannut, on opetella sanomaan ei. Ei on ihan tajuttoman vaikea sana ja huijaisin, jos väittäisin olevani hyvä kieltäytymään asioista. Olen siinä huono, mutta koetan parhaillani opetella. 

Kukaan muu ei tiedä, miten paljon jaksan tai ehdin tehdä. Ja kun tekee töitä – niin päivätöitä kuin blogiakin – intohimojensa parissa, on pakko kieltäytyä myös kivoista asioista, koska ihan kaikkea ei yksinkertaisesti aina pysty tekemään, vaikka kuinka haluaisi. Puhuimme tästäkin Annen kanssa; hän totesi, että olisi hyvä tarkastella asioita oman motivaation kautta, sillä jos motivaatiota ei ole, alkavat tehtävät uuvuttaa nopeasti. Tästä syystä on tärkeää pysähtyä miettimään miksi tekee erilaisia asioita; ovatko ne tilapäisen stressin ja kiireen arvoisia? Jos eivät, pitäisikö asialle tehdä jotain? 

Oli ihana päästä juttelemaan aiheesta Annen kanssa ja saada konkreettisia vinkkejä stressin hallintaan, mutta ennen kaikkea tajuta, että tiesin jo tämän kaiken. Nyt kun vielä muistaisin ja osaisin priorisoida oman hyvinvointini yhtä korkealla kuin muille lupaamani asiat.

Lisää stressistä ja siitä, mikä siihen auttaa täällä. 

////////

Miten te hallitsette stressiä ja kiirettä ja pidätte huolen omasta hyvinvoinnistanne? Hyvät vinkit otetaan lämmöllä vastaan ja uskon, että ne kiinnostaisivat kommenttiboksissa muitakin kuin minua. Laitetaan hyvät vinkit kiertämään ♡

* Kaupallinen yhteistyö, Mehiläinen & Asennemedia

Siitä on nyt paria viikkoa vaille vuosi, kun lopetin e-pillerit. Olin miettinyt niiden lopettamista jo jonkin aikaa, mutta vuosi sitten julkaistun e-pilleri-pohdintapostauksen myötä päätös lopulta konkretisoitui. Mulla ei ollut mitään ongelmia pillereiden kanssa, mutta tulin siihen tulokseen, että nyt voisi olla hyvä hetki katsoa, miltä tuntuu ilman.  

Historiani pillereiden kanssa on pitkä: söin e-pillereitä 10 vuotta; aluksi ihon ja ehkäisyn vuoksi, pitkään pelkästään ehkäisyyn ja lopulta jonkin aikaa vain tavan vuoksi samalla jännittäen, että räjähtäisikö ihoni jos lopettaisin pillerit. Teki mieli ottaa selvää, olisiko oloni erilainen ilman e-pillereitä ja olin muutenkin alkanut miettiä, kannattaako pillereitä syödä ”tavan vuoksi”, kun ehkäisytarpeeni ei vuosi sitten ollut säännöllinen. Toisaalta mietin, että onko järkeä lopettaa pillereitä, kun ehkäisytarve voi muuttua – ja se iho räjähtää, sitä jännitin eniten. Jotta pääsisitte paremmin kärryille aiheeseen, niin kannattaa ekana lukaista tämä vuoden takainen postaus. 

Yhteistyö Mehiläisen kanssa jatkuu. Kävin yhteistyön merkeissä tapaamassa Mehiläisen nuorille naisille suunnatusta ehkäisyklinikasta vastaavaa Anne Paseniusta (terveydenhoitaja, erikoistuu seksuaalineuvojaksi) viime viikolla. Kysyin häneltä sekä itseäni mietityttäneitä kysymyksiä että teidän lähettämiänne kysymyksiä ja kävimme läpi, mitä elimistölle tapahtuu, kun lopettaa tai aloittaa hormonaalisen ehkäisyn.

Tässä postauksessa käyn läpi noita kysymyksiä ja vastauksia ja kerron, miten elimistöni on reagoinut pillereiden lopettamiseen  ensimmäisen vuoden aikana. 

Mitä tapahtuu, kun lopettaa e-pillerit?

Huononeeko ihon kunto, onko mieliala erilainen, vaikuttaako muutos kroppaan? Oheneeko hiukset, poistuuko turvotus? 

Lopettaessani e-pillerit huomasin konkreettisia muutoksia suhteellisen nopeasti. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana hiukseni alkoivat rasvoittua todella paljon aiempaa nopeammin. Jos pesin hiukset illalla, tuntuivat ne jo seuraavan työpäivän aikana siltä, että olisi syytä suihkia kuivashampoota ja illalla hiukset oli pestävä uudelleen. 

Samassa tahdissa hiusten kanssa alkoi rasvoittua myös kasvojeni iho; yhtäkkiä sekaihoni olikin kauttaaltaan rasvoittuva! Se oli kieltämättä aika ärsyttävää ja hämmentävää, mutta parissa kuukaudessa se helpotti ja nyt tilanne on täysin normalisoitunut. 

Vartalon ihossa en huomannut muutoksia, en myöskään turvotuksen tai vastaavan suhteen, mistä moni kommentoi aiempaan postaukseen. Zoelyt eivät siis selvästikään olleet aiheuttaneet mulle turvotusta – rintojen kokokin on tismalleen sama kuin ennen eikä paino ole muuttunut sekään. Cypretylejä syödessäni kroppaan kertyi aika paljonkin nesteitä, mutta Zoelyt eivät aiheuttaneet minulle samaa. 

Tiedän monia, joiden hiukset ovat ohentuneet ja ihon kunto muuttunut dramaattisesti huonompaan pillerit lopettaessa, mutta ainakaan tämän vuoden aikana muutokset eivät ole olleet dramaattisia. Ihoni on aina ollut oikutteleva ja kenkkuileva ja se on ehdottomasti ollut parhaimmillaan silloin, kun söin Cypretyl-merkkisiä e-pillereitä juurikin ihonhoitoon määrättynä. Viimeiset vuodet söin Zoelyn-merkkisiä e-pillereitä, jotka ovat Mehiläisen ehkäisyasiantuntijan Anne Paseniuksen mukaan neutraalit siinä mielessä, että niiden ei pitäisi vaikuttaa ihoon niin positiivisesti kuin negatiivisestikään. Ehkä siksi ihoni kunnossa ei ole lopettamisen myötä tapahtunut suuria muutoksia? 

Olen miettinyt, että uskallanko vielä huokaista helpotuksesta, sillä useammalla tutulla iho tuntuu räjähtäneen noin vuoden päästä pillereiden lopetuksesta, eli näihin aikoihin… Tähän ei kuitenkaan ilmeisesti ole mitään lääketieteellistä selitystä, että se liittyisi pillereihin, sillä pillerit lopetettuaan esimerkiksi ehkäisyteho loppuu samantien eikä ole mitään maagista ajanjaksoa, jonka aikana elimistö ”puhdistuisi”. Tätä tukisi tietysti sekin ajatus, että huomasin elimistössäni suurimmat muutokset heti 3kk sisällä lopettamisesta, mutta toisaalta elimistömme on niin ihmeellinen kokonaisuus, että voi olla, ettei kaikkea oikeastaan voikaan selittää. Voi hyvin olla, että joillain vuoden päästä alkaneet iho-oireet liittyvät pillereihin ja joillain eivät. Pidän sormia ristissä ja toivon parasta. 

Kuukautiset olivat alkuun vähän epäsäännölliset; ne kyllä alkoivat normaalisti heti, mutta kierto oli alkuun vain 14 päivää, mikä hieman hirvitti. Pillereitä syödessä kiertoni oli sen säännölliset 28 päivää, sillä en useinkaan syönyt kahtaa laattaa putkeen. Olin siis tottunut todella säännölliseen rytmiin kymmenen vuoden ajan, joten epäsäännöllisyyteen joutuu hieman asennoitumaan. Anne vinkkasi, että jos kuukautisia ei kuulu muutamaan kuukauteen pillereiden lopettamisesta, kannattaa käydä lääkärissä tutkituttamassa tilanne. 

Nyt kierto on onneksi tasoittunut aika hyvin 21-24 päivän välille. Toivotaan että kierto pitenisi vielä hieman, mutta ainakin meininki on suhteellisen säännöllinen, niin kuin myös aikoinaan ennen pillereiden aloittamista. En muista että mulla olisi koskaan ollut säännöllisyyden suhteen isompia ongelmia, mutta en enää muista, miten pitkä mun luonnollinen kierto ennen pillereiden aloittamista oli. Hyvin mahdollista, että se oli vähän keskimääräistä nopeampitemoisempi, kuten nytkin.

Kivut eivät ole pahentuneet tai helpottaneet eikä PMS-oireissa ole kohdallani eroa pillereillä tai ilman. Kuukautiset ovat nyt ehkä hieman runsaammat alkuun, mutta kestävät ihan yhtä vähän aikaa kuin pillereitäkin syödessäkin. 

Ekojen kuukausien aikana huomasin selkeästi myös sen, että ihokarvani tummentuivat hieman – niin hiukset kuin muutkin karvat. Jossain määrin tämä on kiva juttu, mutta esim. tummemmat ihokarvat siellä, missä en niiden toivo olevan, eivät ilahduta. Sokerointivinkkejä otetaan vastaan, nyppiminen on vähän tuskastuttavaa… 

Pillereiden lopetus oli mulle itselleni kaikenkaikkiaan hyvä päätös. Olo on hyvä ja tuntuu kivalta, kun ei tarvitse muistaa syödä pilleriä päivittäin, eikä miettiä, aiheuttavatko synteettiset hormonit jotain sivuoireita mulle vai eivät. Monien kokemaa sumuista oloa en ole tuntenut pillereitä syödessäni enkä kokenut henkisesti mitään muutosta pillerit lopetettuani, mutta näin osasin arvellakin etukäteen. 

Olen kyllä kieltämättä joutunut miettimään, että oliko typerää lopettaa pillerit kun sitten yllättäen olisikin ollut tarvetta säännölliselle ehkäisylle. Onneksi noita vaihtoehtoja kuitenkin on, eikä kumien kanssa säätäminenkään ole niin ärsyttävää, jos asenne on kohdillaan eikä tee siitä isoa numeroa. Nyt näin, joskus myöhemmin ehkä jollain muulla tapaa. Kysyinkin Annelta myös teitä askarruttaneen kysymyksen; mikä on luonnollisin hormonaalinen ehkäisy, jos joskus haluan palata hormonaaliseen ehkäisyyn? 

Vastaus on hormonikierukka. Se erittää keltarauhashormonia tasaisesti ja pieniä määriä kerrallaan kohdussa ja vain hyvin pieni määrä hormonia kulkeutuu verenkiertoon. Yhdistelmäehkäisyn tavoin (e-pillerit, laastari, rengas) hormonikierukan sisältämä keltarauhashormoni ei estä munasolua irtoamasta, eli käyttäjän oma hormonitoiminta pysyy siltä osin muuttumattomana. Sen ehkäisyteho perustuu sekä vierasesine-reaktioon että siihen, ettei siittiöt voi toimia normaalisti kohdussa, jossa on hormonikierukka – hormonikierukka estää munasolun ja siittiön yhdistymisen. 

Kohdun limakalvo ei pysty keltarauhashoronin takia paksuuntumaan niin, että munasolun siihen kiinnittyminen onnistuisi, joten vaikka munasolut irtoavat normaalisti, ne surkastuvat pois. Keltarauhashormoni paksuntaa kohdunkaulan limaa niin, etteivät siittiöt pääsisi kohtuun. E-pillereitä käyttäessä munasolut eivät irtoa, vaan munasarjat ovat ikään kuin taukotilassa, kuten ennen kuukautisten alkamista. Munasolun irtoaminen on elimistölle luontainen juttu, joten siinäkin mielessä hormonikierukka on luonnollisempi vaihtoehto. Hormonikierukan ehkäisyteho on 99,7% ja ehkäisyteho säilyy joko 3 tai 5 vuotta kierukasta riippuen. 

Sain teiltä ihan hullun määrän (siis useita kymmeniä, ihanaa, ootte best!) kommentteja ja kysymyksiä kun viime viikolla kysyin Instagram Storiesissa, olisiko teillä jotain kysyttävää Mehiläisen ehkäisyneuvojalta. Kirjasin kaikki kysymykset ylös vihkoon – niistä moni oli muuten keskenään hyvin samankaltainen – joten tässä alla tulisi vastauksia teitä askarruttaneisiin aiheisiin.

Ihan jokaiseen kysymykseen ei valitettavasti voinut antaa selkeää vastausta, kun osa mietityttäneistä asioista oli niin henkilökohtaisia, että olisi hyvä käydä juttelemassa asiasta kasvotusten lääkärissä, Jokaisen henkilökohtaiseen tilanteeseen vaikuttaa nimittäin taustat, suvun sairaudet, muut lääkekuurit, elämäntilanne ja niin edelleen – siksi onkin tärkeää konsultoida lääkäriä tai muuta asiantuntijaa kun jokin asia mietityttää; kaikki nämä neuvot ja pohdinnat ovat suuntaa antavia eikä kaikille sovi samat ratkaisut. Se mikä on paras mulle, ei ole välttämättä fiksuin ratkaisu sulle. 

Onko e-pillereiden on/off-syöminen paha juttu, vai se, että syö pillereitä monta vuotta putkeen? Pitäisikö hormonaalisesta ehkäisystä pitää taukoa?

On-off-suhde on ehdottomasti pahin, sillä esimerkiksi veritulppariski kasvaa aina yhdistelmäehkäisyn aloittamisen aikana n. puoleksi vuodeksi. Tämän takia elimistölle olisi huomattavasti parempi, että ehkäisyä ei lopettaisi ja aloittaisi miten sattuu, vaan käyttäisi mieluummin yhteen putkeen jatkuvasti, jos on löytänyt itselleen sopivan ehkäisytavan. 

Ehkäisytietokoneet & -sovellukset (Natural Cycles, Ladycomp) sekä niiden luotettavuus? 

Suomessa ehkäisytietokoneet ja -sovellukset eivät ole saaneet virallista ehkäisymenetelmähyväksyntää. Ruotsissa Natural Cyclesilla on hyväksyntä, mutta siitä on parhaillaan käynnissä oikeuskäsittelyjä, sillä naapurimaassamme on syntynyt aika monta Natural Cycles -babya. Se kertonee oleellisimman. Suomessa Natural Cycles ei ole virallinen ehkäisymenetelmä, vaikka Ruotsissa se saikin hyväksynnän. 

Mehiläisen Annen mielestä laitteet ovat oivallisia oman elimistön mittaamiseen ja tarkkailuun, mutta ei suosittele niitä ehkäisykeinoksi kuin esimerkiksi sellaisille pareille, joita ei haittaisi tulla raskaaksi. Ei siis missään nimessä esimerkiksi nuorelle naiselle, joka ei suunnittele perheenlisäystä – tämä liittyy siihen, että ”varmoja päiviä” ei ole olemassa; vaikka tuntisi oman kiertonsa tosi hyvin, aina voi sattua jotain yllättävää, eikä ehkäisyssä voi tuijottaa vain naisen kiertoa, kun silläkin on väliä, kuinka pitkään miehen siittiöt elävät jne. 

Kuinka kauan elimistöllä kestää palautua pillereiden lopettamisen jälkeen? Onko raskaaksi tuleminen vaikeampaa, jos on syönyt pillereitä pitkään?

Sillä ei ole väliä, onko syönyt pillereitä 5 vai 15 vuotta ennen kuin jättää pillerit pois yrittäessään tulla raskaaksi. Elimistö ei joudu ”palautumaan” tai ”puhdistumaan” e-pillereistä, vaan raskaaksi tuleminen voi onnistua käytännössä samantien, kun lopettaa pillerit. Monesti ihmiset ajattelevat että raskaaksi tulemisen vaikeus liittyy pillereihin, vaikka usein se liittyy esimerkiksi ikään tai luontaisaan taipumukseen tulla raskaaksi – kun pillerit lopettaa, on tilanne joillain sama kuin pillerit aloitettuaan ja joillain taas elimistössä on ehtinyt tapahtua muutoksia, joiden ansiosta tilanne on erilainen kuin pillereitä aloittaessa, Anne vastaa. 

Kuparikierukka & runsaat kuukautiset? 

Kuparikierukka lisää suurella osalla kuukautisten runsautta, joten Anne ei suosittele kuparikierukkaa niille, joilla on jo valmiiksi runsaat kuukautiset. 

Pessaarit – uhka vai mahdollisuus? 

Jos miettii vaihtoehtoja kondomille, niin pessaari, eli ”naisten kondomi” ei ole ainakaan yhtään sen nopeampi asettaa. Itselleni tuli sellainen fiilis että uhka, mutta jos teillä on hyviä kokemuksia, niin jakakaa ihmeessä kommenttiboksin puolella! Anne myös huomauttaa, ettei naisten kondomeja myydä kovin laajasti. 

Onko sillä eroa elimistölle ”palautumisen” kannalta, käyttääkö yhdistelmähormoniehkäisyä vai keltarauhashormoniehkäisyä?

Ei ole. 

E-pillerit ja endometrioosi – onko pillerit välttämättömyys? 

Ei, mutta niistä voi olla paljon hyötyä endometrioosin hoidossa. Endometrioosipesäkkeitä voidaan myös polttaa pois, mutta e-pillerit pitävät niiden kasvun ja niihin liittyvät kivut usein hyvin kurissa. 

Voiko kuukautisia siirtää, jos on lopettanut hormonaalisen ehkäisyn? 

Voi, lääkäri voi määrätä hormonikuurin kuukautisten siirtämistä varten. Kannattaa tietysti harkita, onko siirto välttämätöntä, sillä elimistö voi reagoida lääkkeisiin kuin lääkkeisiin myös ei-toivotuin tavoin. 

kuvat: Maj / Magicpoks 

Jos ehkäisyyn liittyvät asiat mietityttävät, niin Mehiläisellä on nuorille naisille suunnattu oma asiantuntijapalvelu juuri tähän tarpeeseen. Mehiläisen ehkäisyklinikka palvelee alle 25-vuotiaita nuoria naisia. Se sopii ehkäisyä ensi kertaa aloittaville tai niille, jotka haluavat vaihtaa ehkäisyä toisenlaiseen – erityisen hyvä tämä on silloin, kun joku asia mietityttää eikä pelkkä reseptin uusiminen riitä, vaan haluaa oikeasti saada ammattilaisen apua johonkin pohdituttavaan ehkäisyasiaan. Mehiläisen ehkäisyklinikka toimii Helsingissä Töölössä. 45 minuuutin aika ehkäisyneuvojalle maksaa 45 € ja reseptit 20 €. Lisätietoja ehkäisyklinikasta täällä. 

Meille yli 25-vuotiaille Mehiläiseltä löytyy kattava määrä lääkäreitä ja gynekologeja täältä; hakua voi rajata osaamisalueen, paikkakunnan, toimipisteen ja vaikkapa sukupuolen mukaan, jos haluaa esimerkiksi ehdottomasti naisgynekologille. Ja sitten on tietysti vielä Mehiläisen Snapchat, jossa voi kysyä ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä suoraan terveydenhoitajilta, jotka vastaavat kysymykseen henkillökohtaisesti. 

///////

Onko siellä muita vastikään hormonaalisen ehkäisyn lopettaneita? Miten teillä on sujunut, millaisia muutoksia olette huomanneet? Oli viimeksi ihan mahtavaa saada niin paljon kommentteja aiheeseen liittyen, sillä tämä postaus on tietysti pääosin omiin kokemuksiini pohjautuvaa ja olisi tosi huojentavaa ja kiinnostavaa kuulla myös muiden kokemuksista – siitä olisi takuulla iloa myös muille tähän postaukseen ja sen kommentteihin löytäneille.