365 days with Ida

Tyylipohdintaa, luonnonkosmetiikkaa, musiikkilöytöjä, herkullista ruokaa & Helsinki-vinkkejä!

Muoti Archive

sunnuntai

2

joulukuu 2018

9

COMMENTS

Pohdintoja asukuvien tarpeellisuudesta

Written by , Posted in Muoti

Oletteko spottailleet instasta asukuvia, joissa on avattu kuvassa olevien vaatteiden ikä osallistuen kestotyylihaasteeseen? Se on aika nerokas juttu! 

Olen vähän kipuillut sen suhteen, että onko mitään järkeä postata asukuvia blogiin, kun mun asukuvissa toistuu usein samat vaatteet, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Talven asukuvissa näkyy kolme tai neljä eri takkia, pari vuotta sitten vain kaksi, että kiinnostaako moinen ketään, vuodesta toiseen. Ja toisaalta sitten se, että joku muu ei nää asiaa yhtään samalla tavalla kuin minä, joka nään vaatteeni päivittäin – jollekin muullehan saattaa vaikuttaa siltä, että kuvissa on aina jotain uutta, vaikkei oikeasti olisikaan. 

Tuo kestotyylihaaste on @tankkisll:n lanseeraama kamppis. Tankki on Suomen luonnonsuojeluliiton hanke ja kuka vaan voi ottaa osaa kestotyylihaasteeseen avaamalla omien vaatteidensa ikää. Ehkä voisin tuoda haasteen blogin puolelle pysyvästi? Olen huomannut että Jenni on alkanut listata asukuvissaan vaatteidensa ikää. Mitäs sanotte, olisiko tuo inspiroivaa? Ehkä mulle ainakin tulee sellainen fiilis, että vau, onpa tuo vaate säilynyt hyvin tai kestänyt hyvin aikaa, kun näkisi, milloin se on hankittu. 

Se, että merkkaisin kuviin jatkossa vaatteen ostovuoden, voisi ehkä innostaa miettimään omaa vaatekaappia ja sen aarteita.

Olen joskus miettinyt, että voisihan sitä lopettaa asukuvien postaamisen ihan tyystin, kun blogini pääpaino ei ole vuosiin ollut vaatteissa, mutta toisaalta, en ehkä itse lukisi blogia, jossa ei ikinä näkyisi kuvia kirjoittajasta ja asukuvat ovat tietyllä tapaa helppo tapa tuoda kasvot kirjoittajalle, kun selfieiden postailu blogiin ei ehkä olisi se juttu kuiteskaan. Tai asukuvat ja asukuvat – harvoinhan mulla on postauksia joissa koko postauksen pointti olisi vain se asu, mutta kuitenkin. 

Nämä kengät ovat uudet – ne olivat hiton kalliit ollakseen ketjuliikkeestä ja ottaen huomioon, että pohjat piti heti teetättää suutarilla. Mietin pitkään, voisinko löytää vastaavanlaiset jostain muualta, mutta tulin siihen tulokseen, että olet etsinyt tämäntyylisiä siistejä korollisia nilkkureita vuosia, eikä sopivia ja sopivan kokoisia ole aiemmin löytynyt, joten ehkä se, että ostos kirpaisee, on just hyvä merkki. Eipä tule ostettua mitään ihan kivoja vahingossakaan. Vaikka olisi kiva suosia aina vain eettisiä ja ekologisia merkkejä, en voi kyllä tinkiä omista makumieltymyksistäni, sillä tunnen oman makuni sen verran hyvin, että tiedän, etten todellakaan käyttäisi mitään vain siksi että se on eettisesti valmistettu. Pitää myös näyttää omalta ja tuntua hyvältä. 

Kengät ovat oikeasti paljon haastavampi juttu kuin vaatteet, joita löytää hyvin sekä fiksummilta brändeiltä että kierrätettynä. Mulla kenkämetsästystä vaikeuttaa jonkin verran myös kengänkoko – esim. Terhi Pölkki, jonka upeita kenkiä usein fiilistelen, ei valmista mun kokoani. Jalkaan sujautettavissa kengissä tai maihareissa se ei aina ole ongelma, mutta nilkkureissa ja avokkaissa, joiden pitää istua ja pysyä jalassa napakasti, se on. 

Toivon, että ne kestävät käyttöä ja pysyvät hyvinä – ainakin malli on klassinen ja ajaton. 

takki – Minimum (INCH” Store, 2015), neule – & Other Stories (2016), farkut – Levi’s (2018),
nilkkurit – & Other Stories (2018), laukku – A.P.C. (2017), korvikset (ainakin 30 vuotta vanhat, mun käytössä viimeisen vuoden, sitä ennen äidillä)

kuvat: Magicpoks 

lauantai

27

lokakuu 2018

6

COMMENTS

Tänä talvena en palele

Written by , Posted in Muoti

* Takki saatu Joutsenelta

Oon aina ollut melkoinen vilukissa ja mun ääreisverenkierto on ilmeisesti heikko, koska mun varpaat ja sormenpäät on tosi usein jäässä. Helsingin talvet ovat alkuun tuntuneet melkoisen hulluilta Tampereen huomattavasti leudompiin verrattuna, sillä merituuli ja viileä ilma ovat yhdessä jotain ihan käsittämätöntä! Vaikkei pakkasta olisi välttämättä ollenkaan, tekee merituuli usein kelistä hyytävän. Nytkin, kun mittari näyttää paria lämpöastetta, sataa ja tuuli on viileä, menee kylmyys ihan eri tavalla luihin ja ytimiin kuin tuulettomana päivänä. 

Olen kyllä pikkuhiljaa oppinut varustautumaan talviin oikein, koska siitä talvipukeutumisessa on kyse: oikeanlaisesta asennoitumisesta ja oikeanlaisista vaatteista. Tänä talvena en palele, koskan sain valita kotimaisen Joutsenen valikoimasta itselleni untuvatakin. 

Joutsen Ilma-untuvatakki

Lähipiirini ei ole juuri puhunut Joutsenesta, mutta sen sijaan vanhemmillani ja heidän ikäisillä sukulaisillani tuntuu olevan selkeä kuva brändistä: laadukkaita kotimaisen perheyrityksen takkeja ja täkkejä – Joutsen siis valmistaa untuvatakkien lisäksi myös peittoja ja tyynyjä. Perheyritys on yli 80 vuotta vanha ja on näyttäytynyt viime aikoina kivan freesinä. Valikoimaan on otettu tyylikkäitä unisex-takkeja, joiden tikkaukset ja leikkaukset miellyttävät mun silmääni. 

Joutsen Ilma-untuvatakki

Ilma-untuvatakki Joutsen (saatu näkyvyyttä vastaan), college – Arela,
farkut – Levi’s, maiharit – second hand (Dr. Martens)

Joutsen Ilma-untuvatakki

Tämä mullakin kuvissa päällä oleva Ilma-takki on ihanan ajaton. Tykkään myös lyhyemmästä Aarni-takista. Ilma-takki on koostaan huolimatta superkevyt päällä ja nimensä mukaisesti ilmavan tuntuinen. Ja arvaatteko mikä tässä on ihan parasta?! No tuo huppu! Se on ihan ehdoton sitten kun mittari näyttää -10 ja varsinkin kun lämpö tippuu kahteenkymmeneen ja alle. 

Joutsen käyttää  takeissaan vain eettistä untuvaa ja avaa asiaa sivuillaan näin: ”Emme koskaan ole käyttäneet eläviltä linnuilta nypittyä untuvaa. Joutsen on eurooppalaisen höyhenjärjestö EDFAn jäsen, joka kieltää kaikkia jäseniään käyttämästä elävältä nypittyä untuvaa.” Untuva on siis lihateollisuuden ylijäämää EU-alueelta, pieni osa myös Suomesta. Joutsenelta kerrottiin, että tiloilla käydään säännöllisesti tarkistamassa, että ne toimivat kuten lupaavat ja useisiin tuottajiiin on jo syntynyt kymmenien vuosien suhde. Jokainen untuvaerä voidaan tarkastaa eränumeron perusteella.  

Joutsenen untuvatakit valmistetaan Virossa ja Kiinassa tehtailla, joiden työolot ja työnlaatu käydään tarkistamassa ja untuvapeitot ja -tyynyt valmistetaan Suomessa Joutsenen  omalla Riihimäen tehtaalla. 

Olen miettinyt paljon sitä, mikä olisi fiksuin ja lämpimin takkivaihtoehto Suomen talviin, enkä keksi eettisesti valmistettua untuvatakkia fiksumpaa. Ekologisesti parasta olisi, jos tällaisen löytäisi kirpparilta, mutta jos ostaa uutta, tämä taitaa olla eettisin untuvatakkivaihtoehto.

Mä en pärjää villakangastakilla Suomessa kovimmilla pakkasilla. Oikeastaan pärjään villakangastakilla talvella lähinnä niin, että olen pukenut alle ohuen untuvatakin, kuten täällä vinkkaan. En halua pukea turkista päälleni vaikka olemassa on myös eettisiä road kill -turkiksia ja voi olla, että second hand -turkis saattaisi olla uutta, maatumatonta keinokuitutoppatakkia ekologisempi vaihtoehto. Villakangastakilla ei pärjää kovimmilla pakkasilla ja maalaisjärjellä ajateltuna maatumattomat keinokuituiset toppatakit ovat epäekologisempia vaihtoehtoja kuin untuvatakki, jonka untuva kestää huollettuna todella kauan. Pohdiskelen kyllä sitä, että onhan untuvatakin ostaminen toki välillisesti lihateollisuuden tukemista, mutta niin kauan kuin on lihateollisuutta, on myös ylijäämä untuvaa ja sen vuoksi ylijäämä untuvasta valmistettu takki tuntuu fiksulta, jos eläinperäisten raaka-aineiden (villa, silkki, untuva) käyttö on itselle ok. 

En enää nykyisen tietämykseni valossa ostaisi uutena untuvatakkia, jonka untuvan alkuperästä en tiedä mitään, sillä en voisi tietää, onko untuvat saatu takkiin ylijäämänä vai eläviltä linnuilta väkivaltaisesti nypittynä. Tällaisia asioita en osannut ajatella vielä muutama vuosi sitten. 

Joutsenen untuvatakkia on helppo huoltaa, sillä untuvatakin voi pestä vaikka kotona, sillä sen kuivaamiseen ei tarvita kuivausrumpua. Laadukkaasti valmistetut takit kestävät pesua kotioloissakin – tämän vuoksi laadukkaaseen takkiin satsaamisessa on järkeä. Takkia voi myös korjauttaa Joutsenen omassa korjauspalvelussa Riihimäellä. Korjausta tai pesua vailla olevan takin voi viedä Joutsenen myymälään josta he toimittavat sen fiksattavaksi eteenpäin.

Äiti juuri kertoi, että on joskus tehnyt loppuun asti käytetystä untuvatakistaan peiton, sillä kun takkikangas joskus kuluu niin huonoksi, ettei sitä enää voi korjata, voi takin sisällä olevan untuvan kuitenkin hyödyntää uudelleen. Lopultahan untuva on myös maatuvaa. 

Lupasin vinkata teille, että Joutsenen takkisuunnittelijat Mari Mattila-Kämäräinen ja Mari Talka (suunnitelleet myös Ilman) ovat ensi viikon keskiviikkona 31.10.2018 paikalla Helsingin Mikonkadun liikkeessä klo 15-19. Ilma-takki on silloin tarjouksessa, joten kannattaa seurata Joutsenen instaa, jossa lähempänä kerrotaan aleprosentti ja lisätietoja suunnittelijapäivästä. 

maanantai

8

lokakuu 2018

22

COMMENTS

Eettiset urheiluvaatteet

Written by , Posted in Lifestyle, Muoti

eettiset urheiluvaatteet

Mun pitäis hankkia uudet joogahousut ja olis kiva, jos mulla olis yhden salille ja joogaan soveltuvan pitkähihaisen lisäksi toinenkin pitkähihainen treenipaita. Nyt tietysti mietin, että mistähän sellaiset hommaisi ja oon googlaillut ja selaillut eettisempien brändien tarjontaa läpi. 

Pari teistä on laittanut syksyn aikana kommenttia, että tiedänkö mitään kivoja brändejä, joten tässä tulis muutama koottu vinkki! 

Girlfriend Collective

Mikä siinä muuten on, että jossain vaiheessa tulee sellaisia sekoilukausia, kuten että ”joo, pinkit treenitopit on mun juttu!” tai että ”kirkkaat alusvaatteet on just tosi ok, vaikken muuten tykkää mistään kirkkaanvärisistä vaatteista, mut eihän näitä vaatteiden alta silleen tavallaan muut huomaa”. Ei mitään järkeä, sanon vaan! Mun pinkki treenitoppi ja oranssit urheilurintsikat ovat löytäneet uudet omistajat kirpparilta, mutta mun toiset salikengät on vaaleanlilat tästä samasta syystä… 

Jotta nyt siis oppisin, niin kirjoitan tänne blogiin julkisesti, että jatkossa ostan vain mustia, tummansinisiä ja harmaita treenivaatteita; sellaisia, joista oikeasti tykkään vuosia. Mun käytetyimmät ja vanhimmat treenivaatteet ovat mustia hyvästä syystä. Ja käytetyin vaate on tietysti aina se eettisin, siksi kantsii ostaa vaatteita, jotka ihan oikeasti käyttää puhki – korjaa, ja sitten käyttää vielä niin kauan kuin voi. 

Eettiset urheiluvaatteet Filippa K Soft Sport

Filippa K Soft Sport 

Mulla on kahdet treenitrikoot ja niistä toiset on varmaan seitsemän vuotta vanhat – sen huomaa, niiden saumat on sen verran kuluneet että voi olla, että jonain päivänä mulle käy kuten kaverilleni ja huomaan kesken treenin housujeni revenneen. Ja niistä näkyy läpikin, huomasin sen kerran joogatessa itseni peilistä nähtyäni – läpinäkyvyys ei ehkä ole se tärkein ominaisuus joogahousuille. 

Toiset treenihousut on H&M:n Conscious Collectionista, jossa on ilahduttavan trendikkäitä ja minimalistisia treenivaatteita kierrätetystä polyesteristä valmistettuna. Nämä ovat vähän ärsyttävästi revenneet yhdestä saumakohdasta vaikkeivat vielä ole kovinkaan vanhat, mutta jos vain saisin aikaiseksi, saisin kyllä repeämän korjattua. Näille housuille kaipaan kaveriksi toisia, sillä nuo mun seitsemän vuotta vanhat housut eivät enää ole salikelpoiset, vaikka kävelylenkeillä ja varahousuina hyvin menevätkin. 

Eettiset urheiluvaatteet Girlfriend Collective

Girlfriend Collective

Girlfriend Collectivella on ehkä markkinoiden ihanin treenivaateinsta. Nämä eivät toimita Suomeen, eivätkä kyllä moneen muuhunkaan maahan, mutta sitä päivää odotellessa…

Go as u.r.

Go as u.r.

Go as u.r. -merkin bongasin nyt ekaa kertaa, kun kävin kurkkaamassa millainen sporttivalikoima Weecosilla on. Nuo mustat kierrätyspolyamidista valmistetut yoga pantsit näyttää tosi hyvältä! Eihän kellään teistä satu olemaan noita? Koetan miettiä, minkä koon uskaltaisi tilata, jos päädyn noihin. 

Filippa K eettisyys

Filippa K Soft Sport

Olen katsellut Filippa K:n Soft Sport -malliston housuja sillä silmällä, mutta vitsit ne ovat mun pituiselle tosi pitkiä kaikki! Eräs yhtä pitkä kaverini huikkasi, että Soft Sport -malliston caprit olisivat täydellisen pituiset, mutta ne ovat FIlippa K:n sivuilta loppuunmyydyt. 

Filippa K:n sivuilla avataan jokaisen tuotteen kohdalla tuotteen valmistusmaa sekä tehdas, jossa tuote on valmistettu. Kuinka hienoa ja läpinäkyvää toimintaa! On paljon vaatteiden valmistajia jotka eivät pysty samaan, joten arvosta tällaista läpinäkyvyyttä valtavasti. Soft Sport -mallisto on omien selailujeni mukaan ainakin suurimmilta osin valmistettu Portugalissa. Ostin heidän Helsingin myymälänsä lopetusmyynneistä tämän topin ja olen ollut sen laatuun ja napakkuuteen tosi tyytyväinen. Ja nämä mulla oli kuvauslainassa Stockalta, kun valkkasin heidän valikoimistaan mun suosikkeja ja viiiitsit miten unelmanpehmeät urheilurintsikat ja jotenkin tosi imarteleva malli, vaikkei henkarilla roikkuessa näyttäneet mitenkään erityisiltä. Kantsii sovittaa, jos etsinnöissä on uudet. 

Näiden lisäksi kantsii kurkata kotimainen Nepra, josta voi lukea tarkemmin täältä, jos kiinnostaa. Nepran Saturn Tightsit ovat myös mun harkintalistalla – ne on tosi kivat  ainakin Hannan päällä ja tykkään niistä Nepran tuotteista eniten siksi, ettei niissä ole isolla logoa. Isot ja näkyvät logot hyvin harvoin puhuttelevat mua, ihan sama mistä brändistä oli kysymys. Totta puhuen usein myös ihan pienet logot häiritsee mua suunnattoman paljon. Hehee, se onkin sitten toinen juttu. Ja hei, Uhana Designilla on kans kiva Sport-mallisto, mm. tämä toppi näyttää mukavalta – voisin kuvitella että mustiin trikoisiin yhdistettynä toi olisi kivan minimalistinen. 

Onko teillä omia eeetisiä & ekologisia urheiluvaatesuosikkeja, joista haluaisitte vinkata kommentteihin mun ja muiden iloksi? Yksi vinkki on tietty koettaa bongata kirppikseltä – jos löytäisin siistit, selkeästi jonkun toisen virheostoksena ostamat treenitrikoot kirpparilta, voisin hyvin ostaa nekin käytettynä, mutta reilussa puolessa vuodessa ei ole tullut vastaan sopivia.