Kun kirjoitin tätä postausta, jätin tarkoituksella kirjoittamatta, että aionko osallistua 5 uuden vaatteen vuosi -haasteeseen vai en, sillä totta puhuen haaste tuntui ennakkoon aavistuksen vaikealta, etenkin kun ostoslistalla oli ja on asioita, joita on melko välttämätöntä hankkia puhki käytettyjen tilalle, jos haluaa elää toimivaa ja mukavaa arkea. Olen ollut jo useamman vuoden ostamatta pikamuotia ja se on vähentänyt kaikenlaista ostamista kohdallani ihan selkeästi. Viime vuosi oli kirppislöytöjen osalta aavistuksen kehno, joten mietin, että mitenhän mun käy, kun tiedän, että voi olla, että mun tarvitsisi tänä vuonna tehdä uusia hankintoja edellisten lempparivaatteiden tilalle.
Aloittelin haasteen kuitenkin vaivihkaa ja mietin, että voin ihan hyvin kokeilla, miten tämä sujuu. Ja vaikken koskaan kirjoittanut että ottaisin osaa haasteeseen, niin jo siitä kirjoittaminen selkeästi tulkittiin osallistumiseksi, joten ajattelin että miten vaan, katsotaan miten tämä sujuu.
5 uutta vaatetta vuodessa -haasteen tausta
Viiden uuden vaatteen haaste pohjaa Hot or Cool -instituutin raporttiin, jonka mukaan uudet vaateostokset olisivat kestävällä tasolla, jos ne henkilöä kohden rajoittuisivat 58–128 kilogrammaan hiilidioksidiekvivalenttiin (CO2e) vuodessa. Tämä tarkoittaa 5-13 uutta vaatekappaletta vuodessa ja lisäksi perustuu siihen, että neljän vuoden ajan maassa riittävä määrä vaatteita per henkilö on 85 kappaletta. Jos omistaa jo tuon verran vaatteita, voi ajatella, että vuodessa tarvitsee vähemmän uutta, eli esimerkiksi maksimissaan 5 kappaletta uusia vaatteita ja jos taas vaatevarasto on suppeampi, voi uusien vaatteiden määrä olla reilumpi.
Moni lähti mukaan haasteeseen Aku Varamäen ja Julia Thurénin kiteytettyä viiden uuden vaatteen vuosi haasteeksi näin: ”5 vaatetta uutena, kirppikseltä loput ja sukkia ja alusvaatteita ei lasketa.”
Mitä ostin uutena ja miksi
Syyskuussa mentiin vielä haasteen rajoissa, siihen mennessä olin ostanut neljä uutta vaatetta. Jokainen uusi hankinta oli ollut mun tän vuoden ostoslistalla. Olen pitänyt muutaman vuoden ajan puhelimen muistiinpanoissa ostoslistaa, johon listaan asiat, joita tarvitsen tai haluan ja on ollut kiva huomata, että lista on pysynyt parin vuoden ajan suht muuttumattomana. En lisäile listalle jokaista mielitekoa, joten kovin usein sieltä ei ole tarvinnut pyyhkiä mitään poiskaan. Mieliteot muuttuvat yllättävän nopeasti ja siksi minulle on tärkeää, etten tee impulsiivisia ostoksia.
Syyskuuhun mennessä olin ostanut uutena Flatteredin nahkasaappaat, Filippa K:n puvunhousut, Reformationin mekon ja Teklan pyjaman. Puvunhousut ja juhlamekon olisin voinut löytää myös käytettynä, mutta tällä kertaa meni näin.
Klassisista nahkasaappaista olin haaveillut pari vuotta ja kaikkien eri arvioiden ja kuvahakujen perusteella osasin päätellä, että Flatteredin saappaat olisivat mulle sopivat mekko- ja hamekäyttöön sekä kapeampien housujen kaveriksi. Ostamani nahkasaappaat on valmistettu Portugalissa. Mulla on ollut kenkiä aiemminkin samalta brändiltä sekä nahkalaukku, joten tiesin voivani luottaa Flatteredin laatuun.
Sopivia puvunhousuja olen etsinyt siitä saakka, kun reilu 2,5 vuotta sitten ostin puvuntakin. Oli haastavaa löytää takkiin matchaavat housut kankaan materiaalin, sävyn ja leikkauksen puolesta joten kun vihdoin löysin sopivat Filippa K:lta, ostin ne. Housut ovat mulesing-vapaata villaa ja ne on valmistettu Portugalissa. Filippa K on petrannut todella paljon läpinäkyvyyden suhteen lähivuosina: nettisivuilta löytyy kaikkien tuotteiden yhteydestä valmistusmaat.
Reformationin mekon ostin ystävien kesähäihin ja tiedän, että tulen käyttämään mekkoa jatkossakin juhlissa – kuten kaikkia edellisiä kesäjuhlamekkojanikin. Värinsä ja pituutensa puolesta mekko menee juhlissa pitkälle syksyyn. Pellavamekko on valmistettu Kiinassa, valmistajan mukaan vastuullisesti, mutta tästä on tietysti itse vaikea mennä takuuseen. Good on you -sivusto antaa Reformationille arvioksi ”good”, joten kun sopivaa mekkoa ei löytynyt kirppareilta, päätin hankkia mekon Reformationilta.
Kun ostin mekon, sen yhteydessä kerrottiin avoimesti valmistusmaa. Mielestäni tällainen lisää läpinäkyvyyttä ja antaa esim. Reformationin tapauksessa kuluttajalle mahdollisuuden suosia vaikka vain EU:ssa tai jenkeissä valmistettuja vaatteita (vaikka lähtökohtaisesti ajattelen ettei valmistusmaalla sinänsä pitäisi olla väliä, vaan työoloilla ja tietysti myös sillä, että suosisi lähempänä valmistettuja tuotteita ensisijaisesti). Nyt kuitenkin huomaan, ettei tuotteiden kohdalla enää kerrota, missä kyseinen tuote on valmistettu. Kysyin tähän syytä Reformationilta ja sain vastauksen, että tuotteen valmistusmaa löytyy tuotteen kuvauksessa fabric & care -linkin takaa. Näin olikin tuon ostamani mekon kohdalla, mutta kaikkien vaatteiden kohdalla tietoa valmistusmaasta ei löydy. Harmillista ja herättää paljon kysymyksiä! Enteilee huonoa läpinäkyvyyden osalta, kun toimintatapoja yhtäkkiä muutetaan vähemmän läpinäkyväksi.
Uusi pyjama oli siinä mielessä pakollinen hankinta, että tänä vuonna kaksi kolmesta pyjamastani on kulunut puhki! :D Kehittelen kyllä puhkikuluneisiin pyjamiin jonkinlaiset paikat jos vain osaan, mutta koska kumpikin pyjama on ollut käytössäni joka toinen tai kolmas viikko ainakin jo viisi tai kuusi vuotta, niin oli jo odotettavissa, että ohueksi käytössä kulunut puuvilla tulee jossain vaiheessa tiensä päähän. Teklan pyjama on valmistettu luomupuuvillasta Portugalissa. Bongasin suosikkivärini Teklan kesäalesta.
Kun ostan uutta, pyrin ostamaan lähellä (Suomessa tai Euroopassa) valmistettuja vaatteita. Mekon suhteen joustin, sillä toivon, että tämä on silti fiksumpi valinta kuin yhdenkään pikamuotiketjun mekko, vaikka onkin valmistettu Kiinassa.
Olisi ollut ihanaa tukea hankinnoissa kotimaisia vastuullisia brändejä, mutta en löytänyt minkään suosikkibrändini valikoimasta itselleni istuvia (ja takkiini sopivia) puvunhousuja enkä sellaista kesämekkoa, josta pitäisin todennäköisesti vuosia ja joka sopi tyyliltään häävieraalle. Kengistä nyt puhumattakaan. Pyjamia selasin ja kävin sovittamassakin, mutta esimerkiksi Gauhar, jolla on aivan ihania pyjamia, ei valmista kokoani. Muuten olisin ostanut tämän ihanan Liettuassa valmistetun pyjaman.
Marraskuussa haasteen viiden uuden vaatteen raja ylittyi. Ostin Ruskovillalta villakerraston, sillä mun entuudestaan omistamani ohut silkkivillakerrastoni on joinain päivinä liian kevyt, eikä ole vilukissana kovin kätevää, että omistaa vain yhden kerraston. Välillä kerrastonkin pitää päästä pesuun ja kuivumaan. Ruskovillan villakerrasto on valmistettu Suomessa mulesing-vapaasta luomumerinovillasta.
Lisäksi ostin loppuvuodesta ruotsalaisen Asketin mustan poolon aiemman pooloni tilalle – vanha poolo on korjattu monta kertaa sen purkaannuttua saumakohdista ja toimii mulla nyt ulkoilukerrastona, muttei enää ole toimistokäyttökelpoinen. Asket on todella kiva brändi, jos etsit klassisia neuleita tai t-paitoja ja brändi jakaa todella läpinäkyvästi tietoa valmistusmaista, materiaaleista ja niiden alkuperistä, hinnoittelusta ja ympäristövaikutuksista.
Mun uutena ostettujen vaatteiden ja asusteiden saldoni on kuusi, jos pyjama ja kerrasto lasketaan kokonaisuuksiksi (painon puolesta uskoisin, että näin, sillä verrattuna esim. painaviin nahkasaappaisiin tai vaikka talvitakkiin, nämä kokonaisuudet ovat eri painoluokkaa ja siihen juuri Hot or Cool -instituutin arvio uusien vaatteiden määrästä perustuu, painoon. Siksi alusvaatteita ja sukkia ei oteta huomioon tässä yhteydessä).
Viime vuonna ostin 13 uutta vaatetta, eli about puolitin määrän tänä vuonna. Uusien vaatteiden saldo on hieman enemmän, kuin olisi tavoiteltavaa, mutta minusta tuntuu silti siltä, että pärjäsin ihan suhteellisen hyvin.
En ostanut mitään turhaa ja olen jokaisesta hankinnastani hyvilläni. Ostamani uudet vaatteet ja asusteet ovat osoittautuneeet laadukkaiksi käytössä. Suutari kehui ostamiani saappaita, kun laitatin niihin talvipohjat – kuulemma vastaavanlaisia laadukkaita nahkakenkiä ei enää usein nää. Olen huoltanut olemassa olevia vaatteita, korjannut reikiä ja lankannut ja putsannut kenkiä, harjannut takkeja ja neuleita, poistanut nyppyjä neuleista. On ollut kivaa pohtia yksittäisiä hankintoja pidempään – olen kehittynyt harkitsemisessa paremmaksi lähivuosina. Lisäksi olen tehnyt loistavia second hand -löytöjä. Löysin monen vuoden etsinnän jälkeen esimerkiksi täydellisesti istuvan mustan villakangastakin (100% villaa, moitteeton kunto) second handina Vestiairesta.
En ottanut tänä vuonna pr-näytteinä vaatteita vastaan blogitöiden kautta; jos olisin ottanut, ne olisivat kuuluneet tietysti tähän kokonaisuuteen.
Tämä haaste on ollut luonnollinen jatkumo mulle, sillä mietin kulutusvalintojani muutenkin suhteellisen paljon ja haaste, joka antaa selkeät raamit, tekee valintojen tekemisestä ja miettimisestä helpompaa. Uskon, että nämä raamit tulevat ohjailemaan ostamistani jatkossakin, sillä haaste ei ollut mitenkään mahdoton. Fokus on ajattomien ja laadukkaiden second hand -löytöjen tekemisessä, kaiken ostamisen ja materian kuluttamisen vähentämisessä. On kivaa oppia paremmaksi vaatehuollossa ja korjaamisessa sekä löytää uusia luottosuutareita ja -pesuloita, jotta voi pitää hyvää huolta niistä vaatteista, joita jo omistaa. Tulevalta vuodelta toivon, että ensi vuonna löytäisin enemmän tarpeellisia vaihtoehtoja kotimaisilta fiksuilta brändeiltä.
・
Osallistuitteko te viiden uuden vaatteen haasteeseen tänä vuonna, miten meni, millaisia ajatuksia heräsi? Entä aiotteko osallistua tulevana vuonna?
・
Lähteet & muiden ajatuksia samasta aiheesta:
Kotiliesi ”Aku pyrkii ostamaan vain viisi uutta vaatetta vuodessa – nyt hän haastaa kaikki muutkin elämään ekologisemmin” 3.3.2023
Lähiömutsi Viiden vaatteen vuosi 4.9.2023
Julia Thurén summaus viiden vaatteen vuodesta Instagramissa 30.12.2023
Gemma Pukeutumismantrani: Never look too new 6.11.2023
Yle ”Janika Tuunila ei ostanut itselleen yhtään uutta vaatetta tänä vuonna – ostohalut unohtuivat nopeasti” 29.12.2023