Kokemuksia futonista – liian kova patja?

/// hyvinvointi, sisustusTags: , , , ,

Nyt kun futonilla nukuttuja öitä on kertynyt reilusti yli puolen vuoden ajalta, uskallan raportoida futon-kokemuksia! Tarkat tiedot mun sängyn rungosta ja valitsemastani patjasta löytyy tästä postauksesta. Jos futon on uusi juttu tai harkitset sellaisen ostoa, kantsii lukea tuo postaus ekana.

futon kokemuksia
Kokemuksia futonista

Asiaan: oon ollut ihan hullun tyytyväinen ostokseeni enkä ole enää kärsinyt joka-aamuisista niskajumeista futoniin vaihdettuani. Ihan ihmeellistä, miten surkeaan kuntoon selkänsä ja niskansa voi saada huonolla patjalla. Se tapahtuu niin salakavalasti, ettei huono patja tule välttämättä ekana mieleen.

Futon sopii mun ruumiinrakenteelle ja selälleni hyvin. Mun hieroja joskus kommentoi, että mun selkäranka on melko suoranmallinen (ei ilmeisesti hyvä tai huono asia, vain havainto, jonka mun selästä teki) ja että voi olla, että siksikin selkäni tykkää kovasta patjasta.

Ostin viime vuoden lopussa Mulperipuusta Cocos-patjan, joka on keskikova futon-patja. Se on koventunut puolen vuoden käytössä jonkun verran kuten osasin odottaakin, mutta nyt se ei enää tunnu keskikovalta vaan kovalta. Kenties tätä olisi voinut rullailla aktiivisemmin, mutta se on yksin 140cm patjan kanssa miltei mahdotonta ja kaksinkin aika haastavaa, joten sitä ei ole tullut harrastettua pakollista kerran parissa viikossa rullailua enempää. Cocos-patja ei varsinaisesti edes rullaudu materiaalinsa vuoksi, mutta sitä voi ja kannattaa taitella ja antaa patjan hengittää lakananvaihtojen yhteydessä.

futon petauspatja
Liian kova futon-patja, mikä avuksi?

Siinä missä mä olen ollut tyytyväinen futoniin, on futon mun poikaystävän selälle aivan liian kova.  Mun niskakivut helpottivat runkopatjasta futoniin vaihtaessa, hänen selkänsä ja lapansa ovat menneet jumiin mun ”betonipatjalla” nukkumisesta.

Koska ollaan nukuttu paljon mun luona, käytiin tilaamassa ensiavuksi petauspatja mun futonin päälle. Tilattiin sekin Mulperipuusta, koska lähtökohtaisesti haluaisin löytää luonnonmateriaalia olevan kohtuuhintaisen petarin. Testimakoilu Mulperipuun liikkeessä vakuutti ja tilattiin tämä paksu puuvillainen petauspatja mun Cocos-patjan päälle. Testattiin pehmeää petauspatjaa pari yötä, mutta huomattin nopeasti, ettei se ollut riittävä ratkaisu sittenkään. Paksu puuvillapetari on ihana, muttei tue selkää niin paljon, kuin poikaystävän selän kohdalla olisi tarvis. Koska mun selkäni tykkää kovasta alustasta, tuntui pehmeä petari vain ekstrapehmeytenä; mun selälleni se olisi varmasti sopinut, mutta meidän pitää miettiä jotain muuta vaihtoehtoa vielä. Onneksi tuolle pari yötä nukutulle petauspatjalle löytyi samantien uusi omistaja Tori.fi:n kautta.

Mietin myös, onko futonia ja lateksia yhdistelevät latex-futon-patjat vaihtoehto nekin? Onko jollain teistä sattumalta kokemusta sellaisista? Mukailevatko ne kehon muotoja tavallista futonia paremmin?

liian kova futon
Voiko futon-patjan kanssa käyttää tavallista petauspatjaa?

Jos puuvillainen petauspatja ei auttaisi tarpeeksi, on yksi vaihtoehto ostaa joku perinteisempi vaahtomuovi- tai lateksitäytteinen petari. Ne ovat usein paksumpia, selän muotoja tukevampia, joten sellainen voisi toimia. Futon-myyjät eivät tietystikään suosittele tätä ensisijaisena vaihtoehtona; voi olla, ettei synteettinen petari anna patjan hengittää, joten patjan rullaamisesta ja kääntelystä pitää pitää tarkempaa huolta. Ei tämä muakaan ensisijaisena vaihtoehtona innosta, mutta koska futon on ollut omalle selälle niin loistava ratkaisu, olisi ihanaa yrittää löytää joku sellainen vaihtoehto, joka sopisi kummankin selälle.

Tietty mulla ja poikaystävälläni voi myös tulevaisuudessa olla omat erityyppiset patja vierekkäin – onneksi ostin aikoinaan tämän muunneltavissa olevan Parallel-rungon, johon voi tilata lisäosia jos haluamme jatkossa leveämmän patjan, tai omat patjat vierekkäin.

Jos jollain muulla on ollut samankaltaisia haasteita ja olette selättäneet ne (hehe), niin kuulisin todella mieluusti vinkkejä ja kokemuksia. 

·

Enemmän ja parempaa

/// hyvinvointiTags: ,

On kyllä huvittavaa, miten joidenkin asioiden tärkeyden tiedostaa todella hyvin, mutta silti niitä on arjessa helppo laiminlyödä. Mulle uni on tällainen asia; nukkuminen on ihan parasta ja tiedän tarvitsevani 7,5-8h yöunet, mutta silti nukun tosi usein paljon vähemmän.

Olen luontaiselta rytmiltäni iltavirkku ja saan usein iltakymmenen jälkeen mielettömän draivin hoitaa asioita ja usein juuri silloin esimerkiksi kirjoittaminen sujuu kuin itsestään, vaikka päivällä en saisi tekstiä millään kasaan. Iltaisin pääsen helposti flow-tilaan, jonka ansiosta saatan havahtua tuntien päästä siihen, että jahas, aikaa nukkumiselle on enää viisi tai kuusi tuntia ennen herätystä.

Aamuheräämisistä en juuri luista, sillä aloitan työt lähes aina klo 8:30 tai 9:00 – aika usein kotoa käsin ja siirryn toimistolle pikkuisen myöhemmin. En ehdi nukkua päiväunia enkä tiedä tekisivätkö päiväunet mulle hyvää vai eivät, sillä välillä olo on torkkujen jälkeen niin tokkurainen, ettei mistään tulee yhtään mitään. Viikonloppuisin koetan tasata unitilannetta mutta jos se ei onnistu, olen ihan puhki. Tiedän myös sen, että jo parien lyhyiden yöunien jälkeen mun vastustuskykyni heikkenee ja tulen helpommin kipeäksi – silloin parhaiten auttaa pitkät yöunet ja lepo. Todella paradoksaalista ymmärtää syyt ja seuraukset mutta silti toimia niiden vastaisesti. 

Kuuntelin vuoden ensimmäisenä kirjana Voittamisen anatomian ja inspiroiduin sen ansiosta miettimään nukkumista ja sitä, miten jatkuva vähäunisuus vaikuttaa tehokkuuteeni ja jaksamiseeni. Vaikka tiedänkin olevani aika tehokas arjessa, en voi olla miettimättä miten paljon vähemmän saattaisin rasittua omasta arjestani, jos nukkuisin enemmän. Tiedän hyvin, ettei kuuden tunnin unet riitä mulle arjessa, joten miksi ihmeessä mun on silti niin helppo karsia juuri yöunesta? Enhän ikinä skippaa ruokaakaan koska tiedän, että ilman säännöllistä ateriarytmiä mistään ei tule mitään. Miksi unesta on sitten niin helppo nipistää? Koetan keksiä konkrettisia keinoja siihen, että menisin aiemmin nukkumaan ja se, että kirjoitan tästä tänne, tekee tästä mulle konkreettisempaa. Asioiden ääneen sanominen tai ylöskirjoittaminen auttaa mun kohdallani aina, tuntuu että sitten en voi enää velmuilla vaan asialle on oikeasti tehtävä jotain. Ehkäpä raportoin unijutuista myöhemmin lisää. Taannoisen Offline-aikahaasteen mukaisesti aion ainakin laittaa puhelimeni kiinni puolituntia ennen nukkumista, sitä Hintsakin suositteli hyvinvointimallissaan.

Kirjasin pari iltaa sitten tavoitteita ja ajatuksia tästä alkaneesta vuodesta ylös muistikirjaan ja unen määrään panostaminen on kyllä tämän vuoden isoin hyvinvointitavoite. Ruoka-asiat ovat aika mallillaan ja viime vuoden aikana olen myös saanut säännöllisestä liikkumisesta osan arkeani. Toki kaikkea voi aina petrata, mutta uskon että kun saan myös nukkumisen paremmalle tolalle, paranevat muutkin hyvinvoinnin osa-alueet entisestään siinä samalla. Väsyneenä on helpompi valita ratikka kävelemisen sijaan ja väsyneenä tekee mieli herkutella jatkuvasti. 

Kirjasin tämän vuoden lupauksiin myös meditointiharjoittelun – mun on pitkään pitänyt tehdä siitä itselleni tapa, mutta ”en ole ehtinyt”, heh heh. Kolleegani Oonan esimerkistä inspiroituneena otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja aloitin uuden tavan. Koetan alkuun meditoida ilman ohjausta taustamusiikin avulla, mutta jos siitä ei tule pidemmällä aikavälillä mitään, taidan panostaa ja ostaa Headspace-sovelluksen, jonka testijakson olen käyttänyt jo ajat sitten ja todennut puhujaäänen miellyttäväksi. 

Oletteko te miettineet jotain lupauksia tai tavoitteita tälle vuodelle? ◠ ◡ ◠ 

·

Herätysvalosta apua heräämiseen

/// hyvinvointiTags: , ,

* Kaupallinen yhteistyö, Philips & Asennemedia

Siinä missä joskus nuorempana mun oli vaikea saada iltaisin unta ajatusten laukatessa päässä valot sammutettuani, on mun nykyisin suhteellisen helppo nukahtaa – herääminen sitten taas on sitäkin hankalampaa, etenkin nyt, kun aamuisin on pilkkopimeää eikä päivän aikana välttämättä nää valoa laisinkaan. Mulla on huono tapa torkuttaa aamuisin ja vaikka tiedän, että torkuttaminen ei ainakaan piristä, teen niin silti, joka ikinen aamu. Haluaisin oppia pois tästä tavasta, mutta herätyskellon soidessa aikaisin tuntuu ihanalta painaa torkku päälle kun tietää saavansa nukkua vielä pari minuuttia lisää lämpimän untuvatäkin alla.

Tiedostan, että olisin virkeämpi heti aamusta, jos jättäisin torkuttamisen, mutta mun tahdonvoima ei ole riittänyt siihen. Kun multa tiedusteltiin haluaisinko testata Philipsin uutta Somneo-herätysvaloa, oli vastaukseni joo ja viisi huutomerkkiä. Miksi en ole tajunnut tätä itse aimmin? Ehkä herätysvalo auttaisi heräämään luonnollisemmin ja pääsisin eroon ainaisesta torkuttamisesta? 

Philips Somneo herätysvalo

Philips Somneo herätysvalo

Somneo-herätysvalo auttaa heräämään pehmeämmin asteittain sarastavan valon ja lempeän musiikin avulla. Vaihtoehtoja musiikin ja valon voimakkuuden suhteen on useita ja niitä on helppo säätää itselle sopiviksi. Somneossa on myös ihanat nukahtamistoiminnot; illalla lampun voi säätää sammumaan asteittain vähenevän valon kanssa ja jos kaipaa nukahtamiseen jotain pientä apua, voi taustamusiikiksi laittaa sateenropinaa tai aaltojen pauhua. Toimii! Sateenropina yhdistettynä hämärtyvään valoon on mun oma suosikkini. Menen usein muutenkin nukkumaan podcasteja ja tai jotain rauhallista musiikkia kuunnellen, joten mulle on tosi luontevaa nukahtaa pieneen taustaääneen. 

Olen huomannut, että silloin kun mulla on pahin stressipiikki, herään aamuyöllä 4-5 välillä. En välttämättä herää mihinkään uneen tai muuta, mutta herään aamuyöstä kesken unien niin, että rintaa puristaa ja sydän saattaa hakata tuhatta ja sataa. Jotta saisin nopeasti unen päästä kiinni kannattaisi olla katsomatta puhelimesta kelloa (siinä altistuu kirkkaalle valolle ja puhelimen näytön piristävälle siniselle valolle). Mitenhän se kellonajan tarkistaminen tuntuu niin välttämättömältä keskellä yötä? Somneossa on sellainen toiminto, että keskellä yötä voi kurkata kelloa ilman että valo syttyy kirkkaasti – tällaisissa tilanteissa se on kätevä ominaisuus, vaikka voikin äkkiseltään kuulostaa samantekevältä. 

Kokemuksia herätysvalosta

Somneo on sievä herätysvalo. Kuvasin nämä kuvat mun olkkarissa, koska mun makuuhuone on valoton pieni soppi – kuvaaminen siellä on mahdotonta, mutta nukkuminen sitäkin helpompaa, kun kesällä luonnonvalo ei häiritse unta. Toisaalta herääminen on tämän takia hankalaa, kun kroppa ei herää auringonvaloon itsekseen. 

Herätysvalolamppu

Aamuisin herätysvalo herättää mut niin, että ennen lempeää musiikkia lamppu alkaa asteittain kirkastua. En herää pelkkään valoon, mutta musiikin alkaessa soida havahdun hereille. Olen testannut lamppua nyt pari viikkoa ja ekat päivät olin vähän jännityksissä, että toimiikohan tämän nyt yhtään mun kohdallani, sillä ekoina päivinä en todellakaan saanut itseäni ylös musiikin alkaessa soida, vaan havahduin vasta varmistukseksi laittamaani puhelimen herätykseen.

Taustatietona on oleellista tietää, että mulla on aina kaksi tai kolme herätystä puhelimessa päällä (ja usein vielä tavallinen herätyskellokin backupina) enkä todellakaan herää mihinkään lempeään liplatukseen vaan mulla on ne kaikista karseimmat herätysäänet käytössä – sellaiset, että vähän hävettää, jos mulla on yövieraita ja he joutuvat heräämään samoihin ääniin…

En siis ekoina aamuina herännyt ihan niin kuin herätysvalon kanssa voisi. Testailin eri herätysääniä ja pohdin, josko lataisin laitteeseen jonkun oman äänivaihtoehdon, esim. jonkun pirteän biisin (sekin on mahdollista). Nyt viimeiset pari aamua olen onnistuneesti noussut ennen puhelimen varaherätystä! Vaihdoin valon sarastusasetuksen aavistuksen pidemmäksi kuin se aluksi oli, nostin äänenvoimakkuutta lähemmäs maksimia ja valitsin herätysääneksi Buddha Wakeupin – se tuntuu toimivan paremmin kuin heleämmät luontoäänet. Jihuu, joskos tämä pienen alkukankeuden jälkeen tästä! 

Heräämisen helpottaminen

Kirkasvalolamppu Philips

Koetan pikkuhiljaa päästä eroon ärsyttävästä torkutustavastani ja uskon, että kunhan vain pystyn vähentämään torkutusta, alan kyllä huomata eron omassa olossa. Tästä pitää vain saada tehtyä tapa, jotta tämä jäisi rutiiniksi omaan arkeen. Sitähän torkutuskin on; opittu rutiini. En nimittäin ole aina ollut torkuttaja. 

Herätysvalo kirkasvalolamppu

Philipsin herätysvaloja myydään ympäri Suomen hypermarketeissa ja kodinkoneliikkeissä ja valikoimiin kuuluu joulukuun puolessa välissä myyntiin tulevan Somneon lisäksi useampi muukin malli. Uutuusvalo Somneo on kategoriansa laadukkaimpia ja sen myötä myös hintavin, mutta sopivia herätysvaloja löytyy monelle kukkarolle – edullisimman hinta on n. 80 €. Philipsin herätysvalovalikoiman ja hinnat voi kurkata täältä. Edit 5.12. Kuun puolen välin paikkeilla Nyt Somneon löytää Verkkokauppa.com:n ja Gigantin valikoimista! 

Ja yksi kiva juttu vielä: Kaikilla Philipsin herätysvaloilla on myös 60 vuorokauden tyytyväisyystakuu! Mikäli asiakas ei syystä tai toisesta olekaan tyytyväinen herätysvaloonsa voi hän palauttaa sen Philipsille ja saada rahansa takaisin. Aika hyvä laatulupaus Philipsiltä. 


Onko teillä käytössänne herätysvalo, vai oletteko keksineet jotain muita tapoja helpottaa aamuheräämisiä? 

·