On kyllä huvittavaa, miten joidenkin asioiden tärkeyden tiedostaa todella hyvin, mutta silti niitä on arjessa helppo laiminlyödä. Mulle uni on tällainen asia; nukkuminen on ihan parasta ja tiedän tarvitsevani 7,5-8h yöunet, mutta silti nukun tosi usein paljon vähemmän.
Olen luontaiselta rytmiltäni iltavirkku ja saan usein iltakymmenen jälkeen mielettömän draivin hoitaa asioita ja usein juuri silloin esimerkiksi kirjoittaminen sujuu kuin itsestään, vaikka päivällä en saisi tekstiä millään kasaan. Iltaisin pääsen helposti flow-tilaan, jonka ansiosta saatan havahtua tuntien päästä siihen, että jahas, aikaa nukkumiselle on enää viisi tai kuusi tuntia ennen herätystä.
Aamuheräämisistä en juuri luista, sillä aloitan työt lähes aina klo 8:30 tai 9:00 – aika usein kotoa käsin ja siirryn toimistolle pikkuisen myöhemmin. En ehdi nukkua päiväunia enkä tiedä tekisivätkö päiväunet mulle hyvää vai eivät, sillä välillä olo on torkkujen jälkeen niin tokkurainen, ettei mistään tulee yhtään mitään. Viikonloppuisin koetan tasata unitilannetta mutta jos se ei onnistu, olen ihan puhki. Tiedän myös sen, että jo parien lyhyiden yöunien jälkeen mun vastustuskykyni heikkenee ja tulen helpommin kipeäksi – silloin parhaiten auttaa pitkät yöunet ja lepo. Todella paradoksaalista ymmärtää syyt ja seuraukset mutta silti toimia niiden vastaisesti.
Kuuntelin vuoden ensimmäisenä kirjana Voittamisen anatomian ja inspiroiduin sen ansiosta miettimään nukkumista ja sitä, miten jatkuva vähäunisuus vaikuttaa tehokkuuteeni ja jaksamiseeni. Vaikka tiedänkin olevani aika tehokas arjessa, en voi olla miettimättä miten paljon vähemmän saattaisin rasittua omasta arjestani, jos nukkuisin enemmän. Tiedän hyvin, ettei kuuden tunnin unet riitä mulle arjessa, joten miksi ihmeessä mun on silti niin helppo karsia juuri yöunesta? Enhän ikinä skippaa ruokaakaan koska tiedän, että ilman säännöllistä ateriarytmiä mistään ei tule mitään. Miksi unesta on sitten niin helppo nipistää? Koetan keksiä konkrettisia keinoja siihen, että menisin aiemmin nukkumaan ja se, että kirjoitan tästä tänne, tekee tästä mulle konkreettisempaa. Asioiden ääneen sanominen tai ylöskirjoittaminen auttaa mun kohdallani aina, tuntuu että sitten en voi enää velmuilla vaan asialle on oikeasti tehtävä jotain. Ehkäpä raportoin unijutuista myöhemmin lisää. Taannoisen Offline-aikahaasteen mukaisesti aion ainakin laittaa puhelimeni kiinni puolituntia ennen nukkumista, sitä Hintsakin suositteli hyvinvointimallissaan.
Kirjasin pari iltaa sitten tavoitteita ja ajatuksia tästä alkaneesta vuodesta ylös muistikirjaan ja unen määrään panostaminen on kyllä tämän vuoden isoin hyvinvointitavoite. Ruoka-asiat ovat aika mallillaan ja viime vuoden aikana olen myös saanut säännöllisestä liikkumisesta osan arkeani. Toki kaikkea voi aina petrata, mutta uskon että kun saan myös nukkumisen paremmalle tolalle, paranevat muutkin hyvinvoinnin osa-alueet entisestään siinä samalla. Väsyneenä on helpompi valita ratikka kävelemisen sijaan ja väsyneenä tekee mieli herkutella jatkuvasti.
Kirjasin tämän vuoden lupauksiin myös meditointiharjoittelun – mun on pitkään pitänyt tehdä siitä itselleni tapa, mutta ”en ole ehtinyt”, heh heh. Kolleegani Oonan esimerkistä inspiroituneena otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja aloitin uuden tavan. Koetan alkuun meditoida ilman ohjausta taustamusiikin avulla, mutta jos siitä ei tule pidemmällä aikavälillä mitään, taidan panostaa ja ostaa Headspace-sovelluksen, jonka testijakson olen käyttänyt jo ajat sitten ja todennut puhujaäänen miellyttäväksi.
Oletteko te miettineet jotain lupauksia tai tavoitteita tälle vuodelle? ◠ ◡ ◠
kommenttia