Coco ear cuff – Coco Sweet Dreams -blogin ihana Henna ja Laura Darth.
Safiirisormus ja helmisormus. Safiirisormuksen on tehnyt Eerika Zitting ja helmisormuksen Sari Kallio.
Poola Kataryna Nycteridae -korvakorut.
Helmikorvakorut äidin tekemät.
Kultainen ketju ja äidiltä lainassa oleva helmiriipus.
Indiskasta saatu korulipas
Mun korulippaan rakkaimmat aarteet (ja sormessa aina oleva ohut kultainen sormus, pienet timanttikorvikset sekä delfiini-rannekoru). Käytän vain aidoista materiaaleista tehtyjä koruja, joten Poola Katarynat tekevät pienen poikkeuksen; tokihan nekin ovat puuta ja lankaa, aitoa materiaalia siis muoviin ja muuhun rihkamaan verrattuna, mutta niidenkin tappikiinnitys on jotain muuta kuin hopeaa, ja aiheuttaa mulle allergiaa jos pidän noita useampana peräkkäisenä päivänä. Pitäisi vaihtaa tapit hopeisiin, en vain ole vielä saanut aikaiseksi.
En ostele paljoa koruja, ja kun ostan, haluan kunnollisen (mieluiten äidin kanssa yhdessä suunnitellun, oman vision mukaisen) korun, joka kestää aikaa ja käyttöä. Olen myös valmis panostamaan koruun rahallisesti, sillä se on hyvällä lykyllä ikuinen. Korujen suhteen en harrasta heräteostoksia, haluan hitaasti keräillä omannäköisiä, joita voin käyttää vuodesta toiseen arjessa ja juhlassa.
Harrastin rihkamakoruja joskus yläasteella ja lukiossa, mutta nopeastihan sellaisista lähtee kultaukset ja etenkin korvakorut herkistivät ihoani niin kovasti, että tajusin, ettei rihkaman käytössä ole mitään järkeä. Kauniit puukorut viehättävät kyllä, mutta niissäkin näkyy käsityö ja aitous ihan eri tavalla mitä ketjuliikkeiden helyissä. Korujen suhteen on itseasiassa ihan älyttömän helppo tukea nuoria suunnittelijoita ja kotimaista kädentaitoa; täältä löytyy paljon osaajia. Ja esimerkiksi Lahden kultaseppäopiskelijat koulutuskeskus Salpauksella tekevät välillä tilaustöitä opintojaksoihinsa liittyen. On kutkuttava ajatus, että on voinut itse osallistua korun suunnitteluun. Samasta syystä haluaisin opetella ompelemaankin, ehkä kesän sadepäivinä sitten?
Kommentit
Ihanan yksinkertaisia koruja <3 Mä oon jossain rihkaman ja aikaa kestävien välissä: isot, roikkuvat juhlakorvakorut ostan yleensä halpiksina, mutta pienet ja jokapäiväisessä käytössä olevat mahdollisimman laadukkaina. Ja kyllähän noille jälkimmäisille tulee lopulta enemmän käyttöä :)
Kiitos Jaana! :-*
Joo, aika ymmärrettävää! Aina välillä haaveilen itsekin isoista blingbling-rihkamista, mutta kun tiiän ettei mun korvat tykkää ja ettei ne mulla kestä, niin skippaan minä sitten ne. Ja joo, ne mitä käyttää eniten, on paras olla laatua! ;-)