* Kaupallisessa yhteistyössä HBO Nordic & Asennemedia

Viimeisen parin vuoden aikana olen pohtinut ystävyyssuhteitani enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Moni asia on muuttunut viimevuosien aikana ystäväpiireissäni; monet ystävistäni ovat valmistuneet kouluista ja sen myötä arki ja kuviot ovat muuttunut usean kohdalla. Moni on vaihtanut paikkakuntaa opiskelujen aikana tai niiden loputtua, osa on asettunut aloilleen ja perustaneet perheen, osa eronnut pitkistä parisuhteista. Osa pakertaa töiden kimpussa ja osa on aloittanut jatko-opinnot uudessa kaupungissa tai uudessa maassa. Näiden muutosten myötä osa ystäyvyyssuhteistakin on muuttanut muotoaan ja joidenkin kohdalla se on tuntunut tosi oudolta ja hankalalta ja joidenkin kohdalla ainoastaan luonnolliselta.

Lempparisarjani, eli HBO Nordicin Girls-sarjan kuudes ja viimeinen kausi alkaa ensi viikon maanantaina 13.2. ja siihen liittyen avaan vähän ajatuksiani ystävyyssuhteista. Omat ystävyyssuhteeni eivät ehkä ole ihan samanlaista vuoristorataa mitä Girlsissä, mutta ystävyyssuhteita yhtä kaikki – toisinaan mitä kinkkisimpiä, toisinaan helppoja ja luonnollisia – usein molempia. Palaan Girlsin päätöskauteen tarkemmin vielä tulevana viikonloppuna, mutta nyt niihin ystävyyssuhteisiin.

Osa ystävyyssuhteistani on lähentynyt, kun muutin Helsinkiin. Kun asuu samalla paikkakunnalla ja ehtii nähdä useammin ja kun tapaamiset muuttuvat arkisemmiksi, oppii oikeasti tuntemaan toisen. Osa ystävyyssuhteistani taas on hiipunut samasta syystä – kun ei tule nähtyä yhtä usein kuin ennen, ystävyyssuhde muuttaa muotoaan. Se ei välttämättä ole huono juttu, sillä harva ystävyyssuhde kai säilyy muuttumattomana vuodesta toiseen ja elämäntilanteesta toiseen.

Osalle ystävyyssuhteistani ei ole käynyt kuinkaan, vaikka lähestulkoon kaikki asiat kummankin osapuolen elämissä olisivat menneet uusiksi; asuinpaikkakunta, työkuviot, parisuhde jne. – tämä kai kertoo siitä, miten erilainen ja omanlaisensa jokainen ystävyyssuhde on.

Mulla on aina ollut ison ja yhtenäisen kaveriporukan sijaan monta pienempää kaveriporukkaa, joihin kuulun. Mulla on monta läheistä ystävää, jotka eivät välttämättä tunne muita mun läheisiä ystäviä, sillä mun kaveriporukat ovat muodostuneet niin monien eri asioiden ympärille; on lukiokavereita, opiskelukavereita, työkavereita, blogikavereita, kavereita lapsuudesta, kesätyökavereita, Instagram-kavereita ja lähisukulaisia, joita pidän kavereinani ja ystävinäni. Vaikka kaikki ystäväni eivät todellakaan tunne toisiaan, ilahdun aina, kun saan tutustutettua heitä toisiinsa. Joskus nuorempana oli kai luontevampaa hengata tiettyjen ystävien kanssa tietyissä porukoissa ja tilanteissa, mutta nykyisin on ihanaa, jos voi luontevasti tavata ystäviä eri tilanteissa ja porukoissa ja tutustuttaa heitä toisiinsa.

Jossain vaiheessa ajattelin, että ne ystävyyssuhteet, jotka minulla on ollut vuosia, jostain ala- ja yläasteesta asti, tulevat olemaan ne, jotka kestävät läpi koko elämän sellaisinaan ja että uusia ystäviä voisi olla hankala löytää aikuisiällä. Onhan se totta, että esim. koulussa voi olla helpompi tutustua samanhenkisiin ystäviin kuin vaikkapa työpaikassa, mutta oikeastaan olen löytänyt ilahduttavan paljon samanhenkisiä ihmisiä ympärilleni ihan sattumalta. Eli ei kannata murehtia, jos koulussa tai työpaikalla ei ole samanhenkistä porukkaa; uusiin ystäviin voi törmätä ihan missä tahansa! Hyviä ystäviä ja sielunsiskoja voi löytää myös koulujen ja opiskeluaikojen jälkeen.

Yksi parhaista ystävistäni tuli kirjaimellisesti vastaan kadulla – tiesimme toisemme Instagramista ja sovimme treffit – ja niin, siitä se lähti. Olen onnekas, kun työporukkani on sellainen, että voin ja haluan lähteä heidän kanssaan viikonloppureissuille ja viettää aikaa myös töiden ulkopuolella. On myös ollut ihan parasta huomata, että lapsuuden parhaat kaverit, eli serkkuni, ovat nykyisin läheisiä ystäviä mulle. Vaikka perhe- ja sukulaissuhteet ovatkin jollain tasolla eri asia kuin ystävyyssuhteet, olen todella iloinen, että voin laskea niin monta sukulaistani myös ystävikseni.

Parhaan ystäväni tapasin töiden kautta ja vaikka muiden silmissä olemme välillä todella epäilmeinen kaksikko, en voisi kuvitellakaan parempaa ystävää. Jos työ ei olisi tuonut meitä yhteen (yhteisen projektin lisäksi siihen tarvittiin jaettu junamatka ja salaisuus tai pari), en usko, että olisimme tutustuneet, sillä elämäntilanteemme ja kaveriporukkamme ovat ihan erilaiset – se onkin saanut minut tajuamaan, ettei ystävieni tarvitse ja kuulukaan olla samanlaisia tai samasta elämäntilanteesta kuin minä. Enemmän minua kiinnostaa aitous, toisen intohimot ja kiinnostuksenkohteet (olivat ne sitten yhteneväisiä omieni kanssa tai eivät) ja se, mistä toinen ilahtuu.

Se, miten yllättävästi ystävyyssuhteita voi syntyä, on ihan yhtä yllättävää kuin se, miten jotkut kaveruussuhteet eivät koskaan muutu ystävyydeksi. Ei vaikka lähtökohdat vaikuttaisivat täydellisiltä; olisi samanlaiset arvot, kiinnostuksenkohteet, musiikkimaku ja yhteisiä ystäviä.

Ystävyyssuhde ei todellakaan synny päättämällä tai pakottamalla. Olen ollut pari kertaa todella kinkkisessä tilanteessa huomatessani, että joku tuttavani pitää minua selkeästi parempana ystävänä kuin minä häntä – minulla on ollut tunne, että jotain vain puuttuu, joku kemia tai syvempi yhteys, luottamus tai joku muu mystinen juttu. Se on kiusallista ja harmillista, mutta sille ei oikein voi mitään. Uskon kyllä, että ystävyyssuhde voi syventyä joskus myöhemmin, vaikkei alkuun olisi vaikuttanut yhtään siltä, mutta sitä ei yksinkertaisesti voi pakottaa.

On myös surullista huomata olevansa tilanteessa, jossa vanha ystävyyssuhde ei enää tunnu samalta kuin ennen. Jotkut ystävyys- ja kaveruussuhteet hiipuvat huomaamattaan ja luonnollisesti, mutta joidenkin suhteiden kohdalla muutos tuntuu hankalalta ja raskaalta, etenkin jos fiilis muuttuneesta suhteesta ei tunnu olevan molemminpuoleista. Mutta toisaalta se, että ystävyyssuhde jää tai muuttuu etäisemmäksi, ei tee siitä yhtään vähemmän arvokasta. Ei kaikkien suhteiden kuulukaan kestää koko elämää, se on ihan luonnollista.

Näitä instax-kuvia selaillessani tuli ikävä monia rakkaita ja tärkeitä tyyppejä ja niitä, joista en löytänyt kuvaa. Miten aikataulujen yhteensovittaminen onkin välillä niin hankalaa tiettyjen ystävien kanssa? Onneksi ne ovat usein niitä, joiden kohdalla ei haittaa, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi vuosi tai parikin.

Lisää ystävyyssuhteista ja suhteista ylipäätään ensi maanantaina, kun Girlsin viimeinen kausi starttaa HBO Nordicilla, mutta palataan aiheeseen vielä viikonlopun aikana! Luvassa myös pieni ylläri muille Girlsin ystäville.

”Golden Globe- ja Emmy-palkittu Girls kertoo neljän nuoren naisen seikkailuista New Yorkissa. Sarjan luoja Lena Dunham on Hannah Horvath, lamanjälkeisen sukupolven ääni, jonka rahat riittävät hädin tuskin ruokaan – manoloista puhumattakaan. Hannah ja hänen ystävänsä, hillitty ja hallittu Marnie, boheemi englantilainen Jessa ja naiivi Sinkkuelämää-fani Shoshanna todistavat, että naisten välinen ystävyys on yhtä mutkikasta kuin rakkaussuhteet. 13.2. alkaa HBO Nordicilla – Sarjojen kodissa – viimeinen kausi GIRLS-sarjasta.”

alin kuva: ©2017 Home Box Office, Inc. All rights reserved.
HBO® and related channels and service marks are the property of Home Box Office, Inc.