Mulla oli tänään päällä Tukholmasta ostamani Urban Outfittersin kukkatoppi ja kuvia katsoessani tajusin että olen vahingossa yhdistänyt ponnarin paidan sävyihin sopivaksi! Ystäväni Mimmi olisi ylpeä minusta, sillä olen joskus kuullut huomautuksia siitä, että koruni eivät mätsää laukun vetoketjujen väriin, hahaha. Minä en ole kovinkaan tarkka, vaikka moni muu vissiin onkin, hih. :– D Tämä paita täydensi vaatekaappini ikuista yläosavajetta sopivasti, sillä a) se ei ole trikoota b) se ei ole läpinäkyvä c) siinä ei ole hihoja d) se ei ole yksivärinen eikä tylsä. Ja se oli alessa, jes!
Ps. Otsikossa ensin mainittu kaveri on mun ja Lindan metrokaveri – hieman jänskälle tuoksahtava ruotsalaispappa, joka yritti keskeyttää juttumme sekavalla korinallaan. Koska olen saanut tarpeekseni senioreista, esitimme tyhmiä ja ruotsia osaamattomia. Juttu meni ehkä hieman pilalle siinä vaiheessa kun saatiin mieletön naurukohtaus, jolle ei näkynyt loppua. Ei voinut katsoa toisen suuntaankaan, ettei tukehtuisi nauruun. Siinä sitten tärisin naurusta kyyneleet silmissä, vaikka tiesin, ettei saisi nauraa – miksi aina silloin saa hillittömän naurukohtauksen, kun tietää, ettei sovi nauraa?! Tarkoittaako tämä sitä, etten ole vielä aikuinen?! Koriseva kirstu yllätti meidät metrosta lähtiessään huikkaamalla peräämme pari suomalaista sanaa, oliskohan olleet mitä, yksi ja kaksi. Huh, suhteellisen harmiton kaveri.
