muistiinpanoja

Mulla on aika mairea virne naamallani – siitä huolimatta, että edellisenä yönä on nukuttu liian vähän ja että tästä päivästä tulee pitkä, mutta viis siitä, oon ihan hullun onnellinen!

Voi itku miten suloinen juhannus, oikein kunnon miniloma. En vielä torstaina töiden jälkeen Tampereelle lähtiessäni tiennyt tarkkaa suunnitelmaa juhannuksen kulusta, mutta tiesin että luvassa on rentoutumista ja rakkaimpia, joten se riitti. Perjantai meni rauhassa herkutellen sekä lautapelejä pelaillen. Ja sukuni nuorimman kuvia ihastellen – mun serkku tyttöystävineen sai tyttövauvan! ♥

Tiedätte varmaan, että välillä kasaantuu kaikkea ärsyttävää pikkuista, jonka takia saattaa olla levoton ja helposti ärsyyntyvä fiilis? Tai että harmistuu liikaa olosuhteista, joihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään? Ja semmoiset hetket, kun paras kaverikin ärsyttää?

Voi itku miten kiva viikonloppu takana. Ja oikestaan koko viime viikko; täydellisiä kesäiltoja, spontaaneita reissuja, ystäviä ja uusia tuttavuuksia.

Päätin perjantaiaamuna että hitsit, lähden käymään Tampereella, vaikka sää ei houkutellut. Ystäväni oli kuitenkin juuri palannut parin viikon lomamatkaltaan takaisin kotiin emmekä olleet nähneet aikoihin, joten tein etäpäivän hommat perjantaina osin kotona, osin Onnibussissa ja hetken vielä Tampereellakin.

Teki mieli tulla kertomaan kuulumisia. Kuuluu hyvää! Olen selättänyt oman stressini ja kreisit aikataulut, opetellut sanomaan ei kivoillekin jutuille kun aika ei meinaa riittää, varannut aikaa kropan hellimiselle (hieronta teki …

Sekasin. Sinä ja minä.

Heippa ihanat, toivottavasti olette nauttineet ihanista kesäkeleistä! Mä olen ollut blogin puolella pikkuisen hiljaisempi, sillä lähdin viime maanantaina työreissulle ja sain tiistai-iltana kokea elämäni tokan ruokamyrkytyksen. Hyisssss että, olin aivan rikki. …

Viimeksi eilen mietin, miten kivaa on, että meistä on tullut näin läheiset ystävät. Taidetaan olla monessa asiassa kuin yö ja päivä, mutta juuri se on niin hienoa; tuntea joku niin erilainen ja upea ihminen niin pitkältä ajalta. Siinä oppii huomaamattaankin toiselta tosi paljon. Olen kyllä oppinut tosi monta konkreettistakin asiaa pikkusiskoltani; Emma esimerkiksi opetti mut lukemaan ollessaan 4-vuotias (!!).

Äidille.

Sain eilen kommentin, joka pyöri mielessäni koko päivän – ja pyörii vieläkin.

Minulla on useampi lempivaate; niille kaikille yhteistä on tunneside, joka minulla on vaatteeseen. Jossain vaiheessa ajattelin, että haluan vaatekaappiini vain sellaisia vaatteita, joihin minulla on tunneside, mutta myöhemmin tajusin, ettei se mitenkään ole mahdollista – en ainakaan toistaiseksi ole onnistunut luomaan tunnesidettä sukkiin tai sukkahousuihin…

Tältä näyttää juuri töitä uudesta kaupungista saanut; hämmentyneeltä, onnelliselta, helpottuneelta ja vähän jännittyneeltä. Kun kuulin saaneeni unelmieni työn, oli ensireaktio valtava innostus ja helpotus, mutta illalla kotona tuli itku; iiks, tässähän muuttuu moni asia. Uusi kaupunki, uudet kuviot. Läheisimmät ystävät ja perhe jää Tampereelle, vaikka monia upeita ystäviä on Helsingissä ja ympäri maailmaa. Mielessä uusien työkuvioiden myötä muuttuisi koko arki: kenen kanssa nyt kävisin salilla, voinko jatkossakin soittaa ilman sen kummempaa syytä rakkaalle ystävälle, kuka nyt auttaa mua kun polkupyörän rengas tyhjenee ja hitsit, tulee ikävä tuota naapurin mummoakin, vaikka se polttaa sisällä ja kyselee välillä vähän liikoja.