Voi vitsit tyypit, jos voitte, niin lomailkaa!!!! Jos ylimääräisiä lomapäiviä tai ylityövapaita ei ole kertynyt, niin tehkää viikonlopusta loma – kerron kohta miten lomalarppaus onnistuu.

Tauottaminen, tilan ottaminen arkirutiinien väliin – siitä lomassa on kysymys. Olen tainnut ennenkin sanoa, etten usko sellaisiin ”tee elämästäsi niin kivaa ettet tarvitse lomaa” -julistuksiin, sillä musta rutiinien rikkominen tekee aina hyvää, oli oma arki kuinka kivaa tahansa. Kaikki tarvii lomaa, osa useammin, osa harvemmin, mutta tauot tekevät ihmeitä. Varsinkin, jos arki on hektistä minuuttiaikataulua (vaikka vain kivojen asioiden parissa), tekee loma silloin tällöin terää.

Lomailu antaa tilaa uusille ajatuksille, rentouttaa ja luo mahdollisuuden tarkastella omaa elämää pienen etäisyyden päästä. Kun ottaa pari askelta kauemmas, on helpompi hahmottaa mitkä asiat on tosi hyvin ja mille pitäisi tehdä jotain (sen sijaan että velloo epämääräisessä en tiedä mitä tekisin mun elämällä -olotilassa, jolloin lomailu on jo ihan ehdottoman tärkeä juttu).

Vaikka tiedän, että kaikki tarkoittavat pelkkää hyvää todetessaan, että ”nauti, olet lomasi ansainnut!”, en voi olla takertumatta tuohon ansaittu-sanaan. Ei lomaa kuulu ansaita!

On aika armoton ajatus, että lomailla saisi vasta sitten kun on burnoutin partaalla tai uurastanut ihan hulluna lomansa eteen kaiken muun kustannuksella. Taukojen pitäisi olla osa elämää, ei mikään sellainen palkinto, jonka eteen pitää raataa. Uusia ajatuksia ja ideoita ei synny ilman tyhjää tilaa, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.

Mulla oli viime viikolla mahdollisuus pitää ylityövapaita pois niin, että sain vapaaksi to-su-välisen ajan. Teen nelipäiväistä viikkoa joten torstai toi vain yhden päivän ekstraa, mutta kutsuin tuota pätkää ilolla lomaksi – loma tuntuu niin paljon mahtipontisemmalta kuin pitkä viikonloppu. Pieni juttu, mutta silti suuri ero omaan fiilikseen. Se, miten puhumme asioista, muokkaa sitä miten koemme ne, joten siksi on tärkeää kutsua lomaa lomaksi. Ainakin mulle loma ja viikonloppuvapaa on kaksi ihan eri asiaa.

Olisin päässyt fiilikseen varmasti myös kahdessa päivässä, mutta kyllä tuollainen neljän päivän lomajakso tuntui luksukselta. Suunnittelin noille neljälle päivälle kaikkea kivaa pientä lomatekemistä, arjesta sopivasti poikkeavia juttuja.

Kävin sellaisella joogatunnilla jonne en ole aikoihin ehtinyt, fiilistelin Kaisaniemen kasvitieteellisessä viherkasveja (sinne pääsee Museokortilla), kävin kahvilla kahvilassa jossa en aiemmin ole käynyt ja kiersin kirppiksiä päivänvalossa. Kävin museossa (Emmassa on kiva näyttely meneillään), jossa en ole käynyt koko Helsingissä asumisaikanani vaikka sinne pääsee helposti metrolla. Söin illallista ravintolassa, joka on ihan mun lähellä, mutta jossa en ole koskaan aiemmin tullut käyneeksi. Tilattiin annokset vieruspöydän tuttujen suosituksesta ja nauratti, että niinkin pienestä jutusta, kuin jälkkärin tilaamisesta, tuli lomafiilis.

Varasin hotelliyön (Espoon Hanaholmeniin, joka on hyvällä etäisyydellä vaikka vain viikonloppulomaa larpatessa), joka oli aivan ekstraa, mutta teki lomasta loman, sillä iltakylpy ja yöpyminen ydinkeskustan ulkopuolella saivat loman tuntumaan pidemmältä kuin se olikaan.

Suurin ero tavallisen viikonlopun ja loman välillä taisi olla kuitenkin se, että pistin puhelimen laukkuun enkä vastannut minkäänlaisiin työviesteihin.

Lomafiilis syntyy pienistä asioista; siitä, että päättää olevansa lomalla vaikkei lähtisi lämpöön tai suuntaisi toiseen kaupunkiin.

Siitä, että tekee asioita joita tekisi muutenkin lomalla; syö ulkona, kävelee paljon ympäristöään uusista näkökulmista tarkkaillen, käy museossa, selvittää uusimmat kirpputorit ja pistäytyy kahvilla kivannäköisessä kahvilassa kun siltä tuntuu.