Toukokuun alun kuulumisia

/// lifestyleTags:

Vitsit, enpäs oo aikoihin kirjoittanut tänne kuulumisia! Helmikuun lopussa näköjään viimeksi, reilu pari kuukautta sitten! Ensin vähän tajunnanvirtaa ja lopussa tämän kevään lemppareita, jotta itsellekin olisi selkeämpää, että mitä kaikkea tänä keväänä on fiilistelty.

kuulumisia ida365

Kotona 

Aika on monella tapaa menettänyt merkityksensä. Unohdan helposti mitä tein viime viikolla (tai edeltävänä päivänä) ja tuntuu, että vuosi sitten tapahtuneista asioista on pakko olla ainakin kolme vuotta. Siksi tekee hyvää kirjoittaa välillä kuulumisia ylös, joko päiväkirjaan tai tänne, jotta muistaisi paremmin, kun aika tuntuu kuluvan eri temmolla kuin yleensä.

Onneksi pariin viimeiseen viikkoon on jo mahtunut lupauksia kesästä, ihania aurinkoisia kevätpäiviä vastapainoksi lumisateelle ja järkyttävän kylmälle tuulelle. Lämpimät päivät ovat tehneet ystävien näkemisestä niin paljon helpompaa! On ollut ihanaa nähdä ihmisiä kävelyllä ja puistonpenkillä istuskellen, kuulla mitä muut ovat miettineet lähiaikoina ja mistä he ovat löytäneet arkeensa iloa. On ihanaa kuulla ajatuksia kasvokkain.

Viime viikolla syötiin lounasta kahden ystävän kanssa ulkona (Kampai3:n tofu bowl oli herkullinen) ja oli ihanaa, vaikkei vielä varsinaisesti olekaan piknik-keli sään puolesta. Useissa villakerroksissa pärjäsi juuri ja juuri.

ida hanhiniemi kuulumisia

Huomaan olevani vähän puhki iltakävelyiden, sisäpihan kahvitreffien ja puhelinmaratoonien jälkeen. Miltähän sitten joskus tuntuu, kun alkaa törmätä spontaanisti tyyppeihin tai kun on mahdollista nähdä isommilla porukoilla? Osaankohan enää small talkia? Tottuuko tungokseen enää koskaan vai tottuuko siihen ihan hetkessä?

Vaikka sosialisointi vie tauon jälkeen eri tavalla energiaa, on se tosi ihanaa. Ja ehkä nykyisin vaan huomaa aiempaa paremmin levon tarpeen, kun aiemmin hälinässä oli jatkuvasti puhki eikä oikein osannut reagoida väsymykseen, kun väsymys oli vallitseva olotila? Tai ehkä tämä on kevätuupumusta, eikä mitään sen ihmeellisempää.

Kevät on aina jokseenkin ristiriitaista aikaa (mä olen aina keväisin väsynyt, vaikka valon lisääntyessä luulisi, että energiakin lisääntyy) ja tuntuu, että tänä vuonna se korostuu jotenkin erityisesti omassa lähipiirissä. Huomaan, että moni lähipiirissäni on tosi tosi uupunut. Etenkin moni yksin asuva, mutta myös moni muu. Kai se on tämä pitkään jatkunut epävarmuuden aika.

Onneksi ilmassa on lupaus iisimmästä kesästä; ei voi kuin toivoa että saadaan pian rokotteet ja voidaan kohdata toisiamme huolettomammin. On ikävä spontaaneita, suunniteltuja, ison ja pienen porukan kohtaamisia ja hengailuja. Vaikka sosialisoinnit nyt tuntuukin vievän aiempaa enemmän energiaa, se varmasti liittyy myös siihen, ettei tapaamiset ole ihan paineettomia, vaikka näkisikin mahdollisimman turvallisesti.

Kuuluu siis kaikenlaista: hyvää, mutta vähän uupunutta. Toiveikasta, läheisistä huolestunutta, mutta myös tosi onnellista. Loppuun vielä muutama tämän kevään lempparijuttu:

ida365 pioni

Nämä sävyään vaihtavat pionit jaksavat hämmästyttää joka kevät

Kevään paras musiikkilöytö: Ollaan kuunneltu kotona Mallan uutta levyä uudelleen ja uudelleen. Levy on täydellinen kokonaisuutena, mutta tykkään monesta biisistä myös yksittäin. Teki mieli kirjoittaa, että täydellinen kevätlevy, mut nään kyllä itseni fiilistelemässä tätä lämpiminä kesäiltoinakin, ai että. Malla jäi mun mieleen ekan kerran jo reilu vuosi sitten talvella, kun kuuntelin tätä biisiä silloisen ihastukseni, nykyisen avopuolisoni, luona hengaillessa.

Kevään paras kirja: Ocean Vuongin On Earth We’re Briefly Gorgeous. Yleensä olen hidas lukemaan englanninkielistä kaunokirjallisuutta, mutta tämä soljui kevyesti aiheiden raskaudesta huolimatta. Todella kaunis, runollinen ja rankka teos. Kirja on muuten juuri suomennettu!

Muita hyviä kirjoja tältä keväältä: Saara Turusen Järjettömiä asioita (joka jakoi lukupiirissä mielipiteet ihan täysin – osa tykkäsi, osa inhosi. Minä tykkäsin, sain lukukokemuksesta perspektiiviä erilaisiin suhteisiin, sellaisiinkin, joita en pidä ideaaleina, ja jäin pohtimaan luokkaeroja ja sitä, miltä tuntuisi hävetä omaa rakastaan) ja Simone de Beauvoirin Erottamattomat, jonka kuvaus tyttöjen välisestä ystävyydestä tuntui aidolta ja henkilökohtaiselta.

ida 365

Lempparifarkut kirppikseltä & perjantaipizza

Kevään kivoin projekti: Mulla on aikomuksena uudistaa blogin ulkoasua ja käytettävyyttä tässä kevään, ehkä ensi kuun aikana. Oon palkannut hommaan ammattilaiset ja on ollut ihana päästä pohtimaan yhdessä kaikenlaista sävymaailmasta fontteihin ja etusivun nostoihin.

Haluaisin, että blogia olisi jatkossa helpompi selata etusivulta niin, että voisin esim. kesän kynnyksellä nostaa etusivulle aiemmin kirjoittamiani juttuja, jotka ovat siinä hetkessä taas ajankohtaisia ja olis kiva, että ne multa useimmin kysytyt jutut löytyisi entistä iisimmin blogista niitä kaivatessaan (mm. vastuulliset vaatebrändifiilistelyt, futon-jutut, luonnonkosmetiikkasuositukset, raflavinkit ja tietyt reseptit).

Kevään kivoin ruoka: ollaan jumitettu meidän vakkareissa, joten valintani ei nyt ole ruoka, mutta ruokajuttu kuitenkin. Meira nimittäin lanseerasi just uudet dipit, joissa ei oo natriumglutamaattia tai muita arominvahventeita ja raaka-ainelistat ovat ilahduttavan selkeät. Tomaatti-basilika ja valkosipuli ovat ihan superhyvät, sitä kolmatta en ole vielä testannut. Ja nämä ovat tosi maistuvia, joten kantsii testata ekana sekoitussuhteeksi 2dl kermaviiliä / vegekermaviiliä  kohden n. 1/2 pussillista dippijauhetta.

Kevään kivoin löytö: Indigo-zine, omani tuli just postissa! Haaveilen omasta puutarhasta ja niin kauan kuin sellaisesta voi ja kannattaa ainoastaan haaveilla, on ihana fiilistellä muiden puutarhanlaittojuttuja. Odotan myös Kirsikan ja Vienan puutarhajuttuja kevään  edetessä.

Kevään kivoin vaate: mun nahkatakki!! Ai itku miten oon odottanut sitä, että saan tuulettaa ja pakata talvitakit säilöön kesän ajaksi ja vaihtaa omemmilta tuntuviin, eli nahkatakkiin ja sit myöhemmin säiden lämmettyä, trenssiin. Tuntuu niin paljon enemmän Idalta nahkatakissa kuin isossa untsikassa.

Järjestelin mun vaatekaapista talvisimmat jutut ja väärän kokoiset vaatteet jemmaan ja testailin kevätvaatteitani rauhassa ja keksin monta kivaa asuyhdistelmää. Kuvasin osan puhelimen muistiin, etten voisi huijata itseäni ”ei ole mitään päälle pantavaa” -urputuksella. Se, että ajan kanssa testailee vaatekaappinsa sisältöä ja etsii sieltä omiin Pinterest-tallennuksiin matchaavia vaateyhdistelmiä, on oikeasti innostavaa. Vaatteiden potentiaalia vaan ei tajua jos niitä ei ole hetkeen testaillut ja pukenut päälleen.

Mitä teille kuuluu? ♥

·

Helmikuun lopun kuulumisia

/// lifestyleTags: , , ,
Helmikuun viimeisten päivien kuulumisia:

– Mun vanhemmat kävivät viime viikonloppuna Helsingissä hakemassa mun poikaystävän vanhasta asunnosta sängyt Tampereelle ja syötiin roudausurakan jälkeen yhdessä illallista meillä ennen kuin lähtivät ajamaan takaisin kotiin. Oli maailman parasta nähdä perhettä pitkästä aikaa ja ihan vaan olla ja jutella, saman pöydän ääressä.

Omien kontaktien rajaaminen minimiin tuntuu edelleen tosi tarpeelliselta eikä uudet tiukemmat rajoitukset muuta omassa arjessa mitään, kun kontaktit ovat olleet koko vuoden hyvin vähäiset. Mutta itku, kylläpä sitä vaan kaipaakin tavallista arkea jo. Sitä, että voi syödä yhdessä illallista, halata ja hengailla toisten kotona. Suunnitella vähän.

– Katsottiin viime viikonloppuna Parasite, ei oltu kumpikaan nähty sitä aiemmin vaikka osasin odottaa sen olevan hyvä, niin paljon kehuja kuulin siitä silloin kun se tuli teattereihin. Huh huh! Kehuista huolimatta en yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta ehkä hyvä niin. Kiemurreltiin välillä niin, että oli pakko pitää pieniä taukoja katselusta. OIipas kyllä ihan mahtava elokuva, suosittelen.

– Vaikuttaa siltä, että yläkerran remontti saattaa olla pikkuhiljaa valmistumaan päin! Kun on ensin kolme viikkoa saanut pieniä sätkyjä kun piikkaus yläpuolella alkaa varoittamatta, on hämmentävää huomata, että oho, tällä viikolla on kuulunut vain tömistelyä ja ajoittaista sahaamista. Sympatiani ovat kyllä kaikkien niiden puolella, jotka ovat joutuneet korona-aikana asumaan rempan keskellä tai kuuntelemaan viereisten asuntojen remontteja.

– Oon tainnut löytää toimivan luonnonkosmetiikan dödön! Kaurilan saunan sitruunaruoho-dödö on tuntunut viikon koekäytössä tosi hyvältä ja siltä, ettei se tahraa mustien puseroiden kainaloita.

Siinä missä aiemmin testiin ostamani toisen brändin luonnollinen dödö, josta olin lukenut pelkkää ylistystä, ei toiminut mulla lainkaan, toimi tämä heti ekasta käyttökerrasta alkaen. Jatkan testailuja ja kerron, jos joudun perumaan puheeni, mutta tämä pitää viikon testin perusteella kainalot tuoksuttomina!

– Kulunut viikko , helmikuun viimeinen, on ollut kummallinen. Oon ollut parille ystävälle olkapäänä, sitten itse itkeskellyt yhden päivän vähän kaikelle ja en-oikeesti-edes-tiedä-mille ja ollut kummallisen levoton. En oo pariin kuukauteen herännyt kesken yöunien yhtään mihinkään, mutta tällä viikolla heräsin kahdesti kesken unien ja siitä tuli kummallinen pahaa enteilevä olo, joka ei hellittänyt koko päiväksi. Ehkä se oli vaan kropan ja mielen tapa reagoida siihen, että tuntui, että yhteen viikkoon mahtui niin paljon isoja asioita.

– Vastapainoksi oudoille fiiliksille tänä viikonloppuna on ollut tosi ihania juttuja: kummitytön pihaleikkien seurailua, ravintolan take away -illallinen kotona poikaystävän synttäreiden kunniaksi, saunavuoro ja se, että iho ei ärtynyt sen jäljiltä. Videopuhelut vanhempien ja poikaystävän vanhempien kanssa. Ääniviestittelyt ystäville, Hesarin aamulukemiset kaikessa rauhassa ja muita ihan tavallisia ilahduttavia asioita, kuten vaikka lakanoiden vaihto. Ihan parasta kömpiä tänään puhtaisiin lakanoihin.

– Me ollaan saatu yhteenmuuttoasiat hoidettua enkä oo ehkä ees oikein tajunnut, miten paljon tilaa arjesta pakkaaminen, muuttaminen, tavaroiden lajittelu, myyminen ja siivoilu on vienyt. Oikeastaan kaikki tuo häärääminen oli tosi tervetullutta! Kaikenlaiset projektit auttaa jaksamaan sitä, ettei voi kohdata ihmisiä kuten toivoisi.

– Oon lukenut tosi paljon, tässä kuussa Rachel Cuskin Ääriviivat-trilogian loppuun, Milja Sarkolan Pääomani, Hanna Weseliuksen Sateenkaariportaat, Vanessa Springoran Suostumuksen, Adeline Dieudonnén Oikeaa elämää (lukupiirimme tämän hetken kirja) ja nyt mulla on kesken hetki sitten julkaistu Heini Strandin ja Inka Rantakallion Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä -teos ja vitsit, onpas todella mielenkiintoisia dialogeja ja teräviä esseitä aiheesta.

– Oon löytänyt paljon uutta kuunneltavaa ja lisäillyt uusia löytöjä tänne, mun vuoden 2021-soittolistalle, jonne kokoan kaikki tänä vuonna paljon soitetut ja säväyttäneet kappaleet. Pelkästään viime perjantaina uutta musiikkia julkaisi Iisa, Balthazar, Noname ja Handshaking. On kutkuttavaa, kun voi laittaa jonoon useita uusia biisejä ja fiilistellä, kolahtaako joku erityisesti.

– Tuntui ihanalta hakea kotikadun kahvilasta take away -kahvit, kävellä Tokoinrantaa ja fiilistellä aurinkoa ja muita sitä fiilisteleviä tyyppejä. Jengi istui silmät kiinni Tokoinrannan penkeillä ja selkeästi nautiskeli auringosta. Se oli jotenkin niin liikuttavan ihanaa. Tuntui siltä, että kyllä tästä kaikesta vielä selvitään.

·

Pieniä suuria muutoksia

/// lifestyle, sisustusTags: ,
pieniä suuria kuulumisia

Iittalan kaunis Putki-valaisin saatu osana vuosiyhteistyötä

Viimeiset viikot ovat kuluneet pakkaus- ja muuttorumban parissa. Poikaystävällä tuli kaksi vuotta asumista täyteen omassa asunnossaan, joten hän voi laittaa kämppänsä myyntiin ja muuttaa sen myytyään mun luokse. Ihan superkivaa. Tuntuu hassulta, että joskus muutama vuosi sitten vielä mietin, että totunkohan enää ikinä asumaan kenenkään kanssa yhdessä, kun oon niin tottunut itsekseni asumiseen. Tämä yhteen muuttaminen tuntuu kuitenkin vain luonnolliselta, helpolta ja tosi ihanalta. Yhdessä olo on ollut tämän koronavuoden ajan niin tiivistä ilman että meillä on lukenut sukunimet samassa postilaatikossa, eli mikään ei oikeastaan muutu nykyisestä tämän yhteenmuuton myötä.

Ollaan kumpikin karsittu tavaroita, sillä kahden kodin tavaroissa on luonnollisesti tiettyjä asioita on tuplana. Paljon ollaan myös laitettu asioita jemmaan odottamaan seuraavaa, yhteistä ja isompaa kotia. Mun keittiöön ei mahdu kuin mun astiat, mutta poikaystävän omat ovat niin kivoja, ettei niistä tee mieli hankkiutua eroon, joten jemmattiin ne säilöön tulevaisuutta varten. Viimeistään sitten, kun voi järjestää isompia illallisia ja kutsua kylään ystäviä, pitää kaivaa joitain ekstra-astioita esille.

Muutamia vaatteita laitoin just myyntiin Zadaaseen ja yksittäisiä astioita, keittiötarvikkeita, kirjoja ja muutamia muita sisustustarvikkeita lahjoitimme kierrätyskeskukseen. Jossain toisessa tilanteessa olisin vuokrannut kirppispöydän ja myynyt ne itse, mutta tässä ajassa tuntui yksinkertaisemmalta lahjoittaa tavarat pois kuin miettiä kirppispöydän vuokraamista ja kaikkea siihen liittyvää järjestelyä. Käyköhän kukaan kirppareilla tällä hetkellä? Mun oma kirppiksillä käyminen on ainakin vähentynyt merkittävästi tänä vuonna kaiken muunkin vähennyttyä.

Ollaan myyty huonekaluja Tori.fissä ja myin myös mun kahvinkeittimen, koska olen siirtynyt kuluneen vuoden aikana mokkapannulla keitetyn kahvin juojaksi ja siten mun vaaleanpunainen Moccamaster ansaitsi päätyä ahkerampaan käyttöön jonkun toisen kotona.

Vaikka tiedän, että ollaan muuttamassa tästä jossain vaiheessa seuraavaan asuntoon, on mun luultavasti hankittava tänne työpiste. Tehdään tällä hetkellä kumpikin töitä kotoa käsin ja välillä on hankalaa tehdä töitä yhdessä keittiönpöydän ääressä, etenkin jos toisen tai parhaassa tapauksessa kummankin pitää osallistua palavereihin tai soitella puheluita. Siksipä olkkariin pitäisi keksiä työpiste; sellainen, joka toivottavasti sopisi sitten myös tulevaan kotiin. Tässä asutaan kuitenkin vielä ainakin tämän vuoden lokakuuhun saakka, joten aika monta kuukautta tarvitsee vielä pystyä tekemään etätöitä näissä neliöissä. Olen miettinyt klassista String-hylly + pöytätaso -ratkaisua, koska se toimisi samalla myös kaivattuna kirjahyllynä ja voisin kuvitella, että se sopisi hyvin myös seuraavaan kämppään.

Heh ja ainiin, mun yläkerran asunnossa alkoi pari viikkoa sitten kovaääninen ja arkisin n. klo 9-17 kestävä remontti, ilmeisesti siellä pannaan koko kämppä uusiksi. Huh huh, aikamoista, täytyy sanoa. Sympatiat on täysin niiden puolella, jotka ovat joutuneet elämään kuluneen vuoden remontin keskellä tai remonttikämpän läheisyydessä – taustalla kuuluva meteli ja töiden tekeminen eivät ole mitenkään kovin ihanteellinen kombo etenkään nyt, kun etätyöt esim. kahvilasta käsin eivät tunnu parhaalta idealta. Jännityksellä aina seurailen remontin ääniä, että missä vaiheessa uskallan soittaa puheluita ja osallistua palavereihin mikki päällä. Toivotaan, että saavat remontin pian valmiiksi tai ainakin vähän vähemmän äänekkääseen vaiheeseen.

·