Helmikuun viimeisten päivien kuulumisia:

– Mun vanhemmat kävivät viime viikonloppuna Helsingissä hakemassa mun poikaystävän vanhasta asunnosta sängyt Tampereelle ja syötiin roudausurakan jälkeen yhdessä illallista meillä ennen kuin lähtivät ajamaan takaisin kotiin. Oli maailman parasta nähdä perhettä pitkästä aikaa ja ihan vaan olla ja jutella, saman pöydän ääressä.

Omien kontaktien rajaaminen minimiin tuntuu edelleen tosi tarpeelliselta eikä uudet tiukemmat rajoitukset muuta omassa arjessa mitään, kun kontaktit ovat olleet koko vuoden hyvin vähäiset. Mutta itku, kylläpä sitä vaan kaipaakin tavallista arkea jo. Sitä, että voi syödä yhdessä illallista, halata ja hengailla toisten kotona. Suunnitella vähän.

– Katsottiin viime viikonloppuna Parasite, ei oltu kumpikaan nähty sitä aiemmin vaikka osasin odottaa sen olevan hyvä, niin paljon kehuja kuulin siitä silloin kun se tuli teattereihin. Huh huh! Kehuista huolimatta en yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta ehkä hyvä niin. Kiemurreltiin välillä niin, että oli pakko pitää pieniä taukoja katselusta. OIipas kyllä ihan mahtava elokuva, suosittelen.

– Vaikuttaa siltä, että yläkerran remontti saattaa olla pikkuhiljaa valmistumaan päin! Kun on ensin kolme viikkoa saanut pieniä sätkyjä kun piikkaus yläpuolella alkaa varoittamatta, on hämmentävää huomata, että oho, tällä viikolla on kuulunut vain tömistelyä ja ajoittaista sahaamista. Sympatiani ovat kyllä kaikkien niiden puolella, jotka ovat joutuneet korona-aikana asumaan rempan keskellä tai kuuntelemaan viereisten asuntojen remontteja.

– Oon tainnut löytää toimivan luonnonkosmetiikan dödön! Kaurilan saunan sitruunaruoho-dödö on tuntunut viikon koekäytössä tosi hyvältä ja siltä, ettei se tahraa mustien puseroiden kainaloita.

Siinä missä aiemmin testiin ostamani toisen brändin luonnollinen dödö, josta olin lukenut pelkkää ylistystä, ei toiminut mulla lainkaan, toimi tämä heti ekasta käyttökerrasta alkaen. Jatkan testailuja ja kerron, jos joudun perumaan puheeni, mutta tämä pitää viikon testin perusteella kainalot tuoksuttomina!

– Kulunut viikko , helmikuun viimeinen, on ollut kummallinen. Oon ollut parille ystävälle olkapäänä, sitten itse itkeskellyt yhden päivän vähän kaikelle ja en-oikeesti-edes-tiedä-mille ja ollut kummallisen levoton. En oo pariin kuukauteen herännyt kesken yöunien yhtään mihinkään, mutta tällä viikolla heräsin kahdesti kesken unien ja siitä tuli kummallinen pahaa enteilevä olo, joka ei hellittänyt koko päiväksi. Ehkä se oli vaan kropan ja mielen tapa reagoida siihen, että tuntui, että yhteen viikkoon mahtui niin paljon isoja asioita.

– Vastapainoksi oudoille fiiliksille tänä viikonloppuna on ollut tosi ihania juttuja: kummitytön pihaleikkien seurailua, ravintolan take away -illallinen kotona poikaystävän synttäreiden kunniaksi, saunavuoro ja se, että iho ei ärtynyt sen jäljiltä. Videopuhelut vanhempien ja poikaystävän vanhempien kanssa. Ääniviestittelyt ystäville, Hesarin aamulukemiset kaikessa rauhassa ja muita ihan tavallisia ilahduttavia asioita, kuten vaikka lakanoiden vaihto. Ihan parasta kömpiä tänään puhtaisiin lakanoihin.

– Me ollaan saatu yhteenmuuttoasiat hoidettua enkä oo ehkä ees oikein tajunnut, miten paljon tilaa arjesta pakkaaminen, muuttaminen, tavaroiden lajittelu, myyminen ja siivoilu on vienyt. Oikeastaan kaikki tuo häärääminen oli tosi tervetullutta! Kaikenlaiset projektit auttaa jaksamaan sitä, ettei voi kohdata ihmisiä kuten toivoisi.

– Oon lukenut tosi paljon, tässä kuussa Rachel Cuskin Ääriviivat-trilogian loppuun, Milja Sarkolan Pääomani, Hanna Weseliuksen Sateenkaariportaat, Vanessa Springoran Suostumuksen, Adeline Dieudonnén Oikeaa elämää (lukupiirimme tämän hetken kirja) ja nyt mulla on kesken hetki sitten julkaistu Heini Strandin ja Inka Rantakallion Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä -teos ja vitsit, onpas todella mielenkiintoisia dialogeja ja teräviä esseitä aiheesta.

– Oon löytänyt paljon uutta kuunneltavaa ja lisäillyt uusia löytöjä tänne, mun vuoden 2021-soittolistalle, jonne kokoan kaikki tänä vuonna paljon soitetut ja säväyttäneet kappaleet. Pelkästään viime perjantaina uutta musiikkia julkaisi Iisa, Balthazar, Noname ja Handshaking. On kutkuttavaa, kun voi laittaa jonoon useita uusia biisejä ja fiilistellä, kolahtaako joku erityisesti.

– Tuntui ihanalta hakea kotikadun kahvilasta take away -kahvit, kävellä Tokoinrantaa ja fiilistellä aurinkoa ja muita sitä fiilisteleviä tyyppejä. Jengi istui silmät kiinni Tokoinrannan penkeillä ja selkeästi nautiskeli auringosta. Se oli jotenkin niin liikuttavan ihanaa. Tuntui siltä, että kyllä tästä kaikesta vielä selvitään.