Helmikuun lopun kuulumisia

/// lifestyleTags: , , ,
Helmikuun viimeisten päivien kuulumisia:

– Mun vanhemmat kävivät viime viikonloppuna Helsingissä hakemassa mun poikaystävän vanhasta asunnosta sängyt Tampereelle ja syötiin roudausurakan jälkeen yhdessä illallista meillä ennen kuin lähtivät ajamaan takaisin kotiin. Oli maailman parasta nähdä perhettä pitkästä aikaa ja ihan vaan olla ja jutella, saman pöydän ääressä.

Omien kontaktien rajaaminen minimiin tuntuu edelleen tosi tarpeelliselta eikä uudet tiukemmat rajoitukset muuta omassa arjessa mitään, kun kontaktit ovat olleet koko vuoden hyvin vähäiset. Mutta itku, kylläpä sitä vaan kaipaakin tavallista arkea jo. Sitä, että voi syödä yhdessä illallista, halata ja hengailla toisten kotona. Suunnitella vähän.

– Katsottiin viime viikonloppuna Parasite, ei oltu kumpikaan nähty sitä aiemmin vaikka osasin odottaa sen olevan hyvä, niin paljon kehuja kuulin siitä silloin kun se tuli teattereihin. Huh huh! Kehuista huolimatta en yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta ehkä hyvä niin. Kiemurreltiin välillä niin, että oli pakko pitää pieniä taukoja katselusta. OIipas kyllä ihan mahtava elokuva, suosittelen.

– Vaikuttaa siltä, että yläkerran remontti saattaa olla pikkuhiljaa valmistumaan päin! Kun on ensin kolme viikkoa saanut pieniä sätkyjä kun piikkaus yläpuolella alkaa varoittamatta, on hämmentävää huomata, että oho, tällä viikolla on kuulunut vain tömistelyä ja ajoittaista sahaamista. Sympatiani ovat kyllä kaikkien niiden puolella, jotka ovat joutuneet korona-aikana asumaan rempan keskellä tai kuuntelemaan viereisten asuntojen remontteja.

– Oon tainnut löytää toimivan luonnonkosmetiikan dödön! Kaurilan saunan sitruunaruoho-dödö on tuntunut viikon koekäytössä tosi hyvältä ja siltä, ettei se tahraa mustien puseroiden kainaloita.

Siinä missä aiemmin testiin ostamani toisen brändin luonnollinen dödö, josta olin lukenut pelkkää ylistystä, ei toiminut mulla lainkaan, toimi tämä heti ekasta käyttökerrasta alkaen. Jatkan testailuja ja kerron, jos joudun perumaan puheeni, mutta tämä pitää viikon testin perusteella kainalot tuoksuttomina!

– Kulunut viikko , helmikuun viimeinen, on ollut kummallinen. Oon ollut parille ystävälle olkapäänä, sitten itse itkeskellyt yhden päivän vähän kaikelle ja en-oikeesti-edes-tiedä-mille ja ollut kummallisen levoton. En oo pariin kuukauteen herännyt kesken yöunien yhtään mihinkään, mutta tällä viikolla heräsin kahdesti kesken unien ja siitä tuli kummallinen pahaa enteilevä olo, joka ei hellittänyt koko päiväksi. Ehkä se oli vaan kropan ja mielen tapa reagoida siihen, että tuntui, että yhteen viikkoon mahtui niin paljon isoja asioita.

– Vastapainoksi oudoille fiiliksille tänä viikonloppuna on ollut tosi ihania juttuja: kummitytön pihaleikkien seurailua, ravintolan take away -illallinen kotona poikaystävän synttäreiden kunniaksi, saunavuoro ja se, että iho ei ärtynyt sen jäljiltä. Videopuhelut vanhempien ja poikaystävän vanhempien kanssa. Ääniviestittelyt ystäville, Hesarin aamulukemiset kaikessa rauhassa ja muita ihan tavallisia ilahduttavia asioita, kuten vaikka lakanoiden vaihto. Ihan parasta kömpiä tänään puhtaisiin lakanoihin.

– Me ollaan saatu yhteenmuuttoasiat hoidettua enkä oo ehkä ees oikein tajunnut, miten paljon tilaa arjesta pakkaaminen, muuttaminen, tavaroiden lajittelu, myyminen ja siivoilu on vienyt. Oikeastaan kaikki tuo häärääminen oli tosi tervetullutta! Kaikenlaiset projektit auttaa jaksamaan sitä, ettei voi kohdata ihmisiä kuten toivoisi.

– Oon lukenut tosi paljon, tässä kuussa Rachel Cuskin Ääriviivat-trilogian loppuun, Milja Sarkolan Pääomani, Hanna Weseliuksen Sateenkaariportaat, Vanessa Springoran Suostumuksen, Adeline Dieudonnén Oikeaa elämää (lukupiirimme tämän hetken kirja) ja nyt mulla on kesken hetki sitten julkaistu Heini Strandin ja Inka Rantakallion Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä -teos ja vitsit, onpas todella mielenkiintoisia dialogeja ja teräviä esseitä aiheesta.

– Oon löytänyt paljon uutta kuunneltavaa ja lisäillyt uusia löytöjä tänne, mun vuoden 2021-soittolistalle, jonne kokoan kaikki tänä vuonna paljon soitetut ja säväyttäneet kappaleet. Pelkästään viime perjantaina uutta musiikkia julkaisi Iisa, Balthazar, Noname ja Handshaking. On kutkuttavaa, kun voi laittaa jonoon useita uusia biisejä ja fiilistellä, kolahtaako joku erityisesti.

– Tuntui ihanalta hakea kotikadun kahvilasta take away -kahvit, kävellä Tokoinrantaa ja fiilistellä aurinkoa ja muita sitä fiilisteleviä tyyppejä. Jengi istui silmät kiinni Tokoinrannan penkeillä ja selkeästi nautiskeli auringosta. Se oli jotenkin niin liikuttavan ihanaa. Tuntui siltä, että kyllä tästä kaikesta vielä selvitään.

·

Pieniä suuria muutoksia

/// lifestyle, sisustusTags: ,
pieniä suuria kuulumisia

Iittalan kaunis Putki-valaisin saatu osana vuosiyhteistyötä

Viimeiset viikot ovat kuluneet pakkaus- ja muuttorumban parissa. Poikaystävällä tuli kaksi vuotta asumista täyteen omassa asunnossaan, joten hän voi laittaa kämppänsä myyntiin ja muuttaa sen myytyään mun luokse. Ihan superkivaa. Tuntuu hassulta, että joskus muutama vuosi sitten vielä mietin, että totunkohan enää ikinä asumaan kenenkään kanssa yhdessä, kun oon niin tottunut itsekseni asumiseen. Tämä yhteen muuttaminen tuntuu kuitenkin vain luonnolliselta, helpolta ja tosi ihanalta. Yhdessä olo on ollut tämän koronavuoden ajan niin tiivistä ilman että meillä on lukenut sukunimet samassa postilaatikossa, eli mikään ei oikeastaan muutu nykyisestä tämän yhteenmuuton myötä.

Ollaan kumpikin karsittu tavaroita, sillä kahden kodin tavaroissa on luonnollisesti tiettyjä asioita on tuplana. Paljon ollaan myös laitettu asioita jemmaan odottamaan seuraavaa, yhteistä ja isompaa kotia. Mun keittiöön ei mahdu kuin mun astiat, mutta poikaystävän omat ovat niin kivoja, ettei niistä tee mieli hankkiutua eroon, joten jemmattiin ne säilöön tulevaisuutta varten. Viimeistään sitten, kun voi järjestää isompia illallisia ja kutsua kylään ystäviä, pitää kaivaa joitain ekstra-astioita esille.

Muutamia vaatteita laitoin just myyntiin Zadaaseen ja yksittäisiä astioita, keittiötarvikkeita, kirjoja ja muutamia muita sisustustarvikkeita lahjoitimme kierrätyskeskukseen. Jossain toisessa tilanteessa olisin vuokrannut kirppispöydän ja myynyt ne itse, mutta tässä ajassa tuntui yksinkertaisemmalta lahjoittaa tavarat pois kuin miettiä kirppispöydän vuokraamista ja kaikkea siihen liittyvää järjestelyä. Käyköhän kukaan kirppareilla tällä hetkellä? Mun oma kirppiksillä käyminen on ainakin vähentynyt merkittävästi tänä vuonna kaiken muunkin vähennyttyä.

Ollaan myyty huonekaluja Tori.fissä ja myin myös mun kahvinkeittimen, koska olen siirtynyt kuluneen vuoden aikana mokkapannulla keitetyn kahvin juojaksi ja siten mun vaaleanpunainen Moccamaster ansaitsi päätyä ahkerampaan käyttöön jonkun toisen kotona.

Vaikka tiedän, että ollaan muuttamassa tästä jossain vaiheessa seuraavaan asuntoon, on mun luultavasti hankittava tänne työpiste. Tehdään tällä hetkellä kumpikin töitä kotoa käsin ja välillä on hankalaa tehdä töitä yhdessä keittiönpöydän ääressä, etenkin jos toisen tai parhaassa tapauksessa kummankin pitää osallistua palavereihin tai soitella puheluita. Siksipä olkkariin pitäisi keksiä työpiste; sellainen, joka toivottavasti sopisi sitten myös tulevaan kotiin. Tässä asutaan kuitenkin vielä ainakin tämän vuoden lokakuuhun saakka, joten aika monta kuukautta tarvitsee vielä pystyä tekemään etätöitä näissä neliöissä. Olen miettinyt klassista String-hylly + pöytätaso -ratkaisua, koska se toimisi samalla myös kaivattuna kirjahyllynä ja voisin kuvitella, että se sopisi hyvin myös seuraavaan kämppään.

Heh ja ainiin, mun yläkerran asunnossa alkoi pari viikkoa sitten kovaääninen ja arkisin n. klo 9-17 kestävä remontti, ilmeisesti siellä pannaan koko kämppä uusiksi. Huh huh, aikamoista, täytyy sanoa. Sympatiat on täysin niiden puolella, jotka ovat joutuneet elämään kuluneen vuoden remontin keskellä tai remonttikämpän läheisyydessä – taustalla kuuluva meteli ja töiden tekeminen eivät ole mitenkään kovin ihanteellinen kombo etenkään nyt, kun etätyöt esim. kahvilasta käsin eivät tunnu parhaalta idealta. Jännityksellä aina seurailen remontin ääniä, että missä vaiheessa uskallan soittaa puheluita ja osallistua palavereihin mikki päällä. Toivotaan, että saavat remontin pian valmiiksi tai ainakin vähän vähemmän äänekkääseen vaiheeseen.

·

30-vuotias

/// lifestyle, muotiTags: , ,
Andiata Traci-bleiseri

Jakku oli lainassa The Ateljélta synttäri-iltana (lainauskokeilu saatu). 

Lempeä ja onnellinen olo, 30 on ikänä viikon kokemuksella aivan ok! Ei kriiseilytä (koska kriiseilin kolmenkympin edestä 27-vuotiaana) eikä tunnu isolta, vaikka pitääkin opetella kirjoittamaan uudella numerolla alkava ikä. Tajusin hetki sitten jotain lomaketta täyttäessäni, että ahaaa, siirryn joissain lomakkeissa uuteen 30-35v. -boksiin. Mielenkiintoista.

Siitä on nyt 11 vuotta kun muutin pois kotoa, heti lukiosta valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen oon asunut reilut 5 vuotta Helsingissä, sitä ennen Tampereella. Helsinki on tuntunut jo pitkään kodilta ja on hassua, että tuntuu kuin olisin asunut täällä pidempään kuin Tampereella, vaikken siis todellakaan ole, ihan murto-osan Tampereella asutusta ajasta vasta. Jos laskin oikein, olen ehtinyt asua kotikotoa muuttamisen jälkeen 7 eri kodissa, neljässä eri osoitteessa Tampereella ja kolmessa eri osoitteessa Helsingissä.

On hurjaa miten nopeasti aika kuluu; enää reilu puoli vuotta ja olen asunut tässä asunnossa kaksi vuotta ja sitten voin jo alkaa miettiä tämän kodin myymistä, jos siltä sitten tuntuu. Voi olla, että katselemme yhdessä yhteistä, vähän isompaa kotia heti kun mahdollista, eli ensi syksynä, vaikkei tästä ole vielä mikään kiirus minnekään ja tämä on sijainniltaan loistavalla paikalla. Ajatus jossain vähän kauempana keskustasta asumisesta tuntuu nyt ekaa kertaa ikinä ihan mielenkiintoiselta ja harkitsemisen arvoiselta. Ei ehkä ihan vielä, mutta joskus ehkä?

The Atelje -vuokraus

Lempparikorvikset Aida Impact

Kaivoin juuri käyttöön mulle 6. luokalla ostetut toppahousut – sopivat edelleen, en kestä. Ihan yllättävän hyvin olen 12-vuotiaana valinnut, ovat tyylillisesti kestäneet aikaa jollain tasolla, vaikken samanlaisia enää valitsisikaan. Jotain hyötyä siitäkin, että mulle ostettiin niin pitkään ”vähän kasvunvaraa” vaatteisiin vaikken sitten koskaan kasvanutkaan kaikkia niitä varoja täyttämään. Mulla on samasta syystä ollut mm. kaksi numeroa liian isoja kenkiä ja sitä rataa.

Olen tänä vuonna ekaa kertaa ikinä, siis ekaa kertaa koko elämäni aikana, kasvattanut kainalokarvat. Vähän niin kuin testimielessä, että miltäs tämä tuntuu ja miksi olen sheivannut nämä siitä asti, kun alkoivat ala-asteen lopussa kasvaa. Tuntuu hurjalta ja upealta tarkastella omaa kroppaa luonnontilassa ja tajuta, että viihtyykin ihan hyvin.

On myös ihan parasta, miten paljon tänä vuonna somessa on näkynyt meikittömiä ja filtterittömiä kasvoja, karvaisia sääriä, finnejä, arpia ja vatsamakkaroita ja etenkin niin, ettei niitä ole erikseen alleviivattu. Alleviivaamisellekin on toki paikkansa näiden ”normalisoinnissa” ja siksi kai minäkin nyt tästä kirjoitan, mutta toivon, että jossain vaiheessa näitä normaaleja asioita ulkonäössä ei tarvitse enää tuoda esille rohkeana tekona, vaan ne vaan voisivat olla. Surullista, että jotain normaalia täytyy normalisoida, mutta se on ihan supertärkeää, kun ajatus normaalista on niin uskomattoman kapea.

Oon viimeiset pari vuotta opetellut omia rajojani ja kieltäytymistä. Opettelen edelleen, mutta oon oppinut paremmaksi, vaikka kieltäytyminen edelleenkin kirpaisee lähestulkoon aina. Outoa, kai se on jotain miellyttämisen halua, että ei haluais koskaan joutua sanomaan ei, vaikka pakkohan sitä välillä on – se on kaikkien etu, että osaa vetää rajoja. Ja kun opettelee kieltäytymään, jää aikaa niille asioille, joihin ihan oikeasti haluaa käyttää aikansa. Kun sen pitää kirkkaana mielessä, on kieltäytyminen jokseenkin helpompaa.

Oon myös oppinut paljon itsestäni ja siitä, millaisessa seurassa olen sellainen tyyppi, joka haluaisin aina olla – iloinen, kupliva, lempeä, helposti innostuva ja optimistinen.

ida365 ikä

Housut ovat Uhana Designin ihanat samettihousut ja helminauha ranteessa äidin punoma

Tämän päivän parhaat asiat: kävelylenkki ystävän kanssa ja myöhäinen synttärilounas toisen kanssa. On ollut tosi kiva työviikko. Illalla on saunavuoro ja mulla on jemmassa kasvonaamio, jonka laitan sitten saunomisen jälkeen. Ihanaa.

Nyt tehdään perjantaiburgerit. Nämä Linda McCartneysin vegaaniset pihvit on superhyvät ja sen verran lihaisat, että mun piti pitää näistä pieni tauko ennen kuin taas kelpuutin ne ostoslistalle, kun niiden lihaisuus alkoi tuntua liian aidolta ja siten vähän pahalta, vaikka ovat siis loistava tuote, eivätkä lihaisuudestaan huolimatta lihaa nähneetkään. Suosittelen!

·