Kiitos 2020, tervetuloa 2021

/// lifestyleTags: ,

Jos jotain, niin viime vuosi pisti asioita mittasuhteisiin. 2020 kohteli meitä ihan älyttömän epätasa-arvoisesti ja epäreilusti ja tiedostan, että kuulun niiden joukkoon, joita koronavuosi on kohdellut lopulta hyvin lempeästi. Viime vuosi tuntui henkilökohtaisesti helpottavalta, kun kaikki ylimääräinen karsiutui pois ja sen ansiosta syntynyt tila auttoi hahmottamaan asioiden tärkeysjärjestystä paremmin.

Ei ollut sellainen vuosi kuin olin etukäteen ajatellut tai toivonut. Vuosi oli paikoitellen raskas ja täynnä epävarmuutta koronaan ja koronaan liittymättömien syiden vuoksi. Kaiken epävarmuuden ja läheisten puolesta koetun huolen läpi on ollut helppo ymmärtää, että asiat ovat monella mittarilla kaikesta huolimatta todella hyvin.

Vuodesta 2020 jää mieleen tietysti korona, BLM ja jenkkien presidentinvaalit. Meidän nykyinen hallitus ja nämä poikkeusajat. Tämä nykyinen koti ja sohva, jolla nytkin istun. Hyvin tutuiksi tulleet lähikorttelit, joiden ympäri olen kävellyt lukemattomia kertoja taukoja pitäessäni. Ääniviestit, turvavälikävelyt Töölönlahdella ja ihana, verrattain huoleton kesä erikoisen kevään ja rajoitetumman syksyn välissä.

ida365 suomenlinna

Ja rakkaus. Tämä epävarmuuksia täynnä oleva vuosi on ollut mulle myös todella kutkuttava ja onnellinen. Tapasin alkuvuodesta ihmisen, jonka kanssa ollaan oltu älyttömän onnekkaita, kun saatiin viettää kevään poikkeusaika vastarakastuneina toisiimme tutustuen ja kotiin kahdestaan linnoittautuen. Tuntuu ihanalta, että olen tavannut ihmisen, jonka kanssa jakaa arki ja suunnitella tulevaa. Miten monella eri tavalla tämäkin vuosi olisi voinut sujua.

Samanaikaisesti mielessä myllersi, kun olin kriiseillyt jo pidempään sitä, mitä haluan tehdä työkseni ja millaista arkea elää.

Vaikkei päätös lähteä kivasta päivätyöstä ja ennen kaikkea ihanasta työyhteisöstä ollut helppo, se oli oikea päätös. Pohdin irtisanoutumistani kauan ja kun vihdoin olin varma päätöksestäni ja irtisanouduin, helpotti olo välittömästi. Tuntui kliseisesti siltä, että harteilta putosi valtava taakka – ja samalla tietysti mietin, että onhan tämä nyt ihan älytön aika irtisanoutua vakityöstä tällaisessa maailmantilanteessa. Luulen, että jo pitkään muhineet ajatukset kypsyivät lopulta juurikin tämän koronavuoden vuoksi; millaista ”normaalia” haluan elää, sitten kun voimme palata takaisin normaalimpaan elämään?

ida365 suomenlinna

Lähitulevaisuudessa toivon voivani työllistää itseni yrittäjänä mutta myös hieman himmata työtahtia aiempaan nähden; olen aika monta vuotta tehnyt kahta työtä niin, että kun työpäivä päivätöiden osalta on loppunut, olen aloittanut perään blogiin liittyvät työt. Vaikka olen viimeiset kaksi vuotta tehnyt päivätöissä nelipäiväistä viikkoa, ei yksi päivä viikossa ole mitenkään riittänyt blogiin liittyviin töihin. Se on ollut täysin itsevalittua ja harvoin blogiduunit ovat edes tuntuneet työltä, mutta kivatkin asiat alkavat puuduttaa, jos niitä on liikaa.

Nyt haluan priorisoida elämääni enemmän vapaa-aikaa ja toisaalta myös tyhjää tilaa – ja sen sijaan, että tekisin jatkuvasti töitä, tahdon viettää aikaa kumppanini kanssa. Päätös himmata työtahtia aiemmasta on ollut selvä jo ennen hänen tapaamistaan, mutta viime vuoden aikana ajatus vahvistui entisestään.

ida365 vuosi 2020

Selailin puhelimen kuvakansiota ja päiväkirjojani viime vuodelta, jotta muistaisin mitä kaikkea vuonna 2020 oli mielessä. Tässä muutamia yksittäisiä kivoja juttuja viime vuodelta.

 

 NICE THINGS 2020: 

Asia, josta en ole joustanut: Rehellisyys. Multa kesti melkoinen tovi ymmärtää, että sitä voi halutessaan olla aivan täysin rehellinen esimerkiksi ihmissuhteissa ja parisuhteessa. Jos joku asia mietityttää, voi kysyä tai kertoa itse, mitä asiaa miettii sen sijaan, että spekuloisi loputtomasti itsekseen ja vetäisi omien arvailujensa perusteella johtopäätöksiä. Voi lopettaa turhan ylianalysoinnin ja arvailun, ihan kaiken suhteen. Huh miten vapauttavaa. Ja miten yksinkertaista!

Rehellisyys vaatii opettelua ja sitä, että on valmis kohtaamaan asioita, jotka ei aina tunnu mukavalta kohdata. Joskushan on ihanempaa elää siinä välitilassa,  että asioista ei puhuta suoraan vaikka arvataan, miten ne ovat, ettei ihan vielä sattuisi tai ettei tarvitsisi tehdä päätöksiä. Mutta mitä sellaisesta hyötyy pidemmässä juoksussa? Rehellisyys kiinnostaa.

Elokuva, joka jäi mieleen: Portrait of a lady on fire.

Kirja, joka jäi mieleen: Maggie Nelson – Argonautit. Liv Strömquist – Kielletty hedelmä. Tara Westover – Opintiellä. Rachel Cusk – Outline. Eeva Kolu – Korkeintaan vähän väsynyt. Näistä lisää täällä.

Blogin eniten luetut postaukset vuodelta 2020: 1) Helsingin parhaat ravintolat 2) Hyvät rutiinit ja kivoja pikku juttuja, jotta päivät eivät toistaisi itseään 3) Parhaat luonnonkosmetiikkatuotteet – herkän sekaihon luonnolliset ihonhoitotuotteet 4) Vastuulliset alusvaatteet & sukat 5) Vanha Ikea-sohva, uudet Bemz-päälliset

Asia, jota opettelen: Oikeat sanavalinnat, liittolaisena toimiminen ja vanhojen haitallisten toimintatapojen purkaminen niitä ymmärtäessään – olen esimerkiksi tajunnut, että olen vuosia käyttänyt sanaparia ”hullun ihana” tai ”hullu vuosi” ajattelematta sanavalintojani sen enempää.

Viimeisin keikka ennen koronaa: Lxandra Tavastialla tammikuussa, monestakin syystä spesiaali.

Uusi tapa: ajoissa nukkumaan. JEP! Ida2019 ei uskoisi. Vaikka musta on ihanaa valvoa myöhään hääräillen ties mitä, tiedän, että säännöllinen unirytmi ja ajoissa nukkumaan meneminen on yksi hyvinvointini kannalta tärkeimmistä muutoksista.

Ja lukeminen. Oon lukenut tänä vuonna enemmän kuin aikoihin ja se tuntuu ihanalta.

ida365 vuosi 2020

kuvat: rakas ja taitava ystäväni Linda Lehtovirta 

Kiva arkijuttu: saunavuoro! Vitsit olen ehtinyt unohtaa näinä saunattomina vuosina, miten hyvää saunominen tekee mielelle ja kropalle. On ihanaa pakata koriin shampoot ja hoitsikat (ja testailla sellaisia tehohoitoja, joita ei arkisuihkujen yhteydessä jaksa), valita saunan jälkeen joku saunajuoma (alkoholiton olut ja humalavesi ovat olleet suosittuja) ja kietaista päälle kylpytakki ennen saunaan hipsimistä.

Uusi taito: autolla ajaminen – opettelin tuon jännityksen taakse hukkuneen taidon tänä vuonna uudelleen.

Lempiruoka: kesäkurpitsapasta. Ne kerrat, kun tänä vuonna kutsuimme ystäviä illalliselle luoksemme, olemme kokanneet kesäkurpitsapastaa. Sillä on vaikea mennä pieleen ja resepti on helppo tehdä sekä gluteenittomana että vegaanisena.

Oivallus: tämän vuoden hyvin vähäinen alkoholin nauttiminen on sopinut mulle hyvin. Nukun paremmin, enkä ole ahdistunut turhien krapuloiden takia. Yhdetkään illanistujaiset tai juhlat eivät ole olleet tylsemmät alkoholittoman oluen takia – ja jos niin olisi, olisin varmaan väärissä bileissä sitten.

Uusia rajoja: poistin syksyllä puhelimesta Facebook- ja Messenger-sovellukset, vaikka pelkäsin, että saatan missata jotain asioita, kun en voi kurkata Facebook-päivityksiä ja vastata viesteihin kuin koneelta. Olen varmasti missannut jotain, mutta olen saanut tilalle rauhaa ja arvostan sitä enemmän.

Työni takia en voisi kuvitellakaan poistavani esimerkiksi Instagramia puhelimesta, joten vedän muiden sovellusten käytön minimiin. Mun kaikki notifikaatiot ovat viestejä ja puheluita lukuunottamatta pois päältä ja pyrin siihen, että katsoisin instanotifikaatiotkin yhdellä kertaa enkä olisi koko ajan kurkkimassa niitä.

Joululomalla pidin somelomaa ja tajusin sen päätteeksi olevani tosi onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääni – ehkä siksi, etten jatkuvasti verrannut omaa elämääni muiden elämää? En esim. voinut harmistua siitä, että joku muu järkkää kemuja vaikkei se itsestä tässä ajassa tunnu sopivalta ja niin edelleen. Suosittelen.

Musta on ihana pysähtyä muistelemaan edellistä vuotta vuoden vaihtuessa ja vaikka tänä vuonna vuoden vaihtuminen ei tuntunut kovinkaan konkreettiselta, alkaa tämä vuosi ihan uusissa merkeissä ainakin työn puolesta. Jännää!

Kiitos ja heippa 2020,
tervetuloa 2021.
·

Joulukuun kuulumisia & lämmin talviasu

/// muotiTags: , , , ,

Heippa! Ajattelin kirjoittaa pikkuisen kuulumisia ja vinkata talven lämpöisimmästä asukokonaisuudesta.

Uhana Hug me -neulemekko

neulemekko – Uhana (saatu ♥), takki – Joutsen (saatu), kengät – Vagabond,
pipo – Pupulandia x a+more, nahkakintaat – Kivat, korvikset – Aida Impact

Ehdittiin alkuviikosta jännittää, että ollaanko voitu saada jostain koronatartunta, vaikkei olla oltu tilanteissa, joissa altistuminen olisi mitenkään todennäköistä. Tää oli neljäs kerta mulle tänä vuonna, kun kävin koronatestissä ja sain negatiivisen testituloksen. Joka kerta testiin mennessä olen tiennyt tartunnan olevan jossain määrin epätodennäköinen, mutta varsinkin nyt, kun lähipiirissä alkaa olla aika paljon altistuneita, koronavilkku on piipannut useammalla tutulla ja alan tietää nimeltä useamman tartunnan saaneen, tuntuu, ettei voi olla liian varovainen, vaikka tähän aikaan vuodesta kaikki flunssat ja köhät tuntuvat kuuluvan asiaan muutenkin.

Ollaan oltu koko kuukausi (oikeastaan koko vuosi!) tosi vähäisin kontaktein. Toivon mukaan päästään jouluna tapaamaan ydinperheitämme, kun ollaan pidetty alitistumiset nollassa. Nyt ollaan omaehtoisessa karanteenissa jouluun asti. Kaikki isot juhlat ja tavalliseen joulunviettoon liittyvät sukudinnerit on tältä vuodelta ymmärrettävistä syistä peruttu, mutta onneksi päästään viettämään joulua pienellä porukalla kun kaikkien on ollut helppo pitää omat kontaktit minimissä. Tai helppo ja helppo; ei tämä helppo ole, mutta tuntuu tärkeältä noudattaa ohjeistuksia, kun niin kerran voi tehdä oman työtilanteen ja elämäntilanteen puolesta muutenkin, tiedän, ettei se ole kaikille yhtä yksinkertaista. Edelleenkin ajatus siitä, että tartuttaisi muita tietämättään saa levottoman ja ahdistuneen fiiliksen nousemaan.

Uhana neulemekko eettinen muoti

Vaikka tänä vuonna kaikki kuukaudet kesää lukuunottamatta tuntuvat puuroutuvan jollain tapaa yhteen, on joulukuu tuntunut tänä vuonna erilaiselta. Olen pitänyt kertyneitä lomiani pois ja suunnitellut tulevaa sekä ottanut vähän iisimmin.

Olen intoutunut kirjoittamaan blogiin juttuja, jotka ovat olleet luonnoksissa hyvän tovin ja suunnittelemaan, mistä kaikesta haluaisin ensi vuonna kirjoittaa. Tuntuu ihanalta, että olen pitkästä aikaa oikeasti voinut ottaa kunnolla aikaa tälle 13 vuotta kestäneelle harrastukselleni. Nyt kun mulla kerrankin on oikeasti aikaa ja tyhjää tilaa enkä voi täyttää sitä tapaamalla ystäviä, haluaisin kokeilla jotain uutta. Ehkäpä mäkin kaivan vesivärit tai puukynät kotikotoa esille ja alan piirrellä? Tai ehkä voisin hankkia ompelukoneen ja opetella vihdoin ompelemaan?

Tyhjä tila kalenterissa on saanut mut käärimään hihani; olen järjestellyt vaatekaapit, parsinut villaneuleisiin tulleita silmäpakoja ja korjauttanut yhdet housut. Olen karsinut vaatekaapistani kirppiskassiin sellaisia vaatteita, joita en ole käyttänyt yli vuoteen ja jotka ansaitsevat päätyä parempaan käyttöön. Huikkaan sitten instassa, kun laitan Zadaaseen kirppiskamojani alkuvuodesta.

Olen myynyt Tori.fissä tarpeettomaksi käyneitä tavaroita (mm. silitysraudan! En ole käyttänyt sitä kertaakaan sen jälkeen, kun hankin vaatehöyryttimen) ja pohtinut, mitä emme tarvitse enää ensi vuonna, kun poikaystäväni muuttaa saman katon alle kanssani ja yhdistämme huonekalut, astiat ja muut tavarat yhteen.

Eettinen muoti

Tämän postauksen kuvissa mulla on päällä tämän talven lämpöisin ja ehkä mun vaatekaapin tyylikkäin asukokonaisuus, joka toimii pakkasellakin: Uhanan pr-lahjana saatu ihana Hug me softly -neulemekko sekä Joutsenen superlämmin untuvatakki. Kengissä on villapohjalliset pakkasia varten (ihan jostain isommasta marketista ostetut) ja pitkän ja kauniisti laskeutuvat mekon alle mahtuu vaikka parikin kerrastoa. Nyt olen mennyt villasukkiksilla, mutta kylmemmällä kelillä alle voisi sujahtaa villasukkisten kaveriksi myös joogahousut lämmittämään ilman että kukaan huomaisi.

Uhanan Hug me softly -neulemekko on valmistettu merinovillasta Tuusulassa ja se on superlaadukkaan tuntuinen. Laskeutuu kauniisti ja neulos on napakkaa ja tasaista. Uhanan niin ikään Tuusulassa valmistettu Mirage-neulemekko on upea sekin, siinä on aavistuksen naisellisempi leikkaus ja kaunis pinta neuloksessa.

Mun pari vuotta vanha untuvatakki on sekin palvellut loistavasti, mutta huomaan välillä kaipaavani pidempää untsikkaa ja siksi syksyllä vähän mietinkin tätä kuvauslainassa ollutta Marimekon untuvatakkia. En kuitenkaan vielä raaskinut hankkia pidempää untsikkaa kun tämä nykyinen on muuten niin ihana, mutta äh, miksi en tajunnut ajatella tätä pari vuotta sitten ja miten ihmeessä olen pärjännyt Helsingissä talvia ilman untuvatakkia?! Myös tämä Joutsenen Enni-untuvatakki näyttää ihanalta ja R-Collectionin Kainuu-untsikka on sekin tyylikäs ja ajaton.

Joutsen untuvatakki kokemuksia

Nahkaiset kintaat olen ostanut tamperelaiselta Kivat-merkiltä. Kivat valmistaa lastenvaatteita, mutta kintaita saa myös aikuisten koossa (mustia ja ruskeita ainakin). Ne ovat paljon nahkahansikkaita lämpöisemmät mutta tuntuvat omantyylisemmiltä kuin lapaset tai neulotut sormikkaat.

Piposta tulee säännöllisesti kysymyksiä; se on Pupulandian Jennin a+more:lle suunnittelema pipo. Mun oma on reilut pari vuotta vanha ja se on pysynyt parin talven aktiivikäytöstä huolimatta todella hyvänä; en ole käyttänyt mitään muuta pipoa pariin vuoteen. Tämä on sopivan muhkea (inhoan liian tiukkoja pipoja), muttei liian isokaan.

Uhanan neulemekko

Toivottavasti voitte hyvin ja ootte pysyneet terveinä <3

·

Marraskuun kuulumisia

/// lifestyleTags: , , , ,

Kuuluu niin paljon kaikkea, etten tiedä mistä aloittaa!

Mulle kuuluu tällä hetkellä tiukentuvista rajoituksista ja pienistä henkilökohtaisista huolista huolimatta ihan tosi hyvää. On helpottunut ja huojentunut olo ja huomaan, että kun iso asia, jota oon pohtinut ja puntaroinut pitkään, on saatu päätökseen, alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Alkuun olin ihan puhki mutta nyt tuntuu, että energiat alkavat palautua. Oon saanut hoidettua sellaisia asioita jotka ovat jääneet roikkumaan kun mielessä on ollut isompiakin pohdintoja ja järjestellyt uuteen elämänvaiheeseen liittyviä asioita.

Veikkaan että kuka tahansa kaipaa tässä hetkessä ektsrapaljon lempeyttä ja helliviä juttuja arkeen, kun rajoitukset ja marraskuun pimeys saavat pirteimmänkin tyypin mielen matalaksi. Alla olevien kuulumisten joukossa on kivoja pieniä havaintoja ja juttuja, jotka piristää ainakin mua marraskuun ankeudessa.

Toivottavasti jostain ylöskirjaamastani on iloa sullekin. ♥ Marraskuun kuulumisia:

 Uudet tuulet työelämässä. Kerroin hetki sitten Instassa, että irtisanouduin päivätöistäni Sugar Helsingiltä ja että jatkan päätoimisena yrittäjänä. Vaikka irtisanoutumiseni saattoi yllättää jonkun tutun, luulen, ettei yrittäjäksi siirtyminen sen sijaan kummastuttanut ketään mua tuntevia. Ennen Sugaria ehdin toimia täyspäiväisenä yrittäjänä reilun puoli vuotta ja Sugarin ohella mulla on koko ajan ollut oma yritys, eli yrittäjänä olen toiminut jo 5,5 vuotta. Tuntuu ihanalta ja loogiselta jatkaa itsenäisesti.

Palaan työasioihin ja niihin liittyviin urapohdintoihin vähän myöhemmin tarkemmin. Nyt tekee hyvää hengähtää hetki.

Sain ystävältäni lainaan Rachel Cuskin ylistetyn Ääriviivat-trilogian ja luen nyt ensimmäistä kolmesta kirjasta. Tykkään kirjasta todella paljon ja tajuan, että pitäisi lukea paljon enemmän kirjoja englanniksi, koska alkuun lukeminen tuntui niin tahmealta. Englanninkielisen kirjan lukeminen on väsyneenä tosi paljon hitaampaa kuin suomenkielisen – tämä kielikylpy tulee siis tarpeeseen.

Ja vitsit miten kauniit kannet näissä on. Suomeksi käännetyissä kannet on niin tylsät, että oli ihan välttämätöntä saada lukea nämä englanniksi.

Oon vihdoin katsonut The Crown -sarjan! Tai no katson parhaillaan uusinta, eli 4. kautta. En tiedä millaiseksi The Crownia luulin, kun mun ennakkoasenne oli vuosia muiden suosituksista huolimatta että blaaah, ei todellakaan kiinnosta. Mut mitä hittoa, hienoimpia ja vaikuttavimpia sarjoja joita oon katsonut. Jos siellä linjoilla on joku mun kaltainen Crownin suhteen ennakkoluuloinen tyyppi, niin suosittelen antamaan Crownille mahdollisuuden. Kaikki kaudet Netflixissä.

Ääniviestittelyt ystävien kanssa. Oon sanonut tämän ennenkin, mutta ääniviestit on musta nerokas tapa pitää yhteyttä etenkin kun näkemiset venyy tai tässä tilassa monen kanssa estyy. Oon istunut tänä vuonna niiiiin monessa google meetsissä että ystävien kanssa google meetsit ei oikein huvita, mutta ääniviestit tuntuu aina yhtä ihanilta. Yleensä lähetän ääniviestejä kun hääräilen kotona jotain itsekseni tai sitten ollessani kävelyllä; matka taittuu huomaamatta ja ajatukset jäsentyy paremmin maisemien vaihtuessa – ja vastaanottaja voi itse päättää, koska hänellä on sopiva hetki viestin kuunteluun ja siihen vastaamiseen.

Ollaan sovittu mun perheen ja poikaystävän kanssa, ettei laiteta toisillemme joululahjoja tänä vuonna. Ostetaan mieluummin yhdessä jotain tarpeellista kotiin (esim. pöytälamppu olkkariin tai toiset Teklan lakanat) tai tehdään jotain kivaa yhdessä. On ihana antaa ja saada lahjoja, mutta tämä tuntuu tänä vuonna hyvältä ratkaisulta.

Jos te mietitte kivoja joululahjoja läheisillenne niin kurkkaa mun koonti kivoista vastuullisista pienten tekijöiden tuotteista täältä. Lisäksi täältä löydät mun viime vuoden vinkit. Niistä moni toimii hyvin tänä vuonnakin – vaikka just nyt ei ehkä kannata lähteä yhdessä kokemaan ja harrastamaan, voi sellaisiin hyvin ostaa lahjakortteja tulevaa ajatellen.

Kirjoitan nämä neuvot ylös vaikka ne tuntuvat itsestäänselviltä aina silloin, kun kaikki on hyvin. Kun ahdistaa, lähde kävelylle. Raikas ilma ja muutamakin kierretty kortteli auttaa laittamaan asiat mittakaavaan ja tekemään möykyistä pienempiä. Pidemmät lenkit luonnossa ja metsäkävelyt ovat ihan omaa luokkaansa laskemaan stressitasoja.

Joogaa. Edes pieni hetki. Kun ei yhtään huvita, naputan youtuben hakukenttään ”30 min slow flow yoga” tai ”30 min yin yoga” ja teen olkkariin pienen joogastudion. Sammutan valot, laitan diffuuseriin pari tippaa mandariinin eteeristä öljyä ja sytytän parit kynttilät. Olo helpottaa aina. On helpompi hengittää ja mieli ei enää laukkaa ylikierroksilla. Ja silloin, kun ei ole aikaa kuin pari minuuttia, googlaan ”5 minute meditation” ja heittäydyn hetkeksi sängylle silmät suljettuina. Keskityn hengitykseni tasaamiseen ja kuuntelen hetken meditaatio-ohjaajaa ja koetan olla miettimättä kaikkia niitä mieleni muuten valtaavia asioita.

Kirjoita. Nappaan päiväkirjan kaapista nykyisin hyvin matalalla kynnyksellä ja kirjoitan ilman mitään raameja tai rutiineja. Kun ahdistaa tai huolettaa, kirjoitan murheet ylös ja kohta saattaa jo pikkuisen helpottaa. Tämä lienee onnellisuuspäiväkirjan vastakohta, mutta toimii sekin.

Pakko vinkata samalla toinenkin kirjavinkki: Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä. Tykkäsin tästä hurjan paljon; niin tuttua Ferrantea ja kuitenkin erilaista. Lämmin suositus kaikille Napoli-sarjan faneille.

Tiedän, että moni pitää nykyisin some-vapaapäiviä ja jättää joinain päivinä uutiset lukematta ja voin vain kuvitella, miten hyvää se tekee. Mua helpottaa eniten se, että koetan hengailla puhelin kourassa mahdollisimman vähän aikaa päivästä; mitä enemmän selaan instaa ilman agendaa, sen tylsemmältä oma elämä tuntuu. Ihan järjetöntä!! En huomaa samaa kirjoja, lehtiä tai blogeja lukiessa, se tuntuu erilaiselta. Hitaammalta, harkitummalta. En ole moniin vuosiin lukenut kovin montaa blogia aktiivisesti, mutta nyt itseasiassa tekisi mieli lukea pidempiä blogitekstejä lyhyiden instakuvatekstien sijaan.

·