Syyssiivouksia

/// lifestyleTags: ,

Tuntuu jotenkin tosi tärkeältä tehdä pieniä, mutta konkreettisia tekoja, jotka aloittavat mielessä uuden ajanjakson. Keli tosin ei ole kovin syksyinen ja mun puolesta voidaan puhua kesästä vielä vaikka syyskuussakin (naurattaa, kun niin moni tuntuu loukkaantuvan jos joku kehtaakin puhua elokuussa syksystä, koska Elokuuhan On Virallinen Kesäkuukausi), niin tuntuu kivalta siirtyä jo uuteen aikakauteen järjestelemällä asioita.

Oon siivonnut tietokoneen työpöydän ja tyhjentänyt ladatut-kansion kaikesta sälästä sekä omalla, että työkoneella. Jäsentelin ajatuksiani kirjoittamalla kirjeen ja poistin puhelimesta yli 6000 valokuvaa tallennettuani ne ensin ulkoiselle kovalevylle. Annoin pari hetki sitten ostamaani kosmetiikkatuotetta ystävälle, kun ne eivät sopineetkaan mun iholleni. Olen istuttanut pistokkaita ja luvannut ylimääräiset ystävien koteihin kasvamaan. On ollut pakko vastata ei houkutteleviin kutsuihin, kun oon jo etukäteen tiennyt, että vastaamalla joo saa myöhemmin aikaiseksi hirveän ahdistuksen liian täyteen ahdetusta kalenterista. Koetan löytää tasapainoa ja opetella sanomaan ei, vaikka tekisikin aina mieli sanoa kaikkeen kyllä.

Mulla oli viime lauantaina ihana koti-ilta itsekseni; kävin läpi kaikki mun kaapit, sovittelin syysvaatteita ja laitoin kaiken ylimääräisen odottelemaan parin viikon päästä olevaa kirppismyyntijaksoa. Oon myynyt tähän mennessä Helsingissä asuessani vain sellaisilla kirppiksillä, joissa ei ole saanut myydä kuin vaatteita, joten mulle on kertynyt jonkin verran sisustusjuttuja ja kirjoja, jotka haluan laittaa kiertoon. Niiden lisäksi on myös muutamia tämän sesongin vaatteita, joita en kesän puistokirppiksellä viitsinyt myydä.

Varasin kirppispöydän aika ekstempore joogatunnin jälkeen. Joogatunnin teemana oli oman kropan & mielen ”järjestely” ja tunnin jälkeen mun mielessä oli tosi selkeä tarve järjestellä asioita konkreettisestikin. Kirppiskamoja järjestellessä sain tietysti aikaan sellaisen sekamelskan, että sunnuntaiaamupäivä menikin sitten kämppää järjestellessä. Aika terapeuttista laitella asioita oikeille paikoilleen – siinä samassa mielikin jäsentyy.

Kirppiskamoja läpikäydessä viikkailin jo kesäisimmät hellevaatteet odottamaan tulevaa kesää. Sandaalit laitan säilöön vasta kun on pakko, käytän niitä ja pitkähelmaisia kesämekkoja niin kauan kuin suinkin tarkenen.

Mulla oli koko kesän ajan sähköpostien ilmoitukset pois päältä puhelimesta ja sähköpostien mailimäärät näkyivät näytöllä vain sovelluksen manuaalisesti päivittämällä. Nyt kun olen laittanut mailien päivitykset taas automaattisiksi, huomaan, miten montaa täysin turhaa uutiskirjettä tilaan. Olen karsinut huolella ja peruuttanut monta, koska en todellakaan tarvitse kaikkia niitä ostamiseen kannustavia impulsseja aivoihini päivittäin.

Saan kummankin työni puolesta muutenkin sellaisen määrän mailia, että karsin mieluusti sieltä mistä voin. Suosittelen lämmöllä muillekin; puuttuvaa uutiskirjettä ei todellakaan huomaa, mutta kun sellaisia saa, altistaa itseään vähintäänkin alitajuntaisesti sellaiselle ”ohhoh tämä on kyllä ohittamaton tarjous” -ajattelulle, vaikkei tarvitsisi mitään.

Olen myös lopettanut entisissä lemppariketjuvaateliikkeissäni pyörimisen tyystin, koska jos en pyöri niissä, ei mulle synny mielitekoja ja voin keskittyä tiettyjen haaveissani olevien vaatteiden metsästämiseen kirppareilta tai panostaa niihin vastuullisilta valmistajilta ostettuna kun olen tuumaillut ostopäätöstä rauhassa. Sama pätee nettikauppoihin ja instatileihinkin; jos en tiedä, mitä on tarjolla, en keksi haluta niitä enkä ostele mitään hetken mielijohteesta (tämä on ketjuvaateliikkeissä ja sieltä tulevissa tarjouskirjeissä just se pahin; kun ostosta ei juuri tarvitse harkita hinnan puolesta, tulee helposti ostettua jotain ilman tarvetta – ihan hölmöä).

Innostun helposti kivoista vaatteista ja tyyleistä ja keksin muutenkin asioita joista tykkään, mutta huomaan, että sellaiset innostukset, jotka keksin esim. nähdessäni jollain ihmisellä jonkun hyvän väriyhdistelmän tai kivan vaatekappaleen, ovat paljon autenttisempia kuin ne innostukset, jotka syntyvät tiettyjen brändien instasta uutuuksia selaamalla tai uutiskirjeiden perusteella.

Tämän vuoksi olen lopettanut myös sellaisten instatilien seuraamisen, joista mulla tulee joko tarve ostaa jotain uutta tai sellainen olo, ettei omat jutut tunnu hyvältä. Näitä fiiliksiä on välillä vaikea tunnistaa tai liittää insta feedin selailuun, mutta oon huomannut, että tällainen siivoilu tekee mulle tosi hyvää. Tuntuu, etten luovu mistään, vaikka karsisinkin huolella.

Rutiinit helpottavat asioiden selkeyttämisessä myös: kun tietää, missä välissä tekee mitäkin, selviää arjen aikataulutuksista kesän huolettoman aikatauluttomuuden jälkeen. Musta tuntuu niiiiin hyvältä, että oon taas saanut itseni salille sellaisen kröhöm, 5kk tauon jälkeen. Mun salikamu jäi alkuvuodesta äitiyslomaa odotellessaan salitauolle ja niin jäin minäkin, hupsista. Nyt on kiva ottaa salirutiini taas omaksi jutuksi ja koettaa miettiä, että yksin salilla käymisessä on se etu, ettei tarvitse miettiä kuin omia aikatauluja, vaikka salilla käynti onkin kyllä paljon kivempaa kaverin kanssa.

Jooga sen sijaan on pysynyt, sillä joogassa on aina ollut helppo käydä itsekseen. Toisaalta olen tehnyt joogassa käymisestä ihan älyttömän helppoa; mun joogasali on ehkä 2 minuutin kävelymatkan päässä kotioveltani, joten tunneille meno ei ole kiinni siitä, etteikö jaksaisi raahautua joogasalille. Jooga ja siihen liittyen meditointi on mielen ja jaksamisen kannalta kyllä mun viikkosiivouksista tärkeimmät.

Jotenkin havahduttavaa huomata, että karsiminen ei useinkaan tarkoita luopumista. Usein se vain selkeyttää ja kirkastaa.

·

Giungano – Amalfi – Salernon alue

/// matkailuTags: , , ,

Noniin, Italia-suosituksia osa 2! Tällä kertaa seikkailaan Napolista Giunganoon, Salernon alueelle sekä Amalfin rannikon läpi Sorrenton kautta Vesuviuksen ohi takaisin Salernoon ja vinkkaan tarkemmin yhdestä ihanimmasta majoituksesta ikinä.

Tiedän ainakin kolme seuruetta, jotka ovat suuntaamassa vielä tänä kesänä tai syksyn aikana kohti Amalfia, Sorrenton aluetta ja Salernoa, joten ajattelin että hitto, pakko kirjoittaa ylös kivoimmat vinkit muiden matkaajien iloksi.

Oltiin Italian reissulla ensin yksi päivä ja yö Napolissa (Napoli-vinkit löydät täältä) ja suunnattiin seuraavana aamuna vuokra-autolla kohti Giunganoa ja Domus Laetaa, josta olimme varanneet seuraavan yön majoituksen.

Auton vuokraaminen Italiassa

Vuokra-auto löydettiin kätevästi Rental Cars -nettisivun kautta. Käytiin ensin Budgetin omassa liikkeessä kysymässä autoa ja sanoivat sieltä ettei ole ja että tulkaa seuraavana aamuna takaisin, mutta koska olin just katsonut netistä että autoja on, laitettiin sitten varaus saitin kautta ja käytiin vielä uudelleen liikkeessä varmistamassa, että onhan meillä nyt voimassa oleva varaus seuraavalle aamulle. Kassan takana oleva tyyppi oli aika nöyränä että no juu on näköjään sittenkin. Eli jos väittävät liikkeessä ettei autoja oo, niin kantsii kurkata netistä. Kun käytiin kysymässä toisesta autovuokraamosta hintoja, oli hintatarjous reilusti yli 200€ samalle ajalle, joten nettivaraus oli tässä ehdottomasti järkevin vaihtoehto.

Söpön Fiat Mini 500:n autovuokra ja vakuutus maksoivat neljältä päivältä n. 112 €. Ilman vakuutusta vuokra olisi ollut vaivaiset 48 € neljältä päivältä, mutta en mä olis uskaltanut olla ottamatta vakuutusta. Saatiin auto käyttöömme Napolin keskustasta (Piazza Garibaldin metroaseman ja päärautatieaseman vierestä) ja palautettiin auto kätevästi Napolin lentokentälle lähtöpäivänä. Pikkuinen auto oli muuten varsin näppärä kapeilla kaduilla!

Matkalla Napolista Giunganoon oli muutamia tietulleja. Muistaakseni ne maksoivat 2,20-2,40 € / suunta ja maksu hoitui helpoimmin käteisellä.

Domus Laeta, Giunganon kylä (Salernon alue):

Domus Laeta, Giungano

Kun saavuttiin Domus Laetaan tokana lomapäivänä, kysyttiin samantien pienen kierroksen jälkeen, että olisiko heillä tilaa meille myös loppulomaksi. Paikan päälle päästyämme oli nimittäin helppo todeta, ettei samanlaista paikkaa löytyisi lähiseudulta mitenkään samaan hintaan. Onneksi tilaa oli!

Kolme yötä Domus Laetassa maksoi kahdelta 270 €. Majoitukseen kuului aamupalat hotellin ihanalla katetulla terassilla, josta oli näkymät vehreään laaksoon.

Perheomisteinen Domus Laeta on 1600-luvun upea linna. Huoneita oli muistaakseni kymmenen, joten älytöntä tunkua ei oikein voi olla. Jokainen huone on erilainen ja piha on suuri ja viehättävä uima-altaineen ja sitruuna-, appelsiini- ja sitruuna-appelsiinipuineen.

Aamupala Domus Laetassa. Oman puun hedelmiä, leipää, juustoa, mehua, luonnonjugurttia ja erilaisia muroja ja myslejä. Hyvää kahvia. 

Trentinara

Giunganon kylä, jossa Domus Laeta sijaitsee, on pieni mutta kaunis. Kävelyetäisyydellä on ihana perheomisteinen ravintola La Torretta ja lähellä oli myös pieni baari, josta pystyi ostamaan snackseja hotellille. Jos olet liikkeellä autolla, pääset helposti lähikyliin ja lähivuorille. En tiedä onko alueella kauppaa, mutta tuosta lähiravintolasta näytti voivan ostaa juomia ja jotain pientä syötävääkin mukaan. Suhteellisen lähellä olisi ilmeisesti ollut myös pizzeria.

Lähivuoren huipulla sijaitsevasta Trentinaran kylästä löytyy pari ihanaa ravintolaa. Konstailematonta Antiche Muraa pyörittää mies äitinsä kanssa. Siellä käydessämme meille ei tuotu ollenkaan menuja, vaan meiltä tiedusteltiin haluaisimmeko kalaa, lihaa vai kasvisruokaa ja ehdotettiin annoksia päivän tuoreiden raaka-aineiden perusteella. Söin täällä mm. kesäkurpitsankukkia, ihanaa bruschettaa (sitä kantsii tilata aina kaikkialla, vaikkei olisi listallakaan, tomaatit ovat Italiassa niin omaa luokkaansa) ja grillattuja kasviksia. Naapuripöydässä syötiin herkullisen näköistä simpukkapastaa ja jälkkäriksi tilattu tiramisu oli yksi kaikkien aikojen parhaista.

Trentinaran kylässä kannattaa myös käppäillä näköalapaikalle ja ihastella loputonta vuoristomaisemaa ja sen alle avautuvia laaksoja.

La Torretta. Lämmin suositus bruschetoille ja caprese-salaatille ja talon valkkarille. Ravintolan omistajan pikkupojasta tuli samantien mun kaveri, vaikkei meillä ollut yhteistä kieltä. Ihana paikka ja sympaattinen meininki. 

Giunganon kylä ja ruusubongailu 

Salernon alueelta löytyy myös Paestum, eli Poseidonia. Paestumin rauniot ovat osa Cilenton ja Vallo di Dianon kansallispuistoa, joka on Unescon maailmanperintökohde. Alueelle oli muistaakseni reilun kympin sisäänpääsymaksu.

Amalfin rannikko 

Ajettiin Amalfin rannikko läpi yhden päivän aikana niin, että pysähdyttiin aina, kun siltä tuntui. Pysähdyttiin, kun vastaan tuli kiinnostava keramiikkamyymälä tai kun maisema oli niin lumoava, että oli pakko pysähtyä fiilistelemään.

Ristorante Torre Normanna sijaitsee upealla paikalla Maiorissa Amalfin rannikolla ja näytti kaueampaa ihasteltuna ihan tajuttoman upealta. Tämä oli varmasti reissumme kallein ravintola (ruuat ja kahvit kahdelta about 100 €), mutta sanoisin että kokonaisuudessaan hintansa väärti. Ruoka oli hyvää, palvelu mutkattoman lämmintä ja näköalat omaa luokkaansa.

Oli vähän sellainen mistäs leffasta tämä kohtaus oikein on -fiilis tuolla ollessa. Jos käyt täällä, käy myös kattoterassilla ihailemassa maisemia.

Saatiin myös italialaistaustaiselta tutulta vinkki lähellä olevasta Capo d’Orso -nimisestä ravintolasta.

Positano

Joku keramiikkakauppa, jossa pysähdyimme visiitille muistaakseni jossain Maiori-Minori-akselilla. En kestä miten upeita käsintehtyjä ruukkuja ja kaakeileita tuolta olisi voinut hankkia. Oli ihana nähdä, miten upeat pöytämaalaukset syntyivät.

Amalfi

Conca dei Marini

Amalfilla ajellessa silmä turtui nopeasti siihen älyttömän kauniiseen rantaviivaan ja kallioihin, joten huomaan, että mulla ei todellakaan ole kuvia kameralla kaikista ihanista paikoista, mieleessä vain. Mulla on Instagramissa tallennettunna highlightseihin Italia-fiilistely, joiden kautta pääsee ehkä vielä elävämmin näihin maisemiin ja fiiliksiin.

Tämä Italian reissu oli ensimmäinen sellainen, että olin reissussa autolla ja voi luoja miten paljon enemmmä lyhyessä ajassa ehti nähdä, kun pystyi liikkumaan omien aikataulujen mukaan. Pari harmaata päivääkään ei haitannut mitään.

Kun oli reissussa autolla, pääsi ajelemaan pikkuteitä ja kurkkimaan hauskan näköisille alueille ja pihakirppiksille. Löydettiin upeita puutarhoja ja kiipeilypaikka, joihin ei takuulla oltaisi eksytty ilman autoa. Jos lähtee Domus Laetaan lepolomalle tai vaikka kirjoittamaan, uskon, että siellä pärjää ilman autoakin.

Koska olimme reissussa off seasonilla, emme joutuneet jonottelemaan autoletkoissa ja matka taittui iisisti. Yhdellä näköalapaikalla juttelimme paikallisen taksikuskin kanssa, joka osoitti meille juuri ajamaamme tienpätkää ja sanoi, että kesällä sen ajamiseen menee tunti, kun nyt matka taittui alle kymmenessä minuutissa. En siis osaa sanoa, kuinka kauan Amalfin läpi seikkailuun kannattaa lomasesongilla varata aikaa.

Huh, ihan parhaimmasta päästä tämä reissu.

·

Kesäsuosikkeja

/// lifestyleTags: , , , ,
Kivoja juttuja:

x Mia KankimäkiNaiset joita ajattelen öisin -äänikirja. Inspiroivia tarinoita seikkailevista naisista; sellaisista, joista en tiennyt aiemmin mitään. Luin Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kolme vuotta sitten ja tykkäsin siitä kovasti, joten tiesin, että tykkäisin tästäkin.

Mulla on myös vika Ferrante edelleen kesken ja aloitin Sofian maailmankin iltalukemisena. Siinä missä en osaa priorisoida lukemista osaksi arkea (vaan kuuntelen mieluummin äänikirjoja), on lomalla ja kesällä onneksi aikaa lukemisellekin. Ihan parasta.

Äänikirjoissa Kankimäen lisäksi meneillään myös Yuval Noah Hararin Homo Deus. Mitä te luette just nyt?

x Tuntuu lomalta, kun iltaisin töiden jälkeen ei jää miettimään mitään työasioita, vaan vaihtaa moodin lomamoodiin. Kesä-Ida ei näköjään stressaile liikoja, ihanaa! Tätä tyyppiä mun on ollut ikävä.

x Karhupuistoon avattu Way:n pyörittämä Lippakioski on ihana! Sieltä saa pehmistä spessuhöystöin, esim. kombucha-hunaja-siirapilla tai kettukarkeilla. Pullaa ja kahviakin on. Ja natuviinejä puiston laidalla nautittavaksi. Kuinka täydellinen konsepti, suosittelen!

x Easy-sarja. Aloitin epäloogisesti kolmannesta kaudesta ja jatkoin kolmannen loppuun ja nyt katson hissukseen ekan kauden ekoja jaksoja. Tässä on jotain samaa kuin High Maintenancessa, jota oon suositellut joskus aiemmin; erilaisia ja aidonoloisia tarinoita ihmisistä, suhteista ja elämästä.

x En oo koskaan aiemmin kirjoittanut päiväkirjaa näin intuitiivisen intensiivisesti kuin nyt kuluneen vuoden aikana. Huomaan että se tekee mulle tosi hyvää, vaikka kirjoittaisin vain vähän tai vain ranskalaisin viivoin listattuna asioita, fiiliksiä, pohdintoja, tapahtumia. Päiväkirjan väliin voi myös liittää polaroid-kuvia, matkalippuja, viestejä ja juhannusyönä tyynyn alla litistyneet kukat.

x Sagaoyga. En oo koskaan aiemmin ollut uskollinen yhdellekään joogapaikalle tai salille tai vastaavalle, koska en oo kokenut, että yksikään paikka olisi ollut kokonaisuudessa mua varten. Mut Sagayoga, vitsit miten mielettömän lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä joogapaikka. Tuntuu melkeinpä toiselta kodilta ja on ihanaa, kun tuntemattomista tyypeistä alkaa tulla tuttuja joogakamuja.

Ostin sellaisen koko kesän joogapassin tänne ja huomasin, että myynnissä on myös heinä-elokuun-passi, joka maksaa 125€ ja sisältää rajattoman määrän joogatunteja. Jos asut joko Punavuoren tai Töölön studion läheisyydessä, niin suosittelen todella lämpimästi.

x Olin eilen ekaa kertaa elämässäni Lintsillä. Startattiin Ullan ja Henriikan kanssa klassikolla, eli puuvuoristoradalla ja sen jälkeen ihailtiin maisemia maailmanpyörässä. Ens kerralla haluun ehdottomasti kaikkiin hurjastelulaitteisiin!

x Vallilan Plein on ihana uusi ravintolatuttavuus. Maisteltiin listalta työporukalla kaikki annokset, jotka sai kasvis- tai kalaversiona ja tykättiin jokainen kovasti. Rento ja konstailematon, mutta tosi kovatasoinen. Mun suosikki tältä listalta oli nokkosrisotto ja molemmat kala-annokset, mmh.

·