Viime viikonloppu meni nopsaa Tampereella. Olin juhlimassa tädin viiskymppisiä ja kaiken skumpalla kippistelyn jälkeen päädyttiin vielä serkuskatraan kanssa – minnekäs muuallekaan kuin – Klubille tanssimaan. Tunsin itseni ekaa kertaa vanhaksi niillä tutun tahmeilla tanssilattioilla, joissa oon tanssinnut ties kuinka monet illat niin maailman onnellisimpana kuin sydän hajallakin. Ilahduin, kun vessoissa on yhä Plastic Camerasin tarroja. Vitsit siitäkin on jo ikuisuus!

Ehkä noiden tarrojen spottaaminen sai mut tajuamaan miten monta vuotta tuolla on luuhattu ja miten erilaista elämää elin vaikka silloin viitisen vuotta sitten puuhailtiin noiden kamerahommien parissa. Aika tosi erilaista. On se elämä kyllä ihan erilaista kuin vaikka kolmekin vuotta sitten, mutta noista ajoista tuntuu olevan ikuisuus. 

Alkuviikko meni normaalia arkea tiukemmilla aikatauluilla ja nyt oon taas Tampereella. Alkuvuodesta en käynyt täällä varmaan reiluun kuukauteen, mutta nyt on taas monta reissua tiedossa niin töiden kuin omien menojenkin vuoksi. Huomenna teen töitä etänä täältä käsin, etätyömahdollisuus on ehdottomasti yksi mun työni parhaista puolista. Ja on tietty ihan parasta tehdä duunia yhdessä Marin kanssa tavallisena arkipäivänä – nytkin näpytellään molemmat koneitamme tässä keittiönpöydän ääressä. 

Ehdin jo hetki sitten sanoa ääneen jollekin ystävistäni, että jes, tuntuu että tästä keväästä ei tule yhtään niin kiireistä kuin vuosi sitten, mutta mitä vielä! Olen saanut sumplittua itselleni sellaiset ohjelmat ja aikataulut, että pikkuisen hirvittää. Mun keväät tuntuvat kyllä poikkeuksetta olevan tällaisia; yllättäen ihan täynnä ohjelmaa. 

Konkreettisesti suurimman säädön aiheuttajasta kerron pian kyllä teillekin, iik! Hoidan ensin siihen liittyviä säätöjä valmiimmaksi ja kerron sitten, kun alkaa tuntua todelliselta. 

takki – Samsøe & Samsøe, farkut – second hand (Levi’s), nilkkurit – Vagabond,
laukku – A.P.C., huivi – Weekday, aurinkolasit –  Nividas 

Tänään villakangastakissa tuli hetkittäin ihan liian kuuma, huivin sai tunkea laukkuun kokonaan. Onneksi kohta saa ehkä jo sanoa heipat talvitakeille – jos ei pysyvästi, niin ainakin osittain. En malta odottaa kevyempään takkiin siirtymistä – leather jacket weather, I’ve been missing u! Ehkä kohta uskallan uhmata merituulta ja alkaa polkea paikasta toiseen – nyt mun uus fillari majailee mun minieteisessä. Hahha, ihan järjetöntä, mutta en ole raaskinut viedä sitä vielä ulos, kun en ole hankkinut satulansuojaa sadekelejä varten. 

Kivaa keskiviikkoiltaa tyypit! x