Kesäkuun kivoimpia

/// lifestyleTags: , ,

Tämä kevät ja alkukesä ovat olleet ihmeelliset. Maaliskuun puolessa välissä loppuvuoden osalta tyhjentynyt kalenteri on edelleen pysynyt tavalliseen verrattuna ihanan tyhjänä. Vaikka elämä on alkanut viime viikkoina tuntua normaalimmalta, tuntuu edelleen kivalta, ettei tiedä, mitä kaikkea kesä ja loppuvuosi tuovat tullessaan.

En muista koska olisi viimeksi ollut vastaava tilanne. Yleensä tässä vaiheessa kesää lähes jokainen kesäviikonloppu on etukäteen lyöty lukkoon ja vaikka spontaaniudelle on kyllä tilaa kiireisessä arjessakin niin halutessaan, mahdollistaa tyhjä kalenteri huomattavasti paremmin seikkailut ja suunnitelmien muutokset. Ihanaa.

Kesäkuu menee näköjään seikkaillessa ja Suomi-matkaillessa; oon nähnyt Kokkolaa, Pietarsaarta ja ajanut Lohtajalle ja Ohtakarille sekä käynyt Fabödan hiekkarannoilla.

Ja hassua, että tiedän varmaksi, että kuukauden tai puolentoista päästä tämä alkukesä tuntuu toiselta vuodelta, siltä, että siitä on jo pieni ikuisuus. Siltä musta aina tuntuu loppukesästä; että kesään mahtuu kokonainen vuosi parin kuukauden sijaan. Tänä vuonna siltä on tuntunut muutenkin; toisaalta rytmi on hidastunut ja piirit pienentyneet ja toisaalta arkiset, tavalliset jutut tuntuvat paljon enemmän ja isommin; hyvässä ja pahassa. Valoisat kesäyöt ja auringon lämmittämä iho tuntuvat ihan pakahduttavan ihanalta.

kesäkuulumisia
Muita kesäkuun kivoja:

x Gemma. Miten ihana saitti ja inspirovat kuvat ja pikkuinen, huolella kuratoitu verkkokauppa! Gemman takana on kaksi ihanaa tyyppiä, Roosa ja Emmi – olen saanut tutustua kumpaankin Sugarin kautta viime kesänä. Odotan innolla lisää sisältöä Gemmaan; nyt olen ehtinyt kahlata koko sivuston läpi jo useampaan otteeseen, sillä tuli sellainen olo että ”täältä haluan lukea kaiken”.

x Yle Areena: Normaaleja ihmisiä. Tv-sarja perustuu Sally Rooneyn Normal People -kirjaan jota parhaillaan kuuntelen BookBeatissa. Alkuun tuntui, että tapahtuuko tässä oikeastaan yhtään mitään, mutta sarja kokonaisuudessaan oli katsomisen arvoinen. Instatuttavani Eerika oli kommentoinut sarjaa omassa instassaan osuvasti ”– tämä on kuvaus hiljaisista ihmisistä. Kuinka paljon [tv-sarjoissa] on ollut tilaa niille ujoille ja hiljaisille, ulkopuolisille hahmoille? Jotka on kiusaantuneita, lukossa ja hukassa?” ja oli helppo nyökytellä, että jep, tuntuu tämä jollain tasolla samaistuttavammalta kuin itsevarmat ja sanavalmiit päähenkilöt esim. Girlsissä.

ida365 suosikit

x Lidlin vegaaniset kookosjätskit, joissa on tummasuklaapähkinäkuorrute, ovat hyvä löytö!  Sellaiset perushyvät jätskit, ei överimakeat, mutta ei tylsätkään. Kivaa että vegaanisia jätskejä on nykyisin niin paljon!

x Oltiin kavereiden luona Pietarsaaressa ja tehtiin illallisen jälkeen kävelykierros hiljaisessa keskustassa. Oli ihana fiilistellä vanhoja taloja, Koulupuiston puutarhaa ja Jeppiksen menomestoja kävellen – tuntui, kuin olisi ollut ulkomailla. Kun yöllä käveltiin kotiin, saatiin kotimatkakaveriksi naapurin pieni kissa, joka jäi naukumaan oven taakse niin, että teki mieli kaapata kisu mukaan.

x Dolly AldertonKaikki mitä tiedän rakkaudesta. Nimen ja kustantajan briiffauksen perusteella ajattelin tämän olevan ennen kaikkea kirja rakkaudesta, mutta tämä olikin kirja ystävyydestä ja nuoruudesta. Seikkailuista ja omien rajojensa löytämisestä. Ekat kappaleet veivät heti mennessään, vaikka suhtautumiseni sisällön rikkauteen oli alkuun hieman kyyninen. Vielä jossain kirjan puolessa välissä mietin, että jaa, saankohan tästä mitään irti vai jääkö tämä vain tällaiseksi viihdyttäväksi kirjaksi vaan, joka unohtuu samantien lukemisen jälkeen, mutta sitten kirjan loppu nivoikin kaiken yhteen ja alun ei-niin-syvällisetkin huomiot ja jutut saivat nekin tarkoituksen.

Kuvaukset ystävyydestä elämän tärkeimpinä ihmissuhteina tuntuivat samaistuttavilta ihanuudessaan ja monimutkaisuudessaan ja mietin monesti että vau miten jännää, että Alderton on saanut ystäviltään luvan kertoa heidänkin tarinansa osana omaansa niin rehellisen oloisesti (tarkistin instasta, että ainakaan läheisimpien ystävien nimiä ei ole muutettu). Tämä oli yksi lempparihuomioistani, ilmeisen tarpeellinen muistutus itsellenikin: ”On turha miettiä pienimmänkin valinnan kohdalla uupumukseen asti, heijastaako se omia arvoja ja sitten ruoskia itseään, kun väistämättä epäonnistuu. Feministi voi olla posliini. Pappi voi kiroilla. Kasvissyöjä voi käyttää nahkakenkiä. Riittää, kun on niin hyvä kuin pystyy.” 

kesä 2020

x Chili-coleslaw! Ihan hullun helppo & herkullinen resepti kaiken kesägrillattavan kylkeen.

x Vanhat cd-levyt. Onneksi en ole aikoinaan myynyt kaikkia kirpparilla, nyt niistä on iloa automatkoilla. SMG:n, Ultra Bran, Kentin ja The Crashin levyt tuntuvat aarteilta nyt vuosien jälkeen.

x Autolla ajamisen uudelleen opettelu. Oon ylpeä itsestäni, että oon onnistunut voittamaan pelon, joka on kummitellut takaraivossa kuuden vuoden ajan miltei viikoittain. Jännittävää, miten itselleen saa kyhättyä näkymättömiä muureja ja lietsottua itsensä paniikkiin asiasta, joka ei sitten lopulta olekaan ihan niin iso (vaikkakin todellinen ja ahdistava).

Oon ajanut kuluneen kahden viikon aikana ehkä enemmän kuin ikinä ja ajaminen alkaa tuntua vähemmän jännittävältä koko ajan. Ajoin kortin 18-vuotiaana ja kävin kakkosvaiheenkin tietty, mutten ole ajanut säännöllisesti kuin yhtenä kesänä parin viikon ajan lyhyehköä työmatkaa ja joitain satunnaisia reissuja siihen päälle. En siis koskaan ole ehtinyt tottua ajamiseen tai saada sellaista varmuuden tunnetta, jota kaipaa, kun tekee jotain tarkkuutta vaativaa.

Onneksi mulla on ollut ajeluseuranani rauhallinen ja lempeä kartanlukija, joka on jaksanut neuvoa mua kärsivällisesti – ja tadaa, nyt hyppään tutuksi tulleen auton rattiin ihan vapaaehtoisestikin. Vielä on matkaa siihen että minkä tahansa auton tai reitin ajaminen tuntuisi kivalta ja helpolta ajatukselta, mutta pikku hiljaa. On ihanaa päästä pelosta. Uskomattoman vapauttavaa ja keventävää.

Toivottavasti kesäkuu on ollut lempeä.

·

Haluan oppia, ymmärtää ja toimia paremmin

/// lifestyleTags: , , ,

Olen koonnut viime päivinä omaa oppimistani varten talteen kasapäin hyviä vinkkejä siitä, mitä kannattaa lukea, katsoa ja kuunnella, jos haluaa oppia ymmärtämään miten toimia aktiivisesti antirasistisesti ja miten sen kaiken lähtökohtana on oman etuoikeutensa tiedostaminen ja ymmärtäminen erilaisissa tilanteissa. Olen jakanut osan noista vinkeistä instassani ja jaan niitä jahka olen itse tutustunut niihin, mutta nyt vinkkaan sellaiset teokset, mediat, katseltavat ja kuunneltavat, joista on ollut mulle hyötyä rakenteellisen rasismin ymmärtämiseksi.

Vinkkejä on nyt tarjolla vaikka millä mitalla ja tuntuu, ettei koskaan ole ollut näin helppoa löytää materiaalia, jonka avulla opetella fiksumpia toimintatapoja. Haluan jakaa nämä alla olevat lähteet nyt, koska olen oppinut niistä itse niin paljon. Ehkä näistä on hyötyä jollekin muullekin?

Jos et tiedä mistä aloittaa, aloita vaikka näistä:

Antirasistinen sanasto haltuun

x Fem-R:n Antirasistinen sanasto – oikean sanaston opettelu laskee kynnystä ottaa osaa keskusteluun ja auttaa ymmärtämään asioiden taustoja. Kun tietää mitä termejä on ok käyttää ja mitä ei, ei tarvitse pelätä avata suutaan.

Mikä on Fem-R? ”Fem-R on feministinen ja antirasistinen kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on lisätä rodullistettujen ääntä suomalaisessa yhteiskunnassa ja olla osana luomassa yhdenvertaista sekä turvallista Suomea kaikille ihmisille.”  Liityin Fem-R:n kannattajajäseneksi, koska koen, että he tekevät todella tärkeää työtä. Lue täältä viisi hyvää syytä, jos mietit, kannattaisiko sinunkin liittyä.

 

Konkretiaa – miten voin toimia aktiviisesti antirasistisesti?

x Kuinka hyödynnän valkoista etuoikeuttani muiden hyväksi? Konkreettisia ohjeita siihen, miten käyttää omaa etuoikeutta muiden hyväksi – tämä on loistava kokonaisuus! Jos luet yhden jutun, lue tämä. Dokumentin ovat koostaneet Kiia Beilinson ja Miia Laine. 

x Lähteitä antirasistisen toiminnan tueksi. Dokumentti koostaa yhteen pääasiassa suomenkielisiä ja Suomen kontekstiin soveltuvia lähteitä antirasistisen toiminnan itseoppimisen tueksi. Tämä on todella hyvä, ja kattava listaus, joka ei lopu ihan heti kesken. Myös tämän on koonnut Kiia Beilinson ja Miia Laine.

x 9 keinoa olla hyvä valkoinen liittolainen. Julia Thurenin Ruskeille Tytöille kirjoittama loistava teksti.

x Zelda zinen Vinkkejä aktiiviseen antirasismiin. Konkreettinen ja selkeä.

x UEF: Antirasismin perusteet 5 op, 2020 – kaikille avoin verkkokurssi”Opintojakso perehdyttää opiskelijat rasismiin, rodullistamiseen ja antirasismiin yhteiskuntatieteiden näkökulmasta. Opintojaksolla käsitellään rasismia, rotusortoa ja rodullistamalla tuotettua eriarvoisuutta. Opintojakson sisältö koostuu myös antirasistisen toiminnan kriittisestä reflektoinnista sekä antirasistisen pedagogiikan perusteista.” Kun avaat linkin, klikkaa: kirjaudu vierailijana, niin pääset kurssiin käsiksi. Kiitos Roosa, kun vinkkasit tästä Instassasi!

black lives matter lukuvinkkejä

Lukeminen auttaa aina. Kun en ymmärrä jotain, tartun kirjaan tai googlaan ja koetan selvittää. Kuuntelin juuri Rebecca Solnitin ”Miehet selittävät minulle asioita” -kirjan äänikirjana ja kirjoitin ylös lauseen, joka kiteyttää paljon:

”– kun kuvittelemme tietävämme, tiedämme vähemmän kuin tunnustaessamme tiedon puutteen”.

On ihan ok ettei tiedä kaikkea, nyt on aika opetella. Ja jos tajuat, että olet tiedon puutteen vuoksi toiminut aiemmin väärin, on ihan todella ok muuttaa käytöstään kun oppii ja ymmärtää paremmin.

Kirjavinkit  – lukeminen lisää ymmärrystä

x Koko Hubara – Ruskeat tytöt

Koko Hubara on Ruskeat tytöt median perustaja ja kirjoittaja. Ruskeat Tytöt -esseekokoelma oli ilmestyessään keskustelunavaus ruskeasta suomalaisuudesta ja samalla ensimmäinen suomalainen kirja ruskealta tytöltä ruskealle tytölle – ja meille, jotka haluamme ymmärtää paremmin. Hubara on tehnyt tärkeää työtä saadakseen rodullistettujen äänille tilaa yhteiskunnassamme.

x Caroline Criado Perez – Näkymättömät naiset

Näkymättömät naiset avaa dataan perustuvan näkökulman naisten asemasta yhteiskunnassa. Kun ymmärtää naisiin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää, on helpompi ymmärtää myös ei-valkosiin kohdistuvaa rakenteellista rasismia ja syrjintää. Tämän soisin ihan joka ikisen lukulistalle.

x Ruskeat Tytöt -media

Ruskeat Tytöt -media antaa äänen ei-valkoisille ihmisille Suomen mediakentällä. Jos et vielä seuraa, ota myös heidän Instagram seurantaan. Tuntuu tärkeältä seurata muutakin kun valtamediaa; jäisi kiinnostavia juttuja lukematta ja asiayhteyksiä ymmärtämättä, jos seuraisi vain valkoisten dominoivaa mediaa.

Jotta voisin ymmärtää, miksi representaatio on niin tärkeää, minun on hyvä lukea ei-valkoisten kirjoittamia kirjoja ja tutustua heidän tarinoihinsa. Liity tukijaksi, jos voit.

x Sekä kolme muuta kirjasuositusta: Mulla on kesken Zadie Smithin Swing Time, joka on romaani ystävyydestä, musiikista, rakenteista ja juurista sekä siitä, miten ympäristö asettaa rajat menestykselle ruskean tytön kertomana.

Mulla on kesken myös Ta-Nehisi Coatesin Vesitanssija. Olen siinä vasta aivan alussa, mutta kiinnostuin, kun sitä kuvattiin julkaisijan sivuilla Publisher Weeklyn toimesta näin: ”Coatesin laulava proosa ja liitävä mielikuvitus vahvistavat hänen asemansa tämän sukupolven merkittävimpien kirjailijoiden joukossa, kun hän tarttuu yhteen Amerikan vanhimmista ja synkimmistä aikakausista huikealla tyylillä ja luomisvoimalla. Tämä on rohkea, säkenöivä ja oleellinen kirja.” 

Édouard Louisin Ei enää Eddy tuli mieleeni valkoisesta kirjoittajasta huolimatta tässä yhteydessä siksi, että siinä tiivistyy luokkaeroista, köyhyydestä, näkoalattomuudesta ja sovinismista kumpuavat ongelmat – ne linkittyvät kaikki yhteiskuntamme rakenteellisiin ongelmiin. Ei enää Eddy on seksuaalivähemmistöön kuuluvan nuoren järkyttävä kasvukertomus, johon linkittyy eriarvoistavat taloudelliset, yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet.

 

Kuunneltavaa & katsottavaa

x Mahadura & Özberkan -podcastissa puhutaan representaatiosta ja sen merkityksestä ja monesta muusta tärkeästi aiheesta. Podcastia on tehty neljän vuoden ajan, joten kuunneltavaa ja opittavaa löytyy, vaikka Mahadura & Özberkan onkin juuri jäänyt tauolle. Rakenteellinen rasismi ja Ainoa huoneessa ovat sellaiset, joista suosittelisin aloittamaan tutustumisen, jos podcast on entuudestaan tuntematon.

x Ylex Yeboyah, Renaz ja Wekesa: Black lives matter -lähetys. Monta hyvää ja tärkeää pointtia ajankohtaisesta Black lives matter -keskustelusta.

x Mitä vittua? -podcast. ”Briksun ja Passun antirasistinen ja feministinen ohjelma, hellyyttä korvillesi ja mielellesi. Poliittisesta henkilökohtaista, henkilökohtaisesta poliittista.” Hyvinkin mahdollista, ettei tämä ole eka kerta kun vinkkaan tästä podcastista. Koska oon kuunnellut suurimman osan jaksoista niiden ilmestyessä, en osaa vinkata nyt yksittäistä jaksoa josta aloittaa, ehkä siis ekasta jaksosta alkaen tutustumaan?

x Kelet -dokumentti. Kuvaus parikymppisen transnaisen elämästä ja mallinuran tavoittelusta.

x Areena Stories Ainoa huoneessa -pilotti. Suunnitteilla oleva draamasarja olisi ensimmäinen Suomessa, jossa kaikki päähenkilöt olisivat ruskeita tyttöjä. Sarja kertoo oman äänen löytämisestä. Kurkkaa pilotti! Sen ohjaaja Jani Toivola kertoo Mahadura & Özberkanin Ainoa huoneessa -podcast-jaksossa, että: ”– nyt on aika, että suomalaiseen fiktiokerrontaan tulis uudenlaisia tarinoita,  uusista näkökulmista, uusia hahmoja. Se on sekä taiteen näkökulmasta että moniäänisen yhteiskunnallisen kehittymisen näkökulmasta tärkeää. Sekä yksilönä tosi voimauttavaa nähdä itsensä, kuulla itsensä.”

Seuraavaksi omalla listallani on nämä: Roxane Gay – Bad feminist, Dear white people-sarja Netflixissä, Layla Saad – Me and White Supremacy, 13th Netflixissä, Toni Morrison – Sinisimmät silmät.

Lämmöllä suosittelen myös lukemaan Jennin postauksen aiheesta.

Musta tuntuu, että kaikesta lukemastaan ja kuulemastaan on myös todella tärkeää keskustella ja viedä oppimansa asiat eteenpäin. On fiksua miettiä yhdessä (ystävien kanssa, perheen kanssa, työpaikalla), millaisissa tilanteissa emme ole aina osanneet toimineet oikein, missä tilanteissa olemme jättäneet puuttumatta ja miten voimme poisoppia tavoista, jotka nyt ymmärrämme haitallisiksi.

Suurin kysymys lienee, että miten pidämme huolen, ettei Black Lives Matter -liike jää vain tämän kevään hashtagiksi, vaan että tästä eteenpäin asioita tapahtuisi tästä eteenpäin ja ihan eri intensiteetillä, kuin aiemmin. Että ottaisimme selvää ja oikeasti muuttaisimme toimintaamme, jotta haitalliset rakenteet murtuisivat. Puuttuisimme, antaisimme tilaa ja oikeasti ymmärtäisimme tekojemme ja tekemättä jättämisiemme seuraukset.

·

Feeling all the feelings

/// lifestyleTags:

On ollut monenlaisia päiviä.

Mulla on kaikki hyvin ja tuntuu hassulta, että niistä lähtökohdista oon silti aivan cry babyna vähintään kerran viikossa (tai oikeasti ehkä aika paljon useammin). Vaikka asiat on tosi hyvin, tuntuu ihan tosi isosti kaikki; pienet kivat jutut ja pienet vähäpätöiset murheet siinä missä isot ilot ja suuremmat surutkin. Sen sijaan, että harmittelisin omaa lomautustani, itken ystävän lomautusta ja harmittaa, kun tiedän, että niin monella freenä tai yrittäjänä työskentelevällä ystävälläni on kaikki työkeikat tai asiakkaat peruttu, eikä vieläkään varmuutta mistään toimeentulosta, kun tukien hakeminen on ihan yhtä hankalaa kuin aina ennenkin. Mietin vaan, että perustulo saattaisi vähentää tässä hetkessä tosi monen kohdalla ahdistusta toimeentulosta…

Multakin on peruuntunut työjuttuja ja teen nyt kesään asti päivätöissä lyhyempää työviikkoa, mutta olen ihan hyvillä mielin sen suhteen, että tilanne kyllä tasoittuu jossain vaiheessa. Kyllä tässä pärjätään. Töitä kuitenkin on, vaikka loogisesti normaalia vähemmän, kun kaikki tilaisuudet tältä keväältä ja kesältä on peruttu ja moni miettii, miten toimia kun tulevan ennakointi on aiempaa vaikeampaa.

On tässä kaikessa myös pakko olla jotain hyvää.

Kun kaikki kesän suunnitelmat on peruttu, on pakko miettiä asioista uusiksi. Tavallaan on myös tosi helpottavaa, ettei mitään voi suunnitella kovin pitkälle ja ettei monikaan asia tällaisena hetkenä ole itsestä kiinni. Se tuntuu yhtä aikaa oudolta ja vapauttavalta.

Mietin, että ainakin tämä kaikki vähentää turhaa stigmaa lomautusten ja irtisanomisten ympäriltä. Kun joku kaukaiselta tuntunut asia yhtäkkiä koskettaa monia, on helpompi tajuta, ettei oudot ja kurjat olosuhteet aina ole mitenkään riippuvaisia yksilön omasta halusta, osaamisesta, intohimosta tai sisusta. Ei, vaikka tietä menestykseen meille kuinka markkinoidaan niin.

Tuntuu, että moni haluaa miettiä tarkemmin, mihin rahansa laittaa, ketä tukee ja ylipäätään miettii, onko jotain pakko saada. Kulutuspäätökset tuntuvat tosi tietoisilta valinnoilta. Tuntuu myös aika kreisin hemmottelulta vastaanottaa upeita ja hienoja tuotelahjoja kiitoksena alkuvuoden yhteistöistä. Niin ylimääräiseltä ja ah-niin-ihanalta – ja niin hiton ristiriitaiselta.

Jos jostain, niin siitä olen ihan älyttömän onnellinen, etten vietä tätä self quarantine -arkeani yksin, vaan saan jakaa tämän kaiken (kaikki ne tunteet myös, hehee) ihanan tyypin kanssa. Naurattaa, että tässähän on käytännössä muutettu yhteen, kun nähdään vain toisiamme ja jaetaan kaikki tämä uudenlainen arki yhdessä. Tämä on ihanaa, vaikka hetki sitten vielä mietin, että mitenhän totun enää koskaan asumaan kenenkään kanssa yhdessä, kun olen tottunut asumaan yksin niin monta vuotta. Näköjään niin helposti, etten heti edes tajua.

Pienentynyt elämänpiiri ja rauhoittunut tahti tekee hyvää ja mietin, miten pidän tästä rauhallisemmasta temmosta kiinni myös sitten, kun arki alkaa palailla takaisin uomiinsa. Kai se palaa? Palaako?

·