Nappasin tän kysymyslitanian ihanalta Charilta kun huomasin hymähteleväni ääneen hänen vastauksia lukiessani. Mulla on muutenkin ollut sellainen fiilis että en oo ehtinyt aikoihin laittaa mitään kuulumisia tänne, kun oon enemmän keskittynyt asiasisällön kirjoittamiseen ja taustatyöhön, joten mietin, että joskos jotain tällaista kepeää väliin,  jotta blogi ei muutu liian asiapainotteiseksi.

Näitä kirjoittaessani meinasin pariin otteeseen kyllä hylätä koko idiksen, koska kysymykset ovat aavitustuksen random, mutta ehkä nää just siks on ihan hyvät? Tässä kiteytyy nyt tavallaan monta juttua; tällaiset kyselyt on mulle tuttuja niiltä ajoilta, kun aloittelin blogia, eli vuodelta 2007 – ja sitä ennen täyttelin vastaavia aina Livejournalin puolelle. Eilen oltiin istumassa iltaa Charin kutsumina ja tultiin muistelleeksi sitä, miten ollaan ekaa kertaa tavattu – ehkä oltiin tavattu oikeasti jo aiemmin, mutta viimeistään tällä reissulla tustututtiin paremmin. Ollaan oltu joskus aikoinaan Char, minä ja Maj yhtä aikaaa Indiedaysilla ja tavallaan tuntuu että siitä on ikuisuus, vaikkei siitä lopulta niin kauaa ole. 

Old skool -juttujen muistelemisen kunniaksi 15 todella random-juttua:

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Hmm, ehkä ette tienneet, että mun nouseva merkki on vaaka, että oon ollut vuoden sisäoppilaitoksessa ja että osaan sen Twin Peaksin Audrey Hornen kirsikkatempun (en tosin ehkä ihan yhtä elegantisti hehe)?

Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Oman itseni kannalta se, etten oo kovin hyvä sanomaan ei tai kieltäytymään. Tietty se on muidenkin ongelma sit pidemmässä juoksussa kun otan liikaa juttuja vastuulleni ja huomaan olevani jossain vaiheessa aivan pulassa hommieni kanssa.

Senkin oon huomannut, että vaikka mulla periaatteessa on todella pitkä pinna ja osaan olla tosi kärsivällinen, niin sit kun mun pinna katkeaa tai kun oon tehnyt jonkun päätöksen (vaikka pitkänkin pohdinnan jälkeen) ja siihen liittyy muutos, oon ehdottoman nopee ja ihan älyttömän kärsimätön. Kaiken pitäis tapahtua sit ihan samantien. Tästä syystä mietin välillä että oon luonteeltani kärsimätön vaikka en mä kyllä totta puhuen ole, mutta mulla pitää olla selkeä käsitys siitä koska joku asia tapahtuu tai tavoite, niin sit mulla ei oo mitään ongelmia olla kärsivällinen. Mutta jos satun olemaan kärsimättömällä tuulella, oon kyllä vähän ärsyttävä. 

Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Luulen ja toivon että ainakin se, ettei mun kohdalla tarvitse empiä että toteutuuko joku asia vai ei, jos olen jotain luvannut – saan pahimmat omatunnontuskat nimenomaan siitä, että oon luvannut jotain ja en jostain syystä pystykään toteuttamaan sitä. Just siks mun pitäis itsenikin vuoksi opetella kieltäytymistä. Etten esim. joutuis omatunnontuskissa puolikuolleena tekemään jotain vain koska olen luvannut ja peruminen tuntuu kamalalta. 

Toivottavasti myös sellainen aitous, millä kohtaan ihmiset, oli kyse mun työstä tai vapaa-ajasta. Sain tähän liittyen jokin aika sitten tosi yllättävän ja ihanan palautteen ja se jäi kyllä mieleen.

Oletko lähiaikoina nolannut itseäsi julkisesti, missä ja miten?

Ekana tulee mieleen viime viikonloppu, kun nauroin skumppakulaus suussa serkkuni jutuille niin, että purskautin vahingossa skumpat suustani toisen serkkuni päälle. KYLLÄ, voi hemmetti, ja siis vieläpä päivänsankarin päälle!!! Se oli sellainen spontaani purskahdus, vähän kuin kohtaus jostain tv-sarjasta.

Onneks oli lempeä sankari, mua ei esim. heitetty ulos kemuista… En tajua miten tuo tapahtuma oli mahdollista :D Tämä olisi kyllä hävettänyt paljon enemmän, jos tilannetta todistamassa ei olisi ollut oma lähipiiri mutta nolotti kyllä silti. 

Arvaatteko mikä noloissa jutuissa on parasta? Se, että niillä voi lievittää toisten tuskaa omista noloiluista. Eilen ravintolassa kävi sellainen juttu, että yksi pyötäseurueestamme vahingossa hajotti viinilasinsa ja vaikka se oli silkka vahinko ja olisi voinut käydä kelle tahansa, hävetti lasinsa rikkonutta aivan suunnattoman paljon. Kerroin hänelle lohdutukseksi omat viikon takaiset noloiluni ja se kuulemma helpotti hänen oloaan vähän. Hyvä niin, hahah. 

Millaisia harhaluuloja someminääsi liittyy?

Hitsit, tätä pitäis kyllä kysyä joltain sellaiselta tyypiltä, joka on tutustunut muhun paremmin tiedettyään mut ensin vain blogin kautta… Veikkaan, että bloggaajiin ja someskeneen liittyy paljon tietynlaisia yleisiä harhaluuloja, koska oon pari kertaa kuullut ”ihana kun sä ootkin ihan tavallinen tyyppi” -tyylisiä kommentteja ihmisiltä, jotka ovat tutustuneet muhun ja joiden tiedän aktiivisesti seuraavan Suomen blogiskeneä – ja joilla on selkeästi ollut jonkinlainen ennakkoajatus siitä, millaisia bloggajat ehkä geneerisenä ryhmänä ovat. 

Veikkaan, että mun asiajutuista ja ruokafilosofioista voi joskus saada sellaisen kuvan, että en esim. missään tilanteessa tekis epäterveellisiä ja epäeettisiä valintoja – kävis vaikka mäkkärissä, muuuuuutta sellaisiakin tilanteita on. Esim. Ruisrockin jälkeen tilattiin mun kotiovelle mäkkäriannokset Woltilla – siellä ne sitten odotti oven takana sit kun vihdoin oltiin päästy kamoinemme mun luo. Tilattiin muuten jotkut plussa-annokset ja nyt mulla on mun keittiönlaatikossa kaks sellaista mäkkärin Coca Cola -lasia. Anyone….? 

Veikkaan, että kerron livenä paljon enemmän kaikkia hassuja kommelluksia ja sattumia. Oon myös joskus lueskellut täältä jotain vanhoja tekstejäni ja miettinyt, että oon kyllä vienyt blogin linjan huomattavasti asiapitoisempaan henkilökohtaisuuksien sijaan vuosien varrella, joten ehkä mun somepreesens saattaa näyttäytyä blogissa varsinkin vakavampana kuin mitä oon. Eri asia sitten, jos seurailee myös Insta Storieseja, joiden avulla saa ehkä paremmin kiinni siitä millainen mä olen. 

Miten tapasit poikaystäväsi?

Noooo tuota, veikkaan että kiinnostavampia stooreja tulis, jos kysymys olis tän sijaan että ”mites se sun kesäromanssi, mikäs homma se oli” tai ”mites ne tän syksyiset mustikkamaa-treffit kaatosateessa oikein menikään” taiii ”mitä opit siltä tyypiltä, josta tykkäsit ihan hulluna mut joka ei ollut yhtään valmis silloin kun sä olit ja kun se oli niin sä et sit enää ollutkaan”?

Mut koska kysyttiin poikaystävästä ni ei mul sit oo mitään kiinnostavia vastauksia tähän, sori! 💁🏼

Mikä sinusta tulee “isona”?

No en todellakaan tiedä. Master of everything nice that I like. Ylisalapoliisi, johtava salapoliisi? Sellainen mummo, joka pukeutuu leopardimekkoon ja maihareihin ja jonka takin taskut on täynnä kristalleja. 

Ei mulla oo mitään yhtä tiettyä uratavoitetta; siihen tää kysymys varmaan lähinnä viittaa ja jos joskus onkin ollut, niin äh, en mä halua elää sellaisia varten. Mulla ei oo mitään yhtä ja suurta uratavoitetta joka tekis musta jotenkin ”sen”, miksi haluan tulla.

Haluan tehdä kiinnostavia töitä, oppia uusia juttuja, olla luova ja haastaa itseäni. Tehdä hyvää muille ja viedä hyviä ideoita eteenpäin. Ihan eniten haluan oppia muilta ja tehdä töitä kivojen tyyppien kanssa. Haluan, että mun tekemällä työllä on väliä ja koska oon utelias ja haluan hyödyntää sitä mun töissä, täytyy mun tietysti mennä koko ajan eteenpäin, mutta ei mulla oo mitään sellaista yksittäistä isoa tavoitetta.

Oon tosi tyytyväinen siihen, että voin nyt tässä elämäntilanteessa sekä toimia yrittäjänä (kohta neljättä vuotta!) että olla päivätöissä, joissa koen tekeväni merkityksellisiä asioita. 

Mikä saa sinut nauramaan?

Tilannekomiikka ja sellaiset hetket, kun tavoitat jonkun katseen jossain oudossa tilanteessa ja tiedätte molemmat, mitä toinen ajattelee, ettekä voi olla purskahtamatta nauruun. Tai sellaiset hetket kun törmäät ”ehkä Rikuun” kodinkoneostoksilla ja mietit, mitä universumi yrittää sulle kertoa. Tai kun teet ystäväs kanssa munaleivät lentomatkaeväiksi niin kuin mikäkin vanha pariskunta. Invataksireissut ja se, kun sun ystäväs on omatoimisesti ollut paljon sua ovelampi salapoliisi ja lähettää screenshotteina todisteita siitä, minkä luulit olevan mahdotonta. Se, kun tajuat ystäväs kanssa että viereisestä pöydästä vilkuillut tyyppi on teille kummallekin tuttu ihan eri syistä ja ihan eri elämäntilanteista. Whatsapp-ryhmäviestit ja vanhat valokuvat. Tää meemi, aina. 

Suurin paheesi?

Liian myöhään valvominen ja sillä tavoin rutiineja vastaan kapinointi ilman mitään järjen hiventä, hahah. Prosecco ja viinietikkasipsit. Pizza! Chili! 

Oudoin tapasi?

Näitäkin pitäis kysyä joltain ulkopuoliselta, sillä enhän mä pidä mitään mun tapojani järin outoina. Ehkä joku muu vois pitää vaiks unikiveä outona tai mun iltarutiinien kestoa tai sitä, että otan joskus ennen pidempiä reissuja puhelimeeni kuvat mun hellasta että jos iskee paniikki sen suhteen, että sammutinko mä sen hellan lähtiessäni vai en, niin voin aina tarkistaa kuvasta hahah. 

Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta aina kanavaa?

Mä en katso tv:tä (enkä oo koskaan omistanut omaa), joten jos oon jossain missä on telkkari, en oo se tyyppi joka päättää mitä katsotaan. Joskus olisin vastannut tähän Salkkarit, mutta tapailin yhdessä vaiheessa sellaista tyyppiä joka katsoi ne AINA, joten en voi vastata sitäkään, koska olen siis nähnyt tästä syystä monta puolikasta salkkarijaksoa. 

Mikä on sun lempparipiirretty Disneyltä?

Lapsuuden lempparit on Pieni merenneito ja Mulan. Pocahontas oli eka Disney-leffa jonka mä pääsin 6-vuotissynttärilahjana katsomaan elokuvateatteriin. Vaikka nykyisin on helppo ajatella että Disney-leffat ovat välittäneet aika kapeaa naiskuvaa (ja siksi tämä kysymys ehkä kuulostaa jotenkin tosi hömpältä, että kiinnostaako ketään tällainen), niin olivat ne kyllä lapsena tärkeitä leffoja silti visuaalisuutensa ja musiikkiensa puolesta. 

Mikä oli lempiartistisi pienenä?

Spice Girls oli varmasti eka sellainen, jota kuuntelin ennen ala-astetta. Mun sisko lauloin ”move it, make it” -kohdan ”muumimeikki” ja luulin pitkään et se oli niin. 

Jos voittaisit lotossa 7 oikein, mikä olisi ensimmäinen tekosi ja asia johon voittopottiasi tuhlaisit?

Ostaisin kauniin omistusasunnon sellaiselta paikalta, johon mulla ei ehkä tulis muuten olemaan ikinä varaa ja keksisin jonkun eettisen tavan sijoittaa osan rahoista turvaamaan esim. omaa ja läheisimpieni eläkettä tai jotain vastaavaa järkevää. Pitäisin pitkän loman ja veisin mun parhaat kaverit johonkin reissuun mun kanssa. 

Jos olisi “pakko” osallistua johonkin tosi-tv-sarjaan, mikä se olisi?

Apua, mitä niitä on edes?! Mulle tulee mieleen vain sellaisia, joihin en tosiaankaan haluaisi. Mari sanoi eilen että ilmoittaisi mut MasterChefiin mutta veikkaan, että mun taidot riittäisi sellaisessa vain aamupala-kategoriaan. Ja ehkä smoothie- ja mehukisaan.