Seikkailuista ja vähän elämästäkin kai

/// lifestyleTags:

ida

Tajusin viime viikonloppuna, että oon ollut tosi vähän kotona viime kuukausina, ainakaan yksikseni. Mun luona on ollut kyläilijöitä ja oon ollut seikkailemassa – ja ai hitto miten kivaa se on ollut. 

Mun alkuvuoden täytti suloisen kutkuttava romanssi, joka sai upean, arvoisensa loppuhuipennuksen Italiassa. Loppuhuipennus siksi, että kummallekin oli alusta asti selvää, että meidän haaveet ja ajatukset tulevaisuudesta eivät menneet yhteen ja sen vuoksi päätettiin tälle seikkailulle yhdessä päättymispäivä. Naurattaa, kuukauden irtisanomisaika ihmissuhteessa – joo, niinkin voi tehdä. 

Järjetöntä, kun ajattelee, miten hullun suloista ja mutkatonta kaikki oli yhdessä, mutta tosi järkevää ja selkeää, kun miettii yhtään pidemmälle ja yhtään isompia asioita, kuin vain tätä hetkeä. Hedonisti ja romantikko minussa sanoo että olen hullu, mutta sydän ja järki kuitenkin molemmat, että tän kuuluu mennä juuri näin.

Luoja millainen talvi ja kevät, alkukesäkin. Just nyt musta tuntuu yhtä aikaa epätodellisen onnekkaalta, rakastetulta ja hyvänä pidetyltä, mutta myös ihan hullun haikealta. Oon itkenyt viimeisen viikon aikana niin paljon ja niin monesti, että pelkäsin, etten saa kuvattua yhtiä kosmetiikkakamppiskuvia ollenkaan, kun naama oli niin turvoksissa itkeskelystä. Näätte instasta, miten selvisin haasteesta, heh. 

Joskus tällainen haikeus ja itkeskely tekee olon tyhjäksi, mutta nyt mulla on aivan päinvastainen fiilis. On niin paljon ajatuksia, tunteita ja energiaa, etten vielä tiedä mihin kaikkeen sen kanavoisin (ihan ekana kuitenkin otin ja puhdistin kylppärin viemärin, pumppasin polkypyörän renkaat täyteen ilmaa, tiskasin monta päivää altaassa lojuneet tiskit ja pesin kolme koneellista pyykkiä ja yhdet kengätkin, kuinkas nyt muutenkaan).

Kaiken tunnemyllärkän keskellä on tuntunut enemmän Idalta kuin aikoihin. Tai ei edes Idalta, vaan itseltä. Minulta. Ja vaikka veikkaan, ettei tää tunteiden määrä jätä mua ihan heti rauhaan, tuntuu helpolta sanoa että oon onnellinen. Ja ihan tosi hiton onnekas, kun oon saanut kokea tällaista.

Ihanasta, kutkuttavasta ja turvallisesta onnesta on kyllä ihan erilaista luopua, kuin sellaisesta, joka on tullut tiensä päähän rakkauden suhteen, mutta paljon vähemmän surullista, kuin etukäteen arvelin. Kai se liittyy vain ja ainoastaan siihen, että uskaltaa olla ihan auki ja sanoa kaiken ääneen. Kuunnella itseä muiden sijaan. Vaikka välillä vähän itkettää ja on herkkämielinen olo, en oo rikki tai murskana. 

Tätä kirjoittaessa tuli mieleen yksi vanha kirjoitukseni, josta paistaa, että vaikka tilanne elämässä on ollut silloin ihan eri, on sitä kirjoittaessa tuntunut jokseenkin samalta kuin nyt, omalta itseltä. Miksi se fiilis aina välillä katoaa ja miten sen huomaa aina vasta jälkeenpäin? Elääkö sitä välillä sellaista vaihetta, ettei muista miettiä kuka on ja miksi tekee asioita? Suorittaa vaan?

En tiiä. Jotenkin tosi hyvä hetki pysähtyä pikkuisen, kirjoittaa ajatuksia ylös ja miettiä, että mitäs kaikkea sitä oikein. Tässä elämässä. Vitsi millainen elämä! Yllättää just silloin kun vähiten odottaa.

Yhtä tammikuista päiväkirjamerkintääni mukaillen ”– en osaa kirjoittaa niin, että se tekisi oikeutta tälle.”

♥♥♥ 

·

Millaiselta mun arki näyttää

/// lifestyleTags: , ,
* Kaupallinen yhteistyö Whim

 

Mun arki on aika vauhdikasta ja tapahtumarikasta. Tykkään kovasti siitä, että olen paljon menossa ja että ympärillä tapahtuu – ja toisaalta kaipaan arjen hektisyyden vastapainoksi irtaantumista arjesta ja paljon tilaa omille ajatuksilleni.

Kumpaankin – sekä hektiseen arkeen että siitä irtaantumiseen – liittyy olennaisesti paikasta toiseen siirtyminen.

Etätöissä kahvilassa kirjoittamassa tiedotetekstiä + joogan jälkeinen kotimatka osin kävellen ja osin ratikalla 

 

Mun arkeeni kuuluu harvoin ”peruspäiviä”, mutta isossa kuvassa viikkoni rytmittyvät tietyllä tapaa; maanantaista torstaihin olen töissä Sugar Helsingillä. Sugar on PR- ja viestintätoimisto, joka tekee pr:ää, markkinointia & viestintää vastuullisille yrityksille ja brändeille. Mun työnkuvaani  kuuluu erilaisten vastuullisten vaate-, ruoka- ja hyvinvointibrändien pr:stä ja viestinnästä vastaaminen sekä asiantuntijatehtävät markkinointi- ja somekonsulttina. Oon viihtynyt työssäni reilu kolme vuotta ja vitsit tykkään tästä; saan tehdä töitä sellaisille brändeille, joihin uskon ja olen saanut kehittyä työssäni ja muovata työnkuvaani osaamistani paremmin vastaavaksi näiden vuosien aikana.

Siirryin tekemään nelipäiväistä viikkoa viime vuoden lopussa ja itku, se on ollut yksi parhaimmista päätöksistä. Mun arkeni Sugarilla on hektistä ja ei siinä mitään, tietynlainen hektisyys sopii mulle hyvin, mutta koska teen kahtaa työtä, on nelipäiväinen viikko vähintäänkin järkevä ratkaisu.

Perjantait ovat nykyisin mun vapaapäiviä Sugarilta. Aika usein teen perjantaisin blogiin liittyviä asioita; käyn palavereissa, teen raportteja, kuvailen kuvia valmiiksi tai hoidan oman yritykseni kirjanpito- ja laskutusasioita. Mutta koska teen blogiin liittyviä asioita lähes päivittäin muutenkin, myös päivätöiden jälkeen, saatan välillä nautiskella sellaisesta luksuksesta, etten laita herätyskelloa ollenkan soimaan perjantaiaamuna ja teen vaikka vain puolikkaan päivän hommia – tai pidän vapaapäivän. Se on ihan parasta! Perjantaisin on siis aikaa museohaahuiluille, yöseikkailuille ja pyöräretkille.

Tavallinen ei-niin-tavalllinen työpäivä Sugarilla (dress as your coworker ja Sylvian päivä) +
perjantain blogiasioidenhoitopäivän postissakäyntireissu

 

Oon siitä onnellisessa asemassa, että mun päivätyöni on tosi joustavaa. Vaikka mun työtunnit ajoittuvatkin suurimmilta osin klo 9 ja 17 välille, on niistä mahdollista joustaa tilanteen mukaan. Varsinkin talvella on välillä ihan pakko kuvata blogikuvia kesken Sugar-työpäivän, kun valoisa aika ajoittuu niin lyhyelle aikavälille – ja jatkaa sitten päivätöitä myöhempään.

Tykkään aloittaa aamuni kotona etähommissa; luen mailit ja vastailen kiireellisimpiin aamukahvia juodessa ja alan hahmotella tulevaa työpäivää tai -viikkoa. Aamut ovat mulle tehokasta aikaa käydä läpi asioita, vastailla maileihin ja selvitellä tarjouksiin, sisältöihin tai tilaisuuksiin liittyviä yksityiskohtia. Jos mun agendalla on keskittymistä vaativia kirjoitushommia, teen nekin mieluusti etänä kahvilasta tai kotoa käsin kuulokkeet korvilla.

Useimmiten kävelen töihin, mutta jos ilma on ihan hirveä tai haluan hoitaa jonkun nopean työjutun, esim. somepäivityksen työmatkalla, hyppään ratikkaan. Jos tuntuu, että aivot ovat jumissa heti ekojen työtuntien jälkeen, tiedän, että saan ajatuksia kirkkaamaaksi kävellessä tai pyöräillessä.

Kaivoin just oman pyöräni käyttöön, mutta joinain päivinä kaupunkipyörä on paljon sitä näppärämpi. Jos esimerkiksi haen töiden jälkeen postista ison paketin, ei mun kannata alkaa taiteilla oman pyöräni kanssa. On ihanaa, ettei kaupunkipyörästä tarvitse huolehtia kuin vain sen ajan, jonka sitä käyttää.

Aamupalaveri & etätyöt Tannerissa + ostosreissu keskustasta kotiin kaupunkipyörällä

 

Mun perustyöviikko sisältää erilaisia palavereita, niin asiakkaiden vaikuttajien ja toimittajienkin kanssa. On viestintästrategioiden hiomista, tiedotteiden kirjoittamista ja oikolukemista, markkinointisuunnitelmien tekoa ja konsultointia milloin mistäkin aiheesta; raaka-aineista, fiksummista pakkausvaihtoehdoista, vastuullisuusviestinnästä, graafisesta ilmeestä, somesuunnitelmista ja vaikuttajamarkkinoinnista. Saattaa olla koulutuksia, sisällöntuotantoa asiakkaiden ja Sugarin omiin kanaviin, valokuvaamista ja lanseeraustilaisuuksien organisointia.

Vaikka suurimman osan Sugar-työpäivistä vietänkin Sugarin showroomilla, kuuluu työhöni myös jonkin verran reissaamista. Käyn tapaamassa asiakkaita sekä pääkaupunkiseudulla että sen ulkopuolella. On hienoa, että meillä vallitsee töissä sellainen kulttuuri, ettemme reissaile turhaan (skype & google hangouts for the win), mutta välillä on pakko kuskata tavaroita taksilla lanseeraustilaisuuksiin tai lähteä keskustan ulkopuolelle palaveriin bussilla tai lähijunalla.

Koska mun työpäiväni ovat täynnä erilaisia työtehtäviä ja uuden ideointia, on tosi tärkeää, että työpäiväni tauottuvat luontaisesti. Huomaan että olen tosi huono pitämään taukoja toimistolla töitä tehdessäni, joten on ihanaa, että pystyn usein aloittamaan päivät kotoa käsin ja pitämään ekan tauon jo toimistolle siirtyessäni ja toisen lounastauolla. Näin päivä rytmittyy luonnollisesti paikasta toiseen siirtyessäni. Jos on kauhea kiire, voi ratikkamatkan ottaa meditointina, kun päättää keskittyä hetkeen ja olla näpräämättä puhelinta. Ja pyöräily on mulle just sitä samaa; ympäristön fiilistelyä. En useinkaan kuuntele edes musiikkia pyöräillessäni.

Etäaamujen luksusta: töiden teko silkkikimono päällä + iltapyöräilymaisemia 

 

On ihanaa, että Helsingissä liikkuminen on tehty niin helpoksi. En usein edes tajuat, että olen saattanut käyttää yhden päivän aikana sekä ratikkaa, metroa, bussia ja pyörää. Siinä missä Tampereella liikuin paikasta toiseen lähinnä pyörällä (ja pidemmät matkat bussilla), olen Helsingissä tottunut eri kulkuneuvojen sujuvaan yhdistelyyn.

Whimin Urban 30 -tilaukseen kuuluvat 10 euron taksit ovat olleet pelastus, kun on pitänyt roudata kotiin jotain isompaa. En omista autoa enkä tiedä pääkaupunkiseudulta kovin montaa, jolta sellaista lainata, joten takseihin on välillä helppo turvautua.

Tykkään siitä, että mun tavalliseen arkeen mahtuu melko paljon hauskoja arkea rikkovia juttuja; on yökyläilyjä keskellä viikkoa, torstain ja perjantain välisen yön yöseikkailuja ja miniretkiä lähialueille. Pyörän selästä kaupunki näyttää ihan totaalisen eriltä kuin kävellessä ja tuntuu huomattavasti pienemmältä. Tuntuu, että kaikki on lähellä. Pyörän selässä on myös helppo poiketa totutuilta reiteiltä, kun tietää, että takaisin kääntyminen on nopeaa, jos uusi reitti ei viekään haluttuun paikkaan.

Mun lemppari-iltalenkki on Eiranrantaa Kaivariin ja alkukeväästä kävin usein kävelemässä Uunisaaressa, kun sinne vielä pääsi siltaa pitkin. Nyt olen seikkaillut pyörällä ympäri Vallilaa, Pasilaa, Kalliota ja Arabiaa; ihan paras tapa nollata ajatukset työpäivän jälkeen ja löytää kaupungista uusia paikkoja.

/////

Whim Urban 30

Whim Urban 30 -tilaus sisältää HSL:n kausilipun (AB-alue, Whim Urban 30 hinta 62€ /kk). Enää ei tarvitse muistaa tilata yksittäistä lippua puhelimeen ennen ratikkaan tai metroon nousua; riittää, että ajantasaisen tilauksen näyttää tarkastajalle sovelluksesta kysyttäessä. Whim Urban 30 -tilaukseen sisältyy kaupunkipyörien käyttö sekä edulliset 10 € taksit (alle 5km matkat, sitä pidemmät mittarin mukaan). Sovelluksen kautta voi myös vuokrata auton.

On superkiva tehdä Whimin kanssa yhteistyötä, sillä sovellus on ollut mulla käytössä miltei vuoden ajan, eli siis jo kauan ennen tätä yhteistyötä. On supernäppärää, että yhdellä kuukausimaksulla saan sekä HSL:n kausilipun, kaupunkipyörät käyttööni että edulliset taksimatkat.

·

Kolmas vappu saaressa

/// lifestyleTags: , , ,

Oltiin viettämässä vappua Suomenlinnassa kivalla jengillä, joka täydentyi illan hämärtyessä kun vieraita saapui yksitellen llisää; osa ekstempore ja osa liittyi seuraan muista vappuriennoista hieman myöhemmin. Ihan kaikki eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, mutta tuntui, että seuraan oli helppo liittyä ja ilta oli just sellainen kuin toivoinkin; rennon huoleton ja ennen kaikkea juhlapyhäpaineeton.

Paju Milla Viena Ida

 

Paju

On muuten tosi hassua, että suurinta osaa stressaa, että juhlapyhinä pitäisi olla tiedossa jotain spessua ja vähintään olla tosi hauskaa ja vaikka tiedostaa, ettei ole huolensa kanssa yksin, se silti usein tuntuu siltä. Olispa ihanaa, ettei tuntisi paineita siitäkään, että päättäisi skipata jonkin juhlapyhän vieton ihan täysin tai siitä, että olisi omasta halustaan tai olosuhteista johtuen yksin jonkin sellaisen päivän, jona tuntuu, että kaikki muut sosialisoivat jossain.

Olen joskus viettänyt jonkun juhlapyhän yksin sairastaen ja kokenut hirvittävää fomoa muiden ig storieseja seuraten. Olen vasta joskus myöhemmin tajunnut, että fomo-fiilikseen auttaa parhaiten se, että laittaa luurin kiinni eikä seuraa muiden menoja somessa, sillä se fomo-fiilis saattaa syntyä someseurailusta silloinkin, kun on itse kaikista kivoimmissa mahdollisissa juhlissa. Mutta sitä ei tule, jos ei roiku puhelimella.

Usein menee nimittäin kokonaisia päiviä niin, etten seuraa keidenkään muiden tekemisiä omia juttuja puuhaillessani, eikä silloin ole sellainen olo että olisin missannut jotain, vaikka kaikki muut olisivat somen perusteella olleet jossain ja itse olisi viettänyt päivän kotona hääräillen.

 

vappu suomenlinnassa

Nio, Viena, Iida, Arttu, Nata, Linda, minä, Paju, Milla, Dorit ja Olli

Oli ihanaa, että tänä vuonna vappu syntyi hyvin vähällä vaivalla ja ilman stressiä, kun tuntui että kaikki olivat samanlaisella moodilla sen suhteen, että ei jaksa stressata, kunhan on kivoja tyyppejä niin kaikki muu menköön omalla painollaan.

Tuntuu tosi onnekkaalta, että mulla on täällä Helsingissä niin paljon ihania ja tärkeitä ihmisiä ympärillä. Vaikkei mulla ehkä ole mitään yksittäistä selkeää kaveriporukkaa, jolla oltaisiin aina kaikki juhlat yhdessä, on paljon rakkaita ihmisiä joita nähdä yksittäin ja erilaisilla kokoonpanoilla ja joiden seuraan on tervetullut olo.

Muistan, että aikoinaan Helsinkiin muuttaminen jännitti vain ja ainoastaan siitä näkökulmasta, että omat sosiaaliset ympyrät tulisivat muuton myötä muuttumaan. On ollut ihana tajuta näiden Helsinki-vuosien aikana, että muutos on ollut lähinnä hyvä juttu. Osa ystävistä jää, osan kanssa välit lähenee entuudestaan ja tulee uusia, tärkeitä tyyppejä.

juhlasima

 

doritin luona

 

nata ja viena

 

 

 

Vappugrillailut syntyivät Natan toimesta, Paju oli leiponut herkullisia munkkeja ja pöydät notkuivat naposteltavaa, simaa ja skumppaa. Mä nappasin töistä mukaani pinon Tony’s Chocolonelyn suklaita – tuo vihreässä kääreessä oleva vegaaninen manteli-merisuola-tummasuklaa on ihan älyttömän hyvää. 

 

Doritin ihana koti ja mun kolmas Suokki-vappu! Oon viettänyt neljästä Helsinki-vapustani kolme Suomenlinnassa, kuinka ihanaa, että oon ollut tervetullut sinne ystävieni luokse.

vegegrillailut Linda McCartney's

Grillattiin tosi vegesti, miltei vegaanisesti. En tiedä mitä noissa Natan taikomissa perunoissa oli (ehkä hullusti voita ja tuoreita yrttejä tai jotain?), mutta ne olivat taivaallisia. Samaten kaikki salaatit ja parsat, ai että!

Vegenakkeina grillaattiin Hälsans Kökin vegaanisia chorizoja, jotka on mun testailun perusteella parhaat vegenakit sekä blogin kautta testiin saatuja Linda McCartneysin vegemakkaroita. Ne maistuvat miellyttävälle (reilusti rosmariinia!), mutta eivät koostumukseltaan ole perinteisen makkaran oloisia, enemmän ehkä lihapullatyyppisiä. Ei ollenkaan huonoja, menivät just hyvin kaiken muun grillattavan kaverina, mutta hodarin söisin mieluummin noilla Hälsans Kökin vegenakeilla.

 

Linda

 

Paju ja Arttu

Paju ja Arde

Suokkivappu

 

Vappugang

♥♥♥

Osan kuvista nappasi Dorit sekä Vienan sisko. Kiitos! 

·