Vastuullisuus ei kiinnosta

/// lifestyleTags: , , , ,

Tämä teksti on alunperin työpaikkani Sugarin maaliskuun uutiskirjeen pääkirjoitus (uutiskirjeen voi tilata tämän sivun alalaidasta, jos haluat saada nelisen kertaa vuodessa kivaa luettavaa – me uskotaan uutiskirjeissäkin zero waste -meininkiin, eli emme spämmää roskaa). 🍒

Vastuullisuus ei kiinnosta

On toiveita herättävää ja innostavaa, että kaikki haluavat nyt puhua vastuullisuudesta. Mutta kun blogimailini täyttyy tiedotteista, joissa jokin isossa mittakaavassa mitätön teko on naamioitu vastuullisuudeksi (“Broilerinfileet sujahtivat ekologisempaan sinkkupakkaukseen – 54% vähemmän muovia!” ja lisäksi tiedote tietysti iloisesti hehkuttaa, että broilerin suosio ei näytä hiipuvan suomalaisten keskuudessa), alkaa ärsyttää. 

On hienoa, että uusien tuotesarjojen päästöjä kompensoidaan ja uutuustuotteita pakataan kierrätettävissä oleviin pakkauksiin (tai peräti kierrätysmateriaaleista valmistettuihin!), sillä on kiire tehdä parempia tekoja ja kaikki paremmat teot lasketaan, mutta isojen yritysten isolla rahalla viestityt ja mainostetut pikkuteot pistävät mietteliääksi. Eikö kukaan uskalla keskittyä olennaiseen, tehdä jotain isompaa? Kyseenalaistaa, että onko jokin tuote, keksintö tai brändi jo kenties aikansa elänyt ja muuttunut tarpeettomaksi tässä ajassa? Mitä jos yksittäisten “sinkkupakkausten” ja näennäisen muovin vähentämisen sijaan keskityttäisiinkin siihen itse sisältöön, tässä tapauksessa broileriin? Tai miten pitäisi suhtautua siihen, että viestitään vihreästi, mutta kuitenkin linjataan, ettei haluta sitoutua toimiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi


Keskitytäänkö nyt pikkujuttuihin siksi, ettei vielä ole ihan pakko tarttua isompiin linjoihin ja kyseenalaistaa koko tätä vallitsevaa kulttuuriamme? Pistääkö maailmanlaajuinen pandemia meidät vihdoin toimimaan myös vastuullisuustekojen suhteen? 

Politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole uskallettu puhua asioista sillä tasolla, jolla pitäisi, jotta asiat oikeasti muuttuisivat parempaan – on helppo ymmärtää miksi, koska jos puhuisimme asioista kunnolla, joutuisimme kyseenalaistamaan monia ammatteja ja ammattikuntia sekä keksimään kokonaan uusia, sillä ilmastonmuutoksen vuoksi meidän on ennemmin tai myöhemmin pakko. Nyt jylläävä pandemia pakottaa meidät ajattelemaan tätä kaikkea nopeammin, kuin hitaammin etenevän ilmastonmuutoksen takia. Monen elämä on muuttunut parissa viikossa. 

Kaikki vastuu tuntuu olevan kuluttajalla: meidät laitetaan valitsemaan fiksummin, vertailemaan ja kompensoimaan päästömme, mutta miksei yrityksiltä vaadita yhtään mitään? On absurdia, ettei yrityksiltä esimerkiksi vaadita läpinäkyvyyttä tuotantoketjujen osalta yhteiskunnallisella tasolla, vaan vastuu selvittää asioita jää kuluttajalle. Miten se on mahdollista? Miten tuotantoketjujen avaaminen ja siihen liittyvä läpinäkyvyys voi olla vapaaehtoista? Onneksi jotkut yritykset tajuavat muuttaa suuntaa vastuullisempaan jo ennen kuin on pakko. Makia kertoi hetki sitten tehneensä panostuksia vastuullisemman tuotannon eteen “vaikka se tulee kalliiksi” ja Sushibar+Wine kertoo miten vastuullisuus ulottuu heidän toimintansa jokaiselle osa-alueelle. Ja miten raikkaalta tässä ajassa tuntuukin, kun yritys myöntää, ettei ole vastuullinen

Vastuullisuus ei kiinnosta, jos se tarkoittaa sitä, että kytätään, ostaako joku kaupassa muovipussin tai onko joku vegaaniksi mielletty tyyppi syönyt erehdyksessä voihin leivotun croissantin ja vielä kehdannut raportoida siitä Instagramiin. Tuija Siltamäki kiteytti ajanhenkeä Hesarin haastattelussa osuvasti: “Me olemme hirveän viehtyneitä pieneen kiistelyyn, kun nopealla aikataululla pitäisi tehdä tosi konsensushenkisiä päätöksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. YK:n arvion mukaan vuoteen 2050 mennessä voi olla 250 miljoonaa ilmastopakolaista. Riidelläänkö me silloin vielä siitä, saako vanhustentalossa tarjoilla lehmänmaitoa?”

Kaikessa kauheudessaan tämä hankala ja ahdistavakin tilanne ei tunnu ihan täysin toivottomaltakaan. Kuten Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina toimiva Heikki Hiilamo Ylen kolumnissaan toteaa: “Korona voi silti vahvistaa ymmärrystä siitä, että meidän on yhdessä sovittava pelisäännöistä ja toimenpiteistä myös näiden hitaampien uhkien torjumiseksi ja lieventämiseksi. Toivon ja uskon, että edessä on uuden ja kestävämmän globalisaation aika.”

Nothing changes if nothing changes.

·

Vuoden vastuullisin

/// lifestyleTags: , ,

Vuoden vastuullisin on ihan hurjan hieno ja iso titteli, lämmin kiitos Asennemedia & Asenne Awards hurjan hienosta kunniasta.

Musta on maailman parasta, että vastuullisuus kiinnostaa isossa mittakaavassa ja on vihdoin valtamediassa säännöllisesti esillä ja että ihan jokainen haluaa tehdä nyt vastuullisempia valintoja.

On mieletöntä, että voin tarjota omissa kanavissani fiksumpia vaihtoehtoja arkivalintoihin, koska siitähän kaikessa on kyse; kun tietää enemmän, valitsee paremmin. Nimenomaan niillä arkivalinnoilla on suuri vaikutus – niin itseemme kuin ympäristöömmekin ja siksi haluankin sanoa, että älkää pliis ikinä aliarvioiko sitä, miten suuri merkitys sillä on, mitä jaatte omille kavereillenne tai mistä puhutte lounastauolla; kaikki me voidaan inspiroida toisiamme parempia juttuja kohden. Sillä miten toimit ja mistä puhut, on isompi merkitys kuin arvaatkaan.

On myös ollut ihana huomata, että siinä missä aiemmin ajattelin joutuvani luopumaan asioista, oonkin pidemmällä aikavälillä tajunnut, että saan tilalle kevyemmän ja itsevarmemman olon sekä merkitystä omaan elämääni. Kun karsii kaikkea turhaa, alkaa ymmärtää, millä on oikeasti väliä ja millä ei. Moni sellainen asia, josta ennen intoilin, on menettänyt merkityksensä ja tilalle on tullut tilaa tai jotain uutta, yleensä jotain ihan muuta. Kun ei esimerkiksi kiertele kaupoissa, on paljon enemmän aikaa oikeille asioille.

Oon tosi tyytyväinen, että oon useampi vuosi sitten tehnyt päätöksen alkaa rajata yhteistyökumppaneitani tarkemmin ja tehdä näkyvyyttä vain sellaisille brändeille ja toimijoille, jotka toimivat vastuullisesti ja edustavat kestäviä arvoja. Aluksi se ei ollut helppoa; tuntui hullulta sanoa ei moniin ihan kivoihin kamppiksiin ja rahoihin, mutta nopeasti valinnasta tuli itsestäänselvä arvopohja, jota ei enää tarvitse miettiä. On hullun ihanaa, että mulla on blogin kautta mahtavia yhteistyökumppaneita, jotka mahdollistavat mulle sen, että voin perehtyä aiheisiin ja selvittää juttuja, joihin mulla ei muuten välttämättä olisi aikaa ja resursseja.

Jotkut karsimiset ja valinnat on helppoja, toiset ei. Joihinkin on helppo vaikuttaa itse heti ja joihinkin tarvittaisiin isompia, rakenteellisia muutoksia. Jos haluat tehdä tänään yhden hyvän vastuullisen teon, käy lukemassa Ilmastoveivi 2019:sta ja allekirjoita vetoomus. 

Suomi on EU:n puheenjohtajamaa heinäkuusta joulukuuhun 2019. Ilmastoveivi2019 -kampanjan tähtäimessä on, että kansan tuella Suomi käyttää hyväksi EU-puheenjohtajakautensa mahdollisuudet ja ajaa tiukasti ilmaston lämpenemisen rajaamista 1,5 asteeseen – ja se mahdollisuus täytyy hyödyntää.

////

Ehkä huomasittekin, että blogin ulkoasu on muuttunut hieman. Taitava kaimani koodasi mulle uuden teeman, kun vanha ei enää pysynyt päivityksissä mukana. Koottiin samalla yläpalkkiin ”Paremmat valinnat” -kategoria, jonka alle lisään postaukset, jotka inspiroivat parempiin valintoihin. Ajattelen, että koko blogihan on täynnä niitä, mutta koska olen huono alleviivaamaan, ajattelin, että on helpointa että tietynlaiset postaukset löytyvät helposti yhdestä paikasta.

Jos huomaatte blogin käytettävyydessä jotain aukkoja, niin vinkatkaa ihmeessä; vaihdeltiin jotain lisäosia ja muuta, joten voi olla etten ole vielä huomannut, jos jossain joku kohta ei pelaa kuten pitäisi.

////

Ihan superihanaa viikonloppua tyypit, kiitos että ootte messissä, luette ja kommentoitte, tykkäilette instassa ja jaatte joskus juttujani muille. Sillä on ihan älyttömän suuri merkitys. ♥

·

Finland’s Finest – Terhi Pölkki

/// muotiTags: , , , , ,

* Yhteistyössä Terhi Pölkki

Oletteko huomanneet Stockmannin neljännen kerroksen Finland’s Finest -osaston? Se on kiva osasto täynnä suomalaista muotia; on Terhi Pölkin puukenkiä, Arelan vaatteita, Lumin kenkiä ja laukkuja, Marita Huurinaisen Waves-kenkiä, Minna Parikan kenkiä, Balmuirin huiveja sekä sisustustuotteita ja Anna Ruohosen vaatteita. Omat suosikkini näistä taidattekin tietää, mutta vitsit miten siistiä, että Stockmann on lähtenyt mukaan rakentamaan tällaista kokonaisuutta! Juuri tämmöistä kaivataan lisää, terkkuja vaan Suomen maabrändiryhmälle, voisitte antaa apuja ja kannustusta vastaavaan toimintaan ;-)

Sen lisäksi että tällaiset osastot palvelevat suomalaisesti designista kiinnostuneita ulkomaalaisia, on näistä iloa myös meille suomalaisille. On kiva nähdä putiikeista tuttuja tuotteita myös helposti saatavilla sekä yhden selkeän osaston alla.

Olen aina ihastellut Terhi Pölkin hääkenkiä ja harmitellut, etten voi miettiä niiden ostamista, kun omaa kokoani ei valmisteta. Olen päätynyt ihastelemaan näitä Suomessa valmistettuja (!!) kenkiä mm. ystävän hääkenkinä ja kavereiden jaloissa ja kuullut kehuja niiden lestistä. Pölkin puukenkiä löytyy sekä matalalla että aavistuksen korkeammalla korolla ja useissa väreissä ja malleissa. Oma suosikkini on nuo mustat puukengät yksinkertaisella leikkauksella ja korkealla korolla, mutta tykkään myös noista vaaleista sandaaleista kovasti.

Totta puhuakseni en tiennyt, että nämä kengät ovat täysin suomalaiset; sen lisäksi että ne valmistetaan käsin Myrskylässä, on niiden puuosuus suomalaista koivua ja nahka kasviparkittua nahkaa Kokkolasta. Kuinka siistiä?!


Videolta näkyy huolellinen käsityö – ihanaa että tällaista osaamista on yhä Suomessa! Terhi Pölkin puukenkien valmistuksessa on 23 eri työvaihetta, jotka nekin näkyy videolla. Olisi kiva nähdä muidenkin tuotteiden syntyvideoita, kuinka inspiroivaa.

Näitä Suomessa valmistettavia puukenkiä myydään kotimaan lisäksi laajalti USA:han ja Kanadaan.

Finland’s Finest / Stockmann 4.krs

 

·