Pieniä valaistumisia

lifestyle, muoti
39 kommenttia

Mun on pitänyt kirjoittaa näistä fiiliksistä jo useaan otteeseen, mutta en ole saanut sanoja asettumaan oikein. Nyt päätin, että vähät täydellisistä lauseista, kunhan kirjoitan. Niistä fiiliksistä ja ajatuksista, jotka ovat päässäni pyörineet enemmän tai vähemmän viimeisen vuoden. Koska ehkä joku muukin on joskus miettinyt samoja juttuja. Koska on hyvä sanoa asioita ääneen ja kirjoittaa ajatukset näkyville.

Olen odottanut tällaista hetkeä kauan. Että olo on kevyt ja haluan taas hymyillä kaikille vastaantuleville. Kun en enää säikähdä ihmisiä, jotka näyttävät etäisesti tutuilta. Kun mun ei tarvitse pohtia puolittaisista hymyistä, onko sen takana jotain mitä en tiedä. Tai kun tajuan, ettei mun tarvitse tietää, eikä varsinkaan välittää.

En edes ollut tajunnut etten ollut oikein ollut oma itseni, ennen kuin huomasin taas miten hyvä olo yhtäkkiä oli. Tai sellainen omanlainen, idamainen. En minä nimittäin ole mikään mököttäjä, vaikka saatankin keskittyneenä näyttää kiukkuiselta. Normaalisti mennä hymyilen vaan, joten oli jo aikakin, että kevään tultua alkoi taas tuntua hyvältä. Kun on ahdistunut ja mielessä pyörii tuhat mörköä, ei ehkä ole kaikkein itsevarmimmillaan. Ja minussa se näköjään näkyi niin, että toisinaan jokainen vastaantuleva jännitti.

On ollut jo pitkään hyvä fiilis, koko kevään ja kesän oikeastaan; joku painolasti on vihdoin keventynyt. Talvella odotin ja toivoin tätä kevyttä fiilistä niiiin paljon, mutta olisi pitänyt ymmärtää, että se vaatii oman aikansa, että painolasti putoaa. Joitain asioita vaan joutuu kelailemaan loputtomalta tuntuvan ajan ennen kuin ne haalistuvat niin, etteivät ne enää ahdista. Jo se, että joutuu käymään raskaita ja surullisia juttuja läpi mielessään kerta toisensa jälkeen on raskasta, mutta vielä raskaampaa on se, että ei tiedä koska niiden asioiden vatvominen loppuu. Vatvomista ei nimittäin ihan niin vain lopetetakaan, luulen, että se loppuu vasta kun on käsittänyt jotain, tai vatvonut tarpeeksi. Tai sitten se ei lopu ikinä, ja se kanssa täytyy vaan oppia elämään – mutta joka tapauksessa jossain kohtaa helpottaa.

Onneksi kurjien juttujenkin suhteen voi löytää mielenrauhan. Miettiä, että ne eivät määritä sinua, ottaa niistä jotain opikseen ja ehkä valaistua jonkin asian suhteen ihan uudella tapaa. Mä olen tänä kesänä joutunut moniin hauskoihin tilanteisiin, pieniin ja isoihin; sellaisiin, joiden jälkeen kuljen hymy naamalla ja mietin, että onpa elämä hassujen sattumusten summa. Kun kelaan mielessäni kevättä ja kesää, tulee ekana mieleen nämä: avartavat keskustelut, villit tanssi-illat uusien tyyppien kanssa, yölliset pyöräilyretket, salaisuudet, ensitreffit Tallinnassa, uusien asioiden kokeilu ja opettelu, ihanat polttarit, ystäviksi ja kavereiksi muuttuneet tutun tutut, pesismatsi sukulaisten kanssa, pusut, kaikki ne keikat joilla olen ehtinyt käydä, pienet salaiset juonittelut ja lempeät katseet. Voisi ajatella, että päällimmäisenä on mielessä ikuisuuden jatkunut harmaus ja sade tai viime viikkojen vastoinkäymiset, mutta ei. Mielessä on hyvät jutut.

kuvat: Mikko Pylkkö

Sain tällä viikolla viestin mun naapurilta, joka muutti pois. Siinä lukee ”You have been very nice neighbour, always smiling, open and kind. Do not ever change your shining spirit!!! I wish all your dreams come true.” Meinasin alkaa itkeä – ihan jo siksi, että naapurista muutti pois aurinkoisin ja iloisin Kuubasta kotoisin oleva nainen poikansa kanssa, mutta myös siksi, miten kauniisti hän minusta kirjoitti. Tiedättekö, just tuollaisena mä haluan näyttäytyä muille. Mukavana, hymyileväisenä, avoimena ja kilttinä. Koska sitä mä tahdon olla, sitä mä olen. Enkä anna minkään muuttaa sitä.

Lisää luettavaa

Uuden kodin etsiminen – missä haluamme asua?

Haaveena yhteinen koti (ja yhteinen asuntolaina)

Vastuullinen neule x 18

Rakkaus best

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Pystyy samaistumaan! On niin turhauttavaa, kun on sellainen negatiivinen olo, eikä tunne itseään yhtään omakseen. Ihana kuitenkin kuulla, että nyt sulla alkaa olla kevyt olo!

    1. Jep, älä muuta sano! Tai että huomaa muuttuvansa epävarmemmaksi vaikka ei yhtään haluais. Onneksi olo aina helpottaa jossain välissä. Koetteluilla on tarkoituksensa :-)

  2. Ei vitsi, ihanasti kirjoitettu! Mä pyrin myös aina olemaan sellainen hymyä jakava iloinen tyyppi, vaikka kuulemma itsekseni kun kuljen naama peruslukemilla näytän kuulemma vihaiselta ja veemäiseltä, resting bitch face apua! Keväällä ja alkukesästä stressi sun muu alkoi kuitenkin tuntumaan ja vei vähän mukanaan jonnekin. Mutta olen samaa mieltä, että pitää saada myös tarpeeksi vatvoa, ehkä sitten jossain vaiheessa huomaa miten hölmöltä asian vatvominen tuntuu ja osaa päästä eteenpäin – näin kävi itselle. Asioilla on tapana järjestyä ja mä niin uskon tähän! Ihana elokuu edessä ja aurinko paistaa, vielä kun saisi naaman peruslukeman iloiseksi :D Ihanasti naapuri susta kirjoitti!

    1. Voi kiiitos ihana Henje! :-*

      Hahaa, joo toi tiedostamaton bitch feissi on aika paha, mut veikkaan että aika monella on sama syndrooma. :-D

      Joo, se on niin helpottava fiilis, kun huomaa että joku juttu ei enää aiheuta paniikkia tai ahdistusta tai mitään fiilistä, on vaan ja menee ohi. Ja vaikka kuinka päänsä sisällä tietäis että joo, tää fiilis menee joskus ohi, niin on se sillä hetkellä ahdistavaa silti. Just hyvä että vatvominen rupee tuntuun tyhmältä, varma merkki siitä että on päässy eteenpäin.

      Hiii äläpä, kesä pelastaa aina, näköjään myös silloin kun se on tällainen syksy-kesä. PUSUI!!! <3

  3. Apua alkoi itkettämään. Aivan ihana teksti. Juuri eronneena kaiken ton nimenomaisen vatvomisen keskellä tää kirjoitus oli just se mitä tarvitsin. Että vielä tulee se päivä et on kevyt ja hyvä olla.

    1. Voi ei, iso rutistus M<3 Kurjaa kuulla, toivottavasti sulle tulee pian parempi fiilis ja voit vuodattaa tuntojas muille. Se auttaa aina, siks on tärkeetä muistaa itekin jaksaa kaikenmaailman vatvomisia muilta, kun ne voi olla niin tärkee osa sitä asioiden läpikäymisprosessia.

      Lupaan, se päivä tulee nopeemmin kuin ikinä osaisit arvatakaan. Vaikka välillä tuntuu siltä ettei olo koskaan helpota, niin usko pois, kyllä se helpottaa. <3

  4. Ihana ja liikuttava postaus, ihan rupes itkettään. <3 Makoilin eilen himassa ja tajusin, et mulla on pitkästä aikaa sellanen olo, et nyt mä oon kotona. Et elämä voittaa ja on helppo hengittää ja olla oma itsensä. Nähdään pian Kertun häissä!

    1. Voi ilona<3 Ihana kuulla, tollanen fiilis on ihan paras! Eikä sitä ota itsestäänselvyyteenä jos on sukellellut syvissä vesissä. PUS, nähdään pian!! Ai etttää, en malta oottaa!

  5. Hyvä että kirjoitit nämä esille :-) Koska täällä yks hengenhemoilainen, jälleen kerran! Samaistun täysin noihin talven fiiliksiin, ja mäkin oon helpotuksekseni huomannut miten helppo yhtäkkiä keväällä ja kesällä on ollut hymyillä. Mun mielestä on myös ehkä hienointa, miten kaiken sen vatvomisen myötä löytää pieniä uusia paloja itsestään, musta ainakin tuntuu että mulla on paljon selkeempi kuva nykyään siitä kuka ja mikä mä oon. Se tuntuu tosi rauhoittavalta. Hihii, mutta olenpa iloinen sun puolesta! Hyvät jutut voittaa =))

    1. Joo, älä muuta sano! Se kaikki vatvominen kirkastaa kyllä ihan hulluna sitä, kuka on ja millainen haluaa olla. Sitä oppii kyseenalaistamaan kaikkea mitä on pitänyt itsestäänselvänä ja se on aika mahtavaa se. Ihana kuulla että sielläkin on helpottanut kevääks, jes! <3 Kiva että kommentoit, ikävä sun juttuja kun et enää kirjottele :'-)

  6. Ihanasti kirjoitettu ja oivallettu Ida! Kaikilla on elämässä negatiivisia kausia ja sen kyllä huomaa kun helpottaa. Mahtavaa, että tunnet olosi paremmaksi nyt. Haleja <3

    1. Joo, sen onneksi todellakin huomaa, kun helpottaa. Sit voi vaan fiilistellä että kylläpä se kesti, mutta elossa ollaan! Halit takas!<3

  7. Voi ihana sinä <3 niin kauniisti kirjotettu. Tällästen ajatusten kirjottaminen ja jakaminen on oikeesti hirveen tärkeetä, siitä hyötyy yleensä itsensä lisäksi niin moni muukin. Ja niinkun sanoit, noi on asioita mitkä ei aina heti ratkee vaikka sitä kuinka haluais, vaan yksinkertasesti vaatii sen oman aikansa eikä sitä auta kiirehtiä. Ihanaa että sun on taas hyvä olla :-*

    1. Voi kiitos! Ja joo, tämmöiset myös aina jotenkin jännittää, kun avaa jotain semmosia asioita itsestään, joita ei edes kaikille tutuille jaksa vuodattaa tai kertoa, kun on helpompi olla aloittamatta saaaaiiiraan pitkää ja polveilevaa ja vaikeasti ymmärrettävää tarinaa. :-D Joten on kiva tietää, että joku muu on miettinyt samoja juttuja, tietää ettei oo ainoa syvissä vesissä kahlaillut.

      <3

  8. Mäkin pystyn hyvin samaistumaan sun tekstiin, ihanasti kirjoitettu. Mulla on vähän sama juttu. Tiedän millanen hyvä tyyppi mussa asustaa, mutta nyt se tyyppi on ollu kuoren alla piilossa jonkun aikaa. Ahdistus, epävarmuus ja muut negatiiviset tunteet puskee liian hyvin pintaan ja piilottaa hyviä juttuja alleen. Onneks on ollu niitä hyviäkin päiviä, jolloin tajuaa että tällanen tyyppi mä oon, tällanen onnellinen olo pitäis aina olla! Ihanaa kun sä voit hyvin <3

    1. Joo, ja toi tunne voi olla tosi raastava! Toisaalta on välillä helpottavaa vähän vetäytyä mut sit tulee fiilis että pitäis selitellä kun ei jotenkin oo ihan oma ittensä. Enkä tiiä onks mun fiilis niinkään näkyny läheisille, mutta tuntemattomille ja tutun tutuille ehkä, että ei oo jaksanu olla niin avoin jotenkin ja kulkenu otta kurtussa, haha. Onneks se olo on väistynyt. Toivottavasti sullakin väistyy pikkuhiljaa ja saat taas olla sinä. <3

  9. Voi Ida! Olen nyt tässä pyyhkinyt tämän viestin jo monta kertaa pois, kun tuntuu etten osaa sanoa mitään hienoa. Mutta tiedän mikä ihana keveyden tunne on, kun painolasti putoaa harteilta. Olin jotenkin niin iloinen kun katselin kaikkia niitä h2ö-kuvia missä hymyilet niin iloisesti ja vapautuneesti. Tää kuulostaa nyt ehkä vähän creepyltä, kun eihän me edes tunneta….mutta kuitenkin :’- ) Älä vaan koskaan luovu siitä mitä olet !
    Sain itsekin hetki sitten viestin, missä minulle tuttu tyttö kertoi kuinka oli nähnyt unen, missä olin iloinen ja nauravainen ja sain hänetkin nauramaan . Se sai taas ajattelemaan, että hei sellainenhan minä oon ja haluan muidenkin näkevän minut sellaisena, minuna.
    Muista hymyillä :-*

    1. Voi Eerika, ihana että kommentoit! <3 Hassua että tulee joskus sellainen tunne ettei osaa sanoa mitään järkevää mutta silti säkin kirjoitit just aivan ihanan kommentin jota jäin miettiin ja luin useesti. Miten ihanaa että oma hyvä fiilis välittyy myös ulkopuolelle, vaikkei tuntiskaan :'-) mietin, että oon kyllä tarkoituksella ja vahingossa ollut vähän etäisempi myös blogissa viimeisen vuoden; toki oon sitten kirjoitellut tämmöisiä pohdiskelevampia juttuja joita en oo ennen harrastanut, mutta on vähän ollut sellainen olo ettei halua antaa itsestään niin paljoa henkilökohtaisella tasolla.

      Jooo, mä luin, kuinka ihanaaa!! Tollasesta tulee niin älyttömän hyvä mieli. Eikähän mun naapurikaan mua mitenkään tuntenut, mutta oli ihanaa että noi oli asiat jotka sille musta välitty. Älä sinäkään unohda miten ihana olet. <3

  10. mikä viesti naapurilta!! cooleja kuvia ja ihana teksti <3 tykkään siitä, että välillä kirjoitetaan pintaa syvemmältä.

    1. Älä!! :’-) Ihana entinen naapuri.

      Ja kiitos, kiva kuulla. Mäkin tykkään että pohdintoja on kevyempien juttujen ja vinkkausten kaverina.

  11. Aivan ihanasti kirjoitettu <3 Jos jotain elämästä olen oppinut, niin sen, että kaikella on tarkoituksensa. Myös niillä synkemmillä ja raskaammilla hetkillä. Mutta voi kuinka ihanaa sitten onkaan päästä asioista yli ja olla onnellinen :)

  12. Voi kiitos!
    Mäkin haluan uskoa että asioilla on tarkoitus, ja vaikkei olisikaan, niin uskon että asiat aina järjestyy. Ja että kaikella mitä kokee, on merkitystä vaikka välillä oltais turhan syvissä vesissä.

  13. No voi morjes että oli kuin suoraan mun päästäni! Kommentoin todella harvoin, mutta nyt halusin ilmaista että I feel you, todella. Pahinta ahdistusfiiliksissä on ollut se kun huomaa käyttäytyvänsä jossain sosiaalisissa tilanteissa ihan toisin kuin oma sisin oikeesti haluaisi homman hoitaa. Tärkeintä itselle näissä fiiliksissä on ollut varmaan oppia se, että muiden mielipiteillä ei oo väliä, vaan tärkeintä on että itse viihtyy omissa nahoissaan (klisseiseltä kuin se kuulostaakin :P). Ja siihen pisteeseen kun pääsin, niin huomasin että sieltä se hinkumani muiden hyväksyntä sitten tuli ihan kaupan päälle.

    Kiitos siis tästä tekstistäsi Ida, se auttoi vielä jalostamaan omia ajatuksiani aiheeseen liittyen :) Ihanaa elokuuta! <3

    1. Oh, kiva että kommentoit!! Ihanaa että herätti ajatuksia ja nimenomaan auttoi jalostamaan niitä eteenpäin. Mäkin oon saanut kuluneen vuoden aikana ihan hurjasti ajattelemisen arvoisia ajatuksia ystäviltäni.

      Joo, muiden hyväksyntä on usein olemassa mutta sen huomaa vasta kun antaa itselleen luvan. Mun kohdalla oli kyse siitä, että menetin hetkeksi oman varmuuteni, kun sitä koetettiin romuttaa aika perinpohjaisesti. Onneksi palat voi keräillä kasaan. :-)

      Kaunista elokuuta sinnekin, kirkon toiselle puolelle Kalevaa ;-)

  14. Ihana, ihana postaus! <3
    Itsekin noissa syvissä vesissä kahlanneenna on niin helppoa samaistua ajatuksiisi. Harmaimpina päivinä sitä mietti, et mikä järki tässäkään on, mutta näin jälkeen päin voi vaan toitottaa sitä samaa mantraa mitä olen yrittänyt pitää mielessä: kaikella on tarkoituksensa. Ja niin todellakin on.
    Jos ei olisi noissa syvemmissä vesissä kahlaillut niin en varmasti osaisi nauttia ja arvostaa nykyistä hyvää oloa. Melko useinkin löydän itseni suorastaan hykertelemästä sitä kuinka tavattoman onnellinen sitä onkaan. Tuskinpa noita fiiliksiä olisi löytänyt jos ei välillä olisi ollut synkempää. Ja kuten sanoitkin niin noiden raskaampien elämän jaksojen myötä löytää myös itseään ja sitä mikä sitä oikeasti onkaan miehiään tai siis naisiaan. :)
    Olet kyllä blogissasikin aina välittänyt tuota naapurisi kuvaamaa ihmistä. You shine girl!

    1. Voi kiiitos! <3

      Vellomisella ainakin on tarkoituksensa; ajatukset omasta itsestä kirkastuu ja siitä, millaista haluaa oman elämänsä olevan. Ja jep, sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa asioita joita arkena saattaa vahingossa pitää itsestäänselvinä, jos on joutunut vähän vellomaan.

      Ihanan kuuloista toi hykertely, ihanaaaa! Samoja fiiliksiä täälläkin usein. Hykertely aiaii, mikä ihana sana ja miten hyvin se kuvastaakaan tota tunnetta kun on kevyt olo eikä mikään paina. Ihanaa loppukesää ja alkavaa syksyä!! xx

  15. Moi! En tiedä luetko vanhempiin postauksiin tulevia kommentteja, mutta luin tän tekstin nyt ja tuli fiilis että haluan kommentoida nimenomaan tähän jotain, toivotaan että näet tän :)

    Tuli tosi hyvä olo sun puolesta, vaikkei tunneta, tiedän sut vaan blogisi (joka on muuten huippu!) kautta. Mulla on susta juuri tuollainen mielikuva, kuin mitä tuossa sun ihanan ex-naapurin viestissä kuvailtiin, että oot ystävällinen ja kiva ja valoisa tyyppi! Vaikka varmaan olet vaikeita juttuja läpikäynyt, sussa on aina ollut mun silmiin sitä jotain ihanaa idamaista, välillä se ehkä elämäntilanteesta yms riippuen on välittynyt vähemmän ja välillä enemmän (esim. tästä tekstistä enemmän!), mutta aina se on ollut olemassa :)

    En tiedä onko tää vähän outo kommentti hahaa, mutta tarkoitus on vaan sanoa että sä tosiaan vaikutat huipulta tyypiltä ja toivon sulle superpaljon kaikkia kivoja asioita <3

    1. Moi Maria! Ihanaa, että kommentoit. Mä luen jokaisen kommentin, vaikka se tulis monta vuotta vanhaan postaukseen kun mun pitää kuitenkin hyväksyä se ekana, niin nään ne kyllä. Ja vastaankin kaikkiin jos en jostain syystä unohda täysin.

      Ihana että kommentoit, tuli hyvä mieli :’-) Kiitos kauniista sanoistasi!

      Välillä on aika vaikea vetää rajaa sen välille, mitä haluaa itsestään antaa ja kertoa. Kun on joutunut lukemaan omasta henkilökohtaisesta elämästä käytävää keskustelua ihan muilta foorumeilta kuin täältä blogista, alkaa vähän varovaisemmaksi. Eikä siten ehkä annan itestään niitä juttuja, jotka tekee musta mut. Mutta hyvä että idamaisuus ei oo ollut poissa kokonaan, en oo niin itsekään aatellut :-) oon vaan ollut vähän varovaisempi.

      Pusss, ihanaa loppukesää ihana <3!!