Ruokavaliostani ja ravitsemushistoriastani

/// hyvinvointi, ruokaTags: ,

* Yhteistyössä Mehiläinen & Asennemedia

Musta on aina tosi mielenkiintoista kuulla miten kukin suhtautuu ruokaan – suhtaudutaanko siihen intohimolla ja kulinaristisesti, onko se pelkkää polttoainetta vai tarkkaa grammamääräistä proteiinien, hiilareiden ja rasvan määrän optimointia vai jotain ihan muuta?

Mulle ruoka on ehdottomasti herkuttelua ja nautintoa. Haluan, että kaikki mitä syön, tekee mut iloiseksi ja että ruuan jälkeen on hyvä olo – ja täydellisintä on, jos ruokailuhetken voi jakaa jonkun kanssa. Rakastan pitkiä illallisia, ruokapöydässä käytyjä keskusteluita ja yhdessä kokkaamista.

Välillä on tietysti tilanteita, jolloin pitää vain nopeasti syödä jotain ilman että ehtii sen kummemmin nauttia, mutta pyrin aina siihen, että ruokahetki on muutakin kuin tankkausta. Ja joskus tietysti tekee mieli jotain, minkä tietää olevan turhaa höttöä tai epäterveellistä, mutta ihan sama, joskus voi syödä jotain sellaistakin. Yllätyn aina kun tajuan, että on paljon tyyppejä, jotka miettivät ruoka-annoskokonaisuuksiensa hiilarit, protskut ja rasvat tosi tarkkaan – minä en edes osaa! En tarkoita että tämä tapa olisi yhtään huonompi kuin omani, mutta minulle totaalisen vieras tapa suhtautua ruokaan ja ravintoon. Toki joudun joskus kasvissyöjänä miettimään esim. proteiinin saantia ja otan esim. B12-vitamiinia säännöllisesti suihkeena, mutta muuten kriteerini ruualle on herkullisuus, aitous, monipuolisuus ja hyvää tekevyys. Uskon, että omaa kehoa kuuntelemalla tietää usein, mitä on hyvä syödä.

Olen mukana Mehiläisen kampanjassa, jonka myötä pääsen pian tapaamaan lääkäriä ravitsemusasioihin liittyen. Todella jännittävää ja mielenkiintoista! Ruoka ja hyvinvointi ovat aina kiinnostaneet minua ja mielessäni on monia kysymyksiä, joista haluaisin keskustella ammattilaisen kanssa. On älyttömän mielenkiintoista jutella ravintoasioista kokeneen lääkärin kanssa – aiemmat ajatukseni ruoasta ja ravinnosta tulevat lukemistani kirjoista, kokemuksen kautta opituista ja hyväksi havaituista tavoista, kasvatuksesta ja artikkeleista. Minua myös vähän jännittää tavata lääkäri – entä jos kanta onkin ravitsemussuosituksia noudatteleva, tyyliin että minun pitäisi ehdottomasti syödä punaista lihaa ja että maito naisen tiellä pitää?

Olen aina syönyt suhteellisen terveellisesti ja puhtaita, itsetehtyjä ruokia. Kun olin pieni, äiti teki aina kaikki päivän ateriat itse alusta loppuun, oli kyse eväistä tai illallisesta. Vitsit miten arvostankin sitä, sillä sieltä kiinnostus ruuanlaittoon ja ruokaan ylipäätään on varmasti periytynyt. Haluan tietää mitä syön ja syödä herkullista ruokaa, joka sopii minulle. Ravintoloista oli varsinkin vielä muutama vuosi sitten hankala löytää hyvää kasvisruokaa, joka onneksi tuntuu nyt jo melko absurdilta, mutta siitä syystä osaa arvostaa ruuanlaittotaitoa. Ja kun tekee ruuan itse, tietää tismalleen, mistä raaka-aineista se on tehty ja ettei siinä ole mitään ylimääräistä.

Kasvispainotteinen ruokavalio

Olen ollut pääsääntöinen kasvissyöjä kasiluokasta, eli kymmenisen vuotta. Silloin lopetin punaisen lihan syömisen koulussa ja kylässä – kotona meillä on aina syöty ainoastaan hirvenlihaa (ja kalaa ja kanaa), jota syön nykyisinkin muutamia kertoja vuodessa, sillä se on eettisimpiä lihoja mitä on – ja puhdasta ja terveellistä. En ole koskaan ollut se tyyppi, joka tilaa liharuoan ravintolassa, joten punaisen lihan poisjättäminen ei ollut iso muutos eikä missään nimessä ongelma. Meni muutama vuosi ja jätin kanankin kokonaan pois ruokavaliostani. Tähän kymmeneen vuoteen mahtuu yksi vuosi, jonka ajan lipsuin ja söin silloin tällöin punaista lihaa tai kanaa, kun silloisen poikaystävän luona ei yksinkertaisesti ymmärretty kasvissyönnin päälle. Koin tuolloin helpommaksi joustaa kuin alkaa kantaa omia eväitä mukanani, mutta tiedostin samalla, ettei elimistöni voi hyvin lihaa syödessäni ja palasin pikkuhiljaa takaisin omiin tottumuksiini.

Lukion alussa ja yläasteen lopussa aloin tajuta, miten keinotekoisia osa ruuista on ja miten itsestäänselvänä olin pitänyt joitain asioita. Aloin tutkia pakkausselosteet tarkemmin, luin kirjoja aiheesta ja ahdistuin lisäaineiden määrästä. Joskus lisäaineista luettuani tuntui, etten voi ostaa kaupasta yhtään mitään, kun kaikki tuntui joko liian keinotekoiselta, liian kaukaa tuodulta tai liian epäeettiseltä. Puhtaasti, eettisesti ja ekologisesti syöminen on onneksi helppoa, kun ottaa asioista selvää. Välillä tuntuu, että joutuu näkemään vaivaa, mutta onneksi peruskaupoissakin on nykyisin tosi paljon esim. luomua ja lähellä tuotettuja tuotteita ja kausituotteet fiksusti esillä. Olen myös oppinut ymmärtämään, ettei kaiken suhteen voi eikä kannata olla ehdoton, sillä ruokailusta tulee siten todella stressaavaa. Tiedän esimerkiksi, että avokadot eivät tule läheltä, mutta syön niitä silti. Uskon, että avokadot on paljon pienempi paha kuin se, että kuluttaisin valtavasti liha- ja maitotaloustuotteita, vaikka ne olisivat lähellä tuotettuja. Balanssin löytyminen on ollut tärkeä osa omien ruokailutottumusten rakentumista.

Terveellisyys, ekologisuus & eettisyys

Ruokailutottumuksiani ohjailee ennen kaikkea terveellisyys ja puhtaus. Sen jälkeen ekologisuus ja eettisyys – haluan tietää mitä syön. Haluan että elimistöni tunnistaa, mitä suuhuni laitan ja siksi vältän kaikkea keinotekoista. Puhtauden ja tervellisyyden lisäksi haluan pyrkiä syömään lähellä tuotettua, luomua ja villinä kasvanutta ja tehdä valintani myös eettisestä näkökulmasta. En kuitenkaan ole ehdoton; syön joskus mäkkärin ranskalaisia, vaikka tiedän ettei niissä ole mitään terveellistä, ekologista tai eettistä – enkä soimaa siitä itseäni. Juon joskus kylmän cokiksen pizzan kanssa ja joskus syön sokerisia herkkuja, vaikka tiedän, että elimistöni ei pidä siitä. Tiedän ettei kroppani tykkää vehnästä, mutta syön sitäkin silloin tällöin – en halua tehdä elämästäni liian vaikeaa ja sääntöjen ohjailemaa, vaan suhtaudun rennosti. En usko dietteihin tai vastaaviin, mutta minusta se, että jos syö 70% ajasta omaa kroppaa kuunnellen, puhtaasti ja fiksusti, ei lopuilla 30% ole väliä. Voi olla että tuo sääntö on 80% ja 20%, mutta se, etten muista, kertonee suhtautumisestani… Ei se ole niin tarkkaa, kun perusasiat on kunnossa.

Kipuilen välillä siitä, onko se, että syön silloin tällöin kalaa ja hirvenlihaa, kananmunia ja juustoa ihan ok vai ihan täysin epäeettistä ja -ekologista ja tiedostan, että jonkun mielestä se on. En halua olla ehdoton enkä halua tehdä elämästäni yhtä ikuista ruokastressiä, joten tämä tapa syödä ja valita tuntuu minulle sopivalta. Kun syön kananmunia tai juustoa valitsen aina luomua tai lähellä tuotettua. Hirvenliha on luomumpaa kuin luomuliha, sillä hirvi on saanut elää elämänsä vapaana ja syödä metsissä; sitä ei ole kasvatettu ruuaksi eikä pumpattu täyteen lääkkeitä. Kala sen sijaan mietityttää vähän; en oikeastaan ole ihan täysin perillä siitä, millainen kala olisi fiksuin valinta – kotimainen järvikala varmaan? Lohen värjäämiset ja lääkitsemiset ällöttää, mutta en tiedä asiasta tarpeeksi – pitäisi ottaa selvää.

Maidottomuus ja sokerittomuus

Kun jätin maitotuotteet tosi vähälle tämän vuoden alussa, huomasin olossani selkeän muutoksen – olen ollut maitotuotteet vähälle jätettyäni kipeänä ainoastaan kerran. Aikaisemmin olin aina kipeä; nuhassa tai pari päivää kuumessa, suunnilleen kerran kuukaudessa. Luulin tuolloin, että kipeilyni johtuvat stressistä ja ehkä siitäkin, mutta olisi hämmentävää, jos maitotuotteiden pois jättäminen ei olisi osasyy tähän, sillä ero entiseen sairasteluun on todella selkeä.

Toisen vastaavanlaisen merkittävän huomion tein, kun karsin muutama vuosi sitten sokerin (etenkin lisätyn ja piilosokerin) pois ruokavaliostani; ihoni parantui paljon ja olo tuntui tasapainoisemmalta. Lukioikäisenä saatoin syödä irtokarkkeja useamman kerran viikossa (söin pieniä määriä, mutta usein). Kun lopetin karkin syönnin, ihoni rauhottui selkeästi ja olo oli tasaisempi – onhan se nyt ihan loogista, että valtavan sokeripiikin jälkeen tulee ärsyyntynyt ja väsynyt olo. Välttelen lisättyä sokeria eikä mun kovin usein tee mieli makeita herkkuja, mutta en todellakaan stressaa esimerkiksi hedelmien luontaisesta hedelmäsokerista. Kun leivon, käytän usein sokerin sijaan hunajaa tai kookossokeria. Uskon, että se mitä syömme, näkyy myöhemmin myös ihon kunnossa ja omien havaintojeni mukaan nimenomaan sokerin syöminen näkyy negatiivisesti ihoni kunnossa – siksi sitä on helppo välttää, kun ero on niin selkeä.

On mun ravitsemushistoriassani myös kohtia, joista en ole ylpeä. Kun menin lukioon, tuli ruuasta yhtäkkiä monimutkaisempi juttu; tuntui että ympärillä tosi moni nuori nainen painiskeli ruokajuttujen ja syömistensä kanssa ja oli helppo olla osa porukkaa, joka tiedosti ihan liian tarkkaankin mitä suuhunsa pisti. Tuolloin tiesin ruokien kaloripitoisuudet ihan liian hyvin, mutta onneksi tajusin pian, etten halua ruuasta elämääni rajoittavaa tekijää.

Rutiinit ja rytmi

Arkena syön tasaisesti 3-4 tunnin välein pitääkseni verensokeritasot tasaisina. Jos ruokailuväli pitkittyy, olen tehoton ja väsähdän helposti. Aamupuuro on ehdottomasti tärkein ateria; kaurapuuro tekee hyvää vatsalle ja kun puuron kaverina syö kotimaisia marjoja ja pähkinöitä ja siemeniä, on aamupuuro melko täyttävä ja herkullinen. Etenkin syksyllä ja talvella pyrin syömään aamupalan lisäksi kaksi lämmintä ateriaa – salaateilla ja tuhdimmilla smoothieilla pärjään kesällä, mutta ilmojen viilentyessä kaipaan lämmintä ruokaa. Jos lounastunti siirtyy iltapäivään, pitää aamupalan ja lounaan välissä saada jotain välipalaa. Illalla syön kevyen iltapalan ennen nukkumaanmenoa ja juon päivän aikana monta kupillista yrttiteetä.

Miten te syötte? Millaiset asiat teille on ehdottoman tärkeitä? Entä mistä olette valmiita joustamaan? Onko teidän helppo syödä monipuolisesti ja terveellisesti, vai kaipaatteko vinkkejä tai opastusta?

Odotan innolla lääkärin tapaamista ja ravitsemuksesta keskustelua. Tiedän syöväni monipuolisesti ja koen itseni terveeksi. Uskon, että mun veriarvot on kunnossa (tai ainakin olivat – mittautin ne puolitoista vuotta sitten jatkuvaan sairasteluun kyllästyneenä, mutta verikokeista selvinnyt mitään, kaikki oli kohdillaan), mutta olisi kiva tietää, onko mun vitamiinitasot kaikilta osin ok, vai olisiko jossain parantamisen varaa? Entä miten lääkäri suhtautuu erilaisiin trendiruokiin ja dietteihin? Onko superfood-villityksissä negatiivisia puolia ja näyttäytyykö pakonomaisesti puhtaasti syöminen esim. tämän hetken syömishäiriönä tms? Mitkä lisäravinteet ovat lääkärin näkökulmasta tärkeitä?


Mehiläinen on koonnut Nuori nainen -sivustolle lääkärit ja asiantuntijat, jotka sopivat erityisen hyvin nuorelle naiselle. Sivustolle on myös koottu kysymyksiä ja vastauksia askarruttaviin kysymyksiin ravinnosta, ehkäisystä, gynekologikäynneistä, ihosta, mielenterveydestä ja terveydestä yleisesti. Ja arvaatteko mikä on huikeaa: perjantaisin Mehiläisen snäppitilillä (snapchat: mehilainen_fi) on Snapcat-tohtori. Snäppi toimii ainakin alkuvaiheessa aihealueella sukupuolitaudit ja ehkäisy, joten jos jokin asia mietityttää, vastauksen saa perjantaisin klo 18-21 välisenä aikana kätevästi snäpistä. Vastauksia antavat Mehiläisen sairaanhoitajat ja kätilöt.

25 kommenttia

  1. Avatar riiri /// 10/10/2016 / 16:10:04

    Viimeisen puolentoista vuoden ajan olen syönyt kasvispainotteisesti ja ostan lihaa kotiin vain muutaman kerran vuodessa. Viime vuoden lihaton lokakuu motivoi vähentämään lihaa entisestään. Maitotuotteista käytän juustoja ja joskus jukurttia, mutta kahvissa taas kauramaitoa. Välttelen lisättyä sokeria ja lisäaineita eli pyrin syömään mahdollisimman puhtaasti. Sokerivieroituksessa itseäni auttoi 1,5 kuukauden totaalinen sokerilakko, jota noudatin nyt myös syyskuussa. Ruokavalioni keskeisin ajatus on kohtuus, olen kaikkiruokainen esimerkiksi kyläillessäni enkä halua nirsoilla tai aiheuttaa toisille vaivaa.

    Vegaanius puhututtaa ja mietitittää tällä hetkellä paljon, mutta koska kartan lisäaineitä, prosessoituja ja kaukana tuotettuja tuotteita, tuntuu vegaanius ajatuksena vieraalta ja ristiriitaiselta.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 10/10/2016 / 19:56:08

      Kuulostaapa järkevältä mun korvaan! :-) Kohtuus (mitä ehkä itse kutsun tasapainoksi) on munkin isoimpia ajatuksia ruuan suhteen, mäkään en halua olla vaivaksi tai tehdä omasta elämästäni stressaavaa ruuan suhteen.

      Sokerivieroitus varmasti auttaa vähentämään sokeria!

      Sama juttu; mulle vegaaniudessa vierainta on esim. vegaaniset juustot jotka harvoin on lisäaineettomia ja ”puhtaita”, mutta kaikki kasviperäinen kyllä kiinnostaa.

      Vastaa
  2. Avatar Q /// 10/10/2016 / 16:22:49

    Ite oon kasvissyöjä ja tollanen lääkärikäynti olis kyllä ehottomasti mielenkiintonen. En käytä ihan hirveesti maitotuotteitakaan, joten ois kiva tietää just vitamiinien laita ja esim. juuri saako tarpeeks B12.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 10/10/2016 / 20:00:40

      Joo, sama täällä! :-) en tiedä miten kallista on tutkituttaa vitamiinitasot, mutta voisinpa kysäistä sitä.

      Vastaa
  3. Avatar Tanni /// 10/10/2016 / 16:53:44

    Mä jätin vehnän ja maitotuotteet, juustoa lukuunottamatta, pois huhtikuussa. Välillä käytän kokonaan gluteenittomia tuotteita, mutta niistäkin vain sellaisia, jotka on täysin vehnättömiä. En halua käyttää edes puhdistettua vehnätärkkelystä ja välillä sitä on tosi vaikeaa vältellä. Vehnää on kaikessa ja kaikkialla. Huhtikuun jälkeen on ollut muutamia kertoja, kun olen syönyt vehnää ja maitotuotteita. Olossa sen on huomannut viimeistään silloin, kun on saanut syödäkseen vähintäänkin jompaakumpaa. Esim. opiskelijaravintolassa mulle tehdään ruoka vehnättömänä ja maidottomana ja kerran sain väärää ruokaa, joka oli suurustettu vehnäjauholla. Vatsa turposi palloksi ja olin viikon kipeänä. Myös maitotuotteet aiheuttaa samaa, ei tosin niin pahana.

    Mulle tärkeintä on ehkä se oma fyysinen olo. Kun on erilaisia sairauksia, niin pyrin ruokailun kautta saamaan oireita kuriin. Kyllä sitä tulee välillä Hesessä ja Mäkkärissä syötyä gluteenitonta hampparia, muttei sekään tee oloa erityisen hyväksi. Mä ajattelin pitkään, etten mä pysty olla ilman maitoa ja vehnää, mutta tässä mä oon. Ihanaa, kun nykyään löytyy niin paljon erilaisia vaihtoehtoja. Ravintolassa syöminen taitaa olla ainoa hankala asia tällä hetkellä, mikä tulee mieleen.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 10/10/2016 / 23:44:28

      Oh joo, oma olo todellakin on isoin mittari! Oon tässä ihmetellyt miksi maha tuntuu kipeältä, mutta heh, söin koko viikon reissussa vehnää aamupalasta alkaen, kun juuri muuta ei ollut tarjolla…. tai no oli, hedelmiä. Kaikessa muussa oli joko vehnää tai maitotuotteita :-) jugurtteja ei ollut kasviversioina vaikka esim. kasvimaitoa onneksi oli. Oon siis samaa mieltä tuosta, että vehnää on kaikkialla, myös Suomessa. Ja sen lisäksi että on vehnätön, maidoton, sokeriton ja lihaton niin… :D hankalaksi menee!

      Mutta siis niin parasta, että nykyisin monessa paikassa (esim. koulussa jne) osataan ottaa erilaisia ruokavalioita huomioon.

      On ihan älyttömän hienoa, että ruokavalioiden merkitys ymmärretään myös sairauksien hoidossa ja niiden ennaltaehkäisyssä. Vitsit miten paljon helpompaa varmaan onkin välillä vain antaa en antibiotit mun ikuisiin flunssiin eikä esim. miettiä, mistä ne ikuiset ja pitkittyneet flunssat jatkuu. Ja sama monissa muissa taudeissa ja sairauksissa. Ihan mahtavaa jos säkin oot löytänyt apua maidottomuudesta ja vehnättömyydestä :-* Kyllä kaikkeen pystyy ja siihen pystyy erityisen hyvin, jos itse huomaa eron.

      Vastaa
  4. Avatar Susanna /// 10/10/2016 / 17:10:45

    Itse kävin ravintoterapeutilla noin kuukausi sitten tarkistamassa, saanko kasvisruokavaliostani kaiken tarvittavan. Syön siis eläinperäisistä tuotteista kalaa ja kanamunia.Ensimmäisellä käynnillä ravintoterapeutti oli aivan pöyristynyt kun en tankannut soijaa fileinä, suikaleina, maitona ja aamumuroina ja oli aivan vakuuttunut etten saa tarpeeksi proteiinia ja kalsiumia, mikäli en syö maitotuotteita tai soijavalmisteita. Myös vitamiineista hän oli huolissaan. Sitten täytin ruokapäiväkirjaa kolmen päivän ajan ja syömistäni ruuista laskettiin, saanko tarpeeksi ravintoaineita. Tulokset oli ihan hämmästyttäviä: vedän vitamiineja päivässä moninkertaisia annoksia verrattuna suositeltuihin määriin, energiaa saan helposti tarpeeksi ja proteiinin saantikin oli kohdillaan. Myös sitä kuuluisaa kalsiumia oli ihan tarpeeksi ilman maitotuotteita tai soijamaitoja. Olin tosi yllättynyt ja tyytyväinen siihen että kaikki oli kunnossa. Ravintoterapeutti itse oli aika vanhaa koulukuntaa maitoineen ja soijavalmisteineen, joten mun pään sisällä ukot riemuitsi vahingoniloisesti siitä, että ilman noita voi myös saada kaiken tarvittavan, vaikka olisi urheilija.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 10/10/2016 / 23:51:28

      Oi vitsit, ihan mahtava kuulla! :-) En kyllä lainkaan epäile etteikö varsinkin kalsiumia saa, jos vaan syö monipuolisesti kasvisruokaa.

      Hahaa, tuollainen lääkärikäynti olisi kyllä mun pahin pelko :D mutta uskon kyllä, että ovat Mehiläisellä perehtyneet mun blogiin sen verran, että tietävät millainen tyyppi on tulossa vastaanotolle – ei olisi kovin fiksua laittaa mua tapaamaan ketään vanhanaikaisesti ajattelevaa lääkäriä, heh.

      Mä olen joskus monta vuotta sitten tehnyt ruokapäiväkirjakokeilun ja muistan että se avasi silmiä nimenomaan monipuolisuudelle silloin :-) silloin söin enemmän sokeria ja maitotuotteita mitä nyt, joten olisi kiva tehdä kokeilu uudestaan.

      Mutta siis niiiin siistiä että sun tulokset oli tutkitusti huiput, best! Ja kasvisruokavaliota epäilevä ei voi sanoa tuohon mitään, hoho.

      Vastaa
  5. Avatar Chatte /// 10/10/2016 / 17:24:07

    Itse käytän välillä Fineli.fi:n ruokapäiväkirjaa. Sinne kirjataan kaikki päivän syömiset ylös, ja ohjelma laskee, kuinka paljon saat vitamiineja ja hiilareita/proteiinia/rasvaa ym. Toki arvot ovat vain suuntaa-antavia, enkä tiedä löytyykö ohjelman valikosta esim tämän hetken superfoodeja/eksoottisempia hedelmiä jne. :) Mutta kannattaa kokeilla!

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 11/10/2016 / 17:44:47

      Joo totta, tuohan on kätsy. Mä en tiedä miten vitamiinitasojen mittaus toimii, mutta se kuulostaa musta vielä kiinnostavammalta jotenkin :D varmemmalta?

      Vastaa
  6. Avatar Katri /// 10/10/2016 / 21:32:14

    Oma kokemukseni lääkäreiden ym. sen alan ammattilaisten neuvoista ravintoa koskien tuntuvat usein heijastelevan heidän omaa suhtautumistaan ruokaan. Mutta poikkeuksia onneksi on ja nykyään lääkärit tuntuvat olevan todella valveutuneita erilaisten ruokavalioiden suhteen, se on kiva!

    Oma ruokavalioni on tällä hetkellä vähän retuperällä, sillä stressin ja syksyn tultua ruokavalio tuntuu välillä koostuvan pelkistä herkuista… onneksi olen herännyt taas korvaamaan esimerkiksi sipsit dippivihanneksilla haha. Vegaanisesta ruokavaliosta en ole itse valmis joustamaan, paitsi hunajaa käytän. Välttelen itse vehnää ja soijaa, mitä moni pitää täysin mahdottomana vegaanisen ruokavalion kanssa, mutta itse en ole kokenut sitä ongelmaksi. Se on kuitenkin asia, josta voin joustaa. Vehnä ei tee hyvää, mutta joskus sitä syön ja jos joku tarjoaa vegaanista syötävää, jossa on vehnää, en tietenkään kieltäydy. Mutta kotona käytän sitä vähän. Soijan suhteen on sama juttu. Soijaa kyllä siedän, mutten pidä sitä parhaimpana ratkaisuna, joten siksi käytän sitä harkiten.

    Vaikka olen vegaani ja välttelen esimerkiksi vehnää, koska siitä tulee huono olo, niin en kyllä jaksa stressata ruokavaliotani. En ole kokenut sitä ongelmaksi tai rajoittavaksi tekijäksi. Nykyään vegaanista ruokaa saa niin helposti ja jos nyt lähtee vähän tuntemattomille seuduille, niin otan etukäteen selvää mistä saa ruokaa tai kanniskelen omia eväitä. Mutta ymmärrän senkin, että joku toinen voi kokea rasittavaksi, jos ei voi mennä mihin tahansa ravintolaan/kahvilaan ja tilata syötävää, vaikka itse en moista harmittelekaan.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 11/10/2016 / 17:57:32

      Niin, aika usein varmaan omat arvot ja näkemyksetkin sekoittuu ohjeisiin. Joskus se voi tietty olla myös hyvä ;-) Vähän kyllä jännittää!

      Joo, mulla on kyllä oikeastaan sama mitä sullakin, kotona siis! Syön kotona miltei aina vegaanisesti, joskus on juustoa ja joskus teen kalaa, mutta suurimmilta osin, ehdottomasti. Kotona vehnän välttely on tosi helppoa; speltti sopii mulle ja on paljon muita viljoja, jotka käy, kaurasta alkaen. Papupastat ja gluteenittomat pastat on helppoja jne, mutta rafloissa ja lounaspaikoissa tää ei ookaan yhtä helppo juttu. Soijatuotteita käytän myös harvoin, joskus ulkona jotain soijapohjaista mutta kotona maks. kerran kuussa tofua tms.

      Tuo on kyllä tosi hyvä asenne :-) En koe tuota ongelmaksi yleensä, mutta joskus isommassa porukassa reissatessa tms on toisinaan hankalaa löytää jotain täyttävää ja herkullista kasvisruokaa, saati sitten vegaanista ruokaa. Noina hetkinä valitsen sitten sen juustollisen version tai tilaan kalaa, jos arvelen sen olevan parempaa. Huh, myönnän kyllä, että olen aikamoinen nautiskelija ja siks valinnat on mitä on.

      Vastaa
      • Avatar Katri /// 12/10/2016 / 20:32:20

        Onneksi vehnän ja soijan välttely kotona on helppoa ja kun en itse nyt ihan hirveän usein syö ulkona, niin sekään ei muodostu ongelmaksi. Ja joskus on hetkiä, kun ihan tekee mieli jotain vehnäpitoista tai soijatuotteita, mutta sitten syön niitä. Kun se ei tapahtu joka päivä tai edes joka viikko, niin eipä tarvi liikoja murehtia. Kikhernepasta on mun oma lemppari!

        Isommassa porukassa reissatessa voi olla hankalaa juu. Tosin itselläni näitä tilanteita on äärettömän harvoin ollut eli ei ole muodostunut ongelmaksi. Ja kun omassa lähipiirissä niin moni on vegaani tai kasvissyöjä, tai sekasyöjä, joka ei pane pahakseen syödä kasvisruokaa/vegaanista ruokaa, niin yleensä valikoituu ravintolaksi paikka, josta saa myös vegaanista ruokaa. :)

        Vastaa
  7. Avatar sanniiiis /// 10/10/2016 / 23:29:41

    Mä olen ihan kaikkiruokainen, mutta yritän syödä kasvispitoisemmin, eli esim 2 viikkoa kuusta pelkästään kasvisruokaa, ja muina viikkoina 1-2 kerran viikossa lihaa, kalaa tai kanaa. Käytän maitotuotteita ja kananmunia ja vegaaniksi musta eiv armaan ikinä olisi, mutta olen huomannut että tällä kasviruokakokeilulla pärjää tosi hyvin eikä lihaa ole mitenkään ikävä. Teen kaikki ruuat itse ja ”alusta asti” ja sen takia käytän edelleen niinä kertoina kun syön lihaa niin oikeaa lihaa, eikä vaikkapa Quornia, koska siinä on hirveästi lisättyä sokeria, suolaa ja makuaineita. Asun ulkomailla niin harmittaa että täällä ei mitään nyhtökauroja ja herneproteiinia vielä oikein kaupoista löydy, mutta ehkäpä toivottavasti lähiakoina! Urheilen paljon, minkä takia rahaa kuluu ruokaan ihan älyttömästi. Syön yleensä 2-3 tunnin välein ja vähintään kaksi kunnon lämmintä ateriaa saatava päivässä, ja useampi välipala hehe :D Koska ruokaa kuluu ja olen opiskelija ei aina ole varaa luomuun, mutta suosin kotimaisia (tai asuinmaani :D) vihanneksia – meillä on esimerkiksi omassa Lidlissä kaikki vihannekset kotimaisia, hedelmät sitten ulkomailta, ja ostan aina vihannekset sesongin mukaan. Yritän vältellä lisättyä sokeria enkä syökään mitään puolivalmisteita, kastikkeita tai makeutettuja juttuja viikolla, mutta se on aika helppoa kun tekee ihan kaiken ruuan itse, mutta pidän yhden herkkupäivän viikossa jolloin yleensä menee pari hillomunkkia ja ehkä vähän kokista. Eli aika peruskauraa :D

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 12/10/2016 / 23:00:50

      Joo, muakin noissa vegaanisissa korvikkeissa mietityttää niiden ravintosisältö; just se, että saattavat olla täynnä lisäaineita tai sokeria. Onneksi kaikkea ei tarvitse edes yrittää korvata mitenkään (liha- ja maitotuotteita) ja onneksi on esim. nyhtökauraa jne – harmi ettei siellä vielä ole, toivotaan, että Suomi alkaa valloittaa maailmaa tämän innovaation kanssa :-)

      Joo, kotimaisuuden (tai paikallisuuden) tukeminen on aina fiksua ja osa lähellä tuotettu saattaa vastata luomua ilman leimojakin – ei toki aina, mutta joskus.

      Vastaa
  8. Avatar Inkeri /// 10/10/2016 / 23:31:06

    Taas kerran, sun jutut kolahtaa niin täysillä omiin ajatuksiin, kiitos mahtavasta blogista! Oon asunut nyt Norjassa pari kuukautta ja tässä syksyn mittaan pohdiskellut entistä enemmän syömistäni ja samalla iloinnut kun on löytynyt jonkinlainen oma tapa syödä. Syön myöskin hyvin kasvispainotteisesti ja tänne muuttaessa yllätyksenä tuli vegevalikoiman vähyys/olemattomuus. Hassua miten nopeasti on tottunut Suomen todella kattaviin ja ehkä vain vuodessa käsiin räjähtäneisiin vegevalikoimiin mikä on huikeeta. Samalla myös mietityttää kyllä eettisyys ja lisäaineet. Luin juuri jutun lihantuottajan näkökannasta, kuinka lihaton lokakuu aiheuttaa valtavasti harmia ja jopa huonompia oloja eläimille. Siksi olenkin sitä mieltä, että tuollaiset kuukausien lakkoilut eivät ole mitenkään järkevä ratkaisu, vaikkakin saattavat hyvänä ponnahduslautana toimiakin. Odotan Suomeen paluussa eniten vihdoin nyhtikseen ja härkikseen tutustumista, sillä oon todella innoissani, että Suomesta aka läheltä tuotetaan kasvisproteiinia. Aiemmin käytin paljonkin soijaa ja tofua, joka sinällään on parempi kuin lihan syönti, mutta toisaalta eettisesti se toimisi vain silloin kun kukaan ei söisi lihaa – kaikki soija menisi ihmisille, eikä lihakarjan lisäksi ihmisille. Itselleni punainen liha ei ole vaan oikein koskaan maistunut, jauhelihaa oon puputtanut kastikkeena, mutta sekin on aikaa sitten vaihtunut juurikin soijarouheeseen ja täällä sekin on jäänyt kun sitä ei ole ja jos on niin hinta on jotain aivan omaa luokkaansa. Siksi tällä hetkellä eniten mietityttääkin proteiinin saanti, koska liikun suhteellisen paljon. Tämän takia käytän esimerkiksi paljon kananmunia ja juustoja, koska pyrin syömään ravitsevasti, en halua/ei tee edes yhtään mieli lihaa, mutta täällä vaihtoehtoja on rajoitetusti ja tulen muuttamaan kuitenkin takaisin Suomeen, jossa tiedän ruokatottumusteni taas muuttuvan. Maito itsessään on jäänyt kokonaan pois, kiitos kaura- ja soijamaitojen, jotka lorahtaa niin kahviin kuin puuroonkin. Siis summasummarum, syön oikeastaan kaikkea joskus, lihasta en ylipäätäänkään oikein pidä, E-koodinatseilua yritän vaivihkaa opettaa kavereillekin ja yritän suosia kauden kasviksia. Koen olevani jollain tapaa tietoinen ja se on minusta tärkeintä, että alkaa ajatella omia valintoja, niillä on isossa mittakaavassa suuri merkitys. Ja vielä mitä tulee sokeriin näin syyskuun loputtua, piilosokereita välttelen, mutten ole ehdoton. Jos on krapula ja pizzaa niin kokista on välillä saatava. Huomaan kyllä, ettei sokeria tee oikeastaan mieli, ostin perjantaina pari kourallista ja niitä on vieläkin jäljellä. Makeasta en silti ikinä luovu, suklaapuuroa, banaanilettuja ja taateleita menee niin paljon kun vaan napa vetää. Tulipa pitkä avautuminen, mutta mahtavaa, että aihe puhuttaa ja ihmiset valpastuvat, ruoka on ihanaa ja hyvistä valinnoista tulee hyvä mieli!

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 12/10/2016 / 23:15:24

      Voi että, tosi kiva kuulla Inkeri!! Ihana kun kommentoit pitkästi :-)

      Oi voi, mun Norjassa vaihdossa ollut ystävä harmitteli samaa ja sitä, että hintataso on siellä ylipäätään aika kova. No, vihannekset, linssit ja pavut luulis olevan edullisia, jos ei muut? Ja totta, Suomessa valikoimat ovat kyllä laajentuneet tyyliin vuodessa ihan älyttömästi; se on tosi siistiä!

      Olen tuosta lihantuottajien ”vastalauseesta” vähän eri mieltä; eihän ne voi tällaiseen tempaukseen muuta sanoakaan, koska totta kai lihattomuuteen siirtyminen on huono homma heidän bisnekselleen. Sama homma vaikka turkisteollisuudessa: turkisten vastustaminen vie jonkun työpaikan, mutta ehkä olisikin aika luopua vanhanaikaisista tavoista tehdä bisnestä ja siirtyä johonkin kestävämpään – ei mitään voi oikeuttaa sillä että joku saa siitä elantonsa. Ja on todellakin lihantuottajan omalla vastuulla, ettei eläimet voi huonosti, jos kysyntä ei ole yhtä suurta kuin ennen.

      Mutta siitä olen samaa mieltä, että ei kertaluontoiset kuukauden tempaukset ole niitä kestäviä tapoja muuttaa tottumuksia, mutta ehkä ne inspiroi isompaan muutokseen ja antaa innostusta niille, jotka eivät muuten ikinä edes ajattelisi asiaa :-)

      Nyhtökaura on tosi hyvää, just tänään lounaalla Hello Darlingissa syötiin herkullista nyhtökauraa, ai että! Härkistä en oo vielä testannutkaan. Soija on joo varmasti hyvä vaihtoehto joskus, mutta musta soija vaan on yleisesti vähän epäilyttävää enkä halua syödä sitä mitenkään tuhottomasti. Kerran pari kuussa on ok, muuten mieluusti jotain lähempänä tehtyä ja ei-niin-prosessoitua.

      Ootko miettinyt proteiinina ihan vaan papuja? Pähkinöitä ja siemeniä? Linssejä? Kvinoaa, herneitä? Mä saan varmasti suurimman osan proteiineistani noista lähteistä. Ja toki kalasta ja kananmunasta välillä.

      Ja jep, tärkeintä on ehdottomasti tiedostaa asioita ja tehdä valintoja oman jaksamisen, taloudellisen tilanteen ja hyvinvoinnin mukaan. Ja turha ehdottomuus pois, koska jos jostain asiasta tulee stressi tai pakko, se jää helposti tekemättä. Oma hyvä fiilis on takuulla parempi kannustin :-)

      Vastaa
  9. Avatar HANNA /// 16/10/2016 / 15:25:11

    Mulla on melko samanlainen suhtautuminen ruokavalioon kuin sulla. Kala on ainoa liha jota syön ja sitäkin todella harvoin, oikeastaan vaan jos jossain tarjotaan. Maitotuotteita en osta kotiin kuin joskus harvoin juustoa, jota kyllä rakastan. Jugurttia on ikävä. Sitä tulee ostettua joskus välipalaksi jos olen ”tien päällä”. Tiedän, että venhä (tai gluteeni) ei oo mun iholle hyväksi, mutta rakastan leipää ja pastaa. Olen tehnyt päätöksen, että kotiin en pääasiassa osta leipää, mutta muualla sitä kyllä tulee syötyä ja arkisin esim. koulussa päivittäin. Tavallaan haluaisin lopettaa sen, mutta toisaalta olen miettinyt, että kun kerta se on mulle nautinto, niin onko se nyt sitten niin paha…

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 16/10/2016 / 19:15:58

      Ah joo, nää on niin hankalia juttuja! :D Leipä ei oo kuitenkaan nautintoaineena pahimmasta päästä, mutta jos siitä tulee aina kamala olo, niin eihän siinä sitten oo järkeä. Tai jos iho menee siitä aina huonoon kuntoon. Mulla sokeri aiheuttaa saman; tulee paljon isompia näppyjä mitä hormonaalisista syistä, jos syön sokeria. Silti välillä syön, koska no, en todellakaan jaksa ja voi olla ehdoton. Mutta kun syön, nautiskelen :-) Sama homma leivän kanssa; jos syön vaaleaa vehnäleipää, sen on paras olla hyvää.

      Jugurttia munkin on toisinaan ikävä. Ootko testannu Yosan Greek Stylen? Se on musta ehdottomasti paras kasvipohjainen jugurtti!

      Vastaa
  10. […] Pipan kanssa läpi mun ravitsemushistoriaa ja koska Pippa oli lukenut aiemman postaukseni, oli hänellä melko selkeä kuva mun taustoista ja ravitsemustottumuksista. Sain kiitosta siitä, […]

    Vastaa
  11. Avatar Anita /// 18/10/2016 / 14:45:49

    Itseasiass hirvi ei oo luomua ”virallisesti” koska kukaan ei voi tietää mitä se on syönyt ja mistä.:) Tosi hyvä kirjotus ja fiksuja pointteja! Itsekin tässä etsiskelemässä sitä balanssia mikä aina välillä horjuu liian nipotuksen ja liian rennon syömisen välillä.

    Vastaa
    • ida365 ida365 /// 18/10/2016 / 16:26:31

      Jep ei, hirvenliha ei ole luomua koska sitä ei ole kasvatettu. Mun ”Luomumpaa kuin luomu” kannnattais olla siis muotoa ”luonnollisempi kuin luomu”, jotta sen ymmärtäisi paremmin…? Esim. Oman pihan marjat voi olla parempia/luonnollisempia kuin kasvatetut luomumarjat jne.

      Joo, balanssi on kyllä avainsana hyvään oloon. Toivottavasti ei oo liikaa kamppailua tämän kanssa!

      Vastaa
  12. Avatar Elvi /// 23/10/2016 / 21:55:37

    Moi!

    Kiinnostava aihe, tulin lukemaan tän postauksen ton uudemman yhteistyöpostauksen (mehiläisen kanssa) luettuani. Muutama kysymys heräsi, ei siksi että osoittaisin sormella, vaan siksi, etten tiedä itse:

    A) Mikä soijassa epäilyttää?
    B) Olisi kiinnostavaa kuulla konkreettisia esimerkkejä (esim muutaman tavallisen päivän ruuat) siitä, mitä se käytännössä on mitä syöt.

    Itsellä melko kasvispainotteinen ruokavalio, mutta toisinaan ongelmia keksiä että mitä sitä söis. Kiitti!

    Vastaa
  13. […] on mun viimeinen yhteistyöpostaus yhdessä Mehiläisen kanssa. Olen aiemmin kertonut teille taustoistani ja ajatuksistani ravintoon liittyen ja käynnistäni Pippa Laukan vastaanotolla. Puhuimme tuolloin yleisellä tasolla ruuasta ja […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.